12.3.2015

Luottovaatteita kevääseen ja äänestämisvääntö


blue tones on a sunny day 4

Heissan! Mulla on tänään sekä kivaa ja pinnallista, että vähän vähemmän kivaa blogiavautumista teille jaettavana. Aloitetaan kivalla. :D

Käytiinpä eilen häikäisevässä auringonpaisteessa (Kevät! Ei, kesä!) Nooran kanssa pyörimässä kaupungilla, limsalla Moro Sky Barissa, syömässä Panchossa ja metsästämässä kevättakkeja. Siinä samassa kuvattiin toistemme asukuvat, höpötettiin, juoruttiin ja avauduttiin. Sellainen tekee välillä aika hyvää.

Minulla on kuvissa päällä uusi ja raikkaan sävyinen huivi Henkkikseltä (materiaalin liukkaus vain tekee välillä haastavaksi sen solmimisen), Zaran luottonahkatakki, Acne Studiosin luottofarkut ja Vagabondin tänä talvena hankkimani perusbuutsit. Luottokamaa nekin. Alla minulla on puuteripinkin värinen neulepaita, Henkkikseltä sekin. Puuteriset sävyt ovat tänä keväänä vain liian valloittavia... Olalla keikkuu Proenza Schoulerin luot.... suosikkilaukku, PS11. Tuossa värikkäässä huivissa tykkään siitä, miten se piristää aika helpolla tavalla tumman takin, mutta se sopisi hyvin myös vaaleiden ulkovaatteiden kanssa.

Väriläiskät siis vetävät puoleensa aika kovaa, mutta jotain muutakin uudistusta kaipaisin tyyliini. Hipsteriyden kuumin aalto alkaa kääntyä eilisen jutuiksi, mutta ihailen silti muiden päällä suuria nörttilaseja, laatikkomaisia takkeja, retrokuoseja ja kaikkea hieman hassua. En silti osaisi itse pukeutua niin. Toisaalla ihailen aina siistin huoliteltuja ja elegantteja, terävän kokomustissa tai neutraaleissa sävyissä viihtyviä ihmisiä, joiden hiukset ovat aina kauniiti, ja nahkalaukkujen metalliyksityiskohdat kiiltävät ja välkkyvät tällaista harakkaa houkuttelevasti. Ihailen myös itseäni paljonkin nuorempien ihanan rentoa ja huoletonta tapaa viilettää menemään vaikka sitten urheilutrikoissa.

Huomaan siis ympärilläni niin paljon eri tavoilla hauskasti pukeutuneita ihmisiä! Parasta onkin kesäisin istua terassilla, nauttia auringosta ja samalla myös katsella ohi kulkevia ihmisiä ja näiden inspiroivia tyylejä. Jotenkin tuntuu, että oma pukeutuminen on tätä nykyä niin yllätyksetöntä, vaikkakin tykkään suuresti yksittäisistä vaatekappaleistani. Ne tuntuvat päällä hyviltä, istuvat ylleni kivasti ja ovat ulkoisesti perusnättejä. Silti tuntuu, että Se Jokin puuttuu. Ihailen esimerkiksi aivan hulluna Pupulandian Jennin tapaa yhdistellä värejä, kuoseja, muotoja ja tekstuureja aivan mielettömän valloittavilla tavoilla.

blue tones on a sunny day 3 blue tones on a sunny day 1 blue tones on a sunny day 2

Moro Sky Bar on käytännössä meidän naapurissa, joten sinne on kyllä kesällä ehkä vähän liiankin helppo lähteä nauttimaan auringosta "yksille". Muita hyviä paikkoja lähihuudeilta ovat Gastropub Soho (Ollin ikisuosikki), Gastropub Nordic, Café Europa ja latinalaishenkinen drinkkibaari Barmacia. Gastropub-ketjua muuten sekin. Barmaciasta on tullut jotenkin kommuunimme vakkarimesta: siellä käydään yhdessä, siellä käydään erikseen, ja varsinkin silloin, kun joku muuttaa. Jos joku ei ole käynyt Barmaciassa, hänet pitää ilman muuta sinne viedä.

blue tones on a sunny day 6
blue tones on a sunny day 13

Sitten se avautuminen: Viikon turhauttavin blogipostaus/-vääntö koskee White Trash Disease -blogin Natan äänestämättäjättämispostausta. Tällä kertaa turhautumiseni kumpuaa siitä, että vaikka kirjoittajalla on sekä kokemuksia hyvinvointivaltion suojassa kasvamisesta, että lähipiiriä, joka sitä edelleenkin hyödyntää, sekä vieläpä muutenkin mielipiteitä politiikasta, tästä huolimatta kirjoittaja ei halua olla missään tekemisissä yhteiskunnan ja yhteisten asioiden kehittämisen kanssa. Ei kuulemma löydy sataprosenttista yksimielisyyttä asioista. Kommenteissa käytiin mm. läpi tsiljoonia syitä, miksi äänestäminen on parempi kuin olla äänestämättä, mutta kirjoittajaa ei yhäkään kiinnosta tarpeeksi ottaakseen selvää yhtään mistään. Kaikista eniten minuta kuitenkin nyppii se, että tästä välinpitämättömyydestä ja tietämättömyydestä pidetään kiinni ikään kuin se olisi hyvä piirre ihmisessä. Siitä kirjoitetaan postaus. Sillä melkeinpä ylpeillään. Sitä puolustetaan. Se pistää vihaksi. Jos kaikki ajattelisimme ja toimisimme näin, osaatteko kuvitella, missä olisimme?

Onneksi kommenttiosio palauttaa jotenkuten uskon ihmiskuntaan, joskin kaikki tarpeellinen ja asiallinen onkin jo sanottu parin ensimmäisen sivun aikana. Siitä eteenpäin kommentit ovat lähinnä itsensätoistoa, dissausta, vastadissausta ja jankkaamista. Pettymyksekseni jopa Natan treenatut lihakset saivat kyytiä, ihan kuin niillä olisi jotain tekemistä tämän luonteenpiirteiden tai empatianpuutteen kanssa. Kuriositeetti: myös mä käyn salilla ja ylpeilen haballani. Turhauttaa. En itse asiassa sittenkään tiedä, palauttiko kommenttiosio uskoani vai ei.

Menkää äänestämään, hitto edes jotain. Vaikka itse ette kaipaisi muutosta mihinkään, äänestäkää, jotta ne, jotka äänestävät muutoksen puolesta, eivät jyräisi. Itse en tänä vuonna oikeasti jaksanut lähteä vaalirumbaan mukaan (olen siis aiemmin ollut eduskunta-, kunnallis- ja eurovaaliehdokkaana), mutta ääneni menee kyllä yhäkin jollekin pirkanmaalaisista Piraattipuolueen edustajista. Löysinhän piraatit aikanaan samalla ajatuksella, kuin millä Nata perustelee omaa äänestämättömyyttään: mikään muu puolue ei ollut omatuntooni nähden riittävän samaa mieltä minulle tärkeistä asioista, eikä jako vasen-oikea-akseliin tuntunut kuvaavan omaa ajattelua riittävästi.

*Syvä hengitys*

Kaikesta tästä huolimatta toivotan aurinkoista loppuviikkoa kaikille! 
Allekirjoittaneella on tiedossa pyöräilyä (sormet ristiin, että sepelit olis jo putsattu suurimmaksi osaksi teiltä pois), Pimeyden keikka Herwoodissa (kyllä!) ja englanninpuhumista (jes!). Kaverin brittipoju on nimittäin käymässä Tampereella. Ehkä me viedään porukalla poju Barmaciaan ja käydään joku kiva debatti maailmanpolitiikan tilasta. ...Tai sitten vaan heitetään läppää Tarantino-leffoista ja pingviineistä. Tästä tulee niin hauskaa! ^^
Son moro ny!

blue tones on a sunny day 7

17 kommenttia :

Mari kirjoitti...

Mua ei oo koskaan kiinnostanu pätkän vertaa seurata politiikkaa enkä siitä edelleenkään mitään ymmärrä, mutta niin kauan, kun Suomen kansalainen olen, koen kansallisvelvollisuudekseni äänestää. Edes jotakin. Vähäsen.

Tyypit on sata vuotta sitten sotineet tukka putkella jossain perämetiköissä ja sitten mekö nykyajan tenavat täällä sitten ollaan vaan huvikseen, kun "asia ei kosketa mua"?

Ristus mitä paskaa.

Olisko sitten parempi, kun olis jätetty sotimatta ja oltais eletty se sata vuotta epädemokraattisessa maassa, jonka nimi ei edes olisi Suomi? Että jos nyt vaan äänestettäis. Because we can.

Maria Morri kirjoitti...

Mari, juuri näin! Ja jos porukka lakkaa käyttämästä perusoikeuttaan, valta keskittyy ja muuttuu käytännössä harvainvallaksi, ennenpitkää tyrankiaksi. Samoin tein vois muuttaa vaikka sinne Pohjois-Koreaan.

On kyllä tosi ikävää, että politiikasta tulee niin helposti kuva, että pitäisi tietää siitä kamalasti ja perehtyä kuin ammattilainen kaikkiin käsillä oleviin asioihin (se on toki hyödyksi joo), mutta lopulta jo aika vähällä pääsee liikkeelle. Äänestäjän ei tarvitse olla ammattilainen. Riittää, että vähän ymmärtää yhteiskunnan rakenteita ja sitten vertailee puolueiden ja edustajien mielipiteitä ja ratkaisuehdotuksia. Siitä voi sitten omaa arvopohjaa lähtökohtana käyttäen arvioida, mitä kannattaisi itse äänestää.

Ymmärrän, että on myös niitä, jotka anarkian ideologiaan vedoten ja jotain tyyliin vallankumousta povaten kieltäytyvät osallistumasta demokraattiseen päätöksentekoon, ja noh, en kyllä usko heidänkään tosiasiallisiin vaikutusmahdollisuuksiinsa tuota kautta tässä nykyisessä ilmapiirissä, jossa passiivisuus ja hällä väliä -asenne kukoistaa, mutta tavallaan siinäkin kuitenkin on jonkinlainen suhtautumistapa yhteisiin asioihin ja kannanotto siihen, miten asioita muutetaan. Siinä sentään välitetään jostain. Se taas, että ei vaan kiinnosta muiden asiat, koska itsellä on just nyt tässä hetkellä asiat hyvin, on vaan jotenkin... argh! >_<

Anonyymi kirjoitti...

Hei. Postauksesi sisällöstä kumpusi joitain ajatuksia ja kysymyksiä.
Pidin kovasti blogistasi sen alkuajoilla. Jotenkin jaksoin olla ärsyyntymättä välinpitämättömästä kulutuskäyttäytymisestäsi(joka ei siis varmasti ole keskiverto kansalaista tai muotiblogaaja pahempaa). Sinusta huokui älyllinen rehellisyys ja peräänantamattomuus. Ihailin sitä että seisoit arvojesi takana silläkin uhalla, että joku saattoi kokea sen ärsyttävänä.
Jossain vaiheessa en enää jaksanut kahlata tuote-esittelyitä ja kerskakulutuksen puolesta liputtavia postauksia, löytääkseni sitä virkistävää kapinahenkeä.
Tämän postauksen välinpitämättömyys teema herätti minussa joitain kysymyksiä.
Oletko sitä mieltä, että ilmastonmuutokselle on enää mitään tehtävissä? Jos on, pitäisikö mielestäsi yksilöiden tehdä konkreettisia muutoksia elämäntavoissaan sen estämiseksi? Kannatatko riistokapitalismia? Miksi haluat blogissasi kertoa positiiviseen sävyyn riistokapitalismia ja ilmastonmuutosta edistävästä toiminnasta?
Myönnän että moni muu blogaaja ansaitsi syyllistykseni sinua paljon enemmän. Ihan rehellisesti olen vain utelias tietämään mitä juuri sinä näistä asioista ajattelet, koska vaikutat älykkäältä ja maailman tilasta välittävältä ihmiseltä.

Emilia

Maria Morri kirjoitti...

Vastaan ensin suoriin kysymyksiisi. Uskon, että ilmastonmuutokselle on vielä tehtävissä jotain. En usko, että yksittäinen ihminen voi omilla valinnoillaan omassa elämässään tähän kuitenkaan kovin paljoa vaikuttaa. Yritykset ja teollisuus ovat suurempia päästöntuottajia kuin kuluttajat, ja päätös ilmastonmuutoksen estosta täten ensisijaisesti poliittinen. Vähän niinkuin nälänhätäkin. Kysymyksesi "riistokapitalismin" kannatuksesta on aika värittynyt ja syyllistävä, joten vastaan vain, että en tietenkään kannata riistoa. Kannatan sen sijaan kapitalismia, koska en toimivampaakaan järjestelmää toistaiseksi tiedä.

Sitten pohdiskelevampaan puoleen. Mä kamppailen sellaisessa ristiriitaisessa viidakossa, jossa elän mielettömän etuoikeutettuna maailmassa, joka arvostaa ja palkitsee tietynlaisesta toiminnasta, vaikka se olisi muille haitallistakin. Tiedostan maailman vääryyden ja oman huonouteni siinä, mutta toisaalta olen tottunut, mieltynyt ja hyötynyt siitä. :( Se on aika nurinkurista itseinhon ja itserakkauden sekoitusta. Tämän ristiriidan tiedostaminen ei suinkaan lisää tiedostajansa onnellisuutta. Siksi varmasti hyvin moni pyrkii sen sivuuttamaan.

Viime aikoina (= parin viime vuoden aikana) olen yrittänyt saada järjestettyä elämääni uudelleen keskittymällä "itserakkauteen", osittain myös politiikkajuttujen tuomasta kokemuksesta siitä, ettei yksi ihminen välttämättä saa paljoakaan käytännössä aikaan. Se on äärimmäisen masentava, ahdistava ja turhauttava havainto. Huomata, että lopulta vuosien suunnattu energia ja ponnistelu on käytännössä ollut melkein nollan arvoista. Keskityn siis tällä hetkellä käytännön elämässäni mieluummin itseeni ja läheisiini, ja oman välittömän lähipiirini hyvinvointiin. Olen väsynyt moniin asioihin. Elämä on liikettä. Kenties koittaa taas aika, jolloin löydän tasapainon maailman tuskan kanssa kosketuksissa olemisen ja onnellisen käytännön elämän kanssa. Koen silti esim. äänestämisen tärkeäksi. Tekisin enemmänkin, jos suoraan sanottuna jaksaisin.

On myös syytä muistaa, että maailman ongelmia on miljoonia. Erittäin monet arkipäiväiset valinnat tukevat jollain tavalla kapitalistista kulttuuriamme ja sen toimijoita, sekä tukevat muiden riistoa aina lähtien siitä, mitä tietokonetta käytän, tai käytänkö lainkaan, siihen mitä laitan suuhuni (ruokatuotteiden määrä ja eettisyys sekä alkuperä viljelyn laadusta lähtien), miten pesen pyykkini, miten meikkaan (vai meikkaanko), mitä yrityksiä tuen rahapussillani arkielämän valinnoissani. Jos haluaisi toimia niin, ettei varmasti vahingossakaan ole mukana tukemassa kapitalistista järjestelmää (vaan käytännössä sanoutuu siitä ja sen mahdollistamista palveluista irti), elämä menisi aika vaikeaksi. Käytännössä pitäisi kai rakentaa oma talo johonkin ja alkaa omavaraiseksi. Jos on kuitenkin valmis joustamaan, ja useimmat ovat, jouston asteesta riippuen joutuu sitten tekemään taustatyötä, joskus aika mittavastikin, sen eteen, että selvittää, miten minimoisi vaikutuksensa ympäristöön ja muihin ihmisiin.

Maria Morri kirjoitti...

Kaikesta huolimatta haluaisin myös muistuttaa, että kuva, joka blogini kautta minusta välittyy, on hyvin rajallinen ja valikoitu osa elämääni. Se, että kirjoitan joskus uudesta huivista tai Henkkisshoppailuista ei tarkoita, että elämäni olisi täynnä vain vaateostoksia ja "kerskakulutusta". Elämässäni on arjessa ohikiitäviä asioita, jotka itse asiasssa ovat ihan ympäristömyönteisiä juttuja, kuten vaikkapa kommuunikämpässä asuminen kaupungin keskustassa (=yhteisiä ruokaostoksia ja kokkailuja, ruokajäte hyvin lähellä nollaa, yhteisiä työvälineitä ja sisustusesineitä, vähentynyt tarve bensalla käyvien ajoneuvojen käytölle), pyöräilyyn hurahtaminen (vähentää taas bensakäyttöistä liikkumista sekä edistää terveyttä, täten vähentäen tarvetta kuluttaa resursseja henkilökohtaiseen terveydenhuoltoon sitten myöhemmällä iällä), kasvisruuan käytön lisääminen ja päätös olla hankkimatta lapsia. Näitä päätöksiä ei ole tehty ympäristöarvot ykkösenä mielessä pitäen, joten näistä ei varmaan "saa tunnustusta" ympäristöaktiiveilta, mutta yhtä kaikki, ne ovat silti osa arkeani.

Kuriositeettina kokemushuomio: kun puhutaan ympäristöstä ja eettisyydestä, yksittäiset ihmiset ja toimijat harvoin saavat muuta kuin kritiikkiä toiminnastaan. Se on ymmärrettävää, koska kaikilla on niin paljon parantamisen varaa. Se kuitenkin antaa tiedostavasta käyttäytymisestä aika työteliään ja ahdistavan kuvan. Se varmaan osaltaan vaikeuttaa yksittäisten ihmisten elämässä hyvien valintojen tekemistä: teit niin tai näin, aina jollain on kuitenkin sanomista, joten jaksaako sitten ollenkaan yrittääkään. En tiedä, mutta itsellä tulee välillä tällainen olo. Pätee kyllä myös bloggaamiseen ylipäätään. :D

Joka tapauksessa, mukavaa alkanutta kevättä, ja kiitos ajatuksia herättävästä kommentistasi! ^^

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos perusteellisesta vastauksestasi. Se kuvasi varmaan hyvin myös monien muiden ajattelevien ihmisten syitä olla tekemättä suurempaa muutosta elämäntavoissaan.
Syy miksi käytin termiä riistokapitalismi on se, että suuri osa kapitalismista todella perustuu kolmannen maailman väkivaltaiseen riistoon. En ole näkeväni kulutuskäyttäytymisessäsi pyrkimystä sen kritisoimiseen. Meidän materiaalinen hyvinvointi ja vapaus perustuu pitkälti juuri tähän riistoon, käytännössä valtavaan määrään ihmisorjia. Minusta länsimaisien ihmisten velvollisuus on haastaa itseään sen verran, että pyrkisi elämäntavoillaan minimoimaan tämän riistosuhteen. Mielestäni on välinpitämätöntä ja laiskaa kuittaamalla sen olevan liian vaikeaa. Mielestäni sen pitäisi olla aika luonnollinen reaktio, jos on todella pysähtynyt tarkastelemaan yhtään kriittisemmin näitä riistosuhteita. Se ei ole mukavaa, mutta ainakin minusta tuntuu paremmalta koittaa tehdä asioille, kuin vain elää passiivisessa syyllisyydentunteessa. Tietenkin nykyisessä yhteiskunnassa on mahdoton irtautua täysin näistä suhteista, mutta hyvin, hyvin paljon enemmän asialle on tehtävissä kuin valtaosa ihmisistä tekee. Itse esimerkiksi rakastan vaatteita, mutta en silti halua tukea vaateteollisuutta joka on järkyttävän saastuttavaa, ympäristöä kuormittavaa ja ihmisiä riistävää bisnestä. Halpamerkit kaikkine viherpesu yrityksineen ovat tietenkin irvokkain esimerkki tästä, mutta valitettavasti hyvin harvan ns. laadukkaammankaan merkin tuptantoketju kestää kriittistä tarkastelua.
Tehtyäni itse aika radikaalinkin elämäntaparemontin kulutuskäyttäytymiseni suhteen, en koe että elämäni olisi millään tavoin ikävämpää tai edes vaivalloisempaa. Päin vastoin rikkaampaa ja merkityksellisempää, kun koen olevani edes vähän paremmin yhteydessä todellisuuteen kulutusjuhlan takana. Nautin yhä kauneudesta ja hyvästä muotoilusta, itseasiassa koen sen merkityksen elämässäni paljon suurempana ja arvokkaampana, kun vaadin siltä enemmän.


E

Anonyymi kirjoitti...

Oho tulipa paljon typoa, mutta toivottavasti viesti välittyy :D

E

Maria Morri kirjoitti...

Hyvä juttu, että se on sinulle ollut mukava ja palkitseva kokemus, se on hienoa kuulla. Maailma tarvitsisi enemmän kaltaisiasi ihmisiä.

Saat ajatella minusta mitä haluat, tiedän, että monet varmasti inhoavat minua ja blogiani tästä tai tuosta syystä, mistä milloinkin, tämä teema on ikäänkuin vain yksi asia lisää siihen listaan. (Minä puolestani yritän parhaani mukaan ignorata ihmisten mielipiteet itsestäni ja keskittyä omaan elämääni ja omaan myönteiseen minä-kuvaani.)

Maailma ei ole täydellinen. En usko voivani omalla henkilökohtaisella panoksellani muuttavani maailman vääryyksiä, vaikka eläisin miten, joten en ole kovinkaan motivoitunut pistämään elämääni kokonaan uusiksi. Vaikka minä tekisin niin, siitä ei ole iloa, ellei naapurini tee samoin, ja hänen naapurinsa, ja hänen naapurinsa. Ja kun kaikki ajattelemme näin, mitään ei tapahdu. Siinä se ironia onkin. Passiivisen syyllisyydentunteen sijasta yritän olla kantamatta koko maailmaa harteillani. Minun vatsahaavani kun näes ei varsinkaan tee maailmasta parempaa paikkaa. Yritän unohtaa. Se on täydellisen väärin, mutta olen valmis hyväksymään sen tässä tilanteessa.

Sen sijaan pyrin kyllä olemaan asioista tietoinen ja antamaan ääneni tahoille, jotka pystyvät ja jaksavat minua tehokkaammin asioita edistää.

Anonyymi kirjoitti...

Voisin tiivistää vielä pointtini.
Jos uskoo edustukselliseen demokratiaan on välinpitämätöntä olla äänestämättä eduskuntavaaleissa. Jos pitää kapitalismia toimivimpana systeeminä, mutta ei kannata ihmisten ja ekosysteemin riistoa, on mielestäni aivan yhtä välinpitämätöntä kannattaa kulutuksellaan kapitalismin riistäviä muotoja. Vielä suurempi statement tästä välinpitämättömyydestä on, että mainostaa tällaista kulutuskäyttäytymistä julkisessa blogissa.

E

Maria Morri kirjoitti...

Mut hei, jotain positiivista: sentään en enää postaa kuin korkeintaan kerran viikossa edesvastuuttomia postauksiani! Aina en edes niin usein. Lukijamäärätkin ovat vähentyneet, joten ainakin pienempi määrä ihmisiä altistuu näille välinpitämättömille teksteilleni. Ehkä pitäisikin pistää koko blogi roskakoriin, niin maailma olisi parempi paikka.

Anonyymi kirjoitti...

Niin muotiblogit kieltämättä ovat erittäin tehokasta mainontaa kaikille yrityksille joiden tuotteista niissä puhutaan. Henkilökohtaisesti en kannata blogisi roskakoriin pistämistä, vaan vaikka keskittymistä enemmän yhteiskunnalisista asioista ja vähän eettisesti kestävämmästä hyvinvoinnista kirjoittamiseen.

E

Mari kirjoitti...

Maria apua! Sun pitäis kyllä postata pikkusen useammin mun mielestä! :D Eikä kyllä välttämättä mitään poliittisia riistokapinnallisia aiheita vaan semmosia selkokielisiä kivoja juttuja, jos siltä tuntuu ;D

Maria Morri kirjoitti...

...Tai sit sä voit perustaa sen blogin, joka käsittelee näitä asioita, ja maailmassa on vähän enemmän tasapainoa. ;)

Mulla on parin postauksen verran kokemusta "tiedostavan" asenteen ulottamisesta tyyliblogiympäristöön. Sain lähes välittömästi kuulla olevani tekopyhä, kun en tee näin tai noin, mutta kehtaan kuitenkin kirjoittaa noin ja näin, ja enkö tiedä että näin ja näin. Kritiikki ja rakentava keskustelu ovat erinomainen juttu, en sitä kiellä ollenkaan, mutta tuntuu, että aina on joku, jolle mikään ei riitä, eikä varsinkaan mikään pieni effortti, jonka voi leimata tyyliin yhden henkilön omatekoiseksi viherpesuksi. Loppuviimein päädyn vain itkemään peiton alle omaa vajavaisuuttani. Niinpä olen katsonut paremmaksi pysytellä "turvallisesti" yhdellä selkeällä linjalla blogin kanssa.

Mitä yritän sanoa, on että en halua tällä hetkellä elämässäni ympäröidä itseäni jatkuvalla väännöllä näistä asioista, usein vieläpä henkilöön eli tässä tapauksessa itseeni kohdistuen. Ehkäpä hieman myöhemmin. Kuten sanoin, elämä on muutosta. Just nyt ei oo paukkuja pistää itseäni "etulinjaan" ja altistaa itseäni paskamyrskyille tämän enempää. Selkäni takana vauvafoorumeilla sun muilla ihmiset puhukot mitä lystäävät, kunhan mun ei tartte niitä lukea. Muilla foorumeilla toki seuraan ja välillä myös osallistun keskusteluihin, joten ihan en toki missään tapauksessa sulje itseäni umpioon. (Tänään tosin kävin Facessa aikamoista vääntöä Tampereen keskustan kehittämisestä ja rakentamisesta, enkä ole ihan varma, että sekään oli rakentavaa ((pun!)) tai ketään hyödyttävää ajankäyttöä. -.-)

Kun kerroin tänään eräälle ystävälleni tästä keskustelusta, hän hämmentyi, koska on puolestaan itse pitänyt minua "ekohippinä" ja ties minä. Jostain hänelle on tullut sellainen kuva minusta. En osaa selittää tätä ristiriitaa muulla kuin sillä, että blogissa tosiaan näkyy vain pieni ja tietystä näkökulmasta kerrottu osa elämääni. Toisaalta meitä on ihmisiä monissa harmaansävyissä janan eri kohdilla: toiset ovat tiedostavampia kuin toiset, ja toiset tekevät enemmän kuin toiset. Minä olen aikuisikäni aikana omasta mielestäni siirtynyt janalla tiedostavampaan ja aktiivisempaan suuntaan verrattuna esim. siihen mitä olin, kun täytin 18, kenties ja toivottavasti kehitys ihmisenä jatkuu tässä edelleen.

Maria Morri kirjoitti...

Mari, huomasiks uuden postauksen uudesta bändirakkaudesta? :D Eilen kuvailtiin Nooran kanssa taas toisillemme asukuvia, joten ehkä tästä myös tämä tyylipuoli taas aktivoituu. ^^ Protusta haluaisin tehdä myös postausta, kunhan nyt käyn tuon toisenkin koulutuksen ja saan päätettyä omassa päässäni, että ihan aikuisten oikeasti uskallan lähteä ohjaamaan leiriä... :D

Anonyymi kirjoitti...

Maria! Olen seurannut blogiasi jo todella pitkään, ja oot mun mielestä ollut aina Suomen tyyliblogigenressä mielenkiintoisimpia nimiä juuri sen vuoksi, että otat myös yhteiskunnallisiin kysymyksiin aidosti ja älykkäästi kantaa. Voi olla, että sillä ja ylipäätään asioiden kyseenalaistamisella ei massasuosiota saavuteta, mutta uskon, että tiettyyn ihmisryhmään vetoat kovasti. On piirtynyt mielikuva susta erittäin fiksuna ja tiedostavana tyyppinä. Arvostan myös sitä, että joku uskaltaa olla ns. pinnallinen ja syvällinen samaan aikaan, niin kuin suurin osa meistä onkin. Usein kun tuntuu, että etenkin blogien perusteella kategorisoidaan aivan hirveästi. Onkin ihan ymmärrettävää miksi suuri osa vähänkään tunnetummista bloggareista pitäytyy siinä yhdessä tiukasti rajatussa genressään - paskamyrsky todellakin on järjetön jos muottia yrittää rikkoa. Itse uskon, että jo asioiden tiedostamisella on valtavan suuri voima, ja ensisijaisesti pitäisi tukea sitä, että jokainen haluaa ja _uskaltaa_ tiedostaa, ilman automaattisia peräänkuulutuksia tekopyhyydestä. On kummallinen ajatus, että meidän tulisi valita joko äärimmäisen kapitalismikritiikin tai täysin välinpitämättömän materialismihedonismin väliltä. Pidä lippu korkealla, eiköhän suurin osa ihmisistä silti ymmärrä, että kenenkään elämäntehtävä ei ole olla "täydellinen".

Anna Arokivi kirjoitti...

Mua niin sylettää toi "evvk, ei koske mua, mulla menee hyvin" ideologia. Elämä vaan on kovin arvaamaton ja tottahan toki sitä voisi myös ajatella asiaa siltä kantilta, ettei maailman keskipiste ja tarpeet ole suoraan verrannollisina omaan napaansa.

Hollannissa kolme vuotta asuttuani toivon todella, että Suomessa on vielä jengiä joita kiinnostaa ja jotka menevät äänestämään jotten kymmene vuoden päästä palaa ihan toisenlaiseen maahan. Minäkin menen junalla kolme tuntia suunta halki Hollannin vain äänestääkseni Haagissa vaikken edes asu Suomessa enää ja hyvin pyyhkii. Mut se tulevaisuus jonka soisin muille ja jälkikasvulleni painaa vaakakupissa.

Maria Morri kirjoitti...

Anonyymi, kiitos tsempistä, parhaansa varmasti täällä jokainen yrittää. :) Ja tosiaan ei sekään ole poissuljettua, että kirjoittelen jossain vaiheessa taas enemmän ja aktiivisemmin yhteiskuntateemoista, nyt vaan tällä hetkellä se tuntuu raskaalta. Mutta aikansa kutakin. :) On mahtavaa, että on paljon aktiivisia ihmisiä, jotka jaksavat tehdä työtä ja astua esiin silloin, kun joku muu tarvitsee hengähdystaukoa. :)

Anna, vau, tosi mahtavaa, että jaksat tehdä pitkän reissun äänestääksesi Suomen asioista, vaikka et täällä enää asukaan! Nostan sulle hattua :). Kiitos siitä, ja kiitos kommenteistasi :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...