20.9.2013

Muodin eettisyydestä ja kulutushulluudesta


hat and zara silk shirt

Ensin kepeä pohjustus, on valmistauduttava tähän.

Hei kaikki, olen taas vaihteeksi ihan hattulady. Muistattehan viisi syytäni rakastaa hattuja?

Bongatkaa myös uusi ja ihana silkkipaitani! Olen arkaillut materiaalin kanssa, silkki kun on tunnetusti arka ja erityisesti kosteusherkkä, ja meikäläinen senkun hikoaa kainaloistaan. Yllättäen kuitenkin silkki tuntuu hengittävän erittäin hyvin, enkä ole toistaiseksi onnistunut pilaamaan tuota ylelliseltä tuntuvaa vaatetta.

Noin, valmiina? Ja sitten aasinsiltamaisesti siihen paasausvaihteeseen. Aloitetaan puolustelumoodissa.

Vaikka Zara ja ketjumuoti ylipäätään saakin taas kerran moitteita tässä Styleagendan sinänsä erittäin ansiokkaassa ja muodin suhteen terävän kulutuskriittisessä tekstissä Some Facts About the Fashion Idustry (lukekaa se, siinä on todella paljon asiaa, joten en ala sitä tässä referoimaan), niin itse kyllä olen tehnyt kestäviä löytöjä myös ketjuliikkeistä, ja toivon mukaan tämä kuvissa esittelemäni silkkipaita on yksi niistä. Ajattomuuteen ja trendien valikointiin nyt tähtään muutenkin sokean lammasmaisuuden sijasta, mutta kukapa meistä nyt haluaa ajatella itseään lampaana muutenkaan? Kaikkihan me olemme omasta mielestämme ainutlaatuisia, kriittisiä, tiedostavia oman tiemme kulkijoita, eikö niin? ;) Susanna Kuparisen pitämää luentoa myös lainatakseni, kaikki voivat korruptoitua – se ei ole oikein, mutta se on inhmillistä. Mutta pois nyt tämä kauhea metakyynisyys minusta! :D Katsokaa sen merkiksi peilikuvaa naamataulustani:

hat and zara silk shirt

Kuten myös tiedätte, allekirjoittanutta ei haittaa vähääkään ajatus siitä, että sama vaate löytyy miljoonalta muultakin. Ei mulla ole mitään kuvitelmaa tai edes erityistä pyrkimystä erottautua tai olla sen omaperäisempi kuin olen tai olen olematta. Mä tiedostan, että trendejä ohjaillaan jostain norsunluutornista ja me kuluttajat juostaan perässä. Mä tunnistan itsestäni spontaanisti syntyviä himotuksia sen perusteella, että joku muu esittelee tämän tai tuon vaatteen kauniina ja ihanana, totta kai mäkin haluan ostaa itseni kauniiksi ja tyylikkääksi (kunnes ennenpitkää muistan, ettei se ihan niin oikeasti toimi, pitää olla itse oma stailistinsa ja editorinsa siinä altistuksen ja mahdollisen ostotapahtuman välissä). Mä kuitenkin myös haluan ilmaista itseäni ja löytää tyylejä, joissa tunnen oloni itsevarmaksi. Mä haluan pyrkyröidä ja projisoida itsestäni ulkoisesti niin khuulin kuin miksi tunnen itseni sisältä päin. Joskus se tarkoittaa muiden tyylien matkimista, joskus niiden soveltamista, joskus jotain, mitä kukaan muu ei tule koskaan tajuamaan.

Tämän itsepuolustelun jälkeen on iskettävä seuraava vaihde silmään ja todettava, että työntekijöiden epäinhimilliset olot ovat ongelma ja epäkohta, josta kukaan ei voi luistaa. Vaikka meistä varmaan kaikki tietävät, että lapsityöntekijöitä käytetään ja monissa maissa työnteko-olosuhteet ovat vähintäänkin epämääräiset, kuitenkin jatkamme näillä työnsä teetättävien merkkien tukemista. Eikä se moraalinen kyseenalaisuus tosiaankaan rajoitu aina vain halpamerkkeihin. Osa on varmasti sitä, että on helppoa pistää omat empatiakanavat lukkoon, kun ei tarvitse kuitenkaan altistua tuolle kärsimykselle ja katsella sitä henkilökohtaisesti, ei tarvitse itse elää sitä tai käsitellä sitä omassa arkielämässä. Mutta kukaan ei voi väittää, etteikö muka tietäisi.

Altistuksenpuutteella varmaan selittyy sekin, miksi niin monet hyvätuloiset ovat kitsaampia hyväntekijöitä ja vaikuttavat aika usein suorastaan välinpitämättömiltä heikompiosaisiaan kohtaan: he vain eivät tiedä, koska heidän on helppo tuudittautua ajatukseen, että kukin kyllä saa ansionsa mukaan, että ihan itse on ansaittu omalla erinomaisuudella se oma hyvä asema ja muut huonommassa asemassa olevat ovat vain muka jotenkin sisäsyntyisesti huonompia ja taitamattomampia. Ja vaikka ei harrastaisikaan tuollaista itsepetosta, niin heidän ei kuitenkaan tarvitse käsitellä arkielämässään vaikkapa sitä, miltä tuntuu, että työtä tekemällä voi menettää kuukauden ruokarahansa tai miltä tuntuu, kun hampaan lohkeaminen kaataa koko talouden ja lapsetkin näkevät nälkää ja yhteiskunta käsittelee sua pelkkänä ongelmalukuna tilastoissa, ja miltä tuntuu, kun kaikki henkinen kapasiteetti ja energia menee tästä päivästä, viikosta tai kuukaudesta hengissä selviämiseen, eikä sitä vain riitä itsensä nostamiseen sieltä kuopasta ylös.

Sama periaate pätee varmaankin kaikkeen kärsimykseen ja ignoraamiseen. Pelkkä kliininen tieto ei riitä herättämään empatiaa, joka motivoisi tekoja, ja harva meistä on niin vankan moraalisen selkärangan omaava, että tekisi johtopäätöksensä ja toimisi pelkän kliinisen tiedon perusteella. Ikävä kyllä, se on realiteetti. Mutta takaisin niihin kurjiin ja riistäviin työoloihin.

hat and zara silk shirt

Niistä työoloista puhuttaessa on pakko muistuttaa myös siitä, että maissa, joissa näitä ongelmia on, on usein muutenkin yhteiskunnallinen epäarvoisuus ja ylipäätään ihmiselämä aika erilaista kuin meillä täällä lintukodossa. Joskus vaihtoehto epäinhimilliselle tehdastyölle on vielä epäinhimillisemmät olot vieläkin kamalammassa paikassa, esimerkiksi hiilikaivoksessa tai itseään myymällä. Koulu ei aina ole vaihtoehto lapsille, eikä työttömyys tarkoita muuta kuin nälkäkuolemaa tai luisumista rikollisuuteen. Sanomalla, että nämä ihmiset eivät saa työskennellä tässä tai tuossa tehtaassa ei välttämättä mitenkään edistä heidän hyvinvointiaan. Näin "vapauttamalla" heidät voikin itse asiassa työntää heidät entistä pahempaan jamaan. On kannettava vastuu myös siitä mitä heille tapahtuu sen jälkeen. (Ah, me valkoiset sivistyneet länsimaalaiset, jotka "vapautamme" itse siihen kyvyttömiä ihmisiä siellä tai täällä, joskus vaikka ihan parin armeijan ja pommien voimin iiihan täysin pyyteettömästi ai-hups-mikä-toi-öljyvaranto-tossa-on-en-huomannutkaan-mut-löytäjähän-saa-pitää-joten, antakaa mulle anteeksi tämä sanavalinta.)

En silti tarkoita sitä, että tässä nyt pitäisi tuudittautua ja olettaa työntekijöiden olevan jotenkin tosi kiitollisia ja ikionnellisia siellä tehtaissa pyörtyillessään ja raippaa selkäänsä saadessaan. Totta helvetissä on myös niiden halpatyövoimaa käyttävien yritysten vastuu huolehtia siitä, että näiden tuotantoketjunsa on eettinen ja kohtelee ihmisiä inhimillisesti ja tasa-arvoisesti. (Tämä ei ole ehdollista, tästä ei voi neuvotella.) Tarkoitan sitä, että aina se boikotti ei ole se paras tapa kommunikoida näitä huolia yrityksille ja lietsoa muutospainetta. Ostamatta jättäminen ei vielä kerro yritykselle miksi jätit ostamatta. Äänekäs ketjumerkkien vastustaminen keskustelufoorumeilla ja blogeissa ei todellakaan vielä riitä, vaikkakin kritiikkinä se on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan ihmisten aktivoinnissa ja tiedottamisessa. Mutta pelkkä tiettyjen yritysten boikotoiminen ei kyllä minun silmissäni vielä tee ihmisestä sen moraalisempaa tai tiedostavampaa. Se on vähän kuin kävisi kävelemässä parkkipaikan ympäri ja kuvittelisi tehneensä tosi rankan treenin.

On lisäksi oltava yhteydessä niihin yrityksiin, ja mikä tärkeintä myös omiin päättäjiin, jotta nämä toimisivat kansainvälisessä yhteisössä painostaen myös muiden maiden päättäjiä ja ylikansallisia päätäntäelimiä valvomaan ja laatimaan lakeja, jotka turvaavat kaikkien inhimilliset työolot. Tämän lisäksi tietysti pitäisi myös korjata ne rakenteelliset asiat ylipäätään noissa yhteiskunnissa, ne asiat, jotka ajavat epätoivoiset ihmiset työskentelemään selkänahka verillä vaikka minkämoisissa oloissa ja nälkäkuoleman uhatessa (haloo, ihmisiä kuolee myös nälkään!) ovat sitten myös valmiita toimimaan jopa rikollisuudessa. Nää ihmiset haluaa pysyä hengissä.

On paljon työtä tehtävänä asioiden parantamiseksi, niin helvetin paljon, ja välillä tuntuu, etteivät kaikki aina ihan sisäistä tätä kokonaiskuviota, vaikka tarkoittavatkin hyvää. Sitä en pidä yksinkertaisesti realistisena, että ketjumerkkejä ajettaisiin boikoteilla tai älä-osta-tätä-mut-osta-sen-sijaan-tätä-neuvoilla johonkin konkurssiin kannattamattomina ja sitten yhtäkkiä kaikilla ihmisillä olisikin asiat paremmin (näin kärjistettynä), ihan niinkuin en pidä realistisena sitäkään, että seuraavan vuosikymmenen aikana vaaleissa äänestysprosentti pomppaisi lähelle sataa. Voin toki olla väärässäkin. Olisi ihanaa olla tässä väärässä.

Sen tosin voin kyllä myös omalta kohdaltani allekirjoittaa, myöntää ja julkisesti tunnustaa, että jonkinlainen shoppailumania on iskenyt päälle uuden sesongin myötä. Tekisi mieli keksiä itsensä uudelleen. Luoda nahkansa. En ole aina ollut ihan näin syvällä tässä mustassa kulutusaukossa, joten ehkä tämä jotenkin liittyy myös muihin asioihin. Ehkä kaipaan muutosta ylipäätään. Olen jossain mielessä jumittanut niin pitkään opiskeluissa, mielentilassa, elämässä ylipäätään, että kenties tuo lievä maanisuus on oire jostakin. Pitäisi nyt kanavoida kaikki tämä tarmo, jonka käytän pinnallisiin asioihin, vaikkapa tukankasvattamiseen ja kirjoitushommiin... -.-

Mutta yksi asia on ja pysyy. Musta. Ja Proenza Schoulerin käsilaukku. Se on valmistettu Italiassa.

hat and zara silk shirt hat and zara silk shirt hat and zara silk shirt
Farkut / Jeans: BikBok Funk | Silkkipaita / Silk shirt: Zara | Laukku / Bag: Proenza Schouler PS11 | Saapikkaat / Boots: Vagabond | Hattu / Hat: HM New Icons | Kello / Watch: Michael Kors

P.s. JEAH, kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta sai eilen päätöksensä (tsek. tahdon2013.fi), ja lopullinen määrä allekirjoituksia on 164 069! Mielettömän hienoa, hyvä te! Lisäksi yli puolet suomalaisista (58%) kannattaa kyllä tasa-arvoista avioliittolakia, vaikkeivat olekaan allekirjoittaneet aloitetta. Tsekatkaapa muuten tuon mielipidekyselyn tulokset, sieltä näkee aika mielenkiintoisia pointteja myös puoluepoliittisista jakaumista, kuten että jopa perussuomalaisista 49% kannattaa myös lakia, ja että vain 66% kokoomuslaisista kannattaa sitä.

Piraattipuolueessahan luku huitelee varmasti ihan pilvissä (en tiedä yksityiskohtaisesti, kun ei ole meillä sellaista gallupia jäsenille tehty). Löytyypä tuo nyt myös kesällä uudistuneesta puolueohjelmastamme, tsekkailkaapas! ;)

4 kommenttia :

jewelry kirjoitti...

i love your blog,wow awesome Definitely following!!,here is my loved blog,i think maybe you are love too:

Crystal Jewelry
Pearl Jewelry
black tahitian pearl

Keep in touch,best wish for you.

Anonyymi kirjoitti...

Onko kulutusboikottia parempi tapa vaikuttaa se, että esittelee julkisesti ongelmallisten yritysten tekemiä tuotteita ja näin kannustaa muitakin ostamaan ko. tuotteen? hmmh..

Anonyymi kirjoitti...

Olen jossain mielessä jumittanut niin pitkään opiskeluissa, mielentilassa, elämässä ylipäätään, että kenties tuo lievä maanisuus on oire jostakin.

No, useimmat ikäisesi naiset kai hankkiutuvat tällaisessa tilanteessa raskaaksi. Että sikäli olet minusta vielä ihan voiton puolella. :)

Maria Morri kirjoitti...

Anonyymi1, sä ehkä tiedät itsekin vastauksen siihen, tartte multa sitä kysellä ;o

Anonyymi2, haha, joo ei pelkoa sellaisesta kyllä :D :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...