20.12.2010

Indiana Jones ja aivokuolleen kallon valtakunta



Tiesin, ettei olisi pitänyt katsoa tätä elokuvaa. Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta oli tasan niin väsynyt, myötähäpeää herättävä hirvitys kuin pelkäsinkin. Positiivisia odotuksia minulla ei ollut nimeksikään, ja hyvä niin. -.- Sainpa edes vähän yllätyttyä mukavastikin. Leffa nimittäin ei ollut aivan kaikissa kohdissa pahimpien pelkojeni kaltainen, mutta aika läheltä liippaa. Vähän on nyt siis avauduttava.

Elokuvan hauskuudet ovat enimmäkseen elokuvan alkupuolella (loppupuolella hauskuus tulee leffan yleisestä huonoudesta) ja onnistuvat pitämään kiinnostusta yllä, onpa siellä jokunenkin jännittävä oivalluskin, mutta koko ajan toimintakohtauksista tulee yhä epäuskottavampia ja suureleisempiä, tietokonetehosteet alkavat vallata tilaa näyttelijöiltä yhä enemmän ja enemmän, juonenkäänteissä on koko ajan vähemmän ja vähemmän järkeä ja kaiken päätteeksi en voi kuin ihmetellä MIKSI Cate Blanchett on suostunut näin typerryttävään elokuvaan. :D

Jos nyt alusta voi jotain esimerkinomaisesti paljastaa: ydinpommi-iskusta selviää piiloutumalla lyijyvuorattuun jääkaappiin, vaikka jääkaappi sitten lennähtääkin kilometrien päähän räjähdyksen voimasta. Jälkeenpäin ei tarvitse huolehtia säteilystä eikä liioin mustelmista. -.- Ja tämä on vasta alkua! Lupaan!

Juonesta ei ole paljoa kerrottavaa. Indiana Jones on vanhoillakin päivillään rokkistaranomainen kenttäarkeologi ja osa-aikainen professori, joka osaa vähintään nyt joustaa säännöistä, (sentään lopussa tulee vanha kapinallinenkin järkiinsä ja tajuaa mennä naimisiin poikansa äidin kanssa, ah heteronormatiivisen ydinperheen riemuvoittoa) ja sitten etsitään kilpaa kommareiden kanssa muinaisen maailman aarteita. Enimmäkseen siis mennään jostain syystä paikasta A paikkaan B, josta paikkaan C, ja niin edelleen, mahtavan järjettömän toiminnan siivittämänä. Oikeastaan se toiminta on koko elokuvan sisältö, hahmot kun eivät paljoa lätise, ja kun lätisevät, sitä alkaa kiihkeästi odottaa, milloin turhanpäiväisen kömpelöt one-linerit jo loppuisivat.

Loppuratkaisu, muinaisen maailman suuri salaisuus, on niin... niin... jotain, etten voi kuin ihmetellä miten tähän on oikein tultu. Indyn toteamus, kaunis maisema takanaan ja mies itse auringonlaskun valaisemana, kuis muutenkaan, "Tieto oli heidän rikkautensa" yrittää tietysti olla nyökkäys nykypäivään, mutta vaikka se yrittää viime minuuteilla antaa leffan juonelle jonkun pointin, minkä tahansa pointin, se saa katsojan lähinnä hakkaamaan päätään sohvanreunaan. Kai tämä on vitsi? Onhan?

En tiedä kultaako aika vain muistoni vanhoista ja rakkaista Indy-leffoista: ovatko ne aina olleet tätä tasoa, vai onko tässä nyt vain se oppikirjaesimerkki täysin sieluttomasta liukuhihnarahastuksesta. Ehkä vika on minussa. Ehkä olen ollut muksumpana nykyistä helpompi viihdytettävä. Mutta niin suuri Harrison Fordin fani kuin olenkin ollut, miehen kepeän veijarimainen virne, hattu ja piiska, läpänheitto ja tutun tunnarin kiihdyttämä pulssi eivät vaan pelasta tätä leffaa. :( Jotenkin nekään eivät ole enää... ennallaan tässä nelososan kontekstissa. Fordin pappamaisuuskaan ei sitä selitä, johan meillä on monia tunnettuja pappanäyttelijöitä, joiden viittaukset vanhoihin rooleihin ja maneereihin eivät ole näin päälleliimattuja. Clint Eastwood ja Gran Torino, anyone? (Miksi mä en vieläkään ole arvostellut tuota yhtä suosikkileffoistani!?) En tiedä mikä on Fordin ongelma, mutta vanhojen Indy-leffojen dr. Jones oli mukaansatempaavampi hahmo, kuin tämä vanhentunut versio.

En silti kadu elokuvan katsomista. Se tarjosi naurut. Ihan oikeasti! Ja vieläpä useamman kerran. Vasta leffan loputtua tulee se tyhjä olo, joka saa kysymään itseltään miksi. Miksi. MIKSI?! ;o

Suositellaan katsottavaksi muiden ihmisten kanssa, jolloin voi yhdessä tyrskähdellä, nauraa ja pilkata elokuvan etenemistä. Elokuva siis parhaimmilla hetkillään palaa juurilleen yhteisten spektaakkelien (varsin kuvaava ilmaus tälle rainalle!) ja kokemusten rakentajana. -.- Yksinään katsottuna Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta on luultavasti vaan tosi väsynyt.

Valitettavasti jatkoa on ilmeisestii yhä vain tulossa. NOOOOO!!! ;)

11 kommenttia :

Kaoka kirjoitti...

Toisella katselukerralla tuo ei ollut ihan niin syvältä kuin ensimmäisellä. Katsoin nuo kaikki indyt putkeen nyt kun ne telkusta tulivat ja totesin omalla kohdallani sen ajan kullanneen aika paljon :)
Kuilu ensimmäisten ja viimeisen leffan välillä pieneni ehkä rahtusen, mutta yhä se neljäs on aika kamala. Erityisesti lopun lentävä lautanen tuntui sinetöivän koko karmeuden, mitä ihmettä ne ovat oikein ajatelleet? -__-

Anonyymi kirjoitti...

Ei, kyllä ne vanhat on vieläkin parempia. Niissä on seikkailun tuntua. Niitähän oli silloin muitakin. Ainakin Michael Douglasin ja Richard Chamberlainin filmit.

Cate Blanchett oli muuten käsittämättömän huono tuossa. Missä ihmeen vahvassa russkiaksentissa on brittiyläluokkalaisen kuuloiset "öy":t?

Maria kirjoitti...

Kaoka, joo, mä kans luulen et tää aika nostalgisoi paljon... :p Pitäis kans joskus katsoa noi vanhat Indyt, nyt ei tullut tsekkailtua niitä. Pienenä on kyllä kaikki ollut nauhalla ja onpahan muuten tullut niitä kelailtua edes takaisiin aika ahkerasti - rakastan seikkailuelokuvia! ^^ Mut ehkä niissä on muksuna ollut vaan enemmän sitä hohtoa... :P

Anonyymi, jotain tällaista fiilistä mullakin oli! :D Ja joo, Michael Douglasin Vihreän timantin metsästys ja sen jatko-osa oli kans mulle tosi kuumaa kamaa! :D

Ihmettelin myös Blanchettia. Hyvä näyttelijä, mutta rooli jotenkin tosi käsittämätön. :D

Maria kirjoitti...

Ja ai niin. Se loppu tosiaan. Se loppu. O_O Siis miTÄH O_O Miksi.

Rhia kirjoitti...

Vaikka olis kuinka hyvä näyttelijänä niin paskaa käsistä ei pelasta ees huipputähdet. Kolmannen ja neljännen Indyn välissä on lähes 20 vuotta, luulen että siinä on Lucasilta ja Spielbergiltä vaan tatsi hävinnyt pitkän tauon aikana. Ja on pakko myöntää että odottivat jatko-osan kanssa vähän liian pitkään, iäkkäänpuoleinen Harrison Ford ei enää ihan kelpaa vetreäksi ja viehättäväksi toimintahahmoksi. Kaikilta näyttelijöiltä se vaan ei onnistu yhtä sutjakkaasti kuin Clint Eastwoodilta ja Sean Conneryltä. Tai ehkä Ford on vain tehnyt liikaa vakavamielisiä rooleja siinä välissä ja unohtanut miten ollaan hurmaava puolihulttiomainen aarteenmetsästäjä.

Tottahan se on että toi nelonen oli aikamoista kuraa, mutta kun ei katso sitä liian tosissaan niin on se ihan viihdyttävää aivojen nollausta niinkuin nyt suurin osa seikkailu- ja toimintaleffoista tuppaa olemaan. Eikä niissä vanhoissakaan Indyissä nyt mitään järjettömän älykkäitä juonikuvioita ole, vaikka ovatkin ehkä hivenen uskottavampia kuin nelonen. Mikäli olen ymmärtänyt oikein niin nelosesta piti tulla 50-luvun b-luokan tieteisleffojen "kopio" jota se kyllä lähestulkoon onkin. Kuka tietää, ehkä se yltää vielä yhtä legendaariseen kuuluisuuteen kuin "Plan 9 from outerspace".

Maria kirjoitti...

Mjoo, oot oikeessa. Se huono käsis kyllä pilaa hyvänkin näyttelijän potentiaalin, ja kaikki ei vaan tosiaan handlaa sitä mitä nämä muut mestarit... :>

Anja kirjoitti...

Jaksoin katsoa leffaa vajaat puoli tuntia. Mieleeni hiipi kysymys, miksi en enää pidä näistä. Mutta kyseessä olikin siis harvinaisen huono elokuva.

Anonyymi kirjoitti...

siis toi oli niin jäätävä paskaleffa. En TAJUU, ne tuhoaa kokonaisen muinaisen sivilisaation, KAIKKI menee ihan pillun päreiks ja ne toteaa vaan että njaaa, another day at the office ja menee naimisiin. Eikä kyseenalaista ollenkaan että sieltä nousi joku vitun ufo. ja Cate Blanchettkin vaan KATOS jonnekkin.

Plus indy ärsytti mua tässä leffassa kun se oli sellanen oikein kaikkitietäväinen vanha konkari joka vitsailee poikansa kustannuksilla joka oli kans ihan vitun tyhmä stereotyyppinen hekoheko-hahmo! aaaaaaaaaa :D
oli pakko päästä purkamaan!

Maria kirjoitti...

Hehe, joo, niinpä, ihan kyllä aivot räjättävää kamaa, kun sitä alkaa miettiin enemmän. :DD

Anonyymi kirjoitti...

Niin no, Lucashan on arkistoinut lahjansa jonnekin, unohtanut sijainnin ja hukannut avaimen.

Tuo näkyy Tähtien sodissa aika selvästi. Ekat olivat loistavia, sitten niitä piti alkaa muuttelemaan, kun taisi haluta rahaa. Ne digitaalisesti puhdistetut versiot (VHS..?) on kai periaatteessa parhaita. Sen jälkeen vasta kai alkoi tulla uusia efekteja ja kohtauksia ja muuta paskaa. (Han ampui ensin, prkl)

Niistä uusista leffoista kai piti kuitenkin puhua. No siinähän näyttelijät on hukassa, kun ei ole mitään lavasteita tai vastanäyttelijöitä ympärillä. Tarina on kevyt ja dialogi puisevaa. Obi-Wanista tehtiin koominen sivuhahmo, droidit piti tunkea väkisin mukaan mutta kehittyneempinä, Jaksosen Samuli vetää maneereilla läpi vaikka tuntuukin yrittävän (miehellä ei yksinkertaisesti taida olla varastossaan mitään muuta puhetapaa), trilogian päähahmo on leffoissa uskomattoman huono sekä hahmona että näyttelijänä (vikassa uskomattomasti parempi mutta silti huono), tekniikka on kehittyneempää kuin alkuperäisessä, joka tapahtuu myöhemmin, ja vaikka efektit eivät monasti näytä tietokone-efekteiltä, niissä ei ole lainkaan patinaa ja mattaa eli eivät näytä myöskään aidoilta (vrt. alkuperäiset - olisivat vaan käyttäneet pienoismalleja).
Ja siinä missä eka trilogia jotenkin koko ajan vihjaa, että imperiumi olisi ollut kauan pystyssä niin käy ilmi että kyseessä on ehkä jotkut hikiset 20 vuotta ensiaskelista jos sitäkään!

Maria kirjoitti...

Joo, näinhän se meni, ei oo Lucas kyllä sieltä nerokkaimmasta päästä nyt ollu.. ;P

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...