4.12.2010

Eläköön Wikileaks!

Minulta pyydettiin postausta mielipiteistäni Wikileaksista. Minut tuntevat varmaan eivät ylläty, että olen ihan Wikileaksin puolella ja Julian Assange kumppaneineen saa minulta isot hatunnostot.

Länsimaiden politiikot ovat suhtautuneet salaisten asiakirjojen vuotamiseen arvatenkin negatiivisesti ja kuorossa tuomiten. Palvelimia suljetaan ympäri maailmaa ja Wikileaks on joutunut vaihtamaan maata pienen ajan sisään lukuisia kertoja, on ehdotettu Wikileaksin lisäämistä terroristilistalle, Assangesta annettu pidätysmääräyksiä ja sitä alkaa jo odottaa, milloin uutiset miehen salamurhasta laittavat maailman sekaisin. Alexander Stubb ja Erkki Tuomioja olivat molemmat pahoilla mielin salaisuuksien vuotamisesta, Stubb jopa kutsui tapahtunutta varkaudeksi (höhö, asiakirjojen oikea varkaus ehkä olisi huomattu aika äkkiä, voin toki olla väärässäkin). On oltu huolissaan salailun tiukentumisesta ja diplomaattien työn hankaloitumisesta.

Kuten Voiman Fifin artikkelissa Ei Wikileaks yhtä miestä kaipaa päätoimittaja Hanna Nikkanen toteaa, vaakakupissa ovat siis diplomaattien varpaisillaan kulkeminen ja mittavien ihmisoikeusrikosten julkituleminen. Olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että politiikkaan ja hallintoon liittyen avoimuuden periaatteen tulee koskea niin hyviksiä kuin pahiksiakin.

Nikkanen kirjoittaa: "Voinemme olettaa, että Suomi kuuluu kansainvälisessä diplomatiassa tähän joukkoon, jonka ei tarvitse pelätä WikiLeaks-materiaalin sisältävän lamauttavan rankkoja salaisuuksia. Silloin me hyödymme siitä, että likaisemmat pelurit pakotetaan siivoamaan omaa toimintaansa ja teknologia luotsaa kansainvälistä poliittista kulttuuria kohti murrosta, jonka myötä kiduttajat ja lahjusten ottajat eivät voi enää täysin luottaa suojaustensa pitävyyteen."

Jos maailma onkin yhä edelleen raaka paikka, jossa väärintekijät eivät koskaan joudu vastaamaan teoistaan, kiitos salailun, Wikileaksin ansiosta maailmassa on sentään hitunen enemmän oikeudenmukaisuutta.

On oltu huolissaan myös sivullisten vaarantamisesta vuodettaessa suurta määrää informaatiota. Kuitenkin Wikileaksissa kaikki julkistetut paperit käydään läpi tällaisten seurausten välttämiseksi. Julkistettavista tiedoista on jopa neuvoteltu median kanssa. Ei siellä olla mitenkään välinpitämättömiä näistä asioista.

Myös kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö tuomitsee Wikileaksiin kohdistuneen ajojahdin ja paheksuu sellaisten länsimaiden kuin Ranska ja Yhdysvallat sananvapauden vajoamista tasolle Kiina:

"This is the first time we have seen an attempt at the international community level to censor a website dedicated to the principle of transparency. We are shocked to find countries such as France and the United States suddenly bringing their policies on freedom of expression into line with those of China. We point out that in France and the United States, it is up to the courts, not politicians, to decide whether or not a website should be closed.

- - Reporters Without Borders can only condemn this determination to hound Assange and reiterates its conviction that WikiLeaks has a right under the U.S. Constitution’s First Amendment to publish these documents and is even playing a useful role by making them available to journalists and the greater public."


Uusia lakejakin ollaan jo väsäilemässä Wikileaksin toiminnan hankaloittamiseksi. Ei voi kuin ihmetellä, miten mukamas sivistyneet länsimaat, joissa ihmisoikeudet ja sananvapaus ovat olleet kuitenkin kohtuullisella mallilla, ovat sankoin joukoin lähteneet tälle tielle. Toimittajat ilman rajoja muistuttaa myös, että mikäli Wikileaksin ilmaisunvapaus tukitaan rajoituksilla sananvapauteen, ne rajoitukset tulevat koskemaan myös laajalti muutakin mediaa.

Kuten The Economist kirjoittaa artikkelissa Missing the Point of Wikileaks, ja tätä ilmeisesti myös lukenut ja lainannut Nikkanen tuo esiin, tässä ei ole lopulta kyse yhdestä miehestä tai yhdestä palvelusta. Kyse on teknologiasta, joka mahdollistaa näiden tietovuotojen tulemisen. Vaikka Wikileaksia ei olisi perustettu, joku olisi varmasti aikanaan keksinyt jotain hyvin samantapaista, samalla tavalla kuin sähkövalon keksiminen ei varmasti olisi jäänyt tapahtumatta ilman Edisonia. Jos ei hän, niin aivan varmasti joku muu. Teknologia on olemassa, ja vaikka Wikileaks saataisiinkin suljettua, ajassa emme voi hypätä taaksepäin tai säätää teknologiaa takapajuisemmaksi.

Kuten piratismi, tämä kehitys on tullut jäädäkseen, eikä se ole riippuvainen vaivaisesta kourallisesta aktiivisia ihmisiä, eikä siksi tuon kourallisen vainoamisella ole juurikaan merkitystä toiminnan jatkumiselle. Sen sijaan vainoaminen kyllä vahingoittaa vainoajia itseään ja niitä valtioita, joissa he saavat aikaiseksi perusoikeuksia kaventavia lakeja.

Ja mitä tulee Assangen raiskaussyytteisiin Ruotsissa (sopivasti nekin ilmestyvät), niin muistettatkoot, että jokainen on sivistysvaltion oikeusperiaatteiden mukaan syytön, kunnes toisin todistetaan.

Tsek myös Oras Tynkkysen blogaus Älä ammu viestintuojaa sekä piraattipuolueen Hyvä Wikileaks!

Lainaan jälkimmäisestä:
"Demokraattisetkin valtiot keräävät kansalaisistaan yhä enemmän tietoa ja vaativat yhä suurempia valtaoikeuksia puuttua kansalaistensa yksityisyyteen. Sanotaan, että “rehellisellä kansalaisella ei ole mitään salattavaa”. Entä rehellisellä valtiolla?"

Tänään myös Hesarissa: Wikileaks.fi ja Suomen piraattipuolue linkkeinä wikileaks-materiaaliin.

EDIT: 5. 12. 2010 klo 0.10 Yliopiston opiskelijoita kielletty postaamasta Facebookkiin tai Twitteriin Wikileaksia.... Arvatkaa mitä ite tekisin. -.-

EDIT: 5. 12. 2010 klo 0.45 Paypal kieltäytyy enää käsittelemästä Wikileaks-lahjoituksia. Siis MITÄ HELVETTIÄ. Onneks en käytä, muuten menis boikottiin.

9 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tästä!

Maria kirjoitti...

Ole hyvä! :)

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin olen pitkään ihastellut Wikileaksia. Sitten tulin katsoneeksi 24:n pari päätösjaksoa tuossa eilen, ja aloin miettiä asian toista puolta: osa arkaluontoisista valtionsalaisuuksista voi olla sellaisia, jotka julki tultuaan saattavat provosoida terroristeja tai jopa kokonaisia valtioita entistä pahempiin kostotoimiin.

Jos jonkin paljastuksen seurauksena jokin maa päätyy vaikkapa käyttämään ydinasetta toista valtiota vastaan, ja järkyttävä määrä sivullisia joutuu tulilinjalle, voiko totuuden julki tuleminen todella olla sen arvoista? Tämä nyt on äärimmilleen kärjistetty esimerkki. Todennäköisempää on, että tilanne eskaloituu vähitellen.

Pitkään myös allekirjoitin ajatuksen, jonka mukaan rehellisellä ja oikein toimivalla ihmisellä ei ole mitään salattavaa. Näin olisikin täydellisessä maailmassa, jossa ketään ei tuomittaisi hätäisesti ja väärin/heppoisin perustein. Valitettavasti emme kuitenkaan elä tällaisessa maailmassa. Esim. lapsipornon kauheuksia esiin tuonut taiteilija, joka siis _vastustaa_ lapsipornoa, voidaan kotimaassamme tuomita lapsipornon levittämisestä. Oikeuden jakamia vääriä tuomioita yleisempää on sosiaalinen tuomitseminen, jolla silläkin voi olla kohtalokkaita seurauksia.

Nykyisin ajattelen, että on hyvä jos ihminen voi halutessaan joitakin puolia elämästään myös salata. Miksei saman tulisi koskea myös valtioita?

Maria kirjoitti...

Anonyymi, kiitos mielenkiintoisesta viestistäsi! Pelkäsinkin jo, että eikö tähän ole kellään muulla yhtään mitään sanottavaa. :)

Valtion toiminnan tulisi olla julkista ja niin pitkälle läpinäkyvää kuin suinkin juuri niiden väärinkäytösten ja epäilyttävien politiikkojen toimien havaitsemiseksi ja karsimiseksi. Valtio on kansaa varten, ja kansan tulisi voida valvoa valtiotaan mahdollisimman tarkkaan, mutta valtion voida valvoa kansaa mahdollisimman vähän. Valtio on ikään kuin alisteinen kansalle, olemassa ihannetilanteessa ihan pelkästä kansan "armosta", tai tahdosta, miten sen haluaakaan muotoilla. :> Siinä mielestäni on demokraattisen ja turvallisen, kansanvaltaisan valtion eväät.

Poliitikoilla on juuri tästä läpinäkyvyysyystä syystä muutenkin taviksiin verrattuna vähemmän yksityisyyttä ja suojaa arvostelulta, ja siis tietysti tämä tähtää läpinäkyvyyden lisäksi myös keskustelun ja sen arvostelun turvaamiseksi. Muistaakseni tästä on laissakin ihan erikseen mainintaa. :>

Ja ihmisten yksityisyyttä mä kyllä kans kannatan ehdottomasti. Jo pelkkä tietokin siitä, että on valvottuna vaikuttaa ihmisen toimintaan ja ajatteluun, vaikkei edes tekisi mitään väärää, plus tuo mitä sanoitkin. Ajattelee vaikka sitä niin, että kävisikö vessassa täysin normaaleilla ja luonnollisilla asioillaan ovi sepposen selällään vieraiden ollessa siinä viereisessä huoneessa. :P Kyllä sellainen tilanne on kiusallista vähän kaikille osapuolille. ;)

Toistaiseksi ei taida tiedossa olla yhtäkään ihmistä, joka olisi kuollut Wikileaksin takia. :> On toki ihan mahdollista, että ikävyyksiä vielä seuraa, ja se on todellakin huolestuttavaa. Mutta tässäkin tilannetta auttaisi varmasti se, jos valtiot ja politiikot toimisivat vähän myötäkarvaisemmin - yhteistyötä tekemällä vahinkoja saataisiin varmasti minimoitua ja riskiä vähennettyä.

Kiitos vielä kerran keskustelun herättelystä. :)

Anonyymi kirjoitti...

"aloin miettiä asian toista puolta: osa arkaluontoisista valtionsalaisuuksista voi olla sellaisia, jotka julki tultuaan saattavat provosoida terroristeja tai jopa kokonaisia valtioita entistä pahempiin kostotoimiin."

Ei taida olla wikileaksin syy, jos tämä saa tietää että jokin valtio on tehnyt jotain sellaista jonka joku tahtoisi kostaa.

Siis, USA itse tekee mitä tahtoo, ja sitten kaikki pitäisi pitää salassa? Eikö olisi parempi että tiedetään vääryyksien paljastuvan herkästi?

Valtio ei ole yksityishenkilö. Valtiollakin on hyvä olla jonkinlainen yksityisyyden suoja, mutta rajansa silläkin.

Jos minä saisin pitävät todisteet siitä, että tuntemani henkilö olisi murhannut jonkun, eikö minulla ole velvollisuus siitä kertoa? Eikö samoin valtion kanssa?

Sofia kirjoitti...

Viimeisin Anonyymi:
"Ei taida olla wikileaksin syy, jos tämä saa tietää että jokin valtio on tehnyt jotain sellaista jonka joku tahtoisi kostaa."

Kas kun Wikileaks ei paljasta pelkästään vääryyksiä, vaan esim. salaisia asiakirjoja missä on tietoa, joka rikollisten/terroristien käsiin päätyessä voi johtaa todelliseen vaaraan myös monia viattomia. Näissä tapauksissa Wikileaksin käytös on mielestäni aika arveluttavaa. Ihmisoikeusrikkomusten tms paljastaminen mielestäni hyvä asia, joten tapauksessa on kyllä kaksi puolta...

Anonyymi kirjoitti...

2. anonyymi taas täällä. Sattuipa hassuun aikaan, mutta Soininvaaran blogauksen mukaan "Wikileaks on paljastanut Yhdysvaltain laatiman luettelon kohteista, jotka olisivat terroristeille erityisen helppoja kohteita saada aikaan suurta tuhoa". Lähdettä hän ei tarjonnut, eikä mm. Hesarissa ole asiasta vielä mitään mainintaa.

Minusta tämä on ehkä vähän vääränlaista "pahan" valtion kiusaamista. Sivullisten kohtaloa voisi ehkä hieman miettiä, non?

No voihan olla, että jenkit ovat edenneet painostuksessaan tasolle, jota Assange ei enää siedä, ja tällaisia hyvin arkaluontoisia paljastuksia on tehty heidän taltuttamisekseen. Silti huolettaa, ketkä kaikki syyttömät joutuvat tämän nokittelun seurauksena kärsimään.

Toki olen itsekin periaatteessa sitä mieltä, että niin makaa kuin petaa. Valheellisesti toimivan valtion kieroilut on hyvä saattaa julki, jotta tulevaisuudessa valtiot miettisivät toimiaan hieman tarkemmin. Mutta onko tämä kaikissa tapauksissa pelkästään hyvä juttu? Entä jos tullaan samalla avittaneeksi vielä valheellisemman ja kieromman valtion toimintaa?

Itselläni ei ole tähän kysymykseen vastausta.

Anonyymi kirjoitti...

...eikun siis olihan Hesari tehnyt juttua, en vaan heti huomannut:

http://tinyurl.com/23wcqam

Maria kirjoitti...

Mä ymmärsin niin, että niissä listoissa mainitut kohteet olivat kyllä ihan tiedossa olevia kohteita, siis julkisia sun muuta. Tietysti se, että ne erikseen kootaan listalle ja otsikoidaan "Nää on kriittisiä", voi toki olla riskiä kohottavaa, mutta ei voi ainakaan sitä sanoa, että ilman tätä terroristit eivät olisi koskaan tajunneet harkitakaan niitä.. :>

En kiellä, etteikö asiassa olisi ongelmallisuuksia. Mutta toisaalta, olen taas tässäkin taipuvainen ajattelemaan sitä, että jos länsimaat esimerkiksi kuorossa kiittelisivät Wikileaksia ja alkaisivat ottaa toimia tapojensa parantamiseksi, voisi taas lopputulos olla paljon parempi. Ja ehkäpä Wikileakskin sitten nostaisi rimaansa julkaista? No, en tiedä.

Minusta silti republikaanien Ron Paul sanoi erinomaisen hyvin: "Where truth becomes treason, we're in big trouble." Ja tätä ennen myös "In a free society we are supposed to know the truth."

Tästähän päästäänkin varsinaisen, ikiaikaisen dilemman pariin: entä jos totuus on joillekin mahdollisesti vaarallinen tai haitallinen? "Tieto lisää kärsimystä." Entä jos totuuden salaaminen pelastaa henkiä, mutta rapauttaa tai jopa vie meiltä oikeuksia tai vapautta - vapautta tietää totuus ja päättää kaiken tarjolla olevan tiedon pohjalta toivon mukaan viisaasti? Onhan myös terrorisminvastaisessa sodassa viety oikeuksia ja perusturvaa perustellen sitä juurikin kansallisen turvallisuuden ja henkien pelastamisen kautta.

Tosin, vielä ei tiettävästi edes ole, kuten sanottua, kukaan kuollut Wikileaksin takia....

Tämä on äärimmäisen kiehtova aihe jurikin tällaisen moraalifilosofisen pohdikelun ansiosta, ja tosiaan, dilemma itsessäänhän ei ole mitenkään uusi tai ennennäkemätön. Nyt voitaisiinkin siis alkaa katsomaan historiaa ja sitä, miten siellä, sen mitä tiedämme, on valittu tällaisissa tilanteissa, ja mihin ne päätökset ovat johtaneet ja mitä niistä on seurannut.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...