10.9.2012

Mitä jos kasvattaisin?

Olen viihtynyt nykyisessä epäsymmetrinen leikkaus + luonnonkihara suoristettuna -lookissa nyt parisen vuotta, keväästä 2010 lähtien. Tykkään edelleen toispuoleisesta tukasta, mutta olen kyllä pohtinut sitäkin, että mahtaako ennenpitkää tulla vastaan se hetki, kun kasvatan sen pois.

Eihän sitä tiedä, ehkä pidän saman hiustyylin seuraavat viisikymmentä vuotta ja teen siitä signatureni, mutta ihan piruuttanikin olen pohdiskellut hiusten kasvattamista, tai siis lähinnä tuon toisen puolen kasvattamista, ja sitä, miten sellainen nyt sitten onnituisi nykytilanteesta käsin. Myös siksi, että tällainen leikkaus on lopulta aika high maintenance: se vaatii ehdottomasti leikkausta säännöllisesti, ja omaan makuuni vähän liian usein. Ja lisäksi luottokampaajani muutti pois. :(

Sen tiedän, etten aio leikata itselleni aivan lyhyttä tukkaa, koska haluan hiuksista kehystystä kasvoilleni. Toisaalta minulla on vain huonoja muistoja pitkästä tukasta, sen paksuudesta, pitkien hiusten tunkemisesta joka paikkaan, takuista ja ikuisuuden kestävästä suoristuksesta. Jo puolikaskin päätä hartiapituisia hiuksia ottaa oman aikansa.

Testasin molemminpuolista keskipitkätukkaisuutta kuvanmuokkauksen avulla. Valkkasin kuvan, jossa kasvoni katsoivat eteenpäin, leikkasin kuvan naaman keskeltä kahtia ja käänsin toisen puolen peilikuvaksi. Kunhan olin ulvonut vähän aikaa lopputulokselle, säädin itseni tuunausmoodiin ja värkkäsin kuvasta edes hitusen luonnollisemman näköisen. Tein jakauksen, muokkasin kasvoista vähän vähemmän peilikuvasymmetriset (ihmisen kasvot eivät koskaan ole täysin symmetriset) tuomalla alkuperäisestä kuvista kasvonpiirteitä, nostin hiusrajaa, värkkäsin kasvoille tulevien hiuksien muotoa ja vaalensin hippasen hiusten tummimpia kohtia. Alkuperäinen kuvakin oli aavistuksen tärähtänyt, joten jonkun verran yksityiskohdat antoivat anteeksi sen, ettei ollut edes hiirtä käytettävisäs piirtopöydästä puhumattakaan. Valmis lopputulos on tässä.

what if I grew my hair

... Ja tässä alkuperäinen kuva:

gabbi again 1


....Ja tässä alkuperäisestä tehty simppeli peilikuvaversio (nyt saa ulvoa):

what if I grew my hair simple mirroring

...Ja tässä vielä rinnakkain:

what if I grew my hair simple mirroringwhat if I grew my hair

Tykkään tuon viitekuvan perusteella kyllä siitä, miltä suoristettu kuontaloni about tämän mittaisena ja muhkeasti pöyhittynä näyttäisi. Jopa kammoani keskijakaus näyttää tuossa erittäin siedettävältä. Miinuspuolina sitten tosiaan ylipaksun tukan kiroukset, suoritusajan tuplaantuminen vähitellen, kasvattamiseen menevä aika ja mitä pohdin ehkä eniten: en halua enää koskaan olla pyramid head, kuten yläasteella tasapitkäksi leikatussa polkkatukassa. :D

Toisaalta myös tuollainen molemmilta puolilta yhtä pitkä tukka on aika perus. En ole hirveästi välittänyt siitä mitä muu massa tekee, suurimman osan ajasta menenkin ihan mielelläni sen massan mukana ja tunnen olevani osa jotakin sen sijaan, että tuntisin olevani tuijotettu ulkopuolinen, mutta olen toisaalta tykännyt siitä, että hiustyylini on niin tunnistettava ja omanlaisensa. Ja vieläpä puhutteleva: Sen miten tarkasteltavan asian kokee, riippuu siitä mistä näkökulmasta ja asemasta sitä itse tarkastelee, mitä puolta elefantista tuijottaa. Tukkanihan on ihan erilainen toiselta kun toiselta puolelta.

Mulla on seuraava kampaamoaika syyskuun lopulle, siihen mennessä pitää tehdä päätöksiä. Toisaalta, ainahan siihen epäsymmetriseen voi palata, jos kasvattelu alkaa tuntua hirveältä, mutta toisaalta en tiedä, haluanko ihan vielä edes luopua näin hauskasta ja "helposta" tukasta. Äh, voisko joku vaan päättää mun puolestani. ;D

10 kommenttia :

Horros kirjoitti...

Näyttää todella hyvältä noin! :)

Ulrika kirjoitti...

Ihan sci-fi leffojen kaunotar olet tuossa modatussa kuvassa :) Mutta niin, miten se kasvatus sujuisi, voi näyttää välivaiheet vähän hassuilta, jos et raaski lyhentää välillä reippaasti pidempää puolta. Ehkäpä kampaaja osaisi neuvoa?

Aridith kirjoitti...

Oon aina ihaillut ihmisiä jotka uskaltaa leikata "rajuja" ja puhuttelevia malleja. Siirtyminen tietyllä tapaa rajummista lookista tavallisempaan on yllättävän outoa. Mulla oli vuositolkulla toistaan puhuttelevampia värjäyksiä ja nyt kun olenkin "ihan tavallinen blondi" lady gaga tasatukalla on iskenyt kauhea kriisi. Apua, nätänkö mä nyt ihan yhdeltä tusinasta...vaikka oikeastaan sen näytänkö vaiko en ei pitäisi kauheasti liikuttaa.

Maria Morri kirjoitti...

Horros, tänks :D

Ulrika, joo, sehän sen parhaiten tietää, ja joo, oon kans täysin siinä uskossa, että ne välivaiheet voi ottaa hermoon ja näyttää oudolta. :D Jonkun verran tota tukkaa nyt voi ihan kammata taakse vaikka muotoilutuotteiden ja lakan avulla, mutta jossain kohtaa joutunee tosiaan leikkaamaan toistakin puolta lyhyemmäksi. Bleh, polkkatukkakaan ei kyllä nyt yhtäkkiä taas houkuttaisi. ;D

Jee, scifiä! o/

Aridith, voin kuvitella tunteen :D Mutta onneks tukka-asiat on sen verran rentoja, että kyllä niistä hiuksista aina eroon pääsee ja uutta kasvaa tilalle. x) Ajan kanssa, mutta kuitenkin. :D

Boop kirjoitti...

Heh kun sanoit että ehkä pidätkin nykyisen tukkatyylin 50 vuotta tuli mieleen yksi keski-ikäinen nainen, jonka olen aika nuoresta lähtien nähnyt aina jossain ja hänellä on aina ollut täysin sama hiustyyli. Sekin on epäsymmetrinen mutta ihan eri tavalla leikattu kuin sun ja hiukset ovat todella ohuet, lyhyt osa tukasta on valkoinen ihan lyhyt siili ja loput mustaa polkkapituista tukkaa. Teoriani on, että tämä nainen on mennyt joskus 80-luvulla kampaajalle joka on tehnyt hänelle "hienon" makeoverin ja sen jälkeen nainen on jämähtänyt siihen tyyliin. Tai ehkä hän on ollut hiusmallina, koska se tyyli on juuri sillä tavalla epäsymmetrinen ja efektivärejä hyödyntävä kuin hiusmallien karmeat näytöstukat joskus. Ehkä sitten kun sä oot keski-ikänen joku vetää johtopäätöksiä sun epäsovinnaisesta vanhemman naisen tukasta jos pysyisit tossa :-D

Tein myös muuten joskus tuon saman oman naaman peilaamisen suoraan edestä otetusta kuvasta, peilasin molemmat puolet ja toisesta tuli paljon nykyistä naisellisemmat kasvonpiirteet ja toisesta aika järkyttävät mieskasvot, oikeasti aika rumat :---D Sitten tein saman poikakaverini kuvalle ja niistäkin tuli naisellisempi ja miehekkäämpi versio mutta hänellä sitten se naisellinen versio oli järkyttävä ja miehekäs versio sellainen ultraäijä :P Hauska kokeilu kyllä ja kertoo aika paljon kasvojen epäsymmetrisyydestä ja selittää senkin miksi mullakin on valokuvissa se "parempi" puoli. Kai tuostakin joku tutkimus tms oli mistä idean aikoinaan keksin.

Maria Morri kirjoitti...

Boop, hahaa, mahtavaa :D Mun mummulla on kans ollut sama tukkatyyli niin kauan kuin muistan, ihan saleesti ainakin yli 20 vuotta, mutta se on sellainen ajaton, lyhyt, vaalea ja raidoitettu. En tiedä mikä sen tyylin tarina on :)

Hei joo, oon kans joskus lukenut noista maskuliininen puoli - feminiinien puoli -jutskista, mutta en kans muista sen tarkemmin mitä ja mistä. Mut jänniä nää... :D

Anonyymi kirjoitti...

Ainakin näyttäisit ihan TÖRKEÄN hyvältä tuollaisella tukalla! Jotenkin tuo väri + keskijakaus + paksuus toimii sulle ihan kympillä.

Pia kirjoitti...

Mä olen kasvattanut tosta samaisesta tukkamallista nyt tasapituista. Välillä se on ollut turhauttavaa, mutta periaatteessa se on ollut ihmeellisen kivutonta :)

Tukka ei ole edelleenkään tasapituinen, mutta ero ei ole enää niin iso että uskallan pitää tukkaa aukia molemmilta puolilta :) Pitäis vaan tasaseks jossain vaiheessa pätkästä, ja en haluais vielä mitään polkkaa et heh :P

Tiina kirjoitti...

Hahahah!!! Tuli jostain syystä ihan South Park mieleen tosta alkuperäsestä peilikuvakuvapitkätukka-Maria-hässäkästä. :D

Iso tukka pitää olla, ja toi keskijakaus-setti näyttää sekin kyllä huisin hyvältä!

Maria Morri kirjoitti...

Se on joo aika epätodellinen kuva! x)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...