28.8.2013

Tissit


Karkkipäivän Sanni kirvoitti keskustelua suosikkiaiheestani, eli tisseistä. Sanoiko joku tissit? Tissit. Tissittissittissit. Olen ihan tissityttö. Tuliko tämä nyt selväksi? Hienoa, asiaan.

Rinnat on monille naisille arka aihe, varsinkin nuorena, kun omaan kehoon tutustuminen ja oman itsevarmuuden löytäminen ovat vielä kesken. Muistan jo demittäjäajoiltani lukemattomia ja lukemattomia keskustelulankoja, joissa pohdittiin millaiset rinnat naisella kuuluu olla, onko ok olla tämän ja tuon kokoiset, millaisista tisseistä pojat tykkäävät, miten rinnat saisi kasvamaan ja ovatko ne riittävän suuret. Vieläkin samat kysymykset varmasti pyörivät siellä tapetilla.

Usein rintoihin liittyviä kipuiluja käsitelläänkin juuri siitä näkökulmasta, että rintojen "vika" on niiden liian pieni koko (vaikka joillekin se "vika" voi myös olla liian suuri koko, mikä aiheuttaa esimerkiksi niska- ja hartiakipuja) ja jotenkin vääränlainen muoto. Myös Sannin rohkeassa omia kokemuksia kertaavassa postauksessa lähtökohta oli rintojen pienuudessa ja tämän kanssa sinuiksi tulemisessa. Täytyy kyllä sanoa, että olin aika äimystynyt lukiessani kommentteja, joissa likat kertoivat poikien ja jopa toisten tyttöjen kommentoineen liian pieniä rintoja tosi ilkeään ja hyytävän julmaan sävyyn – jotenkin sellainen tuntuu niin uskomattoman pinnalliselta ja lapselliselta, että sitä alkaa tuntea tässä itsensä suorastaan kalkkikseksi. Oikeasti? Oikeasti? Oliko mun aikananikin tällaista ja mä en vaan muista? (Luultavasti oli, ja luultavasti en vaan muista.) Pienistä rinnoista on myös stressannut esimerkiksi huippumalli Kate Moss.


Demin keskusteluista sen sijaan muistan aina sellaisen nerokkaan vastauksen, joka silloin ainakin omat huoleni pyyhki aika hyvin tipotiehensä: kun katsoo vaikka nyt seurustelevia pareja, näyttääkö siltä, että kaikki onnellisessa parisuhteessa olevat naiset ovat isotissisiä? Onko muka niin, että yhdessäkään parisuhteessa olevalla naisella ei ole pieniä rintoja? Onko kaikilla menestyvillä ja tunnetuilla naisilla muka kookas rintavarustus? No ei todellakaan!

Rintojen koko ei tarkoita ikuista yksinäisyyttä, loputonta hylätyksi tulemista tai muutenkaan onnetonta ja feilaamiseen tuomittua elämää. Siinä missä löytyy isorintaisista diggaavia ihmisiä, löytyy myös pienitissisistä diggaavia. Joillekin asialla ei ole kerrassaan mitään väliä. Jokaiselle jotakin, jopa siitä kauheasta pahasta pornosta löytyy pienirintaisia naisia. Edes oikeasti rinnattomuus, siis esim. rintojen menetys vaikkapa nyt rintasyövälle (puhumattakaan ennaltaehkäisevästä rinnanpoistosta Angelina Jolien tapaan) ei ole automaaginen kytkin, joka kääntää ihmiselämän asentoon "forever alone". Yksittäisiä ääliöitä, jotka kommentoivat muille ilkeästi sen sijaan tulee aina olemaan ikään ja asemaan katsomatta. Niin on elämässä yleensäkin. Rinnat eivät ole ihmisen mitta.

(Eikö muuten ole jännä, että suuririntaista naisihannetta pidetään välillä pahana ja naista alistavana, ja samaan aikaan toisaalla myös pienirintaista naisihannetta pidetään pahana ja naista alistavana, naisen poikamaiseksi muuttamisena ja "naisellisen" vartalon torjumisena? Toisin sanoen aikuisetkin syyllistyvät laudaksi haukkumiseen... Eikö oikeasti ole mikään ikinä hyvä? Allekirjoittanut sanoutuu tiukasti irti kaikenlaisesta "nämä naiset eivät ole aitoja naisia, koska näiden kroppa on väärän ihanteen mukainen" -soopasta ja juhlii jokaisen kroppaa persoonallisena ja omanlaisenaan, vaikka naisen muodot ovatkin aina olleet vääränlaiset.)

the little shadow 6

Oma suhteeni rintoihin on ollut aika rauhaisa. Olen pahimmat ulkonäkökriisini kokenut pikemminkin tyylistäni ja naamastani kuin niinkään kaulasta alas päin olevista ruumiinosistani. Myönnän, olen ollut iloinen rintojen kasvettua muutaman kilon lihomisen myötä, ja käytän mielelläni kauniin rintavaon esiintuovia ja topattuja liivejä, pidän pyöreästä muodosta ja niin edelleen. Olen tissi-ihmisiä, pidän tisseistä, niiden katselusta ja niiden korostamisesta. Mutta olen erityisesti viime aikoina diggaillut myös hyvin pienistä rinnoista. Nyt kun vastaavasti taas muutaman kilon aikaisemmasta hoikempana ensimmäisenä tavaraa katoaa aina rinnoista, ja tilanne on se, että oikeastaan liivejä ei edes tarvitsisi käyttää muuta kuin urheillessa. Minirintaisena vaatteetkin istuvat eri tavalla, ja kun ei tarvitse huolehtia rintsikoiden näkymisestä, voi käyttää niin avonaisia paitoja kuin haluaa kunhan huolehtii, etteivät tytöt ihan karkaa kaikkien näkyville. ;) Lisäksi nyt kun olen moninkertaistanut tämän vuoden aikana punnerruslukemani ja siis kehittänyt rintalihaksiani, tuntuukin, kuin tissit muutenkin istuisivat kropassa entistä paremmin!

the little shadow 5

En siis toisien sanoin olekaan yhtään ahdistunut tissien pienentymisestä, vaan näen sen uutena ja mielenkiintoisena mahdollisuutena. Melkein toivon, että ne olisivat vieläkin inasen pienemmät, jotta paidat istuisivat ilman liivejä vieläkin tasaisemmin. En koe naisellisuuteni tai viehätysvoimani olevan kiinni rintojen koosta tai siitä, kuinka paljon niitä korostan, vaan olen sen sijaan alkanut pitää ihoa seksikkäänä. Samaan tapaan kuin ranteet, niska, solisluut ja nilkat ovat kuumaa tavaraa, myös paljas rintakehä sytyttää. Nämä ovat makuasioita, ei muuta.

Välihuomiona, tsekatkaapas tämä postaus oman kuppikoon ja sen rinnakkaiskoon löytämisestä. Räjäytti ainakin ihan allekirjoittaneen tajunnan. :D Uskotteko ikinä, että mun kuppikoko ei olekaan A75, vaan C70? :D Mikä on tää fiksaatio lukuihin ja kokoa ilmaiseviin kirjaimiin... Olen käyttänyt aina liian suurta ympärysmittaa, ei ihme, että on rintsikat hiertäneet ja vääntyilleet ja kääntyilleet päällä...

...Ja jos ne pienet nöpöttäjät kovastikin omaa mielenrauhaa häiritsevät (tästäkin on saatu tulisia taistoja aikaiseksi, joistakin seuraava mitä sanon ansaitsee nimittäin kohtelun tasoa rintaliivien polttaminen), niin avun tuovat alienin näköiseksi tekevät asusteet, nimittäin nännisuojat. Nipple covers. Weird shit, but it works.

The Hat Thing 3 (1)

Minä uskon, että nainen on henkilö, joka tuntee itsensä naiseksi. Naisen ei tarvitse olla mitään ulkoa päin määriteltyä. Naisen ei tarvitse olla laiha tai kurvikas, rintava tai rinnaton, pitkähiuksinen tai lyhythiuksinen, tumma tai vaalea, pitkä tai lyhyt, lihaksikas tai lihakseton. Nainen on jokainen, joka kokee olevansa nainen, ja kaikilla ihmisillä on tähän yhtäläinen oikeus.

Lisäksi, onhan meillä nyt aika helvetin hyvin asiat, jos suurimmat murheemme elämässä ovat rintojemme koko ja muoto, eikö?


P.s. Naiset, toivottakaa myös tervetulleeksi naissukupuoleen uusi sisaremme Chelsea Manning, joka syntyi Bradley Manningiksi, mutta kokee nyt olevansa nainen ja toivoo kaikkien puhuttelevan itseään Chelseaksi. Rock on!

14 kommenttia :

Evita kirjoitti...

Ylipäätään monille tuntuu se toisten rintavarustus olevan tärkeämpi kuin no, vaikka nälänhätä. TJEU, bloggaajista ainakin Stella on puhunut siitä miten vaikeaa isojen kannujen kanssa on elää, ja miten elämä (tai ainakin niskakivut ja pukeutuminen) helpottui pienennysleikkauksen jälkeen. Kaikkien aihetta koskevien postausten kommenttilaatikoissa äänessä ovat väheksyvät, epäilevät, paheksuvat ja epämiellyttävät kommentoijat. Jännä tosiaan, miten täysin tuntemattoman ihmisen tunteet ja päätökset kohauttavat, kun kyseessä on tällainen topikki.

(Ai niin, ja suruksemme demin keskustelupalsta, mikäli oikein ymmärsin, lopetettiin toukokuun lopusta. RIP!)

Maria Morri kirjoitti...

Voi eiiiiii onko demin foorumi nyt historiaa :Sssss apua, palanen musta juuri kuoli...

Muistan lukeneeni Stellan pienennysprosessista ja siitä, miten hän sai käsittämätöntä arvostelua asiasta, ihan kuin omiin rintoihinsa ei saisi kajota. Ei pysty ymmärtämään sellasta.

Evita kirjoitti...

Joo, mä tykkäsin hengailla (tietyissä keskusteluissa) viime vuosinakin vielä, vaikka ikää on aika paljon enemmän kuin demin kohdeyleisöllä. Plus oli kiva jos pystyi joskus joissain asioissa auttamaan niitä teinituskissa kärsiviä. :)

Stellan bloggausten kommenttibokseissa ilmeni myös sitä 'nauraisko vai itkiskö' -osastoa, jonka mukaan 'ei ne nyt niin isot voi olla kun ei kuvissakaan näy, mäkämäkä'. Huokaus. Hyvä postaus tämä muuten, kiitos!

Maria Morri kirjoitti...

Joo, Demissä mäkin hengasin vielä myöhemminkin sillon tällön, oli kiva sit autella nuorempiaankin :) Ja kiitos! ^^

Sannin postaus on saanut jatkoa, tällä kertaa äänessä on isorintainen! Mielenkiintoinen postaus, kannattaa tsekata! http://karkkipaiva.indiedays.com/2013/08/28/kun-ne-ovat-suuret-neiti-75f/

Maria Morri kirjoitti...

..Ja taas muuten äimistyn ihmisiä. Oikeesti, oikeesti? Lukekaa ja äimistykää itse...

Anonyymi kirjoitti...

TISSIT KUIN TISSIT MITÄ VÄLIÄ SILLÄ ON. MINUN
MIELESTÄ EI MITÄÄN. KUULIN JOKU VUOSI SITTEN
UUTISVUODOSSA ETTÄ TISSIT OVAT TARKOITETTU
PIKKU TENAVILLE MUTTA AIKUISET LEIKKIVÄT NIILLÄ.

Nanna kirjoitti...

Asiallinen postaus! Itse olen aina jaksanut ihmetellä sitä, miten suuri ongelma rinnat monille ovat: aina ne muka ovat liian pienet tai liian suuret tai muuten vain vääränlaiset. Itse en ole koskaan kriiseillyt pienistä rinnoistani, kuten en juuri muistakaan vartaloni osista, minunkin kriiseilyni ovat kohdistuneet lähinnä naamaan ja myös hiuksiin. Isoja rintoja en ole koskaan kaivannut, olen kuullut niin paljon valitusta siitä, miten ne ovat tiellä urheillessa eivätkä vaatteetkaan meinaa istua päälle. Minulla tosin joskus on ollut ongelmia löytää varsinkin sopivia juhlamekkoja ja bleisereitä, sillä monet niistä on näköjään tehty isotissisemmille tytöille :<

Anonyymi kirjoitti...

Nanna tuossa mainitsi että on vaikea tosiaan löytää juhlamekkoja ja bleisereitä jotka istuisivat hyvin jos on vähän pienempi rintavarustus!

Nykyään on vielä niin ironista että usein designer-koot on todella pienille ja kapeille kropille tehty, mutta rinnusta on tehty istumaan DD-koolle... tuo kertoo jotakin siitä mikä nykyajan nais-ideaali on, eli super-hoikka MUTTA isorintainen.

Käsitys naisen ihanne-kehosta kun muuttunuu muodin lailla, kun joku ulkopuolinen (ja yleensä miespuolinen!) määrittelee mitä pitää tavoitella. :/ Klassisen ja romantiikan ajan taiteesta huomaa että pehmeän pyöreät kehon muodot olivat tavoiteltavia, mutta rinnat täytyivät olla sirot. Nykyajan ihanne-rinnat olisivat varmaan olleet vulgäärit!

Näin meidän kehoille asetetaan suppeita ihanteita, jotka vain pieni määrä naisia pystyy täyttämään. On todella masentava ajatus että keho johon syntyy voidaan muodin takia nähdä epäkorrektina, epäseksuaalisena tai liian seksuaalisena. :( Ei kukaan voi lopulta todella voittaa tuollaisessa paradoksissa...

-Elli

Maria Morri kirjoitti...

Nojuu, tuo on kyllä tuttua, että mekoissa ja paidoissa voi olla usein liikaakin tyhjää tilaa, mutta tavallaan lyhyenä oon tottunut siihen, ettei mikään kuitenkaan istu, kun en ole tilastollinen standardi-ihminen. x) Aina on hihat ja lahkeet liian pitkät, mekot väärän pituisia ja on suoranainen tuuri, jos vaate istuu päälle edes jotenkuten oikein. :D Että joo, toi on ongelma, mutta vaatemitotukset nyt on ongemallisia. :/ Mut jännä kyllä, että vaikka on tehty esim. lyhyille ja pitkille omia mallistojaan sitten, esim. Asoksella ja Topshopilla on omat Tall ja Petite -linjat, niin rinta-asiaa ei ole erityisesti huomioitu.

Kannattaa muuten lukea toi linkkaamani Hesarin artikkeli, koska siitä tuli aika hyvin esiin toi, että aina se ihanne muuttuu ja aina on vääränlainen. Ei se varmaan ennen oo ollut sen helpompaa, mutta naisen ja ylipäätään ihmisen asema on ollut alistuvaisempi ja muutenkin on ehkä ollut helpompaa vain "hyväksyä" annettuna mitä ylhäältä päin sanellaan, kun ei ole ollut samanlaisia mahdollisuuksia kuin nyt saada vaihtoehtoisia näkemyksiä esiin ja tutustua niihin. Että siinä mielessä me ollaan uskomattoman etuoikeutettuja ja meillä on mahdollisuus vastarintaan tavalla, jota ei tosiaan ennen ole ollut! :)

Ninian Selene kirjoitti...

Ensiksi, wou, tuo neljäs kuva. Ihana. Jos sallit kehumisen, ihan törkeän kaunis vartalonmuoto sulla, näin meikäläisen näkökulmasta!

Toiseksi, mitä tisseihin tulee, suhtautumiseni niihin on varsin neutraali ja käytännönläheinen - nehän on pohjimmiltaan vauvan juoma-automaatit. Ymmärtääkseni pienetkin rinnat toimii tässä ihan yhtä hyvin kuin isotkin, korjatkaa jos olen väärässä.

Pariutumismielessä niiden koosta ei ainakaan kannata stressata, vaikka se teini-iässä onkin tapana - makuja on monia, ja toisaalta jos tissien koko on miehelle joku oikea kynnyskysymys... No, minä jättäisin moisen äijän kuin nallin kalliolle, omassa päässäni moinen kielii aivan helvetin ulkonäkökeskeisestä ihmisestä ja/tai huonosta itsetunnosta jota tarvii paikata kauniilla nukella, brittilän kielellä tähän on termikin, "trophy wife", esittelyvaimo.
Asiasta moottorisahaan, tissiangstin (ja monen muunkin angstin) kuuluisi jäädä murrosikään, jos on terveellä itsetunnolla siunattu ihminen.


Ja mitä tulee yleensäottaenkin ulkonäön arvosteluun, ääliöt ei tosiaan maailmasta heti lopu. Niistä ei pääse eroon millään, ei, vaikka olisi kuinka "täydellinen" tahansa, aikansa muodin huipulla, koska kaikkia ei vaan voi miellyttää. En tiedä onko tämä kuinka yleismaailmallista, mutta itse olen oppinut suodattamaan moisen "kritiikin" ja pääasiassa jättämään sen omaan arvoonsa. Toki se sattuu välillä kun joku osuu kipeisiin muistoihin, mutta kun ikää karttuu, sitä vähemmän olen ainakin itse ollut riippuvainen muiden hyväksynnästä.

Ömm. Joo, eiköhän tää kommentti nyt ollut tässä. :)

Maria Morri kirjoitti...

Ninian Selene, kiitos vain! :) Tokihan minä kehumisen sallin, suorastaan kannustan siihen, ja yritän itsekin kehua mahdollisimman herkästi vastaan tulevia ihmisiä kaikesta, mistä kehuttavaa nyt löydän. :) Eli kiitos! ^^

Kiitos myös kiinnostavista pohdinnoistasi, olen ihan samaa mieltä tuosta mitä sanoit, että jos tyypin kanssa seuccaaminen olisi kiinni tissien koosta, niin sinne jäisi keskenään tyyppi, jos ei muka muuta ihmisessä arvosta kuin yhtä asiaa. Eihän siinä, aikuiset ihmiset tietysti saa olla millaisissa ihmissuhteissa haluavat, mutta jos tosta tulee keino painaa maahan vaikka nyt sitä nuorta ja itsestään epävarmaa likkaa (tai jossain muussa vastaavanlaisessa pinnallisessa asiassa nuorta poikaa), niin huh huh. Varsinkin nuoret osaa kyl olla niin julmia toisilleen ja ihan täysin peittelemättömästi, et välillä meinaa hajota pää kaikkien teinien puolesta. Miten ne selviää murrosiästä selväjärkisinä? ;< Noh, eihän ne kaikki selviikään. Onnellinen saa olla, jos saa kasvaa rakentavassa ilmapiirissä.

Onhan se niin, että kroppa-angsteja ei terveen itsetunnon ihmisellä varmaan pahemmin ole, mutta lopulta aika harvalla tuntuu olevan niin rautainen itseluottamus ja itsetunto aikuisenakaan. Sitä voi sit kysyä et miksi helvetissä se perustila tuntuu olevan tyytymättömyys ja ahdistus omasta riittämättömyydestä. Siihen voi kyllä itse jonkin verran vaikuttaa, mutta on siinä myös ympäristöllä osansa. Jos itsetunto rakentuu mm. onnistumisenkokemuksista ja arvokkuuden tunteesta, niin jos ympäristö johdonmukaisesti torppaa toimintamahdollisuuksia ja osoittaa yksilölle tämän olevan arvoton, niin aika etevä saa olla, ettei anna sen syödä itseään.

Tässä toki on kotikasvatuksellakin osansa, onko luotu millainen pohja ihmisen omanarvontunnolle ja itsensä hyväksymiselle. Mä esim. muistan, että mua on kyllä kehuttu ansioistani, mutta toisaalta koko ajan on myös ollut päällä vertailua muihin ja jopa sellaista muiden maahanpainamista. Se vertailumoodi tietysti ennenpitkää johtaa siihen, ettei aina olekaan elämässä kaikissa tilanteissa se etevin, ja sitten kuuleekin korvissaan kaiut siitä miten niitä muita aikanaan torpattiin... Ja sitten onkin yksi heistä.

Mä oon kans kyl ottanut ton, että ääliöitä on ja tulee olemaan, joten sen kanssa tarvii yksinkertaisesti opetella jotenkin elämään ja jättämään omaan arvoonsa. Helpommin sanottu kuin tehty, ja eri aikoina elämässä tuntuu olevan eri asteisesti herkkä sellaiselle. Musta esim. tuntuu, että olin teininä paljon kovanahkaisempi kuin vaikka parikymppisenä, ja nyt taas on alkanut nahka kovettua enemmän. Elämä on liikettä ja muutosta. Emme ole koskaan valmiita.

Anonyymi kirjoitti...

Asiaa. Olet kaunis.

Ps. Demin keskustelupalsta kyllä elää ja voi hyvin edelleenkin.

Anonyymi kirjoitti...

Täällä taas yksi lähempänä tissijakauman toista päätä. Kokoa on 70E/F, ei nyt mitkään vesimelonit sentään, mutta kuitenkin ongelmalliset mm. vaatteiden kannalta. Töissä tarvitsen välillä jakkupuvun ja paitapuseron, ja sopivien paitapuseroiden löytäminen on melko mahdotonta. Jos tissit mahtuvat, pusero on kokoluokkaa teltta. Näytän monissa vaatteissa lihavalta ihan vain rintojen takia. Viime kuussa ostin juhlamekon, ja sovittaessa huomasin hyvin, että aina piti hakea isompia kokoja ihan sen takia, että saisi ne tissitkin mahtumaan mekon sisään. Tietyt vaatteet eivät tule kysymykseenkään, koska näytän muuten siltä, että yrittäisin esitellä tissejäni. Se ei ole ihan sellaista huomiota, jota haluaisin saada osakseni. Rintsikoiden ostaminen on tietysti myös vaikeaa, kun omaa kokoa ei meinaa löytyä mistään, ainakaan kovin inhimilliseen hintaan.

Sinänsä kyllä tykkään tisseistäni. Ilman vaatteitani ne eivät näytä mitenkään jättimäisiltä, vaan juuri sopivilta.

PS. Ei Demin keskustelupalsta ole mihinkään kadonnut. :) Pyörin siellä itsekin aika reilusti yli-ikäisenä.

Maria Morri kirjoitti...

Tissipostaukset ovat Sannin tontilla jatkuneet moninaisilla teemoilla, kannattaa tsekata ehdottomasti myös postaus rintasyövästä!
http://karkkipaiva.indiedays.com/2013/09/01/rinnassani-asui-300-gramman-morko/

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...