19.1.2011

Gods and Monsters

Image and video hosting by TinyPic

Katsoin jokin aika sitten elokuvan Gods and Monsters (1998), jossa pääosia näyttelevät Ian McKellen ja Brendan Fraser.

Elokuva kertoo Frankenstein-ohjaajan, James Whalen (McKellen) viimeisistä vaiheista. Mies on jo vanha ja sairas, neurologisten ongelmien riivaama, mutta tavoiltaan yhä häpeämätön oma itsensä. Ja homo. Whale ystävystyy puutarhurinsa Clayn (Fraser) kanssa, joka puolestaan kiinnostuu vanhoista Frankenstein-elokuvista. Whale haluaa maalata Claysta muotokuvan.

Lopputuloksena on monia tärkeitä ja inhimillisiä teemoja käsittelevä, kaunis kertomus ystävyydestä ja vanhenemisesta, seksuaalisuudesta, ja myös luopumisesta. Whale ei ole enää entisen maineensa huipulla, ja myös oma elämä alkaa olla alamäkiluisua. Tajuntaan tulvivat muistot riiivaavat, eikä paperille piirry muuta kuin sotkuja. Entinen elokuvaohjaaja ei ole helppo ihminen myöskään persoonansa puolesta niille harvoille läheisilleen, joita hänellä on.

Elokuva jätti hieman surulliseksi ja kaihoisaksi. Ian McKellen on yksi ehdottomia suosikkinäyttelijöitäni (pointsit myös poliittisesta aktiivisuudesta homoasioissa), ja hänen tulkintaansa James Whalesta oli mahtavaa katsella ja ihailla. Brendan Fraser taas yllätti positiivisesti draamaroolissaan, hieman samaan tapaan kuin Jim Carrey Tahrattomassa mielessä, joskaan ei aivan yhtä dramaattisesti.

Suositellaan kaikille hyvän draaman ystäville, homoteemoista kiinnostuneille ja vanhoja sukulaisia omaaville.


Kuva: Lions Gate Entertaiment

4 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Jumalista ja hirviöistä tulee mieleen (no ei oikeasti) tämä. Nauraisin ellei itkettäisi.

Kommentoijat esittävät aika vakuuttavan argumentin demokratiaa vastaan. Minusta olisi jotenkin mielekkäämpää järjestää joka itsenäisyyspäivä idioottien paraati ja laittaa nämä ihmiset sinne sen sijaan, että he nettiparaatillaan parhaansa mukaan pyrkivät romuttamaan yhteiskuntamme.

Tuntuu siltä etteivät jotkut ihmiset yksinkertaisesti ansaitse ihmisoikeuksia. Se ei ehkä haittaisi ellei näille tampioille olisi niin tärkeätä lahjoittaa muidenkin oikeudet pois. Tai siis sanon "lahjoittaa", mutta nämä ihmiset oikeasti maksaisivat merkittäviä määriä rahaa "kunniasta" antaa oikeutensa pois.

Vituttaa.

Maria kirjoitti...

"He who gives up freedom for safety deserves neither."

Anonyymi kirjoitti...

Oon seuraillut blogiasi jo pidemmän aikaa, lähinnä kiinnostavan tekstin takia, ja tykkäilen siitä kovasti. Mua on kuitekin usein mietityttänyt, mitä mieltä olet ammattikorkeakoulujen journalismin koulutusohjelmasta, esim. Haaga-Heliassa? Sinähän opiskelet tiedotusoppia (samaa tavaraa eri nimellä, tycker jag) yliopistossa, joten olisi hauska lukea pohdintaasi näiden koulutuksien eroista ja yhtäläisyyksistä. :)

-Anna

Maria kirjoitti...

Anna, muuten hyvä, mutta mulla ei sattuneesta syystä ole mitään omaa kokemusta ammattikorkeakoulutason viestintäopinnoista. :D Täten en oikein osaa arvioida asiaa...

Tiedän vain sen, että meillä opiskelee monia amkissa medianomiopinnot tehneitä, jotka kokivat ne opintonsa liikaa teknisiin vermeisiin keskittyviltä, ja halusivat jotain... substanssia ammattitaidolleen toimia myös journalistisesti ansiokasta sisältöä tuottavina toimittajina.

Itse olen sitä mieltä, että tällä alalla jos millä koulua ja papereita tärkeämpi juttu on se oma kyky tuottaa hyvää ja laadukasta sisältöä, olla kriittinen ja nähdä kokonaiskuva sekä tarkastaa tiedot - näitä juttuja ei välttämättä koulussa edes opi (vaikka niitä opetetaan), kuten voi vähän väliä huomata suomalaisia toimittajia katsomalla... x)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...