8.7.2015

Ohjaajana Prometheus-leirillä

Hola!

Hetki on mennyt edellisestä postauksesta, mutta syyni on hyvä: olin viikon verran sivistyksestä irrallaan ohjaamassa Prometheus-leiriä, tai tuttavallisemmin Protu-leiriä. Mikä ihmeen Protu? Kyseessä on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton aikuistumisleiri kahdeksannen luokan käyneille nuorille. Käytännössä se mielletään vaihtoehdoksi riparille, mutta mikään ei estä käymästä vaikka molempia leirejä. Ohjelmassa siis on keskustelua tärkeistä ja nuoria kiinnostavista aiheista, kuten erilaisuudesta ja samanlaisuudesta, yhteiskunnasta, päihteistä ja hyvinvoinnista, ihmissuhteista ja seksuaalisuudesta, maailmankatsomuksista sekä tulevaisuudesta. Välillä nollataan aivoja leikkimällä, ja illalla saunotaan, sekä yhdessä, että erikseen, kukin oman valintansa mukaan.

Itselläni ei ollut minkäänlaista Protu-taustaa ennestään. En ole käynyt leiriä, vaikka olenkin kuullut Protusta, ja aina pitänyt sitä ihan loistavana juttuna olla olemassa. Viime kesänä sitten ystäväni Noora oli itse ensikertalaisena ohjaamassa, samalla tavalla ihan Protusta kokemattomana, ja tykkäsi leiristä mielettömästi. Hän vakuutti minulle, että homma sopisi meikäläiselle just eikä melkein, joten ilmoittauduin koulutuksiin. Koko kevään jännitti ja stressasi, mutta kun meille sitten viimein selvisi tiimimme ja leirimestamme Halslahdessa (Turusta 40km, rannikolla), alkoi tuntua siltä, että ehkä tästä selvitään kuitenkin. :D Ja sanottakoot, että ihan mahtavahan tuo leiri olikin, ja leiriläiset sekä tiimiläiset ihan loistavia tyyppejä. ^^

Tiimiin kuuluu tyypillisesti pari yli 20-vuotiasta ohjaajaa ja alle 20-vuotiaita apuohjaajia, eli appareita. Tiimit pyritään rakentamaan tasapainoisiksi kokonaisuuksiksi, joista löytyy monipuolista osaamista ja kokemusta, ja jossa vahvuudet täydentävät toisiaan. Meilläkin oli sekä ihan uusia, että kokeneita appareita, ja toinen ohjaajamme oli jo vanha leirikettu, joka tarjosi kokemuksen rintaäänellään hyviä ehdotuksia ja toimintasuunnitelmia. Meidän tiimistä tulikin tiivis porukka, joka pelasi hyvin yhteen, ja jokainen tiimin jäsen oli korvaamattoman tärkeä osa leiriämme. Tiimin ideana on olla tasa-arvoinen ja antaa kaikille mahdollisuus osallistua suunnitteluun ja leirin toteuttamiseen kukin omien voimiensa ja taitojensa puitteissa. Auktoriteettiin perustuvaa valtaa vierastetaan, niin tiimin sisällä kuin leirilläkin. Paljon kivempaa on saada asiat rullaamaan neuvottelemisen ja yhteisen sopimisen sekä kompromissien kautta. Toki välillä on tarpeen myös jonkun ottaa vain ohjakset käsiinsä – tilanteet välillä vaativat sitäkin.

Leireillä on mukana aina myös kokkeja, jotka valmistavat herkullisia ruokia, tuttuja ja erikoisia, ja välillä myös osallistuvat muuhun ohjelmaan. Meidän kokkimme olivat aivan loistavan ihania tyyppejä, jotka myös muistivat meitä tiimiläisiä iltapalaverin aikaan mm. teeveden keittämisellä ja pienellä yömurkinalla. Ei voisi parempia kokkeja toivoa!

Protu-leirien vetäminen on vapaaehtoisvoimin pyörivää nuorisotyötä, joten leirien suunnitteluun on kyettävä varaaman riittävästi aikaa ja motivaatiota. Omassa tapauksessani ensisijainen motivaatio on ollut halu tarjota nuorille ajattelunaineksia ja hyväksytyksi kokemisen tunnetta. Avoin ja hyväksyvä ilmapiiri on yksi Protun kulmakivistä ja myös juttu, joka tekee leireistä niin mahtavia. Jokainen saa olla sellainen kuin on. Jokaisella on oikeus kertoa mielipiteensä ja tulla kuunnelluksi. Kenenkään mielipidettä ei tyrmätä, eikä omaa tuputeta ainoana totuutena, vaan pointti on keskustella ja huomata, millä eri tavoilla asioista voidaan ajatella ja miten niitä perustellaan. Totta kai samalla pidetään myös hauskaa. :) Leikit kuuluvat oleellisesti nekin Protu-kulttuuriin. Samoin leirillä viikon mittaan rakentuu helposti tietynlainen läheisyyskulttuuri, jossa on ihan ok mennä halaamaan kaveria, oli sitten iloinen tai surullinen. Sitä jää yleensä moni leiriläinen kaipaamaan, toki myös itse tiimiläisenä.

forgetmenot

Uudet ohjaajat otetaan Protussa vastaan todella lämpimästi. Appareista ei yleensä ole pulaa, mutta yli parikymppisillä tuntuu olevan elämässä niin paljon kaikkea muutakin, että joskus leirejä on jouduttu jopa perumaan ohjaajapuutteessa. Protun ulkopuolelta tulevat ohjaajat nähdään myös mahdollisuutena uudistaa Protu-kulttuuria, sekä saada toimintaan uusia ja freessejä näkemyksiä ja toimintatapoja. (Kannattaa hei lähteä mukaan toimintaan!) Vaikka siis olen tuntenut osaltani olevani kuin kala kuivalla maalla, olen kuitenkin tuntenut koko ajan oloni tervetulleeksi. Leirin päätteeksi tiimini antoikin minulle positiivista palautetta ja ilmaisi, ettei kokemattomuuttani tai tiimille ilmaisemaani epävarmuutta huomaa minusta ulospäin. Pitäisi siis yrittää luottaa vain enemmän itseensä, niin tulee stressattua jatkossa vähemmän. :D

IMG_0761

Entäs ne leiriläiset? Noh, virtaa tuntui ainakin riittävän. :D Porukka tutustui toisiinsa tosi nopeasti ja oli ensimmäisestä päivästä lähtien aktiivisesti mukana kaikessa, mitä tehtiin. Välillä jouduimme tiimin kanssa pohtimaan tapoja saada jengiä kuuntelemaan toisiaan paremmin. Tyypeillä oli kuitenkin tosi paljon jo valmiiksi tietoa ja ymmärrystä asioista, lämpöä ja rakkautta sekä ideoita, miten maailmasta tulee parempi paikka. Vaikka leiriviikko oli näin ohjaajan näkökulmasta rankka, vähäuninen (leirin pyörittäminen on oikeesti 24/7 -duunia) ja väsyttävä, oli se myös todella antoisa juuri leiriläisten ansiosta: usko ihmiskuntaan palautuu, kun huomaa, että maailmassa on ainakin 15 näin empaattista ja upeaa lupausta tulevaisuudesta. ^^ Perchale, miten höllii ajatella teitä! Sekä tietysti tiimimme. :)

Tiimistämme haluan vain sanoa vielä sen, että leirille lähtiessä mua pelotti, etten saisi kontaktia kehenkään tiimiläiseemme, ja että tätä kautta en saisi tukea leirin vetämiseen. Että tuntisin oloni yksinäiseksi parinkymmenen muun ihmisen keskellä. Se pelko todistettiin vääräksi, ja oikeasti nautin tiimissämme olemisesta. On naurettu hysteerisesti ja itketty vuolaasti yhdessä. On tuntunut hyvältä jutella ja viettää aikaa yhdessä. Kiitos halauksistanne ja kannustuksestanne. Protun jälkeen on tuntunut tyhjältä ilman teitä. Toisaalta on kuitenkin myös ihana palata kotiin rakkaiden luo. :) Nähdään taas pian!

Lue myös erään leiriläisemme postaus sekä tiimiläisemme postaus leiristämme!

Tutustu Protuun paremmin: http://protu.fi/

P.s. Niin kutsuttu protudarra on ollut päällä tässä jo pari päivää: koomattaa, ja samalla tuntuu oudolta, kun päivät eivät menekään valmiiksi suunnitellun minuuttiaikataulun mukaan. Koko ajan olen vähällä ottaa taas ohjeistaja/käskyttäjä-äänen käyttöön ja alkaa infota avokille, että nyt sulla on sit vielä vartti aikaa valmistautua kauppareissuun. :D Täydessä bussissa puolestani ohjeistin jo ihmiset tiivistämään peremmälle, että porukka mahtuu paremmin sisään. Siinä missä aiemmin tällainen pienikin asia ehkä on tuntunut kynnyskysymykseltä, nyt en kahta sekuntia miettinyt ennen suuni avaamista. :D Ainakin siis on tullut lisää itsevarmuutta. Kunhan en liikaa ala ohjeistelemaan ihmisiä mm. kävelemään siististi kevyenliikenteenväylällä...

Tupla-P.s. Pakko lesoo, halimurhaajan voitto meni jaetuksi ykkössijaksi yhden leiriläisen kanssa. ^^ Vähänks olin sniikki!

11 kommenttia :

FASHIONAVENTURA kirjoitti...

Cute photos :)
BLOG M&M FASHION BITES : http://mmfashionbites.blogspot.gr/
Maria V.

Reta Anna Maria kirjoitti...

Minulla on takana noin viiden vuoden ura isosena. Olisin halunnut käydä aikoinaan rippileirin lisäksi protun, mutta en uskaltanut ehdottaa sitä vanhemmilleni. Ajauduin isostoimintaan mukaan, sillä ripareillakin tunnelma on usein mahtava ja jäin koukkuun siihen. Leirien ohjaaminen (tai apuohjaaminen) on mukavaa ja siellä todellakin oppii itsevarmuutta. Ennen isoshommia en uskaltanut johtaa ryhmiä enkä pitänyt esiintymisestä, mutta isoshommissa niihin tottui.

Maria Morri kirjoitti...

Hienoa, että olet myös mukana nuorisotoiminnassa! :) Kaverini on myös ollut isosena monena vuonna, ja aika samantyylisiä kokemuksia olen kuullut. Vähän ilmeisesti paikkakunnasta tosin riippuu se, kuinka paljon isosena pääsee vaikuttamaan leirin sisältöön?

Hei, nyt kun olet vanhempi ja kokenut, niin voisit ihan hyvin halutessasi lähteä ohjaamaan myös Protu-leiriä, tai jos ei ohjaamaan, niin myös aikuisleirejä kyllä järjestetään Protussa (viikonlopun mittaisia) :) Sulta löytyis varmasti paitsi kokemusta, niin myös näkökulmaa, kun kerta olet seurakuntahommissa (eli isosena) ollut :) Protussa järkätään myös erikoisleirejä (liikunta-, sanataide,- kuvis- ja teatterileirejä), joilla kaivataan kaikennäköisiä ohjaajia. :) Pistä mietintämyssyyn! ;)

Loura kirjoitti...

Tulipa kauhea nostalgia-puuska, kun aloin muistelemaan omia protu-aikoija. :') (Apua siitä on jo 11 vuotta...) Silloin olin sen verran arka etten jotenkin ikinä osannut lähteä appariksi ja lähdinkin sitten isoseksi ehkä osittain sen takia, koska kavereitakin lähti. Sinänsä huvittavaa, koska olin (ja olen edelleen) täysi ateisti. :D
Olin jotenkin jo monta vuotta ajatellut, että protuilut on mun osalta protuiltu, mutta tän postauksen ansiosta sisälläni syttyi pieni innostunut kipinä ja todellakin alan miettiä olisiko tässä ensi kesäksi yksi tavoite. :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihan itse postaukseen liittymättä: en olekaan piipahtanut hetkeen ja täytyy kehua tukkaasi! Sopii tosi hyvin.

Maria Morri kirjoitti...

Loura, kannattaa ehdottomasti lähteä! :) Antaa sekin aina uutta näkökulmaa toimintaan olla vetämässä sitä leiriä eikä leiriläisenä, vaikka tietty isosena kun oot ollut niin tiedätkin... :) Ja kaikkea, mitä tehtiin hyvin tai mitä ei omalla leirillä tehty, pääsee nyt sitten toteuttamaan uusille leiriläisille... :) Loppuvuodesta tosiaan aukeaa ne roolihaut, joiden kautta sitten haetaan koulutuksiin, kannattaa jo nyt rekisteröityä Protun sivuille, jos et ole jo sitä tehnyt. :)

Anonyymi, kiitti! ^^ Kasvatusprojektia käynnissä tällä kertaa, ja tälleen aika kirjavana blondina. :) Välillä suorana, välillä kiharana. :D

Jani R kirjoitti...

Moi, saanko lainata tekstiäsi Protun nettisivuilla sekä ehkä myös sosiaalisessa mediassa? Linkkaan toki alkuperäiseen tekstiin siinä yhteydessä. /Jani, Protun tiedotusjaosto

Maria Morri kirjoitti...

Jani, totta kai! :)

Anonyymi kirjoitti...

Törmäsin blogiisi etsiessäni kokemuksia nimenomaan ohjaajana toimimisesta protulla. Leiriläisten kertomuksia löytyy kyllä paljon, mutta tämä näkökulma on vähän heikommin edustettuna intetnetin ihmeellisessä maailmassa :) olen siis käynyt oman protuni vuonna 2010 ja sen jälkeen olen miettinyt joka vuosi hakevani tiimiin, mutta jotenkin se on aina jäänyt... nyt kuitenkin päätin että ens kesän tiimiin yritän hakea ohjaajaksi! Oli ihanaa ja rohkaisevaa lukea kokemuksiasi ohjaajana :) ja ps ajan myötä se protudarra ainakin itselläni on muuttunut protu-ikäväksi, joka edelleen silloin tällöin pyörii mielessä.

Maria Morri kirjoitti...

Moikka, Anonymi, ja sori, että julkaisin vähän myöhässä kommenttisi! :) Kiitos tosi paljon kommentistasi, on mahtavaa kuulla, että tekstistä oli sulle iloa ja rohkaisua, kannattaa ehdottomasti hakea tiimiin! :) Tiimissä toimiminen on omalla tavallaan rankkaa ja vastuullista, mutta hyvien tyyppien kanssa myös hauskaa ja tosiaan loppuviimein todella, todella antoisaa! Huomaan joka päivä nykyäänkin ajattelevani tiimiläisiäni, leiriläisiäni ja kaikkia asioita, joita itsekin leirin aikana opin. :)

Maria Morri kirjoitti...

Niin ja tosiaan kannattaa aloittaa hakuprosessi rekisteröitymällä Protun sivuilla. :) Myöhemmin tänä vuonna vielä alkaa roolihaku, joka tehdään omien tunnusten kautta, siinä siis haetaan roolia, esim. uusi ohjaaja = UO, ja sitten rooli hyväksytään, ja sen jälkeen sitten tiettynä päivänä avautuu koulutusilmoittautumiset. Koulutuksiin siis ilmoittaudutaan tuon roolin kautta. Kuulostaa monimutkaiselta systeemiltä, mutta sivuilta kyllä löytyy sitten ohjeet. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...