29.8.2014

Päivän asu

Minusta ei irtoa tyypillistä syksyvalitusta, olen sen päättänyt. Vaikka vähän harmittaa, että shortsikelit alkavat olla ohi ja ulkona palelee helposti ilman takkia, toisaalta kuumien helteiden jälkeen on mahtavaa saada pukea lempparifarkkunsa ja olla läkähtymättä. Ihanaa, saan verhota pyllyni taas ryhdikkääseen kankaaseen ja piilottaa varpaista lohkeilevat kynsilakat ballerinoihin ja tennareihin! ^^

neutrals1

Tässä tapauksessa suosikkifarkkuni tarkoittavat Acne Studiosin Low-mallia, joka istuu omaan kroppaani kuin nakutettu. Matala vyötärö on juuri sopivalla korkeudella, kangas napakkaa, mutta joustavaa, takataskut oikeissa paikoissa. Lahkeet nyt ovat pitkänpuoleiset, but what else is new. :D Myös normaalikorkuisella vyötäröllä varustetut Skin 5 -farkut ovat mitä parhaimmat. Kaappiini on parin vuoden aikana hiljalleen kerääntynyt paritkin Acnen farkut, jotka ovat BikBokin suosikkipöksyjäni paksumpaa kangasta – ne jotenkin imartelevat lihasta ja rasvaa keränneitä jalkojani paremmin. Muutossa pistin eteenpäin mm. muutamia Cheap Mondayn ja Dr Denimin farkkuja, koska niille ei yksinkertaisesti ole tullut enää käyttöä. BikBokit vielä toistaiseksi säästin.

Asukuvista kiitos kämppiksilleni Maijalle ja Terolle! Kommuunielämän positiivisiin puoliin kuuluu se, että lähes aina on joku paikalla sijaistamaan kameran kolmijalkaa. ;) Nimittänen pian liudan uusia hovikuvaajia. :D

neutrals2

Rakastan tuon Zaran neuleen haaleaa, puuterista sävyä ja epätasaista neulospintaa. Paita on pehmeä ja valuva, ja syvään uurrettu selkä paljastaa niskan ja osan lapaluista kauniisti. Jos minun pitäisi syksyllä pukeutua vain yhteen yläosaan, se olisi varmaankin tämä!

Neule ja nahkatakki – Zara / farkut – Acne Studios / Kengät ja huivi – HM / Rannekoru –Ideakoru / Laukku – Selected Femme


Yllä olevat Instagram-kuvat kertovat menneestä viikosta: nahkatakkikelien tulemisesta, sohvapöydästä, jolta löytyy niin Ollille Lontoosta tuomani The Beatlesien soittokirja, Maijan laivalta tuomat karkit kuin Tero the jalkapalloiljan tiikerisalpa, sekä todiste siitä, että olen vihdoin ja viimein päässyt pelaamaan Skyrimia. Joksikin maagintapaiseksi päätyin ryhtyä, ja salainen suunnitelmani on kehittyä hiipimisessä niin taitavaksi kuin mahdollista. :D Vihulaiset eivät tule edes tajuamaan, mikä niihin osui, muahhaha. Seuraa Instagramiani täällä.

Nyt, viikonloppua kohti! Adios!

24.8.2014

Loncon 3

Tervehdys taas pitkästä aikaa kaikille! Bloggailussa on ollut taukoa hetken aikaa. Sillä aikaa olen ehtinyt viettää viikon Lontoossa ihmettelemässä jo 72. kertaa järjestettävää World Science Fiction Conventionia (eli Loncon 3:a) ja auttamaan viimeisenkin kommuunijäsenemme sisäänmuutossa. Olen myös käynyt ahkerasti salilla, työhaastattelussa (ei voittoa tällä kertaa) ja potenut sekavaa vatsaa. Mutta ei pohdita pöpöjä tai yhteiselon sujuvuutta tässä postauksessa – sen sijaan haluan näyttää teille väläyksen ystäväni Mervin kanssa tekemästämme reissusta kuvina. ^^

Mervi ei ole aikaisemmn käynyt Lontoossa, joten sain toimia virallisena matkaoppaana. Olimme reissussa pääasiassa nimenomaan Lonconin takia, joten viisipäiväisen tapahtuman lisäksi meillä oli vain pari päivää aikaa tutustuttaa ystävääni itse kaupunkiin. Niinpä teimme erittäin tyypillisen nähtävyyskierroksen Oxford Streetin ja Regent Streetin kautta Sohoon, Piccadilly Circukseen, Trafalgar Squarelle ja Big Benille. Toisena päivänä näimme myös Baker Streetin (no mutta tietenkin!), Buckingham Palacen, Green Parkin ja Westminster Abbeyn.

Meikäläinen on aikaisemmin matkoilla lähinnä roikkunut muiden perässä, joten hieman jännitti mm. Lontoon metrossa ihan omin nokkinensa kulkeminen, mutta kuten kaikki kaupungin metrossa seikkailleet tietävät, systeemi on lopulta aika looginen ja helposti omaksuttavissa. ...Ja lisäksi kuitenkin minulle ennestään tuttu. Emme eksyneet kertaakaan (paitsi Sohossa pyörimme jonkin korttelin ympäri etsimässä erästä tiettyä paikkaa), ja kaikki sujui hyvin. Pieni asia, jolla kasvattaa itsevarmuutta, mutta merkityksellinen yhtä kaikki! Kyllä kaikki aina järjestyy parhain päin, eikä se eksyminenkään lopulta niin vaarallista ole.


Itse tapahtuma järjestettiin ExCelin suuressa messu- ja konferenssikeskuksessa, joka sijaitsee DLR-radan ja Thamesin varrella itä-Lontoossa, vartin taksimatkan päässä Stratfordista, vanhalla satama-alueella. Olimme varanneet majoituksemme eräästä messukeskuksen ympäristössä sijaitsevista hotelleista, Premier Innistä, ja olimme tyytyväisiä saamaamme palveluun. Sijaintina ExCel on hieman syrjäisä, eikä alueella ole paljoakaan häppeninkiä, mutta ainakin olivat aamusta iltaan kestävät coneilut ihan naapurissa, noin 400 metrin päässä. :D

excel london

Scifi-kokoontumisessa ohjelma koostuu erilaisista mielenkiintoisista luennoista ja esitelmistä, paneelikeskusteluista vaihdellen kirjallisuudesta fanikulttuuriin, elokuviin, musiikkiin ja puvustukseen, sekä erilaisista musiikkiesityksistä, workshopeista, pukukilpailuista ja illan tullen myös hyvistä bileistä. Kaiken tämän lomassa eri puolilta maailmaa tulevat ihmiset tapaavat toisiaan, hengailevat ja pitävät hauskaa. Monet ovat myös pukeutuneet teeman mukaisesti. Alueella oli myös Fan Village, eli fanikylä, johon oli pystytetty telttoja, baaritiski, leikkinurmi ja jopa kirjasto. Se oli paikan sosiaalinen tila.

excelissa

Ilmapiiri oli kyllä Lonconissa erittäin lämmin ja sosiaalinen, ihmisten kanssa oli todella helppo missä vain vaihtaa muutama sananen ja kysellä, mitä nämä olivat tapahtumassa puuhanneet tai mistä päin he ovat tulleet, ja ihmiset juttelivat erittäin mieluusti kokemuksistaan. Hauskaa oli muuten sekin, että tapahtumassa oli niin valtavan paljon suoraan sanottuna vanhoja ihmisiä, kaikenlaisia harmaapartoja ja steampunk-mummeleita. Ihmisiä, jotka ovat koko ikänsä lukeneet ja katsoneet scifiä ja käyneet coneissa jopa vuosikymmeniä. Muutenkin tapahtumassa oli valtavan kirjava joukko ihmisiä, kaikenikäisiä, kaikenkokoisia, kaikenmuotoisia ja kaikenvärisiä. Tuli hyvin konkreettisesti koettua se, miten yhteiset kiinnostuksenkohteet ylittävät kaikki muut rajat ja tuovat ihmiset yhteen. Ei mikään newsflash tokikaan, mutta aina se on hienoa omakätisesti tuntea jotakin kaunista luissaan ja ytimissään.

fan village loncon1

Myös myyntihalli löytyi, ja ostinpa parikin kirjaa reissuni aikana: Philip K. Dickin Do Androids Dream of Electric Sheepin ja Iain M. Banksin Consider Phelpasin. Banksin piti olla yksi conin kunniavieraista, mutta hän menehtyi alkukesästä sairastamaansa syöpään, ja niinpä tapahtumaa leimasi tietynlainen haikeus. Hänen töistään järjestettiin keskustelupaneeleja, hänelle oli sävelletty biisi ja hänen suosikkiviskeistään järjestettiin maistelutilaisuus.

Keräsin muuten Lonconissa nimikirjoituksia. Sain jonotettua nimmarit journalisti-kirjailija Cory Doctorowilta (tyyppi on muuten älyttömän sympaattinen, söpö ja osasi inasen suomea), Audrey Niffeneggeriltä ja George R. R. Martinilta, jolle sain jotenkin ihmeellisesti jännäykseltäni soperrettua myös tekeväni graduani Game of Thronesista. :D

"Kitos". ;)
rocco

Rocco oli symppis. Ja laiska. :D


Ihmisillä oli aivan upeita asuja, ja jotkut olivat nähneet todella paljon vaivaa. Suosikkejani olivat pienet ja söpöt jawat (kyllä, heitä oli vähintään kaksi), Slenderman ja aivan ilmetty Robb Stark, josta valitettavasti en ehtinyt nappaamaan kuvaa.

Eräs parhaiten mieleen jääneistä jutuista puolestaan oli Worldcon Philharmonic Orchestra, joka soitti tuttuja scifisävelmiä elokuvista ja sarjoista. Soittajat oli koottu paikallisista orkestereista, ja taitavan kapellimestarin johdolla soitetut biisit saivat yleisöltä aivan euforiset suosionosoitukset. Orkesterin oli soitettava vielä ylimääräinen biisi. Matkalla hotellille nukkumaan vaihdoimmekin ylistyksensanoja muiden fanien kanssa. Ei ole livemusiikin voittanutta.

badge kaverit1

Reissumme oli aivan huikean hauska, vaikka on myönnettävä, minulla oli reissussa kyllä myös kova ikävä Ollia. Oivoi, sitä se rakastuminen teettää. :D Mutta olipahan sitä ihanampi palata kotiin. ^^

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille! ^^
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...