19.2.2012

The Girl With the Dragon Tattoo

Image and video hosting by TinyPic

Saatiin vihdoin pari viikkoa takaperin aikaiseksi miehen kanssa käydä katsomassa David Fincherin ohjaama versio Stieg Larssonin kirjasta, The Girl With the Dragon Tattoo. Täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen tähän versioon, vaikka epäilinkin Daniel Craigin sopivuutta ruotsalaiseksi journalistiksi, Rooney Maran kykyä täyttää edeltäjänsä Noomi Rapacen prätkäbuutsit ja ylipäätään sitä, onko mielekästä tehdä uusintaversiota näin nopeasti ruotsalaisfilmatisointien jälkeen.

Koska olen tarpeeksi paljon samaa mieltä Totally Rad Show:n tyyppien kanssa leffasta, jätän teidät kuuntelemaan näiden kavereiden arviota, enkä yritä suotta keksiä pyörää uudestaan. :D


Sen kuitenkin vielä sanon, että eri versioiden välillä on kyllä eroja, niin hyvässä kuin pahassakin, ja lienee aika puhtaasti makuasia, pitääkö ruotsalaisversion pelkistetystä televisioelokuva-tyylistä vaiko tyylitellymmästä lähestymistavasta. Ruotsiversiossa hahmot tulivat jotenkin lähemmäs, tunnelma oli intiimimpi ja rikosmysteeri tuntui olevan koko ajan läsnä. Jenkkiversiossa meno oli tyylikkäämpää, Rooney Mara ihana ja koko ajan tuntui tapahtuvan. Upeasta alkuvideosta puhumattakaan.

Ei näitä silti minusta edes tarvitse laittaa paremmuusjärjestykseen. Molemmat kertovat saman tarinan omilla tavoillaan.

Kuva: Jean-Baptiste Mondino via Wmagazine

4 kommenttia :

Topi kirjoitti...

Erikoinen puku on, melkein voisi luulla sinun olevan siinä asuissa.

Olen nähnyt sen tyttö lohikäärme-tatuoinnissa olevan elokuvan, annan sille 6 tähteä kymmenestä. Ei ole tosin minun suosikkejani. Draamaa ja mystiikkaa enimmäkseen kuin toimintaa.

Huomiota herättävä oli siinä leffassa, että päätoimittaja halusi tietää lähteen henkilön ja samalla tulee räväkästi pukeutunut nainen ovesta sisään ja sanoo lyhyesti asiansa. Se oli hienoa rooli-sovellusta häneltä.

Topi kirjoitti...

Hetkinen...

Tajusin vastikään, että olet nähnyt toisenlaisen version kuin ruotslaisen version?

Tunnenpa itseni idiootiksi, kun en huomannut... Joka tapauksessa alkuperäiselle elokuvalle annan 6 tähteä. Uudelle en osaa sanoa, kun en ole nähnyt.

Minua hiukan ihmetyttää, että miksi jenkeillä on hinku kopioida aasialaisten elokuvia luodakseen omaansa? Aasialaisten elokuvat ovat suhtkohtaan parempia kuin jenkkien. Ainoa poikkeus paremmuudesta on tämä elokuva "The Ring", se oli parempi jenkeille!

Mohn kirjoitti...

Fincherin version opening sequence on ehdottomasti parasta mitä tällä elokuvalla on tarjota. Led Zeppelinin Immigrant Songista on tehty hieno versio. Upea kokonisuus, upea vajaa kolmeminuuttinen.

Elokuva itse on ihan ok mutta minua häiritsi todella paljon osan yritys puhua ruotsalaisella aksentilla ja yritys lausua nimet ruotsalaisittain. Olisivat vaan puhuneet ihan normaalisti ja lausuneet nimet niin kuin ne luontevasti olisivat suusta ulos tulleet.

Myös sään epälooginen vaihtelu häiritsi, välillä oli täysi talvi, sitten puissa oli lehdet mutta niissä oli syksyn värejä ja sitten oli taas talvinen keli ja yhtäkkkiä ei ollutkaan lunta ja sitten tulikin taas lunta.

Minusta Fincherin versio oli aika sekava, vaikka olen lukenut kirjat ja nähnyt ruotsalaiset elokuvaversiot niin siitäkin huolimatta se tuntui sekavalta. En myöskään pitänyt siitä miten kosto kuvattiin väkivaltaisempana kuin kostettavat teot. Minun mielestäni käsikirjoitus Fincherin elokuvassa on aika huono.

Rooney Maran suoritus oli omalla tavallaan hieno tulkinta Lisbethista mutta kokonaisuutena se jäi mielestäni aika yksiulotteiseksi ja kovin "amerikkalaiseksi". Jatkuva kampausten vaihto tuntui jotenkin epärealistiselta ja "epä-Lisbethmäiseltä". Maran Lisbeth on minun mielestäni vähän turhan sliipattu.

Elokuva ei ollut varsinaisesti huono mutta päällimmäiseksi jäi mieleen, että kyseessä oli USAlaisten yritys tehdä ruotsalainen elokuva. Lisäksi se on minusta aika turha toisinto ruotsalaisesta elokuvaversiosta.

Mutta makuja on monia, tässä oli minun aatoksiani kyseisestä elokuvasta.

Maria kirjoitti...

Nuo ääntämisasiat oli kyllä aika huvittavia, myönnän... :D

Jenkki-Lisbeth tuntui taas mulle jotenkin... en tiedä, potentiaalisesti läheisemmältä, hauraammalta, mutta sitten se hahmo kuitenkin jätettiin "kauas". Mikaeliin ei tuntunut syntyvän samanlaista luottamusta ja kontaktia kuin ruotsiversiossa - se mua ehkä häiritsi kaikista eniten. Tai siis, se esitettiin, että näin tapahtui, mutta se polku sinne jäi tosi etäiseksi ja epäsamastuttavaksi. Ruotsiversiossa jotenkin kaikki hahmot olivat tällä samalla tavalla "lähempänä".

Ehkä tän leffan suurin anti elokuvamaailmalle onkin juuri tämä, miten voidaan vertailla kahta suunnilleen samanlaista filmatisointia, joista kuitenkin löytyy selkeitä eroavuuksia about kaiken mahdollisen suhteen. Niinkuin Totally Rad Show:n tyypit sanoivat, tää on varmaan hyvää matskua niille, jotka opettelevat tai opiskelevat elokuvantekoa... :P Riippumatta siitä kumpaa versiota päätyy pitämään ansiokkaampana.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...