19.11.2011

Melancholia

Image and video hosting by TinyPic

Katsoin jokin aika sitten Lars von Trierin Melancholian. Olen tänä vuonna vasta ylipäätään nähnyt von Trierin outoja, ahdistavia ja häkellyttäviä leffoja, kuten Antichristin, Dogvillen ja Manderlayn. Katsomistaan odottavat edelleen Dancer in the Dark (josta olen nähnyt lopun joskus muksumpana, ja se on kyllä jäänyt jollain tavalla kummittelemaan), The Idiots ja Breaking the Waves.

Image and video hosting by TinyPic

Melancholia kertoo kahdesta sisaruksesta. Ensimmäinen osa kertoo Justinesta (loistava Kirsten Dunst), jonka hääjuhliin ja morsiamen epävakaahkoon toimintaan elokuvan ensimmäinen puolisko keskittyy. Jälkimmäinen osa puolestaan kertoo Clairesta (ihanan ihana Charlotte Gainsbourg) ja kohti maata kiitävästä planeetasta, Melancholiasta, joka saattaaa tuhota kaiken elämän törmätessään Maahan. Justinen häät järjestetään Clairen ja tämän miehen (Kiefer Sutherland!) linnamaisessa kodissa, ja elokuvan jälkipuoliskossa Justine palaa sisarensa kotiin syvästi masentuneena. Leffa alkaa unenomaisilla kuvilla ja musiikilla, täynnä symboliikkaa ja päättyy kauniiseen, mutta murskaavaan hetkeen. Nämä eivät ole olennaisia yllätyksiä, pointti on pikemminkin niiden kokemisessa. Maailmanloppu ei ole koskaan tuntunut näin häkellyttävältä.

Image and video hosting by TinyPic

Melancholia, kuten muutkin von Trierin leffat, jakavat mielipiteitä hyvin voimakkaasti. Toiset tykkäävät, toiset inhoavat. Toiset löytävät yhteistä rajapintaa, toiset pitävät täysin sisällöttömänä. Itse löysin Melancholiasta osuvia ja samaistuttavia fiiliksiä, kommentteja ja ajatuksia, mutta en ole varma, onko kaiken alla sen suurempaa tai sen monimutkaisempaa sanomaa, tai tarvitseeko sellaista lopulta ollakaan. Tunnelma on kaunis ja intenssiivinen, vangitseva, vaikka jotkut ovat pitäneet sitä lähinnä tylsänä ja unettavana. IMDB:ssä Melancholia on sanut 7,6 pistettä.

Kuulemma on niin, että toisinaan vakavista masennuskausista ja muutamista fobioista kärsivä von Trier sisällyttää aina jotakin omaelämäkerrallista hahmoihinsa: tällä kertaa Justinen hahmo kuvaa tätä. Sydäntä särkeekin katsoa muutamia absoluuttisen voimattomuuden hetkiä...

Olen myös jäänyt miettimään selvästi älykkään Justinen kylmänviileää toteamusta siitä, miten maailma on vain pahuutta täynnä. Ihminen on paha. Universumi ei siitä hetkahda, vaikka tämä meidän sivilisaatiomme tuhoutuisi. Hetkittäin kyyninen minäni samastuu - ja tuntee syyllisyyttä siitä.


Kuvat elokuvasta Melancholia

7 kommenttia :

Elfie kirjoitti...

Tämän olenkin halunnut nähdä jo pitkään.

Anonyymi kirjoitti...

Trieriltä löytyy myös hauska Direktøren for det hele, jota on televisiossakin näytetty. Lisää listaasi.

Erilailla "hauska", eikä edes von Trierin, leffa on Vinterbergin Festen, Juhlat. Oletko nähnyt?
Ei varsinaisesti liity tähän mitenkään, mutta tuli heti mieleen: dogma-leffoja nimittäin.

Maria kirjoitti...

Elfie, joo, tää herätti munkin mielenkiinnon heti kun kuulin tästä. :)

Anonyymi, kiitos vinkeistä! Juhlista olen kuullut, mutta en tosiaan ole nähnyt. :) Pitää ehdottomasti pistää korvan taakse!

Nanomuumi kirjoitti...

Dancer in the Dark on lempileffani! Olin 19, kun se ilmestyi, joten ihmettelin hieman, miten olet muka muksuna nähnyt sen. Mutta taidatkin olla hieman nuorempi.

Maria kirjoitti...

:) En muista minkä ikäinen olin, mutta telkkarista se tuli ja jäänyt vaan se fiilis, että saisin siitä nyt huomattavasti enemmän irti, mikä mulla johtaa aina siihen tuntemukseen että on nähnyt ko. asioita kamalan nuorena tai pienenä :P

Anonyymi kirjoitti...

Jep, Trierin ja kumppaneiden dogma-kausi on tuottanut kyllä mieleen painuvia leffoja, mm. 'Idiootit' ja Vinterbergin 'Juhlat', Suosittelen!
Mutta, Trierin 'Breaking the Waves'.. Järjetöntä kauneutta.
Vinterbergin 'Submarino' (2010), älä jätä katsomatta.

m

Anonyymi kirjoitti...

Lisään vielä, että vuonna -95 kun Trier ja kumppanit lanseerasivat dogma -säännöstönsä, olin 19-vuotias. En siis ihan pikkunen enää. Edelleen noi leffat on vahvana mielessä. Ja kyllä niisä on vielä sitä samaa tehoa jäljellä edelleen.
Tämä vertauksena tohon sun 'Dancer in the Dark' -kokemukseen.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...