31.10.2011

Nilkkureita syksyyn

Image and video hosting by TinyPic
Lokakuun viimeisen päivän kunniaksi esittelen teille muutamia kivoja bongauksia Spartoolta. Nämä jotenkin sopivat erityisen hyvin syksyyn: musta, ruskea ja harmaa toistuvat yhä enenevissä määrin pimenevissä päivissä ja paljaissa puissa harmaata taivasta vasten. Minusta kaikki se synkkyys ja kalseus on oikeastaan ihan kaunista, kun siihen ei ole vielä ehtinyt kyllästyä. ;) Kaikkein parasta on, jos ympärillä leijuu sakea sumu...

Kengät vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas ovat: Ash Extacy, Café Noir Mokal, Chocolate Schubar Urielle, Apepazza Decibel ja Le Temps des Cerises Club Shine.

Syksy on myös mulle aina parasta aikaa käyttää nilkkureita: vielä ei tarvitse korkeampien varsien suojaa ja lämpöä, vaan voi kepsutella menemään lyhytvartisissa kengissä ja sukkahousuissa.

Lyhyet varret sopivat oivasti yhteen myös farkkujen kanssa, ja jo matalakin korko antaa annoksen naisellisuutta. Kengät voivat määritellä muutenkin koko asun tunnelman: sama asu antaa asteen verran erilaisen fiiliksen, kun jalassa on lenkkarit ja kun jalassa on korkokengät. Tosin jos tavoittelee ehdottoman rentoa luukkia, korot kannattaa jättää kotiin ja suosia ylipäätään matalapohjaisia kenkiä.

Toivon usein, että olisin vähän vähemmän mukavuudenhaluinen ja kävelisin luonnostani hitaasti: tapaan usein valita päivän rientoihin sen maltillisemman koron, jolla voi juosta busseja kiinni, pyyhältää Sorsapuiston läpi Lipastolle kuin tuulispää ja ylipäätään haahuilla ympäriinsä. Haluaisin käyttää korkeampia korkoja kuin olen toistaiseksi pitänyt kätevänä. Ehkä en ole vielä löytänyt Niitä Oikeita, joskin ostamani Vagabondin Audreyt ovat kyllä hyvin lähellä sitä...

Tämä postaus on tuotettu yhteistyössä Spartoon kanssa.
Kuvat: Spartoo.fi

29.10.2011

Amnesia - The Dark Descent

Image and video hosting by TinyPic

Näin Halloweenin kunniaksi ajattelin kertoa ihan vähäsen pelistä, jota olen hyvin vähän kerrallaan uskaltanut pelata tuolta viime maaliskuulta lähtien. Kyseessä on Amensia - The Dark Descent, joka on Frictional Gamesin erittäin kehuttu ja palkintoja voittanut indie-peli, jonka genrenä on seikkailukauhu. Ja kun sanon kauhu, tarkoitan jotain todella, todella pelottavaa. Harvemmin pelkään leffoja tai pelejä pelatessa (Aliens vs. Predators on niin ikään saanut joskus pulssin aika korkealle), mutta tämän kanssa kiljahtelen yhtä kyytiä ja olen vähällä juosta koko kämpästä ulos... Ikkunan kautta...

Image and video hosting by TinyPic

Pelaajan hahmo, Daniel herää synkän oloisessa linnassa muistinsa menettäneenä. Kuka hän on, miten hän on päätynyt tänne? Aivan alkutaipaleella Daniel löytää lapun, jonka on itse kirjoittanut itselleen, ja josta selviää, että muistinmenetys onkin ollut tietoinen valinta... Lapussa kehoitetaan etenemään linnaan ja etsimään eräs tietty mies, joka tulee tappaa. Mitä kummaa tämä kaikki merkitsee?

Image and video hosting by TinyPic

Kun etenee syvemmälle linnaan, tarina alkaa avautua. Löytyy esineitä, kirjoja ja muistiinpanoja, jotka kertovat menneisyydestä. Koko pelin kerronta on hyytävää, hyvin lovecraftmaista settiä, ja Lovecraftin fanina sellainen vetoaa allekirjoittaneeseen. Eteneminen vaatii myös erilaisten palapelien ja ongelmien ratkaisemista, muttei mitään liian kryptistä, sattumanvaraista tai käsittämätöntä, toisin kuin joissakin vanhoissa seikkailupeleissä on saattanut olla tilanne.

Image and video hosting by TinyPic

Amnesian haasteena ei niinkään ole ne palapelit, vaan se yhdistettynä pelin mekaniikkaan ja yleiseen kauhun ilmapiiriin ja tarinaan. Linnassa on nimittäin aika pimeää, ja pimeässä alkaa pelottaa. Kun hahmo on varjoissa ja pimeillä alueilla, mielenterveys alkaa järkkyä, näkökenttä sumentua ja heilua, liikkumisesta tulee kömpelöä, silmissä alkaa väreillä ja lopulta iskee hulluus. Valo palauttaa mielen normaalitilaan, mutta valonlähteitä on saatavilla hyvin rajoitetusti. Lisäksi linnassa liikkuu epämääräisiä hahmoja, joilta kannattaa piiloutua vähän vikkelään. Arvaatteko mihin? Varjoihin, pimeyden syleilyyn... Mieli alkaa järkkyä myös kaikenlaisten käsittämättömien asioiden kohtaamisesta, ja pelissä eteneminen vastaavasti tasapainottaa mielentilaa. Hyvin psykologista.

Tämä mekaniikka tekee etenemisestä hyytävän pelottavaa, haasteellista ja aivan järjettömän stressaavaa. Sitä odottaa jokaisen kulman ympäri kääntyessään tai ovea avatessaan törmäävänsä johonkin sydänkohtauksen aiheuttavaan. Pelin äänimaailma tukee tätä kauheutta veret seisauttavalla tavalla. Amnesia onkin ihan loistoesimerkki siitä, millaisia pelit voisivat myös olla: tunnelmaan ja tarinaan tukeutuminen näin voimakkaasti on sellainen asia, mitä liian harvoista peleistä löytyy.

Image and video hosting by TinyPic

Pelin pelaaminen on lopulta aika yksinkertainen juttu: liikkumiseen ja esineiden käsittelyyn ei tarvita kuin muutamaa nappia, ovia esimerkiksi avataan tarttumalla hiirellä kahvaan ja sitten liikuttamalla hiirtä niin, että kahva avautuu (tää olisi aivan ihanteellinen Wiille) ja esineiden kanssa vuorovaikutetaan hyvin simppeleillä tavoilla. Aseita ei ole, taistelukäskyjä ei ole, joten turha edes sitten ajatella mitään muuta kuin pakenemista ja piiloutumista, jos tulee hirviö vastaan...

Kun sanoin, että tämä peli saa minut kiljahtelemaan, se todella tekee niin. Auta armias, jos mies erehtyy koskettamaan olkapäätäni tai edes rikkomaan hiljaisuuden - Maria huutaa ja aika kovaa. Joidenkin pelin kohtien ajattelukin saa sietämättömät vilunväreet päälle!

Kaiken huipuksi peliä suositellaan pelaamaan kuulokkeiden kanssa pimeässä huoneessa, koska silloin pelin valon ja varjon taidokkaat graafiset toteutukset ja efektit tulevat parhaiten esiin... Peli-immersiota parhaimmillaan, pimeässä huoneessa kun sitten näkee vain ruutunsa.

Tsek tämä pelitraileri, joka on itse asiassa pieni pala pelistä itsestään:


Tsek myös Frictional Gamesin aiempi, niin ikään kehuttu kauhuseikkailu, Penumbra Collection, joka pitää sisällään kolme yhteennivoutuvaa peliä. Sekä Amensia, että Penumbra muuten löytyvät marraskuun alkuun saakka järeistä Halloween-alennuksista Frictional Gamesin sivuilta ja Steamista:
- Amnesian saa Steamista ladattua 3 eurolla (normaali 14,99€) ja
- Penumbra Collector Packin 4,49 eurolla (normaali 17,98€).
Lisäksi Amnesiasta löytyy ilmainen demo.

Itse ostin nuo kaikki jo aikaisemmista Steam-alennuksista, ja kuten sanoin, en ole uskaltanut pelata kuin hyvin vähän kerrallaan... Aivan loistavia pelejä kyllä, suositellaan, jos vaan hermot kestää.... :D

Kuvat: Telegraph, Valve ARG, Baixaki, Bit-Gamer, Gamereactor

Vagabondin syysuutuudet Spartoolta!

Image and video hosting by TinyPic


Olen odottanut kuin kuuta nousevaa sitä, milloin Vagabondin tämän syksyn uutuuksia alkaa valua Spartoo-nettikauppaan, ja viimeiset pari viikkoa uusia malleja on ripotellut valikoimaan. Voin sanoa, etä tää tyttö on hieman innoissaan aina, kun näkee jossakin Vagabondia. :D

Kuvan kengät vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas katsottuna: Code Moc, Lucano Brid, Leslie, Francine Lace, Kareno Fay ja Audrey Lo. Näistä nuo viimeiset korkkarit löytyvät omastakin vaatekaapistani, tosin mattaisina vuohennahkaisina. Kiiltonahkamokkasiinien kohdalla taas yritän pähkätä ovatko ne mielestäni hienot vai kamalat.

Sen sijaan kaikenlaisia nauhoitettuja, matalia varsikenkiä olen alkanut pitkästä aikaa taas himoita. Syytettäkööt siitä vaikka Lisbeth Salanderia. Kaikista eniten toivoisin kuitenkin korkeita ja nauhoitettuja saappaita pienellä korolla. Muistan jostakin aiemmasta Vagabondin mallistosta saappaat, jotka olivat prikulleen oikeanlaiset. Tietysti mitä enemmän Ann Demeulemeesterin ikonisten saappaiden triplanauhoitusten henkeä, sitä enemmän lämpöä minulta.

Eteisessäni on jotain kymmenen paria tämän merkin kenkiä (talvipopoja ja kesäläpyttimiä), ja ne ovat kestäneet aika hyvin käyttöä. Yksistä ballerinoista lähti kengän varvasosa ensimmäisen kesän jälkeen hajoamaan aika tehokkaasti ja kaksista kengistä (molemmat muuten kiilakorkoisia Thelmoja) sisäkangas on alkanut kahden ja kolmen talven jälkeen ratkeilla saumoistaan. Vanhimmat Vagabondini, jotka ovat maiharimalliset, ovat kestäneet neljä talvea kuin uusina.

Tämä postaus on tuotettu yhteistyössä Spartoon kanssa.
Kuvat: Spartoo.fi

28.10.2011

Ugandassa vihataan homoja

Image and video hosting by TinyPic

Ugandassa oikeasti vihataan homoja. Poliittisen pyörän alla on parhaillaan laki, jonka varjolla homoja voitaisiin tuomita elinikäiseen vankeuteen tai jopa kuolemaan. Jo nyt homosekusaalit ihmiset joutuvat elämään alituisen pelon alla, monesti heidän perheensä ovat hylänneet heidät, pahoinpitelyitä tapahtuu ja jopa media vainoaa homoja. Siellä uskotaan, että homoseksuaalisuus on uhka afrikkalaisuudelle, elämän jatkuvuudelle ja lyhentää elinikää. Siellä uskotaan, että homoseksuaalisuus on valinta, moraaliton elämäntapa, ja että homot ovat pahoja. Kaikki tämä ei suinkaan siksi, että nämä ihmiset olisivat tehneet mitään paha kenellekään, vaan koska sattuvat olemaan homoseksuaaleja.

Dokumentissa World's Worst Place to be Gay radio-dj Scott Mills lähtee tutustumaan Ugandaan tietäen, että koska on itse homo, maa voi olla hänen hengelleen vaarallinen. Mills kuitenkin tutustuu paikallisiin homoseksuaaleihin, jotka kertovat hänelle elämästään vainottuina, perheensä hylkääminä ja väärinkohdeltuina. Mills selvittää myös paikallisten mielipiteitä, tutustuu arvojohtajiin ja ottaa osaa keskusteluihin homoseksuaalisuudesta. Koko dokkarin voi katsoa Youtubesta (suosittelen lämpimästi), tässä ensimmäinen jakso:


Yllä oleva kuva on BBC:n kautta lainattu kuva Ugandan Rollings' Stones -lehdestä, joka on yksi niistä medioista, joissa paljastetaan homoseksuaaleja ja pyydetään lukijavihjeitä mm. näiden osoitteista. Lehden toimituspäällikkö sanoi dokkarissa lehden ajavan vain kansan hyvinvointia. Varmaan niin luulevatkin tekevänsä, mikä sinänsä tekee asiasta entistä järkyttävämmän... Varmaan natsitouhuissakin mukana olleet uskoivat vilpittömästi tekevänsä palveluksen omalle yhteiskunnalleen, ja väitän, että tässä kohtaa natsikortti on vähintäänkin osuva. Ihan suoranaista noitajahtia koko touhu, ei mitään muuta.

Tämän takia jokaisen ihmisen pitäisi kyetä ajattelemaan kriittisesti, tekemään moraalisia arvioita ja näkemään auktoriteettien puheita pidemmälle, ja mikä tärkeintä, suhtautumaan kaikkiin kanssaihmisiin lähtökohtaisesti empaattisesti sen sijaan, että toivoisi näiden tyyliin kuolevan tai kokevan muita kamaluuksia. Kaikenlaista fanatismia ja dogmaattisuutta tulisi pelätä, koska sellainen on järjelle ja jopa rakkaudelle sokeaa toimintaa.

Katsokaa se dokkari. Ja lukekaa myös Paholaisen asianajajan postaus, josta sain kimmokkeen kirjoittaa ko. dokkarista.

Kuva via BBC

26.10.2011

The Girl with The Dragon Tattoo ja taas lisää nettisensuuria?


Katsoin hiljattain Stieg Larssonin Millennium-trilogiaan perustuvan ensimmäisen leffan Män som hatar kvinnor, eli Miehet jotka vihaavat naisia, eli The Girl with The Dragon Tattoo. David Fincher on puristamassa ulos englanninkielistä versiota tässä näin vain pari vuotta myöhemmin, ja siinä Lisbeth Salanderia näytellyt uskomaton Noomi Rapace on korvattu Mara Rooneylla ja sinisilmäinen Daniel Graig on ottanut Mikael Blomkvistin roolin Michael Nyqvistiltä.

Yllä oleva traileri on tästä englanninkielisestä versiosta, ja vaikka traileri on hieno ja vähän kuin Lisbethin vihaiset lyönnit päin kasvoja, pakko silti olla skeptinen siitä, onnistuuko Fincher tarjoamaan jotakin uutta tarinalle. Rooneya käy vähän sääliksi jo etukäteen: Lisbeth Salanderin rooli ei ole mitenkään helppo, ja rima on suorastaan kohtuuttoman korkealla Rapacen jäljiltä. On siinä ainakin naisella kanttia lähteä yrittämään, siitä ehdottomasti tunnustus.

Taas muuten yksi esimerkki lisää siitä, miten Hollywoodkin osaa lypsää rahaa varsin piraattimaiseen henkeen kierrättämällä tuttuja matskuja, eikä sieltä tehtailla mitään erityisen omaperäisiä tai ainutkertaisia taideteoksia ja sieluntuotoksia, vaikka suuret lafkat ovatkin siellä etunenässä itkemässä luvattomasta kopioinnista mukamas kulttuurintappajana. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteivätkö ne Hollywood-versioinnit ja kierrätetyt matskut voisi olla viihdyttäviä ja nautinnollisia katsottavia. Olenhan minäkin katsonut Alien-leffat varmaan toistakymmentä kertaa: minä en ole niitä ihmisiä, jotka kyllästyisivät toistoon. :D Eikä kopioinnissa mitään pahaa ole. ;)

Trish Summerville muuten suunnittelee H&M:lle Lisbeth Salander -teemaisen malliston. Kuluneita huppareita, motskaritakkeja ja revittyjä farkkuja voi ostaa 14. joulukuuta.

Image and video hosting by TinyPic

Aiheesta toiseen. Helsingin käräjäoikeus on määrännyt operaattori Elisan estämään suomalaisten pääsy The Pirate Bay -verkkosivustolle, vaateiden takana olivat Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n (TTVK) Musiikkituottajat - IFPI Finland ry. Näinkö se sensuuri leviää lapsipornosta laillisen pornon kautta tekijänoikeuksiin - seuraavaksi aletaan varmaan sensuroimaan kaikenlaisia vihapuhesivustoja ja siitä sujuvasti estetään poliitikkojen arvostelu. On teitä ihmiset nyt ainakin varoitettu vapauden vähittäisestä katoamisesta.

Ja no, siis oikeasti tätä nettisensuuria vaan yritetään ja tehdään niitä oikeusmurhia siinä sivussa, koska eihän netistä mitään oikeasti voida sensuroida. Sensuuritoimet ovat veronmaksajien rahojen tuhlausta, perusoikeuksien vastaisia ja täydellisen tehottomia. Kiinalaiset ihmisoikeusaktivistitkin tietävät.

Lainaan tuota Elisan pressitiedotetta:
"- - Pitäisi keskittyä toimenpiteisiin, joilla aidosti voidaan vähentää piratismia eli käytännössä sisällön saamista verkkojakeluun kohtuullisella hinnalla ja samaan aikaan muun jakelun kanssa. Lisäksi operaattoreita on kohdeltava tasapuolisesti, eikä yhtä toimijaa voida asettaa viranomaisen asemaan, sanoo Elisan liittymäliiketoimintajohtaja Henri Korpi."

23.10.2011

Lämmintä päälle

twentysecondoct3

Eilen käytiin miehen kanssa hakemassa Kalevasta patja ja kahvittelemassa mummun kanssa. Nyt on entistäkin ehompi pehmike sängyssä ja mieli tekee lähinnä kieriä siinä ympäri ja ympäri ja ympäri. :D Tosin taitaa edelleen olla ihan fantasiaa, ettäkö osaisin mennä nukkumaan fiksuihin aikoihin.

Tällä hetkellä painiskelen taas jossain lymyilevän luovuuteni kanssa, eli yritän keksiä hyviä ideoita yhteen jos toiseenkin juttuun. Olen erinomainen ja varsin tehokas puppugeneraattori melkein aiheesta kuin aiheesta (mies epäilee, että mulla ei tule olemaan mitään ongelmia gradun kirjoittamisen kanssa sitten joskus vuonna kovalevylle-upittavat-tietoisuudet), mutta niiden aiheiden keksiminen on aina se, missä mulla lyö tyhjää. Brainstorming - not my thing. Myrskyää kyllä päässä, mutta ihan väärällä tavalla. :D

Tuo päällä näkyvä huiviviritys muuten on aika ovela: kyseessä on itse asiassa All Saintsin paksu ja villainen bolero, joka sutjakasti jatkuu pitkäksi ja muhkeaksi huiviksi, jonka voi kääräistä pari kertaa kaulansa ympärille. Mainio hiha-asia, varsin oiva lyhyen, kauluksettoman ja ohuen nahkatakin kanssa käytettäväksi. Ei muuten tule kylmä. Hiha-asia on jo joskus viime talvena tehty hankinta nimenomaan hyisimpiä talviviimoja ajatellen, mutta tässäkin kohtaa tuo muhkea neule palvelee erinomaisesti.

twentysecondoct1
Takki - Selected Femme, huivi/hiha-asia - All Saints, villapaita - Celavi, housut - Gina Tricot, laukku - Lumi, kengät - Nilson
twentysecondoct2

Sunnuntaita itse kullekin!

22.10.2011

Contagion, päivän asu ja autoilijoiden satelliittipaikannus

crowness1

Käytiinpä tuossa eilen elokuvissa katsomassa Contagion. Ovela leffa, hyvin soderberghmainen. Hyvin realistinen, uskottava ja sitä kautta karmiva, ei liian alleviivaava tai hollywoodmainen. Kannattaa tsekata, jos pitää Steven Soderberghin elokuvista, kuvauksista yhteiskunnan romahtamisesta ja ylipäätään tautileffoista. :D Kannattaa muistaa myös Wolfgan Petersenin ysäriteos Outbreak, joka sitten onkin paljon melodramaattisempi, mutta koska ebolamainen virusjuttu, niin pop.

Asuna toimi Vilan halkiohame, All Saintsin hurjan paksu, vähän ylisuuri, pehmoinen villatakki ja mielenkiintoisena yksityiskohtana Ann Demeulemeesterin vyö. Asusta löytyy myös ah niin trendikäs poolokaulus, mikä on kyllä kylmällä säällä hyvin kätevä juttu. Kuvista kiitos miehelle. Satun muuten tykkäämään tuosta hameesta niin paljon, että harkitsen jo niiden hamstraamista kaapin perälle. Jos en nyt kuitenkaan...

crowness2
Villatakki - All Saints, paita - Filippa K, hame - Vila, laukku - Zara, kengät - Vagabond, kello - Michael Kors, vyö - Ann Demeulemeester
crowness4
crowness5

Jos ette ole olleet kartalla, niin kohta voitte olla: Piraattipuolue kritisoi liikenneministeri Merja Kyllösen (vas.) kummallisia ja huolestuttavia suunnitelmia seurata autoilijoita satelliittipaikannuksen avulla. Tarkoitus olisi käyttää paikannusta tiemaksujen kohdentamiseen, mutta kuten passien sormenjälkirekisteriäkin ollaan varmasti jo piakkoin laajentamassa rikostutkintakäyttöön sisäministeri Päivi Räsäsen (kd) intoillessa asiasta etunenässä, voi olla ihan hiton varma siitä, että myös satelliittipaikannusta käytettäisiin pian muuhunkin kuin autoilijoiden laskuttamiseen. Lainaan piraattipuolueen lehdistötiedotetta:

"Kustannuskysymyksiä suurempi ongelma on järjestelmän yksityisyydensuoja. Päättäjät luonnollisesti lupaavat, että järjestelmää käytettäisiin vain ruuhkamaksujen keräämiseen. On kuutenkin ilmeinen vaara, että järjestelmää laajennetaan vaivihkaa koskemaan muutakin seurantaa.

"Esimerkiksi passien sormenjälkirekisteriä piti aluksi käyttää ainoastaan matkustusasioissa, mutta käyttö laajeni nopeasti muillekin alueille. Rekisteritietojen luovuttamisesta ulkomaillekin on puhuttu.", muistuttaa Uudenmaan Piraattien varapuheenjohtaja Lasse Kärkkäinen."

Viihdyttävintä sen sijaan oli se, kun Merja Kyllönen vastasi saamaansa kritiikkiin mm. sanomalla: "En aio antaa periksi. Kiltit tytöt eivät näissä hommissa pitkälle pötki." Geegee, ministeri tekee tästä henkilökohtaisen sukupuolikysymyksen - tärkeintä on ilmeisesti näyttää, ettei Kyllönen ole mikään kiltti tyttö, joka antaisi periksi, kun hänen suunnitelmiaan kritisoidaan.

Nyt lauantai-illan viettoon, viikonloppuja kaikille! ^^

21.10.2011

Helsinki 10:n nettikauppa

Heiheihei, ihmiset kaikki, jotka diggaatte Helsinki 10:stä, pari hyvää juttua:

1) Helsinki 10:llä on nykyään nettikauppa (JES, oli jo aikakin!)
2) CityDeal tarjoaa vain tänään 100 euron lahjakorttia kyseiseen nettikauppaan 30 eurolla! Vähänkö hurja tarjous. Ostin. Diili on voimassa siis puoleenyöhön asti, joten hop hop... ;)

Kuva via Helsinki 10

Jack Sparrow (ft. Michael Bolton)


I have no words. :D The Lonely Islandin tuotantoa.

20.10.2011

Mac Wedge ja Harmony

made up

Viikonloppuna ehti Porvoon reissun ohella myös tehdä pikavisiitin paitsi katsomaan Weekdayn ja Bruno Pietersin yhteistyömallistoa (joka oli lievästi pettymys, koska vaatteet istuivat niin kummallisesti päälleni ja himoitsemiani farkkuja ei tuolloin edes ollut liikkeessä), niin myös täydentämään kosmetiikka-arsenaalia Macin pisteellä muutamalla jutulla, "joita ilman en voi enää elää".

Molemmat tuotteet, luomiväri sävyssä Wedge ja poskipuna sävyssä Harmony, vievät alkeelliset meikkaustaitoni uusille vesille, nimittäin aion opetella käyttämään niitä kasvojen muotoiluun varjostuksia strategisiin kohtiin luomalla. Wedgeä levitän luomivakoon (jee, handlasin vihdoin tämän tekniikan käyttää luomivärejä!) korostamaan silmiä vähän toisella tavalla kuin yleensä naamassani ja Harmony menee siihen kohtaan poskea, joka on eniten lommolla silloin, kun imee poskensa sisään kuin kala.

Aiemmin olen käyttänyt liikkuvalla luomella tummia luomivärejä tuomaan silmiä esiin, mikä tosin samalla vähän pienentää simmuja, ja poskilla on ollut pelkkää punaista. Tällä tavalla kasvoja muotoilemalla saa tavallaan hieman luonnollisemman lopputuloksen, mikäli käyttää tuotteita maltillisesti. Tuossa yllä olevassa kuvassa olen lisännyt Harmonyn kaveriksi myös luottoposkipunaani sävyssä Springsheen (lommoposkialueen yläpuolelle, aivan poskipään alle), joka yhtäkkiä tuntuikin dominoivan tuota koko varjostuksen väriä... :D

Voitte myös ignorata tuon aavistuksen vääränsävyisen meikkipohjan, yritän vain päästä eroon Everyday Mineralsin testereistäni.

mac harmony

Harmony on siis hyvin ruskea poskipuna, ja siksi se sopii loistavasti varjostustuotteeksi. Pigmenttisyytensä ansiosta tällainen kalpea NC15 saa käyttää tätä eeerittäin varovasti - ne määrät, joita otan tätä siveltimeen, ovat sellaisia, että puuterihituset voisi melkeinpä laskea siveltimen tummien karvojen päästä.

Hakusassa onkin nyt sellainen poskipunasiveltimeksi soveltuva yksilö, joka olisi hurjan pehmeä ja sillä tavalla liukas, että se ei ottaisi kovin ärhäkästi noita pigmenttejä itseensä ja vieläpä sellainen, että häivyttäminen olisi helppoa, kas kun nuo pigmentit tuntuvat myös tarraavan hyvin tiukasti kiinni ihoon. :D Huomaan omistavani siveltimiä, jotka ovat vähän turhankin tehokkaita siirtämään väriä rasiasta iholle, ja häivyttäessä Duroyn vuohenkarvasiveltimet tuntuvat turhankin karhealta poskea vasten. Muutenkin koko varjostustouhu kyllä vaatii vielä opettelua.

mac wedge

Toinen hankintani oli Macin luomiväri sävyssä Wedge, jota siis käytän varjostuksiin luomivaossa. Wedge on keskivaalea, neutraali ruskea tai taupe. Arsenaalistani löytyy myös Omega, joka on aivan himppusen vaaleampi ja kylmempi, sekä Cork, joka on jonkin verran lämpimämpi. Äkkiseltään kaikki kolme näyttävät hyvin samanlaisilta, mutta vierekkäin ja iholla eron kyllä huomaa selkeästi. Wedge sopii näistä parhaiten omaan ihonsävyyni luomivakoväriksi.

Kuvassa on myös loppukesästä hankittu Macin sivellin, mallia 239. Ihkaensimmäinen vakavampi ja arvokkaampi meikkisiveltimeni, ja olen ollut siihen aivan mielettömän tyytyväinen. Se on napakka, mutta pehmeä, väri tarttuu siihen mielettömän tiiviisti ja häivyttäminenkin onnistuu kuin unelma. 239 onkin yksi suosituimmista yleissiveltimistä, joka kyllä on ihan maineensa veroisesti varsinainen joka paikan höylä. Haaveissa siintää myös 217, joka sopii hyvin luomivakospesifiksi työkaluksi, ja noh, saahan sitä tyttö haaveilla myös Macin poskipunasiveltimistä. Oikein hoidettunahan siveltimet kestävät vuosia... ;)

18.10.2011

Porvoon matkailua

C360_2011-10-1517-41-35

Käytiinpä tuossa viikonloppuna juhlimassa miehen äidin synttäreitä akselilla Pasila-Porvoo-Pasila. Porvooseen päin huviajeltiin lähinnä erään tietyn nepalilisen ravintolan, Himchulin takia, mutta olihan varsinkin tuo vanha kaupunki muutenkin erittäin kaunis ja näkemisen arvoinen. Himchulin ruoka ja palvelu olivat erittäin hyviä, vaikka ravintola muuten oli ulos päin vähän karun näköinen. Kyllä jo senkin takia kannattaa päiväreissu Porvooseen tehdä. :)

C360_2011-10-1516-19-21 - Sophia1
C360_2011-10-1516-15-09 - Sophia1
C360_2011-10-1516-20-18 - Peter,Vignette1
Jotakin tuorejuusto-herkkusieni-paprika-sipuli-sörsseliä, oli muuten erinomaisen hyvää!
C360_2011-10-1516-16-45 - Peter,Vignette1
Jossain kohtaa meistä kuudesta pöydässä istuvasta 50% kuvaili ympäristöä ja annoksiaan kännykkäkameroillaan. :D
C360_2011-10-1517-37-29
C360_2011-10-1517-43-01

Ruuan jälkeen pyörittiin auringonlaskun kaunistamassa vanhassa kaupungissa ja ihmeteltiin mm. tuomiokirkkoa. Totesin miehelle, että haluaisin asua talossa, jonka ulkoseinät olisivat yhtä valkoiset ja orgaanisen muhkuraiset. :D Kuvaisin itseäni niitä vasten sitten yhtäkyytiä.

C360_2011-10-1517-41-03
C360_2011-10-1517-42-30
Tuota mäkeä miehen vaari kuulemma ajeli joskus muinoin hevoskärryillä ylös. Oli se vähäsen jyrkkä.
C360_2011-10-1517-34-39

Mukaisaa tiistaita kaikille!

17.10.2011

Punaiset kengät?

Image and video hosting by TinyPic

Syksyn harmaus saa välillä kaipaamaan värikkyyttä ympärilleen. Ruska on minusta syksyn parasta aikaa juuri kaikkien ihanien värien takia, vaikka osaan kyllä arvostaa myös sumuista synkkyyttä ja riisuttuja oksia. Vaan kuitenkin jos halajaa ruskan kirjavuutta myöhemminkin silmiensä iloksi, yksi vaihtoehto on hankkia iloisen väriset syyskengät. ;) Valikoimaa voi katsastella ainakin, arvaatteko mistä, Spartoolta! :)

Koska punaiset villasukat ovat mulle jokin ihan oma käsitteensä (olen aina toiselta mummultani saanut kirkkaanpunaisia villasukkia, jotka varsinkin vielä tuolla maalla asuessa olivat aivan elintärkeät), siitä voi sitten siirtyä luontevasti punaisiin kenkiin. Olen itse asiassa miettinyt, että jos hankkisin nyt uudet kumisaappaat, ne saattaisivat hyvinkin olla punaiset, uskokaa tai älkää.

Sen enempää en tästä päällä jylläävästä väritrendistä välitä: en aio hankkia punaisia nahkahousuja tai kirkkaanpunaista, suurta neuletta. Myös punaiset kengät jäävät multa toistaiseksi väliin, mutta tiedän, että siellä lukijoissa voi joku hyvinkin innostua tästä. ;)

Yllä olevan kuvan popottimet ovat ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle seuraavat: Iron Fist Lacey Days 2, Dr. Martens Elena, Swedish Hasbeens Boot Classic, Converse All Star Seasonal Hi ja One Step Rock Prem Red.

Tämä postaus on tuotettu yhteistyössä Spartoon kanssa.
Kuvat: Spartoo.fi

Drive

Image and video hosting by TinyPic

Käytiin miehen kanssa Finnkinon Superpäivillä katsomassa Drive. Drive on aika varmasti tyylikkäin ja mielenkiintoisin toimintaelokuva, mitä on hetkeen nähty. Jos Fast and the Furious -saaga on jättänyt kytevän epäluulon autoleffoja ja niiden päähenkilöitä kohtaan, niin kannustan jokaista haastamaan ennakkoluunsa ja tsekkaamaan Nicolas Winding Refnin ohjaaman Driven. Elokuva kertoo tyypistä, joka päivisin tekee autostuntteja elokuviin ja öisin toimii luultavasti parhaana pakokuskina ikinä. Kuvoihin tietysti liittyy myös nainen.

Yksinkertaisesta ja jopa vähän geneerisestä asetelmastaan huolimatta leffa on toteutettu tavallisuudesta ja kliseistä poiketen, kuvaus on tyyliteltyä, toimintapätkiä ei venytetä liikaa, eikä huomio juurikaan herpaannu hitaistakaan kohtauksista huolimatta. Jotkut kohtaukset jopa vaikuttavat pysähtyneiltä, tai pysäytetyiltä, ja katsoja huomaa pinnistelevänsä, jottei räpäyttäisi silmiään. Välillä tuntuu, kuin olisi tuijotuskisassa päähahmon kanssa. Leffa siirtyileekin vähän väliä toiminnan ja jännärin välimaastossa. Sitten taas, jos etsii sitä tavanomaista ryskettä ja räminää Vin Dieselin messissä, kannattaa ehkä suosiolla jättää tämä pätkä väliin, vaikka traileri ehkä sellaista lupaileekin. Muutama mojova väkivaltarysäys elokuvasta löytyy, ja siksi sillä onkin ikärajana K 18.

Tsek se traileri:

Niin, että tämä ei kyllä ole se koko totuus sitten. :D

Image and video hosting by TinyPic

Kasariviboja tihkuvaa leffaa tähdittää Ryan Gosling, jonka elokuvia (The Notebook, Fracture, Crazy, Stupid, Love) en jostain syystä ole tullut aiemmin nähneeksi yhtäkään, mutta voin sanoa, että tulen aika pian katsomaan ne. :D Ehkä se on leveitä hartioita peittävä skoprioni, ehkä siniset silmät, ehkä pinnan alla kytevä vaarallisuus (no nyt mä olen taas niiiin tyypillinen nainen...) ja ehkä myös se, että Goslingin hahmossa on vähän samaa näköä omaan mieheen, mutta jokin tässä hahmossa pyyhkäisi jalat alta.

Image and video hosting by TinyPic
Voisin ehkä haluta tuollaisen skorpionitakin. O_O Ja tuo hissikohtaus kummittelee mun mielessäni...

Toisaalta Goslingin nimetön autoilijahahmo on myös paitsi vaikeaselkoinen, välillä suorastaan... Ei sille ole edes sanaa. Huvittava? Hämärä? Hahmo puhuu erittäin vähän (eikä siis onneksi heitä yhtäkään one-lineria!), mutta hymyilee sitäkin enemmän, tai ainakin leffan alkupuolella tuntuu siltä. Se on todella karmivaa, koska alusta asti on myös selvää, että nyt ollaan tekemisissä todella kylmäpäisen ja laskelmoivan kaverin kanssa. Kun tyyppi on keskellä toimintaa, ilme ei värähdäkään, ei mihinkään suuntaan. Kontrolli on täydellistä.

Oikeastaan hän hymyileekin samalla tavalla: värähtämättä, hallitusti. Se ei tietenkään tarkoita, että tyyppi olisi mitenkään tönkkö. En tiedä tarkkaileeko kukaan muu tällä tavalla hahmojen ilmeitä ja ruumiinkieltä, mutta itse huomasin kiinnittäväni huomiota siihen, miten huolellisesti rakennetuilta eleet ja katseet vaikuttivat. Se hymykin tuntuu juuri sillä tavalla keinotekoiselta, että katsojalle tulee todella epävarma fiilis näissä moninaisissa ruudulla tapahtuvissa tuijotuskisoissa, ja sitä odottaa, milloin hymynaama tai tarkkaavainen ja vakava haukankatse vaihtuu vastakohdakseen. Toisaalta se on myös aidosti hellyyttävää - näette sitten miksi. Mielessä tosin kävin sekin, onko hahmolle mahdollisesti kirjoitettu aspergerin syndrooma, mutta se nyt ei oikeasti liity mihinkään.

Joka tapauksessa, suositellaan Drivea kaikille toiminta- ja autoleffojen ystäville, Gosling-faneille, kasarivaikutteista diggaaville ja yleisesti ottaen visuaalisesti ovelista elokuvista pitäville. Myös leffan oivaa soundtrackkia on kehuttu runsain mitoin. Drivella on tällä hetkellä 8.3 pistettä IMDB:ssä. Se voitti Cannesin filmifestivaaleilla parhaan ohjaajan palkinnon ja oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi, tosin senhän sitten vei Tree of Life. Pitäisi sekin kyllä katsoa.

Kertokaa, jos olette nähneet leffan, ja kertokaa, mitä mieltä olette olleet!

Image and video hosting by TinyPic

Kuvat via Bold Fims

P.s. Lols Ron Perlmanin hahmolle tässä pätkässä. :D Sons of Anarchy -sarjan roolin jälkeen tää oli nyt ihan puhdasta läppää. x)

14.10.2011

Cleverbot x2


Mitä tapahtuu, kun laitetaan kaksi tekoälyrobottia keskustelemaan keskenään? Tässä yksi hulvaton lopputulos.

Cleverbot on siis robotti, jonka kanssa voi netissä keskustella. Cleverbot oppii kaikesta kanssakäymisestään ihmisen kanssa ja tulee siis koko ajan inhimillisemmäksi ja pätevämmäksi juttelijaksi. On jännittävää ajatella, että kaikki, mitä Cleverbot mullekin vastaa, on toisilta ihmisiltä opittua - hurjan mielenkiintoista siis! Ihan scifiä!

Tässä eräs oma keskusteluni Cleverbotin kanssa:

User: Hello there Cleverbot!
Cleverbot: Hello there who are you???
User: My name is Maria.
Cleverbot: I know.
User: How spooky. So what have you been doing today?
Cleverbot: Going to school.
User: What have you learned today?
Cleverbot: I learned that Websites like this one LIE.
User: Are you lying to me now?
Cleverbot: No, the truth is that I am talking to you now, but you talk to lots of other people this way as well.
User: True. Are you a unicorn like the robot on that video said you were?
Cleverbot: I am Lord Voldemort. Are you a unicorn?
User: If you are Voldemort then who am I?
Cleverbot: You are me, and I am you. What is my name?
User: Cleverbot?
Cleverbot: Really? I thought it was Maurice or something like that.

13.10.2011

Yves Rocher -uutuuksia

C360_2011-10-1214-13-46

Seuraa jälleen pieni tiedotus: Pääsin mukaan Yves Rocherin testiryhmään, kosmetiikasta enemmän kiinnostuneena kuin siitä varsinaisesti bloggaavana päätin siihen hakea, ja tämä tarkoittaa sitä, että tulette toisinaan näkemään joitakin tuotearvosteluja tuotteista, joista en siis ole itse maksanut. Mainitsen postauksissa tällöin vielä erikseen asiasta.

Mulla on alituiseen käynnissä aina jonkin täydellisen tuotteen metsästys, ja siinä sivussa on muutamiin huteihin tullut kulutettua enemmän omaa lompakkoa kuin olisin välttämättä viitsinyt. Meikkivoiteet ovat näistä erityisen hyvä esimerkki, ja sittemmin erilaiset kulmavärit, joista varmastikin bloggailen vielä lähitulevaisuudessa erikseen. Tästä syystä hyödynnän mielelläni kaikenlaisia tilaisuuksia päästä kokeilemaan erilaisia tuotteita. Yves Rocherin kohdalla mukana on tämä blogipuoli, mutta aika vapaamuotoisesti. Toisin sanoen saa aivan vapaasti vaikka lytätä tuotteen, josta ei pidä, eikä kaikkea tarjottua ole edes pakko arvostella. Jotenka, siirrytään asiaan.

Yves Rocherista mulla on ollut vain hyvin vähän kokemusta. Joskus vuosia sitten tilasin joitakin luomivärejä ja silmänrajauskynän, ja tuolloin kokemukseni tästä kasvipohjaisesta, Animaliankin kosmetiikkalistalle päässeestä merkistä eivät olleet kovin vakuuttavia. YR:n luomivärit olivat ja ovat edelleen ainoita, joista olen saanut jonkinlaisen allergisen reaktion, mikä ikinä lieneekään syy, mutta toisaalta sen ansiosta opin olemaan vähän varovaisempi ja testaamaan tuotteita ensin esimerkiksi ranteen sisäpinnalle ennen kasvoille laittamista. Siis silloin, kun suinkin maltan. :D Joka tapauksessa, tällä kertaa näistä tuotteista, huulipunista ja kynsilakoista, ei testeissä ilmennyt minulle mitään normaalista poikkeavaa, mutta on syytä muistaa, että jokainen on yksilö: mitkä tahansa ainesosat, tulivat ne labrasta tai luonnosta, voivat aiheuttaa joillekin yliherkkyyksiä tai ärsytysreaktioita.

C360_2011-10-1213-54-39

Sain testiin siis pari huulipunaa ja kynsilakkaa. Couleurs Nature -huulipunat ovat hoitavia ja sisältävät muunmuassa seesamiöljyjä, karitevoita ja aprikoosiöljyä. Hylsyn väri jo kertoo, minkä väristä tököttiä se sisällään pitää, mikä on ihan kätevää. Rouge on räikeän kirkkaanpunainen ja Rose murrettu, keskitumma ja aika luonnollisen värinen punainen.

Onnistun aina sotkemaan koko suuni kirkkailla huulipunilla, amatööri kun olen, ja tässä suhteessa Rouge oli aika tyypillinen huulipuna. Se tuntui myös niin rasvaiselta ja hoitavalta, että vähän pelkäsin levittää sitä muuten kuin hyvin ohuen kerroksen. Onneksi se kyllä riitti varsin mainiosti värikylläisyytensä puolesta!

C360_2011-10-1214-04-19

Rose taas on aika lailla saman värinen kuin huuleni ovat luonnostaan - aika tylsä siis näin omasta näkövinkkelistäni. Täytyy muistaa, että mulla on kuitenkin pienoinen kokoelma lähes ihonvärisiä nudepunia... Valikoimasta löytyy kylläkin vaalea sävy nimeltä Beige - se itse asiassa alkoi jonkin verran kiinnostaa tämän testauksen jälkeen.

C360_2011-10-1214-16-03

Yhteenveto: Koostumus oli siis miellyttävä ja pigmenttirikas, kenties hieman hoitavamman tuntuinen kuin edullisten huulipunien yleensä. Noin muuten tuote tuntui aika tavanomaiselta. Huultenrajauskynä saattaa tulla tarpeeseen näiden kanssa, jotta väri ei leviä huulten ulkopuolelle rasvaisen koostumuksensa ansiosta.

C360_2011-10-1213-55-49

Vernis Brilliance -kynsilakoista olin oikeasti tosi yllättynyt, ja nimenomaan positiivisesti: lakkaus oli jo yhdellä kerroksella erittäin peittävä, ja tökötti myös levittyi todella helposti ja siististi. Sivellin oli sopivankokoinen ja levitti hyvin väriä, joskin nämä tällaiset pitkulaiset korkit tuntuvat aina istuvan omaan käteeni jotenkin hankalasti. Kokeilin sävyistä Aubergine (violetti) ja Rouge (kirkas punainen) tuota Auberginea, ja se kesti kynsillä lähes viikon lohkeilematta, tämä siis aluslakan kanssa. Isot kehut siis kyllä nyt tälle!

yves_rocher__nailpolish_aubergine

Toivon mukaan tästä testailusta on iloa paitsi itselleni, myös teille lukijoille! Ymmärrän kyllä hyvin, että joitakin mainos- ja tuotearvostelupostaukset ärsyttävät ja niitä on jo ihan liikaa, mutta en voi kuin vedota siihen, että blogini on aina ollut sillisalaatti, josta löytyy sisältöä monenlaiseen makuun, eikä kaikkia esimerkiksi kiinnosta myöskään peli- tai politiikkapostaukseni. Epäkiinnostavan matskun voi aina skipata.

Viime aikoina kiire ja väsymys on toki syönyt jonkin verran inspiraatiotani ja karsinut villeimpiä ideoitani ja syvällisimpiä pohdintojani sekä myös postaustahtia, mutta toisaalta bloggaaminen melkein missä muodossa tahansa on minusta aina ollut hauskaa. Se kait myös jotenkin estää hukkaamasta perspektiiviä ja sitä omaa näkemystä tenttikirjojen alle.

12.10.2011

Kenkäesittelyssä Irregular Choice

Image and video hosting by TinyPic
Merkkiesittelyt via Spartoon valikoima jatkuvat! Tällä kertaa saattekin tässä ihmetellä muutamaa varsin....hmm, mielikuvituksellista kenkää vähintään yhtä persoonalliselta merkiltä: Irregular Choice.

Kengät myötäpäivää kiertäen violeteista paljettikorkkareista alkaen: Flick Flack, Scottie, Otters, Kurious Oranj ja I'm From Bury. Ei voi ainakaan syyttää tylsistä tai aivan tavanomaisista kenkämallinimistä, noista itse kengistä nyt sitten puhumattakaan!

Kuvioituja korkoja, erilaisten kuosien iloinen sekamelska, huopatossut mieleen tuovia ompeleita, mukana killuvia eläinamuletteja, villejä paljetteja... Välillä näitä kenkiä tutkiessa tällainen minimalismin ystävä on aivan vähällä suorastaan läkähtyä hengiltä! :D Omaleimaisuus onkin Irregular Choicen Iso-Britanniaan perustaneen Dan Sullivanin yksi avainsanoista: tyyppi halusi antaa tilaa luovuudelle ja mielikuvitukselle, ylenpalttisuudelle ja eri mielentiloille. Innoitusta kaveri saa mm. matkoistaan ja muista ainutlaatuisista kokemuksistaan.

Niin psykedeelisiä ja hämmästeleviä viboja kuin esimerkiksi tuo suloinen, kengästä roikkuva orangihahmo aiheuttaakin, niin pakko kyllä antaa pointsit huumorintajusta. ;) Ei elämän tarvitse olla aina niin vakavaa, ja mikäs sen hauskempaa kuin saada hyvä mieli vekkuleista kengistä, tai aiheuttaa niillä klopottimillaan vastaavanlaista iloa vastaantulevissa ihmisissä! Pojot myös jo tuolle rohkeudelle tarjota ihmisille noin sympaattisella tavalla jännittäviä ja erikoisia kenkiä! Ja kauppa näyttääkin käyvän.

Ei tää nyt silti ihan mun tyyliin suoranaisesti istu... :D

Tämä postaus on tuotettu yhteistyössä Spartoon kanssa.
Kuvat: Spartoo.fi

11.10.2011

Everything is a Remix



Tsekatkaas muuten tää: Everything is a Remix on tällä hetkellä kolmiosainen sarja, jossa havainnollistetaan tutuin esimerkein eri kulttuurin ja tieteiden aloilta, miten kopioiminen ja ideoiden kierrättäminen toimii koko ajan uuden pohjana. Miten esimerkiksi ilman jo käytettyjen ideoiden uudelleenhyödyntämistä monia suurimmista kassamagneeteista ei edes olisi. Tämä on hyvin oleellinen pointti, kun puhutaan siitä, pitäisikö tietoa/informaatiota/ideoita voida omistaa ja lukita pois muiden käytettävistä, ja onko kopiointimonopoli aka tekijänoikeudet ihan ajan tasalla tällä meidän digitaalisella aikakaudellamme.

Yllä oleva jakso on numero kaksi, joka käsittelee erityisesti elokuvia. Jakso kestää noin kymmenisen minuuttia, joten mistään kovin pitkästä jutusta ei ole kyse. :) Kannattaa muuten pysyä linjoilla vielä lopputekstienkin jälkeen, siellä on vielä useampi minuutti juttua Quentin Tarantinon elokuvasta Kill Bill.

Sarjan on luonut Kirby Ferguson, ja sarjan neljäs osa ilmestyy tänä syksynä. Tsekkaa toki myös sarjan kotisivut osoitteessa http://www.everythingisaremix.info/

P.s. Antbioottikuurilla muuten ollaan - josko tää sairastaminen vihdoin loppuiskin joskus. Kiireen, sairastelun ja yleisen väsyneisyyden takia jää kyllä huomenna Elle Awardsit välistä. :( Vähänkö harmittaa! Mutta ei voi mitään. Kun ei veny niin ei.

8.10.2011

Uutta, uutta ja uutta

october_is_here_1

Tässä asussa olen viihtynyt nyt jo useammankin päivän, mikä lie uusi vakiovarustus muodostumassa - erityisesti noista farkuista.

Asussa on muutamakin uusi hankinta:
* Jo aiemmin mainitut Cheap Mondayn Second Skin -farkut (ihan loistava tuo korkea vyötärö, ja itse materiaali ihanan joustava ja pehmeä)
* Zarasta pitkän pähkäilyn jälkeen kotiutettu turhuuslaukku (koska olen toisinaan hyvinkin turhamainen), jota voisi kyllä blogisuosionsa perusteella kutsua blogilaukuksi
* Aivan täydelliset, korolliset nilkkurit Vagabondilta. Ne yksinkertaisesti tuntuivat ja näyttivät jalassa liian hyviltä, jotta olisin voinut jättää ne hyllylle makaamaan, olkoonkin, että näiden ihanteellinen käyttöaika satelee koko ajan kauniisti alas taivaalta. Noh, ehkä sitä kuiviakin päiviä vielä on luvassa, niinkuin tänäänkin tuo aurinko kivasti paistelee.

october_is_here_5
Audrey
october_is_here_4
october_is_here_3
october_is_here_2
Farkut - Cheap Monday via Nelly, villapaita - Filippa K, nahkatakki - Selected Femme, laukku - Zara, kengät - Vagabond: Audrey, kaulahuivi - All Saints

Niin siinä vain kävi, että Mariasta tuli vuosien dissaamisen jälkeen taas farkkujen ystävä. Tai oikeastaan vain tasan niiden kaksien Cheap Mondayn sysimustien farkkujen.

Noin muuten alkaa vihdoinkin pikkuhiljaa tahti vähän vaihteeksi hellittääkin. Eilen illalla väänsin noin viidessä tunnissa (aika jäljellä ennen palautuskoneen sulkeutumista) kymmensivuisen ja englanninkielisen mediaetiikkaesseen, mikä oli vähän niinkuin kaiken tän kiireen ja koko ajan pisutelleen ajankäytön huipentuma. Intenssiivikurssit on siitä jees, että ne on nopeasti hoidettu, mutta kyllä ne vähän syökin ihmistä... Terveisin odotellaan-labran-tuloksia-siitä-mikä-hitto-tuolla nenä-kurkku-akselilla-jyllää.

Nyt nauttimaan aamupalaksi (kahen viikon univelat hei) Hullujen päivien haamumunkkeja ja jotain hyvää sarjaa. Mitään esimerkillistä elämäähän tämä ei ole missään suhteessa, mutta hitot siitä just nyt. :D

Viikonloppuja!

6.10.2011

RIP Steve Jobs

Ei kai siitä sen enempää, otsikkokin jo sen kertoo.

Steve Jobsin
saavutuksista ja erinomaisuudesta voi kukin olla tykönään ihan mitä mieltä haluaa, glorifioida tai vähätellä, mutta multa täältä lähtee kyllä rispektit sinne päin, vaikkei mikään pyhimys tai täydellinen ihminen ollutkaan kyseessä. Ei kai sitä tarvitsekaan olla, että voi tehdä jotain hyvääkin elämässään ja saada siitä tunnustuksen.

Tunnustan, että itkin kuunnellessani vuodelta 2005 Jobsin puhetta siitä, miten hän oli oppinut tärkeitä asioita elämästä kolmen käännekohdan myötä: jätettyään collegen kesken, saatuaan potkut Applelta ja sairastuttuaan haimasyöpään (johon lopulta siis kuolikin). Jotenkin tää koko juttu viilsi nyt syvältä.




Tässä myös vielä Jobsin selostamana The Crazy Ones -mainos, joka näyttää taas näiden tapahtumien valossa tuoreelta.

5.10.2011

Bruno Pieters + Weekday

Image and video hosting by TinyPic

Kiinnostavaa odotettavaa lähitulevaisuudessa tarjoilee Weekdayn suunnittelijayhteistyö belgialaisen Bruno Pietersin kanssa. Luvassa on räätälöityjä ja ajattomia, mutta silti särmikkään kiinnostavia vaatteita niin miehille kuin naisillekin, ja täytyy sanoa, että kelpuuttaisin kyllä omaan vaatekaappiini ihan kaiken!

Image and video hosting by TinyPic
Image and video hosting by TinyPic

14. lokakuuta kaikkiin Weekdayn myymälöihin saapuva mallisto kutkuttaa nyt kovasti, ja haluan kyllä päästä käpälöimään näitä vaatekappaleita, jotka tuovat taas kerran mieleeni samaa vibaa kuin Ann Demeulemeesterin räätälöidyt ja androgyynit luomukset tuovat.

Pieters on Weekday Magazinen haastattelussa todennut, että on mallistossaan keskittynyt muotoihin ja mittasuhteisiin, ja että innoitusta on haettu kubismista sekä 1940-luvun loppupuolelta. Värejä on vältelty, koska suunnittelija on halunnut suunnata huomion leikkauksiin ja yksityiskohtiin - asia, mikä tietysti miellyttää minua. ;) Nahkaa puolestaan ei ole käytetty, koska Pieters havahtui kesken suunnittelutyön sen käytön eettiseen arveluttavuuteen ja ryhtyi kasvissyöjäksi katsottuaan elokuvan Earthlings.

Nyt en kyllä malta odottaa sitä lokakuun neljättätoista päivää. ;) Aivan erityisesti tämä ensimmäisen kuvan takki herättelee kasvavaa kiinnostustani...

Image and video hosting by TinyPic
Image and video hosting by TinyPic
Image and video hosting by TinyPic
Valokuvat - Sybille Walter via Weekday Magazine
Muut kuvat - Weekday

Kiinnostuiko kukaan muu? :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...