19.9.2015

Raitapaita

Moro! Tässä on parin viime viikon aikana ehditty tehdä yhtä sun toista. On sairastettu flunssaa, laajennettu kommuunia väliaikaisesti majoittamaan pari asunnotonta, lähetetty samaiset asunnottomat Singaporen kautta Australiaan reippaaksi puoleksi vuodeksi (ikävä jo nyt, yhyy!), kiroiltu hallituksen leikkauslogiikkaa ja shoppailtu.

autumn calling2

Näissä asukuvissa näkyykin yksi viime aikaisista suosikkivaatteistani, Marimekon klassinen raitapaita. Todettuani, että parin vuoden takainen raitayksilö on käynyt allekirjoittaneelle pieneksi (saavutetuista kiloista ainakin puolet on selkälihaksia, eiks vaan!), marssin Koskariin Marimekon liikkeeseen hakemaan itselleni kaksi kokoa suuremman. Ihmiset, oikean kokoiset vaatteet ovat parasta lääkettä peilikuvakriiseille: ne näyttävät ja tuntuvat päällä harvinaisen hyvältä sen jälkeen, kun on ensin yrittänyt epätoivoisesti sinnitellä nippanappa päälle menevissä vaatteissa. Suosittelen.

autumn calling3

Paita: Marimekko / Farkut: Acne Studios - Skin 5 / Kengät. Vagabond / Kello: Larsson et Jennings / Korut: Ideakoru, Fashionology, Protu / Laukku: Proenza Schouler - PS11 / Vyö: COS

autumn calling6 autumn calling4 autumn calling1

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

P.s. Lukekaa Nooran ja Antti-Jussin matkablogia!

8.9.2015

Minun Suomeni on kansainvälinen ja inhimillinen

faded outfit6

Mua on viime päivinä ahdistanut aivan mielettömästi. Mua ahdistaa se, että maailmassa on asiat pielessä ja hätää enemmän kuin osaa kuvitella – tässä ei ole mitään uutta, asia on stressannu mua jo vuosia. Mutta nyt, kun hätää kärsivät ihmiset tulevat meidän ovillemme pakoon pommeja, luoteja ja kidutusta, kun ihmiset ovat kuulleet ihmeellisestä asiasta nimeltä ihmisoikeudet ja tasavertainen kohtelu, turva, kun ihmiset ovat jättäneet kotinsa ja synnyinseutunsa vain ollakseen turvassa ja mahdollistaakseen myös perheelleen jonkinlaisen tulevaisuuden, länsimaisten ihmisten joukon rumimmat ja armottomimmat nostavat päänsä ja korottavat äänensä ennenkuulumattoman kovaksi. Ei tänne, ei meidän rahoilla, ei niitä, ei meidän naapuriin. Väärä uskonto, väärä kulttuuri, väärä ihminen. Menkööt muualle. Menkööt naapurimaihinsa (jotka ovat sulkeneet rajansa yhdeltäkään turvapaikanhakijalta). Kunhan eivät tule tänne. Sama keskustelu toistuu muissakin Euroopan valtioissa.

Somessa vellova ihmisviha ja ennenkaikkea sen puolustelu mukamas järkiargumentein saa mut fyysisesti pahoinvoivaksi ja sairaaksi. Päätä särkee entistä enemmän, pinna on kireämmällä kuin koskaan, rinnassa hakkaa ja huomaan riiteleväni pienistä ja triviaaleistakin asioista ihmisten kanssa, jotka olen tuntenut vuosia. Joidenkin kanssa lopulta sovin erimielisyyteni, osan kanssa ei kiinnostakaan sopia. Facebookin kaverilistani on trimmautunut. Vähemmän MV-lehteä jakavia rasistiöyhöttäjiä, enemmän ihmisten tasavertaisuuden ja inhimillisyyden puolesta puhujia. Mä tarvitsen nyt sitä kuplaa, joka palauttaa mun uskoni ihmiskuntaan. Haluan asua Suomessa, joka puolustaa heikompaansa, tuomitsee rasismin ja auttaa nitä, jotka tarvitsevat apua.

Eräs päivä Facebookin Tampere-yhteisössä kyseltiin neuvoa, mihin voi viedä vaatelahjoituksia. Asiallisten vastausten joukossa oli nopeasti itkua ja moralisointia siitä, ettei auteta suomalaisia ensin. Mitähän valittajat itse ovat kenenkään hyväksi ikinä tehneet. Nyt olisi hyvä tilaisuus jokaisen aktivoida omat rivinsä auttamaan niitä, jotka kenenkäkin mielestä apua tarvitsevat. Kukaan ei estä, lupaan sen. Ottakaa asunnoton kotiinne asumaan, viekää mummo iltapäiväkävelylle tai ravintolaan syömään, viekää tarpeettomat vaatteenne mielenterveyskuntoutujille ja lahjoittakaa rahaa. Tehkää, hyvät ihmiset, älkää vain valittako.

nightwalk5

Vastakkainasettelu on todellinen. Sitä ei voi kieltää kukaan. Kiistakapulana on pakolaisten ja maahanmuuttajien oikeus turvalliseen elämään. Yhtäkkiä meillä on paljon ihmisiä, jotka ovat huolissaan nimenomaan maahanmuuton ja vieraiden kulttuurien tulemisesta ja sulautumisesta suomalaiseen ainekseen. Ihmisiä, joita jotenkin harmittaa, kun ihmiset tekevät lahjoituksia pakolaisille, koska ensin pitäisi auttaa “omia”. Yhtäkkiä tiedetään kaikki esimerkiksi asunnottomista ja heidän auttamisestaan, vaikka omaa sormea ei ole edes liikautettu heitä tai ketään muutakaan auttaakseen. Silti muut auttaa väärin tai vääriä ihmisiä.

Salonkikelpoisimmillaan rasismi on rivien väleissä: samanmieliset lukijat sen kyllä bongaavat ja siitä kovasti kiihottuvat, mutta jos joku erehtyy kritisoimaan sanojaa rasistista motiiveista tai johtopäätöksistä, kyllä taivas repeää. Ensin kiistetään ja loukkaannutaan, sitten uhriudutaan, sitten yritetään vaientaa kriittiset äänet. Kaiken huipuksi koetaan oma sananvapaus uhatuksi ja vaaditaan dialogia, kun ensin on uhkailtu, mustalistattu, sensuroitu ja poteroiduttu aivan oma-aloitteisesti. Kas kummaa, jos ei “yhteistyö” näillä ehdoilla nappaa.

Kannattaa todellakin seurata, millaista se "keskustelu" siellä vastapuolella on. Miten esimerkiksi persupoliitikot eivät millään tapaa toppuuttele äärimmäisiäkään mielipiteitä, vaikka niitä meuhkataan ja yllytetään toinen toisiaan heidän omilla Facebook-sivuillaan. Ihmisiä kutsutaan apinoiksi, toivotetaan pakolaisia painumaan vittuun, heidän puolustajansa toivotaan raiskattavan, vähätellään inhimillistä hätää tai ihmisten auttamista esittämällä kyynisiä huomautuksia. (Jori Eskolin kirjoitti hyvin tästä kyynisestä mulkkuudesta.) Poliisin mukaan hädänalaisia auttavat ovat saaneet jo peräti tappouhkauksia. Sitten viisastellaan elintasosurffareista, kun sodan jaloista väkivaltaa pakoon lähteneet ihmiset ovat "liian hyviä”, koska heillä on jotain halpoja älypuhelimia, sillä tokihan älypuhelimet ovat vain länsimaisten, hyvinvoivien ihmisten etuoikeus. Idiootit. (Mistä muuten nykyään enää edes saa muita kuin älypuhelimia?) Aivan järkyttävää settiä.

Todellisuudessa ne kunkin yhteiskunnan kaikista köyhimmät ja kouluttamattomimmat, joilla ei ole varaa edes siihen, eivät kelpaisi samoille meuhkaajille yhtään sen paremmin. Tällaisten tyyppien kanssa ei yksinkertaisesti voi eikä kannata yrittää dialogia, vaan sanoa, että nyt helvetti oikeasti riittää, ja siirtyä eteenpäin.

Todellisuudessa yhtään kukaan ei pidä maahanmuuttoa ja pakolaisten määrän lisäämistä ongelmattomana asiana, siihen liittyy rutkasti haasteita ja tehtävää työtä. Siitä keskustelu vaan jää tällä hetkellä sen varjoon, että pitää selittää osalle porukasta, miksi hädänalaisia ihmisiä edes pitää auttaa, miksi ei ole oikein erotella ihmisiä uskonnon perusteella ja miksi helvetissä älypuhelimen omistaminen ei tee ihmisestä hyväosaista, joka vain yrittää kusettaa valtiota. Niin kauan kun näitä asioita täytyy julkisuudessa käsitellä, ei pystytä keskittämään julkista keskustelua siihen, että mitenkäs me nyt järkätäänkään tää asia.

tre-aetsa-2015-3

Kenties vastakkainasettelu on ainoa moraalisesti kestävä kanta siinä tilanteessa, kun osa porukkaa mieluiten työntäisi hädänalaiset ihmiset suunnilleen takaisin mereen. Joissain eettisissä asioissa ei yksinkertaisesti ole oikein ottaa kultaista keskitietä, alkaa keskustella ja neuvotella siitä, saisko ihan vähän aiheuttaa ihmisille (suoraan tai epäsuoraan, ei merkitystä) kärsimystä, vai olisiko kestävämpää ottaa "äärilinja" ja teilata sellainen heti alkuunsa.

Olen ollut aina järkiargumentoinnin ja faktojen ystävä. On kurjaa seurata keskustelua, jossa faktoja vääristellään, tilastoja väärinymmäretään, levitetään valheita, nostetaan yksittäistapauksia yleistyksiksi. Rasismin olemassaolo kielletään, ja jos rasisteilta kysytään, kukaan ei tietenkään ole rasisti. Kuvitellaan, että julkisessa mediassa sanotut asiat eivät saisi osakseen kritiikkiä, tai että niitä voisi tarkastella ikään kuin tyhjiössä erillään muusta maailmasta ja siinä tapahtuvista asioista. Olen huomannut, että inhimillinen ymmärrys maailmasta vaatii muutakin. Se vaatii empatiaa ja kykyä samastua toisen asemaan. (Vaikkakin tietyn ihmisporukan kohdalla tää ymmärrys on aika tiukassa, jotain irrationaalista vieraankauhua ja pelonlietsontaa on ilmassa...) Itse aion vastedes sanoa rasisteille suorat sanat.

Miltä sinusta tuntuisi jättää kotisi sodan takia, jättää lähes koko omaisuutesi ja lähteä perheesi ja rakkaidesi kanssa kohti tuntematonta? Miltä tuntuisi matkustaa pimeässä tietämättä mihin päätyy? Osaamatta kieltä? Tietäen, että kaikki eivät selviä matkasta hengissä, ja että vastaanotto voi olla vihamielinen? Minun Suomeni on inhimillinen, empaattinen ja kansainvälinen.


Lopuksi kokoelma hyviä uutisia: 

Tamperelaisperhe otti kotiinsa irakilaisperheen asumaan.

Paavi kehoittaa kaikkia uskontokuntien edustajia auttamaan pakolaisia.

Tampereella järjestetään Tampere sanoo tervetuloa -kansalaispiknik Sorsapuistossa lauantaina.

Vihapuhe aiheutti laajan vastareaktion: SPR:n auttajiksi tarjoutunut ennätysmäärä ihmisiä.

Suuri osa kunnista sanoo kyllä vastaanottokeskuksille – Maahanmuuttovirasto yllättyi.

Ruovedellä ja Hämeenkyrössä kääritään hihat – ensimmäiset  turvapaikanhakijat tulevat jo ensi viikolla.

Maahanmuuttajat asialla Närpiössä – pelastivat kunnan talouden ja kyläkoulut.

An open letter to anyone who ever talked down the refugee crisis.


Jos haluat auttaa, lue näiltä sivuilta ohjeita ja vinkkejä, mitä kaikkea voit tehdä aina lahjoituksista mielipidekirjoituksiin ja pakolaisen asuttamiseen asti:
Maahanmuuttovirasto, www.migri.fi
Inhimillisyyden puolesta: Mitä voin tehdä?
Näin voit auttaa pakolaisia / Ilta-Sanomat
Tavaraa alkaa olla, nyt kaivataan auttavia käsiä / Yle



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...