1.3.2011

Perustulo nyt!

Mikko Honkonen kirjoitti Facebookissa aivan loistavan kommentin perustulosta ja työttömyydestä liittyen Vasemmiston tavoitteeseen saada perusturva yhdeltä luukulta. Kannatan itsekin perustuloa ja symppaan työttömiä ihan täysillä (helppo heitä muiden sorsia) tuossa vaikeassa tilanteessaan. Piraattipuoluekin on muuten tehnyt yhteisen julkilausuman perustulon puolesta: tsekkaa täältä Piraattivaalit 2011 -sivulta, ketkä ehdokkaat kannattavat perustuloa!

Mikko Honkonen (ei kytköksiä piraatteihin) antoi ystävällisesti luvan julkaista tuon kommenttinsa, joskin harmitellen, että olisi halunnut muotoilla asian paremmin. Minusta tämä on aika nappiin. (Pari kieliopillista viilausta tosin tein, joskaan en ole mikään oikolukijaihminen.)

********************************
"Miksi se on niin vaikeaa näiden "ei rahaa liian helpolla"-ihmisten ymmärtää, että se ei hirveästi helpota hankkiutumista työelämään, jos se peruselannon hankkiminen paperisotimalla vaatii yhtä isoja ponnisteluja kuin täysipäiväinen töissäkäynti.

Esim. henkilö, joka saa työttömyyskorvausta, asumislisää ja harkinnanvaraista toimaria (ei käsittääkseni mitenkään harvinainen Helsingissä, jossa hintatasot on vähän korkeammat kuin muualla suomessa):

Säästä jokainen kauppakuitti jonka saat, että voit todistaa ettei ole tullut hupuloitua rahoja "turhuuksiin", samoin kuin jokainen lasku minkä saat. Älä käytä senttiäkään rahaa mihinkään, mikä voidaan tulkita turhaksi, tästä kannattaa ottaa tarkkaan selvää mitkä asiat listalle kuuluvat. Ainakin Jyväskylässä sanomalehden tarjoustilaus on vuorovuosina laskettu turhakkeeksi ja vuorovuosina ei. Tiliotteet, parhaimmillaan viimeiseltä puolelta vuodelta, on myös hyvä pitää mukana jokaisessa toimistossa, että voit selvästi näyttää, kuinka persaukinen olet. Jokaisesta pitää myös ottaa kopiot, ja toimittaa sekä kelaan, että sossuun, varmuuden vuoksi.

Joka kuukausi pitää käydä asioimassa kummassakin laitoksessa minimissään kerran, luultavasti kaksi tai kolmekin kertaa, selvittämässä että "ei, elämässäni ei ole muuttunut mikään mihinkään". Auta armias jos sairastut, joudut hakemaan koko homman uudestaan saadaksesi sairaspäivärahaa, joka on IDENTTISEN SUURUINEN verrattuna työttömyyskorvaukseen.

Niin, ja mikäli työsuhde kestää vähemmän kuin kuukausissa laskettavan ajan, on sitä ihan turha edes harkita, koska karenssiajat lyövät päälle ja/tai joudut käymään paperisodan kokonaan uudestaan saadaksesi mitään korvauksia töiden päättymisen jälkeen. Tämän lisäksi kaikki mahdolliset "ylimääräiset" tuet, kuten toimeentulotuki, poistuvat välittömästi, koska sinun katsotaan ansainneen riittävästi töissäoloaikanasi, jotta pystyt maksamaan kaikki alkutyöttömyytesi laskut (sinähän säästit joka pennin arvokkaista töistäsi, etkös? Kiltti poika).

Ainoa poikkeus ovat vuokratyöt, joiden kohdalla voit neuvotella itsellesi soviteltua päivärahaa, mikä tarkoittaa, että jokaisesta tienaamastasi eurosta otetaan 50 senttiä korvauksia pois ja joudut käymään selvittämässä erikseen jokaisen tekemäsi pätkäduunin. Eli esimerkiksi viiden päivän pätkätyöjakso on todellisuudessa 5+2 päivää, kun lasketaan kaikki virastoissa ravaamiset ja paperiruljanssit mukaan. Ja sitten pistetäänkin lottopallot pyörimään siitä, että kannattiko kyseinen työjakso vai ei, eli meneekö jokin harkinnanvarainen etuus, koska tienasit rahaa töillä, kauanko kestää päätösten tuleminen kelasta ja sossusta, ja onko kuu taivaalla oikeassa asennossa.

Vittu.

Ps. Ja itsehän en edes ole tässä tilanteessa. Opiskelijalla on monilla tavoin helpompaa. Ylläoleva on kokemusta keskusteluista ihmisten kanssa, sellaisten, jotka tässä tilanteessa elävät, pahimmillaan vuodesta toiseen. Voin sanoa, että eivät ole iloisia tötteröhatut päässä bilettäviä ihmisiä he."
********************************

Allekirjoitan joka sanan. Kannustinloukut ovat älyttömiä viritelmiä (jopa kaikkein pienimmistä tuloista, puhutaan jostain kymmenistä euroista, viedään järjetön siivu pois, ja sen takaisin saamiseksi saa tapella), ja kaikki tämä aikaa ja energiaa kuluttava paperisotajärjestelmä on yhtä älytön. Minulle veroilmoituksenkin täyttäminen on ihan tarpeeksi haastavaa! En voi kuin kauhulla kuvitella, miten minullekin kävisi, jos vaikka sairastuisin, enkä vain jaksaisi ja pystyisi hoitamaan paperisotaa kuntoon, ottamaan selvää kaikista tuista, porsaanrei'iästä ja sudenkuopista, lomakkeista, harkinnanvaraisuuksista ja toimiston aukioloajoista. Saatikka vielä, jos olisi lapsiakin tuossa tilanteessa! Ahdistaa oikeasti ajatellakin...

Olisi kaikin puolin yksinkertaisempaa, jos ihmisten hyppyyttämisen ja stressitason nostamisen sijaan kaikki saisivat perustuloa, ja kaikki työnteko automaattisesti olisi ekstraa ja täten kannattavaa. Ei tarvitsisi murehtia saako tukia vai ei ja mitä sitten tapahtuu, vaan voisi keskittyä tekemään sitä mitä tekee, levollisin mielin. Opiskelija voisi opiskella täyspainoisemmin murehtimatta tulorajoista ja toisaalta opintopisteistä, työttömän kannattaisi ottaa vastaan pienenkin palkan työtä, taiteilijat voisivat rauhassa taiteilla ja hyväntekeväisyystyöllekin voisi löytyä enemmän aikaa.

Byrokratian monimutkaisuus ei hyödytä niitä, joita tämän järjestelmän tulisi olemassaolollaan tukea. Perustulon yksityiskohdat ja tarkka malli hakevat vielä muotoaan, mutta tätä työtäpä pitäisikin tehdä sitten, kun päästään ensin yhteisymmärrykseen siitä, että perustulo on tavoiteltava päämäärä. Kato vähän, ketä äänestät.

Kiitos vielä kerran lämpimästi Mikko Honkoselle loistavasta tekstistä ja luvasta julkaista se! ^^

P.s. Mun Facebook-ryhmään saa hyvin mieluusti liittyä. :)

EDIT 2. 3. klo 11.10: Tsekkaaa myös Mikko Särelän blogaus perustulosta, innoittajana tuo sama teksti!

45 kommenttia :

Jenna kirjoitti...

En ole pahemmin perehtynyt aiheeseen, mutta tämän postauksen jälkeen olen ehdottomasti perustulon kannalla.

Maria kirjoitti...

Mahtavaa! :) Ihan lämmittää kuulla tällästäkin palautetta, et on vaikuttanu jonkun mielipiteeseen :)

AMMM kirjoitti...

Itse olen työtön ollut syyskuun lopusta lähtien, enkä saa mitään korvauksia. Muutin ulkomaille ja olen ns. kahden maan loukussa. En saa kummastakaan tukia. Opintojen aikana kerätyt säästöt alkavat olla loppu, vaikka kyllä sitä uskomattoman pienellä rahamäärällä tulee toimeen jos täytyy. Itse olen ollut, ja tulen tämän koettelemuksen jälkeenkin olemaan sitä mieltä, ettei yhteiskunnan tarvisi työttömiä niin paljon hyysätä. Tunnen myös monia (harmikseni aivan työkykyisiä nuoria) ihmisiä, jotka eivät töihin viitsi vaivautua, koska kelan tuilla pärjää. Ja on vapaa-aikaa enemmän kun ei töihin kallista aikaa kulu. Ja töiden hakeminen on raskasta, kuin myös se työnteko. Voi hyvänen aika!

Nuppu kirjoitti...

Toisaalta oon perustulon kannalla, just tuon älyttömän paperisodan takia. Ei siinä ole mitään järkeä että tahattomasti työtön joutuu tosiaan ramppaamaan noissa eri toimistoissa järkyttävien paperinippujen kanssa. Mun mielestä se on paitsi rasittavaa, myös nöyryyttävää - oikein kunnolla kyykytetään ja pompotellaan luukulta toiselle kun kerran ollaan jätetty työt tekemättä.

Toisaalta taas opiskelijan ja esim. yksinhuoltajan menoja on vähän paha lähteä vertailemaan ja laittamaan saman suuruisiksi. Nykyinen opintotuki on toki perseestä, mutta ei sen loppupeleissä minun mielestä tarviis nousta kuin edes sen satasen tai jopa 150 euroa (siis asumislisä + opintoraha yhteenlaskettuna)niin oltais jo paljon paremmassa tilanteessa. 600 euroa kun on aika paljon enemmän kuin 450 - siitähän jäis jo jotain käteenkin ehkä vuokran ja laskujen jälkeen, huhhuh :D Mutta siis kuka yksinhuoltaja pärjäisi tuolla 600 eurolla? Niinpä. Kyllä siinä saa kituutella aivan tosissaan. Ja siis sekin että mun mielestä ei todellakaan ole kohtuutonta että ihmisellä on rahaa muuhunkin kuin vuokraan, puhelinlaskuun ja ruokaan. Ei sitä paljon välttämättä tarvii olla, mutta edes sen verran ettei _aina_ tarvii miettiä mikä on halvinta juustoa tai että voinko mä nyt ostaa tämän kahden euron paidan vai en kun emmä tätä välttämättä tartte.

Niin ja tuosta opintopisteistä ressaamisesta, niin oon aivan ehottomasti niiden seuraamisen kannalla. Tämä ihan siis opiskelijoidenkin parhaaksi, koska ekana ammattikorkeakoulu/yliopistovuonna monilla on vaan semmosta opiskeluajan huumaa ja koulu jää vähälle, ja sitten niitä tukikuukausia valuu vaan hukkaan kun ei jakseta tehdä mitään. Ja loppuopinnoissa nyppii kun pitää nostaa lainaa että voi tehdä opparin/gradun rauhassa ilman kahta työtä ja valmistumisen viivästymistä. Ja muutenkin mun mielestä on aivan oikein että niitä pisteitä seurataan. Luulis että aikuiset ihmiset osais huolehtia omista opinnoista mutta ei ne välttämättä aina osaa. Tai sit meiän koulu vaan oli jotenki hullu poikkeustapaus :D

Sitten piti vielä sekin sanoa, että jotkut opiskelijat aivan oikeasti tekee sitä että nostaa sekä opintotuen että sossulta sitä toimeentulotukea. Ei siksi, ettei pärjättäis vaan siksi, että saa asua "paremmassa" tai isommassa asunnossa keskellä kaupunkia. Usein tää tehdään vielä yksin ja perustelu on vaan tyyliin "yksiö ahistaa". Just. Tämä on mun mielestä yksinkertasesti väärin. Jos ei ole säästöjä/ei nosta lainaa niin sitten pitää mun mielestä olla valmis asumaan halvemmassa asunnossa. Ei ole mikään perustelu että "ku mulla on toi koiraki nii ei sovittaiskaan yksiöön". Jos ei sovi niin ei ota koiraa opiskeluaikana ja piste. Tämmösissä asioissa ois aivan oikein vähän kattoa että mikä rahanmeno on tarpeellista ja mikä ei.

Huoh, pitkä kommentti liian aikasin aamulla :D Mutta perustulo pienellä varauksella jes pliis!

Kaoka kirjoitti...

Tuo on jotain niin älytöntä että voi hyvä luoja. Itse en "onneksi" joutunut tuota koko paperihelvettiä läpi käymään ennen opiskelupaikan saamista, kun ilmoittivat työkkärissä ihan suoraan, että mulla on heti alkuunsa 5kk karenssi ja vasta sen jälkeen aletaan ehkä miettiä tarviisinkohan rahaa elämiseen vai en (:

..Tosin mulla nyt ei ollut mitään hätää kun asuin vanhemmilla ilmaiseksi ja ilmoittauduinkin työkkäriin ihan vain varmuuden vuoksi jo etukäteen (just noiden älyttömien lukiokarenssien takia) jos ei sitä opiskelupaikkaa tulekkaan. Mutta kieltämättä heräsi kysymys, että entäs jos jollakin ne vanhemmat ei oikeasti elätäkkään?

Rhia kirjoitti...

Mäkään en ole perehtynyt aiheeseen sen paremmin ja haluaisinkin nyt tietää että jos perustulo kuuluisi ihan jokaiselle täysi-ikäiselle suomessa asuvalle niin mistä se raha siihen perustuloon otetaan? Nostetaan veroja? Lopetetaan Suomen Armeija? Joku muu, mikä? Entä mitä ne pienituloiset sitten sanoisi siitä että perustuloa saa nekin jotka ei sitä oikeasti tarvitse, eli ne jotka jo tienaa ihan riittävästi ilman perustuloakin?

Toi paperirumpa on käsittämätöntä, myönnän. Itekin olen sitä samaa tehnyt ja tiedän tasan tarkkaan mitä se on. Mutta enemmin kannatan työttömyyskorvaussysteemin järkeistämistä kuin kansalaispalkkaa.

M-M kirjoitti...

Teksti kuvaa kyllä osuvasti nykyisen tukisysteemin absurdiutta. Kun Kela muistaa mua kirjeellä, tulee aina ensiksi pohdittua, että olenkohan nyt tehnyt jotain väärin. Vähän samanlainen suggestiivinen vaikutus kuin poliisin kohtaamisella liikenteessä... :D Edes naljailu kuun oikeasta asennosta taivaalla ei ole silkkaa humoristista sanahelinää, sillä kavereiden kanssa virastoasioista keskustellessa todellakin huomaa, millainen vaikutus virkailijan fiiliksellä on tilanteeseen. Tämä ei ole millään tavalla tasa-arvoista kohtelua. Perustulo vaikuttaa ehdottomasti kannatettavalta idealta.

Anonyymi kirjoitti...

harmi vaan, että täällä oikeasti on sellaisiakin ihmisiä, jotka käyttäisi perustuloa hyväkseen ja lorvailisivat sen minkä kerkiävät, varsinkin, jos perustulon määrä olisi edes samaa luokkaa kuin vaikka työttömyyskorvaus tms. tai toimeentulotuki, josta taitaa täysimääräisenä jäädä käteen enemmän kuin työttömyystuista.

Maria kirjoitti...

Äh, mä sekoilin nimissä ja jutuissa nyt niin, et kirjotan tän kommenttini vaan uusiks :)

Kiitos kaikille kommenteistanne, tosi mahtavaa, että tästä on herännyt keskustelua näin äkkiä! :)

AMMM, tuo on just sitä kannustinloukkoutta, kun työnteko ei ole aina kaikissa tapauksissa kannattavaa. Onhan se nyt ymmärrettävää, että jos paperisotaa käymällä ja lisäksi töitä tekemällä ei pääse kuin about samoihin tai himpun verran parempiin tuloihiin kuin tuilla, sitä valitsee mieluummin oman aikansa... Ja mun mielestä oman aikansa arvostamisessa ei ole mitään väärää. :) Eli täytyy päästä siitä kannustinloukusta!

Nuppu, toi pompottelu todellakin on nöyryyttävää ja raskasta, ja kuten MM tuolla kans kommenteissaan sano, Kelan lappusista tulee ekana se fiilis, että on tehnyt jotain väärin... Koko ajan saa olla ikäänkuin puolustusmentaliteetis, et kyl mulla nyt on uskoakseni oikeus saada se minimitoimeentukeni ja niin edelleen...

Nois opintopisteis on se, että kun vaatimuksia koko ajan kiristetään ja tahtia samoin, ja opintotuki ei riitä joka paikassa tai kaikilla kattamaan elinkustannuksia, niin sitten monesti ihmisten on vaan pakko mennä töihin jo opiskeluaikanaan -> vähemmän aikaa opiskelulle -> saa tapella, et saa riittävästi opintoja kasaan. Toinen tapaus tulee mieleen siitä, jos vaikka sairastuu, eikä jaksa jostain syystä opiskella niin täyspainoisesti kuin pitäisi. Mielenterveydenongelmia on varmasti piilevänä enemmän kuin esiin tulee. Nurinkuristahan on se, että jos esim. jää sairaslomalle, sen aikana ei SAA tehdä opintoja, ei tentin tenttiä, vaikka oliskin periaatteessa kykeneväinen, muttei vaan ihan siihen tahtiin kuin on määrätty. Että joko sitä hajottaa hermonsa ja terveytensä kun yrittää taistella pysyäkseen jotenkuten kärryillä, tai sitten laitetaan laakereilleen lepäämään ilman, että saakaan tehdä mitään.

Ja mun mielestä ei olis niin paha, vaikka joidenkin ihmisten opinnot kestäiskin vähän pidempään (oma lehmä ojassa, ehheh). Valmistumisesta pitää tehdä siitäkin kannattavampaa, ja esimerkiksi nopeasta tai hyvin arvosanoin valmistumisesta voitaisiin palkita jotenkin: porkkanaa, ei keppiä. :) Toki on myös mietittävä perimmäisiä syitä sille, miksi ihmisten opinnot noin muutoin kuin töiden tekemisen takia eivät edisty: onko opintojenohjaus riittävää, tietääkö opiskelija mitä tehdä, onko hän ylipäätään oikealla alalla tai linjalla, onko niitä mahdollisia mielenterveysongelmia.

Täällä Tampereella muuten toimeentulotukea ei saa opiskelija, ellei ole nostanut lainaansa. Ainoa ihmisryhmä, joka pakotetaan ensin ottamaan lainaa, ennenkuin tälle myönnetään minimitoimeentulo...

Rhia, Vihreillä on yksi perustulomalli, joka ei edellyttäisi lisäkustannuksia, ovat laskeskelleet lukuja ihan. :P Että asiaa voi tarkastella esim. täältä -> http://www.vihreat.fi/perustulo :)

Tuossakin mallissa on vikansa, eikä se ole täydellinen, mutta parempi kuin ei mitään...

Ja perustuloa tai ei, niin tosiaan työttömyysturvaa on ehdottomasti järkeistettävä! (Ja opintotuki pitäisi ainakin sitoa indeksiin)

Maria kirjoitti...

Anonyymi, varmasti, lorvailijoita löytyy aina. Kuten nytkin. ;) Väitän, että useimmat kuitenkin haluaisivat kohottaa elintasoaan perustulon mahdollistamasta minimistä ja hakeutuisivat johonkini mielekkääseen aktiviteettiin. Ei useimmat ihmiset kuitenkaan huvikseen työttöminä tai sossuntukemina ole.

Maria kirjoitti...

Lisäsin postaukseen linkin Mikko Särelän blogaukseen tuosta samaisesta tekstistä ja perustulosta. :)

http://mikkosarela.blogspot.com/2011/03/perustulo-nyt.html

Laura kirjoitti...

Tuossa perustulossa on toki puolensa ja puolensa, mutta kyllä tälle paperihelvetille jotain olis hyvä tehdä. Itse teen tällä hetkellä osa-aikatyötä pienituntisella sopimuksella, eli valtion silmissä olen työtön, ja joka hiivatin kuukausi joudun selvittämään tehdyt tuntini + saadut tulot kelalle, joka sitten ehkä myöntää soviteltua peruspäivärahaa. Vitsi on siinä, että työpaikkani sesonkikuukausina mulla saattaa yhtäkkiä olla ihan oikeasti paljon niitä tunteja, mutta pienen tuntipalkan takia se tulo ei silti ole ihan älyttömän suuri. Kela sitten laskee kuitenkin niiden tehtyjen tuntien mukaan saanko soviteltua vai en -> yleensä silloin en.

Vielä hauskempaa tästä tekee se, että pienemmillä työtunneilla jäis yhtä paljon rahaa tassuun (tulot + soviteltu) kuin niska limassa raatamalla. Onnekseni oon kyllä työtätekevää tyyppiä, eli kun ei nyt opiskelupaikkaakaan tällä hetkellä ole, niin ihan mielelläni mä edes jotain teen. Naurattaa vaan koko homman absurdius, kun ei tuo menetelmä nyt varsinaisesti ainakaan mua laiskempia hirveästi siihen työntekoon kannusta.

No, toivottavasti pääsen syksyllä opiskelemaan ja voin edes vähän aikaa tuskailla muunlaisten tukien kanssa.. :D

Prinsessa paskavarvas kirjoitti...

Perustulo antaisi myös mahdollisuuden meidän suomalaisten tehdä itse pieni palkkaisia töitä.

Samalla se mahdollistaisi sen, että ihmiset voisivat hakea oikeasti itselleen mieleisiin työpaikkoihin, kun ensimmäisenä ei tarvitsisi ajatella millä saadaan ruoka kannettua pöyttään. Jokainen voisi edes yrittää toteuttaa luontaisia taipumuksiaan.

Ei ole myöskään ihmisluonteelle sopivaa "lorvia" 24h/7 joten epäilen vahvasti että perustulo/ kansalaispalkka ajaisi ihmiset ikuiselle vapaalle. Myös tosiaan tuo aijemmin mainittu hyvänekeväisyys- ja vapaaehtoistoiminnat voisivat saada tuulta purjeidensa alle tämän seurauksena. Mutta toisaalta jos meillä olisi kansalaispalkkio niin silloin täytyisi myös mahdollistaa osa-aikainen työskentely jolloin sitä aikaa voisi käyttää, vaikka vanhusten kaveritoimintaan.

Maria kirjoitti...

Kyllä, juuri näin minäkin ajattelen :)

Janos kirjoitti...

Rhia:

Kun perustulo- tai kansalaispalkkamalleja on laskeskeltu, aika usein on päästy siihen että niiden kustannukset ovat samat tai jopa pienemmät kuin nykyisten tuki- ja virastomallien ylläpito sillä erotuksella, että välistä pudotetaan murto-osa siitä tarpeettomasta ja nöyryttävästä paperinpyörityksestä ja avataan ihmisille enemmän mahdollisuuksia sekä työntekoon että opiskeluun. Homma nimittäin toimii niin, että vaikka tuo summa maksetaan kaikille, korkeatuloisemmilta ja työssäkäyviltä se peritään verotuksessa takaisin. Tämä saattaa tuntua turhalta rahan kierrättämiseltä, mutta se on silti merkittävästi kevyempi malli kuin raskaan Kela/sossujärjestelmän pyörittäminen yhteiskunnan varoilla.

Sain itse nauttia työkkärin, Kelan ja sossun kanssa painimisesta edellisen laman aikaan, vuosina 1994-1996, jotka olin pitkälti työttömänä. Onneksi muistaakseni työkkärin odotushuoneessa pidempi "elinkautisvanki" neuvoi, että älä ihmeessä koskaan kirjoita siihen Kelan työtön-työtön-työtön -lappuun minkään päivän kohdalle että "sairas", koska siitä tulee sellaiset paperityöt että ei mitään rajaa ja tuskin tulet rahoja näkemään siltä päivältä.

Suosikkivetoni oli se, että menin lukion jälkeen ammattikoulun auto- ja metallipuolelle, jossa olin yhden lukukauden. Jouduin ottamaan opiskelua varten opintolainaa, jota nostin koko talvelle. Suoraan sanoen opetuksen tahti oli niin tolkuttoman hidas, että aikani laskettuani totesin, että se ei vain minulle rahallisesti kertakaikkiaan kannata. Erosin koulusta, maksoin nostamani opintolainan pois ja nielin mukisematta karenssit.

Mutta. Sossuntäti viisaudessaan katsoi että jahas, olet nostanut opintolainaa näin ja näin monta tonnia. Minä sitten laitoin pöytään paperit että jep, mutta koska se oli opiskeluun tarkoitettua, maksoin kevään osuuden takaisin, koska en sit opiskeluun käyttänyt. Sossun vastaus tähän oli, että sillä ei ole merkitystä että minulla ei ollut sitä rahaa enää tililläni - olin nostanut sen, joten se laskettiin mukaan vuoden tuloihin, piste. Oli ihan kivaa viettää jokunen kuukausi niin että rahaa oli 400mk vuokran jälkeen käytettävissä. Pysyi paino kivasti kurissa.

Aika monelle "minähän en ikinä työttömäksi jää" -tyypille on todella epäselvää, että se työttömyysaika ei ole sitä että maataan selällään sohvalla ja räitään omaan napaan, vaan jatkuvassa byrokratiahelvetissä rämpimistä. Mikäs siinä jos on pää kunnossa, mutta entäpä sitten nämä tapaukset jotka jäävät työttömäksi esimerkiksi burnoutin, masennuksen tai äkillisen sairauden kanssa. Lähipiiristä löytyi tapaus, joka olisi päässyt kivasti uuden työn syrjään kiinni keikkapohjalta ja olisi voinut myydä suurelle firmalle käyttöönsä aiemmin tuottamaansa tutkimusmateriaalia. Tämä olisi kuitenkin katkaissut kaikki tuet ja aloittanut hakurumban alusta: "Ai kiva kun olet näin saanut työllistettyä itsesi!" "Ööö en siis ole, tämä on yksitäinen juttu?" "Ei kun sähän olet nyt työllistänyt itsesi, laitetaas sitten tuet poikki ja niitä voi sitten hakea uusiksi!" Kyseinen tyyppi sitten luovutti tutkimustuloksensa ilmaiseksi ihan CV-mielessä ja jättäytyi työttömäksi. KANNUSTAVAA.

Enni kirjoitti...

Olin Tampereella kahden vuoden aikana kokonaan työttömänä suurinpiirtein vuoden verran. Joten joo, olen kokenut tuon Kela-työkkäri ruljanssin.

Monesti olin ns. kusessa, kun töitä hain, mutta ne olivat pätkätöitä. Koska jokaisesta tienaamasta eurosta vietiin 50 senttiä, piti todella tarkkaan miettiä, kannattaako työtä edes tehdä.

On totta, että on se 150 euroakin kuukaudessa voittoa, mutta oli kieltämättä ärsyttävää saada 400 euroa kuussa työttömänä ja 550 euroa tehden töitä neljä-viisi tuntia päivässä.

Kaiken huippuja ovat ulkomaanmatkat. Kuusi päivää sai olla ulkomailla vuoden aikana peruspäivärahalla, näin minulle sanottiin, kun kävin kysymässä lupaa päästä ulkomaille vanhempieni luokse. KUUSI PÄIVÄÄ???! No tietenkin käytin tämän etuuteni hyväkseni ja varasin KUUDEN päivän loman, jotta pääsin tapaamaan vanhempiani. Harmi, että kukaan ei silloin työkkärissä/kelassa maininnut, että mikäli vanhemmat asuvat ulkomailla, olisi siellä saanut olla muistaakseni 12 päivää...

Ja seuraavana arkipäivänä, kun lento tuli suomeen, piti soittaa työkkäriin. No soitin maanantaina (lento tuli sunnuntaina) samalla kaupassa asioidessani. Työkkärin rouva kysy minulta saman tien: "Oletteko juuri nyt lentokentällä?" Haloo, kuka idiootti nyt suoraa lentokentältä ensinääkään soittaisi ja paljastaisi olleensa pidempään siellä? :D huoh.

No tällaista se oli, sitten käyt työkkärillä kuuntelemassa tytöttelyä ja epäsovinnaisia kommentteja liittyen ulkonäköön. Tai sitten huumorissani on jotain vikaa...

No näin kuitenkin.

Anonyymi kirjoitti...

heippa mie tässä mietin et toimiko se redken wool homma kunnolla josta sie vähä aikaa sitte postasit, ku ois harkinnassa ostaa mut en sitä kolemee kymppii haluis turhaan siottaa

Hreathemus kirjoitti...

Aargh! On se niin väärin, että kaikki aktiivipiraatit ovat Keski- ja Etelä-Suomessa! Tekisi mieli muuttaa Tampereelle ja siirtää kirjat sinne hetimmiten. Saisipa ainakin äänestää jotakuta täyspäistä, joka ei ole valikoivasti liberaali. Inhottavaa mennä vaalikoneesta toiseen ja juuri kun on kuvitellut löytävänsä hyvän ehdokkaan, käykin ilmi että hän a) edistää ydinvoimaa, b) vastustaa prostituutiota, c) vastustaa perustuloa, d) vastustaa LGBT-oikeuksia tai e) jotain muuta tunteisiin perustuvaa "logiikkaa". Blaah!

Ja pian työttömäksi valmistuvana kuulostelen Kela-Työkkäri -juttua hieman kauhistellen. Muistan, kun oma äitini oli 90-luvulla työttömänä; tuli Kelat ja Työkkärit tutuiksi jo muksuna.

Krista kirjoitti...

Pakko minunkin kommentoida tuota opinnoissa edistymistä. Itselläni on sellainen tilanne, että opiskelisin mielelläni vaikka koko vuoden ympäri, jos siihen annetteisiin mahdollisuus. Opetus kuitenkin loppuu huhtikuun puolessa välissä ja alkaa uudestaan taas syyskuun puolessa välissä - ehkä vasta lokakuun alussa. Opiskelen siis 7kuukautta vuodessa. Sitten vielä ihmetellään, miten Suomessa valmistutaan niin hitaasti. Tottakai valmistutaan hitaasti, kun verrataan maihin, joissa kesälomat ovat monin kerroin lyhempiä.

En minä halua opiskella kesäkuukausia, koska se ei edistä opiskeluja niin paljon, että tukia kannattaisi siltä ajalta nostaa. Mielummin sitten tekee töitä. Lisäksi mielestäni opintopisteiden kertyminen pitäisi olla ainoa ehto opintotuelle. Kumma, kun opiskelijoita rangaistaan työnteosta, jos se ei vaikuta opinnoissa edistymiseen negatiivisesti.

Jos Suomen korkeakoulujen kesälomat olisivat vain kuukauden mittaisia, eivät opiskelijat taistelisi töistä muiden työttömien kanssa. Muutenkaan en ymmärrä tuollaisia lomia, kun opettajat kuitenkin ovat virassaaan kyseisen ajan.

Kansalaispalkasta en ole ihan samaa mieltä, sillä mielestäni se vähentää halukkuutta mennä työelämään. Erityisesti vanhemmat ikäluokat ovat epähalukkaita jatkokouluttamaan itseään tai hakemaan vähän matalampipalkkaisiin töihin. Paperisotahelvettiä pitäisi yrittää saada korjattua jotenkin muuten. Pitäisi tulla myös jokin järki siihen, ettei jokin muutaman viikon mittainen pätkätyö vaikuttaisi tukien määrään.

Maria kirjoitti...

Enni, mä oon kans hämmästellyt syvästi tuota kuuden päivän ulkomaanlomajuttua. Joku on hienosti sanonut, että kun on töissä, ei aina ole aikaa matkustella miten haluaa, mutta työttömänä, kun olisi aikaa, niin ei SAA, vaikka muuten voisikin. On tää jännäksi mennyt. Joku toinen taas hienosti kommentoi, että työt vituttaa ja työttömyys vituttaa - ei jää paljon tilaa elämästä nauttimiseen? :D

Anonyymi, kyl se mulla edelleen toimii, joskin intoni on kyllä vähän lakenut sitä kohtaan. En ostais kolmellakympillä, mutta netistä voisin tilata, kun halvemmalla saa. Tsek esim. Feel Unique.com ja Look Fantastic.com. Brittikauppoja, jotka toimittaa Suomeen, eka noista ilman postikuluja.

Hreathemus, aww, harmillista. :( Se on vähän just tätä, että kun etelämpään kerääntyy näitä ihmisiä niin älyttömästi...

Krista, mulle taas on tullut pikemminkin se kuva, että kukaan ei halua enää palkata vanhempia ihmisiä. Sitä kun joutuu joskus viiskymppisenä jostain pihalle, voikin melkeen alkaa vaan laskea päiviä eläkkeeseen... :( Mä arvelisin, että kansalaispalkka voisi kannustaa mm. tällaisia ihmisiä vaikka siihen vapaaehtoistoimintaan tai vaikka hitsi vieköön löytämään itsestään sen sisäiisen taiteilijan, kun ei tarvitsisi miettiä mistä tuista tapella ja millä elättää itsensä. Voisi keskittyä tekemään sitä, mistä todella nauttii. :) Ja kenelle nyt ei oikeesti lisätienistit kelpais? :P

Mut toki perustulolla voisi olla myös negatiivisia vaikutuksia. Niitä vaan on hankala tosiaan tarkkaan ennustaa, kun ei olla testattu sitä perustuloa ja sitä, miten sen saaminen vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Sama tietysti pätee myönteisiin vaikutuksiin yhtä lailla.

Joka tapauksessa tietyt edut ovat aika selvät: vähemmän byrokratiaa, vähemmän stressiä lappujen täyttelystä ja omasta minimitoimeentulosta, enemmän mahdollisuuksia käyttää aikaansa erilaisten töiden ja toimien tekemiseen ja myös itsensä toteuttamiseen. :) Sitä sit olisiko kokonaishyöty plussan vai miinuksen puolella, sitä oliskin mielenkiintoista seurata!

Anonyymi kirjoitti...

"Enni, mä oon kans hämmästellyt syvästi tuota kuuden päivän ulkomaanlomajuttua. Joku on hienosti sanonut, että kun on töissä, ei aina ole aikaa matkustella miten haluaa, mutta työttömänä, kun olisi aikaa, niin ei SAA, vaikka muuten voisikin."

Tuossa kyllä voi olla se, että eräissä maissa voi palmun alla elellä kuninkaiksi suomalaisilla tuilla. Mikään ei sitten kannusta työntekoon.

ulla kirjoitti...

Vilkaisin tuon vinkkaamasi Vihreiden sivun ja bongasin tämmöisen lauseen: "Toimeentulotuki ja asumistuki säilyisivät perustulon lisänä tarpeen mukaan." Tosta mun mielestä paistaa huolestuttavasti läpi se, että "yhden luukun" perustulosta saattaisi kuitenkin olla aika lyhyt matka takaisin erilaisiin harkinnanalaisiin tukiin.

Perustulossa on mun mielestä paljon hyvää, muun muassa se, että pienienkin töiden vastaanottaminen helpottuisi. Hieman tosin huvittaa, että omalla kohdallani se lisäisi tulojani melko rajusti -- ja mielestäni aiheettomasti, koska tähänkin asti olen hyvin pärjännyt. Asun nimittäin vanhempieni omistamassa asunnossa ja saan heiltä muutenkin satunnaisesti taloudellista tukea. (Lisäksi tulevat tietysti kesätyöansiot.)

Joskus tuleekin mietittyä, kuinka moni opiskelija ylipäätään tuntee olevansa köyhä, vaikka virallisesti köyhyysrajan alapuolella elääkin. Vähän tabuhan aihe tuntuu olevan, opiskelijanhan kun "kuuluu" olla köyhä.

Yksi perustulon ongelma on mielestäni se, että se helposti passivoisi nuoria. Jos lukiosta valmistuttuani oisin saanut 500-700 euroa puhtaana käteen joka kuukausi, oisin varmasti pitänyt yhden tai kaksi välivuotta, jolloin olisin viettänyt rentoa elämää ulkomailla ja kotimaan baareissa :) Tuskinpa vanhemmatkaan olisivat vielä siinä ajassa potkaisseet pois kotoa. (Ja ei, en usko, että tuonkaltainen välivuosi olisi yhtään auttanut minua selvittämään, mitä haluan opiskella. Olisin varmaan vain halunnut jatkaa samaa rataa.)

Maria kirjoitti...

No mikäs siinä vikana? :P Ei elämänkokemuksen hankkiminen voi kovin paha asia olla. Kyllä ihmiselle voi tehdä ihan hyvääkin vaan ottaa ja irrottautua.

Jotkut tekee sen joskus 30-40-veenä tajuttuaan, etteivät teekään sitä mitä haluavat, ja viimeistään eläkkeellä voi alkaa paluu villiin nuoruuteen ja tekemättömiin asioihin. Onko se sitten niin paha, vaikka nuorikin ihminen vetäisi vähän henkeä ja vaan nauttisi elämästään, näkisi maailmanmenoa ja vaan olisi? Ehkä sitä sitten sitäkin suuremmalla innolla lähtee tavoittelemaan unelmiaan :)

Mut toisaalta jos joku on tyytyväinen sillä pienelläkin rahalla elämiseen, niin mikäs siinä, saa minun puolestani olla. :P Ongelmahan tulee vasta, jos tällaisia tapauksia alkaa olla niin paljon, että se kaataa systeemin. Toisia kannustaa työntekoon, toisia ei - kummalle puolelle vaaka lopulta kallistuisi käytännössä? Mut monet kuitenkin tarvitsee rahaa kaikenlaiseen hauskaan, kuten vaatteisiin. ;)

Jotenkin muuten mua silleen suorastaan inhottaa tää meidän nykyinen yhteiskunta, jossa ainutkertainen ihmiselämä uhrataan sille työn ja talouskasvun alttarille. Kun mä alotin yliopistossa, esittelypuheita pitäneet rohvessoorit puhuivat juuri sen henkisen pääoman keräämisestä opiskeluaikana, eikä sillä tarkoitettu hiki hatussa pänttäämistä ja suorittamista suorittamisen jälkeen, vaan kypsymistä ihmisenä. Olivat samalla silmin nähden surullisia siitä, että suunta on koko ajan vain kiirehtiä ihmisiä sivistyksen kehdosta uraputkeen päin. Matti Vanhasellakin meni vuonna käpy 12 vuotta valmistua. :D

nna kirjoitti...

Ihmisten pitää käydä töissä ja maksaa veroja, jotta perustulot, tulonsiirrot, irtiotot, henkisen pääoman kasvattamiset jne voidaan pitää yllä. Mikä siinä työnteossa on niin kamalaa? Eikö työn tekeminenkin voi myös olla henkisesti kasvatavaa?

Mä näen perustulon hyvin passivoivana asiana. Periaatteessa olisin valmis hyväksymään perustulon, mutta se sais olla pienempi kuin Vasemmistoliiton kaavailema 750 euroa. Mä näkisin perustulon sellaisena miniminä, jolla ihminen vois tulla toimeen ja siten kannustais etsiin töitä ja/tai lisätienestejä.

Eri asia on tietenkin ihmiset jotka Oikeesti tarvii sitä tukea ja apua. Siks mua raivostuttaakin aina, kun kotona makaa niitä ihan täysin työkykyisiä ihmisiä, jotka ihan omaa laiskuuttaan ei vitsi mitään asialle tehdä.

Oon sitä mieltä kuitenkin, että jotain pitäis tehdä ja äkkiä. Jos ei tähän perustuloon liittyen niin mun puolesta sais työmarkkinat kokonaisuudessaan uudistaa. Kannattaa tutustua mitä Tanskassa on tehnyt, siellä työmarkkinoiden joustamisesta on saatu hyviä tuloksia. On ihan silkkaa hulluutta, että niin työntekemisestä kuin työtömänä olemista on tehty ihmisille niin hankala asia.

Maria kirjoitti...

Niin, nähdäkseni toin kyllä esille tämän systeemin ylläpitämisen omissa kommenteissani. Juttuhan on siinä, että systeemin ylläpito ei aivan ehdottomasti vaadi kaikkien työpanosta, mikä juurikin mahdollistaa sen, että yhteiskuntamme voi kannatella vähäosaisempiaan.

Ja toki, työnteko voi olla todella antoisaa ja henkisesti kasvattavaa, jos suinkin osuu omat taidot ja duuni kohdalleen, mutta toisaalta ainainen stressi pätkätöistä, pihalle joutumisesta, mahdollisesti riittävästä korvauksesta ja sit vaan työn luonne itsessään ei aina ole niin ihanaa ja idyllistä ahkeruutta, josta nauttii laulaen ja kahvitauoilla tanssien. Epävarmuus tulevaisuudesta pitää yllä levottomuutta, sen tulevaisuuden suunnittelu on vaikeaa ja jos kuvoissa on vielä lapsia ja lainat, niin voi olla vähän hymy tiukassa. Mua itseäni ahdistaa koko ajan epävarmuus siitä mihin päädyn ja handlaanko asiat oikein, vai päädynkö jonkun ennaltanäkemättömän mokan takia asumaan veneen alle, miten kovaa yhteiskunta rankaisee, jos epäonnistuu jossakin elämässään. Tällänen ei vaan voi olla hyväksi ihmisen luovuudelle ja jaksamiselle.

Takaisin henkisen kasvun puolelle: Mä saatan toki itse olla jokin kummajaispoikkeus, mutta en osaa kuvitella esimerkiksi liukuhihnatyön tai lattioiden jynssäämissen olevan minulle pitemmän päälle mitenkään kovin henkisiä taitoja kasvattavaa tai muutenkaan antoisaa, ellei nyt sitten vitutuskynnyksen nostamisen muodossa. Jotenkin tajusin tämän omalta kohdaltani jo teininä perunoita nostellessani, kiviä heitellessäni ja pihoja haravoidessani.

Don't get me wrong, kaikki ei haluakaan mitään henkisesti ja ylevästi kehittävää työtä ja se on ok, mutta ihminen, joka ei tätä suoranaisesti kutsumuksekseen kuule, saattais ahdistua, jos tulevaisuudella ei olis muuta kuin tämä tarjottavanaan. Olis vaikka se pienyrittäjäksikin ryhtyminen vähän vähemmän vääntämisen takana, niin voisi olla entistä useammalle sekin vaihtoehtona. Perustulo auttaisi taas tässäkin.

Suoraan sanottuna en voi syyttää ihmisiä siitä, jos nämä arvostavatkin omaa aikaansa enemmän kuin hommia, joissa eivät pääse hyödyntämään taitojaan tai mielenkiinnonkohteitaan, tai mitenkään kehittämään itseään niin halutessaan. Toki kaiken voi aina yksinkertaistaa vain asennekysymykseksi, niin köyhyyden kuin rikkaudenkin, työnteon kuin kovien verojenkin.

Tästä päästäänkin kummallisiin koulutusrakenteisiin ja koulutuslinjoihin, joilta valmistuu lähes varmasti työttömäksi... Mutta se ei ehkä enää niin läheisesti tähän aihepiiriin kuulu.

Katja kirjoitti...

Mielenkiintoista! Mä olen jostain kuullut/lukenut tästä ehdotuksesta mutta en oo perehtyny sen tarkemmin ennenku nyt..kiitos!
Periaatteessa kyllä olen perustulon kannalta mutta tyytyisin pienempäänkin summaan..750e plus mahdollisesti vielä asumistuki päälle on aika kasa rahaa. Kelpais hyvin 500e, tällä hetkellä kun työttömänä käteen jää vuokran jälkeen 200e/kk, ja sillä pitäis maksaa laskut ja pysyä vielä jotenkin hengissäkin. Sossun luukullakin on tullut käytyä mutta sitten kun sainkin työharjoittelupaikan niin tulot olikin yllättäen niin suuret että mä mitään toimeentulotukea saanut. Ja sitten työharjoittelun loputtua en totisesti vaan jaksanu käydä sitä hakurumbaa uudestaan läpi..koska eihän sossu voinut tietenkää säilyttää mun papereita vastaisuuden varalle, vaan hakemus ja tuhat liitettä olisi pitänyt toimittaa uudestaan sinne! Ja samalla työkkäri hönkii niskaan että töitä/uutta harjoittelua/opiskelua/työkkärin kurssia vaan putkeen niin ei samaa rumbaa vaan jaksa käydä aina uudestaan ja uudestaan läpi.
Nyt kohta kuusi vuotta työttömyyttä takana, joten Kela, työkkäri ja sossu on tulleet tutuiksi. Pätkätöitä (alle muutama kuukausi) en vain jaksa hakea sen järjettömän paperirumban takia! Vaikka saisin vähän enemmän rahaa ja työkokemusta, niin huimaa on se työtodistusten ja palkkakuittien kiikuttaminen edestakaisin..

Mun suosikki tässä byrokratiaviidakossa on vuoden takaa, kun mulle sattui onnettomuus työelämävalmennuksessa ollessani ja jouduin keskeyttämään homman. No työkkärin vakuutus korvaa, mutta sitä rahojen tilille tuloa edelsi muutama kuukausi edestakaisin juoksua (kielikuva, polven nivelsiteet paskana ei paljo juostu) välillä työkkäri ja Kela, vakuutuspapereiden täyttämistä jne. Vakuutusyhtiöstä oli tulossa sairaspäivärahaa, mutta päätöksen tekeminen kesti muutaman viikon. Kela vaati tekemään sairaspäivärahahakemuksen sille väliajalle. Kyseenalaistin kovasti tarpeellisuuden, mutta ei auttanut. No, muutenkin kipeänä ja superturhautuneena sitten täytin hakemuksen ja liitteineen toimitin Kelaan. Ja viikon päästä postiluukusta kolahtaa KIELTÄVÄ PÄÄTÖS! Eiii, mikä järki on pakottaa ihminen tekeen hakemus liitteineen, jos jo alunalkaen on selvää että päätös tulee oleen kieltävä?!

Katja kirjoitti...

Ja mä en usko että Perustulo passivoisi ihmisiä sen enempää kuin mitä nykyinen kannustinloukkokaan. Jos mä mietin että menenkö töihin siivoojaksi ja saan alle tonnin palkkaa kuussa vai oonko työttömänä ja tilille tulee puolet tuosta summasta plus asumistuki, niin kyllä mä valitsen työttömyyden. Mulle työn mielekkyys on paljon tärkeämpää kuin palkka. Oon niin monien silmissä laiska ja omanarvontunnoton kun oon vaan työtön. Suomessa arvostetaan työtä ihan liikaa ja arvotetaan statuksen perusteella ihmisiä. Aina kysytään "No missäs sä oot töissä vai opiskeletko?".."No mä oon työtön".

En mä ainakaa laakereillani ole lepäillyt työttömänä, oon mukana vapaaehtoistyössä ja seurakunnassa monissa jutuissa jne, ja usein teen yhtä paljo töitä ku mitä ne palkkatöissäkin käyvät. Nyt tosin taas aloitin työelämävalmennusjakson ja saan pientä helpotusta rahatilanteeseen ja vapaaehtoistyölle ei jää aikaa juurikaan.

Maria kirjoitti...

Katja, kiitos erittäin hyvästä kommentistasi (kiitos myös kaikille muille keskusteluun tähän mennessä osallistuneill!) :) Upeeta, että ihmisillä on jotain mielipiteitä tästä hommasta, oli ne mielipiteet sit mitä hyvänsä. :)

Tossa vihreiden mallissa tosiaan perustulo olis sen alle 500e, jonka lisäksi voisi tarpeen mukaan saada asumistukea ja toimeentulotukea. Toi yli 700 tosiaan kuulostaa aika isolta. Mut mikä se summa sitten tulisi lopulta olemaan, se on vielä täs kohtaa ihan auki. :)

Ja olen kans ihan samaa mieltä siitä, että ihmistä arvostetaan ja määritellään liikaa työn kautta. Just toi, että jos on työtön, niin sit tosiaaan tuntuu siltä kuin ei heillä olis ihmisarvoa ollenkaan töitä ihannoivien silmissä. Mediassa työttömät näkyvät lähes pelkästään tilastoina, lukuina, eivät inhimillisinä ihmisinä tai henkilötarinoina. He ovat ongelma, joka pitää ratkaista, loisia, jotka nakertavat muiden hyvinvointia, ja vieläpä aivan kuin kiusallaan tai laiskuuttaan, ilkeyttään, pahuuttaan. Aika raaka on se puhetapa, jota työttömistä helposti käytetään yleisessä keskustelussa, ja tällä rataa myös aika kaukana todellisuudesta... Se tietty jännästi myös oikeuttaa itsensä, joskin toki kehäpäätelmän kautta.

Kaikkein paras on kun puhutaan työttömyysturvan heikentämisestä "kannustimena". Ihmisiä "kannustetaan" työntekoon (ja muuten myös opiskelijoita opiskeluun) tekemällä elannon saamisesta entistä vaikeampaa ja tiukempaa, vaikeuttamalla elämää ja mieluiten vaikka ottamalla kaikki tuet pois! Sillan alla asuminen on varmaan sitten se ultimaattisin kannustin. Ihan kieroutunutta meininkiä.

Jokaisella ihmisellä on tasan yksi elämä elettävänään. Oletettavasti jokainen toivoisi elävänsä sen ainoan elämänsä mahdollisimman onnellisesti, mitä se kenellekin tarkoittaa. Työ ei ole jokaiselle se elämän kultainen kruunu tai korkein arvo, eikä varsinkaan joku random-hanttityö. Olis toki talouden kannalta tosi kiva, jos kaikki olisivat laulavia kääpiöitä, mutta ei se ole todellisuutta läheskään kaikille. (Enmä silti zeitgeistlainenkaan ole. :D) On toivottavaa, että ihminen olisi itsessään arvokas, eikä se työ, jota hän tekee.

Katja kirjoitti...

Kas vain, flunssahuuruissa jäi rekisteröimättä tuo vihreiden ehdotuksen rahasumma. Se olisi siis aika hyvä! Ei olisi niin huima rahasumma että passivoisi (täysjärkisiä) ihmisiä jäämään kotiin räkiin seinille, mutta silti sillä työttömänä pärjäisi vähä paremmin kuin nykyisillä tuilla.

ulla kirjoitti...

Niin sitä elämänkokemustahan ei enää tule, jos on pestautunut säännölliseen päivätyöhön? Valmistumisen jälkeen ei voi enää kypsyä ihmisenä? ;) Hei ei elämä pysähdy työvuosien ajaksi! Monilla tuntuu olevan tää vähän hakusessa, vaikka oikeesti niiden kannattaisi keskittää tarmonsa tasapainon löytämiseen työn ja muun elämän välillä.

Eihän sitä itteensä ikinä voi edes kunnolla löytää, koska loppumattoman vuorovaikutuksen takia jokainen on jatkuvassa muutoksessa.

Tiivistetysti en halua olla mukana rahoittamassa sitä, että toiset haahuilee ja funtsii, mikä työ tekis ne onnellisimmaksi. Tehköön sen omilla rahoillaan :)

Maria kirjoitti...

Enmä niin kyllä sanonut. ;) Mut sun on myönnettävä, että säännöllinen päivätyökin asettaa kyllä tiettyjä rajoituksia sille miten aikansa voi käyttää ja mitä ylipäätään tehdä.

Pointtihan mulla on siinä, ettei se autuas uurastus ja työn tekeminen ole ainoa arvokas asia elämässä, ja voi olla *gasp* jopa hyviä puolia siinä, ettei ole koko elämäänsä sidottu johonkin duuniin (nykypäivänä tosin se alkaa olla pikemminkin harvinaista). Tätä mieltä tietenkään ei saisi olla, koska ihmisten tulee tuntea huonoa omaatuntoa siitä, mikäli eivät edistä talouskasvua tai raada puolta elämäänsä niska limassa, nauttivat siitä tai eivät.

Ja kyllä, elämä on jatkuvaa muutosta, ihminen ei ole koskaan valmis tai mitenkään staattinen olento. Ihminen kehittyy lakkaamatta.

Jos sä et halua olla mukana pohjoismaisen hyvinvointivaltion systeemissä, sä voit vapaasti muuttaa jonnekin, jossa ei tarvitse rahoittaa muiden minimitoimeentuloa. Jenkkilä on ihan ok vaihtoehto, mutta löytyy noita valtioita muitakin, sellaisia, joissa vähäosaiset saavat kuolla vaikka nälkään.

Prinsessa paskavarvas kirjoitti...

Itse joudun miltei päivittäin näkemään ihmisten taistelua ja henkistä pahoinvointiaa siitä, että työssäkäymisestä huolimatta tulot eivät riitä elämiseen. Sen häpeän ja nöyryytyksen kun työssäkäyvä veronmaksaja joutuu hakemaan toimeentulotukea ruokkiakseen lapsensa ja ostaakseen lääkkeensä.
En yhtään ihmettele että jotkut ovat laskeneet, että jättäytymällä työttömäksi tulot eivät oikeastaan tippuisi mihinkään, mutta aikaa olla perheen kanssa ja tehdä itselleen mielekkäitä asioita, sen sijaan riittäisi.
Mikä siis neuvoksi? Tukien pienentäminen ei ainakaan motivoisi ihmisiä yhtään sen enempää, mutta tieto siitä että voisi saada määrän x rahaa verottomana progressiivisesti verotettavan palkan lisäksi, lisäisi kyllä monen työmotivaatiota ja onnellisuutta elämässä muutenkin.

Anonyymi kirjoitti...

Työttömyyteen tuntuu liittyvän vielä kaiken kukkuraksi hyvin vahvasti häpeä ja syyllisyys, mitkä tuskin tekevät kenellekään hyvää. Ihmisiä todellakin arvostetaan aivan liikaa heidän tekemänsä työn kautta. Onko todella arvokkaampaa, että esimerkiksi taiteellisesti hyvin lahjakas henkilö heittää taitonsa hukkaan pysyäkseen kiinni oravanpyörässä työskentelemällä pikaruokalassa? Kaikkein pahinta ja vaikeimmin hyväksyttävää tuntuu olevan, jos joku on työtön ja onnellinen. Onneksi se taitaa olla aika harvinaista, kiitos kaiken paperisodan ja syyllistämisen.

Perustulomallin kautta olisi mahdollista siirtyä yhteiskuntaan, joka ei enää tue ainoastaan "ysist viiteen" -työskentelyä. Tarvitaan joustavampia työaikoja, lyhyempiä työpäiviä, enemmän etätöitä jne. Se mahdollistaisi suuremman määrän vapaa-aikaa ja lisäisi siten varmasti paljon onnellisuutta.

Maria kirjoitti...

Molemmat nostitte hyvin esille tuon työttömyyteen liittyvän häpeän, toisaalta sen raskauden ja toisaalta sen, miten se kuitenkin on normi: työttömän ON TUNNETTAVA häpeää tilanteestaan, aivan ennenkuulumatonta, jos työtön olisikin onnellinen!

Sehän tarkoittaisi about sitä, että se on vaan laiska paska, joka varmaan bilettää se tötteröhattu päässä, ja jonka tuet pitäis katkaista, että oppis olemaan niinku kunnollinen ihminen! Kärsimys kaunistaa jne. Olen kuullut ennenkin tästä "työtön ei saa olla onnellinen" -asenteesta... Mua oikeesti hirvittää.

Kun täs nyt on ollut puhetta tästä asenteesta työhön, niin mites jos käännetään tilanne toisin päin: muut korjatkoon asennettaan ja opetelkoot tulemaan toimeen progressiivisen verotuksen kanssa ja sen kanssa, että heidän rahoillaan ylläpidetään yhteiskuntaa, jossa toivottavasti mahdollisimman vähän on puutteesta (tai paskasta työelämäkulttuurista) johtuvaa kärsimystä. ;o ;) Eiks ooki hyvä.

ulla kirjoitti...

Mun pohjoismainen hyvinvointivaltioni perustuu just sille, että kaikki kantavat kortensa yhteiseen kekoon, kykyjensä mukaan. Sosiaaliturvaa en todellakaan ole lakkauttamassa. On aivan eri asia auttaa ihmistä, joka ei kykene tulemaan toimeen omillaan kuin auttaa ihmistä, joka ei halua tulla toimeen omillaan. Ja tämähän ei siis nimenomaan tarkoita sitä, että kategorisesti halveksuisin työttömiä.

Kuluneena talvena oon paristakin lehdestä lukenut ihmisistä, jotka jo monia vuosia on eka tehnyt puoli vuotta hulluna töitä ja sit puolen vuoden ajan ne on lähinnä toteuttanut itseään säästöjensä turvin. Tosi järkevää ja kannatettavaa, ja epäilisin, et tällainen on yleistymässä. Mut tässäkin oleellinen pointti on se, et ei vieroksuta sitä vuoden epämieluisampaakaan puolta.

Retoriikka "talouskasvun edistämisestä" tuntuu muuten aika ontolta, kun miettii vaikkapa sairaanhoitoalaa, jossa avoimia työpaikkoja riittää. Ja talouskasvuhan on voittopuolisesti tuonut ihmiskunnalle hyviä asioita. Ilman talouskasvua emme voisi tässä väitellä yhteisen hyvän jakamisesta, koska meillä ei olisi mitään, mitä jakaa. Mutkat suoriksi: millainen ihminen ei halua osallistua yhteisen hyvän tuottamiseen? ;)

Mut sivumennen sanoen, Maria, sun kommenttiboksisi on kivoimpia keskustelupalstoja, mitä tiedän. Hyvin kirjotettuja tekstejä ja suhteellisen vähän turhaa hölinää. Välillä on hirveen mukavaa jakaa omia (lue: oikeita) mielipiteitä ja toisaalta saada uusia näkökulmia.

Maria kirjoitti...

Siitäpä sitten valikoimaan jollain kriteerillä ihmisiä, jotka vaan "eivät halua"... ;o

Mut siis edelleen, meidän systeemi tosiaan on sellainen, ettei se kaadu, vaikkei joka ikinen yksilö siihen kantaisikaan koko ajan sitä omaa korttaan, syystä tai toisesta, kykenemättömyydestään tai vittumaisuudestaan, sama se lopputuloksen kannalta. Mikä on se kriittinen massa, jonka pois jääminen työelämästä kaataa järjestelmän? Se mua itteeni täs enemmän kiinnostaa tän perustulon ja sen vaikutusten yhteydessä...

Ja tosiaan, millainen ihminen tosiaan ei halua kantaa korttaan yhteiseen kekoon, ja mikä tärkeämpää, kuinka paljon niitä ihmisiä lopulta on? ;) Ja tärkeintä: mistä se haluttomuus johtuu?

Oma mutuni: Jos yksilö kokee, ettei yhteiskunta tai ympärillä olevat ihmiset tarjoa hänelle mitään, miksi hänkään haluaisi tarjota näille vastineeksi omaa osuuttaan, osallistua johonkin? Jos yksilö ei koe olevansa osa yhteisöä, miksi hän olisikaan siihen halukas sitoutumaan? Mikä on se perimmäinen ongelma?

Mä oon toiveikas siitä, että perustulon antaminen no questions asked -periaatteella ihan jokaiselle voi laukaista ainakin joissakin tuollaisissa tyypeissä kiitollisuutta, joka sitten tälleen myönteisen kautta aktivoi tekemään jotain fiksua. Voin toki olla väärässäkin. Eniveis voin kyllä samastua siihen fiilikseen, kun systeemi tuntuu pikemminkin viholliselta kuin ystävältä, juuri tän kaiken monimutkaisuuden, pompottelun ja yleisen kummallisuuden takia. Aina pelottaa saada kirje Kelalta tai vastaavasta, sisällöstä riippumatta.

Kontribuutiokaan ei toisaalta aina ole kovin selkeästi rahassa mitattavissa, esim. sen taiteen kohdalla voi olla aika hankalaa määritellä, ja arvelisin, että samoin on tietynluontoisissa hyväntekeväisyysaktiviteeteissakin ja omaan yhteisöön suuntaavassa toiminnassa. Kuka mittaisi rahassa esimerkiksi vanhusten yksinäisyyden lievittämisestä koituvia rahallisia hyötyjä? Järjestötoiminnallakin on mahdollista säästää jonkin verran muiden rahoja lahjoittamalla omaa aikaansa ja resurssejaan, mutta tokikaaan tätä ei pidä laajentaa korvaamaan esim. kunnille osoitettuja palveluja...

Mitä muuten sivumennen tulee talouskasvuun, mä olen skeptinen sen suhteen, että se kasvu voisi jatkua ikuisesti. On kyllä esitetty, että sekin olis mahdollista, mutta negistelyyn kun olen toisinaan taipuvainen, niin kannattaisin ainakin jonkinlaista varautumista siihen, että meidän täytyykin ehkä joskus hyväksyä sen rajallisuus. Yksi askel siihen on arvostaa voimakkaammin yhteiskunnassa muutakin kuin suuria voittoja tuottavia asioita. Niinkun vaikka nähdä jotain hyvää ja mahdollisuuksia siinä, jos nuori nyt haluaakin matkustella ja nähdä maailmaa.

Anonyymi kirjoitti...

Ulla,

Miten erottaisit kyvyttömät työttömät haluttomista, jotta vain haluttomia voidaan rangaista (tai siis niinsanotusti "kannustaa")?

Itse olen omasta mielestäni ja muiden mielestä keskimääräistä aktiivisempi, aikaansaavampi, ahkerampi ja monilla mittareilla mitattuna myös lahjakkaampi. Silti olen ollut kahteen otteeseen työttömänä. Ensimmäisen kerran ylioppilaaksi kirjoitettuani, kun jatko-opiskelupaikka ei ensimmäisellä hakukerralla irronnutkaan. Hain mm. seuraavia työpaikkoja: porrassiivooja, torimyyjä, hampurilaisravintolan työntekijä, puhelinhaastattelija, vaatekaupan myyjä, kaupan kassa. Yhtäkään niistä en saanut, loistavasta koulutodistuksesta ja kehuja vilisevästä työtodistuspinosta huolimatta.

Syy työttömyyteeni ei siis ollut aktiivisuuden puutteessa eikä työn vieroksunnassa, vaan siinä että elettiin 90-luvun lamaa ja töitä ei nyt vain sattunut hirveää määrää olemaan tarjolla. Lisäksi luulen, että harva haluaa palkata tietynlaisiin, koulutusta vaatimattomiin töihin fiksulta ja aktiiviselta vaikuttavaa henkilöä, koska hänen arvellaan siirtyvän liian nopeasti elämässään eteenpäin. Pointtina tässä se, että mikään määrä henkilökohtaista "kannustusta" ei luo työttömälle töitä tyhjästä silloin, kun töitä ei ole. Ja minäpä luulen, että ylivoimaisesti suurin osa peruspäivärahan tai työmarkkinatuen saajista kyllä menisi töihin, jos töitä olisi kohtuullisilla ehdoilla ja kohtuullisen välimatkan päässä tarjolla. Siis vain hyvin pieni osa on niitä, joita työnteko ei vain lainkaan kiinnosta. Ansiosidonnainen on sitten eri asia - sen arvioisin kyllä passivoivan ihmisiä ainakin pidempään jatkuessaan. Mutta siitähän ei kukaan koskaan puhu, kun puhutaan laiskoista, yhteiskunnan rahoilla lorvivista työttömistä.

Silloin kun työtä ei ole, olisi hyvä että ihmiset (etenkin työttömät) ryhtyisivät aktiivisesti luomaan uusia työpaikkoja. Eli ryhtyisivät yrittäjiksi. Yhteiskunnassamme työttömiä kohdellaan kuitenkin niin lannistavasti ja kurjasti (puhumattakaan siitä kuinka paljon heidän aikaansa kuluu täysin tuottamattomaan toimintaan, eli paperisotaan ja luukuilla juoksemiseen), että harva jaksaa uskoa itseensä kylliksi voidakseen ottaa yrittäjän riskin kannettavakseen.

Minäkin muistan, miten työttömyysvuoteni aikana lannistuin ja lievästi myös masennuin; aloin todella ajatella (perusteettomasti) että minussa täytyy olla jotain vikaa. Sittemmin sain onneksi mieleisen opiskelupaikan, kylläkin alalta jolla ei valmiita työpaikkoja juuri ole tarjolla, ja nyt valmistuttuani ja opinnoissa erinomaisesti pärjättyäni olen kypsä aloittamaan omaa yritystoimintaa. Tosin olin tässä juuri toiseenkin otteeseen työttömänä, koska halusin rauhassa hioa liikeidean ja tuotteet mahdollisimman hyviksi. Arvaapa, kuinka paljon nopeammin yritykseni olisi ollut pystyssä, jos olisin voinut työkkärin paperinpyörityksen sijaan täysipainoisesti keskittyä yritystoimintani suunnitteluun?

Uskon todella siihen, että harva ihminen pystyy vain makaamaan kotona ja olemaan tekemättä yhtään mitään järkevää. Perustulo mahdollistaisi sen, että osa ihmisistä tekee "työtä", jota kukaan yksittäinen taho ei arvosta riittävästi maksaakseen siitä heille palkkaa, mutta joka on silti yhteiskunnallisesti arvokasta. Oikein hyvän blogin pitäminen voi olla tällaista toimintaa, samoin kuin erilaiset vapaaehtoistyön ja kulttuurin tuottamisen muodot. Intohimoisesta harrastuksesta voi jonakin päivänä kasvaa tuottava ja työllistävä yritys, mutta vain jos sen pyörittäjää ei ole jo etukäteen lannistettu maanrakoon ja hänen päiviään täytetty virastoissa ja turhilla kursseilla ravaamisella.

Varmaan on joitakuita, jotka tosiaan perustulon saadessaan vain makaisivat sohvalla ja kittaisivat kaljaa, mutta he tekevät sitä takuuvarmasti jo nyt. Ja osa nykyisistäkin lorvijoista tekisi varmasti edes jonkinlaisia keikkaduuneja, jos niistä saadun rahan saisi kokonaisuudessaan (miinus verot) pitää itsellään. Perustulo siis parantaisi tilannetta nykyisestä ainakin vähän, ja oma arvioini on, että parannus olisi huomattava.

Maria kirjoitti...

Anonyymi, kiitos pitkästä ja hyvästä kommentistasi, tuo oli hyvä näkökulma tuoda esiin, tuo yritystoiminnan suunnittelu ja muutenkin seuraavien peliliikkeidensä valmistelu. Oikeastaan aivan loistavan hyvä, että tuokin vaihtoehto tuli esille.

Ja tosiaan, työttömyys voi nostaa myös riskiä masentua ja muutenkin syrjäytyä, kaiken tän hulabalooban yhteissummana. Jo itsessään kun/jos työttömyys mielletään jotenkin epäonnistumiseksi (vai oonks se vaan mä? mahdollista toki), niin se jo itsessään voi olla joillekin kova paikka... Ei tokikaan kaikille. Mut noita kaikenlaisia mielenterveysongelmiakin tosiaan varmasti on enemmän kuin esiin tulee, jotka osaltaan myös ehkä lamaannuttavat ihmistä. Sitähän monesti sanotaaan, ettei olis siitä ja siitäkään koskaan uskonut sitä tai tätä, että hankala sitä aina edes läheisten huomata. :(

Mutjoo, mä oon kans taipuvainen uskoon, et patalaiskojen työtä viieroksuvien osuus on kaikista työttömistä ja muutenkin ihmisistä aika vähäinen. Ja toisaalta heitä nyt on eniveis....

Anonyymi kirjoitti...

Minua vain huolettaa se, jos perustulon myötä perus(elin)tarvikkeiden hinnat karkaavat pilviin ja tilanne onkin taas lähes +/-0.

Katja kirjoitti...

Viimeisimmän Anonyymin kommentti on kyllä asiaa!
Minäkin pari vuotta sitten (kun työttömyyttä oli kestänyt vajaa kolme vuotta, muutamaa harjoittelupaikkaa lukuunottamatta) aloin masentumaan kunnolla ja passivoiduin. Jälkeenpäin ajateltuna aika hälyyttävää on kun katselin joka päivä kaappeja että "kyllä mä vielä tän päivän pärjään" kun ei jaksanut eikä halunnut edes lähikauppaan lähteä. Siinäkin tilanteessa lähipiiri jaksoi vaan toitottaa että "hae nyt aktiivisesti niitä töitä, kyllä aina jotain saa!"..mitähän olin viimeiset kolme vuotta tehnyt siihen mennessä?

Katja kirjoitti...

Tarkoitin siis toisiksiviimeisintä Anonyymia, tää hyväksyttäminen vähä sekottaa..en silti todellakaan kritisoi kommenttien hyväksyttämistä, vaan ehdotan että keksikää kaikki itsellenne nimimerkit!;)

Anonyymi kirjoitti...

Edellisen pitkän viestin kirjoittanut anonyymi täällä. Viimeisimmälle anonyymille: perustulo ei lisäisi ihmisten käytettävissä olevaa raha määrää keskimäärin juurikaan, joten ei se elintarvikkeiden hintoihin vaikuttaisi. Se on vain mekanismi, joka helpottaa sen rahan saamista omalle tilille. Siis perustulo poistaa kyykytyksen, virastoissa juoksemisen ja vihreellisiin päätökseen oikaisujen hakemisen (virheelliset päätökset ovat yleisiä, koska nykysyteemi on niin monimutkainen, etteivät viranomaiset aina itsekään tunne sääntöjä). Näin vapautuu aikaa kaikenlaiseen huomattavasti järkevämpään toimintaan.

Jopa vapaa-ajan viettäminen ja rentoutuminen on myönteisten terveysvaikutustensa vuoksi kansantaloudellisesti tuottavampaa kuin luukuilla juokseminen, joka ei tuota mitään muuta kuin stressiä ja paineita. Turhasta ja tuottamattomasta "työstä" on päästävä eroon. Se on silkkaa tuhlausta, jonka nettovaikutus yhteiskuntaamme on negatiivinen.

Katja (ja Maria myös), kiitos kehuista. Ymmärrän kyllä nimitoiveesi, mutta minulla on omat (yksityiset) syyni pysyä totaalianonyymina.

Maria kirjoitti...

Anonyymi, olen ihan samaa mieltä sun kanssa kaikesta mitä sanoit, taas. :)

Tuli muuten vielä mieleen sellainen asia, että oliko siis todellakin ideana Ullalla (ja muilla, jotka eivät halua elättää jotain haahuilijoita tai työnvihaajia tai muita tuottamattomia tyyppejä), että tällaiset ihmiset syöstään sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolelle, irti kaikista tuista, vaii ymmärsinkö jotain väärin?

Kiinnostaako yhtään, mitä heille sitten tapahtuu? Entäs jos he muuttaisivatkin mielensä, kuinka helppoa heidän olisi todistaa se ja tulla takaisin turvaverkon piiriin? Entä väärinkäytökset, tai kuka päättää siitä, kuka joutuu kadulle asumaan? Joutuisiko sinne myös niitä nuoria ja "laiskoja" ihmisiä?

Entä mitä näille ihmisille tapahtuu - eikö tämä ole aika helvetin iso kannustin (ihan oikea kannustin) heidän ryhtyä tekemään rikoksia, lyöttäytyä alamaailman porukoihin pitämään yhtä selviytyäkseen? Olemaan vaaraksi yhteiskunnalle? Ja jos eivät tätä tee, mitä sitten? Liittyvät pulsulaumaan, ovat asunnottomia, haahuilevat pitkin katuja ja metsiä vanhoissa rikkinäisissä vaatteissaan palellen ja haisten, mahdollisesti päissään, kunnes sairastuvat ja kuolevat pois? Sitäkö me haluamme yhdellekään ihmiselle?

Mä mieluummin itse asiassa elättäisin ihan ketä vaan maksamalla osan minimaalisistakin tuloistani ja tuistani, kuin näkisin tuon tapahtuvan ihmiselle ihan vaan sen takia, että mä itse ssatun haluaan enemmän rahaa...

Olen ennenkin kuullut näitä "tuet pois niiltä ja niiltä" -mielipiteitä, ja kun ensin alkujärkytyksen yli pääsee, sitä haluaisi kuulla, millaisia vaikutuksia he ajattelevat tällä käytännössä olevan yhteiskuntaan. :>

turhautunut kirjoitti...

Kiitos Maria! Fiksua asiaa. Luin näitä kommentteja ja mielessäni pyöri vain yksi lause, odotin pääseväni kirjoittamaan sen tänne kunnes se lävähtikin ruutuun sinun kirjoittamanasi:
"Jokaisella ihmisellä on tasan yksi elämä elettävänään."
Tuntuu, että jotkut ihmiset ei yksinkertaisesti koskaan tajua tätä. Olisi toivottavaa, että se ainut elämä olisi jotenkin mielekestä, eikä vain itselle vaan muillekin ihmisille. Näin simppeli ajatus, mutta silti jotkut ovat selvästikin erimieltä. Voisin paasata vielä vaikka kuinka siitä aiheesta, kuinka turhaa on että ihmiset joutuvat tekemään niin paljon turhaa duunia joka ei hyödytä yhtään ihmistä maapallolla, vaan pahentaa vaan maailman tilaa. Ja miksi tätä tehdään? Koska yhteiskuntamme ja taloutemme vaatii sitä.. Tämä kirjoitus ja kommenttisi täällä saivat minut tosiaan arvostamaan sinua, tuollaisia ihmisiä tarvittaisiin eduskunnassa.

Maria kirjoitti...

Turhautunut, kiitos paljon, olen hirmuisen otettu noin kauniista sanoista. :) Ja todellakin oon ihan samaa mieltä siitä, että aina se elämän rajallisuus ja sitä kautta sen ainutkertaisen elämän arvostaminen ja siitä parhaan, mielekkäimmän mahdollisen tekeminen ihan jokaiselle ei läheskään aina välity kaikkien puheisiin tai ratkaisuehdotuksiin. Se asia kyllä tiedetään, ikäänkuin mustaa valkoisella lukisi, mutta siitä aika usein puuttuu sellainen... sisältä kumpuava ymmärrys ja palo siitä, miten äärettömän tärkeä asia se oikeastaan onkaan. Kaikki ei tosiaan sisäistä sen omankaan elämänsä ohikiitävyyttä ja rajallisuutta, saatikka sitten muiden.

On jotenkin hirvän surullista, että paras mitä halutaan tai voidaan tarjota tietynlaisissa tukaluuksissa oleville ihmisille on sellainen selkääntaputus ja "koita ny sopeutuu, elämä on laiffii". Onhan se joo, mutta me voidaan vaikuttaa siihen millaista laiffii se muille noin suunnilleen on. Sillä, mitä me teemme ja mitä me arvostamme, on kaikkein eniten merkitystä niille, joilla on kaikkein vähiten.

Kiitos vielä kauniista ja muutenkin hyvin tärkeästä kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...