25.3.2011

Skull

Suosikkikorukseni on muodostunut tämä Blue Bayer Designin ihana linnunpääkallosormus. Se on hieman kauhea, mutta silti omalla tavallaan herkkä. Erityisesti pidän sen persoonallisuudesta, suurista silmäkuopista ja hieman vinosta nokasta, sormen ympäri kiertävästä puunkaarnatekstuurista. Kallon pinta on aavistuksen rosoinen.

Joskus bussiin juostessa on liian kiire miettiä muita koruja, mutta tämän kyllä ehdin aina napata mukaani. Itse asiassa, hapuilen aina ensimmäisenä juuri sitä kohti. Sillä on myös ollut aikamoista tuuria: olen ainakin kahdesti unohtanut sormuksen sovituskoppiin otettuani sen pois sormesta, mutta onneksi on tullut muistettua se saman tien ja ihmiset ovat rehellisiä... (Sanokaa nyt joku, etten ole ainoa näin hajamielinen taulapää? ;D)

C360_2011-03-25 12-33-36
C360_2011-03-25 12-30-32
C360_2011-03-25 12-36-08
C360_2011-03-25 12-35-17

Nämä kuvat otettu kamerakännykällä (HTC Desire) ja Camera 360 -kuvaussoftalla. Yllättävän kelpoa jälkeä, varsinkin tuolla voimakaskontrastisella mustavalkoefektillä.

C360_2011-03-25 12-39-52
C360_2011-03-25 12-42-46

Mukavaa perjantaita te kaikki loistavat ihmiset!
Tää lähtee nyt pippaloimaan, joten kommentteja julkaistaan "myöhemmin". :)

4 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Eräs lahopää unohti sormuksensa baarin vessan lavuaarin reunalle (herää kysymys miksi otin sen edes pois!). Onneksi baarissa oli muutama kaveri, jotka olivat huomanneet sormuksen ja ottaneet sen talteen ja sain sen takaisin!

-jenni kirjoitti...

Et ole ainoa hajamielinen taulapää :D Suurin osa sormuksistani on hukkunut juuri tuolla tavalla, että kun ne olen kädestäni laskenut johonkin, niin siihen ne myös jäävät. Eikä tämä rajoitu edes pelkkiin sormuksiin. :)

Anna kirjoitti...

Taulapää on kuulemma sellainen, joka ei kuule mitään, koska on tunkenut tulen sytyttämiseen piikivellä ja tulusraudalla tarvittavan taulakäävän korvaansa suojaan kosteudelta.

Mä olen jättänyt hopeisen peukalosormukseni junan vessaan kaksi kertaa saman reissun aikana. Tykkään ottaa sen pois käsien pesemisen ajaksi, koska muuten paksun sormuksen alle jää ikävästi kosteutta. Vaaratilanteita on siis joka päivä. Ilman juuri tätä sormusta tunnen itseni alastomaksi.

Maria kirjoitti...

Anonyymi, aww! :D Ihanaa, että kaverit tajus ja huolehti. :)

-Jenni, joo, mä hukkaan kans aina jotain lyijykyniä ja muita pikkuesineitä tolla tavalla. :D Korut koitan aina kotona laskea yhteen ja samaan paikkaan, mutta odotan kauhulla sitä, kun unohdan... x)

Anna, hahaa, hyvä määritelmä taulapäälle! :D Sovitaan sit niin, että tässä tapauksessa en kuule, miten alitajuntani koittaa huutaa muistamaan sen sormuksen. x)

Saman reissun aikana unohtaminen on jo aika taidokasta. :P Onnksi ei ole kuitenkaan hukkunut!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...