14.4.2015

Pyöräilytavoitteitani ja Lidl: Sportyfeel


jakethesnake3


Postaus on toteutettu yhteistyössä Indiedaysin ja Lidlin kanssa

Morjes! Monet teistä ehkä muistavatkin, että aloitin viime kesänä maantiepyöräilyn. Olli on pyöräillyt jo useamman vuoden, ja hän onkin auttanut minua harrastuksen alkuun ja ollut varsin kärsivällinen treenaaja ja lenkkikaveri tällaiselle rutkasti huonommassa kunnossa aloittaneelle polkijalle. Sain viime kesänä oman pyörän, jolla kelpaa kiitää pitkin maanteitä, ja se on vaikuttanut minuun paitsi fyysisesti kunnon kohentumisen myötä, myös henkisesti: olen pystynyt asioihin, joihin en olisi uskonut pystyväni, ja toisaalta asettanut minulle koko ajan uusia haasteita.

Nyt haluaisinkin julkistaa teille yhden isoista tavoittestani tälle kesälle: Aion osallistua Pirkan pyöräilyn Näsijärven kiertävälle ympäriajolle 7. 6. Klassikko-rundin pituus on 134 kilometriä, ja tähän siis tähtään. Kirjoitan kevään ja alkukesän mittaan treenitunnelmiani ja fiiliksiäni tätä tavoitetta kohti edetessäni. Tiesin jo viime kesän lopulla, että haluan treenta tuohon ympäriajoon, ja olinkin onnekas, että pääsin saamaan lisäpotkua treeneilleni Indiedaysin ja Lidlin yhteistyökamppiksesta, jossa seurataan bloggaajien treenitavoitteiden toteutumista. Kannattaa käydä tsekkailemassa kampanjasivut, nimittäin sieltä voi seurailla minun ja muiden treenejä, sekä myös osallistua lukijakilpailuun kertomalla omista urheilutavoitteista. Palkinnoksi viisi onnekasta voittaa tuotapaketin treeniensä tueksi! Mars, mars siis sinne. :)


eka lenkki 2015 3
Kuva napattu kevään ekalta lämmittelylenkiltä maaliskuun puolelta

Kovempikuntoisille polkijoille Pirkan pyöräilyssä on tyrkyllä myös pitempi, 217 kilometrin mittainen kierros, mutta sen jätän suosiolla tuleviin vuosiin. Olli on ollut ajamassa Ruotsin Vätternissä 300 kilometrin mittaisen kierroksen, ja ehkä jonain päivänä minäkin pystyn siihen. Viime vuonna olin mukana kannustusjoukoissa, ja kyllä vaan fiilis oli aikamoisen huikea alusta loppuun saakka! Vaan aloitanpa nyt tuolla maltillisemmalla 134 kilsalla. Pirkan pyöräilyssä ei ole ajanottoa, joten mikään kisa siis ei ole kyseessä, mutta maaliin ajaneet saavat toki mitalin osoituksena ansioistaan. ;) Se, millaiseen kokonaisaikaan ja tätä kautta mihin starttiryhmään lopulta tähtäänkään ratkeaa loppuviimein kevään edetessä ja kilometrien karttuessa. Fiiliksen ja harjoitteluinnon mukaan mennään.

vättern 2014 119_cb batch

Tavoitteena olisi kuitenkin pikkuhiljaa rakentaa satulakestävyyttä noihin tuttuihin 50-60 kilsan lenkkeihin, joita sitten kevään aikana olisi tarkoitus ajaa pari kappaletta viikossa. Välissä jos huvittaa, voi sitten pyöräillä lisäksi nopeita lyhyitä lenkkejä. Ainakin yksi tai kaksi yli sadan kilsan lenkkiä pitäisi myös saada kevään aikana tehtyä, jotta tottuu oikeasti noihin pitkiin rykäisyihin. Sen enempää ei välttämättä oikeasti edes kannata – totuus on, että pitkillä ajoilla kaikkia vaan yksinkertaisesti sattuu, ja piste. :D Tavoite ei siis ole niinkään tehdä tuosta rupeamasta yltiömäisen helppoa ja ylettömän miellyttävää, vaan rakentaa riittävä fyysinen kestävyyskunto ja totuttautua kestämään sen mukanaan tuoma epämiellyttävyys, näin masokistisesti ilmaistuna.

sportyfeel1

Apuna tuota tavoitetta kohti treenatessani minulla on yhteistyökampanjan kautta saatuna Lidlin Sportyfeel-tuotesarjan välipalatuotteita ja urheilujuomasekoituksia, jotka kulkevat mukana lenkeillä tai auttavat palauttamaan lihaksia lenkin jälkeen. Kun treenaa tavoitteellisesti, on tärkeää kiinnittää huomiota myös siihen, mitä syö. Varsinkin pitkille matkoille onkin hyvä varata mukaan tankkaustarpeita, veden tai urheilujuoman lisäksi esimerkiksi runsaasti hiilareita sisältäviä energiapatukoita tai muita helposti satulassa nautittavia energianlähteitä.

Toki pyöräilyssä lihaksetkin kehittyvät, onhan se selvä, joten myös proteiinin saannista kannattaa huolehtia. Mikään kehonrakennuslaji ei kuitenkaan ymmärrettävästi ole kyseessä, joten myös kehon tarpeet ovat erilaiset. Tokikaan lisäravinteet ja urheilupatukat eivät ole millään tavalla välttämättömyys treenaajalle, mutta kenties helpottavat asioita ja tuovat vaihtelua. Lidlin Sportyfeel-tuotteet tulevat siis näkymään osana treenejäni kampanjan osalta, ja kertoilen niistä hieman lisää sitten seuraavassa yhteistyöpostauksessa. :)

jakethesnake2

Pitkäkestoinen maantiepyöräily on luonteeltaan aerobista rasitusta, jossa pitkillä matkoilla syke ei välttämättä nouse kovin korkeaksi (paitsi et meikä kyl tässä kohtaa vetää jossain maksimisykkeen rajoilla joka ikisessä mäessä), mutta energiaa kuluu runsaasti. Mitään suuria ja yltiövoimakkaita lihaksia ei aerobisella harjoittelulla ole tarkoitus rakentaa, vaan pikemminkin harjoitetaan hapenottokykyä, kestävyyttä ja loppuviimein myös elimistön kykyä käyttää rasvavarastoja energianlähteenä. Viimeksi mainittu on välillä niin julmetun rankkaa, että tekee mieli itkeä.

kuteet1Pohjakuntoni on talven jäljiltä vähän mitä on. Kävin kyllä paljon salilla, vähintään kahdesti viikossa, voimakausina joka toinen päivä, mutta onhan saliharjoittelu nyt luonteeltaan aika erilaista kuin pitkäkestoiset aerobiset suoritukset. Hapenottokykyni on selkeästi laskenut viime syksystä, jolloin poljin vuoden 2014 viimeiset lenkit. (En ole vielä päässyt talvipyöräilyn makuun, vaikka cyclocross-pyöräni siihen hyvin taipuisikin) Ymmärrettävästi vuoden 2015 ensimmäisten lenkkien keskinopeudet ovatkin siksi alhaisempia, kuin viime vuoden huiput (≈ 21 km/h vs. 24 km/h)... Se kirpaisee, ai että miten se kirpaisee, mutta sen kanssa on vain elettävä. Sitten vain poljetaan ja poljetaan. Jos olen pystynyt johonkin aiemmin, miksi en pystyisi siihen taas uudestaan.

Ajelimme vuoden ensimmäiset lenkit, kympin, parikymppisen ja melkein kolmikymppisen rauhalliseen tahtiin maaliskuun puolella. Kiisimme Tampereen seudulla läpi Nekalan, pyörimme Sääksjärvellä ja Vuoreksessa, kurvailimme halki Hervannan ja Laulunmaan. Oli saakelin kylmä, eikä minulla ollut riittävän lämpimiä välikerrastoja, saatikka kunnollisesti lämpöä ja tuulta pitäviä, pyöräilyyn soveltuvia hanskoja. Jossain vaiheessa en enää tuntenut sormiani enkä varpaitani. ;o (Onneksi tämä asia on sittemmin korjattu kunnollisilla hanskoilla ja paksummilla sukilla.)

Ensimmäisillä lenkeillä en uskaltanut vielä edes käyttää lukkopoljinkenkiäni, koska syksyn viimeisillä lenkeillä minulla oli ollut suuria vaikeuksia klossien, eli lukkopoljinkenkien lukkoon kiinnittyvien osien kanssa: jotenkin lukot vaan eivät suostuneet irrottamaan otettaan, vaikka miten väänti, ja päädyin tekemään pakkokellahduksia numikoille. Ei kovin houkuttelevaa. Uudet klossit onneksi ovat korjanneet tilanteen, ja nyt uskaltaa taas pyöräillä lukot jalkapohjan alla, tietäen, että jalan saa helposti irti polkimesta milloin vain tarvitsee.

giro helmet

Kuten mainitsinkin jo aikaisemmassa postauksessani, pääsiäisviikonloppuna pyöräilimme Sastamalan maaseudulla useampana päivänä, pisin lenkkimme oli 50km. Tulin myös käyneeksi elämäni ensimmäistä kertaa Huittisten puolella. Välillä oma kunto tuntui tyystin loppuvan (lähinnä ylämäissä), ja pariin otteeseen väänsin satulassa oikeasti itkua. Mulla on selkeästi toisinaan haasteita erottaa fyysinen paha tunne henkisestä: heti kun alkaa fyysisesti tuntua pahalta, vedän siitä yhtäsuuruusmerkit henkiseen, ja koen, että koska olen jotenkin "huono" jaksamaan ylämäissä tai vastatuulessa, olen myös "huono" ihminen. Sitten onkin kaikki hanat auki, silleen tosi huonolla tavalla. Aika hölmöä, mutta näin se vain on. Silloin, kun pitäisi tsempata itseään jaksamaan vielä kymppi, tai härregod sentään parikymppinen, tällainen henkinen vollotus on kyllä ihan vihoviimeistä touhua, olkoonkin kuinka inhmillistä tahansa. Ajoin tuona viikonloppuna varmaan kolme kappaletta "elämäni pisintä kymppiä".

eka lenkki 2015 6

Tämän asian kanssa kävin kamppailuja jo viime kesänä, ja osittain pääsinkin niistä yli, joten enköhän taas treenien ja kilometrien myötä totu rääkkiin ja opi erottamaan fyysisen, kroppaa kehittävän pahan olon negatiivisesta ja rakentamattomasta itsensäruoskimisesta. Fyysinen paha olo kun on ohikiitävää, korkeintaan minuuttien kestoista kerrallaan, ja se helpottaa heti, kun vauhtia on riittävästi hidastettu, mäki selätetty ja syke tasaantunut.

Sitten kun taas huomaa kehittyneensä ja jaksaneensa samalla reitillä joka kerta vähän paremmin, on tunne aivan huikean palkitseva! Klassikon ajaminen on siis myös itseni voittamista ja osoitus minulle itselleni siitä, että haasteet rakentavat meitä, eivätkä suinkaan hajota meitä kappaleiksi.

eka lenkki 2015 7

Tällaisia pyöräilykuulumisia siis tällä kertaa! :) Nyt sitten käydäänkin tositoimiin!
Mukavaa alkanutta kevätviikkoa kaikille!

2 kommenttia :

June kirjoitti...

Huuuu, hieno (ja hurja) tavoite! Tsemppiä koitokseen! :)

Maria Morri kirjoitti...

Kiitti! :) Vähän tässä kyllä epätoivo välillä meinaa iskeä, kun viikot hupenevat, ja välillä on joutunut yksinkertaisesti pysymään poissa satulasta flunssaoireilujen takia. :/ Sitä on nyt hirvittävästi liikkeellä, ja aina vähän pelottaa lähteä reippailemaan, jos on epäilystä siitä onko ihan terve vai ei. Tässä nyt ennen viikonloppua pitäisi taas käydä vetäisemässä pitempi lenkki, se on varmaan yhtä kuin kuolema, mutta siinähän sitä sitten hikoilee... :D

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...