Tässäpä vielä maisemapainotteisia tunnelmia viime perjantai-lauantailta, aka juhannuksen iloisesta vietosta Salossa miehen isovanhempien mökillä. Kuten
viime kesänä kirjoittelin samassa paikassa juuri vierailleena,
en ole mökki-ihmisiä tahi maalaisihmisiä, vaikka miten olenkin maalla kasvanut puskajussi ja pitkiä aikoja mökilläkin kesäisin viettänyt. En vaan ole.
Kuva juhannusyöltä sateen jälkeen
Muutoin voisi olla aina ihan mukavaa ja suorastaan nautinnollista, mutta pari asiaa saavat minut hulluksi ja pahoinvoivaksi:
1) itikat ja niiden aiheuttamat ongelmat (palataan tähän vielä)
2) huussi-yäk.
En ole sopeutunut vielä vuosikausienkaan jälkeen näihin asioihin, ja oikeastaan mittani täyttyy jokaisella maalaisreissulla vain enemmän. Lisäksi en mitenkään nauti eristyksissä maailmasta ja erämaassa olemisesta tai ympärillä pörräävän ja elävältä syövän luonnon keskellä hengailusta, ihailen sitä mieluusti lähinnä Flickrin kuvapooleista muun nettisurffailun ohella. Olen kasvanut kyläpahaisessa kaukana kaikesta ja kaivannut vilkkaaseen maailmaan, tosin, tajusin sen vasta muutettuani siitä kyläpahaisesta siihen vilkkaaseen maailmaan. :D (En vaan tiennyt mistä jäin paitsi.)
Kuin villiintynyt puutarha... No, se se kyllä vähä onkin. Viehättävä sellaisena! Juhannusyöltä sateen jälkeen nämäkin.
Tämän disclaimerin jälkeen sanottakoot, että pikakäynti mökkiympäristössä oli siedettävä, ja kun lopulta tuntikausia kestäneiden paikan käyttöönottojärjestelyjen jälkeen pääsi itse asiaan, eli ruuan grillailuun ja itsensä alkoholilla kyllästämiseen keskikesän juhlan kunniaksi, alkoi olla aika hauskaa. Ite sytytin kertakäyttögrillin ja sain sen kuumaksi ja jopa grillailin parit satsit erilaisia makkaroita! Hurja saavutus ihmiseltä, joka on kerran tai kaksi aiemmin elämässään sytyttänyt puusaunan. Olen hirmuisen ylpeä. ;)
Kun koko iltapäivä ja alkuilta oli satanut, oli joka paikassa ulkona varsin märkää ja epämiellyttävää. Onneksi kuitenkin pouta tuli ja päästiin nauttimaan ruuista huvimajaan, asianmukaisten saunomisten ja joidenkin rohkeiden järvessä pulikoimisten jälkeen. Tarjolla ehtaa bratwurstia, tuorejuusto-chili-makkaroita ja soijamakkaroita. Jälkimmäinen sijoittui makutestissäni heikoiten, eka parhaiten, kuivan jauhoinen koostumus ei kyllä huijaa ketään, vaikka tuju maustatus saakin soijan maistumaan edes joltain. Sekin muuten testattiin! :D
Huvimaja seuraavana aamuna. Sieltä muuten piti miehen isän häätää amppariyhdyskunta hyvin Jason-tyyppisissä varusteissa, aka sadeviitta ja siivilä maskina, ennen grillailua, onneksi saatiin valloitettua rakennus luonnolta takaisin, vaikka body count oli aika suuri. Kostivat ja seuraavana päivänä rakensivat jo uutta pesää. To be continued...
Mökin sisäveranta puoli kuudelta aamulla.
Yö naukkailtiin viiniä ja korpisavuoluita miehen äidin ja isän (ja miehen) kanssa. Nukkumaan aamulla puoli kuudelta (varsin viehättävään ja aidosti kodikkaaseen aittarakennukseen), heräsin seuraavana päivänä neljän jälkeen
edelleen huojuttavassa humalassa. O_O Seuraavat pari tuntia vannoin kuolevani (enkä tod. mennyt lähellekään huussia!), kunnes en kuollut, ja matka suuntautui takaisin pääkaupunkiseudulle. Siinä välissä tosin yritettiin etsiä kivaa ruokapaikkaa, jossa miellyttäisivät sekä henkilökunta, että muut asiakkaat, sitten paikkaa, josta olisi juhannuspäivän iltana viikonloppuna saanut take away -ruokaa. Tunnin kestävästä ajomatkasta kehkeytyi sitten monituntinen kruisailu ja lopulta päädyttiin Stadin kebabin tarjontaan. Eipä ajettukaan siitä kuin kerran jo aiemmin ohi, nirsuuksissamme. -.-
Kaiken tämän hauskuuden hinta (tappokrapulan ohella)? Päiväkausia jaloissa möllöttävät, tummanpunaiset ja kutiavat itikanpuremat, joihin jo aiemmin viitasin. Pitkät housut auttoivat nollasti. Voin vakuuttaa, kuva on todellisuutta huomattavasti armollisempi! En ala.
Jalat ovat oikeasti joka puolelta kantapäästä pakaroihin ihan kirjavana näistä kaunokaisista, osa on turvonnut koholle järjettömiksi paukamiksi. Antihistamiinia on vedetty yli ohjeselosteiden. Nuo eivät myökään ole rupia. Ne vaan... on. Tulkoot helteet vaikka tasan nyt, leggarit muuten pysyy, kunnes nämä ovat kadonneet. Kaikki sympatiani kroonisten iho-ongelmien kanssa alati eläville, siis miten te kestätte, tulen itse hulluksi jo muutamasta (oikeesti näitä on ihan saleesti miljoona!) rumasta ja kutisevasta itikanpuremasta!
Yllä oleva olisi muuten oiva demonstraatio siitä miten hyvin
magneettishuuhaalliset hyttysenkarkottimet olevat toimimatta, jos siis olisin testannut moista laitetta. ;) Lopputulos kun olisi siis mitä todennäköisemmin ollut täsmälleen sama.
Että sellainen juhannus tällä kertaa. Josko sitä ensi vuonna kaupunkitunnelmissa... O_O
