8.5.2013

Viisurinpoisto ei ollutkaan pelottava kokemus!


Viisaudenhampaan poisto-operaatio oli kyllä niin helppo homma ettei tosikaan, kuten jo Facebookissakin kerroin. Tokihan sitä piti tirauttaa itkut puudutusaineen vaikutusta odotellessa, kun iski kaikki jännäys vihdoin siinä kohtaa läpi. Lääkäri ja hoitaja tosi kivasti vain totesivat, ettei ole mitenkään epätavallinen reaktio, että kyllä niitä kyyneleitä riittää. Että saat pelätä, mutta ihan turvassa olet. Muistelinkin siinä kohtaa Pupulandian Jenniä, jolla oli hieman vastaava kokemus. Että kyllä sitä saa itkeä, jos itkettää!

Sittenpä tuon jälkeen menikin kaikki hyvin. Poistoon kuulemma menee yleensä sellaiset 7 minuuttia, ja nyt ei mennyt ihan sitäkään, eli todella nopeasti oli kaikki ohi. Juuri mikään hammaslääkärissä tehtävä toimenpide ei ole kyllä ollut mulla noin nopeasti hoidettuna, ei tarkastukset, ei paikkaukset, ei mitkään. Eniten aikaa menee perusteellisiin alkujärjestelyihin, kun hygieniasyistä pitää putsata naamaa ja purskutella suuvettä ja mitä vielä. Pelkäsin etukäteen saavani vanhan tutun paniikkikohtauksen kesken sörkkimisen ja sanoinkin siitä ennen aloittamista lääkärille, ja tällöin oltaisi hyvin voitu pitää taukoa. Mutta eipä sitten ollut mitään tarvetta sellaiselle. Meikä olikin lopulta ihan chill.

Hammas pistettiin ensin päälliosastaan kolmeen osaan, ja vielä juuret pienempiin osiin, jotka sitten vedettiin kivan näppärästi pois. Päälle tuli tikit. Tärinä tuntui poratessa, mutta se nyt on tuttua puuhaa. Yhden hyvin lievän vihlaisun tunsin (ei mitään verrattuna hammaskivenpoistoon!), ja ne etukäteen kammoamani narskahdusäänetkin olivat vaimeita kuin Turkkarin pienimpiä pussinpohjamurusia pureskellessa, ei siis mitään dramaattista ollenkaan. Ja koska puoli suuta oli puudutettuna, sekään ei haitannut, että suussa oli paljon työkaluja. Tokihan sen tuntee, että jotain siellä tehdään, mutta aika epämääräisesti.

Nyt sit vaan tulehduskipulääkettä ja antibioottia nassuun. Jäätelöäkin lääkäri määräsi, joten kivakiva, tuli eilisen aikana koko paketti vedettyä. (Ben & Jerry'sin Karamel Sutra on tosi hyvää!) Ton kolmiolääkkeen ottoa tosin vieläkin ainoastaan harkitsen, koska tuntuu nyt tuolla tulehduskipulääkkeellä pysyvän kivut suhteellisen hyvin hanskassa. Vain pientä vihlontaa tuntuu silloin tällöin. Vertakaan ei ole vuotanut, eli haava on pysynyt heti erittäin hyvin kiinni. Tää posken turvoksissa oleminen tässä lienee se epämiellyttävin osa tällä hetkellä, ja pureskelun välttäminen. Fiksu olis hautonut kylmähauteella poskeansa jo heti eilen kotiin päästyään. "Eihän tää oo ees paha, ei jaksa." Jaksakaa vaan.

Jos siis pelkäätte viisurinpoistoa (mitä aika varmasti monet tekevät), niin tämän perusteella voin itse sanoa lohduksi, että ei todellakaan ole syytä pelätä! Monella menee hyvin iisisti koko homma, vaikka tietysti ne pelottavat kokemukset usein kaikkein herkimmin kerrotaan (ehkä vielä vähän värittäen?) ja ne jäävät parhaiten mieleen. Oikeastaan niitä ei siis kannatakaan hakeutua lukemaan. Sama varmaan pätee moneen muuhunkin asiaan. Luonnollisesti jokainen on kuitenkin yksilö ja toiset keissit vaikeampia kuin toiset. Oma pelkoni oli kyllä joka tapauksessa tosi reippaasti ylimitotettua suhteessa koko operaatioon ja siitä aiheutuneeseen epämukavuuteen. Viisurinpoisto ei oo juttu eikä mikään, jos vaan lääkäri osaa hommansa. Kiitos, YTHS. olette opiskelijuudessa yksi parhaita juttuja.


...Ja tänään meikä vietti täydellisen rentoa vapaapäivää irti ihan kaikesta (heh, niinkun nyt olisin ollut kovin ahkera tän kuun puolella muutenkaan...) ja hyppäsin pihakeinuun nauttimaan ekoista parinkympin lämpöasteista. Takinkin otin varuiksi mukaan, mutta eipä sille ollut mitään tarvetta. Koukutin itseni samalla hyvin tehokkaasti Suzanne Collinsin kirjaan The Hunger Games (kyllä, siitä on tehty se leffa), jonka olen saanut ystävältäni synttärilahjaksi varmaan jo noin vuosi sitten.  Hups, vähän tää lukuharrastus ollut jäissä, tai vaihtoehtoisesti erittäin GoT-painotteinen.

Nyt jos vielä pinkaisisi hakemaan jotain muutakin syötävää kuin hernekeittoa ja raejuustoa. Olen kyllä vähän kapinallinen ja tunnustan pureskelleeni, mutta kun Stockalta tarttui eilen mukaan edellisten lisäksi pasta-parsakaalisalaatti. Ja se oli hyvää. Olis varmaan ollut julkisella paikalla mielenkiintoista seurattavaa tää mun tekniikka vetää varovasti posken ihoa turvonneelta puolelta niin, ettei vaan joudu hampaiden väliin, vaikka pureskelinkin omistautuneesti vain toisella puolella suuta. :D Mutta se toimi. That's what's important.



Mukavaa keskiviikkoiltaa!

Got my wisdom tooth pulled out. No biggie, I cried a little, but it didn't hurt, honest, and it was all over under 7 minutes. Sure, I look like a hamster but that's fine. Today I spent the afternoon reading The Hunger Games and enjoying the first really really warm day this year. Might get a bit of tan even.  
 Have a great Wednesday!

3 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

On vaan hieman ikävää kun on puudutusaineallergia,niin kyllä kauhulla odotan ensimmäistä hampaanpoistoa..Tehdäänkö luomuna kuten kaikki muut toimenpiteet tähän mennessä vai maksanko itseni kipeäksi että nukutetaan... :/

Anonyymi kirjoitti...

Joo, se kyllä ihan riippuu millainen hammas on ja miten kiinni. Alaviisurit mulla oli tosi vaikeasti ja niiden irrottamisessa meni joku 20 minuuttia molemmissa - onneksi poistatin molemmat kerralla. Koska niitä tosiaan piti lohkoa ja leukaluuta sörkkiä tavallista enemmän niin kipu oli puudutuksen lakattua kolmiolääkkeenkin kanssa ihan järkyttävä pari päivää. Itse operaatiohan on tosiaan ihan kivuton, enkä sanoisi edes epämiellyttäväksi, se on se poteminen joka on täyttä paskaa pahimmillaan - tosiaan riippuu ihan siitä kuinka hankalaksi hammas on heittäytynyt - nyrkkisääntönä alaviisaudenhampaat on kuulemma hankalempia, mutta riippuu sekin ihmisestä.

Nyt sitten taas muutama kuukausi sitten minulta poistettiin toinen yläviisuri ja se tosiaan irtosi varmaan alle minuutissa ja vastaavasti kipuakaan ei ollut juuri ollenkaan.

Maria Morri kirjoitti...

Anonyymi1, auts, aika ikävä juttu jos on puudutusaineelle allerginen! :/ En kyllä tiedä mitä itse tuossa tilanteessa tekisin! Jättäisin hampaat suuhun ja odottaisin pahinta? >_< Yyh :/

Anonyymi2, joo tää parantelu tässä on tosiaan mullekin kyllä kaikkein epämiellyttävintä, alkaa jo nyt parin päivän jälkeen kyllästyttää, vaikka turvotus on aika hyvin laskenut eikä kipujakaan ole kovin kummoisesti, silti on sitä arkuutta ja joutuu vieläkin miettimään jokaisen suupalan, että miten sen pureskelee. :D

Oon kans kuullut tuon, että yläviisurit on helpompia. Multa niitä ei ehkä joudu ottamaan pois ollenkaan. Sen sijaan toinen alahammas mullakin on juurestaan jotenkin kiero, saa nähdä miten sen kanssa menee sitten aikanaan.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...