10.10.2014

Asu, maisemia ja liikuntapohdintoja

Hola, ja hyvää Roosa nauha -päivää sekä Aleksis Kiven päivää!

Eilen allekirjoittaneen piti kovasti omistautua tenttiinlukemiselle (ihan niinkuin tänäkin aamuna tätä naputellessani, jostain syystä lukemani kirja kehoista, ruumiillisuudesta ja tiloista on yllättävän puisevaa kamaa kiinnostavasta aiheestaan huolimatta), mutta vaikka kommuunissa asuminen on lähtökohtaisesti useimmiten aika sosiaalista, en siltikään yleensä kieltäydy kaverin kutsusta lähteä kiertämään keskustan kauppoja ja vaihtamaan kuulumisia. Siinä sivussa kuvasin Tampereen kaunista keskustaa, ja Noora kuvasi samalla asuni, kiitos!

october is pretty1
Nahkatakki ja paita: Zara / Farkut ja huivi: Acne Studios / Kengät: Nike Thea / Laukku: Proenza Schouler / Vyö: COS
october is pretty7

Huomaattekos muuten tukkani? Juurikasvu on taas raidoitettu piiloon, ja blondi sävy on jälleen astetta kylmempi kuin ennen. Lisäksi kämppikseni Maija on opettanut minua tekemään hiuksiini yksinkertaisen kampauksen, joka ei vaadi tällaiselta tukkatumpelolta juuri mitään, vähän vain taitoa kieputtaa. On muuten ihan täydellinen pelastus niille päiville, kun koko tukka on ihan katastrofi, likainen tai muuten vain yhteistyöhaluton. Tämä kampaus näyttää hyvältä aina. (Maijan mukaan osaan myös täydellisen mäyräkoirahaukottelun, ainakin haukotusvinkunaäänien puolesta.)

october is pretty4 october is pretty10 october is pretty15 october is pretty9 october is pretty16


Tiedättekö, miten jotkut vaatteet ovat sellaisia, että ne päällä tuntee olonsa aina hyväksi? En tarkoita niinkään turvavaatteita tai luottovaatteita, jotka tuntuvat ainakin itsestäni sellaisilta jos-ei-ole-mitään-muuta-niin-ainakin-tämä-toimii-vaatteilta. Tarkoitan vaatteita, jotka voi vetää päälleen ja tuntee välittömästi nousevansa ja koskettavansa niitä omia mielikuviaan siitä, miltä unelmoi aina näyttävänsä. Tuo tämän postauksen nahkatakki on kyllä yksi niistä vaatteista. Hieman kuin paistattelisi ikiomassa valokeilassaan ja nauttisi joka sekunnista. Ideaalia tietysti olisi, että voisi aina saavuttaa sen olon itsestään, riippumatta ympäröivästä materiasta. Onko se toisaalta koskaan täysin mahdollista? Tokihan käsitys itsestämme on jotain, joka ei synny tyhjiössä, vaan nimenomaan vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa.


october is pretty12

Tästä tuleekin mieleeni, luen tenttikirjastani sellaisiakin itsestäänselviltä kuulostavia asioita, kuin että ruumiin kokemus on tilannekohtainen ja ajassa muuttuvainen niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisestikin. Olenkin viime aikoina huomannut sen omassa elämässäni aika konkreettisesti: aktiivisen liikkumisen ja entistä kovemman saliharjoittelun myötä (meikä harjoittelee kyykkäämistä ja maastavetoa, whoa!) olen alkanut muokata paitsi konkreettisesti kehoani, myös suhdettani ja mielikuvaani kehostani.

Siinä missä aikaisemmin olen pitänyt vaikkapa reisiäni rasvaisempina ja paksumpina kuin toivoisin niiden olevan, nyt yhtäkkiä olenkin niihin aikas tyytyväinen. Painoni ei ole muuttunut, eivätkä sinänsä muutkaan mitat, mutta suorituskykyni on noussut ja lihasmassaa on tullut lisää. Olen löytänyt ruumiilleni uusia funktioita, olen kaivanut siitä esiin lihaksia, joita en tiennyt omistavanikaan. Pystyn tekemään asioita, joita en aiemmin todellakaan pystynyt tekemään. Kun aloitin loppukesästä vapailla painoilla (tangon kanssa) kyykkäämisen, jo pelkän tangon hartioilla pitely oli hankalaa, koska olkapäideni vähäinen liikkuvuus teki asennosta kivuliaan ja se pelkkä tankokin painaa sen parikymmentä kiloa. Parin viikon ajan tein ihan muita asioita olkapäideni liikkuvuuden lisäämiseksi, kunnes kipua ei enää tuntunut. Sitten vain reisiä rakentamaan. Eilen kyykkäsin viimeisen sarjan neljälläkympillä: tuplasti sen, millä ekalla kerralla aloitin. Voi rakas kroppani, mihin pystytkään!

october is pretty6

Jos aiemmin olen verrannut itseäni muihin ajatellen, että minussa on jotakin liikaa, jotain epämääräisesti väärää tai viallista, sellaiset ajatukset ovat vähentyneet huomattavasti. Vertailunkohteetkin ovat muuttuneet: olen alkanut tarkastella aikaisempaa enemmän treenaavia naisia ja ihailla heidän kykeneviä ruumiitaan ja erottuvia lihaksiaan. Ehkä minussakin itse asiassa onkin jotain, mitä ihan kaikilla ei olekaan. Jos jotakin, minussa voisi olla vielä enemmänkin tuota jotakin: lihasta, voimaa, paloa tehdä. Tietenkään en pohjaa treenejäni tai muutakaan elämääni itseni vertailemiseen muihin, mutta toisaalta, kyllä sitäkin tulee välillä tehtyä. Pointti on silloin enemmänkin siinä, millä mielellä sen tekee: pahan- vai hyväntahtoisesti, käyttääkö sitä itsensä tai muiden maahanpainamiseen, vaiko rakentavasti omaan henkilökohtaiseen kehitykseensä.

october is pretty13

Mitään fitnessbuumiin hurahtamista en näe omalle kohdalleni, mutta toivon mukaan pääsen yhä enemmän irti äärimmäisestä mukavuudenhalustani ja opin arvostamaan kehoani enemmän. Toki sellaisena kuin se on, mutta toisaalta myös aktiivisena ja dynaamisena, muuttuvaisena, kehittyvänä, muokkautuvana ja mukautuvana. Tuskin on synti sanoa, että rakkaus omia yksilöllisiä muotoja kohtaan lisääntyy, mitä enemmän sen kanssa tekee duunia, oli se sitten mitä vain. Jotkuthan tulevat sinuiksi ruumiinsa kanssa raskauden ja synnytyksen myötä, mutta itse ajattelin keskittyä tähän urheilupuoleen. Se on aina myönteistä, sillä se vaikuttaa myös henkiseen puoleen positiivisella tavalla: onhan ihminen sieluaan myöten kokonaisuus.

october is pretty5 october is pretty11

Myös I Love Me 2014 -messuilla huolehditaan itsestä ja edistetään hyvää fiilistä. Tällä hetkellä I Love Me:n Facebook-sivuilla on käynnissä kisa, jossa voi voittaa Karibian risteilyn kertomalla, millä tavalla on itselleen tärkeä, joten kipin kapin osallistumaan!

Muistakaa myös sunnuntai-iltapäivään asti käynnissä oleva blogiarvontani, jossa voit voittaa messuliput itsellesi ja kaverillesi! :)

Ihanaa viikonloppua kaikille!

1 kommenttia :

mangonella kirjoitti...

Oij, aivan ihanat asu ja kengät sekä tietysti kampaus! Tykkään mahdottomasti!! :) Ja aivan totta, että salilla käymisen ja treenaamisen jälkeen sitä alkaa suhtautumaan kroppaansa aivan eri tavoin (juurikin positiivisemmin!), vaikka heti ei fyysisiä muutoksia näkyisikään! Sitä vain tuntee olonsa heti paremmaksi ja itsevarmemmaksi, kun tajuaa, mihin kaikkeen se kroppa oikeasti pystyy! :D

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...