29.4.2015

Miten pyörätreenini etenevät

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Indiedaysin ja Lidlin kanssa

lenkil9

Hola!

Kuten muistatte, treenailen tämän kevään tavoitteellisesti pyörän selässä kiitämistä: osallistun Pirkan pyöräilyn Klassikkoon 7. kesäkuuta. 134 kilometriä pitäisi jaksaa polkea, siihen sietääkin jo vähän treenata. Treenejäni siivittävät eteenpäin yhteistyökampanja Indiedaysin ja Lidlin kanssa, tarkemmin sanottuna Lidlin Sportyfeel-lisäravinnetuotteiden kanssa. Tsekkaa edellinen postaukseni tästä. Erityisesti nuo proteiinipatukat ovat olleet aika näppärä lenkkieväs: mahtuvat kivasti taskuun ja antavat nopeasti energiaa, kuten kuuluukin. Suosikkimakuni taitaa olla tuo marjasuklaa.

Pakko muuten myös mainita, että näissä kuvissa näkyvät ajolasit, valkovihreä pyöräilypaita sekä lukkopoljinkengät ovat myös Lidlistä – eivät tosin tämän kampanjan kautta, vaan ihan itse ostettuja. Lidlillä on pari kertaa vuodessa viikon verran myynnissä pyöräilykamaa, ja se on hintaansa nähden täysin käyttökelpoista. Suosittelen siis pitämään silmät auki, mikäli pyöräilykamat kiinnostavat!

Vaan miten kulkevat treenini?

sportyfeel2 lenkil6

Olen nyt treenaillut tavoitteellisesti noin kuukauden, mutta välissä on tullut sairasteltua flunssaa ja kiroiltua räntäsateita. En siis ole päässyt lenkille ihan niin usein, kun olin aikonut, mutta personal trainerini Olli vakuuttaa minulle, että aikaa on silti aivan riittävästi. Paras treenikuukausi on vasta edessä. Se on mukava kuulla, sillä itseäni on hieman kalvanut epäilys siitä, onko nyt aikaa käytetty tehokkaasti, ja onko lenkit vedetty sillä tavalla, että ne kehittävät omaa kuntoa ja satulakestävyttä. Pirkan pyöräilyn 134 kilometrissä tulee paikat puutumaan ja lihakset hyytymään. Oma tavoitteeni on ylipäätään päästä maaliin, ajalla ei niin väliä. Mutta kuten sanottua, mitään hätää ei pitäisi olla, aikaa on hyvin.

lenkil2

Yhteistyökampanjan tiimoilta meille mukana oleville bloggaajille lähetettiin myös erityiset Sportyfeel-treenipaidat! Ajattelin käyttää omaani salilla ja pyörälenkeillä sitten, kunhan lämpötilat muuttuvat suopeimmiksi. Käykääs muuten tsekkaamassa nuo sivut, sieltä löytyy mukava kilpailu, jossa kertomalla omat treenitavoitteet voi voittaa itselleen Sportyfeel-tuotteita!

2015-04-29 11.55.23 12015-04-29 11.50.59 1

Tällä viikolla muuten tein jotain, mitä en ole aiemmin tehnyt: kävin yksin Säijän lenkillä. 50 kilometrin reitti kulkee keskustasta Pirkkalan läpi Lempäälän puolelle vanhalle Säijän kylälle, jonka kautta ajeltuaan reitti vie Pirkkalan varalaskeutumisalueen ohi takaisin Pirkkalaan ja Tampereelle. Lisää kilometrejä on lenkkiin helppo lisätä, senkus kiertää vielä jonkun mutkaisen tien kautta, tai jos oikein innostuu, ajelee vaikka Vesilahteen asti. Viime kesänä lenkittelin niin paljon Ollin kanssa, etten pyöräillyt yksin pitempiä lenkkejä lainkaan, ja tänäkin vuonna olen pysytellyt parikymppisissä. Jotenkin ajatus yksinään ajamisesta jännittää: mitäs jos eksyy, tai harhautuu matelemaan niin, että ilta ehtii tulla ennen kotiinpaluuta? Tai entäs jos kumi puhkeaa, ja sitten on perähikiällä ihan yksin jumissa? Entäs jos töppäilee liikenteessä?

Hölmöjä pelkoja, joissa ihan oikeasti sen toisen läsnäolo ei ihan hirveästi todellisuudessa auta. Toisaalta, yksin ajaessa tulee tarkkailtua ympäristöään enemmän, ja tulee jotenkin keskityttyä enemmän omaan suoritukseen, kun ei ole vieressä vertailukohdetta tai juttukaveria. Ihan hyviä asioita. Kaikista tärkein juttu toisen kanssa treenatessa on kuitenkin ollut se, että toisen kanssa on jotenkin helpompi lähteä ylipäätään lenkille tai salille, kuin ihan yksinään. Mutta nyt siis menin, vaikka oma PT:ni makaa flunssan kourissa sängyn pohjalla antibiootteja napsien. :( :)

lenkil5 lenkil7

Säijän lenkki näin yhden naisen voimin menikin oikein loistavasti: sää suosi, kasvoihin puhaltava tuuli tuntui lämpimältä, pyöräilyhanskat sai sulloa ekan kympin jälkeen vyölaukkuun (kyllä, tällekin ysärikammotukselle on tullut vihdoin ihan legitiimiä käyttöä!) ja vauhti oli koko ajan itselle mieleinen – eikä edes mitenkään erityishidas, reippaan kahden tunnin lenkin keskinopeudeksi tuli 22 km/h. Maantiellä päästelin lujaa, mutta taajamissa vauhti hidastuu huomattavasti risteysten ja muiden liikkujien myötä.

lenkil10 lenkil19 lenkil8 lenkil17

Säijän kierroksella tuntui olevan aikamoinen pyöräryysis, jotkut siellä treenasi yksin, kaksin ja pienissä ryhmissä ihan kunnolla. Kuinkahan monta tyyppiä meni mustakin ohi... alamäessä. -.- Lievästi nöyryyttävä fiilis. :D Meikä tehokkaasti chillaa alamäissä, koska yleensä sitä edeltää nousu, ja ne kyllä vie meikästä ihan mehut. Intervallitreeniä tarttis tehdä. Ei vaan, tosi makeeta se on nähdä niin paljon toveripyöräilijöitä, joilla on sama motivaatio kuin itsellä: kehitys. Pyöräilyetikettiin kuuluu toki myös vastaantulijoiden moikkailu pienellä kädenheilautuksella.

Matkalla iski myös nälkä, mikä tuli kätevästi taltutettua Lidlin Sportyfeel-proteiinipatukalla. Nälkäinen susi unohti ottaa perinteisen ruokabloggaajakuvan *ennen* ahmintaa, mutta todistusaineistoa jäi silti!

lenkil22

Ja matka jatkui.

Loppureissusta luulin vieläpä eksyneeni hetkeksi, mutta myöhemmin Google Mapsia tuijotellessa kävikin ilmi, että olin ihan tutulla reitillä – en vain ole kiinnittänyt ympäristööni niin tarkkaan huomiota toisen perässä tai rinnalla ajaessa. :D No, se selittää sen, miksi päädyin oikealle paluutielle ihan vain ajamalla suoraan.... x)

Kotiin päästyäni olo oli hyvä, kunnes nousin satulasta. Reidet vetivät itsensä vähitellen kramppiin hilatessani pyörääni rappukäytäään, ja viimeistään pyörän kantaminen pari kerrosta ylös omaan kämppään veti reidet aivan hapoille. (Meillä ei pyöriä todellakaan uskalleta jättää mihinkään yleisiin säilytystiloihin, parvekkeella ne molemmat on talven henganneet. Pitäisi kyllä keksiä jokin vähemmän tilaa vievä säilytysysteemi, esimerkiksi seinäteline...) Voin sanoa, että suolakurkku ei ole koskaan maistunut niin hyvältä, kuin tuolloin!

after lenkki1

Tulipa myös testattua Sportyfeelin protskujuomajauhe, ja täytyy sanoa, että minttusuklaan maku on yllättynyt minut erittäin positiivisesti. Yleensä protskujauhoissa on jotenkin todella äitelän imelä maku, mutta tässä se oli aikas kohdillaan: ei ollenkaan liikaa. Kätevät annospussit puolestaan sopivat vaikkapa reissuun otettavaksi. Mekin tuossa pääsiäisviikonloppuna vietettiin neljä päivää Äetsän idyllisissä maalaismaisemissa pyöräillen.

sportyfeel3

Tästä onkin nyt sitten hyvä jatkaa! Lisää kilometrejä, lisää satulatunteja. Vesilahdella varmaankin vielä kevään edetessä käydään pyörähtämässä, ja Pyhäjärven voisi käydä myös kiertämässä. Kunhan Olli the PT tuosta toipuu, päästään myös yhteisille lenkeille. ;) ....Ja sormet ristiin ja puuta koputellen, ettei meikä onnistu nappaan mistään uutta flunssaa! Näitä pitkäkestoisia kun tuntuu olevan liikkeellä muillakin...

Mukavaa jatkuvaa viikkoa, hauskaa alkavaa vappua ja toivottavasti aurinkoista treeniviikonloppua! ^^

lenkil13

27.4.2015

Conversen paluu


messuasu3

Hola! Toukokuinen reissu Madridiin lähestyy, ja meikän espanjankielen fraasivarasto karttuu pikkuhiljaa. Una cerveza, por favor. Muy bien. Cómo estás? La cuenta, por favor!

Sen sijaan täällä Suomessa Mansen kamaralla olen siirtynyt vaihteeksi käyttämään, ihan vaihtelun vuoksi, aiempaa enemmän ohutpohjaisia Conversejani. Hassua sinänsä, että kun puhutaan lenkkarimuodin murroksesta ja käytännöllisistä kenkätrendeistä, tuntuu unohtuvan kokonaan jo ammoisia aikoja suurta suosiota nauttineet koriskengät, joita ainakin Tampereella näkyy tasaisesti ihan kaikilla. Vuodenaikaan ja muihin maailman trendeihin katsomatta. Ehkä todellinen klassikko onkin tässä. Kämppikseni Maija ei juuri muita kenkiä käytäkään; eteisessämme on monta paria iloisen värisiä Converseja. ^^

Tokikaan tasapohjainen Conssu ei ole kaikille se jalkaystävällisin vaihtoehto, sillä jalkapöytä ei saa tukea ilman erillistä pohjallista. Jalka voi väsyä pitemmän talsimisen jälkeen. Madridiin esimerkiksi mukaani lähtevät ihan tuikityypilliset lenkkarit.

Nahkatakki: Zara / Huivi ja pellavapaita: HM /  Vyö: COS / Farkut: Levi´s / Kengät: Converse Dainty / Laukku: Proenza Schouler
(Asukuvista kiitos Ollille!)

messuasu2

23.4.2015

Pyynikin kesäteatteri esittää: Avioliittosimulaattori

Moro!

Pääsin Nooran kanssa viime viikonloppuna vieraaksi varsin mielenkiintoiseen tilaisuuteen. Pyynikin legendaarinen kesäteatteri nimittäin esittää tänä kesänä uutuusnäytelmän, joka perustuu Veera Niemisen esikoisteokseen nimeltään Avioliittosimulaattori. Saimme tilaisuudesta nimikkokirjat nimmarilla mukaamme. Täytyypä ottaa kesälukemistoon. Näytelmän on ohjannut Tommi Auvinen, ja rooleissa nähdään Esko Roine, Eija Vilpas, Tom Lindholm, Mari Turunen, Ville Majamaa, Ola Tuominen, Samuli Muje, Janne Kallioniemi, Miia Selin ja Tommi Rantamäki.

avioliittosimulaattori1

Samalla nimellä varustettu kesäteatterinäytelmä kertoo pilke silmäkulmassa tarinan vilkkaasta itäsuomalaisesta Ainosta, joka rakastuu länsisuomalaiseen Jussiin, ja päättää muuttaa miehen kotitilalle. Kuukauden "koeajossa" kulttuurit ja murteet törmäilevät, ja maajussin tiluksilla asuvat myös tämän isä, veli ja setä, jotka eivät keskenäänkään paljoa puhu, ja jos suunsa aukaisevat, hyvä jos siitä mitään selvää saakaan. Jussin äidin kuoleman jälkeen kahvikupitkin ovat jääneet niille sijoilleen. Suulaat ystävät ja erikoiset kyläasukit sekoittavat pakkaa entisestään, ja varsinainen soppa syntyy, kun Ainon omaperäiset vanhemmat haluavat nähdä mihin heidän tyttärensä on lusikkansa työntänyt. Miten käy, löytyykö salamarakkauden jälkeen myös arjessa se yhteinen sävel? Saako maajussi pitää morsiamensa?

Liput ovat olleet nyt hetken myynnissä, ja täytyy nyt mainostaa, että jos halajatte näytelmää katsomaan, niin kannattaa toimia nopeasti, liput nimittäin menevät erittäin nopeasti. Peruutuspaikkoja toki voi ja aina kannattaa kysellä. Lisäksi monilla yrityksillä on tapana ostaa isoja ryhmätilauksia, ja näistä käyttämättä jääneitä lippuja voi sitten tulla kärkkymään ennen näytöstä ihan ovelta, jossa ryhmille kuulutetaan mahdollisuudesta myydä vapaat liput eteenpäin.

Kesäteatterihan on kyllä aivan erinomaisen elämyksellinen tapa viettää kesäpäivää- tai iltaa, joten suosittelen erittäin lämpimästi suuntamaan Pyynikille! Ja vaikkei olisikaan mikään korkeakulttuurin fani tai muuten kävisi teattereissa, niin Avioliittosimulaattori ei kuitenkaan lie liian korkealentoista, tylsää tai mitenkään vaikeasti ymmärrettävää kamaa.

Tilaisuudessa saimme kuulla mielenkiintoisia faktoja mm. Pyynikin kestäteatterista, joka on yksi maailman ainoita pyöriviä ulkoilmakatsomoita, sekä jutella itse kirjailijan, Veera Niemisen kanssa.

avioliittosimulaattori2

Täysipäiväinen heppatyttö aloitti kirjoittelunsa ihan harrastuspohjalta, ja olikin aikamoisen yllättynyt saadessaan niin nopeasti kustannussopimuksen tälle uutukaiselleen. Myös sovitus näytelmäksi tuli vähän puun takaa, ja Nieminen naureskeli olevansa ensikertalaisena aivan äimän käkenä asioiden etenemisestä. Itse näytelmään hän ei juurikaan vaikuta, mutta on seuraamassa mukana projektin etenemistä. Se ei kuulemma haittaa, sillä Nieminen suhtautuu teatteriesitykseen kirjasta erillisenä teoksena, ei varsinaisesti "omanaan", vaikka tarina onkin pohjimmiltaan sama.

avioliittosimulaattori3

Niemiseltä on jossakin lähitulevaisuudessa tulossa toinenkin kirja, mutta siitä emme saaneet kuulla muuta kuin sen, että ristiriitainen palaute läheisiltä vs. kustannustoimittajalta painaa mielessä. Bloggaajaporukalla syntyikin keskustelua siitä, miten haastavaa voi olla pitää kiinni omasta visiostaan, kun jollain ulkopuolisella "ammattilaisella" on aivan eriävä näkemys. Oma viisisenttiseni on, että jokainen oman teoksensa ja luomuksensa paras asiantuntija. Hienot tittelit tai ammattimaisuus eivät korvaa luovuutta ja taiteellista näkemystä, eikä siinä mielessä kannattaisi epäillä itseään tai omaa visiotaan, tai antaa liikaa valtaa siitä jollekin muulle. Itsensä vähättely ja epäily on muutenkin nuorten aikuisten liian yleinen ongelma. (Usein ilmiöstä puhuttaessa puhutaan nimenomaan nuorista naisista, mutta epävarmuuksia on satavarmasti muillakin.) Olen kirjoitellut siitä omalla kohdallani tässä postauksessa.

Pääsimme myös seuraamaan hetkeksi näytelmän lukuharjoituksia ja tarkastelemaan lavastuksen pienoismallia. Näyttämöhän siis kiertää ympyrässä katsomon ympärillä, ja katettua katsomoa pyöritetään sitten kohtausten välillä aina seuraavan kohtauksen lavastukseen päin. Näyttelijät olivat ensi kertaa kaikki yhdessä koolla, ja lukivat parhaillaan tekstiä läpi, eläytyen samalla roolihahmoihinsa. Aikas hauskaa kuunneltavaa, ja ainutlaatuista!

Puvustuksen suhteen prosessi oli vielä mood board -tasolla, joten nähtäväksi jää, millaiset tamineet hahmoilla näytelmässä lopulta on. Ihan uusia vaatteitahan ei voi vain kaupasta käydä hakemassa, vaan vaatteiden on näytettävä eläneiltä ja käytetyiltä. Joskus niitä joutuu jopa "patinoimaan", jos tuppaa olemaan liian hyväkuntoisen tai uuden näköistä kamaa. :D

avioliittosimulaattori4 avioliittosimulaattori6 avioliittosimulaattori5

Sellaisia tällä kertaa! Me ollaan menossa katsomaan näytelmää kesäkuun lopussa, jännittävää nähdä, millainen elämys se on. En ole ennen käynyt Pyynikin kesäteatterissa, joten aika mielenkiintoista varmasti tulee joka tapauksessa olemaan. ^^

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

22.4.2015

28


bday selfies1

Tittidii, semmosta vaan, että täytin vuosia. Viikonloppu meni aika kyseenalaisia elämäntapoja harjoittaen, lenkillä en käynyt kertaakaan. Homma meni siis niin sanotusti täysin suunnitelmien mukaan. ;) Sain lahjaksi elämäni ensimmäisen oikean sampanjan, lipun Flow-festivaalille (lauantai, aye!), kuoharia ja kukan. Ei paha.

bday selfies2 bday selfies3
Kukkapaita: Vila / Farkut: Levi´s / Kello: Larsson & Jennings

En halua nyt avautua vaaleista, mutta mainostanpa Jussi Pullisen kolumnia. Lukekaa. Noin muuten toivottelen kaikille mukavat keskiviikot! ^^


P.s. Tukkakin vaaleni taas inasen, mutta raidat toivottavasti pitävät taas sen häiritsevän juurikasvun kurissa. Toivossa on hyvä elää.

bday selfies4

17.4.2015

Edelleen Alice


still alice

Luin tuossa muutama viikko sitten pitkästä aikaa kokonaisen kirjan. Olin Helsingin rautatieasemalla ja odottelin junaa Tampereelle, kun bongasin pokkarikirjakaupan ständiltä näyttelijä Julianne Mooren kuvan kirjan kannessa. Koska rakastan Julianne Moorea yli kaiken (paitsi ehkä Rachel Weiszin ja Kate Winsletin), kiinnostuin ja lähestyin. Tiesin heti, että kyseessä on jokin teos, josta on selkeästi tehty leffa, eihän muuten suuren luokan tähtinäyttelijä poseeraisi kirjan kannessa. Mikä ihmeen "Still Alice" (suom. "Edelleen Alice")?

Lisa Genova on kirjoittanut romaanin viisikymppisestä yliopiston professorista, joka sairastuu Alzheimerin tautiin. Kirjassa seurataan taudin etenemistä Alicen näkökulmasta, ja kirjoittaja on onnistunut luomaan aika ansiokkaasti kuvan siitä, mitä Alice kokee ja miten hän näkee maailman, kun muisti alkaa pettää ja tutuista asioista tulee ennustamattomilla tavoilla vieraita. Miltä tuntuu, kun juoksulenkillä vain tulee lukko siitä, mihin päin pitäisi risteyksessä kääntyä, jotta pääsee kotiin. Miten selviää tilanteesta, jossa on aloittelemassa tuttua luentoa salilliselle opiskelijoita, mutta unohtaakin mistä oli luennoimmassa. Miten selittämättömältä tuntuvat kummastelevat reaktiot ympärillä olevilta, kun esittelet itsesi juhlissa ihmiselle, jota et ole (ainakaan muistisi mukaan) tavannut aiemmin, onko sitä muka jo niin humaltuneessa tilassa vai mikä nyt on niin ihmeellistä...

Tarina on älyttömän mielenkiintoinen ja samalla traaginen, niinkuin nyt sairaskertomukset usein tuppaavat olla. Huomionarvoista teoksessa on se, että se antaa äänen nimenomaan sairastuneen kokemuksille Alicen hahmon kautta. Lisa Genovaa, joka on itsekin neurotieteiden tohtori, onkin kiitelty juuri tästä: hän on nostanut keskiöön palan inhimillistä, pelottavaa ja vaikeasti käsiteltävää elämää niiden näkökulmasta, jotka sen käyvät läpi. Myös sairauden vaikutukset läheisiin ihmissuhteisiin nousevat tarinassa tärkeäksi osaksi, ja eri perheenjäsenten suhteet Aliceen muokkaantuvat tarinan edetessä eri tavoilla. Mieleeni jäi myös kohta, jossa Alice riitelee miehensä kanssa, ja Alice (tarinan puitteissa ihan oikeutetusti) vetoaa sairauteensa: "I have Alzheimer's. What's your fucking excuse." Silti hän taistelee ollakseen itsensä ja muiden ihmisten silmissä jotain muutakin kuin sairautensa ja sen mukanaan tuoma stigma: ollakseen edelleen Alice.

Minua teos ainakin auttoi ymmärtämään, miten ahdistavalta ja vaikealta, joskus jopa sattumanvaraiselta elämä voi tuntua, jos sairastaa muistisairautta. Tutut asiat menettävät merkityksensä, voi eksyä omassa kodissaan, asioiden nimet yksinkertaisesti katoavat mielestä. Miten se hävettää. Miten ahdistavalta tuntuu ajatus muistojensa menettämisestä – emmekö me persoonina kuitenkin juuri nimenomaan niistä koostu? Kaikki kokemuksemme ja valintamme. Kaikki tietomme ja saavutuksemme. Ehkä sitten, kun tarpeeksi unohdamme itsesämme, jatkamme elämää muiden muistoissa, niiden, jotka muistavat saavutuksemme, kokemuksemme ja lastemme nimet. Sillä läheisten hoivan varaanhan sitä ennenpitkää päätyy, jos läheisiä suinkaan on ja heille hoivaaminen on mahdollista. En ole varmaan ainoa, jota ajatus ahdistaa aika kovaa. Siksikin kirjan lukeminen oli jopa ihan terapeuttista.

Silti teos on surullisesta teemastaan ja vääjäämättömästä etenemisestään huolimatta optimistisella pohjavireellä varustettu: Alice päättää elää elämäänsä päivä ja hetki kerrallaan, niin kauan kuin mahdollista. Kirja myös loppuu kauniisti, ei lainkaan ahdistavasti tai surullisesti. Kirja vangitsi meikäläisen niin pauloihinsa, että ahmin sen oikeasti vuorokaudessa kokonaan. En ole pitkään aikaan lukenut mitään fiktiota loppuun asti, joten aikamoinen saavutus. Suosittelen.

En ole nähnyt nyt leffateattereissa pyörivää elokuvaa, joka on tehty kirjan pohjalta, mutta haluan ehdottomasti vielä joskus katsoa sen. Mehän oltiin kyllä menossa Ollin kanssa katsomaan se tuossa eräs päivä, mutta kas kun Plevnassa siman äärellä ajantaju katosi ja leffa alkoikin aikaisemmin, kuin millainen mielikuva oli piirtynyt mieleen... Jännä kyllä, muisti teki tepposet.

14.4.2015

Pyöräilytavoitteitani ja Lidl: Sportyfeel


jakethesnake3


Postaus on toteutettu yhteistyössä Indiedaysin ja Lidlin kanssa

Morjes! Monet teistä ehkä muistavatkin, että aloitin viime kesänä maantiepyöräilyn. Olli on pyöräillyt jo useamman vuoden, ja hän onkin auttanut minua harrastuksen alkuun ja ollut varsin kärsivällinen treenaaja ja lenkkikaveri tällaiselle rutkasti huonommassa kunnossa aloittaneelle polkijalle. Sain viime kesänä oman pyörän, jolla kelpaa kiitää pitkin maanteitä, ja se on vaikuttanut minuun paitsi fyysisesti kunnon kohentumisen myötä, myös henkisesti: olen pystynyt asioihin, joihin en olisi uskonut pystyväni, ja toisaalta asettanut minulle koko ajan uusia haasteita.

Nyt haluaisinkin julkistaa teille yhden isoista tavoittestani tälle kesälle: Aion osallistua Pirkan pyöräilyn Näsijärven kiertävälle ympäriajolle 7. 6. Klassikko-rundin pituus on 134 kilometriä, ja tähän siis tähtään. Kirjoitan kevään ja alkukesän mittaan treenitunnelmiani ja fiiliksiäni tätä tavoitetta kohti edetessäni. Tiesin jo viime kesän lopulla, että haluan treenta tuohon ympäriajoon, ja olinkin onnekas, että pääsin saamaan lisäpotkua treeneilleni Indiedaysin ja Lidlin yhteistyökamppiksesta, jossa seurataan bloggaajien treenitavoitteiden toteutumista. Kannattaa käydä tsekkailemassa kampanjasivut, nimittäin sieltä voi seurailla minun ja muiden treenejä, sekä myös osallistua lukijakilpailuun kertomalla omista urheilutavoitteista. Palkinnoksi viisi onnekasta voittaa tuotapaketin treeniensä tueksi! Mars, mars siis sinne. :)


eka lenkki 2015 3
Kuva napattu kevään ekalta lämmittelylenkiltä maaliskuun puolelta

Kovempikuntoisille polkijoille Pirkan pyöräilyssä on tyrkyllä myös pitempi, 217 kilometrin mittainen kierros, mutta sen jätän suosiolla tuleviin vuosiin. Olli on ollut ajamassa Ruotsin Vätternissä 300 kilometrin mittaisen kierroksen, ja ehkä jonain päivänä minäkin pystyn siihen. Viime vuonna olin mukana kannustusjoukoissa, ja kyllä vaan fiilis oli aikamoisen huikea alusta loppuun saakka! Vaan aloitanpa nyt tuolla maltillisemmalla 134 kilsalla. Pirkan pyöräilyssä ei ole ajanottoa, joten mikään kisa siis ei ole kyseessä, mutta maaliin ajaneet saavat toki mitalin osoituksena ansioistaan. ;) Se, millaiseen kokonaisaikaan ja tätä kautta mihin starttiryhmään lopulta tähtäänkään ratkeaa loppuviimein kevään edetessä ja kilometrien karttuessa. Fiiliksen ja harjoitteluinnon mukaan mennään.

vättern 2014 119_cb batch

Tavoitteena olisi kuitenkin pikkuhiljaa rakentaa satulakestävyyttä noihin tuttuihin 50-60 kilsan lenkkeihin, joita sitten kevään aikana olisi tarkoitus ajaa pari kappaletta viikossa. Välissä jos huvittaa, voi sitten pyöräillä lisäksi nopeita lyhyitä lenkkejä. Ainakin yksi tai kaksi yli sadan kilsan lenkkiä pitäisi myös saada kevään aikana tehtyä, jotta tottuu oikeasti noihin pitkiin rykäisyihin. Sen enempää ei välttämättä oikeasti edes kannata – totuus on, että pitkillä ajoilla kaikkia vaan yksinkertaisesti sattuu, ja piste. :D Tavoite ei siis ole niinkään tehdä tuosta rupeamasta yltiömäisen helppoa ja ylettömän miellyttävää, vaan rakentaa riittävä fyysinen kestävyyskunto ja totuttautua kestämään sen mukanaan tuoma epämiellyttävyys, näin masokistisesti ilmaistuna.

sportyfeel1

Apuna tuota tavoitetta kohti treenatessani minulla on yhteistyökampanjan kautta saatuna Lidlin Sportyfeel-tuotesarjan välipalatuotteita ja urheilujuomasekoituksia, jotka kulkevat mukana lenkeillä tai auttavat palauttamaan lihaksia lenkin jälkeen. Kun treenaa tavoitteellisesti, on tärkeää kiinnittää huomiota myös siihen, mitä syö. Varsinkin pitkille matkoille onkin hyvä varata mukaan tankkaustarpeita, veden tai urheilujuoman lisäksi esimerkiksi runsaasti hiilareita sisältäviä energiapatukoita tai muita helposti satulassa nautittavia energianlähteitä.

Toki pyöräilyssä lihaksetkin kehittyvät, onhan se selvä, joten myös proteiinin saannista kannattaa huolehtia. Mikään kehonrakennuslaji ei kuitenkaan ymmärrettävästi ole kyseessä, joten myös kehon tarpeet ovat erilaiset. Tokikaan lisäravinteet ja urheilupatukat eivät ole millään tavalla välttämättömyys treenaajalle, mutta kenties helpottavat asioita ja tuovat vaihtelua. Lidlin Sportyfeel-tuotteet tulevat siis näkymään osana treenejäni kampanjan osalta, ja kertoilen niistä hieman lisää sitten seuraavassa yhteistyöpostauksessa. :)

jakethesnake2

Pitkäkestoinen maantiepyöräily on luonteeltaan aerobista rasitusta, jossa pitkillä matkoilla syke ei välttämättä nouse kovin korkeaksi (paitsi et meikä kyl tässä kohtaa vetää jossain maksimisykkeen rajoilla joka ikisessä mäessä), mutta energiaa kuluu runsaasti. Mitään suuria ja yltiövoimakkaita lihaksia ei aerobisella harjoittelulla ole tarkoitus rakentaa, vaan pikemminkin harjoitetaan hapenottokykyä, kestävyyttä ja loppuviimein myös elimistön kykyä käyttää rasvavarastoja energianlähteenä. Viimeksi mainittu on välillä niin julmetun rankkaa, että tekee mieli itkeä.

kuteet1Pohjakuntoni on talven jäljiltä vähän mitä on. Kävin kyllä paljon salilla, vähintään kahdesti viikossa, voimakausina joka toinen päivä, mutta onhan saliharjoittelu nyt luonteeltaan aika erilaista kuin pitkäkestoiset aerobiset suoritukset. Hapenottokykyni on selkeästi laskenut viime syksystä, jolloin poljin vuoden 2014 viimeiset lenkit. (En ole vielä päässyt talvipyöräilyn makuun, vaikka cyclocross-pyöräni siihen hyvin taipuisikin) Ymmärrettävästi vuoden 2015 ensimmäisten lenkkien keskinopeudet ovatkin siksi alhaisempia, kuin viime vuoden huiput (≈ 21 km/h vs. 24 km/h)... Se kirpaisee, ai että miten se kirpaisee, mutta sen kanssa on vain elettävä. Sitten vain poljetaan ja poljetaan. Jos olen pystynyt johonkin aiemmin, miksi en pystyisi siihen taas uudestaan.

Ajelimme vuoden ensimmäiset lenkit, kympin, parikymppisen ja melkein kolmikymppisen rauhalliseen tahtiin maaliskuun puolella. Kiisimme Tampereen seudulla läpi Nekalan, pyörimme Sääksjärvellä ja Vuoreksessa, kurvailimme halki Hervannan ja Laulunmaan. Oli saakelin kylmä, eikä minulla ollut riittävän lämpimiä välikerrastoja, saatikka kunnollisesti lämpöä ja tuulta pitäviä, pyöräilyyn soveltuvia hanskoja. Jossain vaiheessa en enää tuntenut sormiani enkä varpaitani. ;o (Onneksi tämä asia on sittemmin korjattu kunnollisilla hanskoilla ja paksummilla sukilla.)

Ensimmäisillä lenkeillä en uskaltanut vielä edes käyttää lukkopoljinkenkiäni, koska syksyn viimeisillä lenkeillä minulla oli ollut suuria vaikeuksia klossien, eli lukkopoljinkenkien lukkoon kiinnittyvien osien kanssa: jotenkin lukot vaan eivät suostuneet irrottamaan otettaan, vaikka miten väänti, ja päädyin tekemään pakkokellahduksia numikoille. Ei kovin houkuttelevaa. Uudet klossit onneksi ovat korjanneet tilanteen, ja nyt uskaltaa taas pyöräillä lukot jalkapohjan alla, tietäen, että jalan saa helposti irti polkimesta milloin vain tarvitsee.

giro helmet

Kuten mainitsinkin jo aikaisemmassa postauksessani, pääsiäisviikonloppuna pyöräilimme Sastamalan maaseudulla useampana päivänä, pisin lenkkimme oli 50km. Tulin myös käyneeksi elämäni ensimmäistä kertaa Huittisten puolella. Välillä oma kunto tuntui tyystin loppuvan (lähinnä ylämäissä), ja pariin otteeseen väänsin satulassa oikeasti itkua. Mulla on selkeästi toisinaan haasteita erottaa fyysinen paha tunne henkisestä: heti kun alkaa fyysisesti tuntua pahalta, vedän siitä yhtäsuuruusmerkit henkiseen, ja koen, että koska olen jotenkin "huono" jaksamaan ylämäissä tai vastatuulessa, olen myös "huono" ihminen. Sitten onkin kaikki hanat auki, silleen tosi huonolla tavalla. Aika hölmöä, mutta näin se vain on. Silloin, kun pitäisi tsempata itseään jaksamaan vielä kymppi, tai härregod sentään parikymppinen, tällainen henkinen vollotus on kyllä ihan vihoviimeistä touhua, olkoonkin kuinka inhmillistä tahansa. Ajoin tuona viikonloppuna varmaan kolme kappaletta "elämäni pisintä kymppiä".

eka lenkki 2015 6

Tämän asian kanssa kävin kamppailuja jo viime kesänä, ja osittain pääsinkin niistä yli, joten enköhän taas treenien ja kilometrien myötä totu rääkkiin ja opi erottamaan fyysisen, kroppaa kehittävän pahan olon negatiivisesta ja rakentamattomasta itsensäruoskimisesta. Fyysinen paha olo kun on ohikiitävää, korkeintaan minuuttien kestoista kerrallaan, ja se helpottaa heti, kun vauhtia on riittävästi hidastettu, mäki selätetty ja syke tasaantunut.

Sitten kun taas huomaa kehittyneensä ja jaksaneensa samalla reitillä joka kerta vähän paremmin, on tunne aivan huikean palkitseva! Klassikon ajaminen on siis myös itseni voittamista ja osoitus minulle itselleni siitä, että haasteet rakentavat meitä, eivätkä suinkaan hajota meitä kappaleiksi.

eka lenkki 2015 7

Tällaisia pyöräilykuulumisia siis tällä kertaa! :) Nyt sitten käydäänkin tositoimiin!
Mukavaa alkanutta kevätviikkoa kaikille!

10.4.2015

Päivän asu ja iloisia uutisia

Aloha! Kevät on melkein jo täällä!

Olenpa taas takatalven jälkeen uskaltanut kulkea pihalla nahkatakilla, paljailla nilkoilla (talvipakkasilla en kyllä moista käsitä, palelee jo ihan vain katsella) ja kaivanut kukkahuivinikin esiin. Asukuvista kiitokset O:lle.

faded outfit4 faded outfit6 faded outfit2 faded outfit9
faded outfit5
Nahkatakki: Zara / Huivi: HM / Farkut: Acne Studios / Paita ja vyö: COS / Kengät: Nike Air Max Thea / Laukku: Proenza Schouler

Minulla on myös jännittäviä uutisia! Muistatteko, kun kerroin Protun ohjaajakoulutuksista, joissa olen käynyt? Noh, uskalsin kuin uskalsinkin hakea tiimiin, ja ilokseni sain tällä viikolla tietää, että pääsinkin tiimiin! Meidän tiimi vaikuttaa tosi hyvältä, joten nyt vain odottelen tiimikoulutuksen alkamista, jotta pääsemme paremmin tutustumaan toisiimme ja käynnistämään kesän leirin suunnittelun. Leiripaikaksi meille osoitettiin Turun lähellä oleva Halslahti, juhannuksen jälkeisellä viikolla.

Satuinpa muuten kuvatuokion aikana kiroamaan, miten tuntui harvinaisen haastavalta saada fiksuja ilmeitä kameran edessä. Noh, Olli lohdutti minua yhteisellä mutrunaamaselfiellä. Gotta love him.

faded bf3

Jahas, jospa sitä sitten kävisi vähän pyöräilemässä.
Mukavat viikonloput kaikille! ^^

7.4.2015

Lomalla

tallinna14

Morjesta! Nyt on tullut vähän huomaamattaan pidettyä kaksi lomaviikkoa putkeen: ensin Ollilla oli ihan oikea talviloma, ja sitten perään pamahti pitkät pääsiäispyhät. Meikälläkään ei montaa työvuoroa ollut, joten mikäs tässä lomamoodiin yhdessä heittäytyessä.

Pääsiäisen vietimme maalla Kiikassa perheen ja sukulaisten parissa, pyöräilimme neljässä päivässä yli 100km Sastamalan huudeilla ja iltaisin katselimme Harry Potter -leffoja. Sain taas muistutuksen siitä, miten paljon parempia kirjat ovatkaan.

march trip1

Talvilomalla käväisimme siis pikareissussa Tallinnassa käyttämässä risteilylahjakorttimme, ja sen jälkeen vielä hotellilahjakorttimme. Siitä jatkoimme vielä viikonlopuksi vahtimaan Ollin veljentyttöjä, vaikka eipä nuo likat hirveästi mitään kytistelyä tarvitsekaan, lähinnä ruoka-automaatin ja leikkikavereita. :D Harmiksemme olimme molemmat koko viikon jossain kuumeflunssassa, mikä nyt jonkun verran veti energiatasoja maahan, mutta kivaa meillä joka tapauksessa oli. :)

march trip7

Pari tuntia laivassa voi käyttää suunnilleen kahdella tavalla. Joko söpistelemällä hytissä (jos ja kun sellainen on varattu) tai hyödyntämällä ylitäyden laivapubin edukkaat skumppahinnat. Me teimme molemmat. Karaokessa iskelmät raikasivat. Keskimäärin vihaan karaoksea JA iskelmiä. Voitte kuvitella loput. :D

Paluumatkalla satuimme istahtamaan samaisessa ylitäydessä laivapubissa vanhemman, varsin tanakassa humalatilassa olleen herrashenkilön lähettyville. Keskustelu siinä sitten lähti liikkeelle ja polveili ja oli periaatteessa iloista ja skumpanhuuruista perustietojen vaihdantaa. Mitä nyt tuntemattomien kanssa helposti tehdään. Jännintä kuitenkin oli, että kun tyyppi halusi tietää minusta jotakin, hän ei automaattisesti kysynyt minulta, vaan Ollilta. "Mistäs tää plikka on kotosin?" En ensin edes tajunnut koko asiaa, vastailin vain suoraan kysymyksiin ihan omasta puolestani. En tiedä, onko tämä jokin muinainen kulttuurietikettijuttu vai mitä ihmeen hittoa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna tilanteesta olisi voinut, jos siihen olisi suostunut, muodostunut sellainen, että miehet keskustelevat keskenään ja minä naisena olisin ollut enimmäkseen hiljaa. Ihmeellisiä on ihmiset. :D

tallinna1

Tallinnassa meillä oli aikaa vain nelisen tuntia, ei siis mitenkään loputtomasti. Suuntasimme Kalevin suklaapuotiin ja siitä suoraan Vanhaan kaupunkiin etsimään ruokaa. Sinänsä ihan sopiva suunnitelma: välimatkat eivät ole pitkiä, ja flunssapotilaille sopi erinomaisesti lähinnä istuskella paikoissa.

tallinna3 tallinna6 tallinna8 tallinna11

Täytyy kyllä sanoa, että Tallinna yllätti meikäläisen. En ole siis aiemmin käynyt pyörimässä Vanhassa kaupungissa, ja vaikka ainahan ne ovat kaupunkien mielenkiintoisimpia osia, olin silti aivan ällikällä lyöty, miten kaunista ja persoonallista fiilistä joka puolella oli.

tallinna17 tallinna16 tallinna20 tallinna21 tallinna22

Lopulta arvottuamme parin eri paikan välillä päädyimme syömään Spot-nimiseen ravintolaan, jossa oli meidän lisäksemme vain yksi pariskunta asiakkaina. Saimme siis erittäin kiireettömältä tuntunutta, tehokasta palvelua, ja vieläpä Suomeksi! Minä valitsin listalta paikallista hirveä ja Olli sorsaa. Annoskoot olivat reiluja, ja hinnat erittäin edullisia, kuten nyt tiedossa onkin. Voin suositella!

tallinna23 tallinna39

Sitten siirryimme eteenpäin. Tarkoitus oli vielä kierrellä rauhalliseen tahtiin, ehkä piipahtaa kahville johonkin.

tallinna25

Vaan kas, ensin löysimme jonkin jazzbaarin, jossa Olli muisteli joskus nuoruudessaan juhlineensa, eksyneensä matkakumppaneistaan ja hätistelleensä naisia pois kimpustaan, ja heti tämän nostalgiatuokion jälkeen törmäsimme hieman keinotekoisempaan, mutta huomattavan vetovoimaiseen nostalgianvoimaan: keskiaikaisravintola Olde Hansaan. :D The rest is history, eeeheheheh. x) Ulos kantautuva luuttumusiikki, sisään ja ulos kulkevat, keskiaikakamppeisiin pukeutuneet sisäänheittäjät ja ylipäätään aikuisten huvipuistoa muistuttava lookki imaisivat meidät alta aikayksikön sisään etsimään oluttuopillista.

tallinna24 tallinna26 Kattokaa tätä ilmettä, se on aevan täpinöissään. :D
tallinna30 tallinna31
 
Jopa ruoka- ja juomalistat olivat loppuun asti tyyliteltyjä, ja kaikki valaistus mestassa oli kynttilöillä luotua. Aikas tunnelmallista. Tässä paikassa muuten kannattaa kokeilla talon oluita, ne vaihtelevat kausittain ja ovat aikas mielenkiintoisia makumaailmoiltaan. Omani oli kanelinen lager, Ollilla jotain tummempaa yrttiolutta.
 
tallinna33
tallinna32
tallinna35

Kaiken kaikkiaan meillä oli siis oikein mukava päivä Tallinnassa, lukuunottamatta flunssaa. :(

Viikonloppu tosiaan oltiin sitten lastenvahteina, aikuisväki kun lähti sekin nopealle pikalomareissulle Berliiniin (*kadekadekade*). Lähestyvä palmusunnuntai näkyi päivän aktiviteeteissa ahkerana pajunkissa-askarteluna, ja voi että kun tulikin hienoja vitsoja! Paljon olikin pieniä noitia, pupusia, kissoja ja muita taikaotuksia liikenteessä, ihan meinasi meiltäkin karkit loppua kesken. :D

muksut2 vahtihommia1

Olli harjoitteli joululauluja ja haaveili omasta sähköpianosta. Mikäs siinä. Mä diggaan kyllä sit enemmän Suvivirrestä ja Robbie Williamsista, vaikka ulkona nyt ei niin kovin keväistä taas olekaan... Varsinkin kun ulkona näytti noin viikko sitten tältä:


spring in finland

Kaikista suurin hitti lasten kanssa oli kuitenkin vanha tuttu Minecraft, joka aina jaksaa likkoja kiinnostaa. Vietimmekin tovin jos toisenkin löhöten porukalla ja vuorotellen pelaillen. Hirvittävän paljon likat oppikin pelailusta, mutta toki silti touhuttiin myös perinteisempiä juttuja, leikittiin piilosta ja järjestettiin leffailta-arvontoja, rakenneltiin kurakakkuja ulkona sun muuta mukavaa. :D Hauskaa oli.

vahtihommia6 vahtihommia8 vahtihommia5

Sellaisia juttuja! Kyllä nyt luulis, että olis akkuja ladattu ja henkisesti valmis taas uusiin ja myös niihin keskeneräisiin koitoksiin *krhm-gradu-krhm*. Silti jotenkin meikäläinen vois kyllä jäädä ihan pysyvästi lomamoodiin.... *huokaus*

march trip5

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...