29.12.2016

Vuosi 2016

malagaan big-29

Kulunut vuosi on ollut mullistuksia täynnä. Tuntuu, kuin joku olisi painanut pikakelausnapin pohjaan ja meikä yrittää pysyä nauhan perässä. Tämä ei ole pelkästään negatiivinen asia, vaikka se ensin siltä kuulostaakin - vauhdin yltyessä sitä huomaa kuin ihmeen kaupalla pysyvänsä perässä. Vuoden loppua kohti toki alkoi hengästyttää aika huolella, mikä ei sinänsä ole ihme. Harjoituksenpuutetta. Kyllä se siitä.


Mitä kaikkea onkaan tapahtunut?

- Aloitin vuoden 2015 lopulla uudessa työpaikassa. Vuosi sen jälkeen minulla on sama duunipaikka edelleen, nyt jopa vakituisella sopparilla. En olisi uskonut vielä vähän yli vuosi sitten miten paljon ihminen voikaan vuodessa oppia, tai miten sopeutuvainen sitä voi itse olla. Olen saanut kymmenittäin loistavia työkavereita, minuun on luotettu ja minulle on annettu vastuuta. Olen pystynyt auttamaan muita. Olen päässyt haastamaan itseni ja ylittämään (välillä toki myös alittamaan) itseni. Olen päässyt ainutlaatuiseen työpaikkaan, jossa minua kannustetaan olemaan oma itseni ja kertomaan visioni. (Nyt tarvitsee enää kehittää se visio, heh heh.) Niin makeeta! Nyt vain täytyy löytää tasapaino armottoman itsekriittisyyden ja riittävän hyvän suorittamisen väliltä. Muistettava, että kyllä minä olen tämän arvoinen.

- Kommuunimme muutti muotoaan ja sijaintiaan. Alkuvuodesta siirryimme kimppavuokra-asumisesta omistusmuotoiseen asumiseen, jossa osa omistaa ja osa on vuokralla. Kesällä kommuuniin tulivat mukaan ulkomaan matkalaisemme, jotka keräsivät hetken voimia ennen seuraavaa seikkailuaan. Joulun korvilla ystävämme palasivat jälleen tukikohtaansa meille. Viiden aikuisen arki on kolmenkympin hujakoilla yllättävän (?) rauhallista. Vähän silti ikävöin keskustassa asumista, vaikka erityisesti kesällä Etelä-Hervanta on vallan mainio: löytyy lähikauppa, lähipubit ja ulkoilureitit alkavat melkein takapihalta. Olisi tämä silti paljon tylsempää, ellei Hervannassa (jo noin kilometrin säteellä) asuisi niin paljon tuttuja ja kavereita, joihin törmäillä tai joita kutsua kylään.

- Kävimme Australiassa! Näimme kenguruita ja koalakarhuja! Kävelimme pehmeässä rantahiekassa ja ihailimme meren aaltoja ja laskevaa aurinkoa. Olimme kuin keskellä unta.

- Loppuvuodesta kävin katsomassa maailmanmatkaajiamme Espanjassa. Malaga ja Fuge olivat vielä marraskuussa lämpöisiä, joskin yöt olivat jo kylmiä kuin Suomessa. Rentouttavat viisi päivää tulivat niin tarpeeseen.

- Flow16! Näimme livenä M83:n, Morrisseyn ja monta muuta upeaa esiintyjää. Huikeaa.


- Graduni on edistynyt tilaan "melkein valmis". Valmistuminen alkaa oikeasti jo häämöttää silmissä! Näin kymmenen vuoden jälkeen se todellakin alkaa olla saavutus.

- Kävimme Pirkan hölkässä likkaporukalla. 33 kilometriä edettiin kävelyvauhtia, mutta kaikki pääsimme maaliin asti. Yksi kynsistäni on edelleen musta sen jäljiltä - mihin lie kiveen varpaani jollakin metsäosuudella potkaisin.



- Kokeilimme myös hieman suunnistusta. Metsässä samoilu on aina mukavaa, mutta mäkien ja kivien koluaminen todellakin menee urheilusta. Pitää ottaa ensi kesänä uusiksi.



- Leikkasin pitkästä aikaa polkkapituisen tukan. Nyt jo vähän kadun. Käytännöllisyydestä viis, kunhan olisi muhkea letti! Ehkä nyt se kultainen keskitie - jos vain vähäsen yli olkapäiden kasvattaisi? Ei sillä, etteikö tämäkin hyvältä näyttäisi - tykkään vaan vähän pidemmästä vielä enemmän!

cropped lengths-1

- Menetin ystävän.

- Vuosi 2016 otti maailmasta sellaiset suuret nimet kuin Alan Rickman, David Bowie, Prince, Leonard Cohen ja Carrie Fisher. Vastaavasti vuosi 2016 antoi meille tulevaksi presidentiksi Donald Trumpin. Tämä yhtälö tekee minut äärettömän surulliseksi ja pelokkaaksi tulevaisuudesta.

- Lähipiiriin on syntynyt vauvoja, järjestetty kihlajaisia ja häitä. Elämä menee eteenpäin kaikesta huolimatta, jollakin tavalla. Jos ei uskoisi siihen, ei olisi mitenkään mahdollista jatkaa.



Vuosi 2017 pitää sisällään varmasti myllerrystä, niin hyvässä kuin pahassakin. Maailmanpolitiikka pelottaa ja ahdistaa, arvot koventuvat ja jaot meihin ja muihin varmasti jatkavat syventymistään. En yllättyisi uusien sotien puhkeamisesta. Omassa elämässäni kiire varmasti tulee jatkumaan, samoin epävarmuus omista kyvyistä. Toisaalta tulen varmasti oppimaan taas uutta ja jotenkin pysymään kovaa vauhtia eteenpäin rullaavan nauhan vauhdissa. Tulen täyttämään 30. Menen naimisiin. Matkustan jonnekin. Valvon kesäöitä. Ostan ihan liikaa vaatteita. Poden huonoa omatuntoa lukemattomista asioista. Valmistun. Pyöräilen. Menen Worldconiin. Toivon löytäväni aktiivisemman otteen valokuvaukseen ja sen kehittämiseen. Yritän parhaani mukaan nauttia kaikista niistä hyvistä ja ihanista hetkistä, joita elämä antaa.

20.12.2016

Uusi koti: Ennen & Jälkeen

home sweet home-6

Olemme tätä nykyä asunnonomistajia, eli pankille ihan sikana velkaa. Keskustakommuunissa asumisen jälkeen sitä voisi ajatella, että siirtyminen takaisin Hervantaan tarkoittaisi jonkinlaisen rauhaisaa kaksineloa tai vastaavaa, mutta kommuuni on jatkanut eloaan asukkien tullen ja mennen kaveriporukasta. Tuttujen kanssa on vaivatonta, ja vaihtelevat elämäntilanteet on kaikille helpompia seilata läpi, kun on aina jokin paikka, mihin palata tarpeen tullen.

Kämpässä, jonka ostimme, oli aikamoinen "before"-tilanne päällä. Muutoin vallan hyväkuntoinen asunto oli tapetoitu jokainen huone erilaisella tapetilla. Varsinkin olohuone ja suurin makkareista olivat vain jotain ihan käsittämätöntä sekameteliä. Makkari oli kuin putka tummine tiiliseinäjäljitelmineen. Olohuoneessa oli kahta täysin erilaista tehostetapettia. Asuntonäytössä yritimme kuitenkin kuvitella kaiken tilalle valkoista. Mielikuva miellytti. Lopulta teimmekin aika nopeita ratkaisuja. Muuttopäivänä jo alettiin maalata seiniä uuteen uskoon (onneksi tapetit olivat jotakin hyvin muovista materiaalia, päälle maalaaminen onnistui ongelmitta).

Kun vielä makkarin kaapit ja vaatekomeron hyllyt pääsivät vaihtoon, alkoi ihan uudenlainen fiilis kummuta lukaalista. Satunnaisia sisustushankintoja on tullut pitkin vuotta tehtyä, lähtien kunnollisesta mediahyllystä uuteen sänkyyn ja Marimekon tekstiileihin. Sohvanpäällisetkin menivät vaihtoon ja tilalle tuli syvän tummansininen ilme. Seiniä koristavat suurimmaksi osaksi omat potretit Ausseista.

Olkkari ennen
1
(Kesken muuton)
omakoti-2
Olkkari maalauksen jälkeen
11
Olkkari sisustusvimman jälkeen
home sweet home-1
omakoti-10
home sweet home-2-2


Ruokanurkkaus ennen
4
Ruokanurkkaus jälkeen
2016-06-18 11.17.57 1
 home sweet home-5

Makkari ennen
At the crane Makkari jälkeen At the crane home sweet home-1-3 home sweet home-3  
 
 
Partsi (kesällä lempipaikkani - tunnetaan myös tämän talouden pyörävarastona) partsilla

Kyllä tässä nyt kelpaa. Parannuskohteita kuitenkin on edelleen - toinen vessoista kaipaisi vähän faceliftiä (toinen vessa löytyy kätevästi saunan ja kylppärin yhteydestä), eteisen muinaiset peilikaapit ovat ahtaat ja vähän miten sattuu paikoillaan, myös pikkumakkarien kaapit voisi uusia, ja jos oikein jaksaisi alkaa laittamaan, lattialaminaatin voisi vaihtaa vähän freessimpään sävyyn ja keittiönkaapit pistää samoin vaihtoon. Siinä kohtaa sitten varmaan on taas löytynyt myös uusia sisustusinnostuksia.

Vähän vaivaa edelleen se, että vaikka paikka on oma, täynnä omia, itse ja yhdessä valittuja tavaroita, se ei täysin näytä tai tunnu vieläkään omalta. Olen tyytyväinen moniin yksityiskohtiin, mutta kokonaisuus hakee vielä muotoaan. Noh, onhan tätä loppuelämä aikaa säätää. Parempi muistaa, mistä on lähdetty, ja kuinka pitkälle on tultu, ja olla onnellinen, ettei joudu nukkumaan putkassa. ;) Kaiken lisäksi lukaalimme mahdollistaa sen, että voimme asua ystäviemme kanssa - mikäs sen parempaa?

18.12.2016

Brisbanesta Gold Coastille, osa 3

Kylmyyden keskeltä on aina yhtä kaihoisaa katsella kuvia matkoilta ja muistella aurinkoa. Niin myös nyt katsellessani kuvia viime talven pyrähdyksestämme Australiaan, Brisbaneen ja Gold Coastille. Loputon hiekkaranta, voimakkaana pauhaavat aallot, korkealle rannan tuntumasta kohoavat pilvenpiirtäjät... Ja aurinko, jonka paahteen viilentää vain rannalla koettava merituuli. Maisemat päivästä iltaan kuin maalauksia. Sillä rannalla olisin voinut viettää jokaisen iltani, vain katsellen ja hämmästellen värien harmoniaa.

Minulta kysytään melkein joka kerta Australiasta puhuessani, että mahdoinko opetella surffaamaan. Voin sanoa, että kun kerran käy uimassa kahlaamassa ja tajuaa aaltojen voiman, miettii asiaa vakavasti kaksi kertaa. Rantaveden ylettyessä polveen seuraava aalto voikin nousta kaulaan asti. Takaisin mereen vetäytyvä aalto on viedä jalat alta ja koko tytön mukanaan. Rakastan vettä, rantoja ja meren katselua, mutta vesieläimeksi minusta ei olisi. Olen se tarkkailija, joka dokumentoi simpukankuoria ja työntää varpaat kosteaan hiekkaan, mutta pitäytyy turvallisen välimatkan päässä itseäänkin käsittämättömämmistä voimista.

Otin aika monta kuvaa. Osa otoksista päätyi printin kautta kehyksiin koristamaan uutta kotiamme. Kiitos taas Nooralle ja AJK:lle matkaseurasta. Tyyppien reissaamista (silloin, kun eivät asu meillä matkalaukkuineen) voi seurata heidän blogistaan Suuri seikkailu.

perfect paradise-31 perfect paradise-33 perfect paradise-26 perfect paradise-56 perfect paradise-64 perfect paradise-91 perfect paradise-69 perfect paradise-17 perfect paradise-105 perfect paradise-111 perfect paradise-120 perfect paradise-130 perfect paradise-114 perfect paradise-136
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...