4.12.2012

En enää tarvitse

Huh, joulukuu matelee hiljaisesti, mutta varmasti eteenpäin. Kaiken joulutohinan ja jouluostosten yhteydessä on hyvä pohdiskella myös asiaa, josta Pinja kirjoitti. Hän nimittäin haastoi kaikki mukaan En enää tarvitse -haasteeseen. Vuodessa jokaista Suomessa asuvaa kohti syntyy yhdyskuntajätettä hurjat 470 kiloa. Joten:
"Pian on joulu ilon ja antamisen juhla. Mitäpä jos tänä vuonna et ostaisi itsellesi lainkaan joululahjaa? Haastan bloggaajat tällä postauksella joulukuun kestävään ostolakkoon. Älä osta itsellesi mitään uutta materiaa joulukuun aikana. Sallittujen listalla tietenkin ruoka, normaalit hygieniatarvikkeet, palvelut, läheisten joululahjat ja muut mahdolliset pakolliset ostokset. 

Tämä voi kuulostaa vaikealta, mutta se osoittaa sen kuinka kiinni nykyajan ihmiset ovat ostamisessa. Haastan tässä näin ollen myös itseni, sillä sorrun usein myös ostamaan asioita joita en tarvitse. Osallistua saa kuka tahansa, mutta muutamia näkyviä bloggaajia käyn itse haastamassa mukaan! :)"
Pitää jo ihan alkuun sanoa, että mä en valitettavasti ihan tällaisenaan osallistu tähän haasteeseen, koska olen jo "budjetoinut" itselleni jotakin, joka rikkoisi haastetta. ;) En yleensä osallistu myöskään Älä osta mitään -päivään. Mutta sen sijaan haluaisin kiinnittää kyllä tähän asiaan huomiota noin yleisellä tasolla. Eikö olis ihan jees, että näin mitenkään ketään syyllistämättä ja sormella osoittelematta, jokainen vähän kelailisi omia kulutustottumuksiaan ja miettisi, onko se kaikki todella tarpeellista? Vaikka sitten päätyisi siihen, että ei olekaan mikään holtiton tavaranhaalija eikä täten ole tarvetta muutaa mitään, niin ajoittainen itsereflektio on kuitenkin ihan paikallaan. Mutta tämä haaste sai mut taas ajattelamaan näitä juttuja enemmänkin.

Yhteiskunnasta on tullut niin kulutuskeskeinen, että puhutaan siitä, miten ihmiset rakentavat identiteettejään ja ilmaisevat itseään ostovalintojensa kautta. Siis ilmaisevat itseään ostamalla, määrittelevät itseään ostamansa tavaran perusteella, haloo? Se tuntuu äkkiseltään aika rankalta ja kummalliselta idealta. Tulee mieleen myös Fight Clubista eräs tuttu monologin pätkä....
 
Mä en tietysti ole yhtään sen parempi, näkeehän sen jo siitäkin, millaista blogia pidän. :D Mutta itse ainakin välttelen yleensä kaikenlaisia spontaaneja ostohurahduksia, ja pidän itselleni sääntönä vähintäänkin nukkua yön yli ennen ostopäätöstä, ellei nyt ole jotenkin ihan ainutkertainen tilaisuus elämässä. Yleensä nimittäin spontaanit hankinnat ovat ainakin mulla niitä, jotka kaduttavat eniten. Ja vaikka en usko kohtaloon, suurempiin suunnitelmiin tai universumin ohjailuun, etsin tietoisesti kaikenlaisia tekosyitä olla ostamatta, ajatuksella "tämä on merkki siitä, ettei vaan kannata". :D Kaunis laukku, jota olen katsonut netissä, onkin livenä "vain" ihan kiva? Selkeä merkki, jos siihen ei päätä pahkaa rakastu, it was not meant to be. Kiva paita, josta kuitenkaan ei ole kokoja jäljellä? Ihan selkeä merkki, move on with your life. Kengät tuntuvat ihanihan vähäsen hassuilta jalassa? Joo unohdetaan nämä. Hiustuote, josta en tiedä mitään, mutta jota myyjä auliisti ylistää? Never, en hanki mitään kosmetiikkatuotetta ilman huolellista taustatutkimusta.

Olemme myös perheenjäsenten kanssa sopineet nyt joka vuosi, että joululahjoissa määrä ei korvaa laatua, eli hankintaan mieluummin jotain hyvin ajateltua tai tarvittua, jos välttämättä mitään, kuin että hukutettaisiin toisemme tavarapaljouteen (suklaaseen ehkä on ok hukuttaa?). Minusta sekin on monella tapaa hyvä idea: se on mahdollisesti lompakkoystävällisempi, ja näin pienessä kämpässä asuessa kaikki ylimääräinen tavara tulee vain lopulta tielle ja alkaa ahdistaa, joten on hyvä, ettei sitä joulunakaan keräänny kauheasti ylimääräistä. :D Suklaa nyt katoaa aina johonkin hyvin nopeasti.


Toisaalta mua kyllä mietityttää tämä itselläkin oleva tapa "palkita" itseä ostamalla jotakin kivaa. Oli se sitten materiaa tai vaikka mässyjä, niin miksi itsensä palkitsemisen tarvitsisi maksaa mitään? Eikö itseään voi palkita vaikkapa antamalla itselleen vapaa-illan kaikista velvollisuuksista ja murheista, lähtemällä piristävälle ja kehoa puhdistavalle lenkille, menemällä tapaamaan ystäviään tai ihan vain chillailemalla? Mä en tietenkään halua sanoa kenellekään "sun pitäisi tehdä näin ja näin", koska jokainen luonnollisesti tekee omat valintansa ja that's it, ei siihen ole rakentavaa tai hyödyllistä lähteä kenenkään puuttumaan sormella osoitellen. (Pikemminkin pahimmassa tapauksessa ihmisten syyttely aiheuttaa vain voimakkaan torjuntareaktion ja hyöty on tasan nolla.) Mutta nää on juttuja, joita olen itse huomannut omassa ajattelussani ja yrittänyt aktiivisesti ajatella vähän toisin.

...Ja kaikesta tästä tiedostamisesta huolimatta minäkin jatkan kuluttamista ja kulutukseen kannustamista. Aika paha tilanne se olisikin, jos ihmiset yhtäkkiä lakkaisivat kierrättämästä rahaa ja kulutushyödykkeitä, tuosta vaan naps. Haluan vain sanoa, että miettikää miten itse kulutatte ja miksi, ja tehkää omat päätöksenne. Olkaa tietoisia.


Olkaa haastettuja. ;)

2 kommenttia :

Ninian Selene kirjoitti...

Enpä voi minäkään osallistua, koska lahjoin itseni juuri Lumia 920:lla. Tai no, tilasin sen, tulee kun niitä tulee operaattorille. Puolustuksekseni kylläkin sanon että puhelimeni on oikeasti vaihdon tarpeessa ja reilun kolme vuotta vanha, mikä on nykyaikaiselle hienoteknologialle jo ikuisuus.

Tosin, jos tuota ei nyt sitten lasketa niin osallistun ilomielin eikä ole edes vaikeaa, kun "turhaan" ei ole varsinaisesti juuri koskaan varaa.

Heidi kirjoitti...

Haha, mäkin teen aina noin, että jos yhtään löytyy edes jonkinlainen syy olla ostamatta jotain tuotetta, niin uskottelen itselleni että mun ei nyt vaan ole tarkoitus ostaa sitä. Yksi hyvä metodi vaatekaupoissa on se, etten suostu ostamaan vaatetta joka on kyllä kiva ja söpö, mutta joka koostuu enimmäkseen tekokuiduista. Olen myöskin todella laiska jonottamaan sovituskoppeihin, joten yleensä jo pelkkä sovituskoppijono on mulle riittävä syy jättää vaate sinne rekkiin.

Kirjojen kohdalla mulla ei kylläkään valitettavasti ole minkäänlaisia estoja, vaan raahaan niitä jo ennestääkin täyteen hyllyyni aina kun siltä tuntuu. :F Toisaalta, jos zombie apocalypse joskus tulee, niin mulla on sytystarpeita niin paljon että koko jäljellejäänyt ihmiskunta varmaan selviää niillä! :D

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...