Siis oikeestihan mun mielestä ihmisen lisääntymisestä todenpuhumisen on ihan hyvä alkaa VIIMEISTÄÄN silloin, kun tytöillä alkaa ne menkat ilmestyä. Kun meillä käsiteltiin näitä asioita viidennellä luokalla, kuten ilmeisesti on tehty jo viimeisen 40 vuoden ajan, muistan, että luokasta vähintään kahdella, ehkä jopa kolmella tytöllä oli jo kuukautiset alkaneet, minä mukaan luettuna. Ei omasta kropastaan voi ottaa vastuuta, jos ei tiedä miten se toimii. Kyynel vaan, jos se jotakin kourallista porukkaa kamalasti häiritsee. Huomattavaa on, että nimenomaan se häiritsee noita vanhempia, lapsiltahan ei ole kysytty tässä yhtään mitään.
Itse olin järkyttynyt lisääntymisen yksityiskohdista vain siitä yksinkertaisesta syystä, että mulle oli kerrottu vähän epämääräinen ja kaunisteltu versio asioista (= ympäripyöreyksiä siemenistä ja putkista), eikä kukaan kertonut asioiden oikeaa laitaa ennen koulun järkkäämiä tunteja. :D Mutta, kuten arvata saattaa, mä pääsin siitäkin aika nopeasti yli.
Odotan sitä päivää, kun aletaan miettiä, onko soveliasta kertoa lapsille kuolemasta tai siitä, että lapset tulevat äidin ruumiin sisältä. "Äidillä oli vain vähän ilmavaivoja viimeiset yhdeksän kuukautta, mutta katsos kun haikara toi tällaisen pikkusisaruksen!"
BTW, tämän vuoden Big Brotherissa kilpailee Piraattipuolueesta ja pornoelokuvista tuttu Oscar "Jeppe" Elmgren. Ja meinasin jo, että tänä vuonna ei kyllä jaksa edes aloitusjaksoa katsoa, mutta tää kyllä muutti kaiken. :D
Kylmät ilmat saavat taas katsomaan omaa vaatekaappia uusiksi: mieli alkaa tehdä kaikenlaisia villaisia neuleita ja lämpimiä kenkiä. Syys- ja talvivarustelu onkin allekirjoittaneella jo hyvässä vauhdissa, mutta tässä bongauksia Spartoolta niille, jotka kaipaavat piristysruiskeita tai muuten vain uuden vuodenajan mukaisia kapistuksia.
Aloitetaan räväkästi hupsuilla karvakengillä, jotka mies jo ehti nimetä Chewbacca-kengiksi. Air Stepin Jazzit ovat nahkaiset korkonilkkurit kahdeksan sentin korolla ja kumipohjalla. Italialaista alkuperää oleva kenkämerkki ilmoittaa sitoutuneensa laatuun ja ekologisiin valintoihin, mitä se sitten ikinä käytännössä tarkoittaakaan toteutuksesta puhumattakaan. Joka tapauksessa, ulkomuoto on ainakin piristävän erilainen!
BeOnlyn Cavalier-kumisaappaat ovat ratsastushenkiset ja omasta mielestäni aikas tyylikkäät! Ihan heti niitä ei edes tunnistaisi kumppareiksi, vaan hätäisempi silmä voisi katsoa, että onpas siinä komeat kiiltonahkasaappaat. Taas yksi osoitus siitä, että käytännöllisyyden ei tarvitse olla tylsää. Vettä pitävät kengät ovat joka tapauksessa sellainen asia, joka tulee ehdottomasti tarpeeseen.
Niille, jotka kaipaavat väriruisketta, nämä MySuellyn Charlotte-kiilanilkkurit istuvat kuin nenä päähän ja porkkana kanin suuhun. Sininen mokkanahka ja oranssit yksityiskohdat tehosteena eivät taatusti jää huomaamatta. Näidenkin kanssa tosin pitää sitten muistaa varoa, kunhan alkaa hiekka, sora ja kaikkinaiset kenkävaaralliset olosuhteet tulla vallitsevaksi Suomen syksyssä. Kenties Charlotet ovatkin paremmat pippalointiin kuin niinkään syyskengiksi.
Muistanette vielä hankkimani Emut? Uutukaisissa on nyt uusia värejä samasta, matalavartisesta mallista, nimittäin Stinger Lo vaaleanharmaa! Kannattaa tsekata, jos mustat tai vaaleanruskeat eivät miellytä silmää.
Alennuskenkiä on muuten edelleenkin Spartoolla, mikä lienee loppumaton alekausi meneillään. ;)
Tämä postaus on tuotettu yhteistyössä Spartoon kanssa. Kuvat: Spartoo
Viikonlopuksi tulikin sitten karattua Kiskoon mökille miehen vanhempien ja siskon kanssa. Elokuun viimeisenä lauantaina vietettiin venetsialaisia tai muinaistulien yötä, kukin makunsa mukaan.
Puutarhaan ja rantasaunan ympäristöön sytytettiin öljylamppuja, kirkas ja sysimusta yötaivas näytti tsiljoonia tähtiä (jos nyt jotain kaipaan maalaisasumisesta, niin ehkä sitten juuri nuo säkkipimeät yöt, jolloin oikeasti näkee jopa Linnunradan), grilli hohkasi puutarhan hämärässä. Elokuinen yö oli lempeän lämmin. Yöuinnilla yösaunasta sai ihailla paitsi laiturinnokassa kiikkuvaa öljylamppua, että yläpuolella killuvia tähtiä. Kaiken kaikkiaan miljöö ja tunnelma toi mieleen Muumi-sadut. Salakuljetetun viskin sijasta tosin juotiin ihan vain olutta.
Valitettavasti en ottanut yöstä kuvia, ei sillä, ettäkö tuo EOS 350D olisi kovin hyvin niin pimeissä olosuhteissa suoriutunutkaan (liekö mikään). Uskokaa siis vain sanaani, kun sanon, että oli ihan mielettömän U-P-E-A-A. Fiilis oli kyllä aivan kuin toiselle planeetalle olisi laskeutunut. Sen sijaan saatte nauttia näistä seuraavana, huomattavasti harmaampana päivänä ottamistani kuvista. Ja suoristamattomasta tukasta. ;)
"Ai mikä syksy?", oli kysyttävä, kun mittari on näyttänyt jo useamman päivän peräkkäin vähintään kahtakymmentä plusastetta. Kaikki ilo irti ja päälle niin vähän vaatetta, kuin suinkin tarkenee. Sandaaleja epäilen käyttäväni nyt viimeisiä päiviä, ihan oikeasti.
Näissä kuvissa päälläni on aiemmin kesällä Weekdaysta ostamani ohuenohut toppi, joka on kyllä suorastaan nerokas luomus. Se on löysä, mutta samalla superimarteleva ja vilpoinen jättäen olkapäät, suurimman osan yläselkää ja rintakehää paljaaksi olematta minkäänsortin makkarankuori. Se on suorastaan harsomainen. Olkaimet menevät takaa ristiin.
Tämän kanssa olen alla käyttänyt kolmiobikinien yläosaa, syystä että kuvittelen sen olevan astetta säädyllisempi vaihtoehto - toppihan siis kuultaa armotta läpi siitä, missä se osuu ihoa vasten. Ja noh, kesemmällä oli kätevää sekin, kun pystyi vain heittämään paidan pois, kun auringossa makoillessa tuli liian kuuma. :D Tosin, ei tossa mun asussa noin muuten ole mitään säädyllistä, joten ehkä se adjektiivi kannattaa vaan unohtaa.
Epäsymmetrista, hieman viittamaista neuletakkia fanitan edelleen - sopivasti harsomainen ja liehuvainen sekin.
Toppi ja viittamainen neuletakki - Weekday, shortsit - American Apparel, sandaalit - Vagabond, kaularengas - Camdenista, vyö - Ann Demeulemeester, bikiniyläosa - Monki
Ja nyt nauttimaan paratiisimaisesta kesäillasta. Ihanaa lauantaita teille, te kaikki ihkut ihmiset! ^^
Posti toi kutsun tämän vuoden Elle Style Awards -gaalaan, joka sitten myös televisioidaan. Wautsi, tää tuntuu nyt kyllä aika hienolta, harvemmin sitä kutsuja tälläsiin pippaloihin saa. :D
Iloisesti vaan tämäkin keskellä viikkoa tuolla lokakuun puolella, pitänee katsoa, miten sinne ehtii koulukiireiden keskeltä. Mut onhan se nyt ehdittävä! :D
Blogiani pidempään lueskelleet lienevät perillä siitä, että olen enemmän tai vähemmän peli-intoilija. Pidän hirveästi pelaamisesta, ja hyvät pelit saavat multa yhtä suuren fanitusreaktion kuin hyvät elokuvat. Vaikka en pelaa nykyään kovin usein, ja monet pelit jäävät auttamatta kesken, seurailen peliuutisia, saatan katsella miehen pelaamista ja olen hirveän kiinnostunut ylipäätään peleistä ja niiden potentiaalista viihdyttää, kertoa tarinaa ja ottaa kantaa tavalla, jota muut mediaformaatit eivät samalla tavalla mahdollista.
Kuluneet kauhistelut taas pelien vaarallisuudesta nuorille ja imeväisille saavat minussa aikaan sekä huvitusta, että myötähäpeää. Kun massamurhaaja Breivikin pelitaustasta väännettiin, yllätys yllätys, lehtiin kourallinen juttuja, kelasin, että miten ihan tosissaan tää liittyy mitenkään mihinkään, ja että eikö näitä toimittajia edes hävetä. Pelot pelien eristävästä luonteesta ovat nekin nykyään niin ja näin, peliyhteisöt, teamspeakit ja moninpelit ylipäätään ovat kyllä aika pitkälle sosiaalista toimintaa, ja kuten hiljattain tehdystä kyselystäkin huomataan, sosiaaliset suhteet ovat useimmille tärkeä osa peliharrastusta. Uusia ystäviä saadaan, ja heitä myös tavataan pelien ulkopuolellakin.
Tähän väliin muuten kehoitan ihmisiä katsomaan ihan sikahienon trailerin tuosta pelistä, josta siirryn nyt läpättämään. ;) Eeppistä, eeppistä!
Nyt viime viikkoina olen pelannut Starcraft 2: Wings of Libertyä. Yllä oleva traileri kertoo juonen aika hyvin: ihmiset sotivat kahta muukalaisrotua vastaan, samalla kun sankareillamme on päällä myös vastarinta tyrankia ja tämän joukkoja vastaan. Vanhat muistot riipivät rintaa, ja menneisyys alkaa hiipiä esiin. Samalla jotakin suurempaa uhkaavaa alkaa myös vilahdella taustalta... On aika päättää, kuka tahdot olla.
Tarina keskittyy Jim Raynoriin, entiseen sheriffiin ja sotasankariin Starcraft ykkösestä, sekä tämän lähipiiriin ja vanhaan heilaan, Kerriganiin, nykyiseen avaruusolentokuningatarpahikseen. Uh, siinäpä kuvio työstettäväksi. Sanoinko jo, että koko tarina ja avaruusoopperainen asetelma on aika huikean eeppinen? Koska kyseessä on Blizzardin peli, laatu on taattua, ja huumoriakin löytyy. Nää tyypithän ei siis yksinkertaisesti suostu julkaisemaan peliä, johon eivät ole oikeasti tosi tyytyväisiä.
Starcraft 2 on reaaliaikastrategiapeli, joka tarkoittaa sitä, että koko ajan pelaaja joutuu miettimään mitä tekee seuraavaksi ja siis suunnittelemaan liikkeensä, mutta vuoropohjaisuuden sijasta kaikki äksöni tapahtuu tässä ja nyt, pysyit mukana tai et. Starcraftissa rakennellaan ja kehitetään tukikohtaa, koulutetaan joukkoja ja puolustaudutaan vihollisilta samalla, kun suoritetaan tarinaan liittyviä erilaisia tehtäviä, esimerkiksi käydään vapauttamassa tarinalle oleellisia tyyppejä vihollisten linnakkeesta. Kenttien välissä päästään sitten enemmän sankareiden saappaisiin käymään tarinaa edistäviä keskusteluja, ostamaan lisävarusteita ja valitsemaan seuraavia tehtäviä. Myös cutscenejä, eli elokuvamaisia videopätkiä nähdään, niitä on yleensä tarinan kannalta oleellisimmissa kohdissa.
Olen kokeillut aiemmin vuoropohjaisia pelejä tyyliin Civilization, ja olin varma, että koko strategiapeligenre on minulle ihan liian monimutkainen (ja minä liian lyhytjänteinen) kiinnostuakseni tarpeeksi, jotta osaisin tehdäkin pelissä jotakin muuta kuin kirota, miten taas kerran kaikki kusi kintuille, enkä edes tajunnut, mitä kaikkea tapahtui. Noh, mies vaatimalla vaati ja intti, että kyllä pitää demo kokeilla. Lopun arvaattekin: pelasin SC2:n demon ja olin koukussa. Peli ei ollutkaan yhtään niin monimutkainen tai vaikea, kuin olin kuvitellut, vaan just ihan mielettömän hauska! Minä nyt tosin väännän sitä helpoimmalla vaikeusasteella, mies tahkoaa vaikeinta. Hyllyssä on meillä pelin keräilyversio.
Olen pelien avulla huomannut itsestäni sen, että suhtaudun haasteisiin vähän turhan äkkiä aika pessimistisesti, peleissä varsinkin jopa luovutan aika nopeasti, tai ainakin hermostun. Mies taas tasan tekee ja tekee, harjoittelee ja harjoittelee, kunnes kehittyy, oppii tarpeeksi ja pääsee läpi. Pelien avulla olen sitten myös itse harjoitellut tuota samanlaista "Jes, jännittävä haaste, tilaisuus oppia ja kehittyä kivasti!" -asennetta. :D Pelit myös antavat aika nopeasti sen myönteisen palautteenkin: "Tartuit haasteeseen, opettelit, osasit ja jyräsit kaikki. Mission complete!" Aika kehittävää, sanoisinko.
Blizzardin peleistä aiemmin ovat peluutuksessa olleet World of Warcraft ja Diablo 2, Diablo 3:sta odotan kuin kuuta nousevaa ja suunnittelen jo, minkä hahmoluokan valitsisin. Starcraftin ensimmäinen osa on jotenkuten tuttu, tiirailin välillä miehen pelatessa sitä tämän olkapään yli, ja tietysti tarinan osalta olen siitä lukenut. Sama pätee myös Warcraft 3:een, joka oli tarinaltaan sekin eeppinen, liikuttava ja monipuolisen hyvä. Nyt voin alkaa sitten odotella myös Starcraft 2:n laajennusta Heart of the Swarm...
Muita viime aikoina pelattuja pelejä, enemmän tai vähemmän: Amnesia: Dark Descent (tälle kyllä parhaat arvosanat ikinä, siis hyi hitto miten pelottava ja miten jännästi tarina etenee!), Minecraft, Borderlands, Gears of War 2, Team Fortress 2, Half-life 2. Valitettavasti kesken ovat edelleen Heavy Rain, Alan Wake ja Army of Two 2:n ja Borderlandsin lisäosat...
Elukkavideoita nyt pukkaa, mutta siis voi OMG miten pelottava kissa! Mä oon aina se, joka alkaa skitsoilla, jos pelataan Peiliä ja mä joudun olemaan se peili - koko ajan lähestyvät tyypit vaan alkaa stressaan ihan sairaasti. :D Tollasen kissan kanssa mä olisin jo varmaan hullujen huoneella höpisemässä lovecraftmaiseen tapaan. ("Se... lähestyy... se tuijottaa ja lähestyy... Ne silmät, ah, ne silmät!") Kattokaa nyt tota naamaakin. :D
Joko nyt alkaa olla se aika, kun voi puhua syksystä hyvällä omatunnolla tekemättä ketään ylettömän surulliseksi asialla? ;) Noi pihalla kellastuvat ja maahan ropisevat lehdet alkavat vähän niinkuin vihjata jo jotain, tässä pikkuhiljaa. Itsehän tosiaan aion vannoutuneesti fiilistellä syksyä, olla kuin Tim Burtonin elokuvan synkän sympaattinen hahmo keskellä karua usvaa ja lehdettömiä oksia Erik Satien melodioiden tunnelmissa tutkaillen.
...Jalassa vaikkapa Espritin mokkanahkaiset kiilakorot, kuin tuossa yllä olevassa Spartoon kuvassa, kuis muutenkaan. ;) Itse tosin huokailen tuttua huokaustani: "mustana, kiitos?" Heh, juon kahvinikin muuten mustana.
Sen sijaan nämä ovat ehkä päheimmät kumisaappaat ikinä:
Ei, ne eivät ole kuuluisat Hunterit, vaan merkki on Giesswein, jolta löytyy myös paljon lämpöisiä sisätossuja ja lastenjalkineita. Kumppareiden kiiltävän kuvioitu pinta tuo mieleen krokotiilit ja on noin sata kertaa kiinnostavampi, kuin tyypillisen tasainen ja vähän himmeä sellainen. Solkikin löytyy - tarvitseeko siitä edes hehkuttaa erikseen? ;) Vähän "harmillisesti" eteisestäni kuitenkin löytyvät priimakunnossa olevat kumisaappaat, joten näistä saa joku muu nyt innostua enemmän. :D
Ei syksyä ilman korkkareita. Talvella nimittäin piikkikorkkarit Suomessa ovat kutakuinkin yhtä kuin itsemurha, puhumattakaan hiekan ja soran korkoja ja nahkapintoja tuhoavasta vaikutuksesta. Kannattaa siis ottaa kaikki ilo irti silloin, kun maa on vielä kohtuullisen siisti, asfaltti suunnilleen kuiva ja kenkäystävällinen. Kelpuuttaisin nämä Cafe Noirin kengät kaappiini ihan minä päivänä tahansa.
Ja bonuksena, tsekatkaapas nämä Triggersin varsin erikoiset nilkkurit! Siinä on taas vähän viety kenkäsuunnittelua askeleen erikoisempaan suuntaan sijoittamalla kengän kärkeen sauma varsin strategisesti. Pakko antaa kyllä aina pojot sellaisesta. ;)
Ihhih, tsekatkaas tästä video, kun siiliä, raasua, kylvetetään. Ehkä maailman söpöimpiä elukoita nuo kyllä. Videolla esiintyvä piikkikaveri tosin on tänä kesänä jouduttu päästämään kärsimyksistään syövän takia. Mutta, siilivideot ovat aina lutuisia! Kissoja on netissä jo kasapäin muutenkin. ;)
Hauskaa on muuten sekin, miten niin karun näköinen tyyppi hoivaa noin lutuisen näköistä olentoa - jos jollain on vielä keskiaikaisia ennakkoluuloja tatuointeja ja kielenhalkaisuja kohtaan, tällainen matsku on ihan jees lääke siihen. :D
Lauantain jatkoja!
P.s. Damn, missasin täysin Zombiewalkin Tampereella, vaikka tuossa jo pari päivää sitten pohdin, että siihen voisi olla hauska osallistua, että pitääpä nyt ottaa selvää milloin sellainen pidetään... :D Noh, ensi vuonna sitten.
Lupasin esittelyä uudesta ja kauniista, pitkälinjaisesta bleiseristä, jonka hankkiminen oli kyllä aikamoista turhamaisuudessa tanssimista, mutta joka toisaalta vakuutti minut aikamoisessa ennätysajassa siitä, ettei elämä vaan voi jatkua ilman. Noh, ei nyt oteta tuota viimeisintä liian kirjaimellisesti. On muuten varsinainen blogivaate taas tämäkin, bongattu ja muutamalta ruotsalaisbloggaajalta ja Suomen puolella ainakin myös Emmiltä. ;)
Pidän takeissa syksyisin ja keväisin usein hihoja käärittyinä, mikäli sää suinkin sallii. Se keventää kätevästi asua, ei tule niin helposti kuuma, ja rentouspisteet nousee kohisten. Pitkän ja paahteisen kauden jälkeen kun sitä on jo muutenkin ikävä päällysvaatteita, jakkuja, nahkatakkeja sun muita. Vaikka nautin ylimaallisesti lämmöstä, tällainen +10-17 astetta on sekin aika passeli välitila. Ainakin vaihteen vuoksi.
Syksyn harmauttakin olen päättänyt vakaasti ja määrätietoisesti fiilistellä sen esteettiseltä, kauhutunnelmoinnilliselta puolelta ja suunnittelemalla Halloween-asuja. Zombit olis nyt mulle normaaliakin kovempi juttu, kiitos The Walking Deadin. Halloween, vähän kuin joulu keskellä syksyä. Täydellistä!
Takki - H&M, mekko - Gina Tricot, kengät - Nilsson, riipus - Blood Milk, kello - Michael Kors, lintusormus - Blue Bayer Design, kynsissä OPI: Skull & Glossbones
Kerroin ratkaisseeni omalla kohdallani talvisen ongelman, jonka tosin uskon olevan monille tuttu, nimittäin erityisesti kylmimmillä pakkassäillä minua vaivaavat erittäin helposti palelevat varpaat. Monta kerrosta ohuita sekä paksuja villasukkia on toki aina toimiva vaihtoehto, mutta onpahan sekin nähty, että on joutunut miettimään, ettäpä mihin kenkiin sellainen varustelu oikein mahtuu. Paksut pohjat ja korot kun yleensä ovat mahdollistaneet "vain" kaksilla villasukkahousuilla pärjäämisen.
Noh, nyt ei ehkä tarvitse miettiä sitä. Meninpä ja tilasin (Edit: lahjakortilla) SpartooltaEmut. Yltä päältä lampaannahkaa ja -karvaa - ei luulis nyt jalkojen vähästä säikähtävän. Vähän kuin Uggit, yhtä hupsut, kenties jopa rumat, mutta soveliaammat Suomen talveen. Uggeissa nimittäin on kuuleman mukaan aivan sairaan liukas pohja.
Sen sijaan molemmille yhteistä lienee tuo mokkainen pinta, jonka pitäisi oikein kyllästettynä ja hoidettuna hylkiä kivasti vettä, mutta joka toisaalta näyttää keräävän kaikenlaiset pienet muruset ja pölyhiukkaset heti itseensä. :D
Miehen äiti on saapastellut omilla Emuillaan jo pari talvea, ja olen myös nopeasti kokeillut häneltä niitä, ja kehuista vakuuttuneena eteistäni koristaa (tai rumentaa :D) nyt ihan ikioma pari. Ovat kuulemma oikein hyvät kengät. Olen kyllä sataprosenttisen varma siitä, että näille tulee talvikautena paljon käyttöä. Pidän jopa tuota ulkomuotoa ennemminkin sympaattisena kuin kamalana, varsinkin, kun väri on se oikea! Australialaisia surffareita muuten on kiittäminen ylipäätään näistä hupaisista karvatöpsyttimistä, surffareiden varpaita kun ilmeisesti kamalan paljon paleli.
Mitään parinkympin keinokuitusaappaita en halunnut, niiden kestosta olen kuullut lähinnä huonoja kokemuksia, ja olenpa nyt himppasen skeptinen siitäkin, voiko keinokuitukarva pärjätä aidolle villalle lämpöisyydessään ja hengittävyydessään. Tosin, jos jollain on siellä hirveän hyviä kokemuksia sellaisestakin, niin aina parempi! Omalla kohdallani tasas... noh, vahinko on jo tehty, kuten kuvista näkyy. :D
Emuja löytyy myös pidemmällä varrella varustettuna, kuten ylläolevasta kuvasta näkyy. Omani ovat sitä lyhempää, Stinger Lo -mallia. Spartoon valikoimassa on molempia, sekä lyhyt- että pitkävartisia. Kannattaa tsekata, tarjouksiakin löytyy vielä runsain mitoin.
Tämä postaus on tuotettu yhteistyössä Spartoon kanssa. Alin kuva: Spartoo
Twingly Blog Searchlink:http://www.heijastuspinta.fi/ sort:publishedRecent linking posts
Vain joitakin oikeuksia pidätetään
Haluatko käyttää kuviani? Blogini sisällön käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Unported-lisenssi.
Tutustu linkin lisenssisääntöihin! Ilmoitathan myös lisenssistä jakaessasi matskua muille, jotta hekin tietävät siitä.
