30.12.2013

Talven kenkiä

Sisältöyhteistyö

Kokosin teille jälleen Spartoon valikoiman parhaimmistoa ja omia suosikkikenkiäni, teemana vuodenaikaan sopivasti talven riennot ja kylmältä suojautuminen. Näin alennusmyyntien luvattuna aikana nettishoppailu on muutenkin otollista, ja meikäläinen ainakin viihtyykin paremmin koneen ääressä bongailemassa, kuin hiestävässä ja kyynärpäitä ihmispaljoudessa suunnistaessa. :D

Kuten olette ehkä päässeetkin kärryille, itse olen alkanut koko ajan enemmän ja enemmän arvostaa käytännöllisyyttä, mitä syystä haluan kenkiini pitävän ja tarpeeksi hyvin lämpöä eristävän pohjan, mieluusti hieman myös pohjakuviointia. Mitä kovempi viima, sen enemmän arvostan myös korkeaa vartta ja mahdollisesti lämmittävää sisämateriaalia. Villapohjallinen on yleensä myös aivan pakkohankinta.


Kollaasista löytyy paljon mc-henkisiä buutseja, joiden perään en olekaan hetkeen kuolannut. Erityisesti nuo kollaasin ylävasemmassa nurkassa olevat Dieselin buutsit ovat aika herkulliset, ja pohjamateriaaliksi on ainakin kaupan sivuilla ilmoitettu kumi. Pohjassa ei silti ole kovin kummoista kuviointia, joten en lopulta tiedä pitäisinkö niitä kovin hyvinä liukkaan kelin jalkineina. Toisaalta, missäs se kuuluisa talvi nyt on muutenkaan, ei ole lunta taas hetkeen nähty... :D Sen sijaan niiden vieressä olevat Mjusin kengät ovat jo paremmalla pohjakuvioinnilla varustetut. Rivin viimeisiin See by Chloén saapikkaisiin taas pätee samaan kuin Dieseleihin...

Alarivissä nuo ruskeat, karvavuoriset Marc O'Polo -saappaat ovat varmasti paitsi lämpimät, myös pitävät järeän pohjansa ansiosta. Samaa sanoisin äkkiseltään myös CostaCostan kiiltonahkanilkkureista, mutta vannomaan en mene. Bronxin mc-buutsit puolestaan ovat lähes varmasti liukkaat: niiden pohja on synteettistä materiaalia ja lisäksi aivan siloinen, mutta edelleen, missä se lumi täältä Suomesta on muutenkaan... Sitä paitsi ne näyttävät aivan mielettömän hyviltä.

Millaisia ovat teidän talvijalkinesuosikkinne?

29.12.2013

Instaweek: XMAS

Joulut on nyt vietetty hyvässä seurassa, niin Kalevassa kuin Äetsän Kiikassakin. Paremman kuvamateriaalin puutteessa saatte ihastella pettämätöntä Instagram-laatua. ;)


1. Legendaarinen The Joulukalenteri oli vain ihan pakko tilata, kun sen jostakin suomalaisesta nettikaupasta bongasin. Ensi vuonna aion katsoa joulukuussa joka päivä yhden jakson. ^^

2. Joulukoristeövereistä ei ole meikäläisen kanssa huolta, mutta olkiset joulupukit ovat sympaattisia.

3. Café Europan glögijuomat ovat parhautta, suosittelen lämpimästi.

4. Sain yhden käden sormilla laskettavan määrän joulukortteja (hyvä niin, en ole nimittäin itse lähettänyt kortteja kenellekään vuosikausiin), mutta ylivoimaisesti parhaat kortit ikinä sain Ollin veljentytöiltä. ^^ Itse suurella huolella piirrettyjä ja kirjoitettuja ei voita mikään.


5. Jouluateria Kalevassa oli runsas ja maittava – niin runsas, että noista ruokamääristä olisi kolmekin ihmistä syönyt kahden päivän sijasta kokonaisen viikon. (What else is new?)

6. + 7. Jouluvalot ja kynttilät ovat parhautta joulussa. Siis ihmiten ja rauhallisen tunnelman jälkeen, krhm. En muuten aio luopua asuntoni sisustuksellisista jouluvaloista ainakaan ennen toukokuuta.

8. Jouluaattona tuli vilkuiltua myös vanhoja valokuvia, ja eikös sieltä löytynyt myös Maria 5v. Joulupukkia esittävän henkilön, luultavasti kummisedän sylissä. Epäilevä asenne on löytynyt jo alta kouluikäiseltä muksulta, ja hyvä niin. :D Ja mikä tukka!


9. Rakkaat lukijat, tavatkaa poikaystäväni Olli. Olli, tässä ovat rakkaat lukijani. Hihitys ja kiherrys. ^^ Life is good.

10. Joululahjaksi sain poikaystävältä Sonoksen äänentoistovermeet, kyllä nyt kelpaa taas kuunnella musiikkia. Uudessa kämpässä on tähän asti soineet vain Macbookin kaiuttimet.

11. Itse puolestani lahjoin Ollia hartaasti kaivatulla Morrisseyn elämäkertateoksella. Tyyppi on muutenkin aivan brittimusafriikki. ;) Kirja oli kääritty ovelasti pehmeään kaulahuivipakettiin. Tosin, se pehmeiden pakettien meemimäinen dissaus on kyllä jotain, mitä en vieläkään ymmärrä. :D

12. Mummulta puolestani sain lahjaksi joitakin tarpeellisia keittiövälineitä sekä ihanan lämmintä ja pehmeää villaa päälle puettavaksi niin paidan, sukkien kuin sukkahousujenkin muodossa. Kyllä nyt kelpaa!


13. Sain kirjalähetyksen aatonaattona periaatteella laita kirja kiertämään. Jonathan Gloverin Ihmisyys: 1900-luvun moraalihistoria on teos, joka jokaisen ihmisen pitäsi aivan ehdottomasti lukea. Pakolliseksi teokseksi lukioon?

14. Kiikan joulukuusen olivat koristelleet ahkerat pikkutontut, ja hienostipa olivatkin koristelleet. En olis osannut itse paremmin. ^^

15. Ei joulua ilman piparisuklaata. Ei vain ole. Pitääkin uuden vuoden jälkeen laskea naamassa kukkivat finnit ja tehdä uudenvuodenlupauksena suklaalakko. Sniff.

16. Laitoin suosittelin ja maanittelin Ollin lukemaan George Orwellin klassikkoteoksen Animal Farm. Suosittelen teillekin. Ylipäätään kannattaa lukea kirjoja. :D

Meikä lähtee nyt suunnittelemaan uuden vuoden pippaloiden nyyttäriviemisiä ja käpertyy sitten kainaloon tsekkailemaan Netflixiä. On myös mahdollista, että harhaudumme uppoamaan illaksi Minecraftin ihmeelliseen maailmaan.... Palaillaan piakkoin taas langoille! Mukavaa sunnuntaita itse kullekin! ^^

24.12.2013

Much Xmas!


Doge toivottaa teillekin oikein sympaattista joulua! ;) 
(Meemikissat, vaviskaa, Dogen aikakausi on koittanut! Wow. Such Doge. Amaze.)

20.12.2013

Tuparit!

Hohoo, tupareista on vierähtänyt jo hetki, mutta muu elämä on napannut bloggarin niin matkaansa, että on melkein unohtunut itse pippaloista raportointi! Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö vain? ;)

tupareita 2
tupareita 1

Silmämeikissä suosin pitkästä aikaa kimaltavaa kullan ja pronssin yhdistelmää – kerrankin kun on tilaisuus säkenöidä. Muuten eleettömänä pidetty asu ja vähäinen määrä koruja takaa sen, ettei vaikutelma ole liian överi.

Tuparilahjat olivat tarpeellisia ja herkullisia: kaikkea löytyi aina saunasetistä tulisiin nallekarkkeihin ja salaisiin pikkupulloihin, jotka päätyivät koristamaan kirjahyllyäni. Vieraita kävi pitkin iltaa, ja olipahan muuten ihan mahtavaa, että minua katsomaan tuli myös monta pitkäaikaista ystävää, joiden kanssa viime näkemisestä on vierähtänyt aaaivan liian pitkä aika. Melkein kellonympärys siinä tuli emännöityä – opiskelija-asuntojen hyvä puoli on siinä, että viikonloppuna kukaan ei pahastu yksittäisistä pippaloista tai musiikista, jota soitetaan myöhään yöhön.

tupareita 17

Ihanat ystävät riensivät jälleen avukseni tarjoiltavien kokkailuissa, enkä olisi kyllä saanut kaikkea millään muutenkaan yksistäni aikaiseksi. Kaverit tyypillisesti tapaavat nauraa onnettomille kokkaustaidoilleni ("Ai pitäiskö mun tietää ilman Googlea miten pizzapohjia tehdään??"), mutta ehkä mäkin vielä opin. :D One day, one day. Sillä aikaa hyödynnän kilsan säteellä asuvaa kokkausjoukkiotani. ;) Mutta ceasar-salaattia ei kukaan tee niin hyvin kuin Olli, sanonpa vaan. ;)


tupareita 9 tupareita 8 tupareita 6
tupareita 3
tupareita 15 tupareita 13
Karkeista kiitos Cloettalle!
tupareita 11
tupareita 10
tupareita 12
tupareita 18
tupareita 5
tupareita 4
tupareita 16


Tarjosin vierailleni myös juhlia varten saamaani Chambordia, josta tein vierailleni yksinkertaisia drinkkejä sekoittamalla kuivaa kuohuviiniä makeaan marjalikööriin. Koska likööri itsessään on niin kovin makeaa, siihen sekoitettava kuohari ei vaan voi koskaan olla liian kuivaa, tässä teille vinkinpoikanen. (Muistetaan muuten sitten nauttia kohtuudella ja fiksusti näitä juominkeja!)

chambordia 2 chambordia 1
 
Oikein hauskaa viikonloppua kaikille! ^^

19.12.2013

Netflix-arvonnan voittaja on...


Kiitos ensinnäkin kaikille osallistumisesta Netflix-arvontaan! Oli tosi hauskaa, että niin moni innostui tavoittelemaan kuuden kuukauden ilmaisjäsenyyttä. :)

Satunnaislukugeneraattorina tunnettu onnetar suosi tällä kertaa nimimerkkiä....

 fisunen!

 ONNEA! ^^ Laitan sähköpostia mitä pikimmiten, joten tarkkailehan postiasi! ;)

11.12.2013

Arvonta: Voita 6 kuukauden ilmaisjäsenyys Netflixiin!

Sisältöyhteistyö: Netflix

Hei taas kaikille! Tuntuu, että näin loppuvuodesta olen suorastaan hukkunut yhteistyökuvioihin, mutta tiedänpä ainakin itselleni mieleisen tavan rentoutua ja levähtää: nimittäin hyvät elokuvat ja sarjat. Niinpä kun elokuvien ja televisiosarjojen suoratoistopalvelu Netflix lähestyi minua ehdottaen yhteistyötä, en epäröinyt lähteä mukaan.

Sain vasta vähän aikaa sitten Netflixin toimimaan koneessani (olin vain ihan liian innokkaasti blokannut Firefox-selaimeni asetuksista Microsoftin Silverlight -härpäkkeen, ei ihme jos ei meinaa toimia), ja olen ollut siitä asti koukussa. Olen katsonut pitkin syksyä Netflixin sarjoja lähinnä kavereiden luona, ja sen ansiosta olen kyllä aika vakuuttunut palvelun toimivuudesta ja kätevyydestä, ja saatuani tosiaan videotoiston toimimaan koneellani, rekisteröidyin lopulta itsekin. Kuukausimaksun hinnalla (7,99 € / 1 kk) voi katsoa mielin määrin leffoja ja sarjoja. Kerralla voi myös ostaa useamman kuukauden, tai vaikka koko vuoden. Tässä myös hyvä joululahjavinkki? ;)

Eri maiden Netflixeissä on hieman erilainen tarjonta, mikä saa minulta miinusta, samoin kuin se, että sarjojen uusia jaksoja valuu palveluun välillä ihan tuhottoman hitaasti. The Walking Deadistakin on vasta kaksi ensimmäistä tuotantokautta nähtävillä, vaikka neljäs pyörii jo Jenkeissä, möh. Sitten, kun viihdeteollisuus pääsee tilanteeseen, jossa maksullisten, kohtuuhintaisten ja ennen kaikkea helposti käytettävien palveluiden sisällöt myös päivittyvät edes suunnilleen samaa tahtia kuin sarjoja näytetään alkuperäismaassaan, sitten varmasti se piratismikin taittuu. Ihmiset haluavat palveluita, joita on vaivatonta käyttää, plain and simple. Ei ihme, että Netflixillä on jo yli 40 miljoonaa käyttäjää yli 40 maassa.

Tässä kohtaa Netflix saa kyllä ison hatunnoston siitä, että jos vain oma nettiyhteys suinkin toimii, streamin katsominen on kuin televisiota katsoisi, paitsi että streamin saa kätevästi pauselle milloin vain, ja toisin kuin television kanssa, katsoja päättää milloin ja millä tahdilla katsoo vaikkapa Breaking Badin ensimmäisen tuotantokauden. Netti on mullistanut viihteen käytön: ei tarvitse enää odotella viikkoa seuraavan jakson lähetysaikaa televisiosta, vaan voi katsoa sarjan vaikka maratonina, jos sattuu huvittamaan. Innostuinpa muuten aika paljon, kun huomasin palvelusta löytyvän mm. Farscapen, Fireflyn, Star Trek: The Next Generationin ja Sillan. Mielenkiintoista katsottavaahan on enemmän kuin ihmisellä riittää aikaa! Olen jo tsekkaillut läpi Netflixin kautta Orange Is The New Blackin ja aloittanut Weedsin katsomisen. On myös hauskaa, että palvelu osaa ehdottaa minulle uutta katsottavaa sen perusteella mitä olen aiemmin katsonut ja miten antanut tähtiä leffoille ja sarjoille.


Netflixin saa toimimaan tietokoneella (toimii siis tosiaan myös Macilla, kuten allekirjoittaneella on tilanne), tai kuten ystäväni Maija on tehnyt, pelikonsolin kautta. Kun toistolaitteen, vaikkapa siis sen läppärin, kytkee HDMI-kaapelilla televisioon, voi leffoja ja sarjoja katsoa ihan normaaliin tapaan suurelta ruudulta vaikka sohvalle käpertyneenä. Ei mitään vaikeaa. Netflixiä voi katsoa myös puhelimella tai tabletilla – kunhan se oma netti toimii.

Nyt teilläkin on mahdollisuus tämän blogiyhteistyön ansiosta päästä kokeilemaan tätä mainiota palvelua:

Arvon yhdelle voittajalle 6 kuukauden ilmaisen jäsenyyden Netflixiin!  
Osallistumisaikaa on ensi viikon keskiviikkoon 18. 12. 2013 klo 23.59 asti! 
Voit osallistua arvontaan hihkaisemalla kommenteissa. 

MUISTA KEKSIÄ ITSELLESI NIMIMERKKI, jotta tunnistat itsekin itsesi voittajaa täällä ensi viikolla kuikuillessani. ;) Jos mahdollista, jätä myös sähköpostiosoitteesi, niin minun on nopeampaa olla yhteydessä voittajaan. :)


ONNEA KAIKILLE ARVONTAAN!

6.12.2013

Äänestä vuoden eleganteinta drinkkiä ja voita kylpylälahjakortti!

Sisältöyhteistyö

musta sydan 1

Pääsin mukan Chambordin ja Indiedaysin yhteistyökampanjaan, jossa pitää ideoida oma drinkki. Mukana olevat bloggaajat kisaavat leikkimielisesti toisiaan vastaan – haussa on nyt vuoden elegantein drinkki, ja voittajan päätätte te, rakkaat lukijat!

Tätä kilpailua varten pääsin myös osallistumaan bloggaajien Inspiration Dayn yhteydessä järjestettyyn drinkkikouluun, jossa ammattitaitoiset baarimestarit opettivat muutamia käytännöllisiä vinkkejä ja innostivat ylipäätään kokeilemaan drinkkientekoa ihan kotosalla – liian harva on löytänyt tämän ilon, vaikka drinkkien tekemisen ei tarvitse olla mitenkään monimutkaista tai kamalan työlästäkään. Ja puhun siis vähän muusta kuin alkoholin ja energiajuomien sekoituksesta. :D

Yksi tärkein mieleeni jäänyt opetus oli käyttää aina ja ikuisesti vain tuoreita raaka-aineita, ja niinpä käytin sitruunamehuna ihan juuri hedelmästä omin pikku kätösin puristettua sellaista, enkä tyypilliseen tapaani valmista tehdasmehua. Tietystikin pieni vaivannäkö tekee aina myös kaikesta paremmanmakuista. ;) Tässä siis oma drinkkini:

Musta sydän
2 rkl Chambord-likööriä,
1 rkl Apteekin salmiakki -mixeriä,
1 tl tuorepuristettua sitruunamehua
Täytä loput lasista marjasiiderillä
Sekoita

Valmista!

Chambord-likööri on mustaherukkainen ja marjainen, aika makea maultaan. Sen maku sopiikin siis erittäin hyvin yhteen marjasiiderin kanssa, ja myös alkoholiton salmiakki-mixeri sopii marjaisten makujen seuraan. Koska yhdistelmä on sellaisenaan todella makea, kannattaa mukaan lisätä tuo sitruunamehu, joka antaa juomalle ryhtiä ja tasapainottaa makeaa suutuntumaa. Jäät pitävät juoman kylmänä – eikä muuten myöskään kannata pihdata niiden jäiden kanssa, sillä mitä enemmän jäitä, sen paremmin ne pitävät toinen toisensa kylmänä eivätkä sula ja laimenna juomaa. Tuota kyseistä salmiakki-mixeriä muuten löytyy sitten hyvinvarustetuista marketeista.

Äänestäkää siis mieleisintänne drinkkiä Chambordin Facebook-sivuilla tykkäämällä suosikkidrinkkinne kuvasta: https://www.facebook.com/ChambordSuomi . Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan Långvikin lahjakortti, joka oikeuttaa yöpymiseen kahdelle kylpylähotellissa (1 yö) sisältäen Buffet-aamiaisen ja vapaan pääsyn kylpylään. Palkinnon arvo on 155 euroa. Kilpailu on käynnissä 29. 11. – 19. 12.!

musta sydan 2

Muistakaa käyttää alkoholia vastuullisesti! Pitäkää kaverista aina huolta, ja nauttikaa kohtuudella, jos otatte.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

30.11.2013

Talven ensimmäinen asu

asukuvia 021213 1

Sisältöyhteistyö: Spartoo

Moikka taas kaikille! Mun blogaustahtini on näemmä nyt talven tullen inasen hidastunut, mutta ei anneta sen häiritä, täällä tämä bloggaaja edelleen hilluu! Talvikin on saapunut Tampereelle, ja sen myötä olen kaivanut esiin parhaat talvisaappaani, jotka olen tuossa vuosi takaperin saanut valita nettikauppa Spartoon kautta itselleni.

Marc O'Polon saappaat ovatkin kyllä toimineet aivan erinomaisesti Suomen talvessa: niistä löytyy pitävä kumipohja riittävällä urakuvioinnilla, ja saappaiden takaosassa oleva joustokangas mahdollistaa sen, että varren sisään mahtuu paksummatkin farkut – tai kuten omassa tapauksessani pahimmilla pakkasilla, farkut ja pari kerrosta villasukkahousuja niiden alla.

asukuvia 021213 10

Teen yleensä talvella kaikista jalkineistani vielä entistäkin lämpimämmät lisäämällä niihin villaisen pohjallisen, joka auttaa pitämään herkästi palelemaan taipuvaiset varpaat lämpimänä ja askeleen kevyenä.

Asukuvista muuten kiitos taas kerran blogikolleega Nooralle! Käytiin tuossa pyörähtämässä keskustassa aikamme ratoksi, ja Keskustorille rakentuva joulutori sekä "jäätynyt suihkulähde" kutsuivat luokseen nappaamaan asukuvia. Ja muikistelukuvia!

asukuvia 021213 11

Lupaan täten, että seuraavat asukuvat ovat jo sitten jotain muuta kuin ulkovaatekuvia. ;) ...Ellen sitten pyörrä sanaani ja innostukin esittelemään juuri samaisen pyörähdyksen aikana second handina tekemääni ulkoiluvaatelöytöä, nimittäin voin sanoa, ihmiset, että nyt kyllä kelpaa käydä pulkkamäessä tai vaikka laskettelemassa! Hämmästyttävää, etten ole lukioaikojen jälkeen edes kaivannut kunnon toppatakkia puhumattakaan paksuista toppahousuista. Tammikuussa on kuitenkin tiedossa talviriehaviikonloppu ystävien kanssa Himoksella, ja kaikenlaiset lumeen liittyvät aktiviteetit ovat olleet ahkerasti tapetilla, joten talvisten ulkoiluvaatteiden hankinnasta tuli aika äkkiä mielestäni hyvä idea. :D

27.11.2013

Taas hieman vähemmän viisas

Moikka taas kaikille!

Bloggari potee tällä hetkellä sohvanpohjalla eilen poistettua viisaudenhammaskoloansa vaihdellen haalean glögin ja mustikkakeiton välillä (haaveillen kaihoisasti Marianne-karkkien pureskelusta), mutta ajattelin kuitenkin jakaa kanssanne päivän asun viikonvaihteesta, kun oltiin porukalla metsästämässä joululahjoja ja syömässä. Tupareiden kuvasaldo puolestaan jäi aika pieneksi, kas kun aika vei mukanaan ihanien ihmisten kanssa ollessa, mutta näette kyllä tuota pikaa muutamia valikoituja otoksia!

isabel marant pour hm coat 1

Tarkkasilmäiset huomaavat kuvassa jotakin, josta intoilin jo aiemmin syksyllä: Isabel Marantin ja H&M:n yhteistyömalliston villakangastakin! Jes, sain kuin sainkin sen käsiini! ^^ Laatikkomainen ja hieman väljä boyfriend-malli on mukavaa vaihtelua tyköistuvalle, paksulle melton-villaiselle ja ennenkaikkea mustalle takilleni, mutta samalla törmäsin yllättävään pohdinnanaiheeseen: minkä värisiä kaulahuiveja harmaan takin kanssa käytetään? :D

Musta nyt sopii kaikkeen, toki, mutta entäs jos haluaisi ylipäätään vaaleamman kokonaisuuden? Harmaa huivi harmaan takin kanssa tuntuu vähän vaisulta vaihtoehdolta, ja aivan valkoista huivia en vain pysty visualisoimaan itselleni. Kuviot. Niin sen täytyy olla. Tarvitsen siis jatkossa kuviollisia, paksuja, leveitä villaisia huiveja.

Kuvista kiitos Nooralle, joka on muuten palannut taas bloggaamisen pariin!

Takki / Coat: Isabel Marant Pour H&M | Farkut / Jeans: BikBok | Kengät / Shoes: Converse Dainty (saatu / gifted) | Laukku / Bag: Proenza Schouler PS11 | Huivi / Scarf: All Saints Men

isabel marant pour hm coat 4 isabel marant pour hm coat 2 isabel marant pour hm coat 3

Sanottava muuten taas kerran, että kyllä viisaudenhampaan poistaminen on lopulta aika hiton paljon vähemmän pelottavaa ja dramaattista, kuin mitä aina saa kuulla ja lukea. Kyseessä on toki yksinkertainen psykologinen ilmiö: kauhutarinat kerrotaan aina eteenpäin ja ne myös jäävät mieleen paremmin kuin yksinkertaiset "meni kivasti, ei siinä mitään ihmeellistä ennen eikä jälkeen, lääkkeetkin toimi ihan niinkuin piti" -toteamukset. Mitä suurempi särö omassa todellisuudessa ja sen rauhassa, sen suurempi älämölö siitä on myös itse nostettava. Tästä syystä ei oikeastaan pitäisi ikinä yhtään missään asiassa lukea ihmisten kertomuksia ja kokemuksia. :D Jokainen on toki yksilö: voihan olla, että kaikki meneekin ihan päin persettä kaikilla kuviteltavissa olevilla tavoilla, mutta ennalta siitä asiasta murehtiminen ja stressaaminen ei kyllä auta tasan mitään.

Mutta siis: allekirjoittaneella sujui kaikki erittäin hyvin kieroista juurista huolimatta. Aikaisemman kokemuksen tuoman viisauden myötä enää ei edes itkettänyt eikä kovin kamalasti jännittänyt. Itse poisto-operaatio on todella nopea: aikaa menee aina eniten siihen puudutuksen vaikutuksen alkamisen odotteluun ja muihin valmisteluihin. Eilen haavaa vielä meinasi jomotella illalla, ja seuraavan särkylääkkeen ottamiseen oli tuossa kohtaa vielä hetki, mutta kas vain, mikä nerokas huomio: rauhassa sohvalla pitkällään löhötessä kipu ja särky ja tuikkiminen menee lähes kokonaan pois. Kannattaa siis käpertyä lähimpään kainaloon potemaan ja ottaa iisisti.

Sitten päivän vine -osioon: Suhtaudun näin chillisti viisurioperaatioihin ja etukäteismurehdintaan, mutta samalla stressaan itseäni melkein hengiltä gradujumituksen (ja noh, yleisen opintojumituksen) takia. Sanon suoraan, etten ole saanut tänä syksynä tehtyä työtäni kymmentä sivua enempää, ja viimeisen kuukauden olen ikäänkuin antanut kaiken muun mennä reippaasti ison G:n edelle. Elämänmuutosten, ystävien, muuton, uuden kämpän sisustamisen, uuden rakkauden, ensilumesta nauttimisen. Kaikkihan meistä välillä alittavat itsensä, ja itse on itsensä pahin kriitikko ja ruoskija, mutta vaikka miten yritän asettua itseni ulkopuolelle objektiiviseksi tarkkailijaksi, en pysty sanomaan tästä jumiasiasta mitään kaunista itselleni. Paitsi saman, minkä ohjaajaproffani: olet tehnyt enemmän kuin et yhtään, eikä G ole koko elämä. Mutta eihän tää nyt silti vetele.

Miten se kuuluisa niskaote itsestä tehtiinkään? Miten ihmiset tekevät sen? En ole koskaan päässyt sille ymmärryksen asteelle. Helposti käy niin, että sitä vain tuijottaa eteensä pala kurkussa pää kuin laskuhumalassa suristen. Muodosta siinä sitten niitä koherentteja ajatuksia. (Tässä kohtaa tekstiä uhmasin maailmankaikkeutta ja pureskelin en yhden, en kahden, vaan kolmen Marianne-karkin verran. Ei katastrofia.)

Ratkaisuyritelmä: pakotan itseäni keskittymään positiivisiin ajatuksiin, muistuttamaan itseäni kaikesta hyvästä elämässä (niistä asioista, joiden olemassaolo nyt toivottavasti ei riipu pätkän vertaa mun gradustani :D), kaatamaan mukiin vähän lisää glögiä ja ajattelemaan, etten minä ihmisenä ja persoonana ole yhtä kuin tekemättömät työni tai epäonnistuneet yritelmävirityskyhäelmät. Vaikka välillä tuntuukin siltä, että ainoa, mikä yhteiskuntaa ja joitakin ihmisiä kiinnostaa ovat ulkoiset tittelit ja statukset. Leimat, joita voi asetella ihmisten päälle ja esitellä muille. Lokerot, joihin ihmiset voi nätisti ja mutkattomasti asettaa ja sitten unohtaa heidät niihin. Mutta kyllä se tästä. Kyllä minäkin vielä. Kyllä mustakin vielä jotakin tulee.

Ei, virhe. Mähän olen jo jotakin. Kaikki meistä on, koska tässä me olemme. Meitä on (eivätkä nämä lokerot sulje mitään muuta lokeroa ulkopuolelleen ainakaan kuin toviksi kerrallaan) vitsailijoita, pohdiskelijoita, sohvaperunoita, ruuanlaittajia, sunnuntaiurheilijoita, suihkulaulajia, pöytälaatikkorunoilijoita, oman elämämme sankareita, hiljaisia, äänekkäitä, rohkeita, ujoja, myötätuntoisia, huolettomia, kotitonttuja, kylähulluja, ystäviä, lapsia, vanhempia, rakastajia ja rakastettuja. Elämä on nyt, eikä vuoden tai kymmenen vuoden päässä, kun taskussa vihdoin komeilee se tutkintopaperi. Kyllä kaikki järjestyy.

Lisää glögiä.

P.s. Snow Patrolin Run on muuten ihan yllärihyvä, ja Chasing Cars on biisi, jota varmaan popitan repeatilla loppuviikon. Miten nää on mennyt multa jotenkin ihan ohi? Noh, allekirjoittanut löysi tuossa vasta noin viime viikolla myös yllärirakkauden Jenni Vartiaiseen. Ei kai siinä, parempi myöhään kuin ei milloinkaan?


25.11.2013

Arvostelussa Rimmel Stay Matte Liquid Mousse

Sisältöyhteistyö

rimmel stay matte

Sain arvioitavakseni Rimmelin uuden meikkivoiteen Stay Matte Liquid Mousse, joka lupaa nimensä mukaisesti pitää ihon tehokkaasti mattaisena, ja tietenkin peittää ihon virheitä ja epäkohtia, mutta silti jättää luonnollisen ja kevyen oloisen lopputuloksen. Geelipohjaisessa, vaahtomaisen ilmavassa meikkivoiteessa kerrotaan olevan pieniä puuterihiukkasia, jotka mahdollistavat tuon mattaisan lopputuloksen. Meikkivoiteesta on olemassa viisi eri sävyä, joista sävy 100 Ivory on vaalea ja keltapohjainen sävy. Tuotteen suositushinta on 8,50 €.

Stay Matte Liquid Mousse on tarkoitettu kiiltävälle iholle, mutta itse täsmentäisin myös, että helposti rasvoittuva iho on tämän tuotteen kohderyhmää. Oma pintakuiva ihoni kun kyllä myös kiiltää, mutta on tosiaankin vaikeampi saada toimimaan tämän tuotteen kanssa yksiin, ellei alla ole kunnon rasvausta.

Tässä vielä havainnekuvat meikkivoiteen tehosta.

Tässä ihoni ennen meikkipohjan levitystä:

rimmel stay matte 3
rimmel stay matte 4

Ja tässä jälkeen:
rimmel stay matte 2
rimmel stay matte 1


Peittävyyden huomee kenties parhaiten katsomalla tuota otsassa olevaa näppylää, joka kyllä peittyy kohtuu hyvin ihan pelkällä meikkivoiteella. Kuten myös huomaatte lähikuvista, iho jää todella mattaisaksi – kuivimmista kohdistaan jopa vähän liiankin mattaisaksi. Omalle ihotyypilleni tämä tuote ei siis ole aivan ideaali ainakaan näin talvella, mutta voin hyvin kuvitella sen toimivan paremmin iholla, joka rasvoittuu luonnostaan omaani enemmän.

En sinänsä (enää) tavoittele täydellisen virheetöntä ihoa, koska ensinnäkin sellainen on kamalan työlästä, ja toiseksi se on aikamoisen tarpeetonta. Ei sen, että tuntee olonsa kotoisaksi omassa ihossaan ja ulkomuodossaan pitäisi olla kiinni täydellisestä virheettömyydestä, vaikka tietysti me usein haluamme itseämme ehostamalla näyttää itsellemme ja muille sen parhaan mahdollisen minän, sellaisen, joksi itsemme kuvittelemme omassa mielessämme. En mäkään vieläkään tiedä, kumpi on parempi tapa piristyä ja saada silmänsä auki – kahvi vai ripsiväri.

Meissä kuitenkin nyt on näitä valuvikoja ja kaikenlaista pientä ja persoonallista, sen asian kanssa nyt joutuu joka tapauksessa elämään. Jokainen toki päättää itse miten paljon aikaa, vaivaa ja rahaa haluaa käyttää näiden persoonallisten valuvikojensa peittelyyn tai häivyttämiseen, mutta samalla kannattaa myös aina muistuttaa itseään siitä, mikä lopulta elämässä on tärkeintä. Mitä se sitten kenellekin on tai mitä sen pitäisi olla, siihen en ota kantaa, koska se on jokaisen oma asia. Pointtini: otetaan iisisti ja ollaan armollisia itsellemme.

Mukavaa viikonalkua!

21.11.2013

Dagens

dagens nov20 4

Siitä on jo aivan liian kauan, kun viimeksi saitte nähdä päivän asuni, mutta uskoisin, että ymmärrätte tilanteen. Ei, en viittaa uuden hovikuvaajan metsästykseen, olenhan kuvannut ah niin itsenäisenä bloginaisena ansiokkaasti kolmijalan kanssa jo blogiurani alkumetreillä (joskin tuossa naapurissa asuu kyllä hovikuvauksen salat tunteva ystävä, hmm-hmm), enkä viittaa edes siihen tavalliseen muotibloggarin ruikutukseen: säähän, valonpuutteeseen ja kyvyttömyyteen säätää kameraa tai hankkia niitä valonlähteitä. You know, ottaa vaikka jalkalamppu ja tyrkätä se about naamalle. Eikös se luovuus ollut tämän alan vahvuus, mitä. :D

dagens nov20 5
dagens nov20 2

Viittaan siis pikemminkin uusien huudien outouteen, ajanpuutteeseen ja pohdintohin siitä, kehtaako nykyään enää julkaista asukuvia, jotka on kuvattu vaatekaappien edessä Senaatintorin portaikon sijasta, opiskelijakämpän muovimatolla kauniin parketin sijasta. Rima kohoaa asukuvien toteutuksessa koko ajan korkeammalle, musta jotenkin tuntuu. Mutta ihan pokalla nyt tässä mennään ja paikkaillaan, vaikka olenkin välillä oikeasti miettinyt, että olenko mä ihmisenä tätä nykyä enää riittävän taitava, riittävän viitseliäs, riittävän mielikuvituksekas tai riittävän inspiroiva voidakseni väittää pitäväni tyyliblogia, ja mites nää puitteet, ja mites nää vaatteet, ja mites tää naama, ja niin. Silti se on se juttu, mistä mä yhä saan ne kiksini tähän touhuun. Ja ainahan tämä keskustelu sitten lopulta palautuu siihen, että jos ei tämä meininki jollekin kelpaa, aina voi etsiä sitten niitä parempia blogeja seurattavakseen. :D

Että tällästä ruikutusta ja ensimmäisen maailman ongelmia meillä täällä tänään, mitenkäs siellä teillä? :D
Silkkipaita / Silk Shirt - Zara, farkut ja buutsit / jeans and boots - Acne, rannekoru / bracelet - Ideakoru

It's been a while since I last posted outfit pics. I'm sure you understand – not only have I gone through a break-up, I've also moved to a new place. Usually bloggers in Finland complain about the weather and light, and the days here are so short during the winter. I usually do too, but this time it's simply me trying to figure out where to put my tripod and if it's okay these days to shoot in front of your closet instead of some fancy location with crazy bokeh. My floor is also made of some basic plastic matt, so no pretty woodwork going on there either. Oh well, take it or leave it, can't say much else, right? :D

First world problems.

20.11.2013

Tänään: Vihan liekit!


Tänään tänään tänään, vihdoin tänään pääsen katsomaan leffateatteriin Nälkäpelin (The Hunger Games) jatko-osan Vihan liekit (Catching Fire), jota onkin kaveriporukalla odotettu hyvä tovi! Lieni aika selvää, että liput hankittiin about heti, kun pystyi. Kesäkin ihan meni kirjatrilogiaa kahlatessa (muun muassa) ja upean, asenteikkaan ja viisaan Jennifer Lawrencen muita leffoja ihastellessa. Ja jousiammuntakurssille menosta haaveillessa (kyllä mä vielä saan aikaiseksi!).

Viime Tampereen päivänä allekirjoittanut muuten kävikin ihan täpinöissään vähän testailemassa Armonkalliolla jousta, ja oon kyllä nyt ihan vakuuttunut tulevasta mestariampujan urastani. Krhm. Tsekkailkaahan kaikki kiinnostuneet Tampereen Jousiampujien sivut! Tarina muuten kertoo, että Jennifer Lawrence on ihkaoikeastikin aikamoisen etevä jousen kanssa. Lääh, mulla on ehkä girl crush.

Löytyykö teistä lukijoiden joukosta jousiampujia? Entä muita Nälkäpeli-faneja? ;)


Ja voittaja on...


Finnish Design Shop -kilpailun voitti..... rumpujen pärinää.... ikuisuus hiljaisuutta.... jännitys tiivistyy.... odottakaa viisi minuuttia..... tai viisi vuotta....

KATARIMARIA!

Laittaisitko Katarimaria minulle sähköpostia, niin voin välittää yhteystietosi FDS:lle. :)
Onnea isosti voittajalle, ja kiitos kaikille osallistuneille! :)

19.11.2013

Muista osallistua Finnish Design Shop -arvontaan!

 

Muistuttaisin vielä kaikkia, että nyt alkaa olla viimeiset hetket käsillä osallistua Finnish Design Shop -arvontaan, jossa yksi voittaja saa valita mieleisensä värisen Hayn Kaleido-tarjotinsetin! Sinne siis, mars! Aikaa on vain huomiseen keskiviikkoon klo 12 asti!

P.s. Ketään muita, jotka aikoo huomenna suunnistaa katsomaan Catching Firea / Vihan liekkejä? ;) Allekirjoittanut on ainakin ihan täpinöissään!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...