20.3.2011

Lisää pelejä kouluihin!

Podittiin tuossa miehen kanssa juuri pelien valtaisaa potentiaalia opetuskäytössä. Esimerkkinä toimi ensimmäinen Civilization-peli (nykyään mennään viidennessä jatko-osassa), jossa siis strategiapeleille tyypillisten kuvioiden mukaisesti kehitetään ihmissivilisaatiota luolamiesajoista aina avaruuskolonialistiseen aikaan asti.

Mies kuvaili, miten muksumpana kyseisen pelin pelaaminen paitsi antoi paljon historiallista tietoa ja vei tapahtumien keskelle, antoi eläytyä niihin, myös herätti valtaisan kiinnostuksen historiaan ja yhteiskunnalliseen kehitykseen. Ensimmäinen kosketus peliin tuli jo ala-asteella kaverin luona. Miten loistava lähtökohta pienelle ihmiselle lähteä tutustumaan myös siellä koulunpenkillä historiaan! Varmasti on muuten kiinnostavaa, kun on linkki omaan mielekkääseen tekemiseen ja harrastukseen.



Aloin kelata, että kyllä saisi koulussa käyttää tätä paljon, paljon enemmän hyväksi. Miksei voisi yläasteella tai lukiossa olla vaikka kokonainen kurssi, joka käsittäisi Civilizationin pelaamista (tai vastaavaa) ja siitä vaikkapa oppimispäiväkirjan tai esseen sekä yhteisten keskusteluiden käyttämistä suoritustapana? Vuorovaikutteisuutta, mediataitoja, kokemusten vaihtamista, reflektiota historian oppikirjoihin ja itsereflektiota opituista taidoista ja informaatiosta. Viihteen ei tarvitse olla aivotonta ja epäkehittävää, tai oppimismetodien olla pölyisiä ja homehtuneita. Tieto pitää sitoa käytäntöön ja siihen arkipäiväiseen todellisuuteen, jossa elämme. Osoittaa, millä tavalla tämä ja tämä juttu voivat antaa meille jotain muullakin kuin jollakin abstraktilla henkisen sivistyksen tasolla.

Arvostan kyllä omasta kouluhistoriastani aivan mielettömästi niitä opettajia, jotka ymmärsivät tämän ja kannustivat uudenlaisiin tapoihin oppia, tai hyödyntää oppimisessa itselle tuttua teknologiaa. Erästäkin kuviskurssia suoritin digitaalisella kuvamuokkauksella ja äidinkielen kurssin projektityönä teimme yhdessä tietokoneella multimediaesitystä Shakespearesta ja Kesäyön unelmasta. Terveisiä vain Pulmulle ja Marjaanalle Saarijärven lukioon! :)

Toinen hyvä peli, joka heti tuli mieleen keskustellessamme, oli Democracy ja sen jatko-osa, Democracy 2. Siinä ideana on on toimia puolueena demokraattisessa maassa ja yrittää kerätä kansan kannatusta. Mitä tapahtuu, kun säädetään lakeja tästä tai tuosta, miten ihmiset reagoivat reformeihin tai lakien kiristämiseen, kuinka päästään läpi seuraavista vaaleista? Varsin kehittävä ja monitahoinen simulaatiopeli!

Lisää pelejä kouluihin! Niissä on hyödyntämätöntä oppimispotentiaalia! ^^

22 kommenttia :

Kaoka kirjoitti...

Meillä oli muuten yläkoulussa pari sellaista matikan tuntia, joilla pelattiin tietokoneella. Peli oli joku yksinkertainen Pacmanin tapainen, jossa välillä pomppasi esiin matemaattisia arvoituksia ja laskuja, jotka piti ratkaista päästäkseen eteenpäin :D

Tosin tämä ei kuulunut mitenkään opetussuunnitelmaan, vaan koska ko. opettaja opetti myös tietotekniikkaa, niin tämä ihan huvikseen vei meidät kokeilemaan nuita pelejä kun oli ne itse ensin jostain kekannut. Ja olihan se kieltämättä mukavaa vaihtelua!

Nanna kirjoitti...

Ihan mainio idea kyllä - vaihtoehtoiset opetusmetodit ovat usein tosi jees :) Itse tosin en olisi kouluaikoina ikimaailmassa halunnut pelikurssille, sillä en ole koskaan (siis oikeasti ikinä :D) pelannut tietokoneella, eikä se tunnu yhtään omalta jutulta. Mutta valinnaisena kurssina tuollainen voisi oikein hyvin olla, olisi varmasti opettavaista monelle. Muutenkin opetusmetodeissa pitäisi olla vähän enemmän vaihtelua, sillä eri ihmisillä on niin erilaiset tyylit oppia :/

Maria kirjoitti...

Joo, mä just mietin jotai lukion valinnaisia, meillä niis oli kaikenlaista ovelaa, jopa autokoulutunneista oli mahdollista saada kurssisuoritus. :P

Ja saatan muuten nyt muistellessani muistaa jotain samanaista kuin Kaoka kuvaili - jotain avaruusörkkimatikkapeliä ollaan pelattu! :D

Maria kirjoitti...

(Mut jos tollasta sais fiksusti tarjoiltua jossain muodossa jo yläasteikäisille, se vois varmaan monille tehdä hyvin kauppansa. ;))

Anonyymi kirjoitti...

Minä opettelin 11-vuotiaana hoitamaan huvipuiston rakentamisen, ylläpitämisen ja bisnesneuvottelut Theme Parkin avulla. :D Aivan loistava peli. Kannatetaan ideaasi, strategiapeleistä oppii ihan älyttömän hyvin, ja se on hauskaa (koukuttavuuteen asti)!

Anonyymi kirjoitti...

No vaikka siksi ei, että muksut istuu kuitenkin kotonakin tietokoneen/pleikan edessä naputtamassa päivät pitkät.

Anonyymi kirjoitti...

Harmi, että vielä toistaiseksi pelejä pidetään ns. B-tason viihteenä, joka tuhoaa lapset ja nuoret. Toivottavasti tähän saadaan muutos! Olisi hienoa, jos mahdolliset omat lapset saisivat tulevaisuudessa hyödyntää tällaisia vaihtoehtoisia oppimismuotoja.

Pakko muuten kysyä, että miten suhtaudut Hormalahden kirjoituksillaan aiheuttamaan hälyyn? Hänen viimeisin kirjoituksensa ("Ratkaisu maahanmuuttajanaisten työttömyyteen") taitaa olla melkoinen kolhu Piraattipuolueen imagolle. Todella harmillista.

Maria kirjoitti...

Anonyymi, joo, lisäksi sellaiset pelit voi opettaa sitä suunnitelmallista ajatteluakin. :) Räiskintäpelit taas kehittää motoriikkaa ja reaktionopeutta, ja ehkä vähän tiimityöskentelytaitojakin. :P

Anonyymi, no mut näpytelläänhän siellä koulussa jo nytkin aika paljon. ;) Erehdyt luulemaan, että kaikki näpyttelyyn kulunut aika on samanarvoista. On vähän eri naputella kouluesseetä aiheena "Rooman valtakunnan nousu Civilization-pelisarjan läpi tarkasteltuna", kuin näpytellä "Tänään söin pitsaa" -Facebook-tilapäivityksiä. ;)

Anonyymi, hehe, nappiin osuit. :) On sillä tavalla jännää, että peleihin ja hyödyttömään ajankäyttöön vedetään helposti sitä yhtäsuuruusmerkkiä, vaikka pelejäkin on monenlaisia ja joitakin niistä voi pelata hyvinkin eri tavoilla tai eri lähtökohdista käsin. Ja toisaalta esimerkiksi lapsillekin opetetaan asioita nimenomaan leikkien ja ehkä vähän materialistisempien pelien kautta, tarkoittaen siis esim. lauta- ja korttipelejä tai vaikka sitä vanhaa kunnon polttopalloa. :P

Mulla on ollu vähän sellanen viha-rakkaussuhde kaikenlaiseen negatiiviseen huomioon, jota saadaan: toisaalta kun ollaan näin pieni puolue ja alkutekijöissä, mikä tahansa huomio on siinä mielessä plussaa, että sitä kautta voi joku uusi ihminen kuulla meistä ja ehkä hälyn ansiosta kertoa kaverilleenkin. Toisaalta on tietty tosi perseestä, jos se negatiivinen sitten alkaa leimata puoluetta, tai että se juttu, mikä milloinkin, on ikäänkuin ainoa asia, mikä puolueesta tiedetään. Enmä kuitenkaan usko, että Panun viisi minuuttia ihmisten kauhisteltavana koko puolueen mainetta riittää pilaamaan... Eikä edes se vähän pysyvämpi julkkis Antti Kurhinen. :P

Puolueella on kuitenkin yli 120 ehdokasta eri puolilta Suomea. Kyllä niiden joukosta olis ihme, jos ei mukaan vähän "skandaaliakin" mahtuis. :) Ja mikäpä puolue ehdokkaineen esitettäisiin aina niin kovin mairittelevassa sävyssä mediassa. :P Oikeastaan voi siis ajatella, että on jonkinlainen saavutus saada ehdokkaita median arvosteltavaksi. :D Mut tätä optimismia ei toki kaikki puolueen sisälläkään jaa. :)

Pekka kirjoitti...

Tähän väliin on pakko mainostaa Kill Screen -lehteä. Kyseessä on siis 4 kertaa vuodessa ilmestyvä pelaamista käsittelevä lehti, jossa ei ole arvosteluja vaan artikkeleita pelaamisesta. Edellisessä numerossa käsiteltiin oppimista peleissä: http://shop.killscreenmagazine.com/products/issue-2-back-to-school

Maria kirjoitti...

Ookei, tänks :)

Anonyymi kirjoitti...

"Anonyymi, no mut näpytelläänhän siellä koulussa jo nytkin aika paljon. ;) Erehdyt luulemaan, että kaikki näpyttelyyn kulunut aika on samanarvoista. On vähän eri naputella kouluesseetä aiheena "Rooman valtakunnan nousu Civilization-pelisarjan läpi tarkasteltuna", kuin näpytellä "Tänään söin pitsaa" -Facebook-tilapäivityksiä. ;)"

En ole väittänyt, että kaikki näpyttelyyn kulunut aika olisi samanarvoista. Se, että koulussa näpytellään jo nyt paljon, ei ole mielestäni erityisen hyvä asia. Ehtii ne istumatyövaivat hankkia aikuisenakin kun tulevat monen työnkuvan sivutuotteena. Toki jos siellä koulussa on pakko naputella, niin olisi hyvä tehdä jotain kehittävää (onko siellä tunteja noille facen pitsapäivittämisille?). Se kehittävä voisi tietysti olla esimerkiksi oppimista pelien kautta. Tämä naputtelun hyödyllisyys ei kuitenkaan nollaa tietokoneen tuijottamisen ja perseellään tönöttämisen haittoja, kun sitä tehdään sekä kotona että koulussa.

Mutta koska koululla ei ole mahdollisuutta (eikä mielestäni tarvettakaan) puuttua vapaa-aikaan, on sen keskityttävä puuttumaan kouluaikaan. Tästä seuraa se, että kun on tiedossa kotona tapahtuva kakaroiden lisääntyvä istuminen koneen/pelikonsolien ääressä ja vastaavasti esimerkiksi liian vähäinen liikunnan määrä, voisi harkita opetuksen kehittämistä muuten kuin pelaamista lisäämällä. Tätä mieltä itse olen.

Maria kirjoitti...

Jos kritiikkisi koskee liiallista näpyttelyä koulussa, olis ehkä kannattanut sanoa niin, eikä puhua siitä mitä kotona tehdään. :) Ja ei, kouluissa ei tietääkseni tällä hetkellä ole tunteja Facebook-päivitysten tekeiselle. Pitäisikö sinusta olla, vai miksi toit tämän uudelleen esiin? :P

Minun ajatuksissani myöskään koulussa naputtelu ja istumatyö pelien kautta ei välttämättä tulisi muun naputtelun ja istuisen LISÄKSI, vaan ainakin minulla oli ajatus pikemminkin siitä, että vaihdetaan kirjan pänttääminen siihen pelaamiseen. Istumatyön määrä siis pysyisi samana. Onhan kuitenkin koulutunneille varattu tietty tuntimäärä kurssikohtaisesti.

Koulujen liikuntauntien ideana muuten on saada kehittyvät kansalaiset liikkumaan ja liikkeelle. Se ei selkeästi toimi, ja koululiikuntatunnit ovatkin lähinnä traumaattisia. Tässä olis nyt kehittämisen paikka! Kehittämällä koululiikuntaa fiksummaksi varmasti voitaisiin vaikuttaa ihmisten liikkumishalukkuuteen. :)

Ja totta kai uusia oppimismetodeja voidaan kehittää myös liikunnalliseen suuntaan. Minä tykkäsin hurjasti ilmaisutaidon kursseista - olisiko tässä ainesta oppiainefuusiolle? Ilmaisua ja historiaa? ;)

Jos sul on jotain muita kehittäviä ideoita, antaa kuulua vaan! :)

Anonyymi kirjoitti...

"Jos kritiikkisi koskee liiallista näpyttelyä koulussa, olis ehkä kannattanut sanoa niin, eikä puhua siitä mitä kotona tehdään. :)"

Kritiikkini keskiössähän oli koneella tönöttämisen kokonaismäärä, jota ei siis koulun toimesta mielestäni kannata lisätä. Ajatuksesi siitä, että muun tönöttämisen sijaan tönötettäisiin koneella ei ole huono (vaikka itse mielelläni kannustaisin lapsia lukemaan myös enemmän ihan vanhanaikaisia kunnon kirjoja, monet, esimerkiksi klassikoiksi luokiteltavat teokset kun eivät käsittääkseni ainakaan vielä verkosta löydy ja jos löytyvät niin eivät kirjastosta lainaamisen tapaan maksutta).

"Ja ei, kouluissa ei tietääkseni tällä hetkellä ole tunteja Facebook-päivitysten tekeiselle. Pitäisikö sinusta olla, vai miksi toit tämän uudelleen esiin? :P"

Oli kyllä vähän halpamaista alentua kanssasi samalle tasolle tuon facebook-esimerkin suhteen, mutta ehkä se menee heittona tässä kommentoinnin kommentoinnin tasavertaisuuden nimissä tms?

Koululiikuntaan liittyen, olisi tietysti herkullinen ajatus yhdistää myös pelien mahdollisuudet siihen. Saisiko Wii-tyyppinen heiluminen kakarat innostumaan paremmin kuin esimerkiksi hiihtäminen räntäsateessa? Veikkaan että kyllä, mutta ulkoilman merkitystä ei pidä sitäkään unohtaa.

Koululiikuntaa voisi toisaalta kehittää monella muullakin tapaa (kuten kenties myös niitä muita oppiaineita). Liikunnan opetuksessa lienee vikaa muutenkin kuin siinä, että itse lajit olisivat erityisen vastenmielisiä. Esimerkiksi oppilaiden arvottaminen kuntotestein ja joukkueiden valitsemiset siten, että cooleimmat tyypit huutavat vuorotellen pelaajia ja tietyt ihmiset jäävät aina viimeisiksi, tuottavat rankkoja hierarkioita, jotka vievät liikunnan iloa. Toisaalta voisi sanoa, että ei kai ne kuntotestit eroa kokeista sen kummemmin, mutta ainakaan omassa koulussani ei huonojen koenumeroiden saaneita häpäisty julkisesti (vaikka tällaisestakin olen kuullut), sen sijaan kuntotesteissä toiset seuraavat vieressä ja tulokset ovat kaikille ilmeiset.

En tiedä, mikä opetuksen tilanne on nykyään, mutta varmaan opettajien koulutuksessakin asiaa voisi yrittää ottaa huomioon. Koululiikunnasta (tai mistä tahansa) seuraava vastenmielisyys liikkumista kohtaan on kuitenkin sen verran kallis kansanterveydellinen ongelma, että sen lieventämiseen voisi muutaman veroeuron käyttää.

Maria kirjoitti...

Klassikoita löytyy verkosta mm. Gutenberg Projectin kautta, sieltä olen itse niitä paljon lukenut. :) En tiedä millaisia klassikkoja tarkkaan ottaen tarkoitat, mutta sieltä nyt löytyy niin paljon kuin tekijänoikeudet antavat luvan verkkoon laittaa. :P

Mä en ymmärrä miksi "alennut" keskusteluun ollenkaan, jos se on sun puolelta ihans sitä alentumista. Mä olen vastannut ihan asiallisesti sun viesteihin, ja pahoittelen, jos olen ymmärtänyt jotakin väärin ja olet ottanut siitä nokkiisi jotenkin. Mä en voi tietää mitä epämääräisillä heitoilla tarkoitetaan, ellei niitä selvennetä auki.

Wiin tuominen liikuntatunneille mukaan on kyllä kiinnostava ajatus! Mut liikunnassa kyllä tuo kilpailuhenkisyys on todella kurjaa. Se tappoi vuosikausiks multakn kaiken kiinnostuksen liikkumista kohtaan.

Tämän ja lajien keskimäääräisen epäkiinnostavuuden ja sen mainitsemasi julkisen nöyryytyksen lisäksi ongelmana on vähän myös se, miten lajeja jaetaan sukupuolen mukaan: pojille ei hirveästi ole esim. aerobiccia tai tanssia (ei sitä paljon tytöillekään kyllä ollut) vaikka se voisi joitakin kiinnostaa, ja toisaalta tyttöjä patistellaan oletusarvoisesti johonkin kaunoluisteluun, vaikka jääkiekko voisi kiinnostaa enemmän. Meillä nyt onneksi oli jonkinlaista joustavuutta vaihtaa poikien ryhmään jäätunneilla, mutta nuo oletetut valinnat, joita muksuille tarjotaan, tietysti omalta osaltaan voivat myös olla epäkannustavia. Kyllä tota liikuntahommaa pitäs ehdottomasti kehittää ihan toisenlaiseks kuin se on nyt. Ei ryhmätunnit ole kaikkien aikuistenkaan juttu.

Maria kirjoitti...

Kirjojen top-100 Project Gutenbergissä: http://www.gutenberg.org/browse/scores/top

Anonyymi kirjoitti...

"Mä en ymmärrä miksi "alennut" keskusteluun ollenkaan, jos se on sun puolelta ihans sitä alentumista. Mä olen vastannut ihan asiallisesti sun viesteihin, ja pahoittelen, jos olen ymmärtänyt jotakin väärin ja olet ottanut siitä nokkiisi jotenkin. Mä en voi tietää mitä epämääräisillä heitoilla tarkoitetaan, ellei niitä selvennetä auki."

Eipä nyt väännellä sanojani. Jos olen ottanut nokkiini niin korkeintaan niiltä osin, että annat ymmärtää, ettei sinun sanomisiasi saisi kritisoida. Alentumisesta puhuin siltä osin kuin tartuin tuohon facebook-heittoosi, jota ilmeisesti pyrit aluksi käyttämään jonkilaisena hauskana kärjistävänä esimerkkinä:

"On vähän eri naputella kouluesseetä aiheena "Rooman valtakunnan nousu Civilization-pelisarjan läpi tarkasteltuna", kuin näpytellä "Tänään söin pitsaa" -Facebook-tilapäivityksiä. ;)""

Eli tässä kohtaa olisi varmaan minun ollut luontevampaa todeta, että mä en voi tietää mitä epämääräisillä heitoilla tarkoitetaan, ellei niitä selvennetä auki.

Otit esiin todella tärkeän ongelman liikuntatuntien sukupuolittamisesta. On tosiaan harmi, että lasten puolesta päätetään mitkä lajit sopivat kenellekin. Henk. koht. vitutti kaikenlainen (vain tytöillä teetetty) aerobic kuten myös esim. se, että pojat pelasivat talvisin jääkiekkoa ja tytöt aina kaunoluistimilla ringetteä. Voisi varmaan opetella niillä hokkareilla luistelemaan vieläkin, mutta vähän on kynnys kyllä korkealla tässä iässä. Onneksi olen muuten päässyt jonkin verran eroon koululiikunnan "traumoista" ja löytänyt esimerkiksi hiihdon lajina uudestaan.

Maria kirjoitti...

Minun sanojani saa vapaasti kritisoida, en vain ottanut puhetta pelkästä näpyttelystä sellaisena, vaan semmoisena tyypillisenä "lol jotkut pelit ja tietokoneet" -asenteena, johon olen siihenkin paljon törmännyt. Siitä tuo kommenttini.

Anonyymi kirjoitti...

Yläkoulun aineenopen näkökulma asiaan.

Viidensadan oppilana koulussa on 30 tietokonetta.

Kolmestakymmenestä koneesta noin kymmenestä on revitty puolet näppäimistä irti.

Kun annat koneen teinille, menee noin 10 sekuntia ja fb in auki.

Koko konetunnin saat kytätä, ettei youtubesta katsota kun siat panee tms. ylentävää.

Mutta teoriassa tosi kiva idea.

Maria kirjoitti...

Aika huonoja konehankintoja teillä sitten tehty, jos näppikset hajoavat saman tien. Meillä 500 oppilaan koulussa olivat tietokoneet aina ihan kunnossa. Ja tehtävätkin tulivat tehtyä niin yläasteella, kuin lukiossakin aika lailla samalla prosentilla kuin muutenkin, vaikka siinä välillä olisi vähän tsätännyt tai surffannut. Jännästi ne koneella tehtävät työt tulee kotonakin tehtyä.

Jos nuoret ovat kiinnostuneita eläinten parittelusta ja luontodokumenteista, sitäkin voisi miettiä, miten tätä kiinnostusta voisi hyödyntää opiskelussa. Tehtäväksi etsiä Youtubesta viisi erilaista videota, jotka kertovat jotain ilmiöstä X ja pitää niistä esitelmä? Tai voi perehtyä vaikka miten Youtubea tai vastaavia videopalveluita hyödynnetään luonnonsuojelussa, nettiaktivismissa, politiikassa, viihdeohjelmissa tms. Kannattaa pyrkiä hyödyntämään nuorten kiinnostusta ja taitoja! ^^

Anonyymi kirjoitti...

Jes. No mulla on kuitenkin se tuntuma sieltä luokkahuoneesta ja vaikka noi jutut on varmaan sulla ja sun kavereilla olis toiminut niin todellisuus on kuitenin aika karulla lailla erilainen. Se on uitenkin opettaja, joka on vastuussa opetussuunnitelman toteutumisesta oppitunneilla, eli ei niitä you tube videoitakaan voi ihan aina hyödyntää, jos tuntisuunnitelmassa lukee, että treenataan perfektiä nettipeleillä.

Ja vaikka varaan juuri mainitsemallasi tavalla voisi tehtäviä antaa oppialille, niin karu totuus on kuitenkin se, että 20 teiniä samassa huoneessa ja jokaisella omä läppäri edessä=ei todellakaan kehittävää tidonhakua ja yhdistelyä mediakriittisesti vaan ennemminkin edellämainitun lainen kaaos. Kotityöt on sitten asia erikseen.

Huomaan tässä kerääväni ihan hyvin kierroksia, mutta tuntuu vaan niin älyttömän turhauttavalta kun ihmiset, joiden yläkoulu kokemus on se heidän omansa ja lähinnä tietenkin sen oman kaveripiirin näkövinkkelistä, esittävät ihan oikeasti hienoja kehitysehdotuksia ilman minkään laista käsitystä siitä millainen se todellisuus on luokkahuoneessa oppimisen etenemisestä vastuussa olevan opettajan näkövinkkelistä.

Ja tällä en tarkoita sitä, että tuo pelien ottaminen opetukseen olisi millään tavalla huono idea. Hyvältä se kuulostaa. Se on vaan pirun monen mutkan ja aika monen tuhennen euron takana. (Eurojen, joita kunnilta ei juuri peruskoululle heru enempää kuin on aivan pakko antaa, jotta saadaan kirjat ja vihot ja kerran viidessä vuodessa ne kaupan halvimmat läppärit, joita monet tenit taas kohtelevat kuten kaikkea omaisuutta koulussa, joka "ei ole kenenkään", eli välinpitämättömästi)

Sama Ano kuin yllä, kesäloman tarpeessa ja maaliskuussa.

Maria kirjoitti...

"Se on uitenkin opettaja, joka on vastuussa opetussuunnitelman toteutumisesta oppitunneilla, eli ei niitä you tube videoitakaan voi ihan aina hyödyntää, jos tuntisuunnitelmassa lukee, että treenataan perfektiä nettipeleillä."

Jos se on se oleellisin este, voidaan lähteä vaikuttamaan tuntisuunnitelmaan uusien ja innostavien opetusmetodien saamiseksi mukaan.

Enhän mä ole missään sanonut, että tän kaiken pitää tapahtu tältä seisomalta NYT, vaan että hommassa on kehittämisen varaa, ja antanut ideoita miten sitä voisi esimerkiksi kehittää. Yritän tällein nuoren, vasta kouluni käyneen ihmisen näkökulmasta keksiä miten opiskelusta saataisiin kiinnostavampaa nuorille ja näin parannettua oppimistuloksia ja ehkäistyä nuorisosyrjäytymistä. Joskus kun tuntuu, että opettamisen ammattilaiset ovat ihan täysin nuoren arjesta vieraantuneita, tämäkin taas tällein nuoren näkökulmasta katsottuna. Mut jos se on vaan niin MAHDOTONTA, niin ei sitten. Ehkäpä minua viisaammat ihmiset keksivät sitten niitä toteuttamiskelpoisempia ideoita.

Vaikka en kyllä näe, miksei voitaisi alkaa tarjota siltikin mahdollisuutta yksilöllisemmällä tasolla vaikka sitten täysin itsenäisenä kotityöskentelynä suorittaa jotain oppimisosiota esimerkiksi vaikkapa sen valmiiksi omistamansa historiapelin kanssa mainitsemillani suoritusmuodoilla. Mä olen itse asiassa yliopistossa suorittanut yhden kurssin sillä tavalla, nyt kun muistelen. Kurssi oli mediakulttuurin oppikokonaisuudessa elokuvan historiassa ja kerronnassa, ja esseeni aiheena propaganda kerronnallisessa mediatuotteessa (mun tapauksessa siis pelin), vai miten nyt se tarkka muotoilu menikään.

Niinjoo, ja mediakasvatuksen kurssia muuten suoritin tällä blogilla. :D Bloginpitämistä äidinkielen tunneille? Valokuvausblogi kuvikseen?

Maria kirjoitti...

Niinjoo, ja mun mielestä on parempi tarjota jotain ideoita kun vaan valittaa epärakentavasti, miten paskaa asiat siellä ja täällä on. Se on huomattavasti helpomapaa kuin rakentava keskustelu.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...