4.6.2011

Jack Kevorkian on kuollut


Jack Kevorkian on kuollut eilen 83-vuotiaana.

Lääkäri, aktivisti, muusikko, taiteilija ja kirjailija. Hän tuli tunnetuksi auttamalla 1990-luvulla lukuisia vakavasti sairaita ihmisiä tekemään itsemurhan: hän uskoi vahvasti, että jokaisella on poisottamaton oikeus päättää omasta elämästään ja kuolemastaan, mukaanlukien kuolinhetkensä. Tämä vei hänet lopulta vankilaan yli kahdeksaksi vuodeksi. Vapauteen mies pääsi vuonna 2007.

Sittemmin Kevorkianista ja ajasta, jolloin hän avusti ihmisiä itsemurhissa, on myös tehty elokuva, jota tähdittää Al Pacino. Olen arvostellutkin You Don't Know Jackin aiemmin blogissani. Heijastuspinta suosittelee erittäin lämpimästi!

Jack Kevorkian kuoli ilmeisesti munuaisvaivoihin ja keuhkokuumeeseen sairaalassa. Hänelle oli myös diagnosoitu maksasyöpä. Kevorkianin asianajajan Mayer Morganrothin mukaan kuolema oli rauhallinen ja kivuton. Ja taustalla soi Bach. (CNN News)

Kuva via Forum on Law, Culture & Society

8 kommenttia :

Hreathemus kirjoitti...

Mietinkin hetken, miksi tuo sukunimi kuulosti niin tutulta, mutta eutanasia-asiassahan se oli tullut aiemmin vastaan.

Mitä luulet, miksi eutanasia on Suomessa laitonta? Itsemurha ei ole laitonta, mutta jos siihen ei itse fyysisesti pysty niin, miksi lääkäri ei saisi auttaa.

Pitänee katsoa tuo suosittelemasi leffa ASAP; sopii tähän mun hoitotahtoa varten tehtyyn tutkimukseen hyvin.

Maria kirjoitti...

Eutanasian laittomuudessa varmaan kummittelee osaltaan tää meidän kristillinen kulttuuritausta ja käskyn Älä tapa -absoluuttinen noudattaminen, ja varmaan lääkäreiden osalta myös Hippokrateen valan vallitseva tulkinta on ollut se, ettei eutanasia sovi siihen.

Tuoreempaa vaikutusta varmaan tulee myös lähihistoriasta ja eutanasian yhdistämisestä natseihin. Pelot siitä, että yhteiskunnassa, jossa hyväksyttäisiin avoimesti eutanasia, alettaisiinkin eliminoida epäkelpoja ja epätuottavia yksilöitä pakkoeutanasialla (eli selkokielellä kylmästi murhaamalla, millä taas ei olekaan enää mitään tekemistä kuolinavun kanssa), on yksi perustelu, mitä olen kuullut eutanasiaa vastaan. Eihän meillä oikein voi puhua mistään ihmisrodun geenien valikoimisestakaan, kun heti on natsikortti pöydässä. Tällä tavalla joistakin asoista tulee ikäänkuin tabu: harkitseminenkin on ennenkuulumatonta.

Luulen, että armomurhaan ja asenteisiin siihen on osaltaan tämäkin vaikuttanut, ja se on pitänyt eutanasiakeskustelun aika olemattomana, lakimuutoksista nyt puhumattakaan. Kevorkianin kaltaiset rohkeat yksilöt ovatkin siinä mielessä kuin taivaan lahja: he problematisoivat tätä urautunutta ajattelua ja ravistelevat ihmisiä ennakkoluuloistaan antamalla asialle inhimilliset ja samaistuttavat kasvot.

Mutta en sitten tiedä, ehkä asia on kuitenkin edelleen vaan niin vaikea ja arka, ettei kukaan vallassa oleva uskalla nostaa kissaa pöydälle, että saataisiin niitä lakimuutoksia. Toisaalta aika vähäistähän on ollut poliitikkojen kiinnostus saada aikaan tuntuvia muutoksia vanhustenhoitoon ylipäätään. Pitääkö tässä kohtaa nyt sitten syyttää kapitalismia siitä, ettei sitä kiinnosta parantaa sellaisten yksilöiden asemaa, joilla ei ole enää tuottavuutta yhteiskunnalle. Ainakaan se ei tunnu olevan mitenkään ykkösenä asialistalla.

Mr.Curwen kirjoitti...

Yksi elementti eutanasiassa on kontrolli.

Sellaiset asiat kuin elämästä ja kuolemasta tai syntymästä päättäminen ovat ihmisyyden ytimessä. Kyse on, no, elämän ja kuoleman asioista.

Mikäli ihmisillä on en masse oikeus kokea olevansa kyseisten asioiden suhteen kontrollissa, he saattavat muuttua itsenäisiksi.

Siksi nämä elämän perimmäiset asiat tulevatkin jatkuvasti kiistojen alaisiksi.

Jos ajattelette että liioittelen kontrollin merkitystä, consider the following:

Tiedetään että kun potilaalla on itsellään mahdollisuus annostella kipulääkkeitä vaikkapa napilla, niitä kuluu merkittävästi vähemmän. Kun ihminen tietää olevansa tilanteensa kontrollissa, hän muuttuu vahvemmaksi, kestää enemmän ja pitää päänsä kylmempänä. Kontrollin tunteen puute taas saa ihmiset tuntemaan olonsa heikoiksi, ja tarttumaan oljenkorsiin (tai vaatimaan enemmän morfiinia kuin tarvitsisivat). Ei liene tarpeen selittää miten tämä voidaan heijastaa yhteiskuntaan laajemmin.

Okei, suurin osa ihmisistä ei kulje ympäriinsä miettien että jonain päivänä vuosikymmenten päästä saattaa haluta eutanasian, mutta symbolisella tasolla sillä on varmasti merkitystä, samoin kuin naisen oikeudella aborttiin ja monilla muilla paljon pienemmillä oikeuksilla.

Maria kirjoitti...

Mr Curwen, erittäin hyvä kommentti, kiitos siitä!

man with desire kirjoitti...

Suomen lääkäriliitto pitää ennenaikaista kuolemaa lääketieteen perinteisenä vihollisena, sillä lääkärin etiikan lähtökohta on ihmisen palveleminen elämää kunnioittaen. Lääketieteen kehittyessä ja ihmisen keski-iän huomattava pidentyminen on herättänyt lääkäriliitossa myös keskustelua, että onko pitkitetty elämä aina ihmisarvoista.

Suomen potilaslaki (785/1992) ja lainsäädäntö ei hyväksy eutanasiaa ja lain mukaan potilaalla ei ole oikeutta vaatia eutanasiaa. Suomen rikoslain mukaan potilaan elämän lopettaminen on rangaistava teko, joka luokitetaan tappo- tai surma-nimiseksi rikokseksi.

Suomen lääkäriliitto suhtautuu kielteisesti aloitteisiin eutanasian laillistamisesta. Lääkärien ammattikunta pidättäytyy toimenpiteistä, joiden ensisijainen tarkoitus on potilaan kuoleman jouduttaminen. Maailman lääkäriliitto (WNA) kehottaa lääkäreitä pidättäytymään itsemurhan (eutanasia) avustamisesta, vaikka se ei olisikaan maan lakien mukaan kiellettyä. Amerikassa Oregonin osavaltiossa eutanasia on laillistettu, samoin Euroopassa Hollanti, Belgia ja Sveitsi ovat hyväksyneet eutanasian.

Maailma on menossa koko ajan moraalittomampaan suuntaan kaikilla rintamilla. Jossakin vaiheessa myös eutanasia tullaan hyväksymään maailmanlaajuisesti kuten moni muukin väärä asia, joka on ensin nostatettu keskustelunaiheeksi ja sitten sen johtopäätöksenä asia on hyväksytty.

Lääketieteen pitäisi suojella elämää ja ylläpitää sitä kaikin mahdollisin tavoin, eikä surmata potilasta, vaikka potilas sitä toivoisi. Kivunhallinta ja kipujen lievittäminen on nykyään lääketieteessä korkealla tasolla. Lääketiede kehittyy tässä suhteessa huimaa vauhtia ja kivuissa sekä kärsimyksissä kamppaileva potilas voi saada vaivoihinsa apua hyvinkin pian sekä jopa parantua niistä.

Kivuista kärsivä potilas voi parantua Jumalan tai lääketieteen avulla. Tällaisia tapauksia on useita. Myös tästä syystä eutanasia on väärä ratkaisu, sillä parantuminen voi olla edessäpäin. Kenenkään kohdalla emme koskaan voi tietää mitä heille tapahtuu, siksi eutanasia on aina surma ja eettisesti väärä teko.

Monet lääkärit ovat nähneet omin silmin potilaita, jotka Herra Jeesus on parantanut yliluonnollisesti. Aina kun on elämää jäljellä, niin on toivoa jäljellä. Eutanasia on eettisesti väärin sekä syntiä Jumalan kasvojen edessä.

tekstin lähde; http://koti.phnet.fi/petripaavola/eutanasia.html

Maria kirjoitti...

Niin kukaan ei kuole tässäkään maassa kivuliasta kuolemaa, Jumala ja lääketiede aina parantaa kuolemansairaat viime hetkellä! Kukaan ei kuole! Halleluja!

Ei, kyllä tuo on nyt todellisuudesta irrallaan olevaa puhetta. Sinä mieluummin pakotat ihmiset kitumaan ja lääkärit kiduttamaan vedoten omaan uskonnollisuuteesi. Häpeäisit itsekkyyttäsi.

Maria kirjoitti...

Ja sitten vielä asiasta vähän inhimillisemmästä näkökulmasta:

"Olen seurannut läheltä sellaista lähtöä, jota en toivoisi omalle tai kenellekään muulle, ja siksi haluan auttaa niitä, joille eutanasia on oma tahto ja vapautuminen kärsimyksistä, joita lääketiede ei kykene poistamaan. Ja sitten alkuperäiseen blogiin:

On ilmeistä, että Suomi on kivuntorjunnan takapajula. Kaikille kuoleville kanssaihmisillemme ei ole tarjolla tehokasta kivuntorjuntaa, vaan he joutuvat elämänsä viimeisillä hetkillä kärsimään sietämättömiä kipuja.

Suomalaiset lääkärit ovat moniosaajia, mutta kuoleminen ei kuulu jokaisen osaamisalueeseen samaan tapaan kuin tautien torjunta ja elämän säilyttäminen. Kaikilla lääkäreillä ei ole riittävää harrastusta tai ammattitaitoa käsitellä kuolemaa ja tuottaa jokaiselle kuolevalle arvokas lähtö.

- - Monet kuolemaa tekevät ihmiset ovat alihoidettuja. Terveydenhuollon tohtori Merja Sankelo kirjoitti Helsingin Sanomissa:
”Tutkimusten mukaan kivun hoidon taso on Suomessa heikkoa. Kivun lääkehoitoa ei toteuteta aina WHO:n suositusten mukaisesti, kipulääkkeitä ei anneta riittävästi, hoito ei perustu yhteisiin pelisääntöihin, potilaan kipuja ei arvioida ja seurata säännöllisesti, kivun hoitoa koskevaa koulutusta on tarjolla vähän, potilaiden ja omaisten ohjaus on puutteellista, kivun hoitoa ei koordinoida hoitoyksikkötasolla, konsultaatiokäytänteissä on parantamista ja kivun lievitys on yksipuolista keskittyen lääkehoitoon; tutkimusten mukaan kipuja voidaan lievittää myös erilaisten ei-lääketieteellisten hoitojen avulla.”

- - Sitten on myös kipuja, joita ei ole ihmisen keinoin hoidettavissa. Silloin on puhe käännettävä ainoaan vaihtoehtoon.

Parantumattomasti sairaana ja kipuihin riutuvana kansalaisena minä vaadin saada yhteiskunnalta kemiallista kuolemisapua. Eutanasia on siinä tilanteessa minun oma tahtoni, mutta ongelma on se, että laki ei sitä salli.

Laillinen tapa jouduttaa kuolemista on sedaation mahdollisuus. Sillä tarkoitetaan nukuttamista ikuiseen uneen. Silloin ei anneta ruokaa eikä juomaa eikä nesteytetä, mutta kuona-aineet katetroidaan pois. Sedaatiosta päätettäessä ollaan jo helvetin esikartanossa, ja siitä päättävät muut kuin potilas itse.

Minä en halua mihinkään esikartanoon. Minä haluan tehdä päätöksen minun elämästäni itse. Haluan siihen lääketieteen apua ja vaadin eutanasian laillistamista Hollannin ja Belgian tapaan. Sveitsin tapa sallia avustettu itsemurha niin, että sairaala antaa lääkkeet, jotka potilas ottaa itse, käy sekin.

Jos olen kipuisa ja pian joka tapauksessa jättämässä elämän ilot, en halua pidentää kuoleman odotusta tarrautumalla epätoivoisesti elämään, joka tuottaa pelkkää tuskaa.

Sana eutanasia tulee kreikan kielestä ja sen sanatarkka käännös on ’hyvä kuolema’. (Kreikan kielessä eu tarkoittaa ”hyvää”) Mietin, pitäisikö meidän alkaa käyttää eutanasiasta armokuoleman sijaan ilmaisua hyvä kuolema, sillä kysymyshän ei siinä ole muiden armosta vaan kuolemansairaan omasta tahdosta. Kyseessä ei ole kenenkään tappaminen eikä murhaaminen vaan ihmisen oma tahto ja toive."


- Esko Seppänen: http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/98433-on-eutanasian-laillistamisen-aika

Maria kirjoitti...

Lisäksi näyttää siltä, että suomalaisista vain 12% vastustaa eutanasiaa, jos on Aamulehden teettämään kyselyyn uskominen. 77% kannattaa sitä. http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194728636644/artikkeli/77+suomalaisista+hyvaksyisi+armokuoleman+eutanasia+suomeen+seitsemassa+vuodessa+.html

"77 prosenttia kyselyyn vastanneista hyväksyisi armokuoleman, jos parantumattomasti sairas ihminen sitä itse haluaisi. 12 prosenttia vastaajista puolestaan ei hyväksy armokuolemaa."

Eli 77 prosenttia ihmisistä ei olisi valmis kiduttamaan toista ihmistä. En tiedä pitäisikö tuosta luvusta iloita siinä mielessä, että se osoittaa ihmisten kykenevän yhä empatiaan ja ihmisläheiseen ajatteluun, vai olla surullinen siitä 12 prosentista, joka haluaa määräillä toisten ruumista ja elämää vastoin näiden kärsivien ja kituvien ihmisten omaa tahtoa.

Jeesus-retoriikkaa lainatakseni, jos lääkäritkin toimivat lähinnä Jumalan välikätenä parantaessaan ihmisiä, mikseivät sitten yhtä hyvin Jumalan välikätenä tuodessaan rauhallisen ja kivuttoman kuoleman. Varmasti jos niin tapahtuu, se on vain Jumalan tahto!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...