18.10.2013

Tähtiä kohti

ideakoru 2
"Ad Astra (latinankielisestä sanonnasta per aspera ad astra, ”vaikeuksien kautta tähtiin”) on Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1894 maalaama symbolistisen tyylisuunnan teos. Maalaus kuvaa punaisessa meressä seisovaa alastonta naista, jonka hulmuavat hiukset muodostavat auringon kehän kaltaisen kehyksen hänen kasvoilleen. Kosteasilmäisen naisen kädet ovat kohotettuina taivasta kohti ja kämmenissä naisella on stigmat. Taustalla paistaa suuri täysikuu."Wikipedia
ideakoru 1

Sain valita tämän ihanan tähtiriipuksen Ideakorulta – valitsin juuri tämän korun yhtä erityisestä syystä kuin ostin hetki sitten itselleni merkityksellisellä tekstillä varustetun rannekorun. Pienessä tähdessä lukee latinaksi AD ASTRA, joka tulee sanonnasta "per aspera ad astra", joka tarkoittaa "vaikeuksien kautta tähtiin", kuten yllä olevasta Wikipedia-lainauksestakin käy ilmi. Tähdet ja avaruus ovat aina olleet minulle lohdullisia, äärettömän ihmeellisiä ja kauneimpia asioita, joita tiedän, joten tähtiriipus jo itsessään kertoo jotakin minusta. Vaan silti tuo teksti on se, joka puhuttelee juuri nyt erityisen lujaa.

Kuten Instagramiani ja Facebook-profiiliani stalkanneet ehkä jo tiedättekin, olen muuttamassa marraskuun alussa uuteen ihanaan kotiin (ensimmäistä kertaa Heijastuspinnan historiassa pääsette sitten nauttimaan sisustusjutuista!). Mitä ehkä ette ole hoksanneet, ja mistä en ole meteliä pitänyt, on se, että muutan yksin. Kun on kahdeksasta parisuhdevuodesta seitsemän asunut toisen kanssa saman katon alla, sitä onkin totuttelemista yksin asumiseen. Aika helvetin iso elämänmuutoshan muutenkin tässä on käynnissä suhteen päättymisen myötä.

Ajatukseni ja fiilikseni ovat olleet ristiriitaiset ja vaihdelleet pakokauhusta helpotukseen, surullisesta iloiseen ja elämänmuutoksen pelosta malttamattomaan odottamiseen. Sydäntään on seurattava, vaikka se kuinka veisi pois kaikesta siitä, mitä joskus koki haluavansa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntuu siltä, että mikä vain on mahdollista. Muutokset sinänsä ovat toki aina pelottavia, koska ne rikkovat rutiinit ja status quon, horjuttavat tunnettua todellisuutta ja tekevät tulevaisuudesta epävarman. Silloin ei voi kuin säilyttää uskonsa siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Juha Tapiokin laulaa "Sinulla on ilma ja kyky hengittää."

Kiitoksen sanoja haluan myös näin julkisesti lausua ja julistaa ihanille ystävilleni, jotka ovat osoittaneet minulle ehdottoman tukensa ja rakkautensa, tarjonneet yösijan, juottaneet gin toniceja, lähteneet kanssani raittiiseen ilmaan tuulettumaan ja kuunnelleet. En voi kuin toivoa, että voin joskus omalta osaltani vastata palvelukseen ja olla heille yhtä suuri tuki ja turva, kuin he ovat olleet minulle. Tällä kiitollisuudella ei ole rajoja.

Tiedostan myös, miten käsittämättömän onnekas olen, kun minulla on olemassa tällainen sosiaalinen tukiverkosto: kaikilla ihmisillä sellaista ei todellakaan ole. Jotkut joutuvat kohtaamaan haasteensa ja demoninsa ypöyksin. Teille haluan lähettää halauksia ja lämpimästi rohkaisen puhumaan jollekin, vaikka sitten soittaa nimettömästi Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen tai käydä Tukinetissä lukemassa ja keskustelemassa muiden kanssa. Uskokaa mua, pienestäkin avautumisesta on iso apu.

pasilan asema 2
Seison laiturilla ja odotan junaa, joka vie minut jonnekin uuteen paikkaan. En tiedä minne se minut vie, mutta olen valmis menemään minne vain. Olen valmis astumaan junaan.

Räntäkeleistä huolimatta oikein hyvää viikonloppua kaikille!

10 kommenttia :

Anna kirjoitti...

Tsemppiä!

Tarja kirjoitti...

Hei, siinähän se on: minun koruni!! Olen monta kuukautta etsinyt itselleni pientä, hopeista tähti-korua juuri ajatuksella "seuraa tähteäsi". Tiesin, että se tulee vastaan - laitan heti tämän tilaukseen!

Ja tsemppiä sinulle elämänmuutokseen! Kliseistä sanoa, että saat sen, mistä luovut. Olen kuitenkin tätä viime aikoina paljon miettinyt ja todennut tuon lauseen pitävän paikkansa. Itkuisista menetyksistä ja luopumisista on kuitenkin loppu peleissä seurannut jotain hyvää. Ehkä parempaakin. Ihanaa, että sinulla on ystäviä kannattelemassa.

Olen blogiasi lukenut jo vuosia sitten. Välillä seuraaminen jäi, muutama kuukausi sitten löysin blogiisi uudestaan. On monesti pitänyt kommentoida, en ole vain saanut aikaiseksi. Minusta sinä olet kaunistunut ja kaunistunut entisestäsi ja pidän tyylistäsi kovasti. Kaikkea hyvää toivotellen,

Tarja

Nanna kirjoitti...

Todella kovasti tsemppiä ja jaksamista kaikkeen tulevaan! ♥ Hyvä turvaverkosto on kyllä missä tahansa vaikeassa tilanteessa todella tärkeä juttu, en itsekään tiedä, miten olisin selvinnyt monista elämänmuutoksista ilman perhettä ja rakkaimpia ystäviä. Sydäntä pitää seurata; vaikka se hetkittäin sattuisi, se varmasti osoittautuu pitemmän päälle oikeaksi ratkaisuksi :)

Ihana tuo koru muuten! Itsekin olen himoinnut jotain todella yksinkertaista pikkukorua pitkän aikaa, ja nyt aloin vähän himoita tuollaista..

Enni kirjoitti...

<3

Anonyymi kirjoitti...

Maria, tsemppiä ja kaikkea hyvää teille molemmille! Nämä on näitä vaikeita kasvun paikkoja, mutta kuten Tarjakin mainitsee ja itsekin pohdit, ne vievät myös eteenpäin. :)
/Hannele

Maria Morri kirjoitti...

Kiitos teille kaikille, olette ihania <3

Anonyymi kirjoitti...

Pitkäaikaisena lukijana toivotan sulle paljon rohkeutta, elämäniloa ja tsemppiä.

Itsekin samankaltaisen päätöksen kanssa kamppailen, ja vaikeaa on, niin vaikeaa.

-enni

Anonyymi kirjoitti...

Jaksamista! Ei sillä, että anonyymin lukijan kokemukset olisivat erityisen merkityksellisä, mutta minullakin sama tilanne juuri meneillään. Suhde oli puolet teidän suhteenne pituudesta, mutta samanlaisia tuntemuksia täälläkin. Viikko sitten muutin omilleni ja tämä tuntuu kieltämättä jopa paheksuttavan hyvältä. Ehkä se suuri suru iskee vielä täällä(kin). Mutta tsemppiä (sinne ja tänne)! Bloggailujasi innolla odottaen :)

Anonyymi kirjoitti...

En voi, kun toivottaa ihan mielettömästi tsemppiä! Olen lukenut blogiasi melkein alusta asti. Itselläni on tällä hetkellä aivan sama tilanne kuin sinulla. 8 vuoden suhde päättyi juuri ja viikon päästä muutan yksin uuteen kotiin. Uusi tulevaisuus pelottaa ja ahdistaa, tunteet menee vuoristorataa. Tässä viime viikkojen aikana on tullut huomattua ketkä ystävistä oikeasti ovat ystäviä. Ja tietenkin oman perheen tuki on mahtavaa.

-Satu

Maria Morri kirjoitti...

Kiitos myös teille, ja mielettömästi haleja ja jaksamista myös teille molemmille! :) Olette rohkeita, muistakaa se, ja kun selviätte näistä päivistä, viikoista ja kuukausista, olette vahvempia kuin koskaan ennen! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...