28.8.2012

Kelpaamattomuuden ja negistelyn kulttuuri

augusttwentythird 2

Kauneusblogi Temptalian Christine kirjoitti taannoin aivan erinomaisesti negatiivisuuden kulttuurista: itsemme ja muiden kovasta arvostelusta. Christineä innoitti tähän artikkeli Worst Makeup Pictures on the Internet, jossa ruodittiin pahansuopaan sävyyn ihmisten meikkimokia. Kuvat olivat tavallisten ihmisten kuvia näiden toteuttamista meikeistä, netistä poimittuja. Itse asiassa osa niistä oli vieläpä parodioita, tahallisia övereitä, tiesi artikkelin kirjoittaja siitä tai ei. Monet lukijat kyllä tunnistivat tuttuja naamoja.

Christine kirjoitti osuvasti siitä, miten kulttuurissamme on tapana olla aika armoton ja suorastaan kiusata toisiamme. Kritiikkiä kohdistetaan omaan ulkonäköön, ja tietysti myös muiden ulkonäköön. Kuten tiedätte, olen ollut pitkään ihan täsmälleen samaa mieltä, ja tunnistan tekstissä esitetyn ongelman: Kun paasataan nuorten itsetunnosta ja ihmisiin kohdistuvista ulkonäköpaineista, on aika jännää, että kirjoitellaan tuollaisia artikkeleja, tai että televisiosta kuitenkin pursuilee viihdeohjelmia, joissa taviksista tuunataan jotain upeaa – he siis toisin sanoen eivät kelpaa sellaisina kuin ovat.

Heidät asetetaan linssin alle ja peilin eteen. Joskus jopa peilikaappiin. Yleensä ohjelman alussa etsitään ja osoitetaan kaikki ihmisen ongelmakohdat, ja pakotetaan linssin alle asetettu ihminenkin tunnustamaan vikansa, vaikka tämä ei aluksi ymmärtäisikään, mikä ihme nyt on niin väärin siinä miten hän itsensä kantaa. Viesti on osapuilleen tämä: "Siis hyvää päivää mitä vaatteita, siis kattokaa nyt tota kirjavaa ja ryppystä naamaa, siis kato nyt ihminen ittees peilistä millanen sä oikein olet. Ei, siis tää ei todellakaan käy, sä et todellakaan voi jatkaa ton näkösenä, kai sä sen ymmärrät. Mutta ei hätää, me autamme ja teemme sinusta jotain ihan muuta, koska ulkokuoresi muuttamalla sinusta tulee parempi ihminen ja kaikki rakastavat sinua. Koska itsenäsi sä et kelpaa."

Muistan aina erään tietyn jakson ohjelmasta, jossa tuunausten painopiste on kauneusleikkauksissa. Tyttö on surullinen, koska hänen sulhasensa oli jättänyt hänet. Hän aikoo voittaa tämän takaisin – käymällä läpi leikkauksia ja kaikenlaista muutakin ulkomuodollista muokkausta. Kun mies sitten jakson lopussa näkee ulkonäöltään muuttuneen tytön, rakkaus ja mies palaa naps vain leimahtaen takaisin, koska likalla on erilainen tukka, erilainen nenä ja erilaiset vaatteet. Toinen esimerkki tulee mieleen ohjelmasta Morsiusdieetti, jossa tulevat morsiamet laihduttavat ja muuttavat juontajien ohjaamina elintapojaan, jottei morsianten heteronormatiivinen hääpäivä ja avioliitto menisi piloille naisen leviävän ulkomuodon takia. "Katso tätä kuvaa, tällainen sinusta tulee jos et muutu, ja tiedäthän mitä siitä seuraa, sitäkö sinä haluat?"

Aika surullinen viesti, kun sitä kelaa. Kaipa nyt viihdettä ja muodonmuutosohjelmiakin kuitenkin voisi halutessaan tehdä rakentavamman kaavan kautta, ja on varmasti tehtykin. Terveellisissä elämäntavoissa ei ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta ihmisten kiusaaminen terveelliseen elämään ei äkkiseltään kuulosta kestävältä ratkaisulta. Tai terveeltä. Toisaalta, mikäs minä olisin muiden puolesta puhumaan ja jotenkin muka tietämään paremmin kun he (tai te) itse, jos tuo lähestymistapa ihan aidosti auttaakin ihmisiä elämään onnellisempaa elämää. Mikään ei raivostuta mua yhtä paljon, kuin toisten puolesta suuttujat ja loukkaantujat, toisia uhriuttavat "sä et vaan tajua, että sua alistetaan kun ajelet karvojasi" -puheet. Jokainen siis nyt kuitenkin olkoot loppuviimein oman elämänsä asiantuntija.

augusttwentythird 1

Olen jo blogini alkumetreillä kirjoitellut oman manifestini toisten ulkonäön arvostelusta ja ennenkaikkea pahansuopuudesta. Sanoinpa minäkin saman, minkä Christine kirjoitti myös loistavasti tuohon tekstiinsä: Virkeen aloittaminen fraasilla "Ei millään pahalla, mutta..." ei ole mikään oikeutus sanoa toiselle pahasti. Se ei mitenkään vähennä omien kommenttien viiltävyyttä tai peittele tippaakaan sitä pahansuopuutta, joka noita aloitussanoja seuraa. Ollapa sitten ihan selkärangan kanssa ilkeä jos on pakko, tai parempi, vaihtaa levyä ja jättää ne ilkeydet väliin. Itseään ei kannata huijata.

Mikään ei kerro meille, mikä on jotenkin kiveen hakatusti ajasta ja paikasta ja omista mielipiteistämme riippumatta kaunista, mikä on oikea tapa pukeutua tai mikä on oikea tapa meikata. Mikä on oikea painoindeksi tai mikä on oikea nenän pituus-leveys-suhde. Kaikilla on oma makunsa ja omat mieltymyksensä, eivätkä ne voi olla väärin. Vääriä ovat vain sellaiset asiat, jotka aiheuttavat muille vahinkoa. Tästä syystä minäkin päätin jo aivan blogitaipaleeni alussa, etten tule pilkkaamaan blogissani kenenkään ihmisen ulkonäköä tai vaatevalintoja, en tavisten, en julkkisten, vaan päinvastoin haluan kannustaa lukijoitani suhtautumaan omaan ja muiden ulkonäköön myönteisesti. Ei "mitä voin tehdä ollakseni paremman näköinen = parempi ihminen", vaan "mitä hauskaa voin kokeilla tänään", tai "miten paremmin ilmaista itseäni pukeutumisella".

naama 5

Kulttuurimme sanelee meille ajasta ja paikasta riippuen, mikä on enemmistön keskimääräinen mieltymys mihinkäkin, mikä on milloinkin muodissa, mihin muottiin meitä milloinkin yritetään änkeä ja minkä perusteella ihmisiä rajataan normien mukaan toimiviksi ja normeja vastaan rikkoviksi. Se ei ole mikään uusi keksintö. "Kaunis" on todella herkästi lähinnä nimi sille, mitä suurin osa ihmisistä tilastollisesti pitää kauniina tai tavoiteltavana, eikä aina kuvastakaan puhujansa yksilöllisiä sielunmaisemia. Kauneutta ei siis aina arvosteta itsenään, vaan se muodostuukin helposti siitä, miten tarkasteltu kohde vertautuu muihin. "En kutsuisi häntä kauniiksi, aika tavallisen näköinen, en kääntäisi kadulla ihmisvilinässä päätäni, jos vastaan tulisi." Mutta miltä näyttää ihminen silloin, jos tätä ei vertailekaan muihin?

Näistä syistä muuten myös inhoan syvästi tiukkoja pukeutumisetikettejä (mistä olen myös kirjoitellut jo vuosia sitten), joiden funktioksi on aikaa myöten tullut pukeutumisen helpottamisen sijaan "kunnioittaa muita" mukautumalla johonkin kulttuurin sanelemaan, ajassa ja paikassa (esim. juhlissa) hetkellisesti vallitsevaan ulkonäköstandardiin. Että kaikilla on kivaa, ja ettei kukaan järkyty toisen epäkelvosta mekkomateriaalista, sukkahousujen puutteesta tai norminvastaisesta kampauksesta. Ne kun ovat aivan tosi oleellisia juttuja ihmisten yhdessäolon ja viihtymisen kannalta. "Mulla olis muuten tosi hauskaa, mutta kun sulla on toi vääränlainen hamonen niin mä en kyllä voi mitenkään nauttia olostani, ja se on sun vika, koska sä rikot etikettiä." -.-

Olen myös Demissä lukenut muinoin keskusteluketjua, jossa meikkaamatonta tyttöä on painostettu meikkaamaan, koska freessiltä näyttäminen on juuri sitä "muiden kunnioittamista". Miksi kyvyttömyys sietää muiden meikkaamatonta naamaa on sen meikkaamattoman ihmisen vastuulla, eikä sen ihmisen omalla vastuulla joka niistä muiden luomunaamoista niin kovasti kärsii, se on mulle mysteeri. Ja kelatkaa: ne nuoret ovat oppineet tuon asenteen aikuisilta ihmisiltä aikuisten maailmasta. Maailmasta, jossa laumaan sulautuminen on suurempi arvo kuin laumasta erottautuminen. Ilmaisukin kuuluu "pistää silmään". "Auts, sattuu toi sun yksilöllisyytes, voitko nyt lopettaa ja olla niinkuin kaikki muutkin."

Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki tämä on luonteeltaan aikamoisen muuttuvaista, kuten mitkä tahansa muutkin ihmisten väliset sopimukset. Eiväthän naiset ole aina saaneet äänestäkään, tai opiskella. Me päätämme. Me voimme päättää olla toisillemme armollisia. Sitä kautta toivon mukaan opimme olemaan sitä myös itsellemme. :)

Jokaisen omaa itseyttä kunnioittaen, liitän tähän loppuun Lady Gagan biisin Born This Way, enkä ihan vähiten siksi, että tänään illalla suuntaan Pasilaan katsomaan tän monsteriäidin konserttia (JEEEE!!!!). ^^


Mukavaa tiistaitai kaikille upeille ihmisille, joita te kaikki olette!

12 kommenttia :

susanna kirjoitti...

'Nuff said!

Maria, oot huippu!!!

noora kirjoitti...

Word! Erittäin hyvin kirjoitettu. :)

Nora kirjoitti...

Ihana postaus! (:

Ninian Selene kirjoitti...

Helou helou sano kindermuna, olen kommentoinut anomuumina kirjoituksiasi pitkäänkin mutta päätin viimein itsekin aktivoitua. Sepä esittelyistä.


Ihan asiaa haastat tässä(kin) blogikirjoituksessa, nykyään tuntuu olevan käynnissä jotenkin niin masentava erilaisuuden lyttääminen ja muottiin valamisen aikakausi. Ja joojoo siis onhan alakulttuureita, gootteja, punkkareita, hipstereitä yms. varmaan enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta jokainen näistä kokee vieläkin käsittämättömiä ennakkoluuloja ja kaikki ovat tietenkin "vain vaiheita" joista kasvetaan ulos. Siis ihan oikeasti joskus masennun kun luen erinäisiä keskustelupalstoja (suomi24, kaksplus, lehtien kommenttiosiot jne jne) - tiedän, että trolleja on, mutta kaikesta materiaalista ei voi trollitkaan vastata.

Mutta, kauneus on todellakin katsojan silmässä, sitä ei voi oikeasti määrittää enemmistön kautta. Tai ehkä voi, mutta en tiedä, jos itse pidän itseäni enimmäkseen hyvännäköisenä niin se riittää mulle.
Ja yllättävän pitkälle tuokin riittää, sillä ihmisen hyvä olo omassa kropassaan näkyy reilusti kauemmas kuin mikään muu ulkoinen asia. Klisee, mutta myös niin hitsin totta.

Maria Morri kirjoitti...

Kiitos kaikille kivoista kommenteista! :)

Ninian Selene, toi on tosi ärsyttävää, toi et kaikki on vaan joku vaihe, josta kasvetaan ulos ja sit suostutaan oleen muotissa, oleen "aikuisia". Mäkin oon törmännyt tuohon useasti: ekan kerran kun halusin erota kirkosta, sain kuulla tän uskomattomuuden olevan vain vaihe, joka menee ohi. Sit tulee mieleen toi, kun olin eduskuntavaaleissa Tampereen Keskustorilla meidän vaalimökillä, muutamakin vanhempi ihminen siellä kehuskeli, että kyllä sä kasvat tosta ulos, ja että vanhempas häpee sua. Noh, niille ei voi mitään, paras tapa maksaa potut pottuina on vaan pitää kiinni siitä mitä on ja mihin uskoo. :)

Kiitos paljon pohdiskelevasta kommentistasi!

Sed kirjoitti...

Oon ihan sanaton, kun sanoit jo kaiken tarpeellisen. Etikettijutut varsinkin kolahti.

Maria Morri kirjoitti...

Kiitos paljon. :) Kiva kuulla muutenkin, että nää jutut mietityttää muitakin.

Heidi kirjoitti...

Ihan sikahyvä kirjoitus! Voisin allekirjoittaa jokaisen sanan.

On oikeasti todella musertavaa tuntea koko ajan olevansa jotenkin sopimaton ja huono. Yrittää sitten mitä tahansa, niin aina tekee jotain väärin. Se paitsi rikkoo sisältä, myös kovettaa ja kylmettää ulkoa.

Mä oon aina kokenut olevani jotenkin huonosti ihan kaikkialle sopiva ihminen, ja inhottavimpana oon kokenut sen, että jatkuva tunne siitä että on ihan vääränlainen ja että ei kelpaa mihinkään joukkoon omana itsenään saa lopulta suhtautumaan muihin ihmisiin todella varauksellisesti ja jo valmiiksi pettyneenä. Että ei ne kuitenkaan halua olla mun kanssa, niin parempi etten edes yritä mennä mukaan tai kohta joku kuitenkin haukkuu mun vaatteita joten keksinpäs jo jonkin näppärän vittuilun minkä heitän sit takas.

Tämä ei nyt niinkään koske pelkkää ulkonäköä, vaan ihan yleisesti kaikkea, minkä ihminen voi kokea omakseen ja minkä kautta itseään voi määritellä.

Maria Morri kirjoitti...

Heidi, kiitos kommentistasi ja pohdinnoistasi, puhut täysin asiaa! Ja todellakaan ei koske vain ulkonäköä, meillä on tällainen suorituskeskeinen kulttuuri, jossa koko ajan pitää ikäänkuin ansaita uudestaan ja uudestaan omaa ihmisarvoaan ja muiden hyväksyntää, sopeutua muotteihin ja tehdä niinkuin muut odottavat, omakotitaloista lapsiin ja urakehitykseen.

Jos kerrot unelmas olevan vaikka elää sinkkuna ja tehdä elantos vaikka boheemisti katutaiteilijana tai rauhallisesti autokorjaajana, voi aika monen tyypin silmissä laskea se oma "arvo", tai status, tai mikä hitto se nyt onkaan joka laskee. Sen sijaan, että oltais onnellisia toisen puolesta, että sillä on edes unelmia ylipäätään, ja kannustettaisiin jahtaamaan niitä omia unelmia, saatetaan katsoa nenänvartta pitkin ja siirtyä kuuntelemaan sen vieressä papattavan juristin tai yritysjohtajan juttuja Bemareistaan. :D Siis näin kärjistettynä. Tää on tätä kuvioo, ja ehkä siitä ei koskaan päästäkään pois, mutta olis se kiva, kun ihmistä arvostettais ihan omana itsenään...

Maria Morri kirjoitti...

...ja toki se pätee myös juristeihin ja yrityisjohtajiin, ja kyllä tietysti saavutukset on jees noteerata, mutta siis tää että jotkut ihmiset olis jotenkin "arvokkaampia" tai mielenkiintoisempia sen takia mikä niiden status tai yhteiskunnallinen ja sosioekonominen asema on. Et nähtäis niiden ohi. Varmaan sitä juristia ja yritysjohtajaakin vois ehkä napata et ihmiset olis kiinnostuneita heistä heidän itsensä eikä heidän asemansa takia. :D

Anski kirjoitti...

Ihana postaus, osut niin asian ytimeen!

Aridith kirjoitti...

Hyvä postaus! Oon itsekin monttu auki tuijottanut tuota morsiusdiettiä. Pääasiassa normaalikokoisia ihmisiä jotka ostaa liian pienen puvun...Miksei voi vain juhlia vartaloaan ja ostaa sopivaa samoin tein.

Valokuvaajana helposti huomaa sen, miten vähän ihmiset arvostaa omaa kauneuttaan ja niitä upeita pieniä yksityiskohtia jotka minä poimin linssin läpi ja tekevät jokaisesta yksilön. Täytyisi näyttää samalta kun cosmon kannessa photoshopin jälkeen. Aikoinaan kun opiskelin valokuvausta jouduin tunnille, jossa harjoiteltiin tätä ja mallilta muokattiin käytännössä pois kaikki mikä teki hänestä persoonallisen...Siinä istuessa kyllä mietti taas että tässäkö sitä kannustetaan taas yksilöllisyyteen ja erillaisuuden hyväksymiseen. Mitä siitäkin tulisi jos me kaikki näytttäisiin samalta blurrinaamoilta...Aika tylsää!

Tätä on paljon tullut pohdittua, kun sukulaistyttöni totesi, että olisi meidänkin elämä ollut niin paljon helpompaa, kun olisi ollut oikeanlaiset vaatteet, meikit ja hiukset, sen sijaan että kuljettiin naamat lävistyksissä ja hiukset räväkän värisenä, muttei meistä olisi meitä tullut jos oltaisiin vaan menty muiden pirran mukaan. Erilaisuus ei ole helppoa, mutta kasvattaa.

Oppisipa ihmiset ylistämään erilaisuutta, itsensä ja muiden sen sijaan, että haukutaan. Tosin sehän on hyvä paikka tarttua ja myönnän itsekin ehkä raivospäissäni tuossa parisen viikkoa sitten kommentoinut erään tytön ulkonäköä, koska mitään muuta en saanut raavittua hänestä irti. Kun en tunne, en voi tuomita.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...