30.11.2011

Yksityiskohtia

Image and video hosting by TinyPic


Marraskuun viimeisen päivän iloksi kokosin kollaasin Spartoon mielenkiintoisia yksityiskohtia, eli hienompaa sanaa käyttääkseni, detaljeja, sisältävistä kengistä. Jos nyt katsotte kuvan kenkiä, niin kaikista niistä löytyy jotakin, mitä voi pitää kiinnostavana ja juuri tämän kengän yksilöivänä ja personoivana jujuna.

Kengät ovat vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas nämä: Irregular Choice Motherly Love, Nine West Nyoko, United Nude Step Mobius Bootie, Café Noir Elope, Swedish Hasbeens Grand Ma, Perlato Cilio, Guess Gevenna ja Paco Gil Fremo.

Niin, jos ette ole vielä hoksanneet, niin Spartoolta tosiaan löytyy Swedish Hasbeens -puukenkiä. ;)

Omaan silmääni kiinnostavimat ovat kenties nuo ylärivin viimeiset, United Nuden tekstiilinilkkurit, joissa korko on vain jännittävä kiilakoron kehikko. Vähän ehkä voisi tulla huoli siitä, kestääkö yhdeksänsenttiinen korko varmasti napsahtamatta alta poikki - ainakin tuolla yli kahdensadan euron hinnalla voisi erehtyä kuvittelemaan saavansa tukevaa tekoa jalkansa alle, mutta eipä tuota ole hintalappuihin aina luottamista. Joka tapauksessa olisi varmaan kiinnostava mallailla noita jalkaansa... ;)

Bonuksena, koska olen katsonut liikaa Walking Deadia, esittelen vielä Iron Fistin Zombie Stomperit, joiden zombie-kuvitus on sarjakuvamaisella tavalla humoristinen. Ei ihan omaan vaatekaappiini mätsäävät, mutta kirjahyllyä somistamaan kelpaisivat! ;D

Image and video hosting by TinyPic


Tämä postaus on tuotettu yhteistyössä Spartoon kanssa.
Kuvat: Spartoo.fi

28.11.2011

Joulusuklaata ja Muumilaaksoa

muumilaakson marraskuu

Viikonloppuna yritin ottaa superrennosti, olinhan selviytynyt ruotsinkurssin stressaavimmasta osasta, eli suullisen haastattelun tekemisesä ja kuunteluttamisesta muulle ryhmälle, ja muutenkin kai asiat ovat ainakin semihyvässä kuosissa. Nyt pitää enää päästä ajatuksesta, ettenkö muka olisi ansainnut peräti useampaakin vapaapäivää. Itsensä ruoskimisen, sen minä ainakin osaan, jos en muuta.

Lueskelin taas Muumilaakson marraskuuta, näin marraskuu kun on se aika vuodesta, kun siihen tarttuminen tuntuu aina ajankohtaiselta, ja vedin siinä sivussa Fazerin Joulusuklaan konvehtiversioita. Konvehdeista puuttuu levystä tutut rusinan-, omenan- ja mantelinpalat (joita en kyllä oikeastaan edes kaipaa, paitsi noh, rusinaa vähäsen), mutta jouluisen taivaallinen, mausteinen maku on tallella.

On sinänsä hyvä, että suurimman osan vuodesta ei enää ole alituista suklaanhimoa päällä - ainoastaan näin paria kuukautta ennen joulua, kun kauppoihin ilmestyvät Piparisuklaa ja Joulusuklaa, alkaa himot hyrrätä. :D Nämä nimittäin uppoaa muhun aivan ennätystahdilla ilman minkäänlaista itsekuria. Tuollainen laatikollinen konvehteja kestää mulla ehkä 12 tuntia. Piparisuklaalevyä taas syön kuin leipää, haukkaan suoraan levystä. ;D Ja myöhemmin vatsa (ja vaaka) kiittää.

Tulisivatpa jo pakkaset. Sitten ei enää olisi tätä mutaa, vesisadetta ja kuraroiskeita farkunlahkeissa.

27.11.2011

Pikkujoulustrategia

Image and video hosting by TinyPic

Juhlakausi on jo hyvässä vauhdissa, mutta siltä varalta, että joku tarvitsee vielä kipeästi vinkkejä pikkujoulupopottimien tai muiden juhlajalkineiden hankkimista varten, niin tässäpä vinkkejä Spartoolta!

Kengät
ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle ovat: Iron Fist Wolfbeater, Tamaris Leticia, Bourne Carrie, Marian Mahaut, Peter Kaiser Aloni, Amalfi by Rangoni Camilla, Vagabond Lugano Comp, Bullboxer Eline ja Mexx Liv.

Olen itse niitä ihmisiä, jotka yrittävät maksimoida jokaisen vaatteen ja asusteen käytön - en oikeastaan ole hirveästi lämmennyt ajatukselle erillisistä juhlavaatteista, ihan siitäkin syystä, ettei arjessani yksinkertaisesti ole kovinkaan monia juhlatilanteita, joissa niitä vaatteita sitten pääsen käyttämään. Karsastan hyvin vakavasti sellaista ajattelua, jossa hankitaan vaate, tai ne kengät, yhtä iltaa varten. Niinpä minun strategiani juhliin on yleensä enemmän on enemmän, eli asusteiden niputtaminen joulukuusivuoreksi ja voimakkaamman meikin tekeminen. Kertakäyttökulttuuri - pois se minusta!

Siispä tämänkin kollaasin kenkien enemmistö on sellaisia, että niitä voi käyttää muissakin tilaisuuksissa, kuin niissä pikkujoulupippaloissa. Noh, ehkä kaikkia muita, paitsi noita paljettikorkkareita, ellei sitten ole hyvin säihkyvä ihminen muutenkin. :) Ja hei, parasta tietysti on, jos tuo juhlan omaan arkeen! Tavallisen päivän ei tarvitse olla tasainen, eleetön, vaatimaton tai hillitty, vaan mukana saa olla räiskettä, säihkettä, juhlavia yksityiskohtia ja vaikka sitten paljettikorkkarit. ;)

Tämä postaus on tuotettu yhteistyössä Spartoon kanssa.
Kuvat: Spartoo.fi

Catvertising


Nuff said.

26.11.2011

Vagabond Kareno

Image and video hosting by TinyPic


Haluan.

Vagabondin Karenot lyhytvartisena versiona ilman nauhoja tai muita härpäkkeitä ovat vallan täydelliset peruspopot. Lähes kaikki näin syksyllä käyttämäni kengät ovat tällä hetkellä enemmän tai vähemmän korollisia, ja toisinaan kaipaan vaan aivan yksinkertaista ja matalaa kenkää. Nämä yksilöt, ja vieläpä nimenomaan himmeänhohtoisella vuohennahalla varustettuna, ovat omaan silmääni kauneimmat tämän tyylisistä kengistä, joita olen nähnyt.

Kuva: Vagabond.com

22.11.2011

Occupy

Mun mittani on täynnä.

Olen toisella silmällä seuraillut ehtiessäni Yhdysvalloissa ja muissakin maissa leviävää Occupy-liikettä, joka lähti Occupy Wall Streetin massiivisista mielenosoituksista syyskuun 17 päivänä. Siitä lähtien yli kahden kuukauden ajan ympäri Yhdysvaltoja kaikenlaiset tavalliset ihmiset osoittavat kaupungeissa mieltään korruptiota ja hyvinvoinnin epätasaista jakaantumista vastaan ja vaativat hallintoa noteeraamaan kansan huolen. He haluavat työpaikkoja, he haluavat läpinäkyvyyttä, he haluavat oikeudenmukaisuutta. He haluavat hallinnon olevan vastuussa edustamalleen kansalle. "We are the 99%".
Tsek lisää Wikipediasta.

Hallitus, viranomaiset ja poliisi ovat tehneet parhaansa todistaakseen mielenosoittajien pointin: kansaa hallitsevat osat ovat täysin vieraantuneita niistä, keitä väittävät edustavansa. Mielenosoittajia on pidätetty ja pahoinpidelty lukemattomissa tapauksissa. Jopa toimittajia on kärrätty pois ja pidätetty, jotteivat he voisi raportoida poliisin toimista, mutta virallisestihan tässä vain suojeltiin median edustajia. (Saanko jo heittää natsikortin?)

Viimeisimpänä poliisi on rennoin rantein sumuttanut yliopiston kampuksella pippurisumutetta maassa kyyhöttävien opiskelijoiden päälle lähietäisyydeltä, koska nämä eivät suostuneet hajaantumaan. Siitä kehkeytyi hetkessä meemi ja tapahtuman jälkeen monet Occupy-liikkeen suhteen aidallaistuvat ovat kallistuneet tukemaan Occupy-liikettä. Jo tätä ennen netissä levisi video niin ikään opiskelijoiden mielenosoituksesta, jossa poliisit alkoivat hakata rivissä seisovia, täysin rauhallisia nuoria pampuilla vatsaan ympärillä olevan ihmislauman huutaessa "Stop beating students, stop beating students". Tässä pippurisumutetapauksessa huudettiin "Don't shoot your children!" Miten järkyttävää on se, että rauhanomaisessa mielenosoituksessa tämä on se, mitä huudetaan?!

On vaikea uskoa, että tätä tapahtuu ah-perusoikeuksien-kehdossa Yhdyvalloissa, jossa perustuslakia ja mielipiteenvapautta liputetaan kuin Suomessa jääkiekon Leijonia. Joka toimissaan moralisoi muiden maiden viranomaisten toimintaa kansanliikkeen osalta samalla, kun heillä kaasutetaan maassa kyyhöttäviä ihmisiä ilmeenkään värähtämättä.

Image and video hosting by TinyPic
Tämän varmasti historiaan jäävän kuvan on ottanut Louise Macabitas (osuvan Obama-tekstin on lisännyt joku meemeilijä.)

Huffington Postin kolumnissa Pepper-Spraying Occupy: An Assault on Our Democracy summataan hyvin tapahtuneita vääryyksiä ja sitä, miten tällainen tapa viranomaisten ja valtaapitävien reagoida kansanliikkeeseen ampuu itsään nilkkaan. Ja haaroväliin. Ja päähän. Lukekaa se, ja olette ehkä paremmin kärryillä.

Mä en voi ymmärtää, miksi Suomen media ei noteeraa mitään tästä. Ymmärrän hyvin, että meillä on suurempia murheenaiheita, kuten eurokriisi, kaatuva talous ja noh, kertaus Egyptin mielenosoituksista, mutta olen silti suuttunut, järkyttynyt, ymmistynyt ja pahoillani siitä, että Occupy-liikkeestä ei hiiskuta sanallakaan Suomessa. Moni ehkä tietää jotakin Egyptin kansannoususta, mutta kuinka moni tietää, mitä Yhdysvalloissa tapahtuu? Kuinka moni edes tietää Occupy-liikkeestä?

Hell, jenkkijulkkikset ja jopa Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjoissa ehdokkaat ottavat asiaan kantaa kosiskellen omia äänestäjäkuntiaan. Sarjisihmisille muuten vinkiksi, Frank Miller kirjoittaa blogissaan halveksuvansa Occupy-liikkeeseen osallistuvia. Mä tykkään 300:sta, mutta toi tyyppi ei nyt vakuuta.

Tämä postaus ei ole ollenkaan niin laaja, syväluotaava, analysoiva tai ansiokas kuin haluaisin sen olevan. Olen halunnut kirjoittaa tästä jo monta kertaa, mutta minua on vaivannut ajatus juuri siitä, etten ehdi tai jaksa paneutua siihen kaiken sen ansaitsemalla laajuudella. Nyt kuitenkin alkoi tuntua siltä, että tulee mitta täyteen tämän suomalaisen median hiljaisuuden kanssa, ja että jollain tavalla on tuotava tätä edes kourallisen ihmisiä tietoon.

Levittäkää sanaa. Puhukaa. Kiinnittäkää huomiota. Kysykää, miksei tästä puhuta tai uutisoida.

Lopuksi vielä se video pippurisumuttavasta poliisista, ihmismassasta, joka huutaa "Shame on you!" ja "Our university!" ja siitä miten poliisit lopulta joutuvat perääntymään.


Ja katsokaa tuota kameramerta. Kuten Carlos Miller kirjoittaa blogissa Photography is not a Crime: "Jokaista pippurisumutepulloa vastaa kymmenen kameraa, ja siksi me lopulta voitamme."

21.11.2011

Viikonlopun asu

nov19 2

Viikonloppuna tein vähän lisää koulutöitä, matkailin Pasilaan ja kirjoitin kuukausittaisen Tamperelaisen juttuni. Jossakin välissä ehdin jopa pyörähtää myös Weekdayssa, josta mukaan lähti tuo kuvissakin näkyvä, aika perusmallinen pitkähihainen, jonka juttuna kuitenkin on laaja kaula-aukko.

Päällä muuten näkyy myös Cosilta tilattu, lyhyt neuletakki villan ja silkin sekoitusta. Katson hankinnan olleen perusteltu, koska omistan vain pitkiä villatakkeja, ja lyhyt tuntui jotenkin skarpilta ja paremmin farkkujen kaveriksi sopivalta. On muuten ihanan pehmeä! Katsotaan nyt vielä, ettäpä nyppääntyykö tämä miten herkästi. Filippa K:n villavaatteet ovat pysyneet mulla vuosia täysin priimassa kunnossa, Selectedin villamekko puolestaan nyppääntyi kahdessa käyttökerrassa. Sen koomin en ole enää uskaltanut Selectedin neuleita edes katsella... ;o

Harmittaa sekin, että nyt kun ketjukaupoista löytyisi trendinmukaisia, paksuja neulepaitoja, niiden materiaali on hyvin järjestelmällisesti sikä akryyliä, josta en pahemmin diggaile. Olisi nyt edes puuvillaa, melkeinpä mitä tahansa muuta kuin akryylia! Siinä jotenkin on jo sellainen luotaantyöntävä ominaistuoksu... :D

nov19 1
Neuletakki - Cos, paita - Weekday, farkut - Dr Denim, kengät - Nilsson
profile and pearl
Hurahdin, ja nyt minulla on myös helmikorvakorut, tai ainakin jotakin sitä muistuttavaa. Noh, ihan sama, kunhan ihokontaktiin tulee vain se aito hopea, jota korun taustat ja helmen "kuppiosa" on. :P
saara in november 2011 1
Saara hiipi ulos terassille pelkäämään kaikenlaisia ilmassa ja oksilla läpsytteleviä lintuja. Hupsu otus.

Mukaisaa alkavaa viikkoa kaikille! ^^

P.s. En muuten kyllä sisäistä tätä hirvittävää intoa siivota kaupunkien katukuvia sen ongelmajäsenistä, kuten nyt tämä Tampereella suunniteltu kävelykadun penkkien uusiminen sellaisiksi, etteivät juopporemmit mahdu niille istumaan. Jos juoppojen julkinen esiintyminen häiritsee, ehkä kannattaisi entistä sisukkaammin yrittää auttaa ihmisiä ja ennaltaehkäistä ongelmia, eikä tarjota keppiä ja maton alle lakaisua. Suunnilleen samaa mieltä ovat jutussa myös kaupunginpuutarhuri Timo Koski ja Pirkanmaan poliisilaitoksen komisario Ismo Rajala. Viimeksi mainittu huomauttaa, että alkoholistitkin ovat ihmisiä ja kysyy, miten yhteiskunta vie heidän asiaansa eteenpäin.

19.11.2011

Melancholia

Image and video hosting by TinyPic

Katsoin jokin aika sitten Lars von Trierin Melancholian. Olen tänä vuonna vasta ylipäätään nähnyt von Trierin outoja, ahdistavia ja häkellyttäviä leffoja, kuten Antichristin, Dogvillen ja Manderlayn. Katsomistaan odottavat edelleen Dancer in the Dark (josta olen nähnyt lopun joskus muksumpana, ja se on kyllä jäänyt jollain tavalla kummittelemaan), The Idiots ja Breaking the Waves.

Image and video hosting by TinyPic

Melancholia kertoo kahdesta sisaruksesta. Ensimmäinen osa kertoo Justinesta (loistava Kirsten Dunst), jonka hääjuhliin ja morsiamen epävakaahkoon toimintaan elokuvan ensimmäinen puolisko keskittyy. Jälkimmäinen osa puolestaan kertoo Clairesta (ihanan ihana Charlotte Gainsbourg) ja kohti maata kiitävästä planeetasta, Melancholiasta, joka saattaaa tuhota kaiken elämän törmätessään Maahan. Justinen häät järjestetään Clairen ja tämän miehen (Kiefer Sutherland!) linnamaisessa kodissa, ja elokuvan jälkipuoliskossa Justine palaa sisarensa kotiin syvästi masentuneena. Leffa alkaa unenomaisilla kuvilla ja musiikilla, täynnä symboliikkaa ja päättyy kauniiseen, mutta murskaavaan hetkeen. Nämä eivät ole olennaisia yllätyksiä, pointti on pikemminkin niiden kokemisessa. Maailmanloppu ei ole koskaan tuntunut näin häkellyttävältä.

Image and video hosting by TinyPic

Melancholia, kuten muutkin von Trierin leffat, jakavat mielipiteitä hyvin voimakkaasti. Toiset tykkäävät, toiset inhoavat. Toiset löytävät yhteistä rajapintaa, toiset pitävät täysin sisällöttömänä. Itse löysin Melancholiasta osuvia ja samaistuttavia fiiliksiä, kommentteja ja ajatuksia, mutta en ole varma, onko kaiken alla sen suurempaa tai sen monimutkaisempaa sanomaa, tai tarvitseeko sellaista lopulta ollakaan. Tunnelma on kaunis ja intenssiivinen, vangitseva, vaikka jotkut ovat pitäneet sitä lähinnä tylsänä ja unettavana. IMDB:ssä Melancholia on sanut 7,6 pistettä.

Kuulemma on niin, että toisinaan vakavista masennuskausista ja muutamista fobioista kärsivä von Trier sisällyttää aina jotakin omaelämäkerrallista hahmoihinsa: tällä kertaa Justinen hahmo kuvaa tätä. Sydäntä särkeekin katsoa muutamia absoluuttisen voimattomuuden hetkiä...

Olen myös jäänyt miettimään selvästi älykkään Justinen kylmänviileää toteamusta siitä, miten maailma on vain pahuutta täynnä. Ihminen on paha. Universumi ei siitä hetkahda, vaikka tämä meidän sivilisaatiomme tuhoutuisi. Hetkittäin kyyninen minäni samastuu - ja tuntee syyllisyyttä siitä.


Kuvat elokuvasta Melancholia

18.11.2011

Twin Peaks

twin peaks gold box 1

Olen saanut vihdoin aikaiseksi katsoa kulttisuosikkisarja Twin Peaksia, joka muuten on David Lynchin ja Mark Frostin käsialaa. Tunnustan, olen ollut anteeksiantamattomalla tavalla sivistymätön, enkä ole ollut myöskään tietoinen Lynchin osallisuudesta, vaikka varmaan esimerkiksi mies on siitä minulle maininnut.

Ei kyllä suotta ole ylistetty tätä sarjaa: tunnelma on uskomaton, juoni ihanan salaperäinen ja outo, surrealistinen lienee sana, jota haen, kuitenkaan huumoria unohtamatta. Hahmot ovat monimutkaisia ja kiinnostavia, eikä vastauksia jaeta liian auliisti. Tunteet välittyvät vahvasti, eikä niiden esittämistä sivuuteta tai lyhennellä.

twin peaks gold box 2

Kuitenkin kakkoskaudella huomioni on selkeästi herpaantunut sen jälkeen, kun Laura Palmerin murha on ratkennut - ja jotenkin myös hahmoista on hiljalleen tullut vähän mielenkiinnottomampia. Ei kuitenkaan tulisi mieleenkään lopettaa katsomista kesken, sen verran Kyle MacLachlanin esittämän agentti Cooperin hahmo kiinnostaa, kuten myös hahmolle läheisimpien tyyppien kohtalo. Olenkin iloinen siitä, että vaikka sarja sai nopeasti lopetustuomion murharatkaisua seuranneiden pudonneiden katsojalukujen takia, fanien uskollisen ruinauksen ansiosta sarja kuitenkin esitettiin kakkoskauden loppuun asti.

Katsokaa, jos mahdollisuus tulee!

Tässä vielä Twin Peaksin teemamusiikkinakin toiminut, ihanan kaihoisa biisi Falling Julee Cruisen esittämänä.

Nauhakenkiä Spartoolta

Image and video hosting by TinyPic

Täältä pesee perjantain kunniaksi bongauksia Spartoolta! ;) Tähän kollaasiin olen kerännyt mitä erilaisimpia, nauhallisia kenkiä. Kuten huomaatte, olen ollut määritelmän kanssa nyt aika joustava, nimittäin mukana on Marianin kamelinväriset nilkkurit, joiden nauhaosuus on tuo nilkan ympäri kulkeva koristenauha, jolla varren voi kiristää nilkan ympärille. ;)

Kengät vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas: Irregular Choice Abigails Party, Belmondo Croupoi, Clarks Hamble Oak, Marian Jahia, Tommy Hilfiger Wera Bot (!), Xti Bilalo Wo, Neosens Tannat Mid, Stephane Gontard Zenith ja New Rock Temptation.

Katsokaas muuten noita viimeisiä, varsin komeita kiilakorkosaappaita. ;) Ehkä vähän liian "jotain" omaan makuuni, mutta tällä tavalla etäältä ihailtavaksi oikein mainiot. Vähän samaa voi toki sanoa sitten myös noista Irregular Choicen kengistä - taas kerran! :D

Sen sijaan nuo Clarksin herrainkengät ovat aika hienot, ne suorastaan kutsuvat pukemaan itsensä smokkitakin ja suorien housujen kaveriksi, tai miksei vaikka maksipituisen hameenkin! Myös nuo Stephane Gontardin Zenith-saapikkaat ovat aika makeat, niistä tulee mieleen hieman löytöretkeilijän buutsit. Kaupungissa vierailevan sellaisen, ei toki viidakoiden läpi rymyävän seikkailijan. Yhdistetään murrettuihin sävyihin ja armeijanvihreään parkatakkiin?

Oikein hyvää perjantai-iltaa teille kaikille ihanille lukijolleni! ^^

Tämä postaus on tuotettu yhteistyössä Spartoon kanssa.
Kuvat: Spartoo.fi

17.11.2011

Inspistä puutuneelle mielelle



Muutamia kiinnostavia ja inspiroivia bongauksia upeilta ihmisiltä Lookbookissa! (Saattaa mahdollisesti kestää nanosekunnin, että Lookbookin embed-koodit latautuvat...)








Itsehän olen edelleen hautautunut päätäni myöten koulutöihin, jotka onneksi pian vähän alkavat helpottaa kurssien tullessa päätökseensä. Sitten enää lopputöiden palautus. Voin muuten sanoa, että jo silkka ajatus nauhoitettavan haastattelun tekemisestä ruotsiksi on suorastaan ahdistava, ja olen iloinen, että sekin on pian hoidettu pois alta. :D Englannin kursseista nautin rehellisesti sanottuna jokaisesta tunnista, ruotsi taas... Noh, ainakin olen saanut kipinän lueskella ruotsinkielisiä lehtiä.

En tiedä, ärsyttääkö teitä kenties epämääräisyyteni ja angstinsävytteiset puoliavautumiseni silloin tällöin. Vaikka haluan jakaa fiiliksiäni ja myös selittää blogin harvinaisen hiljaista ajanjaksoa sillä, mitä muuten elämässäni noiden opiskeluiden osalta tapahtuu (kaaos!), niin en kuitenkaan ole juuri nyt sillä mukavuusasteella, että tekisin asiasta kovin seikkaperäisiä selontekoja. Ehkä riittää tieto siitä, että nobody's perfect. Palannen näihin teemoihin kyllä vielä hamassa tulevaisuudessa.

Nyt toivotan kuitenkin kaikille oikein mukavaa loppuviikkoa! ^^

13.11.2011

Grand Theft Auto 5 - Real Life


Hahah, tämä on ihan loistava video, "pelimatskua" pelistä Grand Theft Auto 5. ;) Mulla ei pitäisi pokka tuossa nykiessä. Ja mitä ajattelisi tyyppi, joka sattuu kävelemään ohi tuosta? :D

12.11.2011

Ihanat kiilakorot

Image and video hosting by TinyPic


Tässä jälleen joitakin herkullisia kenkävalintoja Spartoo-nettikaupan jalkinepaljoudesta. Tällä kertaa valitsin mukaan herkullisia ja mielenkiintoisia kiilakorkoja, enimmäkseen lyhytvartisina nahkasaapikkaina. Rakastan itse kiiloilla varustettuja kenkiä, kuten hyvin tiedätte, ja parhaat talvikenkäni ovat olleet hyvällä kumipohjalla ja selkeällä pohjakuvioinnilla varustetut, Vagabondin kiilakorot menneiden vuosien mallistoista.

Kuvan kengät järjestyksessä vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas ovat: Clarks Coniston Water, Koah Bethel, Ellen Verbeek Nilena (aika herkku tuo nilkkaremmi ja puinen kiilakorko!), Pataugas Leila, Bronx Eramai, Bocage Donuzo ja Vagabond Florence Boot.

Näistä eniten mieleeni ovat Bocagen ja Vagabondin, keskenään hyvinkin samankaltaiset jalkineet - jokin tässä simppelissä ja eleettömässä mallissa viehättää, vaikkakin myös Clarksin nauhalliset mokkakengät ovat oikein viehättävät.

Mies varmaan kommentoisi tämän postauksen kenkiä samalla tavalla, kuin hän toisinaan kommentoi muutenkin kenkävalikoimaani: miljoona samanlaista paria! Vaan kuka tahansa kenkiä yhtään kuolaava luonnollisesti huomaa erot ja ymmärtää, miten valtaisa käytännön merkitys sillä on, onko korko päällystetty nahalla vai umpikumia, onko mahdollinen nauhoitus luistinnauhoitusta muistuttava vai kenties"piilossa", onko materiaalin pinta kiiltävä, himmeän kiiltävä vai mokkaisen kiiltämätön, kuinka korkealle kantapää kengässä nousee ja miten voimakas kantakaarre kenkään on tehty, pohjakuvioinnista ja muista yksityiskohdista puhumattakaan. ;) Eikö?

Tämä postaus on tuotettu yhteistyössä Spartoon kanssa.
Kuvat: Spartoo.fi

10.11.2011

Juuso talviunille



Juuso on hieno karhu. Juuso käy talviunille. Minä sen sijaan luen Jack Londonin White Fangia HTC-puhelimestani, ja olen ihan koukussa. Public domain rulettaa.

9.11.2011

Greatest Speech Ever Made

u

Tämä Charlie Chaplinin The Great Dictator -elokuvssa vuonna 1940 esittämä puhe on aika inspiroiva. Tässä videossa monologiin on liitetty videokuvaa lähihistorian tapahtumista ja ihmisistä, ja huomaamme miten tuo puhe on erinomaisen ajankohtainen ja ihmisyyttä kommentoiva ja myös rohkaiseva, lohduttava. Hyvin voimakas, hyvin puhutteleva.
(Suomenkielisen tekstityksen saa halutessa videoon päälle painamalla tuota CC-nappulaa videoalueen oikeassa alareunassa siten, että nappi jää punaiseksi.)

Jos leffa ei ole millään lailla tuttu ja ihmettelette, miksi Chaplin näyttää niin hitlermäiseltä, todettakoot, että leffa on satiiria Saksasta ja natsiajoista ennen kuin tiedettiin, mitä kauheuksia ihmisille tuona aikana tehtiin, kansanmurhasta puhumattakaan. Sen jälkeenhän kului melkein parikin vuosikymmentä, ennenkuin koko aiheesta uskallettiin vitsiä näin näkyvästi vääntää. Siinä mielessä leffa onkin tullut ulos kiintoisassa ajankohdassa, juuri toisen maailmansodan alkuun.

P.s. Chaplinin puheen kehoitus olla vaipumatta epätoivoon ja vakuutus siitä, että "The Misery that is now upon us is but the passing of greed, the bitterness of men who fear the way of human progress. The hate of men will pass, and dictators die, and the power they took from the people will return to the people " tuo mieleen myös Gandhin kuuluisan sitaatin tyranneista ja näiden väliaikaisuudesta:
"When I despair, I remember that all through history the way of truth and love has always won. There have been tyrants and murderers and for a time they seem invincible but in the end, they always fall -- think of it, ALWAYS."

8.11.2011

Asu viikon alkuun

uniform 1

Eilinen päivän asu koostui jälleen Dr Denimin farkuista (olen rakastunut), joiden kaveriksi kaivoin kaapin perältä pari vuotta vanhan villapaidan. Päälle paksuin naulakosta löytyvä nahkatakki (vielä kun sillä jotenkuten tarkenee) ja ihanan muhkea, villainen ympyrähuivi. Kynsiin on tällä kertaa päätynyt melkein musta, tummanpunainen OPI - Lincoln Park After Dark, joka on tosin ehtinyt jo kynnenkärjistä kulua ja lohkeillakin.

uniform 3
uniform 2
uniform 6

Nuo Audreyt ovat siitä täydelliset korkonilkkurit, että niillä jaksaa taapertaa hyvin yhdeksän sentin korosta huolimatta, ja että toisin kuin monissa muissa nilkkureissa, näissä varret ovat riittävän matalat ja tilavat näille mun tynkänilkoilleni, jotka lyhyytensä ansiosta ovat sitten myös ilmeisesti paksut. Tämä ihan vain päätelmänä siitä, miten kummallisen tiukat monien nilkkureiden varret ovat, ja miten epäimartelevasti ne saavat ihon ja luontaisen rasvakerroksen tursuilemaan. Audreyhin mahtuu jopa pillifarkkujen lahkeet! Ihanaa, että on ollut kohtuullisen kuivaa kohtuullisen pitkään, voi käyttää muitakin kenkiä kuin kumppareita.

Kyllä paras kenkäostos hetkeen. Tekisi oikeastaan mieli hankkia toisetkin, niinkun.. varalle. -.-

uniform 10
uniform 4
uniform 8
uniform 7
uniform 5
Takki - JSFN via Ellos, villapaita - Comme des Garcons for H&M, farkut - Dr Denim, buutsit - Vagabond Audrey, kynsikkäät ja villahuivi - All Saints, laukku - Lumi, kynsissä OPI: Lincoln Park After Dark

Mukavaa tiistaita, kanssaihmiset!

7.11.2011

Pasilan neljäs tuotantokausi!

Image and video hosting by TinyPic

Tänään jatkuu taas PASILA! Luvassa on jo perästi neljäs tuotantokausi. Kanavat siis YLE kakkoselle klo 20.30, tai sen jälkeen surffaten Areenaan! ;)

Kuva via Pasila

6.11.2011

Sunnuntainen

blehh

Sunnuntaina kotihengailua ja yleistä höölöilyä tällaisessa asussa: Dr Denimin farkut (jotka voisivat yhtä hyvin olla leggingsit pehmeytensä ansiosta, saa nähdä kestävätkö käyttöä yhtään niin hyvin kuin Cheap Mondayt) ja Zaran miesten osastolta kauan sitten hamstrattu ohuen ohut neulepaita, joka todellisuudessa kuultaa läpi paljon vähemmän kuin kuvasta voisi päätellä. Kaulassa killuu matkamuisto-ankh British Museumista.

Angst kyllä itseni toistamisenkin uhalla tälle pimeydelle - edes salamasta ja rappukäytävästä ei ole sysipimeällä iloa, kun hämärissä olosuhteissa salamanräiske aiheuttaa lähinnä päänsärkyä ja pahoinvointia. Pitääkö tässä alkaa suunnitella päivänsä asukuvien ja muutaman valoisan tunnin ympärille. ;)

Olen muuten alkanut liukua univormupukeutumisessani minihelmoista pillifarkkuihin ja erilaisiin yläosiin. Se on vähän jännä tunne yllättää itsensä ajattelemasta, että löytyisipä omasta vaatekaapista enemmän paitoja ja vähemmän mustia mekkoja.

Samalla täytyy tehdä myös tunnustus, joka hämmentää minuakin varsin paljon: olen alkanut lämmetä kullanvärisille yksityiskohdille. Olen saanut esimerkiksi päähäni, että kunnon blingbling-rannekello Michael Korsin tyyliin olisi juuri se showstopperi, jota arkiminääni kaipaisin. Siis mikä mua aivaa. :D Noh, maut ja mieltymykset muokkaantuvat aikojen saatossa, elämä on muutosta. Fossililla olisi vähän MK:ta edullisempia kelloja...

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

5.11.2011

Sorsapuisto ja Erik Satie: Gymnopédies

distant_november_6

Marraskuun viidennen kunniaksi jaettakoot muutama otos marraskuisesta Sorsapuistosta. Juuri tällainen kalseus ja harmaus, värien haalistuminen voi näyttäytyä myös harvinaisen kauniina. Värien puute tekee muodoista, valosta ja varjosta entistä tärkeämpiä, korostaa niitä ja tuo esiin uusia näkökulmia.

distant_november_2

Päässäni soi tällaisten maisemien ja kuvien läsnäollessa aina Erik Satien hurjan kaunis, kolmiosainen Gymnopédies. Alla on sen ensimmäinen osa, julkaistu vuonna 1888. Koska tiedän hyvin vähän oikeastaan mitään musiikista ja sen hienouksista, löysin Satien lähinnä Ann Demeulemeesterin syksyn 2011 muotinäytöksen kautta - siellä käytettiin tätä näytöksen musiikkina.


distant_november_3
distant_november_9
distant_november_8
distant_november_7
distant_november_10
distant_november_5
distant_november_1

(Kaikki kuvat löytyvät Flickrin kautta suuriresoluutioisina, jos joku vaikka haluaa hyödyntää taustakuvana tai keksii vaikka jotain ihan muuta käyttöä :) - Creative Commons-lisenssihän oli edelleenkin tämä Attribution-Sharealike.)

All Saints Fuse Coat

november is here 1

Rikon vihdoin oman blogihiljaisuuteni, johon syynä on yksinkertaisesti ollut koulu ja väsymys. Tämä yhdistettynä pimeyteen ja rajallisiin tunteihin, joina kamera tallentaisi jotkain kelvollista ja aivot pyörisivät muutakin kuin ympyrää, niin ei kovin tuottelias fiilis ole. Onnistuin silti käymään tentissä, jonka kirjoja olen lukenut paloissa ja pätkissä jostain elokuusta asti, ja josta lopulta sainkin parhaan arvosanan. Pieni tuuletuksen paikka, koska pitää koko ajan muistuttaa itseä iloitsemaan siitä, että jokin menee hyvin, ei vain koko ajan stressaamaan kaikesta siitä, mikä tuntuu menevän penkin alle. Ja oikeesti, mä tunnun nykyään tarvitsevan sitä muistutusta.

november is here 4
Takki - All Saints, huivi - American Apparel, laukku - Zara, kengät - Vagabond Audrey, farkut - Dr Denim

Eniveis, kuvissa tarkkaavaiset huomannevat tuon uuden talvitakin. Älkää välittäkö karvaisuudesta, etsin yhä johonkin hautautunutta teippiharjaani (...Enkä tajua, miten uutena ostettu takki voi olla valmiiksi karvainen). Mulla on ollut budjetoituna moinen hankinta jo melkein vuoden, enkä ole löytänyt mieleistä yksilö ennenkuin nyt. Tai siis, olin, mutta tämä mieleinen yksilö odotti alennuskausia, ja sillä aikaa pidin silmäni auki joka suuntaan. :D Rakkaustakki löytyi siis All Saintsilta. Se on hurjan paksua ja tuulenpitävää melton-villaa (no on siinä mukana nylonia ja ties mitä muuta, mutta ylivoimaisesti pääosin villaa yltä päältä), ja jonka alla olen jo huomannut voivani pitää yllättävänkin ohuita vaatteita palelematta.

Se on ihan mukavaa vaihtelua sille, että joutuu kelailemaan kuinka monta villapaitaa tänään täytyy laittaa päälle, tai miten ilman villasukkahousuja ei vaan astuta ovesta pihalle. Saatan muuttua jopa niinkin mukavuudenhaluiseksi, että seuraava takkihankitani onkin jo jokin hullunarvokas napajäätikkötakki, jonka alle voin pukea tyyliin bikinit.

Fuse-nimisessä takissa on epäsymmetrinen napitus, puoleen reiteen ulottuva helma ja kaulus, jonka voi nostaa korkeaksi, melkein puoli päätä peittäväksi tuulensuojaksi pahimmissa tuiskeissa, mutta joka myös alas laskettuna on varsin tyylikäs ja massiivinen rinnalla levätessään.

november is here 3
november is here 5
november is here 2

Mukavaa marraskuun viidennettä teille!
Allekirjoittanut saattaa katsoa sen kunniaksi V for Vendettan... ;)

1.11.2011

Valkoiset kaulukset

C360_2011-10-2512-45-46

Olen ihastunut kauluksiin ja aivan ylös asti napitettuihin paitoihin. Skarppia, raikasta ja kiinnostavaa. Hieman maskuliinista ja erityisen ajankohtaista. Kaikenlaiset kaulapannat ja -renkaat näyttävät harvinaisen hyviltä kauluksen alla tullessaan esiin vain edestä napituksen päältä.

Varsinaisia kauluspaitoja tosin taidan valitettavasti karttaa kuin ruttoa ainakin siihen asti, että jollain ihmeen kaupalla omistaisin silitysraudan (ehkä jossain seuraavassa elämässä). Jostain jos löytäisi rypyille vähemmän alttiin yksilön, esimerkiksi napakasta polyesteristä, voisin harkita.

Myös trikoopaidat, kuten yllä näkyvä Filippa K:n paita, varustettuina näillä tietyillä yksityiskohdilla, toimisi ihan passelisti. Jäänkin odottelemaan Henkkamaukan ja kumppaneiden tarttumista kaulustrendiin ja sen erilaisia sovellutuksia. Toisaalta COSilta löytyisi jo tummansininen paitabody...

Jos ei malta odottaa, aina voi tilata Etsystä SWANclothingin irtokauluksen.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...