12.7.2013

Poliittinen kohtaa pinnallisen lifestyle-blogeissa: Kommenttini vellovaan keskusteluun

Viime päivinä muoti- ja lifestyleblogeissa on vellonut Kaikki mitä rakastin -blogin Eeva Kolun aloittamana keskustelu lifestyle-blogien sisällöistä. Koko homma alkoi Eevan pohdiskellessa bloggaajille esitettyjä odotuksia ja suoranaisia vaatimuksia raottaa "todellisuuden" verhoa ja näyttää vaikkapa kodista jotakin "aitoa", tarkoittaen arvatenkin jotakin rumaa ja sotkuista, koska eihän kaunis ja siisti koti ole "todellista" elämää. Noh, kasvettuani itse siivousfriikissä kodissa voin vakuuttaa, että kyllä näitäkin löytyy, ja se on ihan yhtä todellista kuin epäsiisteyskin, mitä taas tämä oma kämppäni nykyisellään edustaa. :D

En ylipäätään pidä jaotteluista aitoon ja epäaitoon, tai todelliseen tai feikkiin. Sillä ei yleensä ole mitään tekemistä minkään oletetun luonnontilan tai todellisuuden kanssa, vaan se on aina arvopohjainen lausunto. Sama pätee luonnolliseen ja epäluonnolliseen. Kun korostaa jonkun aitoutta, tulee samalla rajanneeksi tilan, johon aitous ulottuu: sen kääntöpuolena on aina se, joka taas on epäaitoa, feikkiä, ulkopuolista. Epäsiisti koti on aitoa, ja siisti koti epäaitoa, vaikka molemmissa asuu hyvin todellisia ihmisiä. Heterous on luonnollista ja homoseksuaalisuus luonnotonta, vaikka molempia esiintyy luonnossa.  Kauneusleikkauksissa käynyt nainen on epäaito, mutta pelkästään itseään tatuoinut nainen aito, vaikka kumpikin on muuttanut itseään siitä millaiseksi syntyi. (Tarkkaan ottaen tasan kukaan meistä ei ole sataprosenttisesti samoja soluja nyt kuin syntyessämme, koska solumme kuolevat ja uudistuvat tietyllä vauhdilla niin ulkoa kuin sisältäkin.) Kuinka mustavalkoista ja yksinkertaistavaa!

jysari2013 96

Mutta tämä ei kuitenkaan ollut se pointti, jota halusin pohtia. Tästä tulee nyt aika pitkä pläjäys, joten kannattaa hakea popcorneja ja ottaa mukava asento.


* * *
 

Eevan innoittamana pohdinnat ovat ulottuneet mm. Ennin tontille, ja viime yönä unta odotellessani oli pakko pistää soppakauha sekaan myös Pupulandian Jennin kommentteihin. Jenni käsitteli mm. Eevan kommenteissa esitettyä väittämää / toivetta, että blogeissa tulisi olla jotenkin enemmän vakavia ja yhteiskunnallisia aiheita, ja että blogiskenestä ikään kuin puuttuvat tällaiset blogit. Ihan ensiksi, mun on pakko ihmetellä missä rinnakkaistodellisuudessa yhteiskunnallisten ja/tai poliittisten blogien puuttumista päivittelevät oikein elävät, nettihän on täynnä ihan kaikenlaisia blogeja! Uuden Suomen blogipalvelussa ei juuri muuta puidakaan kuin politiikkaa ja Blogilistan kategorioita selaamalla löytää pilvin pimein erilaisia aihealueita, joista osa on väistämättäkin hyvin yhteiskunnallisia ja vakavia aiheita sisältäviä. Lisäksi jokaisella puolueella on yleensä omat bloginsa ja bloggaajansa. Ja jos suomeksi ei jotakin löydy, niin voi olla satavarma, että englanniksi löytyy. Vähän nyt hakukoneet hei laulamaan! ;) Twitteriäkin kannattaa tarkkailla. Meikä bongailee paljon hyviä juttuja myös Facebook-kavereiltani, jotka ahkerasti jakavat mielenkiintoisia linkkejä ja kirjoittavat itsekin.

Oma suosikkini nimenomaan kulutuskriittisistä blogeista on muuten jo pitkään ollut Anja Nysténin Kemikaalikimara. Anja on myös juuri julkaissut uuden kirjan Kemikaalikimara lapsiperheille, joten tsekatkaas se, jos aihe kiinnostaa!

* * *
 
jysari2013 88
 
Eevan ja Jennin blogausten kommenteissa nostettiin esille myös ajatus siitä, että olisi mukavaa, jos lifestyleblogeissakin olisi kokonaisvaltaisemmin yhteiskunnallista pohdintaa, koska näiden aihealueiden rajaaminen erillisiksi blogeiksi ja laatikoikseen on kuitenkin ihan keinotekoinen jaottelu. Tästä olen samaa mieltä, mutta haluan kuitenkin ennen tämän ajatuksen jatkamista selventää, etten halua tietenkään vaatia tai painostaa ketään kirjoittamaan mistään, mistä ei tunnu hyvältä kirjoittaa. Kenenkään ei tarvitse alkaa tekemään muutoksia omiin julkaisuihinsa tämän mielipiteeni takia. :D Jokainen päättää ehdottomasti itse omasta sisällöstään ja siitä, mitä asioita haluaa blogissaan käsitellä, kuinka rajatusti ja kuinka paljon, ja sitä on myös lukijoiden syytä kunnioittaa tai etsiä parempaa luettavaa.

the face of 09042013 3

Pinnallisen hömpän ja vakavan yhteiskunnallisen tiukka jako erillisiksi alueikseen korostaa niiden toistensa poissulkevuutta, vaikka todellisuus on kaikkea muuta. Monet naispoliitikotkin varmasti lukevat naistenlehtiä ja käyttävät kauniita vaatteita, ja vastaavasti ulkonäköönsä aikaa ja rahaa käyttävä voi yhtä lailla käyttää aikaansa ja rahaansa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Harvan ihmisen pää täyttyy vain yhdestä asiasta elämässä (ja jos täyttyy, niin surullista, mutta ei voi mitään – hänen oma asiansahan sekin on), ja olen huomannut, että vähän liikaa edelleenkin elävät ennakkoluulot kauneuden ja älyn mukamas heikosta mahtumisesta samaan pääkoppaan, niin kivikautiselta kuin se kuulostaakin. Ja kyllä, on aivan perusteltua kirjoittaa vain yhdestä aiheesta ihan vaikka vain selkeyden takia, mutta perusteltua voisi olla myös kirjoittaa yhdistellen asioita, jotka yleensä toisistaan erotetaan. Varsinkin yhden henkilön ympärille syntyvät blogit ovat sellaisia, joissa asioiden monipuolinen käsittely on jopa luontevaa. Tänään intoilin uusista kengistä, eilen taas hakkasin päätäni seinään kansalaisaloitteen kaatumisesta. Huomenna ajattelin käydä shoppailemassa ja sitten suunnata piraattien paikallisyhdistyksen tapaamiseen.

its pirates 10

Itse olen alusta asti (toukokuusta 2008) ottanut tämän linjan: blogini syntyi päiväkirjanomaiseksi kanavaksi, johon vuodattaa niin vakavimmat ajatukseni kuin kepeimmätkin inspiraationi jäsenneltyinä kokonaisuuksina. Koska olin jo tuolloin aktiivinen nettikeskustelija, minulla oli myös idea, että voin sitten keskusteluissa linkittää omiin teksteihini ja copy pasteta vaikka suoraan omaa tekstiäni ja näin säästää aikaa keskustelussa. :D Noh, ihan niin se ei tietenkään mene, koska harva keskustelu on identtinen sen kanssa, mitä olen kirjoittanut, mutta tästä se siis lähti. Sittemmin vaalien ja poliittisen aktivoitumisen myötä olen miettinyt, pitäisikö minunkin luoda erillinen politiikkablogi, mutta kerta toisensa jälkeen olen päätynyt pitämään nykytilaa parhaana. Tällä tavalla voin tarjota fiksuille lukijoilleni vähän kaikkea saman virran alla ja pääsen tyrkyttämään vähän mielipiteitäni niillekin, jotka eivät erikseen hakeutuisi lukemaan niitä politiikkablogeja. ;) Sori vaan. :D Toisaalta olen saanut ihanaa palautetta siitä, että juuri tämän ansiosta olen saanut joitakin ihmisiä kiinnostumaan ja innostumaan yhteisten asioiden seuraamisesta ja jopa osallistumisesta. :) Se on arvokkainta ikinä, ja pidän sitä edelleen tähän astisen elämäni suurimpana saavutuksena.

piraattien lettukestit 15
Kuvan otti Jarno Yltävä

Media (jota myös blogit ovat) on mukana luomassa, toistamassa, järjestämässä ja joskus jopa haastamassa sosiaalista todellisuuttamme, halusimme tai emme. Vaikka emme heittäytyisi median uhreiksi (asia, jota niiiiiin dissaan), olisi kuitenkin vastaavasti yhtä lyhytnäköistä esittää, ettei media vaikuttaisi yhtään mitenkään ihmisiin ja ihmisten mielipiteisiin, että jokainen olisi omassa tyhjiössään itsenäinen ja riippumaton ajattelija, joka hallitsee absoluuttisesti omia tunteitaan ja mielleyhtymiään. Jo se, mistä me päivittäin puhumme tulee siitä, mitä tietoa media meille välittää ja missä valossa. Pari mennyttä päivää esimerkiksi on mennyt ihan Päivi Räsästä haukkuessa. Siksi myös se, mitä asioita yleensä yhdistellään tai ollaan yhdistelemättä vaikuttaa siihen, miten näemme nämä asiat ja miten miellämme niiden suhteet toisiinsa.

Allekirjoittanut on myös aina ollut aika annoksella kapinahenkeä varustettu pakkaus, mua ovat aina ärsyttäneet aivan julmetusti keinotekoiset normit ja sterotyypit, puhumattakaan niihin hirttäytymisestä. Siksi olenkin aina vähän myös innoissani, kun onnistun haastamaan jonkun ensisilmäyksellä tekemän päätelmän itsestäni: esimerkiksi lukiosta asti ihmiset, jotka eivät ennalta tiedä mun arvojani, arvaavat mua ulkonäköni perusteella oikeistoporvariksi ja kokoomuslaiseksi. Kauempana totuutta ei voisi olla, vaikken pukeudukaan kukkapaitoihin ja hamppuvaatteisiin. Siksi musta on myös hauskaa yhdistellä pinnallista ja esteettistä fiilistelyä yhteiskunnallisiin asioihin. Yritäpä vaan pistää mut johonkin mustavalkoiseen lokeroon, I dare you. :D Ja totuus on nähdäkseni se, ettei meistä juuri kukaan oikeasti sellaiseen nätisti mene.

* * *

Puhetta syntyi myös Jennin kommenteissa siitä, että yhteiskunnalliset aiheet tuntuvat helposti jotenkin "korkean kynnyksen" aiheilta, että on fiilis, ettei voi ottaa kantaa ellei ole tarpeeksi tietoa, ja että voi vaikuttaa tyhmältä, saada murskapalautetta ja ties mitä perseilyä osakseen. Ymmärrän erittäin hyvin tunteen siitä, että pelottaa ottaa kantaa, koska ei mukamas tiedä tarpeeksi hyvin ja ammutaan kuitenkin vain alas. Voi kun tietäisitte: Melkein joka kerta, kun kirjoitan jostain "vakavasta" mulla on kylmä tuskanhiki siitä, että mitäs jos jään kiinni jostain alkeellisesta mokasta ja sitten mut lytätään, nauretaan ja lytätään uudestaan, etteihän nyt minulla ole pätevyyttä sanoa tällaista tai tuollaista.

its pirates 18

Kommentit tyyliin "olisit hiljaa kun et asiasta tuon enempää tiedä" ovat valitettavan yleisiä. Pahimmat perseilijät heittävät mukaan vielä iän ja sukupuolenkin. Onpahan minullekin vaalimökillä kampanjoidessa käyty holhoavasti kovalla äänellä ilmoittamassa, että vanhempani häpeävät minua ja olisi syytä vain mennä heti kotiin. (Joidenkin vähän kokeneempien poliitikkojen tekstejä lukiessa taas usein mietin, että miksi kirjoitetun tekstin on oltava näin ja noin kuivaa ja luotaantyöntävää jargonia, enhän mä ymmärrä tästä puoltakaan, tälläkö ihmisiä halutaan saada osallistumaan julkiseen keskusteluun ja demokratiaan, saamalla heidät tuntemaan itsensä tyhmiksi?)

Mutta you know what? On suorastaan tuhoisaa ajatella, ettei olisi jotenkin tarpeeksi "jotain" voidakseen ottaa kantaa yhteisiin asioihin: Yhteiset asiat ja poliittiset päätökset vaikuttavat yhtä lailla minun elämääni kuin politiikan tohtorin elämään, ja minulla on samanlainen oikeus kuin kaikilla muillakin ilmaista oma kantani, oma huoleni ja oma toiveeni siitä, miten yhteiskunnassa tulisi asiat järjestää, ja tämä pätee myös, vaikka en osaisi antaa valmiita toimintasuunnitelmia tai budjettiratkaisuja tähän tai tuohon asiaan. Demokratiahan on myös yhteistyötä: ei minun tarvitse esittää osaavani hallita koko yhteiskuntaa yksin. Päätöksenteossakin kuullaan alan asiantuntijoita. Demokratia on kansanvaltaa, ja se on myös sitä, että haetaan yhdessä ratkaisuja, eikä mennä minkään yhden pään mukaan.

piraattien lettukestit 18

Onneksi vaalimökillä ja vaalityössä muutenkin on jokaista perseilijää vastaan ollut kymmenen kannustavaa ja innokasta ihmistä, jotka erimielisyyksistämmekin huolimatta ovat iloisia siitä, että nuoret ovat aktiivisia ja osallistuvat. Minulle on toivotettu enemmän onnea kuin epäonnea. Ja I'll be damned jos koskaan hiljenen ihan vain sen takia, että se joitakin ärsyttää! :D Hajotkoot siihen. ;)

Tekemällä oppii ja keskustelun ideankaan ei tarvitse edes olla esittää valmiita ja lopullisia totuuksia, vaan oppia ja kehittää omia näkemyksiään. On ihan luvallista ja suorastaan ihailtavaa älyllistä rehellisyyttä muuttaa mielipiteitään ja tunnustaa tietämättömyytensä. Esimerkiksi allekirjoittanutkin on lupautunut Piraattipuolueen eurovaaliehdokkaaksi (ja tuli myös sellaiseksi valituksi jäsenäänestyksessä), vaikka omat tietoni Euroopan Unionin toiminnasta ovat korkeintaan välttävät. Tästä syystä olin melkein lähtemättä mukaan, mutta onneksi ihanat puoluetoverini rohkaisivat ja kertoivat kyllä tukevansa ja auttavansa minua. Samoin oli kunnallisvaalien kohdalla: joihinkin kysymyksiin ymmärsin perehtyä ja hakea tietoa vasta kun kysymykset tulivat vastaan vaalikoneissa. Vaan siinäpähän sitten opin. Tällä hetkellä taas suoritan kurssiportaali Courserassa ilmaista Leidenin yliopiston järjestämää EU-lainsäädännön johdantoa ymmärtääkseni paremmin koko lafkan toimintaa.

jysari2013 37

Jos alkaisin odottaa sitä hetkeä, että olen vihdoinkin oppinut "tarpeeksi" ennenkuin voin osallistua, voi olla, ettei sitä hetkeä koskaan tulisi, koska aina joku jossain kuitenkin tietää ja osaa paremmin. Ja ajatelkaa: ihminen ei ole muutenkaan koskaan valmis. Aina voi oppia lisää, aina voi tehdä paremmin ja aina voi olla parempi. On vain hyväksyttävä tämä ja tehtävä se, mikä tuntuu tärkeältä tai hyvältä juuri nyt. Ei kannata liikaa odottaa ensin osaavansa jotain, ennenkuin voi alkaa tehdä, vaan ajatella, että kun tekee, myös osaaminen samalla kasvaa ja kehittyy.

Politiikkakaan ei ole ammatti, vaan demokratiassa kansanvaltaa. Siis jokaisen meidän, sinun ja minun valtaa. Eduskunnassa on jos minkä moista piipertäjää edustamassa ja päättämässä asioista, siihen ei vaadita koulutusta, vaan ainoastaan riittävästi ääniä, tukea muilta ihmisiltä. (...Ja käytännöllinen realisti huomauttaa, että toki myös rahaa ja mittava markkinakoneisto, koska ilman niitä ei ole näkyvyyttä, ja ilman näkyvyyttä ei ole riittävää äänimäärää, ja kas nyt voitaisiinkin puhua siitä, miten puoluetuen myöntäminen vain eduskuntapuolueille tehokkaasti vaikeuttaa uusien puolueiden nousemista eduskuntaan.) Ja se, että edustajistosta löytyy kaikenlaisia ihmisiä, on hieno asia.

Mitä nyt ihan lopuksi vielä haluaisin sanoa, on rohkaisun sananen kaikille: kirjoittakaa siitä, mistä hyvältä tuntuu, ja puhukaa ääneen siitä, mistä haluatte. Jos haluaisitte sanoa jotakin ääneen, mutta pelkäätte vastaanottoa, sanokaa silti. Teitä saatetaan vähätellä, nimitellä ja yrittää halventaa, mutta antakaa sen valua itsestänne alas kuin vesipisara, se ei kerro teistä, vaan sanojastaan. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että mieluummin pitää omat ajatukset ja fiilikset oman päänsä sisällä tai varaa ne korkeintaan ystävien kanssa läpikäytäviksi keskusteluiksi, sekin on täydellisen ja ehdottoman kyseenalaistamattoman ok. Kenellään ei ole kertakaikkiaan mitään velvollisuutta heittäytyä mielipidevaikuttajaksi. Toki kuitenkin toivoisin, että mahdollisimman moni toisi ja saisi äänensä kuuluviin. Me kun kuitenkin olemme demokratia, kansanvalta, ja jos suurin osa porukasta ei osallistu siihen millään tavalla, siltä katoaa pohja ja lopulta pieni porukka päättää kaikkien muidenkin asioista. Silloin väistämättä kaikkien vapaus vähenee, kuten historia osoittaa.

Näistä puheista ja tunnelmista siirtyen kohti viikonloppua toivotan kaikille oikein mukavaa sellaista! ^^ Nauttikaa auringosta, toisistanne ja ihanasta Suomen kesästä!

P.s. Ensi maanantaina olis tiedossa Sorsapuistossa PIRAATTIPIKNIK, tsekatkaa Facebookista lisätietoa ja aika! ^^

jysari2013 95

6 kommenttia :

Maria Morri kirjoitti...

Tupla-P.s. Käsittelemättä jäi kokonaan se ulottuvuus, että johan lifestylenkin voi jo itsessään katsoa olevan poliittista, koska se esittää kuitenkin tietyn yhteiskuntaluokan tietynlaista ideaalia ja niin edelleen ja niin edelleen. Parhaillaan on tekeillä Tampereen yliopistossa erään tuttuni gradu sisustuslehtien rakennetuista todellisuuksista, ei nyt ehkä ihan juuri näillä sanoilla, mutta tavallaan samoilla ulapoilla soudellaan kuin näissä pohdinnoissa. Siinäkin tuo luokan käsite käy satavarmasti kutkuttelemassa tutkijan nystyröitä... Plus toki se, mitä milloinkin kerrotaan yksilön mahdollisuuksiksi (tai mahdottomuuksiksi) on myös tiettyä arvomaailmaa välittävä statement, eivät lifestyleblogit mitenkään vapaita ole arvoista tai yhteiskunnasta, mut ehkä tää teksti oli jo riittävän pitkä näinkin. ;D

Saara R kirjoitti...

Kiitos inspiraatiosta. Tämä oli hyvä kirjoitus. :)

Kaoka kirjoitti...

Joo ei missään nimessä erillistä blogia politiikan puinnille ja kevyemmille asioille! Kuulun justiinsa siihen skeptiseen "yäk, politiikkaa, en varmana ymmärrä tosta yhtään mitään" -porukkaan, joka hakeutuu politiikkablogeihin korkeintaan yksittäisten (jonkun linkkaamien ja suosittelemien) postausten perässä. Kun se asia tulee tälleen hämysti kivojen rättien ja meikkien välissä, minäkin jaksan lukea :D

"Voi kun tietäisitte: Melkein joka kerta, kun kirjoitan jostain "vakavasta" mulla on kylmä tuskanhiki siitä, että mitäs jos jään kiinni jostain alkeellisesta mokasta ja sitten mut lytätään, nauretaan ja lytätään uudestaan, etteihän nyt minulla ole pätevyyttä sanoa tällaista tai tuollaista."

Ihana kuulla, että tätä vaivaa on muillakin!

Ninian Selene kirjoitti...

Melko tyhjentävästi sanottu. Hyvä Maria! Et suotta ole yksi suosikkibloggaajiani. :)

Velma kirjoitti...

Joskus aikaisemmin törmäsin jonkun lefestyleblogin kommenttiboksissa valitukseen kaikkien blogien samanlaisuudesta. Siinä vaiheessa tuli sama mieleen kuin sulla nyt, että miksi ihmeessä ne ei tajua blogien aihepiirien moninaisuutta - älykkäämpää tai erilaisempaa asiaa on helppo löytää googlaamalla.

Maria Morri kirjoitti...

Saara R, kiitos, ja ole hyvä. :)

Kaoka, se on varmasti paljon yleisempää kuin tiedämmekään! Mutta epävarmuuksiaan on aina paljon vaikeampi tuoda jotenkin luontevasti esiin... Tuntuu, että pitäisi niin helposti vain yrittää antaa itsestään se pätevä ja pystyvä kuva, eikä suinkaan mainostaa asioita, joita ei osaa tai joissa epäilee kovastikin itseään. :D

Ninian Selene, kiitos paljon! :)

Velma, niinpä, kyllä niitä blogeja löytyy aika moneen lähtöön...!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...