7.8.2013

The Fifth Estate: Propagandaa Wikileaksista?

Myöhemmin tänä vuonna elokuvakansa saa ihmeteltäväkseen elokuvan Wikileaksista ja Julian Assangesta, leffan nimi on The Fifth Estate. Allekirjoittaneelle jo aihe itsessään on mielenkiintoinen, mutta jotenkin multa oli mennyt ohi se, että leffassa näyttelee myös tällä hetkellä ehdottomasti suosikkinäyttelijäni Benedict Cumberbatch ja vieläpä Assangea itseään!

Olen diggaillut tän kaverin Sherlock-sarjasta (niin kovaa, ettei ole todellistakaan), diggasin hänen esiintymisestään uudessa Star Trekissä, seuraavassa Hobitti-elokuvassa hän näyttelee lohikäärme Smaugia (eeppistä!) ja onpa tyypillä tilillään myös huikea Stephen Hawkingin rooli tämän nuoruutta esittäneessä elokuvassa Hawking. Cumberbatch on ollut muutenkin varsin ahkera urallaan, ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. The Fifth Estaten lisäksi tänä vuonna ilmestyy myös toinen Cumberbatchin tähdittämä elokuva, 12 Years a Slave.

Tässä The Fifth Estaten traileri:


The Fifth Estate ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton leffa, minkä varmaan helposti jokainen ymmärtää: aihe on äärimmäisen poliittinen, ja Wikileaksin sekä Assangen tarina muotoutuu aina vähän erilaiseksi sen mukaan, kuka tarinaa kertoo. Ymmärrettävästi esimerkiksi Yhdysvaltain tiedustelupalvelu kertoisi erilaisen, omien intressiensä mukaisen version Wikileaksin puuhista, kuin sitten taas vaikkapa ihmisoikeusjärjestö Amnesty.

Historiaa kirjoitetaan parhaillaan, ja olisi lyhytnäköistä ajatella, että historiankirjoitus on jotakin objektiivista ja neutraalia tapahtumien raportointia sellaisena, kuin asiat tapahtuvat. Ei se ole. Voittajat kirjoittavat historian omasta näkökulmastaan käsin. Sama pätee journalismiin. Objektiivista ja neutraalia uutisointia tai journalistista kerrontaa ei ole olemassakaan. Kirjoittajat ovat kuitenkin aina ihmisiä, kiinni omassa ajassaan, luokassaan, kulttuurissaan, omissa intresseissään tai työnantajansa intresseissä. Internetin myötä onneksi jokaisella on aika hyvät mahdollisuudet muodostaa asioista oma käsityksensä ja löytää asioita, joita joku muu jättää mainitsematta, tai tarkistaa pitävätkö esitetyt väitteet ylipäätään paikkaansa.

Sama pätee myös viihteeseen ja siis myös elokuviin. Medialla on valtaa ehdottaa meille versioita tapahtumien luonteesta tai asioiden tilasta, koski se sitten ajankohtaista poliittista debattia tai jotakin laajempaa teemaa. Toisaalta media myös heijastaa yhteiskuntaa: vuorovaikutussuhde on monipolvinen ja monisuuntainen. Vaikka emme tietoisesti etsisi elokuvasta tietoa jostakin asiasta, käyttäisi sitä tietolähteenämme niin sanoakseni, jotakin jää helposti takaraivoon.

Julian Assange itse on arvostellut ja nimittänyt käsikirjoituksen perusteella The Fifth Estatea propagandaksi, joka kytkee Wikileaksin mm. Iranin ydinaseisiin. Assange on katsonut elokuvan esittävän valheita Wikileaksista ja sen työntekijöistä, ja tuominnut jo etukäteen elokuvan sotaa lietsovaksi. Onko käsikirjoitusta sittemmin muutettu, ja onko Assange kenties tarpeettomankin jyrkkä, sitä en voi minä tietää, koska en 1) ole elokuvaa nähnyt 2) tunne perinpohjin Wikileaksia. Kannattaa kuitenkin visusti muistaa tämä kun ja jos elokuvaa menette katsomaan! On aika vakavaa meinaan, että elokuvan "alkuperäislähde", josta koko homma kertoo, on niin voimakkaasti esitettyä tarinaversiota vastaan. Ohjaaja Bill Condon on yrittänyt pehmittää tilannetta lausumalla, ettei hän yritäkään tarjota omaa tarinaansa minään auktoriteettina tai lopullisena totuutena, vaan aika näyttää, mitä historiankirjoissa lopulta lastemme ja lastenlastemme aikaan lukee.

Kun leffa syksyllä iskee teattereihin, epäilemättä pian saamme lukea perinpohjaisia analyysejä eri kirjoittajilta millaisen tarinan The Fifth Estate historiasta lopulta kertoo, ja mikä kaikki siinä on paikkaansapitävää, mikä taas suoranaista valhetta ja propagandaa.

2 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä nyrkkisääntö on, että jos leffassa on käytetty CIA:n tai NSA:n asiantuntija-apua, niillä on veto-oikeus. Tarkistavat käsikirjoituksen jne. Sama pätee Yhdysvaltain sotavoimiin asiantuntijoiden, kaluston, jne. osalta.

Anonyymi kirjoitti...

Tahtoo siis sanoa, että uudemmat (2000-luvun) vähänkään poliittiset tai "kantaaottavat" leffat, joissa apua on saatu, ovat lähes kaikki enemmän tai vähemmän propagandaa. (Esim. Zero Dark Thirty, ...)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...