29.12.2016

Vuosi 2016

malagaan big-29

Kulunut vuosi on ollut mullistuksia täynnä. Tuntuu, kuin joku olisi painanut pikakelausnapin pohjaan ja meikä yrittää pysyä nauhan perässä. Tämä ei ole pelkästään negatiivinen asia, vaikka se ensin siltä kuulostaakin - vauhdin yltyessä sitä huomaa kuin ihmeen kaupalla pysyvänsä perässä. Vuoden loppua kohti toki alkoi hengästyttää aika huolella, mikä ei sinänsä ole ihme. Harjoituksenpuutetta. Kyllä se siitä.


Mitä kaikkea onkaan tapahtunut?

- Aloitin vuoden 2015 lopulla uudessa työpaikassa. Vuosi sen jälkeen minulla on sama duunipaikka edelleen, nyt jopa vakituisella sopparilla. En olisi uskonut vielä vähän yli vuosi sitten miten paljon ihminen voikaan vuodessa oppia, tai miten sopeutuvainen sitä voi itse olla. Olen saanut kymmenittäin loistavia työkavereita, minuun on luotettu ja minulle on annettu vastuuta. Olen pystynyt auttamaan muita. Olen päässyt haastamaan itseni ja ylittämään (välillä toki myös alittamaan) itseni. Olen päässyt ainutlaatuiseen työpaikkaan, jossa minua kannustetaan olemaan oma itseni ja kertomaan visioni. (Nyt tarvitsee enää kehittää se visio, heh heh.) Niin makeeta! Nyt vain täytyy löytää tasapaino armottoman itsekriittisyyden ja riittävän hyvän suorittamisen väliltä. Muistettava, että kyllä minä olen tämän arvoinen.

- Kommuunimme muutti muotoaan ja sijaintiaan. Alkuvuodesta siirryimme kimppavuokra-asumisesta omistusmuotoiseen asumiseen, jossa osa omistaa ja osa on vuokralla. Kesällä kommuuniin tulivat mukaan ulkomaan matkalaisemme, jotka keräsivät hetken voimia ennen seuraavaa seikkailuaan. Joulun korvilla ystävämme palasivat jälleen tukikohtaansa meille. Viiden aikuisen arki on kolmenkympin hujakoilla yllättävän (?) rauhallista. Vähän silti ikävöin keskustassa asumista, vaikka erityisesti kesällä Etelä-Hervanta on vallan mainio: löytyy lähikauppa, lähipubit ja ulkoilureitit alkavat melkein takapihalta. Olisi tämä silti paljon tylsempää, ellei Hervannassa (jo noin kilometrin säteellä) asuisi niin paljon tuttuja ja kavereita, joihin törmäillä tai joita kutsua kylään.

- Kävimme Australiassa! Näimme kenguruita ja koalakarhuja! Kävelimme pehmeässä rantahiekassa ja ihailimme meren aaltoja ja laskevaa aurinkoa. Olimme kuin keskellä unta.

- Loppuvuodesta kävin katsomassa maailmanmatkaajiamme Espanjassa. Malaga ja Fuge olivat vielä marraskuussa lämpöisiä, joskin yöt olivat jo kylmiä kuin Suomessa. Rentouttavat viisi päivää tulivat niin tarpeeseen.

- Flow16! Näimme livenä M83:n, Morrisseyn ja monta muuta upeaa esiintyjää. Huikeaa.


- Graduni on edistynyt tilaan "melkein valmis". Valmistuminen alkaa oikeasti jo häämöttää silmissä! Näin kymmenen vuoden jälkeen se todellakin alkaa olla saavutus.

- Kävimme Pirkan hölkässä likkaporukalla. 33 kilometriä edettiin kävelyvauhtia, mutta kaikki pääsimme maaliin asti. Yksi kynsistäni on edelleen musta sen jäljiltä - mihin lie kiveen varpaani jollakin metsäosuudella potkaisin.



- Kokeilimme myös hieman suunnistusta. Metsässä samoilu on aina mukavaa, mutta mäkien ja kivien koluaminen todellakin menee urheilusta. Pitää ottaa ensi kesänä uusiksi.



- Leikkasin pitkästä aikaa polkkapituisen tukan. Nyt jo vähän kadun. Käytännöllisyydestä viis, kunhan olisi muhkea letti! Ehkä nyt se kultainen keskitie - jos vain vähäsen yli olkapäiden kasvattaisi? Ei sillä, etteikö tämäkin hyvältä näyttäisi - tykkään vaan vähän pidemmästä vielä enemmän!

cropped lengths-1

- Menetin ystävän.

- Vuosi 2016 otti maailmasta sellaiset suuret nimet kuin Alan Rickman, David Bowie, Prince, Leonard Cohen ja Carrie Fisher. Vastaavasti vuosi 2016 antoi meille tulevaksi presidentiksi Donald Trumpin. Tämä yhtälö tekee minut äärettömän surulliseksi ja pelokkaaksi tulevaisuudesta.

- Lähipiiriin on syntynyt vauvoja, järjestetty kihlajaisia ja häitä. Elämä menee eteenpäin kaikesta huolimatta, jollakin tavalla. Jos ei uskoisi siihen, ei olisi mitenkään mahdollista jatkaa.



Vuosi 2017 pitää sisällään varmasti myllerrystä, niin hyvässä kuin pahassakin. Maailmanpolitiikka pelottaa ja ahdistaa, arvot koventuvat ja jaot meihin ja muihin varmasti jatkavat syventymistään. En yllättyisi uusien sotien puhkeamisesta. Omassa elämässäni kiire varmasti tulee jatkumaan, samoin epävarmuus omista kyvyistä. Toisaalta tulen varmasti oppimaan taas uutta ja jotenkin pysymään kovaa vauhtia eteenpäin rullaavan nauhan vauhdissa. Tulen täyttämään 30. Menen naimisiin. Matkustan jonnekin. Valvon kesäöitä. Ostan ihan liikaa vaatteita. Poden huonoa omatuntoa lukemattomista asioista. Valmistun. Pyöräilen. Menen Worldconiin. Toivon löytäväni aktiivisemman otteen valokuvaukseen ja sen kehittämiseen. Yritän parhaani mukaan nauttia kaikista niistä hyvistä ja ihanista hetkistä, joita elämä antaa.

1 kommenttia :

Fiiia kirjoitti...

Ihanan kuuloinen vuosi 2016 sulla ollut! Hyvää vuotta 2017 :)

http://fiiaelina.blogspot.com.au/

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...