14.1.2012

Fotoshop by Adobé


Tämä mainos ei ole todellinen, kuten eivät ole vallitsevat kauneuskäsityksetkään.

Valokuvat, mainokset ja videot käsitellään tietokoneohjelmilla, kaikkea parannellaan ja "parannellaan", ja mitä tahansa mediassa esiintyvää kuvaa katsoessa voi melkeinpä olla varma, että todellisuus on jotain muuta kuin se, mitä silmien edessä avautuu. Kaikista rasittavimmillaan epätodellisuus on silloin, kun niiden kuvien kautta muka pitäisi arvioida oikeasti jotain todellisuutta, kuten vaikkapa meikkimainoksissa. Miksi edes vaivautua näyttämään niissä ihmisnaamaa, kun sen läsnäolo on tuotteen lupausten kannalta joka tapauksessa ihan triviaa?

Olisi myös kiva, jos ylipäätään mediakuvissa, elokuvissa ja kaikkialla näkyisi enemmän variaatiota siinä, millaiset kehot miesten ja naisten osalta esitetään haluttavina. En kuitenkaan halua vaatia "oikeiden" naisten tai "oikeiden" miesten mukaanottamista, koska en katso omaavani oikeutta määritellä millainen on "oikea" keho tai millainen on "oikea" nainen. Se on tosi helposti lähinnä uusien ruumiin muotoja arvottavien ulkonäkönormien luomista entisten samanmoisten tilalle. "Oikea" kantaa mukanaan harvinaisen voimakasta arvolatausta.

Usein tätä jaottelua oikeisiin ja ei-oikeisiin miehiin ja naisiin kuulee esimerkiksi painoindeksikeskustelun ja pornoleffojen yhteydessä: "Eihän kukaan *oikea* nainen tuolta ja tuolta näytä". Voin vakuuttaa kaikille, että ihan taatusti jopa se törröhuulinen silikonitissinainen on oikea nainen, eikä esimerkiksi mielikuvitusnainen. Lihaa ja verta. Luonnollisuuskeskusteluun en edes lähde, ellei sen pointin esiin nostava tule luonnollisin keinoin eteeni kasvotusten kertomaan asiansa luonnottomien tietokoneiden sijasta. Sitten taas on eri asia, jos ei muuten vaan jostain syystä hyväksy toisen ihmisen valintoja, mutta ei siinäkään tarvitse alkaa luokittella eri mieltä olevia epäaidoiksi tai "vääriksi" ihmisiksi. Toisaalta esimerkiksi hoikka ruumiinrakenne ei ole kaikille mikään erityinen valinta.

En nyt myöskään halua ylenpalttisesti moralisoida sitä, että kuvia muokataan - minulle riittäisi se, että ihmisiä tiedotettaisiin paremmin muokkauksista ja homma olisi läpinäkyvää. Noh, tässä kohtaa varmaan pitäisi itsekin muistaa paremmin disclaimeroida, että olen muokannut monista kuvistani silmäpusseja joko pois tai ainakin vaalentanut varjoja. Omat kuvani tässä blogissa eivät ole raakaa ja armotonta todellisuutta, sitä itseään, vaan tavallaan idealisoitu kuva siitä, miten haluaisin itse nähdä itseni, ja miten ehkä toivon muiden näkevän minut, ja tämä näkyy jo siis ihan siinäkin *mitä* kuvaan itsestäni - ette näe ettekä tule näkemään minua esimerkiksi kuluneimmissa kotivaatteissani. Toisaalta kuvatkin voivat vääristää, joten muokkaus voi joskus olla myös kohti sitä, mikä sieltä peilistä tuijottaa. (Kaiken lisäksi vieläpä, mä nyt vaan tykkään väkertää kuvien kanssa. :D) Olkaa tietoisia.

nov19 2
Muokattu
muokkaamaton
Muokkaamaton

Omalla kohdallani ulkonäköpaineista eivät ole päävastuussa olleet mediakuvat tai toisten naisten jostakin tyhjästä syntynyt kadehdinta. Kaikista epävarmimmillani olen aina ollut silloin, kun joku tulee suoraan sanomaan minulle kohdistetusti jotakin negatiivista. Ensimmäiset vakavat ulkonäköangstini koin vasta blogiurani alkumetreillä saatuani haukkuja jalkojeni ulkomuodosta. Haukkuja pyysi kyllä myöhemmin erittäin fiksusti anteeksi ja pahoitteli, mikäli aiheutti mielipahaa, mutta on tunnustettava, etten ole sen jälkeen enää koskaan katsonut kroppaani samalla tavalla. Aiemmin en oikeastaan edes katsonut.

Syvimmät "arvet" eivät siis olekaan jääneet mainoksista tai epärealistisista muotikuvista, vaan suoraan annetusta "et kelpaa sellasena kun oot" -nälvinnästä. Kaikki muu on ollut korkeintaan suolaa haavoihin. En kyllä muissakaan asioissa usko median aivopesevään ja psyykeen muuttavaan lääkeruiskumalliin - jotakin vaikutusta voi taatusti olla, mutta vastaanottaminen ja tulkinta ovat paljon monimutkaisempia prosesseja, kuin usein kuulee esitettävän. Toisten ihmisten toiminta ja esimerkki oman itsen välittömässä läheisyydessä on kuitenkin helposti paljon suurempi asia. Samalla tavalla väkivaltaviihdekään ei luultavasti aivopese lapsesta ongelmatapausta, jos kotona ovat asiat hyvin.

Pointtini: antakaa ihan oikeasti ihmisten olla sellaisia kuin ovat. Kiinnittäkää huomiota mainosten epätodellisuuteen ja olkaa tietoisia niistä, mutta toteuttakaa samalla omassa elämässänne tätä vaalittua ideaa jokaisen omanlaisestaan kauneudesta ja ihanuudesta sellaisena kuin kukin on. Älkää nimitelkö ylipainoisia sotanorsuiksi laardikasoiksi, älkää haukkuko hoikkia ihmisiä sairaiksi anorektikoiksi, älkää "ihmetelkö" kirpakkaan sävyyn miksi joku on sellainen tai tällainen. Noh, toki kaikki saavat tehdä laillisesti aika paljon vapauden ja kansalaisoikeuksien nimissä, muttei se tarkoita, että kaikki mahdollinen mitä toiselle sanoo, on aina tälle hyväksi.

Olisi ideaalia, jos kaikilla tästä näin naps olisi niin hyvä itsetunto, ettei kukaan loukkaantuisi arvostelusta tai oikeastaan yhtään mistään. Mutta fakta on, ettemme kaikki ole niin vahvoja tai varmoja, eikä minusta kaikkien tarvitsekaan olla. Ihmisille on hyvä olla mieluummin armollinen kuin armoton, ellei nyt oikeasti pelissä ole mukana jokin suurempaa hyvää palveleva asia. Ulkonäköarvosteluissa harvemmin on.

Ja jottei tulisi epäselvyyksiä: kannatan edelleen sananvapautta äärimmäisen kiihkeästi. En siis todellakaan ajaisi esimerkiksi lakia, joka kieltäisi rangaistuksen uhalla muiden ulkonäön kommentoinnin missään sävyssä, saatikka kieltäisi lailla muiden tunteiden loukkaamista. Puhun nyt pelkästään sosiaalisesta kivuudesta ja muiden huomioonottamisesta tuon oikeuden harjoittamisen ohessa. En näe näiden asioiden riitelevän keskenään. Ei ole mitenkään välttämätöntä olla muille mulkku, vaikka siihen oikeus jokaisella onkin.

Tsek myös postaus blogini alkumetrien ajalta vuodelta 2008: Alas roskapuheet, kunniaan pukeutumisenvapaus!

5 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Suunnilleen aiheeseen liittyvä artikkeli. Ei niitä ihan tavallisia meikinvoima-juttuja kuitenkaan.

http://www.alphaila.com/articles/learning/makeup-vs-composition/

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä teksti. Jokaisella aikakaudella on ollut ja tulee varmasti jatkossakin olemaan omat kauneusihanteensa, jotka ovat kaiketi aina ennenkin olleet aikaansa nähden epärealistisia tai vaikeita saavuttaa. Tärkeintä olisi jo peruskoulussa opettaa enemmän mediakriittisyyttä sekä yhtä lailla sen rinnalla toisten kunnioittamista ja erilaisuuden hyväksymistä.

Blogeissa olen kokenut hyvin positiivisena sen, että tietyt bloggaajat ovat näyttäneet kuvia aknearvistaan, silmäpusseistaan ja muista "virheistään". Voisin uskoa, että tuollaiset pienetkin teot rohkaisevat monia epävarmoja ihmisiä: päästään kurkistamaan sen siloitellun todellisuuden taakse.

L▲UR▲ kirjoitti...

Mun mielestä silmäpussit/tummat silmänaluset on aina ollut jotenkin tosi suloiset. Nykyään vieläpä yhdistän ne kaikennäköisiin yökukkujiin ja tietokonenörtteihin. Hyvällä tavalla.

Anonyymi kirjoitti...

Ihan sama kokemus kuin sinulla: pahimman ulkonäkööni liittyvän kompleksini sain 12-vuotiaana, kun tuntematon poika samasta koulusta valitsi minut silmätikukseen ja alkoi nälviä minua tästä ominaisuudestani päivittäin. (Käytös loppui, kun etsin hänen ulkomuodostaan piirteen, jota aloin puolestani haukkua takaisin.) Selluliitinkin keksin vasta, kun kaverit huomauttivat asiasta yläasteella, aiemmin en ollut tullut ajatelleeksi koko asiaa tai omaa takalistoani ylipäänsä niin paljoa.

Sitten kun olin nuo tyytymättömyydenaiheet itsestäni muiden armollisella avustuksella keksinyt, olenkin muistanut ajatella niitä joka päivä ja etenkin nuorempana potenut ihan suhteetonta surua oman epätäydellisyyteni johdosta. Aika hurjaa. Myönnetään toki, että olen ehkä keskivertoa herkempi luonne, ehkä kaikki evät kolhiinnu ihan näin pienestä.

Liinu

Enni kirjoitti...

L▲UR▲: Mä tykkään kans silmäpusseista - kaikilla muilla paitsi itselläni... :D

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...