20.3.2014

Milloin muiden nolaamisesta tuli hyväksyttävää?

kevatkasvot 15

Luin eilen loistavan The Bell Jarin artikkelin, jossa pohdiskeltiin kauneusihanteita ja tiettyjen vartalotyyppien asettamista paremmiksi, seksikkäimmiksi, terveemmiksi tai muuten tavoiteltavammiksi kuin toiset. Lue tästä artikkeli Beauty Standards Are Bullshit.

Tiedätte kenties ne meemikuvat, joita tasaisesti leviää mm. Facebookissa. Niissä ihannoidaan Marilyn Monroen kurveja tai esitetään ajatus, että nykyään ihannoitu vähärasvainen naisruumis on jollain tapaa väärä ihanne – ennenhän kaikki oli paremmin, terveellisemmin, tasapainoisemmin ja onnellisemmin. The Bell Jar kirjoittaa:
 "– – The message is always the same: our standards of beauty have changed, and not for the better. The women whose bodies we worship now are thin and sickly, all of them suffering from eating disorders. Things aren’t how they were before, when we appreciated “real,” “normal,” “average” bodies. Our current standards of beauty should serve as evidence of how deeply fucked up our society is; we ought to return to our parents’ and grandparents’ ideals."

Artikkeli tiivisti erinomaisesti ajatuksen, jota olen itsekin jo muutaman vuoden pyöritellyt mielessäni ja välillä tuonut esiin erinnäisissä blogikeskusteluissa: Ongelma ei ole itsessään se yksi muotti, joka on haitallinen, eivätkä ongelmat ratkeaisi sillä, että se nykyinen hoikan vartalon muotti korvattaisiin kurvikkaan vartalon muotilla. Tämä on myös lähellä ajatuksia pukeutumisesta ja sen vapaudesta, teema, joka on kantanut läpi vuosien blogini alkuajoista saakka.

Ongelma on se, että on ylipäätään tarve asettaa yksi vartalotyyppi ylitse muiden, mikä nyt sitten milloinkin, ja pahimmassa tapauksessa repiä kappaleiksi ne vääränlaiset vartalot, jotka eivät täytä kulloistakin ihannekriteereitä. Nolata heidät jotenkin. Hoikat ihmiset haukutaan luuviuluiksi ja lihavat ihrakasoiksi. Kauneusleikkauksia ottava saakin yllätyksekseen kuulla olevansa epätodellinen. Perään voi sitten vielä länkyttää tekopyhästi, miten vaikeaa naisilla on, kun ei ikinä kelpaa, kun aina pitäisi olla tuollainen tai tällainen.
"You know what makes me say fuck society? The fact that we think it’s totally cool to compare two women and declare one of them the champion of sexy. Because you know what’s super empowering to women? Telling them that there’s only one right way to be."
Miten vanhojen ihanteiden korvaaminen uusilla ja näiden uusien ihanteiden raivoisa tyrkyttämien korjaa tilannetta pitemmän päälle? Miten tiettyjen ihmisten määrittely ja nimeäminen jotenkin vähemmän ihmisiksi (epäaito, epätodellinen, inhottava, ruma) edistää ihmisten hyvinvointia ja itsetuntoa? Me kaikki haluamme jollain tasolla hyväksyntää, rakkautta ja tunnetta siitä, että kuulumme johonkin. Se on inhmillistä ja ymmärrettävää, sillä olemmehan sosiaalisia laumaolentoja. Jos aina on vaarana joutua määritellyksi joukon ulkopuolelle, se tuskin edistää myönteistä ruumiinkuvaa tai psyykkistä hyvinvointia.
"Why do we have the idea that the past was some kind of magical time when women had it easier in the looks department? Because let me tell you something: when it comes to their appearance, women can never, ever, ever fucking win. They’re always too old or too fat or too thin or too tall or too short or some combination of the above. It doesn’t matter if we’re talking about now, or fifty years ago, or one hundred years ago, the story is always the same: women can never win."
kevatkasvot 12

Ihmisten repiminen kappaleiksi ulkonäkönsä perusteella on valitettavan tavallista. Mieleeni on jäänyt sitkeästi kaihertamaan eräskin tapaus parin vuoden takaa, kun Lilyn Kuplia -blogissa kirjoitettiin huippumalli Helenin kuntokuurista. En vain pääse yli siitä, miten yleisö repi verbaalisesti kappaleiksi entistä hoikemmalta näyttäneen mallin. Hänet leimattiin sairaan näköiseksi, rumaksi ja suorastaan vaaralliseksi, kaikki vain sen takia, millainen vartalo hänellä sattuu olemaan. Tämä ei eroa yhtikäs millään tavalla siitä, että lihavia ihmisiä haukutaan sairaan näköisiksi, rumiksi tai jotenkin vaarallisiksi. Tai että ihan ketä vain haukutaan vastaavalla tavalla. Tällainen reaktio ja palaute ei auta purkamaan kauneusihanteita tai vähennä ihmisten kokemia ulkonäköpaineita, vaan "sinun ruumiisi on vääränlainen" -viesti nimenomaan vahvistaa normituksia. Melkein tärisen raivosta vieläkin, kun mietin noita viestejä.
"Shaming one body type in order to promote another is never acceptable, no matter how you do it. There should never be a right way or wrong way for a person to look. All bodies are good bodies. I seriously cannot emphasize that enough."
Terveyttä tai urheilullisuuttakaan ei pysty ihmisestä päälle päin sanomaan. Ylimääräiset kilot tai puuttuvat kilot eivät kerro mitään vaikkapa verenpaineesta tai hapenottokyvystä, onko hormonitoiminta tasapainossa, siitä miten paljon penkistä nousee tai kuinka pitkään ihminen jaksaa juosta. Jos terveydentilan voisi lukea ihmisten naamasta tai kropasta, terveydenhuoltojärjestelmä säästäisikin pitkän pennin. Mitä sitä nyt turhaan verikokeita tekemään, johan sen jo naamastakin näkee! Anekdootteja pointtini ympäriltä: Itse yllättän tasaisesti muita ihmisiä sillä, että tällainen riukula minimisu onkin yllättävän vahva kokoonsa nähden. Sen sijaan minua kymmeniä kiloja painavammat toverini vievät sitten meikäläistä kestävyysurheilussa ihan sata-nolla, ja löydän itseni puuskuttamasta uima-altaan reunalta tai tuijottelemasta kaukana edessä kiitävän pyörän takarengasta. Ei se vartalon muoto, vaan se tehty treeni.
"And if I hear one more person talk about how much “healthier” women looked in the past, I’m going to start flipping tables.  – – Unless you are someone’s doctor, unless you have run extensive tests and made note of their blood pressure and their iron levels and their thyroid function, you have no idea how healthy another person is. This applies to all people everywhere – you have no way of knowing if a fat person exercises or eats vegetables just by glancing at them, and you can’t tell if a skinny person has an eating disorder based on the circumference of their waist."
kevatkasvot 7

Kaiken hyvän lisäksi, kauneusihanteet ja niiden vaarat tiedostavinakin lankeamme mainoksiin ja tuotteisiin, joiden myyntivoima perustuu ajatukselle, ettemme ole tarpeeksi hyviä, ja että meidän tarvitsee muuttua. Miksi me teemme niin? Oli kyse ryppyvoiteesta, lisäravinteesta tai hitto vie shampoosta, kulutuskulttuurimme on rakennettu sen idean ympärille, että meissä on puutteita, joita tulee korjata. Rypyistä on päästävä eroon, ihohuokoset tulee peittää, hiukset pitää saada kiiltäviksi, mutta silti juuri oikealla tavalla kuohkeiksi ja tuuheiksi, vartalon on oltava sulavalinjainen ja muhkuravapaa. Jokaisen on säteiltävä ympärilleen tietynlaista menestyksen, itsenäisyyden, energisyyden ja keskiluokkaisuuden auraa.

Siihen on todella helppoa mennä mukaan. Pitäisi kuitenkin osata erottaa lähinnä fantasiakirjallisuutta lähentelevät mainostekstit ja niiden tarjoamat sisällöt siitä, mikä on se todellisuus. Tieteellisesti tarkastellen ryppyvoiteet eivät oikeasti saa ryppyjä katoamaan, lähes mitkään lisäravinteet eivät terveelle ihmiselle tarjoa mitään, mitä emme saisi tavallisesta ravinnosta ja haloo, shampoo huuhdotaan hiuksista saman tien pois, joten kuinka suuri sen vaikutus ulkoiseen olemukseemme lopulta voi olla?

Me voimme kuluttajina ja tekstien yleisöinä päättää olla aktiivisia ja säädellä sitä, kuinka suhtaudumme ja kuinka syvälle annamme itsemme upota. Voimme olla kriittisiä ja vaatia väitteiden tueksi tieteellisiä todisteita. Voimme kysyä itseltämme, kuinka paljon lupauksista uskomme, ja mitä odotamme tai kuvittelemme tuotteen ostamisella saavuttavamme. Tuleeko meistä parempia tai rakastetumpia ihmisiä sillä, että ostamme tätä merkkiä tuon sijasta, tai että käytämme tätä tuotetta, ostamme noita vaatteita tai näitä vaatteita. Olisiko muita keinoja saada sulautettua itsemme osaksi niitä mielikuvia ja fantasioita, joita meille tarjoillaan ja joita tavoittelemme? En sano, että meidän pitäisi kokonaan hylätä kosmetiikkateollisuus ja lopettaa kuluttaminen, muuttaa keskelle metsää ja näprätä hamppuvaatteita, koska you know, en minä halua kertoa ihmisille miten heidän tulisi elää tai millaisia elämänvalintoja loppuviimein tehdä elämässään. Mikään ei olisi minulle vastenmielisempää. Peräänkuulutan ainoastaan tiedostavaa suhtautumista niihin omiin valintoihin.

kevatkasvot 4

Tarinankaaren päättääkseni, ennen kuin alan kirjoittaa aiheesta esseetä, viesti, jonka haluan jakaa kaikille, on tämä: Kaikki ruumiit ovat oikeita, kaikki ruumiit ovat hyviä. Kaikki ruumiit ansaitsevat kunnioitusta ja rakkautta. Jos voimme uskoa tämän ja elää tämän mukaisesti omaa elämäämme, ajatella aidosti näin ja pitää toistemme puolia, kauneusihanteilla ja ulkonäkönormeilla ei ole mitään sijaa maailmassamme. Muutos on kiinni meistä itsestämme, meistä, ei mistään ulkopuolisista salaliitoista tai hallitsijaeliitin mielenliikkeistä. Mutta siihen tarvitaan kaikkia.

Jos viesti taas on aina se sama, "Sinä et kelpaa, sinä näytät vääränlaiselta", kohdistettiin se sitten laihalle tai lihavalle, mikään ei muutu, vain kohteet vaihtuvat, vain rikki revityt ihmiset vaihtuvat. Me voimme ottaa muutokseen osaa vastustamalla ruumiiden normituksia ja kieltäytymällä ottamasta siihen osaa. Me voimme edistää muutosta olemalla toisillemme (ja itsellemme) armollisia, kannustavia ja tukevia. Jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on, kunhan muita ihmisiä ei vahingoiteta.
"I would wager that all women feel fucked up about their bodies, and sometimes tearing down another body shape (especially if that shape is the status quo) in order to build yours up can seem like the fastest and easiest way to make yourself feel better. But seriously, you guys, we have to get out of this cycle of putting each other down, criticizing each others’ looks, and making each other feel bad.  – – The best way to fuck with beauty standards is not to change them, but to do away with them all together."
 Sitaatit The Bell Jarin artikkelista Beauty Standards are Bullshit

kevatkasvot 10

Ihanaa torstaita teille kaikille! :)

18 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Itse et varmaan kuolaa lihasten perään tai jätä kelpuuttamatta lyhyttä tai köyhää miestä?

Maria Morri kirjoitti...

On eri olla henkilökohtaisia preferenssejä kuin ilmoittaa, että kaikkien ihmisten pitäisi mukautua niihin preferensseihin, tai että julistaa, että se oma maku on ainoa oikea. :) Ei sillä, ei mun mieshistoriassa mitään erityisiä lihaskimppuja tai koripalloilijoita edes ole. :D

Suvi kirjoitti...

Tää oli tosi hyvä kirjoitus. Vaikka kauneusihanteita pyritäänkin muuttamaan terveellisempään suuntaan, se ei poista sitä, että aina joku " luian laiha tai lihava" tuntee osakseen syrjintää. Kaikkien pitäisi muistaa, että kuten kirjoitit: jokainen keho on yhtä hyvä ja kunnioitettava. Se on itsestä kiinni. Kaikki eivät viihdy laihassa kehossa, ja jos taas tuntee pulleampana olonsa huonoksi, tulisi hänen laihdutuspäätöstään kunnioittaa.

huomennaolenuusi.blogspot.com

Oik.tiet.yo. sperging away kirjoitti...

Minusta tämä aihe on hyvin tärkeä, ja esitän kysymykseni ja huomioni täysin bona fides.

Aihe on massiivisen laaja, ja tässäkin blogauksessa on esitetty huomattava määrä argumentteja. Jostain pitää kuitenkin aloittaa;

"Tiedätte kenties ne meemikuvat, joita tasaisesti leviää mm. Facebookissa. Niissä ihannoidaan Marilyn Monroen kurveja tai esitetään ajatus, että nykyään ihannoitu vähärasvainen naisruumis on jollain tapaa väärä ihanne"

Jos joku pitää Marilynin kehosta, eikö ole ok että hän ilmoittelee että hän diggaa siitä? Nykyäänhän on tapana mitä vähäpätöisimmistäkin asioista ja preferensseistä ("I like...") ilmoitella somessa? Tulisiko tällaisen preferenssin omaavan yksinkertaisesti pidättäytyä jakamasta tätä preferenssiään? Tulisiko hänen aivomuokata itsensä kokemaan toisin? Miksi?

"[E]nnenhän kaikki oli paremmin, terveellisemmin, tasapainoisemmin ja onnellisemmin."

Historiasta voidaan esittää faktuaalisia väitteitä - sinä ja sinä päivänä allekirjoitettiin se ja se, siellä räjähti pommi, joku kuoli, toinen syntyi, etc. Mutta kvalitatiiviset väitteet ovat lähtökohtaisesti aina mielipiteitä, ts. preferenssejä.

Tiettynä historian aikana maalattiin tietynlaisia maisemia, toisena toisenlaisia maisemia. Onko väärin sanoa että tykkää yhdenlaisesta tavasta representoida maisemia enemmän kuin toisenlaisesta? Miksi asia muuttuu kun kyseessä on naisen ulkomuoto?

Se, että pitää mennyttä aikaa enemmän X Y Z, on mielipide, preferenssi. Onko väärin pitää - kenties useimpien mielestä hölmöäkin - mielipidettä, ja ilmoitella siitä julkisesti? Onko väärät mielipiteet kiellettävä?

(Kyllä, kannantan oikeutta mitä absurdeimpien mielipiteiden (holocaust denial etc.) julkiseen ilmaisuun. Ei mitään syytä kieltää.)

noora kirjoitti...

Totta puhut ja loistavaa tekstiä oli myös tämä viittaamasi alkuperäiskirjoitus. Huomaan joskus itsekin syyllistyväni esim. hyvin laihojen ihmisten kauhisteluun ja se on paha tapa, josta haluan oppia pois. Tästä sai kyllä paljon ajattelemisen aihetta. Kiitos siitä. :)

Oik.tiet.yo. sperging away kirjoitti...

[P]ahimmassa tapauksessa repiä kappaleiksi ne vääränlaiset vartalot, jotka eivät täytä kulloistakin ihannekriteereitä. Nolata heidät jotenkin.

Mielestäni on hyvin vaarallista promotoida ajatusta siitä että yksilön kokemat emootiot ovat muiden kuin tämän yksilön henk.koht. vastuulla.

On hyvin eri asia sanoa "don't be a dick" kuin sanoa "kaikki kehot ovat samanarvoisia, ketään ei saa pitää kauniimpana kuin toista".

Don't be a dick -filosofialla olisi kiellettyä postata työnhakuilmo jossa etsitään nättejä tyttöjä edustustehtäviin ilmoittamalla että "rumien ei tarvi tulla". Not acceptable.

Sen sijaan "kaikki ovat yhtä kauniita" -filosofialla ilmossa tulisi etsiä vain ihmisiä. Paikalle saapuneista oikeasti duunin saisi vain työhönottajan mielestä kauneimmat. Mitä voitettiin?

Todellisuutta ei voi muuttaa kielipeleillä. Ellei sitten kielletä se että siihen duuniin saa ottaa vain kauniita...

Jos jonkun fiilikset on muiden vastuulla (don't be a dick -tilanteen ulkopuolella)... En edes tiedä mitä sanoisi siihen. Mistään ei enää sitten saa puhua koska kaikesta tulee jollekulle paha mieli?

Onko seuraavassa skenaariossa tapahtunut mielestäsi shamingia;

Kolme ihmistä viettää iltaa. Kaksi poikaa, yksi tyttö. He ovat ystäviä.

He katsovat leffaa jossa pääosamiehellä on kaksi naiskumppaniehdokasta.

Poika A kysyy pojalta B kumman kumppaniehdokkaan hän itse valitsisi.

Poika B sanoo toisen. He ovat eri näköisiä keskenään.

Läsnä ollut tyttö C on kokonaan erinäköinen kuin B:n valitsema näyttelijätär.

Onko kyseessä shaming?

"There should never be a right way or wrong way for a person to look."

... To be my favourite actress there is? Or do I have a favourite looking actress? Should I be able to have a favourite looking actress?

Oik.tiet.yo. sperging away kirjoitti...

Miten tiettyjen ihmisten määrittely ja nimeäminen jotenkin vähemmän ihmisiksi (epäaito, epätodellinen, inhottava, ruma) edistää ihmisten hyvinvointia ja itsetuntoa? Me kaikki haluamme jollain tasolla hyväksyntää, rakkautta ja tunnetta siitä, että kuulumme johonkin. Se on inhmillistä ja ymmärrettävää, sillä olemmehan sosiaalisia laumaolentoja. Jos aina on vaarana joutua määritellyksi joukon ulkopuolelle, se tuskin edistää myönteistä ruumiinkuvaa tai psyykkistä hyvinvointia.

Onko muiden ihmisten vastuulla pitää huolta jonkun nuoren miehen psyykkisestä hyvinvoinnista mikäli tämän psyykkinen terveys kärsii siitä että hän ei saa ottaa osaa sexuaaliseen kanssakäymiseen?

Ts. millä tavoin ajatus siitä että ei ole olemassa kauniita ihmisiä ja vähemmän kauniita ihmisiä eroaa siitä ajatuksesta että ei tulisi olla olemassa sexuaalisesti haluttavia kumppaneita ja ei-haluttavia kumppaneita?

Minun mielipiteideni tarkoitus ei ole edistää kenenkään kehonkuvaa tai aikaansaada hyviä fiiliksiä kellekkään, vaan ... olla minun mielipiteitäni. Mikäli joku on eri mieltä, all the power to them as well, niinkuin sanonta kuuluu!

Kaoka kirjoitti...

"Minun mielipiteideni tarkoitus ei ole edistää kenenkään kehonkuvaa tai aikaansaada hyviä fiiliksiä kellekkään, vaan ... olla minun mielipiteitäni."

Kyllä kai niitä mielipiteitä ja mieltymyksiä saa ihmisellä olla, mutta tarvitseeko niitä julistaa siten että loukkaa toista ihmistä ja aiheuttaa tälle mielipahaa? Ei sillä että sinä niin tekisit, mutta osa tekee. Siis julkisesti dissaa liian laihoja, liian lihavia tai liian lihaksikkaita ihmisiä todella ikävin sanankääntein. Saahan niitä mielipiteitä toki ilmaista, mutta esitystapaa ja paikkaa voisi vähän miettiä.

Oik.tiet.yo. sperg sperg sperging kirjoitti...

Kaoka:

Don't be a dick on hyvin eri asia kuin "ei ole olemassa hyviä ja huonoja vartaloja".

Liian kauniiden ihmisten kuvien postaaminen FB:iin voi ihan oikeasti loukata monia ihmisiä - onko se shamingia?

Jos menen leffaan tytön kanssa ja leffassa on minua paaaaljon komeampi mies (olen mies itse), ja minulle tulee siitä paha mieli, onko leffa (tai sen tekijät) syyllistyneet shamingiin?

Toistan, ajatus siitä että muiden fiilikset olisivat toimijan vastuulla (ottaen huomioon että hän ei erikseen tarkoita olla dick) on erittäin vaarallinen ajatus.

Tietysti jos jonkun asian subjektiivisen hyvyyden ilmaiseminen is being a dick, niin sitten ... väärät mielipiteet kielletty, kaikki mielipiteet kielletty?

Se mitä 'dissaa' tarkoittaa ei ole kovin selvää. Nämä shaming-jutut antavat ymmärtää että "when did ..." -tyyppiset jutut ovat dissausta, vaikka ne ovat kielellisesti täysin, 100% asiallisia.

Jos naisen kehon vaihtaa toiseksi asiaksi, miksi tahansa muuksi, "when did..." -formaatti on täysin ok tapa ilmaista mielipide. Miksei koskien naisen vartaloa? Naiset yhtä kyvykkäitä manageroimaan tunteitaan kuin kaikki muutkin?

Kaoka kirjoitti...

Ei kai tässä mitään kieltämässä olla, kyllä kaikenlaiset mielipiteet (myös ne ääliömäiset ja tökerösti ilmaistut) pitää olla oikeus sanoa!

"Liian kauniiden" ihmisten postaileminen facebookkiin tai näyttäminen tv:ssä ei ole mielestäni shamingia. Sen sijaan se, että aletaan vertailemaan jotain vartaloita keskenään ja julistetaan toinen universaalisti paremmaksi on vähän.. Ikävää? Epäkohteliasta?

Musta tässä "When did..." -tyyppisessä ilmaisussa ei ole aina kyse vain jostain oman mielipiteen esille tuomisesta, vaan välillä siinä annetaan ymmärtää että kyseessä olisi joku laajemmallekin levinnyt totuus. Tämä on tietysti vaan mun tulkinta, ja edelleen, toki noita kuvia on oikeus postailla ja mielipiteitään jakaa miten tykkää. Mutta voisihan sitä joskus miettiä, että voisiko asiansa ilmaista toisin vaikka ihan silkasta kohteliaisuudesta muita kohtaan? Tai että onko sitä mielipidettä pakko aina ja joka paikassa edes sanoa? Eli esim. just tämä että mennään jonkun fitness -ihmisen blogiin ulisemaan, miten ei tykätä noin maskuliinisista naisista.

Maria Morri kirjoitti...

Kuten jo sanoin, on eri asia olla omia preferenssejä ja jopa ilmaista niitä, kuin vaatia muita mukautumaan siihen omaan preferenssiin, tai haukkua / arvostella pahantahtoisesti niitä, jokta eivät siihen sovi. On eri asia sanoa "pidän kurvikkaista naisista" kuin sanoa "vain kurvikkaat naiset ovat oikeita naisia", vai oletko kenties eri mieltä? :) Tai pistää vierekkäin kurvikas nainen ja laiha nainen ja julistaa ikään kuin kaiken kattava totuus, että tämä kurvikas nainen tässä on seksikäs, ja tämä laiha nainen tässä on ällöttävä. Meemikuvissa ilmi ei edes tule suoraan se, että kyseessä on vain meemintekijän oma mielipide, koska meemintekijää ei ole välttämättä tiedossa, eikä mikään ilmaisussa viittaa siihen, että kyse olisi jostain muusta kuin... suorastaan jostain sosiaalisesti jaetusta, kollektiivisesta totuudesta. Siis sellaiseksi lausunnoiksi ne on hyvin helppoa tulkita, ainakin minun. Se kai se meemien pointtikin on, sanoa jotain, mitä laaja ihmisjoukko ajattelee, tai miten heidän pitäisi ajatella.

Ei ole toki varsinaisesti ja lain määräämästi kenenkään vastuulla edistää yhtään mitään asiaa, ei muiden ihmisten hyvinvointia, ei puhdasta luontoa, ei yhteistä hyvää, ei demokratiaa. Noin tolleen yleisinhimillisellä tasolla mulla on ajatus, että maailma olisi parempi paikka kaikille, jos ihmiset osoittaisivat toisilleen enemmän empatiaa, armollisuutta ja hyväntahtoisuutta. Uskon myös siihen, että jos haluaa maailmasta rauhallisemman ja vähemmän painostavan paikan, kannattaa aloittaa muutos itsestä ja miettiä, miten kohtelee muita ihmisiä.

Maria Morri kirjoitti...

.... Ja sanon sen, mitä olen sanonut aika monta kertaa viime päivien aikana: vaikka on oikeus olla kusipää, ei silti aina tartte olla se kusipää. :)

Anonyymi kirjoitti...

Huh ku oli taas deeppii settii, niin originaalii, oot melkone pohdiskelija

Anonyymi kirjoitti...

tuun aina niin hyvälle tuulelle kun nään hymykuvia täällä !!

Maria Morri kirjoitti...

Anonyymi1, niinkö sinusta? :D Mun mielestä en tullut sanoneeksi oikein mitään, mitä en olisi itse tai joku muu aiemmin sanonut, mutta hauska kuulla, jos se sinusta vaikutti omaperäiseltä pohdiskelulta! ^^ Kiitos!

Anonyymi2, hauska kuulla, että niistä tulee hyvä mieli, kiitos! :) Hymyillään ihmiset enemmän ^^

Anonyymi kirjoitti...

Tää on niin ikuisuusaihe - ihmisen vartalo ja varsinkin naisen. Kyllä sitä joskus kauhulla kuulee, kuinka alakouluikäiset tytöt ovat huolissaan omasta kehostaan, siis että näyttääkö se hyvältä, onko liikaa läskiä jne.

Ja muutenkin kaikenmoinen ulkonäkökeskeisyys on nykyin ihan kammottavaa, pitää olla tietynmerkkinen laukku, jotta saa hyväksyntää. Saa olla melkoisen itsetunnon omaava, että nykykoulumaailmassa pärjää omana itsenään. Noni, jäin joriseen :)

Pakko muuten puuttua tuohon ruumis-sanaan, ruumis on kuollut, keho on elävä :) saat vapaasti ruoskia nipottajaa :D

Maria Morri kirjoitti...

Anonyymi, käsitteitä ruumis ja ruumiillisuus käytetään kyllä ihan esim. kulttuurintutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen alueella. :) Myös Wikipedia määrittelee ruumiilla tarkoitettavan elävää tai kuollutta elimistöä. Mutta ymmärrän, että se voi tuntua hassulta, jos ei ole tottunut sen käyttöön!

Ulkonäkökeskeisyys on kyllä tosi suurta, mutta niin on tuntunut aina olevan. Samoin tuntuu siltä, että läpi ihmisen historian muiden ulkonäön arvioiminen ja normittaminen on ollut tavallista. Ehkä se on jotenkin luontevaa ihmiselle, en tiedä, mutta mä toisaalta uskon, että ihminen voisi kehittyä sen yli ja ympäri. Vähän silleen kuin ihminen on myös tajunnut, ainakin paikoitellen, että toisten tappaminen on väärin.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno kirjoitus!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...