14.3.2012

Ihanat kiharat?

winter garden 9

Saan usein kehuja luonnonkiharasta tukastani. Jopa aivan vuolaita kehuja. Kaikki haluavat samanlaiset ihanat kikkurat ja kiehkurat ja ihmettelevät, miksi edes suoristan.

Todellisuus kuitenkin kohdallani on, että jotta luonnonkihara tukka näyttää hyvältä kiharana, se vaatii jonkun verran työtä, koska tukanpesun jälkeisenä aamuna (vaikka siis pää olisikin kuivunut ennen maate menoa) tukka näyttää tältä:

"Out of Bed" -look just doesn't work for me 1
1331714475383_218390 - Ingrid,Round
1331712345915_218390 - Ingrid,Round

Vedotakseni "aina jollain on huonommin" -logiikkaan, mä melkein en usko, kun joku valittaa huonosta tukkapäivästään. Sillon kantsis kelata näitä kuvia. :D Mun tekee joskus mieli itkeä, kun herään aamulla ja peilistä katsoo turvonneiden silmäpussien kaverina tällainen meduusahirviöpehko. Onneksi mikään sojotus ei vedä vertoja parisataa asteiselle kuumalle raudalle. -.- ...Ja siinä syy, miksi en lopulta sitten itke. x)

Jotta tästä meduusapehkosta tulisi tuo jumalainen kihara, se pitäisi joka tapauksessa melkeinpä ensin suoristaa. Sitten vasta voisi loihtia niitä hallittuja kikkuroita, joko raudalla tai sitten palauttamalla tukkaan kosteuden ja muotoilutuotteen avittamana kaaria ja kiemuroita. Joskus hiusmallini on ollut kyllä sellainen, että on riittänyt, kun on kosteisiin hiuksiin levittänyt jotakin kiharanvirkistäjää ja silotellut huolellisesti jollakin silikonipitoisella hoitsikalla, sitten kuivana vähän lisää kiharasuihketta ja puristelua, mutta tämän tukkamallin kanssa se ei oikein ole ihanteellista. Ekassa kuvassa tosiaan kiharat ovat tulleet sumussa ja kevyessä sateessa kävelystä - kihartuneet siis alkujaan suorasta tukasta.

Sitä paitsi, mä nyt tykkään suorasta, selkeästä ja kiillotetusta tukasta enemmän. ;) Se on paitsi nopeampi ja helpompi tehdä, se myös sopii paremmin yhteen tän leikkauksen ja mun kokeman minäkuvan kanssa. ;D I'm in control, yeah!

1331714675856_218390 - Ingrid,Orange

Suoristusraudoista muuten onkin tulossa piakkoin juttua. Kävi nimittäin niin, että vanhat ja luotettavat GHD:n rautani ottivat ja hajosivat 5-6 vuoden käytön jälkeen. Sittemmin niiden laatu on kuulemma heikentynyt ja käyttöikä lyhentynyt huomattavasti, joten kuvioon ei oikein sopinut parinsadan euron raudan hankkiminen parin vuoden välein. Mutta kuten sanoin, tästä juttua myöhemmin. ;)

Adios!

10 kommenttia :

sonia kirjoitti...

Nää on aika mielenkiintoisia juttuja kyl nää tukkapreferenssit :D. Perin äidiltäni tikkusuoran fledan, ja vaikka isän puolen geenien siunaamana hiusta riittää, näytän ilman ~15 minuutin tupeeraus/hiuspuuteri/lakkaus-operaatiota poikkeuksetta siltä, että päässä on kolme hiusta ristissä. Sileähän tämä on, eikä mene takkuun vaikka kuinka yrittäisi (ja mähän yritän). Varmaan liian hyvässä kunnossa kun en värjää sitä...

Oon harkinnu suoristusraudan hommaamista ihan tyvikohotuksia varten, ei tässä mikään kihara pysy puolta tuntia pidempään vaikka millä käristäis :D.

Paholaisen Asianajaja kirjoitti...

Viimeisestä kuvasta tulee mieleen joku Dave McKeanin tuotos.

Maria kirjoitti...

Sonia, joo, toki sitä voi liiankin suora ja sileä hius tuottaa ongelmia. :) Ite asiassa mullakin on kyl suoristuksen jälkeen (käytän sen apuna öljypohjaista lämpösuojaa) aika lättänä pää, ja on kans pakko käyttää kaikenlaisia tököttjä, että saa siihen taas nostetta ja volyymiä, joskus se tupeerauskin on paikallaan. :P

Björn Axellahan on muuten jokin tyvikohotukseen erikoistunut rauta? Oletko sellaista tsekkaillut? :)

Paholaisen asianajaja, eläköön kännykkäkamerat ja valmiit efektisoftat. ;D

June kirjoitti...

Hahaa, arvannet, että voin yhtyä mielipiteisiisi melko täysin. :D Vaikka nykyisin oma suoristamiseni kohdistuu pääasiassa otsikseen ja afron laineiksi selättämiseen. Näin talvella huomaan, että kuivat hiukset eivät vaan pysy kiharalla, vaikka pesun jälkeen yhtä korkkiruuvia ovatkin. No, kesällä sitten taas.

Mutta ihmiset tosi usein kuvittelee, että luonnonkihara tukka on tosi nätti sellaisenaan, eikä sille tarvi tehdä mitään. Haluisin kuulla mitä mieltä ko. tyypit ovat esimerkiksi lievän tihkusateessa kävelemisen jälkeen. Kunnon karvamatto sen varsinaisen hiuspehkon päällä vielä, god damn..

Topi kirjoitti...

Noh, Maria. Ole kuitenkin ylpeä, että sinulla on luonnonkiharat. Minullakin on ja jos annan tukkani kasvaa pidemmäksi, joudun kastamaan tukkani kosteammaksi ja sitten kampaamaan. Silloin kiharuus näyttää luonnollisemmalta kuin joltain mörrimöykyltä aamulla herättyäni.

Muutama vuosi sitten joku kateellinen ja hiuksiini ihastunut nainen uhkasi, että skalpeeraisisi päänahkani kiharoideni takia.

Suoristuslaitteista sanon sen, että tulostimissa, laitteissa, missä vaan on sellainen "vanhentumissuunnitelma", joka antaa ymmärtää laitteen olevan rikki.

Korkeakoulussa on meille opetettu todennäköisyyslaskelmia esim. elektroniikassa, että missä ajassa laite varmasti menisi rikki ja voidaan säätää laitteen vanhentuminen lyhyemmäksi.

Anonyymi kirjoitti...

:-D Anteeksi, mutta naurahdin noille kuville, miten voi tukka näyttää tolta.

Itselle kovin vierasta tuollainen kun oma hiuslaatuni on enemmän tuossa yllä kommentoineen sonian kaltainen, ja olen kyllä ollut ns. kateellinen luonnonkiharoiden omistajille. Ainakin sellaisille mitä ex-poikkiksellani on, sellaiset luonnostaan mustat ja kauniisti erottuvat korkkiruuvikiharat pitkälle selkään. Epäreilua mieheen tuhlata sellaista tukkaa :-D Mutta eipä kai kaikki luonnokiharat ole samanlaisia sitten!

Anonyymi kirjoitti...

Uskallan väittää, että minulla on vielä pahempi tukka.:D Kuvittele sama sojotus niin, että tukka on noin neljä kertaa ohuempi, puolet siitä on liimautunut päänahkaan sillä tavalla, että näytän kaljulta ja todella hienosti luonnonkihara tukkani on tasan yhdellä laineella, jonka "pohja" on ohimon kohdalla. Eli toisin sanoen typerin kihara, mitä voi olla olemassa. Ja se lainehan ei suoristu tietenkään suoristusraudalla pidemmäksi aikaa kuin kymmeneksi minuutiksi. Vaihtoehtoina on pesu, ponnari tai hattu. Hyvinä päivinä papiljoteilla ja kuivashampoolla voi saada melko siedettävän lopputuloksen aikaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hullun kiharan kesyttäminen on kuitenkin mahdollista, kun taas lättänä, rasvainen, epämääräinen lituska on menetetty peli.:( Terveisin permanentti oli pelastus, kunnes tajusin mitä se maksaa kun se täytyy jatkuvasti uusia.

Maria kirjoitti...

June, ihanaa, joku ymmärtää! ;D Mut oonmä siinä mieles tyytyväinen tähän tukanlaatuun, että ainkin se on jäntevä, siitä saa tehtyä jotain, kun sitten vaan jaksaa alkaa tehdä... :D

Topi, totta, olen kuullut tuota tehtävän. Pesukoneetkaan ei kestä niinkuin ennen. -.-

Anonyymi, saa nauraa, onhan tuo nyt aika huvittava ilmestys :D Ja joo, tukkalaatuja on monenlaisia. :) Ehkä eniten voin sit olla kade niille, joilla on lainetta ja hyyyvin loivaa kiharaa, mutta joka vielä pysyy kuitenkin kohtuullisen suorana... :P

Anonyymi, voi ei, otan osaa! :D Kuulostaa tosi itsepäiseltä kiharalta! Ooks kokeillut suoristuksen kanssa mitään tuotetta, jossa olisi pitoa mukana? Auttaisiko sellainen suoristusta pysymään? Toinen on sitten lämpötila, itse suoristan tosiaan 200+ asteessa, mutta tiedän, että on rautoja, joissa on tätä matalampi lämpötila. Olen kokeillut suoristaa esim. 150 asteella, ja se on aika toivotonta puuhaa kyllä jo alkujaankin. ;o Olen myös huomannut öljymäisten hiustuotteiden tuovan apua tuohon suoristamiseen, kun se sillä tavalla "lässäyttää" sen kiharan. Pitää vaan välttää aivan juureen laittamasta, ettei ihan koko helahoito lässähdä. :)

Anonyymi, no se on tietysti totta, että raivostuttavaa ja masentavaa sekin on, jos tukalle ei saa yhtään mitään tehtyä... :/

Anonyymi kirjoitti...

Muakin naurattaa nuo sun kuvat, mutta lähinnä siksi että on harvinaisen tutun näköinen tukkalaatu. Mun hiukset on tismalleen saman näköset aamutuimaan. :D

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...