1.9.2011

Vaatevalmistajien myrkylliset likapyykit?

C360_2011-08-24 19-36-17

Sain jokin aika sitten sähköpostitse tiedon Greenpeace Internationalin tekemästä tutkimuksesta, jossa tutkittiin myrkkyjäämien pitoisuuksia tiettyjen merkkien vaatteissa. "Dirty Laundry 2 - Hung Out to Dry" on ladattavissa Greenpeacen sivuilta. Myös Anja Nystén on kirjoittanut tästä Kemikaalikimarassa, ja haastanut muotibloggaajat muiden mediassa toimivien ohella herättämään keskustelua aiheesta ja luomaan paineita valmistajille, jotta nämä toimisivat entistä eettisemmin. Täältä pesee.

Kiinnostuksen keskiössä tuossa tutkimuksessa oli nonyylifenoli-etoksylaatit (NPE), jotka hajoavat nonyylifenoleiksi, joka puolestaan on jonkinasteinen hormonihäiritsijä. Aine on siitä kurja, että se voi olla pieninäkin määrinä haitallista, ja vieläpä jää ravintoketjuun pyörimään.

NPE:tä käytetään vaatteiden ja kangaskenkien valmistuksessa. Jujuna on se, että monissa maissa, myös EU:ssa, NPE on vaatetuotannossa kielletty aine, arvatenkin, koska se on katsottu vaaralliseksi. Sen sijaan se ei ole kiellettyä, että vaate valmistetaan myrkkyineen jossain muualla ja tuodaan sitten myyntiin maahan, jossa tuo aine on kielletty.

"Tutkimuksessa analysoitiin 78 urheilu- ja vapaa-ajanvaatetta ja kenkiä 15 johtavalta vaatebrändiltä. Mukana mm. Adidas, Abercombie & Fitch, Calvin Klein, Lacoste, Nike ja Puma.

Greenpeace vaatii brändejä ja alihankkijoita, jotka nimettiin jo aiemmassa Dirty Laundry -raportissamme, eliminoimaan vaaralliset kemikaalit alihankintaketjuistaan ja tuotteistaan.

Hallituksilla on myös keskeinen rooli päästöjen lopettamisessa. Greenpeace kehottaa hallituksia työskentelmään kemikaalipäästöjen eliminoimiseksi sitoutumalla kaikkien vaarallisten kemikaalien 'nollapäästöihin' yhden sukupolven aikana, perustuen varovaisuusperiaatteeseen ja ennaltaehkäisevään kemikaalien hallintaan."

- Greenpeace, Dirty Laundry 2 - Hung Out to Dry

Entä minkä merkkien vaatteista löytyi noita myrkyllisiä jäämiä? 78 vaatekappaletta testattiin, 52 vaatteesta löytyi jäämiä havaintorajan ylittävästi. Mukana oli mm. H&M, Converse, Uniqlo, Ralph Lauren ja Gap jo edellä mainittujen merkkien lisäksi.

Monet merkit saattavat kauniisti ilmaista, että heillä on valvontaa ja mitä parhaimmat tarkoitukset ja pyrkimykset, ympäristöystävällisyys on heille tärkeää ja niin edelleen ja niin edelleen. Varmaan ehkä onkin. Silti näillä puljuilla ei selkeästi ole riittävästi keinoja, ehkä jopa halua, oikeasti tehokkaasti valvoa ja kontrolloida tuotantoketjujaan. On aika arveluttavaa, että kuluttajille ei kerrota, että heidän ostamissaan ja käyttämissään vaatteissa voi olla vaarallisia aineita, jotka kasautuessaan vaatevuoriksi voivat jo aiheuttaakin jotakin käyttäjilleen.

Tämän tutkimuksen löydökset ovat varmasti vain jäävuoren huippu, joten pelkästään näitä merkkejä ei kannata ristiinnaulita mentaliteetilla, ettäpä aivan kuin ne olisivat ainoita, joiden tekemisistä löytyy sanottavaa. Kollektiivisen ristiinnaulitsemisen sijasta (vaikka saa toki senkin tehdä) kannattaa alkaa vaatia äänekkäästi konkreettisempaa vastuunottoa ja sen tuotantoketjun kontrolloinnin kehittämistä. Lähettää asiakaspalautetta, kysellä myyjiltä, kirjoittaa blogeissa ja yleisönosastonjutuissa, kertoa kavereille ja vaikka ehdottaa juttuideana lehdille. Kauniit puheet eivät saa jäädä kauniiksi puheiksi, vaikka asiakkaita riittäisikin. Suurilla firmoilla olisi nyt korkea aika ottaa vastuu ja alkaa tehdä asioille jotakin hyödyllistä.

En oikein itse tiedä, miten suhtautua tällaiseen noin käytännön tasolla. Myrkkyjä ja kemikaaleja tulee joka suunnasta hengitysilmasta lähtien, eikä elämästä selviä hengissä. Joitakin riskejä voi aina yrittää pienentää tai eliminoida, mutta joskus tulee käytännöllisyys ja mukavuuskin vastaan. Mitä ovat siis ne riskit, joita haluan elämässäni ottaa? Jokainen valitkoot ristinsä. Minä luultavasti vaarannan terveyteni turhamaisuudessani tavalla tai toisella vastaisuudessakin ainakin vielä vähän aikaa, mutta te siellä ruutujenne toisella puolella saatte ilman muuta tehdä erilaisia valintoja omalla kohdallanne. Mutta olkaa tietoisia ja pitäkää vähän meteliä.

1 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Ongelmia ei olisi, jos tuotanto olisi länsimaissa.

Kyllä tämä offshoring on kivaa: Työpaikat menee, tavaran laatu laskee, luonto tuhoutuu, roina on vaarallista. Lisäksi mahdollinen säästö menee enimmäkseen firmoille ja niiden pomoille.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...