10.7.2011

Dark City

Image and video hosting by TinyPic

Mikä tekee sinusta juuri sinut?

Filosofeja jo ikuisuuksia askarruttaneen kysymyksen ympärille on rakentunut nyt jo kulttimaineeseen noussut elokuva, Dark City (7.8 pistettä IMDB:ssä). Sen on ohjannut Alex Proyas, jonka ansioluettelossa on myös Crow, joka muuten on yksi lempileffoistani, I, Robot ja Knowing.

Tsek Dark Cityn traileri:

Vuonna 1998 ilmestynyt scifijännäri kertoo John Murdoch -nimisestä miehestä (loistava Rufus Sewell), joka herää muistinsa menettäneenä hotellihuoneesta. Pian häntä epäilläänkin ilotytön murhasta jos toisestakin, mutta mies itse uskoo syyttömyyteensä. Hän saa kannoilleen etsivä Frank Bumstedin (ihana John Hurt), jota murhamysteeri alkaa mietityttää, eikä pelkästään ammatillisista syistä.

Image and video hosting by TinyPic
Image and video hosting by TinyPic

Synkän kaupungin pimeillä kujilla poliiseja välttelevä ja identiteettiään pala palalta kasaava Murdoch löytää paitsi vaimonsa Emman (Jennifer Connelly), hän törmää myös lääkäriin nimeltä Schreber (Kiefer Sutherland), joka väittää hoitaneensa tätä, sekä joukkoon tuntemattomia, pitkätakkisia ja hattupäisiä, varsin kalpeita miehiä, joilla vaikuttaa olevan hyytäviä kykyjä vaikuttaa todellisuuteen ja ihmisten tajunnantilaan. Jostain syystä hekin ovat Murdochin kannoilla.

Saako takaa-ajettu mies kasattua palapelin palaset ajoissa? Kuka hän oikeastaan on? Keitä ketkään ovat? Mikä määrittelee identiteettimme ja yksilöllisyytemme?

Image and video hosting by TinyPic
Image and video hosting by TinyPic
Image and video hosting by TinyPic

Dark City on yksi parhaista katsomistani leffoista hetkeen. Filosofisten kysymysten ympärille rakennetut tarinat ja teemat vetoavat minuun lähes aina, ja yhdistettynä scifiin, asiansa osaaviin näyttelijöihin ja vaikuttavaan, tyyliteltyyn visuaaliseen ilmeeseen on suorastaan mahdoton mennä vikaan. Vastauksiakaan ei aina tarvitse saada. Dark Cityn jälkeen olo oli hieman haikea, kun tajusi imeytyneensä tarinaan ja sen tunnelmalliseen maailmaan niin tehokkaasti, että oma kämppä, elämä ja todellisuus alkoi tuntua vähän tylsältä, turhan kirkkaalta ja niiin yksioikoiselta. Jännä.

Elokuva ei ole suorastaan täydellinen, mutta valottomuudessaankin jotenkin hämyisällä tavalla lämmin. Identiteettikysymyksiä olisi voinut toki puida omaan makuuni vieläkin enemmän ja paljon perusteellisemmin, mutta toisaalta elokuva toimii erittäin hyvin tällaisenaankin: tunnelmallisena ja hyytävänä trillerinä, dekkarivaikutteisena takaa-ajotarinana, rakkauskertomuksena ja dystopiakuvauksena. Ja erinomaisena scifinä.

Image and video hosting by TinyPic
Image and video hosting by TinyPic

Yllätyin muuten siitä, miten paljon Dark City toi mieleen muita näkemiäni elokuvia. Olin kuullut mm. sen yhtymäkohdista Matrixiin, joka ilmestyi vuoden Dark Cityn jälkeen, mutta olin aika äimänä siitä, miten selkeitä samankaltaisuudet olivat, ainakin tällaiselle scififriikille, joka on nähnyt Matrixin varmaan toistakymmentä kertaa. Elokuvan vihreistä sävyistä aina muukalaisten jäykkään olemukseen ja tapaan puhutella toisiaan, Platonin luolavertausten käytöstä lankapuhelimitse tuleviin varoituksiin paeta huoneesta NYT, sekä tarinan päähenkilön taipaleesta selvittää kuka ja mikä hän on aina siihen, että juostaan katoilla ja loikitaan komeasti kuilujen yli. Samankaltaisuuksia on siis sekä tarinassa, visuaalisuudessa että hahmoissa.

Että jos diggasi ihan hirveästi Matrixista, Dark City on varmasti ainakin nyt tsekkaamisen arvoinen. Molemmat ovat kuitenkin aivan omanlaisia teoksiaan.

Mieleen tulevat myös enemmän tai vähemmän The Truman Show, Brazil ja Memento, ja kuulemma leffassa on myös aineksia Kadonneiden lasten kaupungista. Pitänee katsoa se mitä pikimmiten... Jotkut varmaan ajattelevat unista ja liikkuvista rakennuksista myös Inceptionia, mutta mulle se ei nyt tässä tullut mieleen.

Image and video hosting by TinyPic
Image and video hosting by TinyPic

Suosittelen Dark Cityä erittäin lämpimästi kaikille, joille scifi ja jännärit uppoavat. Minua kiehtovat aina kaikenlaiset "Mitä jos olisikin niin että..." -skenaariot ja ajatusleikit, joten jos tunnistat itsestäsi samanlaisia taipumuksia, diggaat tästä aika varmasti.

Ai niin, kannattaa katsoa elokuva mahdollisimman pimeässä. Valot ja varjot ikuisen yön kaupungissa pääsevät näin parhaiten oikeuksiinsa.

Kuvat: New Line Cinema

7 kommenttia :

Teuvo Vehkalahti kirjoitti...

Minä ainakin olen minä enkä muuksi voi muuttua. Ellei tule jotain aivovauriota etulohkoon.

Teuvo Noormarkusta

Mr.Curwen kirjoitti...

Tämä oli ensimmäinen blogiposti jonka kirjoitit itse. Aiemmat on tekaistu rooliasi varten. Just lettin' you know.

Susu Paris Chic kirjoitti...

Terkut toiselta fashionistalta Pariisista!

Tosi hieno blogi sulla. Wow! Luin sun tekstin kiusaamisesta. Ma saan silloin talloin ilkeita viesteja, (ja tietysti anonyymeja)... vain Suomesta. Surullista mutta totta.

Mutta en valita vaan jatkan blogittamista, joka on aivan ihana seikkailu.

Iso hali sinulle - olet upea!

Maria kirjoitti...

Teuvo, näinkin voi ajatella. :)

Mr. Curwen, aika friikkiä kyllä! :o

Susu Paris Chic, kiitos tosi kivasta kommentistasi! :) Tsemppiä myös sinulle blogin ja anonyymien kanssa! :)

iinap kirjoitti...

Mulla on yleensä todella samanlainen leffamaku kuin sulla, mutta tätä leffaa kattoessa jätin sen KESKEN, mitä tapahtuu oikeasti tosi harvoin. Heti lähti jotenkin maku kun jengin päästä lyllersi jotain mustekaloja:D Joo, tykkään sci-fistä siihen asti kun avaruusoliot yms. astuu kuvioihin, aika hankala kuvio sinäänsä.. :D

Maria kirjoitti...

Iinap, aww :D Noh, tossa ne ois voinu tarinan puolesta olla vaikka muuten vaan hulluja tiedemiehiä ;)

bubble kirjoitti...

Kuulostaa mielenkiintoiselta, täytyy lisätä listalle!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...