12.5.2012

Syntinä kuvien epätodellisuus

maytenth 7

Kuten olen aiemminkin kirjoitellut, kuvanmuokkausasiat tai epätodellisuus kuvissa eivät omaa pyhää vihaani juurikaan herätä. Me emme muutenkaan elä missään luonnontilassa värjättyine ja suoristettuine hiuksinemme ja piiloon meikattuine arpinemme. Tai auringonkultaisina hohtavine poskinemme ja itserusketustökötteinemme. Jos joku kuvittelee, että näytän tältä suihkusta tullessani, on pahasti hakoteillä oman todellisuudentajunsa kanssa. Mutta mikä myös unohtuu, on se, että jo kuvan ottaminen ylipäätään on todellisuuden rajaamista ja pysäyttämistä. Nuo rajaukset ja kuvakulmat ovat aina valintoja, eivätkä välitä katsojalle koko totuutta missään nimessä, eivät ikinä koskaan milloinkaan.

Ihmisten tulisi tiedostaa tämä ja suhtautua kaikkiin kuviin sen mukaisesti. Tätä pitäisi opettaa jo peruskoulussa. Samalla tavalla kun lapsille opetetaan, että sadut eivät ole totta, tulisi näille opettaa, että mediatuotannot eivät ole totta. Saduissa ja mediatuotannoissa voi olla totuuden siemen tai jotakin muuta kivaa tai hyödyllistä, mutta sellaisenaan niitä ei kannata koskaan niellä. Karhut ja ketut eivät oikeasti puhu, eivätkä mediassa esitetyt jutut ja kuvat ole koskaan koko totuus.

Kaikkien kuvien voi aina ajatella olevan ottajansa näkökulma tai jopa fantasia jostakin – ei objektiivinen, jostain yläilmoista jumalien näkökulmasta kuvattu riippumaton todellisuus. Lisäksi katsoja lisää kuvaan vielä oman näkökulmansa, kokemuksensa, arvonsa ja tulkintansa, jolloin sama kuvakin voi puhutella eri ihmisiä aivan eri tavoilla. Totta kai kulttuuriset käytännöt ja vakiintuneet ajatuskulut sun muut voivat ohjata tulkinnoista hyvinkin samankaltaisia, ja kuvia voikin rakentaa tämä periaate pohjanaan, mutta mitenkään kiveen hakattua se ei ole. Jos mä tarkoitan postata teille hekumallisen kuvan itsestäni viettelevästi suu mutrulla saadakseni ihailevia huokauksia, lopputulemana voinkin näyttää teistä typerältä ja saada osakseni lähinnä pilkallista naurua ja myötähäpeää – ei nyt mennyt tarkoitettu viesti perille.

maytenth 4
Disclaimer: Mulla ei oikeasti ole näin sinisiä silmiä. Sen sijaan silmäpusseja tuunasin vain valokynällä ennen kuvan ottamista.

Journalismissa ja erityisesti uutiskuvissa näillä asioilla on paljonkin merkitystä, ja silloin tekijältä voi aivan perustellusti odottaa vastuullisuutta ja eettisesti kestävää otetta tekemiseensä. Esittääkö vaikkapa piraatit aina kuvissa uhkaavina ja ärjyvinä vaiko hymyilevinä ja rauhanomaisina on merkityksellistä sen kannalta, millaisina piraatit jäävät yleisölle mieleen, mutta muissa asiayhteyksissä en tällaisella hirveästi vaivaa päätäni. Se on mitä on, ja jokaisella on oikeus esittää oma tulkintansa ja ehdotuksensa todellisuudesta tai tuoda visionsa muiden nähtäville. Uutisvälineiden yhtenä tärkeimpänä funktiona on välittää mahdollisimman puolueetonta tietoa, mutta kaikilla viestintävälineillä tai yksilöillä ei ole samanlaista moraalista päämäärää, eikä minusta tarvitsekaan olla.

Oma lukunsa on toki se, millaista todellisuutta näkemämme kuvat sitten meille ehdottelevat omaksuttavaksi, ja se on hirveän kiinnostavaa, muttei varsinaisesti vie minulta yöuniani. Ainahan sitä saa ehdotella. Toivottavaa olisi, että niitä ehdotuksia olisi mahdollisimman laaja kirjo.

Me emme kuitenkaan ole sieniä, jotka hyväksyisimme aivottomasti kaiken näkemämme ja kuulemamme. Jos olisimme, Hesarin foorumit olisivat aika hiljaisia. Joskus mua raivostuttaa aivan suunnattomasti se, miten hyväätarkoittavasti ihmisten älykkyyttä aliarvioidaan ja väheksytään. Aivan kuin olisimme kaikki pikkulapsia, jotka tarvitsevat alituista holhousta ja sensuuria, ettei vaan tule pipi. Yhtä paljon ärsyttää se, että nuo holhoavat ihmiset tietysti muka tietävät muiden puolesta kaiken paremmin. Tänks hei luottamuksesta.

Tällä en tietenkään ehdota todeksi sitä toista ääripäätä, jossa medialla ja ympäristöllämme ei olisi mitään vaikutusta tai valtaa meihin ja ajatuksiimme. Niillä on aivan hirveästi vaikutusta. Kunhan tyrmään sen toisen ääripään ja ehdotan, että asia on paljon monimutkaisempi, kuin helposti ihmiset ajattelevat, ja että photoshoppaus ei nyt ole ihan niin vaarallista, kuin jotkut tuntuvat moraalisaarnoissaan esittävän.

Siksi minäkin kieltäydyn ottamasta siitä syyllisyyttä, KUN sitä teen. Kuka tahansahan voi tehdä omille kuvilleen ihan saman ja huomata, miten helppoa se on. Gimp löytyy ilmaiseksi täältä, olkaa hyvä. Oikeastaan jopa kannustan kaikkia kokeilemaan sitä, sillä se kehittää kuvanlukutaitoa, samoin kuin valokuvaaminen. Tekemällä oppii. Bongaa ne muokkauksetkin helpommin.

maytenth 2
Disclaimer: Mä en oikeasti ole kiiluvasilmäinen irtopää.

5 kommenttia :

Sanna Einola kirjoitti...

Mä kyllä tykkään tosta kuvasta jossa on ,kiiluvasilmäien irtopää :)

Anonyymi kirjoitti...

"Samalla tavalla kun lapsille opetetaan, että sadut eivät ole totta, tulisi näille opettaa, että mediatuotannot eivät ole totta."

Tartun nyt tuon lauseen alkuosaan. Mitä olen pedagogisissa opinnoissa oppinut, peruskoulussa (erityisesti 1-6-luokilla, ja vielä jopa 7-8-luokilla!) lapsen kehitys on vielä sellaisessa vaiheessa, että abstraktien asioiden opettelu on todella vaikeaa. Tällaiset asiat olisi hyvä saada mahdollisimman konkreettiseen muotoon lapsille :). Eikä se ole mikään helppo homma!

Maria Morri kirjoitti...

Sanna, onhan se tyylikäs :D

Anonyymi, juu, kyllä minäkin ihan lukiopsykan pohjalta tiedän, että kyky abstraktiin ajatteluun kehittyy yllättävän myöhään, mutta toisaalta, harva yläasteikäinen nyt enää esimerkiksi uskoo joulupukkiin. ;) Ja hyvin konkreettinen tapa opettaa mediakritiikkiä voisi olla vaikkapa mediatuotantojen tekeminen, opettelu käytännön kautta. :) Siinähän se tulee vähän niinkuin vahingossa.

Tehdään juttuja, mietitään kuvitusta, tehdään vaikka videoita ja leffoja ja opetellaan kuvanmuokkausta. Näitä juttuja meilläkin on enemmän tai vähemmän tehty, lukiossa ehkä eniten oli tällaiseen mahdollisuuksia, mutta ei minusta mitenkään ihan utopistinen ajatus jo peruskouluun. :) Tietysti se millä tasolla asioita tehdään täytyy sovittaa oppilaiden ikään ja kehitykseen ja niin edelleen.

Jonna kirjoitti...

Pitkästä aikaa ehdin tulla nuuskimaan mitä kaikkea fiksua olet tänne kirjoittanut ja kas kummaa, bongasin tämän tekstin juuri kun yritän äheltää esseetä aiheesta Mediakulttuurin teoriat ja analyysi! :D

Kyseisen kurssin luennoilla käytettiin paljon aikaa siihen, että analysoitiin ryhmissä erilaisia kuvia. Kuvakulmia, valotuksia, mahdollisia muokkauksia ja sitä, miten ne kaikki vaikuttavat kuvan tulkintaan.

Oon samaa mieltä, että näitä asioita olisi tosiaan ihan hyvä käsitellä edes pintapuolisesti vaikka siellä yläasteella, sillä ihmisten media- ja kuvienlukutaito vaihtelee älyttömästi.

Maria Morri kirjoitti...

Hehe, sattupa sopivasti :) Meillä myös tiedotusopin lehtori on ohimennen sanonut jotain samanatapaista, että joillakin se taito lukea kuvaa tuntuu vaan olevan paremmin hallussa kuin toisilla. Johtuuko se sitten jostain josain luontaisesta herkkyydestä vai juurikin tuosta koulutuksenpuutteesta – ainakin sillä opetuksella kaikkia saataisiin harjaannutettua siinä!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...