1.10.2010

Riipparuotsi

mono 3

Pakkoruotsi tulee aika varmasti olemaan yksi ensi kevään vaaliteemoista (kattokaakin ketä äänestätte). On sitä nyt joka paikassa pitkin vuotta puitukin: opetusministeri Henna Virkkunen haluaisi lisätä pakollisia ruotsin kursseja, ja mahdollisesti saada jo ala-asteikäiset opiskelemaan kyseistä kieltä, samalla pääminsteri Mari Kiviniemi ehdottaa pakkoruotsin tilalle itärajalle pakkovenäjää (mitä Virkkunen taas vastustaa, koska sitten pitäisi arvioida koko koulujärjestelmä uudelleen. No olisko jotain arvioitavaakin, ehkä?). Kesällä taas kokoomuksen puoluekokous olisi ollut linjaamassa pakkoruotsista luopumisen, mutta puoluejohto päätti vaan ignorata demokratian, koska RKP. Arvatenkin. Kiva myös niille nuorille, jotka tuon aloitteen puoluekokoukselle tekivät toiveenaan päästä vaikuttamaan johonkin. Herättipähän toisaalta keskustelua.

Asiaan. Tampereen ylioppilaslehti Aviisissa on kirjoiteltu ruotsin kielen asemasta ihan hiljattain otsikoin "Ruotsi on kiviriippa" ja "Pakollinen ruotsi myös ala-asteelle" (artikkeli, jonka muuten luin juuri tänään tilastomatikan luentojen tauolla uuden numeron bongattuani). Nettiväännöissä tämä on yksi niistä ikuisuusaiheista, ja olenpa minäkin vääntänyt aiheesta hyvän tovin jos toisenkin. Se jakaa mielipiteitä niin kaveripiirissä kuin perheenkin sisäisesti, erilaisin painotuksin ja ratkaisuin.

Suomessa on noin viisi prosenttia ruotsia äidinkielenään puhuvia, suurin osa näistä maantieteellisesti keskittyneitä tietyille alueille. Muita kieliryhmiä ovat muunmuassa venäjää äidinkielenään puhuvat (lähes yksi prosentti) ja viroa äidinkielenään puhuvat (vähän alle puolikas prosentti). Suomi on ollut aikanaan Ruotsin vallan alla, mutta toisaalta sen jälkeen olemme saaneet maistaa myös Venäjän hallintoa. Pakkoruotsi esiteltiin Suomen kansalle kuitenkin vasta 1970-luvulla, joten mistään ikuisesta ja luonnonlainomaisesta asiasta, jos nyt lait ikinä sellaisia muutenkaan ovat, ei ole kyse.

Käytännössä Suomi ei myöskään ole kaksimielinenkielinen maa. Paperille toki voidaan kirjata ihan mitä tahansa, mutta lain kirjainta jos on jonkinlaisena totuutena tai kuvauksena todellisuudesta uskominen, niin netin sensurointikin on jotenkin mahdollista ja vieläpä muka toimiva keino rikollisuuden vähentämiselle. -.- Onhan meillä ollut kieltolakikin. "Perinteistä" ja muusta menneestä ja "paremmasta ajasta" taas jos pidettäisiin kaksin käsin kiinni, naisilla ei vieläkään olisi äänioikeutta.

Koko ajan globalisoituvassa maailmassa suomi ja ruotsi ovat molemmat kovasti marginaalisia vähemmistökieliä, joiden avulla ei kovin laajan porukan kanssa vielä kommunikoi. Aviisin kiviriippa-pääkirjoituksessa tätä puolta käsitelläänkin runsaasti: jos haluaa optimoida kieliosaamisensa suhteessa siihen, mitä muualla maailmassa puhutaan, järkevät vaihtoehdot ovat sellaisia kuin englanti, espanja, ranska, saksa, jopa mandariinikiina. Käytännössähän järkevää olisi jokaisen omalla kohdallaan miettiä, minkä kielen katsoo olevan itselleen mielekkäintä osata, ja opiskella sitten sitä, eikö näin.

Jos suunnitelmana on asua loppuikänsä itärajalla, ruotsista ei ole siellä paljoakaan iloa. Jos aikoo singahtaa uratorpedona kansainvälisille vesille, venäjäkään ei välttämättä ole se ykkönen, joskin sattuneista syistä se on huomattavan paljon hyödyllisempi vaihtoehto kuin ruotsi. Brasiliaan muuttava tosin ei tee kummallakaan pätkän vertaa. Ihmiset liikkuvat, ja toisaalta myös muut pohjoismaalaiset osaavat englantia. Ja ei, omalla kohdallani ainakaan ruotsin opiskelu ei ole helpottanut muiden kielien opettelua, se on lähinnä sekoittunut tehokkaasti saksaan niin kieliopiltaan kuin sanastoltaankin. ...Ja ei, mistään koulukatkeruudesta ei myöskään ole mielipiteesäni kyse, pidin aina kieltentunneista.

Siitä asti, kun ruotsin kirjoittaminen ylioppilaskokeissa tuli vapaaehtoiseksi, ruotsin kirjoittavien määrä on koko ajan pudonnut. Osaamistasohan ei ole huippuja nähnytkään, ja opetusministeri Virkkusen mielestä vika on liian vähäisessä opetuksessa. Olisiko ihan ufoa väittää näiden seikkojen valossa, ettei ihmisiä yksinkertaisesti jaksa laajoin joukoin kiinnostaa ruotsin osaaminen? Miksi ei kohdistaa huomio ja opetusresurssit niihin, jotka todella ovat motivoituneita ruotsin opiskelijoita, ja toisaalta päästää muut pälkähästä?

Tästä kaikesta seuraa siis tärkeä ja oleellinen kysymys: onko ruotsin kielen taito todellakin sellainen elämänlaatua kohottava taito, jonka puute käytännössä vaikuttaa hyvin merkittävällä tavalla kaikkien suomalaisten elämään? Enemmän kuin vaikkapa venäjän taitamisen puute? Tästä toki on luettava pois kehäpäätelmäinen "Sitä vaaditaan joka paikassa, koska se on pakko, joten on pakko, koska sitä vaaditaan joka paikassa." Saman kun voisi heittää pätemään mihin kieleen tai satunnaiseen taitoon tahansa. Virkamiespitsinnypläys.

Jos ruotsi ei ole sen "parempi" (mikä sitä paremmuutta onkaan) kieli kuin vaikka nyt se venäjä, millä hitolla sen pakollisuus oikeutetaan? Rannikolla ruotsista on paljon hyötyä, mutta itärajalla taas venäjästä. Kaiken keskellä asuville kyse on lähinnä satunnaisista kohtaamisista ja omasta suuntautuneisuudesta, ja oleellisemmiksi voivat nousta ihan muut kielet tai taidot. Viiden prosentin vähemmistöryhmän takia ei oikein ole mielekästä pakottaa ihan vain pakottamisen takia loppuja yhdeksääkymmentäviittä prosenttia kansasta opiskelemaan heidän äidinkieltään.

Eikö olisi hirveän kivaa ajan- ja hermonsäästöä antaa edes ihmisten valita omaan tilanteeseensa sopiva opiskeltava kieli? Tai kun nyt pohditaan, onko edes perusteltua vaatia kahden vieraan kielen osaamista - eikös se jo periaatteessa yksikin riitä siihen, että voi kommunikoida jonkun muun kuin samaa kieltä puhuvan kanssa (mikä on varsinkin suomalaiselle ihan kannatettava ajatus). Tai jos kaksi on ehdottomasti oltava, miksi juuri kaksi, miksei vaikka sitten kolmea? Valintoja valintoja. Kannatan kielitaitoa, mutten tarpeettomia pakollisuuksia, jotka lähinnä kiusaavat ihmisiä turhaan.

Pakkoruotsikeskusteluissa usein motkotetaan sanasta pakko. Eihän meillä käytetä muistakaan pakkollisista oppiaineista pakko-etuliitettä, ei ole pakkohistoriaa tai pakkomatematiikkaa. Pilkku on toki rakas ystävä myös minulle, mutta toisaalta muiden pakollisten aineiden pakollisuus on ainakin omasta mielestäni huomattavasti paremmin perusteltua, kuin ruotsin opiskelu. Jokapäiväisessä elämässä tarvitsee lähes koko ajan joitakin matemaattisia taitoja, ja ilman mitään käsitystä historiastaan ihminen on kuin muistinsa menettänyt haahuilija. Joidenkin aineiden pakollisuuden mielekkyydestä toki voidaan yhtä lailla keskustella, näin on esimerkiksi uskonnon kohdalla.

Virkkusesta on ilmeisesti jotenkin epämukava ajatus joutua arvioimaan koko koulujärjestelmä uudelleen. Teettäähän se varmasti työtä, mutta eikö arvon ministeriä ole valittu virkaansa juuri sitä tekemään?

Kaikki rakkauteni sitten ruotsinopettajia kohtaan, yhdet hauskimmista opettajistani ovat olleet sattumoisin juuri ruotsinopettajia. :)

Hei, viikonloppuja ihmiset! ^^

67 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

"Eikö olisi hirveän kivaa ajan- ja hermonsäästöä antaa edes ihmisten valita omaan tilanteeseensa sopiva opiskeltava kieli?"

Voi kyllä! Uskallan väittää, ettei yksikään 24:sta yläasteen ruotsin läpäisseestä luokkatoveristani pystyisi keskustelemaan kahta lausetta pidemmälle ruotsinkielisen kanssa (en pysty minäkään, onneksi ei koskaan ole tarvinnut). Kaikki ne ruotsintunnit olisi voinut käyttää niin monen muun hyödyllisen aineen opiskeluun, oli se sitten muita kieliä tai yhteiskuntaoppia.

Ruotsi vapaavalintaiseksi, ne jotka haluavat opiskella ruotsia saavat opiskella sitä ja muut opiskelkoot jotain muuta. Pakkoruotsia vastustavat pakkoruotsin tunneilla laskevat muiden, kielestä kiinnostuneiden motivaatiota ja häiritsevät opetusta.

Pitäisiköhän sitä alkaa poliitikoksi, tuntuu että sillä suunnalla on puutetta maalaisjärjestä... Murrr.

Laura kirjoitti...

Mä en vaan ymmärrä sitä että (pakko)ruotsista jaksetaan vääntää. Mietitäämpä sitten miksi opiskelemme pakkoenglantia, eihän sitä suomessa loppujenlopuksi tarvitse ja maailman valtakieliäkin ovat kiina ja saksa.

Nämä jotka marmattavat (pakko)ruotsista eivät ilmeisesti sitten siihen jaksa panostaa, itselleni ruotsi on helppoa koska olen siihen panostanut samanverran kuin muihinkin aineisiin koska en ole kokenut sitä mitenkään erityisesti pakolliseksi kuin muitakaan.

Anonyymi kirjoitti...

Aamen! Puit juuri sanoiksi minun mielipiteeni (pakko)ruotsista! :)

Maria kirjoitti...

Anonyymi, näinpä, kaikkien etuhan se olisi saada sellaiset ihmiset, jotka eivät ole kiinnostuneita tai tarvitse koko kieltä, pois sieltä kielten tunneilta turhautumasta, häiritsemästä ja viemästä kaikkien aikaa, ja mikä tärkeintä, omaansa.

Politiikkaan kannattaa aina pyrkiä mukaan! ;) Sitä voi harrastaaa pienimuotoisemminkin esimerkiksi kirjoittamalla lehtien yleisönosastoille, lähettämällä sähköpostia poliitikoille ja kertomalla heille mielipiteensä (varsinkin sille, ketä on äänestänyt ;)) ja ylipäätään virittämällä ja ottamalla osaa keskusteluun. :)

Laura, joo kyllä kaikilla poliitikoillakin, jotka eivät näe pakkoruotsin mielekkyyttä, on ihan vaan ollut asenneongelma ruotsin opiskelua kohtaan, varmaan jotain vitosen oppilaita kaikki. ;) Kysymys kuuluu, mitä he ovat hyötyneet tuosta olemattomasta ruotsin kielitaidon "saavuttamisesta", ja mitä yhteiskunta on siitä hyötynyt? Eli siis mitä iloa tässä kohdassa siitä pakkoruotsista tarkkaan ottaen oli?

Mä muuten veikkaan, että englanti on vähäsen kyllä käyttökelpoisempi kieli kuin saksa tai edes se kiina, jolla iloitsee lähinnä Kiinassa, ja saksaakin käytetään lähinnä täällä Euroopassa, ei juuri muualla. ;) Vaan menepä melkein minne päin maailmaa tahansa, todennäköistä on, että hyyyvin monet ihmiset osaavat edes hyvin alkeellisesti yhtä yhteistä kieltä - englantia. ;) Onhan meillä tämä jenkkiläinen kulttuuri-imperialismiprojekti ja mcdonaldisaatio käynnissä. "Nou mani, nou mani", kuten vaarini hoki etelänreissulla muutoin kielitaidottomille kojumyyjille - se kyllä ymmärrettiin. ;)

Maria kirjoitti...

Anonyymi, hauska kuulla! :P

Maria kirjoitti...

Siitä englannin kielen yleisyydestä vielä, kannattaa tsekata:

http://en.wikipedia.org/wiki/English_language#Geographical_distribution
ja
http://en.wikipedia.org/wiki/World_language#Living_world_languages

Kaoka kirjoitti...

Varmaanhan ne ruotsia heikommin osaavat siitä pakkoruotsista eniten tosiaan valittavat. Ne joilla menee ruotsi ihan heittämällä läpi eivät välttämättä jaksa valittaa, koska siitä ei heille niin hirveän suurta vaivaa ole. Hiljaisuus ei silti tarkoita että hyvinkään pärjäävät kokisivat sen ruotsin jotenkin tärkeäksi tai merkittäväksi taidoksi!

Kielen helppous tai vaikeus jollekulle ei kerro hirveästi siitä onko kieli OIKEASTI maailmanmittakaavassa tarpeellinen vai ei. Kyllä esimerkiksi englannin valta-asema ja ruotsin heikkous suurempien kielien rinnalla ovat aika kiistattomia tosiasioita katsoi sitä sitten kympin tai vitosen oppilaan näkökulmasta :P

En edes tajua miksi Suomi on kaksikielinen maa, ja miksi se toinen kieli on ruotsi. Puhujia on prosentuaalisesti vähän ja kielet eivät ole edes sukua toisilleen! Ymmärtäisin jonkun saamenkin toisena virallisena kielenä paremmin, se on sentään suomalais-ugrilainen kieli (en silti hyväksyisi saamen pakko-opiskelua)

Tuo ihmisten liikkuvuus ja päätösvalta on kyllä hyvä pointti. Onhan siitä ruotsista hyötyä varmaan joo jos aikoo muuttaa ruotsiin tai asustelee suomenruotsalaisten kansotitamalla alueella, mutta entäs jos joku haluaa vaikkapa töihin yritykseen jossa on paljon kaupankäyntiä Venäjän kanssa? Ei siinä hirveästi se ruotsi auta.

Anonyymi kirjoitti...

Itse kirjoitin ruotsista laudaturin ja pidin/pidän kieltä helposti opittavana. Silti jos olisin saanut valita, ei olisi mennyt montaa hetkeä päättää lukea miltei mitä tahansa muuta kieltä, josta olisi oikeasti hyötyä. Koska jos sen saman tuntimäärän olisi iskenyt kiinni jonkin hyödyllisen kielen opiskeluun, minulla olisi parhaillaankin sangen muikea kielitaito kielestä, jonka osaamisesta voisi olla hyötyä työmarkkinoilla. Nyt minulla osaan sen sijaan loistokkaasti englantia ja ruotsia, joista jälkimmäistä en ole tarvinnut kertaakaan, vaikka olen myös Ruotsin puolella matkustellut. Millään muulla kouluaineella ei ole ollut yhtä totaalista nolla-arvoa hyödyllisyydessä. Joten jos mitenkään voisi valita jatkossa, valitkoon ruotsin ne jotka kokevat sen olevan sydäntään lähellä. Me muut voisimme sitten käyttää aikamme johonkin, jonka koemme hyödylliseksi.

Lisäksi voinen todeta viettäneeni elämäni ensimmäiset 18 vuotta 5 kilometrin päässä Venäjän rajalta. Arvatkaa, miten monta kertaa joku tuli kysymään ruotsiksi apua? Nii-in.

-An

ulla kirjoitti...

Lauralta on tainut unohtua se pointti, ettei meillä ole "pakkoenglantia". Toki monissa pienemmissä kunnissa joudutaan olosuhteiden pakosta opiskelmaan nimenomaan englantia pitkänä vieraana kielenä, mutta suuremmissa kaupungeissa tähän ei ole mitään pakkoa, kun A1-kieleksi voi valita vaikka saksan tai ranskan. Ja hyvä niin, vaihtoehtoja tarvitaan ja auttavan englannin oppii helposti tv:nkin avulla.

Maria kirjoitti...

Joo, ohan se nyt aika ontuvaa perustella, etä koska minulle on ollut helppoa, ei mitään syytä kritisoida pakkoa, että pakolliseks vaan kaikki mikä on mulle helppoa ja kivaa, ei se MUA haittaa. ;) Tota myös kuulee yllättävän usein, oon monta kertaa törmänny tuon saman ajatuksen ilmaisuun. Hesarin foorumit ne taas.. x) No, lainsäädäntöä ei onneks ja toivottavasti ihan tälläseltä pohjalta tehdä, vaikka kyllä välillä muuta luulis. :P

Maria kirjoitti...

Ulla, tuo olikin muuten hyvä tuoda esiin - jännästi mä just samasta aiheesta aiemmin miehelle paasasin täällä ruudun toisella puolella, unohtui ottaa huomioon kokonaan täällä. :) Mut yllättävän harvat tietää tosiaan siitä, ettei englanti ole "pakko" - mäkin sain tietää tuon vasta ihan pari vuotta sitten. :P Olin aika lailla yllättynyt, vaikka opiskelinkin A-saksan - ei ollut silti tietoa siitä, että jokin tällainen valintamahdollisuuskin olis ollut. :> Ehkä se sit vaan päätettiin mun puolesta mitään edes ilmoittamatta.

Ja myös mua alkoi lukiossa kyrsiä lukujärjestyksiä suunnitellessa se, ettei aikaa yksinkertaisesti riittänyt pitkän matikan, saksan, ruotsin ja keräilemäni reaaliainekasan rinnalle enää yhtä kieltä siihen lisäksi, venäjä olisi mua houkuttanut. Olisin halunnut käydä edes ensimmäisen kurssin saadakseni jotain käsitystä siitä, mutta niin vain kävi, ettei mennyt aikataulut ollenkaan yhteen pienessä lukiossa. Kuusi kurssia ruotsia, kreh. Ja lisää haluaisi arvon ministeri. :P

Mut pitääks nyt kans todeta pöytäkirjaa varten, että olin kyllä varsin mallikas keskitason oppilas ruotsissa, peruskoulussa vieläpä kiitettäviä köykäisesti repivä. ;P Ja tosiaan tunneilla oli ihan hauskaa ja opettajat oli kivoja (motivaatiota vailla olevat oli se suurin murhe, homma junnasi ja hidasteli, kun osaa porukasta piti koko ajan suunnilleen tukiopettaa. Ei ollut niilläkään ihmisillä kyllä sitten hauskaa. :/). Sitä pitäisikin ottaa myös kouluissa ylipäätään huomioon, että kun eri tasoiset opiskelijat ovat samoilla tunneilla, toiset meinaa jäädä koko ajan jälkeen ja jotkut siellä lähinnä tylsistyy hitaaseen tahtiin ja haasteiden puutteeseen. En kyllä tiedä, miten tuotakin sitten lähtisi purkamaan...

Isa kirjoitti...

Että olisin onnellinen jos olisin saanut valita jonkun muun kielen kuin ruotsin! Mieluiten olisin opiskellut ranskaa tai saksaa, sillä aion suunnata Eurooppaan tässä noin 5 vuoden sisällä. Mitä teen ruotsilla Englannissa, jonne ajattelin muuttaa? En yhtään mitään.

Ruotsi on varsin helppo kieli oppia, mikäli siihen paneutuu ja motivaatiota löytyy. Itse kuulun niihin, joille kaikki pakolliset fysiikat, uskonnot ja ruotsit ovat olleet niin hirveää pakkopullaa, että se näkyy myös koulumenestyksessä. Yhtäkään noista aineista en tule jatkossa tarvitsemaan, silti piti raataa koko lukio otsa hiessä jotta pääsisin edes läpi, motivaatiota kun ei ollut sitten tippaakaan.

Arvostan ajatusta yleisestä sivistyksestä jota pyritään luomaan kattavalla ainevalikoimalla, mutta ihan totta... Asun rannikkolla ja kaupungista löytyy niin ruotsinkielisiä ala- ja yläkouluja kuin lukioitakin, jopa yliopisto. Luulisi että olisin edes jossakin elämäni vaiheessa tarvinnut ruotsia, vaan arvatkaa: en ole! Ikinä.

Lukion jälkeen on luultavasti pakko ottaa jatko-opintojen lisäksi jossakin aikuisopistossa saksaa/ranskaa/espanjaa, kyseiset kielet kun ovat laajalti käytössä niin Euroopassa kuin Amerikoissa ja Kanadassa (ranska, espanja).

Koitan muistella mahdollisimman positiivisesti ruotsintuntejani, opet sentään olivat suurin osa ihan mukavia. Monen kielen osaaminen on hienoa ja arvostan sellaisia henkilöitä, mutta tässä tapauksessa itselleni riittää että osaan sanoa "Jag talar svenska inte så bra".

Vapaa kielivalinta kirjoitti...

Vapaa kielivalinta,
nyt myös Facebookissa..
"Vapaa Kielivalinta ry on yhden asian yhdistyksenä toimiva kansalaistoiminnan kanava, joka pyrkii edistämään suomalaisten monipuolista kielten osaamista ja valinnan vapautta, sekä herättämään aihepiiriä koskevaa reipasta, avointa ja moniarvoista keskustelua."

NooranElämää kirjoitti...

Mulle olis ehkä ollu aika hyvä jos ruotsin tunnit olis ollu enkkua. Lisää siis enkkua. Tainno silloin ei vaan kiinnostanut edes se enkku - voi kun ois kiinnostanu ;< Ehkä niillä lisätunneilla olis jotakin voinu oppia.

Anonyymi kirjoitti...

"Ruotsi vapaavalintaiseksi, ne jotka haluavat opiskella ruotsia saavat opiskella sitä ja muut opiskelkoot jotain muuta."

Nah. Oma kokemus näistä vapaavalintaisista kielistä on se, että 90% oppilaista ei kieliä halua opiskella ja 10% ryhmä on liian pieni toteutettavaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Opiskelen itse kaupallista alaa ja siellä saksa on ainakin hyödyllisempi kuin englanti euroopan markkinoilla. Viitateen siis tuohon Lauran kommenttiin.

Maria kirjoitti...

"Nah. Oma kokemus näistä vapaavalintaisista kielistä on se, että 90% oppilaista ei kieliä halua opiskella ja 10% ryhmä on liian pieni toteutettavaksi."

Sitten joko hyväksytään se, tai säädetään se kielipakko ja annetaan jokaisen valita se kieli. Toisaalta, kyllä aika hyvin yläasteella ja lukioissa pyörii valinnaisten kielten ryhmiä. Lukion ranskan ryhmässä oli luokka täynnä ihmisiä. Meillä oli vieläpä olemattoman pieni koulu tuolla takahikiällä ja silti näin. ;)

"Opiskelen itse kaupallista alaa ja siellä saksa on ainakin hyödyllisempi kuin englanti euroopan markkinoilla. Viitateen siis tuohon Lauran kommenttiin."

Joo, niinkuin Lauralle vastasinkin, saksa on aika Eurooppa-rajoittunut. :P

Maria kirjoitti...

Ai niin, ja lisäksi pyöri tuo meidän pitkän saksan ryhmä ja muille lyhyen saksan ryhmä. Jopa tosiaan siihen venäjäänkin riitti opiskelijoita. Aika hyvin valinnaisilta kieliltä. ;)

Erica kirjoitti...

Onhan lukiossa valittava pakkomatikkaakin. Jos sen näin pakkoilmaisuilla haluaa ilmaista. Itselle ennemmin matikka tuottaa tuskaa kuin ruotsi, ja kyllä vaan sitä matikkaa mun on pitänyt lukea.Ja varmaan monille muillekin matikka tuottaa tuskaa ennemmin kuin kielet... Joten, miksi jaksaa vääntää pakkoruotsista kun lukiossa on muitakin pakkoaineita? Ruotsi on aine siinä missä muutkin, ja suoritettava siinä missä muutkin aineet lukiossa.

Ja suullinen kielitaito opitaan aina jossain muualla kuin koulussa tunneilla, oli kieli mikä hyvänsä.

Maria kirjoitti...

Erica, lainaan alkuperäistä tekstiäni, jonka toivottavasti luit kokonaan:

"Pakkoruotsikeskusteluissa usein motkotetaan sanasta pakko. Eihän meillä käytetä muistakaan pakkollisista oppiaineista pakko-etuliitettä, ei ole pakkohistoriaa tai pakkomatematiikkaa. Pilkku on toki rakas ystävä myös minulle, mutta toisaalta muiden pakollisten aineiden pakollisuus on ainakin omasta mielestäni huomattavasti paremmin perusteltua, kuin ruotsin opiskelu. Jokapäiväisessä elämässä tarvitsee lähes koko ajan joitakin matemaattisia taitoja, ja ilman mitään käsitystä historiastaan ihminen on kuin muistinsa menettänyt haahuilija. Joidenkin aineiden pakollisuuden mielekkyydestä toki voidaan yhtä lailla keskustella, näin on esimerkiksi uskonnon kohdalla."

On hyvn tiedossa, että ruotsi on pakollinen, suoritettava aine siinä missä muutkin. Mutta sen ei olisi välttämätöntä olla tätä, ja itse asiassa, juuri tuo pakollisuuden tarpeellisuus tässä koko kirjoituksessa onkin kyseenalaistettu. ;) Olisiko sinulla joitakin hyviä syitä esittää, miksi ruotsin tulisi jatkossakin olla pakollinen koko väestölle?

Maria kirjoitti...

Ja siis oppiaineet eivät ole mitään ikuiseen kiveen hakattuja luonnonlakeja, vaan niitä on muutettu pitkin aikoja sen mukaan, mikä kulloinkin on katsottu parhaaksi niille, joita on tarkoitus opettaa. Joitakin asioita on poistettu koulu-opetuksesta, joitakin on tullut lisää, jotkin vapaaehtoiset asiat ovat tulleet pakollisiksi. Tällä hetkellä esimerkiksi tosiaan keskustellaan siitä, mitä uskonnonopetukselle tulisi tehdä, ja yksi vaihtoehto on poistaa koko aine oppiainekartalta ja siirtää sen historiallinen sisältö historiantunneille ja lisätä filosofian ja etiikan opetusta. Edellisessä lukiouudistuksessa tuli filosofiasta yksi pakollinen kurssi kaikille, kun aiemmin koko oppiaine on ollut valinnainen.

Muutoksia on mahdollista ja syytäkin tehdä. Pakkoruotsin kannattajat tuntuvat vetoavan johonkin muuttumattomuuden malliin, jossa asioihin ei saa kajota ja kaiken pitää olla aina samalla tavalla. Miksi? Maailma muuttuu, kulttuurit muuttuvat, ihmisten asemat ja elämät muuttuvat, jotkin asiat ovat tarpeellisempia eri aikoina kuin jotkin toiset. Eikö koulutuksen tulisi heijastella tätä muutosta ja tarjota opetettaville ne parhaat eväät maailmassa toimimiseen? Palveleeko maanlaajuinen pakkoruotsi jotenkin tätä tarkoituksta? Jos niin, miten?

Ja toki jos koulusta löytyy muita oppiaineita, joiden tarpeellisuus voidan laajalti kyseenalaistaa, ne ovat yhtä lailla avoinna keskustelulle. Tätä ei toki pidä sekoittaa henkilöohtaisiin tykkäämisiin tai tykkäämättömyyksiin, tai siihen mikä nyt vaan on itsellee vaikeaa. Vaikeatkin asiat kun voivat kyllä olla hyödyllisiä, vaikkapa se matikka. Minä olen aina inhonnut matikkaa ja kammonnut tunteja, saanut huonoja numeroita (pitkän matikan aloitin vähän läpällä, mutta kun pääsinkin kursseista läpi, en viitsinyt enää lopettaa ja siirtyä lyhyelle) ja ymmärrykseni numeroista ja matematiikasta on aika lailla olematonta. Silti näen aika kiistattomasti sen tärkeyden ja merkityksen, ja sen, miten oleellinen osa se on nykyihmisen elämää. Numerot ovat kaikkialla.

Tässä pitäisi nyt niinkuin päästä siltä henkilökohtaiselta fiilistasolta tarkastelemaan tilannetta yhteiskunnan laajuisessa mittakaavassa ja arvioida asioita muiltakin kanteilta kuin siltä mistä on itse sattumoisin tykännyt koulussa. Samoin pitäisi kyetä nyt näkemään se, ettei asioiden tarvitse (tai ole edes mahdollista) olla aina niinkuin ne ovat nyt. Nykytilannekin pitää oikeuttaa jotenkin, koska sen ylläpito on yhtä lailla valinta kuin sen muutoskin.

Aurora kirjoitti...

Allekirjoitan. Vaikka ruotsinkielistä taustaa löytyykin, en aikuisena, järkevänä ihmisenä pysty objektiivisesti katsoen käsittämään, minkä vuoksi kaikkien suomalaisten tulisi osata ruotsia. Ns. porttiteoria on myös nykyään kyseenalaistettu: ruotsin kielihän käytännössä vie vain aikaa ja panosta niiltä muilta kieliltä, joihin se mukamas avaa "portteja" helpompaan oppimiseen. Eikö samaan kieliperheeseen kuuluvan saksan opiskelua voisi perustella samoin? Saksa olisi noin mutu-tuntumalla hieman käytännöllisempi kieli kuin pakkoruotsi.

Ruotsissa on kai 6 % väestöstä ruotsinsuomalaisia ja suomen kielellä on siellä virallisen vähemmistökielen asema. Miksi ruotsilla ei voisi olla samanmoista asemaa Suomessa? Se olisi käsittääkseni realistinen asema ruotsin kielelle Suomessa.

"Pakkomatematiikkaan" vertaaminen naurattaa - se kehittää todistetusti loogista päättelykykyä. Pakkofysiikka ja pakkohistoria sen sijaan sivistävät - tietenkin kielten opiskeleminen sinällään sivistää myös, mutta ei ruotsin kieli mikään muita sivistävämpi ole. Jos olisi, niin se voisi olla perustelu pakkoruotsille. Mitä tästä nyt voi sanoa; jos jotain, niin lobata yhdenasianpuolue RKP kyllä osaa.

Maria kirjoitti...

Aurora, erinomainen pointti tuo suomen asema Ruotsissa! :) Jotkuthan myös perustelevat pakkoruotsia sillä, että ruotsin kieltä ja suomenruotsalaista kulttuuria tulee pitää jotenkin elossa ja elinvoimaisena, mutta ei kai siihen nyt sitä pakkoruotsia tosiaan tarvita? Ja vähän vaikea onkin ymmärtää, miten se, että pakotetaan kaikki opiskelemaan kieltä, jota lopulta sitten osataan jotenkuten jos ollenkaan, auttaa pitämään ruotsin kielestä ja siitä kulttuuripuolesta huolta. Ja mikseivät alunperinkin huolehdi siitä itse ne, jotka sen itselleen tärkeäksi kokevat... :P Ja toisaalta, eikö samalla verukkeella sitten tosiaan pitäisi pakottaa kaikki opiskelemaan myös saamea ja venäjää, mahdollisesti viroakin. ;)

Se porttiteoria on kyllä tosiaan omituinen kyhäelmä. Jos haluaa oppia jotain kieltä, tehokkainta on varmaan opiskella sitä kieltä itteään, eikä ensin ruotsia. :P Oma kokemus tosiaan oli se, että ruotsi ja saksa menivät iloisesti sekaisin keskenään, eivätkä niinkään tukeneet toisiaan.

Ja toden totta, matematiikka kehittää myös loogista ajattelua, se on hyvä tuoda esiin. :) Kyllä sen paikka koulun pakollisissa oppiaineissa on aika lailla perusteltu, joskin toki aina voi sisältöjä miettiä, ja näinhän on vuosikymmenien saatossa tehtykin. Sama toki missä tahansa muussakin oppiaineessa.

Kaoka kirjoitti...

"Onhan lukiossa valittava pakkomatikkaakin. - -
- - Ja varmaan monille muillekin matikka tuottaa tuskaa ennemmin kuin kielet..."

Mutta ei kai tarpeellisuudesta puhuttaessa ole olennaista se, kuinka paljon kyseisen aineen opiskelu tuottaa kullekin tuskaa?
Ja eikö pakollisten aineiden kohdalla tule kiinnittää huomiota juuri siihen itse tiedon ja taidon tarpeellisuuteen.

Minä ainakin väittäisin matematiikasta olevan keskiverto suomalaielle enemmän hyötyä kuin ruotsista. Ja mainitaan nyt, että en todellakaan ole mikään matematiikkanero ja enpä juuri siitä matikasta mitään muista. Silti se tuntuu tarpeellisemmalta, ihan jo siksikin, että useampi ihminen suomessa ottaa esimerkiksi asuntolainan (taloumatikasta on huisiti apua korkojen yms. laskemisessa) kuin muuttaa Ruotsiin tai ruotsinkieliselle alueelle.

Pakkopsykologiat ja maantiedot voi perustella ihan yleissivityksellä (Onko ihmistä joka ei törmää koskaan ihan psykaan kuulumattomassakin elämässä Freudiin, Pavlovin koiriin ja oidipuskompleksiin? Tuskin.)

Ruotsia taas ei mielestäni voi perustella yleissivistykellä; eihän sitä opiskella muuallakaan maailman lukioissa tai yliopitoissa yleissivistyksenä? Jos se sitä olisi, niin kai sitä sitten opeteltaisiin muuallakin euroopassa ihan samaan tapaan kuin vaikka sitä matikkaa, psykaa, maantietoa ja niin edelleen.

Anonyymi kirjoitti...

Suomi on ainoa maa, jossa ruotsi on virallinen kieli, se pitää säilyttää, koska perinne ja RKP vai mikä SKP se nykyään on?!?!111

T kirjoitti...

Kannatan pakollista toista vierasta kieltä, jonka voisi itse valita. Ajattelisin kuitenkin, että siinä vaiheessa kun porukka pääsisi yli ex-pakkoruotsista, valitsisi yllättävän moni sen opiskeltavakseen - ruotsi kun näistä muista todennäköisesti tarjottavista kielistä (saksa, ranska, venäjä ainakin, espanjan vaikeusasteesta en tiedä) on helpoimmasta päästä. Ja yläasteikäisenä suurinta osaa ei todellakaan kiinnosta mikä on järkevää, vaan millä pääsee helpolla. :D

Huomasin muuten huvittavan seikan Tukholmassa viimeksi käydessäni: olin päättänyt yrittää sönköttää ruotsiani kassahenkilöstölle, mutta nämä käänsivät kielen englanniksi lähes heti. Miksi edes yrittää siis, kun äidinkielenään ruotsia puhuvat eivät ole kiinnostuneet siitä että mä olen valmis nolaamaan itseni ja edes yritän. :D Itse olen aina ollut tosi otettu jos ulkomaalainen sanoo Suomessa edes "kiitos" jos ei muuta osaa.

PS. Mulla ruotsi tuki todella hyvin saksaa - sanastossa kun on todella paljon samaa, pitää vaan muistaa vääntää se juuri kyseisen kielen muotoon.
Esim. plötsligt (ruots.) -> plötzlich (saks.)
Jos nyt kirjoitusasu edes meni oikein. ;)

Erica kirjoitti...

Jaaaa, no en minä ainakaan nyt voi väittää että olisin jossain vaiheessa (tähän mennessä!) tarvinnut jotain historiaa, uskontoa, psykologiaa, filosofiaa, kemiaa, fysiikkaa? Tosin eipä noista kaikki edes ollut aikoinani lukiossani edes pakollisia mutta silti. Perusmaantietokin varmaan tulee peruskoulussa opetettua.

Ja jos nyt joskus tulee tilanne että pitäisi tietää joku asia em. aineista niin ainahan sen voi siinä tilanteessa tai sitä ennen selvittää itselle.

Suomessa on aika paljon kaksikielisiä työpaikkoja esim. valtio, tulli, poliisi, ministeriöt, joissa työntekijöillä pitää olla valmius palvella ainakin myös ruotsilla.

Minä vaan pidän kyllä paljon enempi hyödyllisempinä kieliä kuin jotain muita aineita (esim. joku filosofia, psykologia?) ja siis ihan kaikkia kieliä. Niillähän sitä erotutaan työmarkkinoilla eikä suinkaan millään esim. filosofian taidoilla. Noin niinku yleisillä työmarkkinoilla, eikä mennä mitenkään erityisaloille.

Uskon että monella on asenneongelma ruotsiin. "En osaa enkä jaksa opiskella" eikä edes sitten yritetä opiskella sitää, koska se on ruotsi. Ihan samalla lailla ihmiset eivät osaa jotain filosofiaa tms mutta se opiskellaan ja luetaan eikä siitä tehdä ongelmaa itelle toisinkuin ruotsissa jota ei vaan haluta edes opiskella.

Voi olla että joku ruotsi ei ole hyödyllistä tai sitten on, mutta ei ne muutkaan aineet lukiossa ole välttämättä hyödyllisiä viitaten jo mainittuihin aineisiin.

Maria kirjoitti...

Erica, jos olet todella sitä mieltä, että koulusta löytyy noin paljon oppiaineita, joiden paikka siellä ei ole perusteltu, voit aivan vapaasti lähteä politiikkaan ajamaan niiden vapaaehtoistamista tai poistamista. Se on sinun oikeutesi. Tai jos et kannata tätä, minua kiinnostaisi valtavasti tietää, millä perustelet näiden mielestäsi hyödyttömien aineiden säilyttämistä kouluopetuksessa.

Itse tosin näen, että koulun tehtävä ei ole vain valmistaa uusia rattaanosasia työmarkkinoille, vaan ylipäätään tarjota sivistystä ja henkisiä valmiuksia arvioida ympäröivää maailmaa ja kykyjä/taitoja toimia siinä, ja työkaluja muodostaa ikiomaa maailmankuvaa. Maailman ja ihmisten toiminnan ymmärtäminen niin luonnontieteellisellä, yksilöpsykologisella kuin yhteiskunnallisellakin tasolla on tässä se ensimmäinen askel.

Toki koululaitoksessa on paljon muutakin vikaa kuin pakkoruotsi, joiltakin osin se vaikuttaa lähinnä paikalta lykätä muksut pois vanhempien jaloista tekemään jotain muka-tärkeää.

Jos aikoo suunnata töihin ministeriöön tai virkamieheksi, sitten voi aivan hyvin opiskella sen ruotsin. Toisaalta jos aikoo vaikkapa kauppiaaksi tai asiakaspalvelijaksi, hitto vaikka lääkäriksi itärajalle, venäjä on kiistatta parempi vaihtoehto. Jos haluaa mukaan kansainväliseen liiketoimintaan Euroopan mittakaavassa, saksa jyrää.

Yläaste ei suinkaan ole ainoa tilaisuus aloittaa uuden kielen opiskelua, ja kun nilkassa riippana ei ole sitä pakollista ruotsia, opiskelijalla on joustavammat mahdollisuudet vaihtaa kieltä tai aloittaa kokonaan uusi aiempien rinnalle sen mukaan, miten tulevaisuuden haaveet muotoutuvat. Eikö joustavuus ole parempi kuin ei-joustavuus?

Maria kirjoitti...

..Ja toki maailman ja ihmisten toiminnan ymmärtäminen ei ole kouluun sidottua siinä mielessä, että totta kai aina voi nämä samat asiat saada selville itsenäisestikin. Kirjasto on täynnä teoksia eri aihepiireistä, ja Internetin myötä tieto on tullut vieläkin lähemmäs. Joku voi aivan hyvin rakentaa tietämystään ja ymmärrystään perehtymällä asioihin itse, ja joissakin asioissa se on itsellänikin ollut se keino kehittää itseäni. Kuten on myös tullut esille, kielitaidonkin voi saavuttaa muutoinkin kuin istumalla oppitunneilla.

Mohn kirjoitti...

Mielenkiintoinen aihe ja melko lailla intohimoja herättävä näköjään. Minulla on tällä hetkellä melko neutraali suhtautumistapa ja vähän sellainen "seuraan sivusta ja katson miten homma etenee"-fiilis. Minusta mikään oppi ei ole koskaan turhaa. Se on eri asia tarvitseeko jotain vai ei mutta silti olen sitä mieltä, että oppi ei ole koskaan turhaa.

Toisaalta olen sitä mieltä, että jokaisella pitäisi olla oikeus valita mutta toisaalta mua ärsyttää suunnattomasti nykyihmisten itsekkyys ja itsekeskeisyys. 'MINÄ haluan sitä ja tätä ja ihan sama mitä sinä haluat, koska MINÄ haluan nyt tätä ja koska MINÄ haluan, sen on toteuduttava'. Kuinka moni sellainen, joka siellä "pakkoruotsin" tunnilla istuu häiriköimässä koska ei voisi vähempi se ruotsin opiskelu kiinnostaa, istuisi aktiivisena ja osallistuvana oppilaana jollain muulla kielitunnilla?

Ihmiset ovat erilaisia, toisilla on ns. matikkapää, toisilla ns. kielipää ja toisilla molemmat tai ei kumpaakaan ja toisilla pikkuisen molempia. Rohkenen myös väittää, että todella moni joka kuvittelee, ettei osaa matikkaa ja se ei kiinnosta _yhtään_, yllättyisi mitä kaikkea löytäisikään päänsä sisältä oikeanlaisella ja mielekkäällä opetuksella. Sama pätenee kieliin. Ja mihin vaan aineeseen. Kuka tahansa voi oppia piirtämään. Kenestä tahansa ei tule ammattitaiteilijaa mutta se ei sulje pois sitä faktaa, että kuka tahansa voi oppia piirtämään.

Minä olen opiskellut kolmea vierasta kieltä ja tehnyt sen olettaen, että niin kuuluu tehdä. Ihan niin kuin olen opiskellut matikkaa jne. Kaikki ovat olleet yhtä pakollisia (siis minulle henk.koht., ei minulla lakipykälistä sun muista ole ollut mitään käsitystä). Ruotsia tarvitsen koska Suomessa on laki joka määrää, että virkamiestehtävistä on suoriuduttava sekä suomeksi että ruotsiksi. Tosin olen sitä mieltä, että Suomen kaksikielisyys tarvitsisi pienen päivityksen kokonaisuudessaan.

Minusta englannin pitäisi olla "pakkoenglantia". Jos kieltenopiskelu olisi täysin vapaaehtoista niin varmasti löytyisi niitäkin jotka eivät sitten opiskelisi mitään kieliä. Minusta se olisi kansallisella tasolla erittäin köyhdyttävää sivistyksellisesti. Minusta se olisi vähän sama asia, kuin vaikkapa matematiikan muuttaminen täysin vapaaehtoiseksi. Vaikka inhoan ihmisten holhousta niin olen silti sitä mieltä, että joissakin asioissa ainakin osa ihmisistä tarvitsee pientä ohjausta.

Mutta mihin vedetään raja? "Pakkoruotsi" poistuu. Mitä seuraavaksi? "Pakkouskonto" pois? Mitäs sitten, lähteekö seuraavaksi liikunta, taideaineet ja kädentaitoaineet? Aivan varmasti aineelle kuin aineelle löytyy joku kitisijä joka inisee, että "mutku mä en tarvitse liikuntaa, eikä mun tarvitse osata ommella tai hakata vasaralla enkä koskaan piirrä enkä maalaa, ei mun tarvitse."

Nyt ei pidä luulla, että olisin "pakkoruotsin" kannalla ennemmin kuin sitä vastaan. Minusta pitäisi aktiivisesti pohtia vaihtoehtoja ja mahdollisia seuraamuksia ja vaikutuksia jne. sen sijaan, että väännetään kättä siitä pitäisikö sen ruotsin olla pakollista vai ei. Sitä kautta pystyttäisiin sitten myös paremmin arvioimaan ruotsinkielen tarpeellisuutta ja saataisiin perspektiiviä asiaan. IMHO.

Tulipas taas paatosteltua ja varmaan vielä kovin sekavasti. Tämä pikkuinen kommenttilaatikko jotenkin supistaa mun aivojen kykyä hahmottaa kokonaisuutta. ;-D

Mohn kirjoitti...

Hups, anteeksi kommenttiboksisi häiriköinnistä, sain jotain ihme virheilmoituksia joten en tiedä nyt sitten moneenko kertaan olen kommenttini laittanut kun yritin sitä osiin pilkkoa. Anteeksi! Tällaista tämä intohimoinen mielipiteiden jako toisinaan on. ;-)

Maria kirjoitti...

Mohn, kiitos pohdiskelevasta viestistäsi, hauskaa, että osallistut keskusteluun. :) Vaikka oletkin neutraalilla kannalla, vastailen itse siltä omalta kantiltani niihin juttuihin, mitä nousi mieleen viestiäsi lukiessasi. :)

Kaikki oppi voi toki olla edes jossain määrin ei-turhaa, mutta toisaalta ei se pitsinnypläyskään ole koulussa opiskeltava aine tämän takia. ;) Kaikesta tiedosta voi argumentoida olevan jotain iloa jollain tavalla, mutta silti koulussa ei opiskella kaikkea mahdollista, vaan hyvin valikoiduisti asioita, joiden katsotaan olevan mahdollisimman monille perustavanlaatuisia juttuja. Väitän, että ruotsi ei nouse kielistä muiden maailman kielten yläpuolelle tässä perustavanlaatuisuudessaan. :P ...Syistä, joita olen yrittänyt pohdiskella tuohon postaukseeni.

Miten se olisi köyhdyttävää, jos jotkut eivät opiskelisi ollenkaan kieliä? :P Kaikki eivät niitä kieliä kuitenkaan edes nyt tosiasiallisesti osaa opiskeluistaankaan huolimatta. Sitten eivät varmaankaan teekään mitään, missä niitä kieliä tarvitsisi. :> Työelämässäkin varmasti tämä muutos paperilla otettaisiin huomioon, eihän se vitonen englannista ja ruotsista nytkään tarkoita ikuisuustyöttömyyttä yksilölle, vaikka kielitaito parantaakin mahdollisuuksia saada töitä. Eivät kaikki työnantajat itsekään kieliä osaa. ;)

Tokikaan jonkun huonous jossain aineessa ei ole syy sen pakollisuuden poistamiselle, mutta toisaalta ei ole sen parempi syy myöskään sen pakollisuudelle. Ei se musta ole niin kamala ajatus, että kaikki eivät osaa kieliä, kuten eivät osaakaan. :P

Ja kaikista ei todellakaan tule niitä virkamiehiä. :>

Uskonnon opetuksen kyseenalaistamiselle on ihan hyviä perusteita, kannatan itsekin tällaisen selektiivisen, tunnustukisellisesti värittyneen oppiaineen poistamista tai muuntamista edes kaikille yhteisesti sopivaksi aineeksi. Olen tästäkin joskus blogaillut. ;)

Liikuntatuntien mielekkyydestä voidaan myös aivan hyvin keskustella, vähintään siitä on löydettävissä paljon parannettavaa nykyisellään lähtien jo sukupuolijaosta ja kilpailuhengen ylikorostamisesta. Liikuntatunnit tuottavat monille tarpeetonta mielipahaa sillä, miten ne on järjestetty, ja minusta se nyt ei ole tarkoituksenmukaista. Monet alkavat vihata liikuntaa ylipäätään juuri sen takia, että koululiikunnasta on jäänyt traumoja, ja liikkumisesta on jäänyt mielikuva kilpailuhenkisestä väännöstä ja takaraivoa & suoritustehoja tuijottavista kyttääjistä. Se on jo uhka kansanterveydellekin! ;P Liikunta pitäisi ehdottomasti voida esittää nuorille ihmisille kivana ja rentouttavana, mukavana asiana, jossa kaiken keskiöön ei nouse se miten nopeasti juokset tai kuinka monta kertaa jaksat nostaa punttia. Tai että tanssi on tyttöjen juttuja ja pojat pelaa aina vaan lätkää.

Kädentaitojen tunneista minulla ei ole kantaa, mutta kuten olen aiemminkin sanonut, kaikki oppiaineet ovat yhtä lailla avoimia keskustelulle mitä niiden pakollisuuden mielekkyyteen tai sisältöihin tulee.

Mä alan vähän väsyä siihen, että esiin tulee koko ajan henkilökohtaiset tykkäämiset tai muut fiilikset eri aineista. :> Ei ne liity. Ne eivät ole se pohja ja syy sille, miksi pakkoruotsin asemasta keskustellaan. Mä olen mielestäni aika laajasti pohtinut tässä muutamien muiden kommentoijien ohella tätä asiaa seurauksia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia arvioiden. :>

Kaoka kirjoitti...

"Jaaaa, no en minä ainakaan nyt voi väittää että olisin jossain vaiheessa (tähän mennessä!) tarvinnut jotain historiaa, uskontoa, psykologiaa, filosofiaa, kemiaa, fysiikkaa? Tosin eipä noista kaikki edes ollut aikoinani lukiossani edes pakollisia mutta silti. "

Niin no kuka tarvitee sitten mitäkin, mutta lukion asemahan on pitkälti yleissivistävä koulutus, ei mikään käytännön elämään valmentava oppikoulu. Näähän on mielipideasioita, mutta kyllä minä näkisin ukonnolla, psykologialla, filosofialla ja muilla olevan paikkansa nimenomaan yleissivistyksen tasolla. (Kemiasta en ole ihan niin varma ja fysiikkakin on niin ja näin. Fysiikassakin on kuitenkin jotain aika perusjuttuja; miten nopeuden tuplaantuessa liike-energia nelinkertaistuu (autoilijoille oleellinen tieto), kelvinit lämpötilanyksiköinä, eri energiamuodot joilla tuotetaan sähköä..)

Väitän myös, että erilaisten uskontojen tunteminen kuuluu ihan maailmanlaajuisesti yleissivistykseen, vaikkei niistä nyt arkipäiväisessä elämässä tulisikaan kenenkään kanssa juteltua.
Samoin on psykologian perusteiden laita, ainakin meillä siihen ainoaan pakolliseen psykan kurssiin kuului vain niitä tärkeitä asioita mitä kenen hyvänsä on ihan asiallista tietää (ihan siis näitä perusjuttuja että mitä mielisairaudet ovat ja miten ne eivät ole yksilön oma vika ja niin edelleen. Ne eivät ole kaikille itsestäänselvyyksiä.)


Mutta sitten on ruotsi. Kuten sanoin, ei sitä Briteissä, Saksassa, Ranskassa tai missään muualla kuin täällä Suomessa pidetä mitenkään yleiseen sivistykseen kuuluvana kielenä. Toisin kuin vaikkapa englantia.
Ja minä jotenkin koen, että pakollisena opikeltavien aineiden pitäisi olla tärkeitä ihan kanainvälisessäkin mittakaavassa ja kommunikoinnissa.

Kaikki kielet ovat yhtä arvokkaita, miksi meidän täytyy suosia ruotsia? Ja miksi se on aina suomalainen joka joutuu joustamaan ja puhumaan muita kieliä, kun olisi sama käyttää yhteistä kieltä; englantia? Toki on mukavaa osata muitakin kieliä ja niistä on ihan varmasti hyötyä, mutta ei siihen ketään kyllä pitäisi pakottaa.

"Mutta mihin vedetään raja? "Pakkoruotsi" poistuu. Mitä seuraavaksi? "Pakkouskonto" pois? Mitäs sitten, lähteekö seuraavaksi liikunta, taideaineet ja kädentaitoaineet? "
Tuo on kyllä sikäli hyvä pointti, kouluita löytyy paljon muitakin vähän kiikun kaakun olevia aineita, vaikka juuri joku musiikki ja kuvaamataito =P
Uskonto (tai siis elämänkatsomustieto) kyllä voidaan vielä varmasti perustella ihan tarpeelliseksi.

Rhia kirjoitti...

En aikonut tähän kommentoida ollenkaan mutta kommentoinpa kuitenkin. Minä en koskaan tykännyt ruotsinkielestä koulussa, mutta syy siihen oli lähinnä kotoa lähtöisin. Kotona kun jaksettiin aina muistuttaa tästä ikiaikaisesta Suomen ja Ruotsin kilpailu-asetelmasta: "ei väliä kuka voittaa kunhan se ei ole Ruotsi".
Ruotsi oli mulle käytännössä oppiaineena aika yhdentekevä, mutta niin oli musiikki, liikunta ja uskontokin. En silti näe että musiikin tai liikunnan opetus olisi ollut jotenkin turhaa. Uskonnosta en tässä yhteydessä edes halua keskustella.

Itse olen taipuvainen sille kannalle että erilaisten aineiden (myös kielien) pakollinen opetus on koulussa tarpeellista, ei välttämättä siksi että aineesta olisi tulevaisuudessa varsinaisesti hyötyä, mutta erilaiset oppiaineet antavat näkökulmia asioihin ja mahdollisesti auttavat lasta/nuorta jatkossa päättämään omasta ammatillisesta kiinnostuksestaan. Silläkin tasolla eri aineet ovat yleissivistäviä, eivät pelkästään tietoa lisäävällä tasolla.
Ja kun puhutaan pakkokielestä niin voitais kyllä samalla miettiä sitä olematonta "pakkoenglantia". Isoissa kaupungeissa ehkä voidaan kieli valita oman kiinnostuksen mukaan mutta aika iso osa suomen väestöstä asuu pienillä paikkakunnilla jossa englanti on käytännössä pakollinen kieli sillä todellakaan ei ole resursseja muiden kielten opetukseen. Minullekin englannin vapaaehtoisuus selvisi vasta aikuisena kun opiskelut oli jo suoritettu. Sitä ennen kukaan ei todellakaan edes kysynyt haluanko opiskella englantia vai en. Eipä sillä, englanninkielestä on ollut mulle paljon hyötyä mutta niin on ollut myös matematiikasta ja kuvaamataidosta jotka nekin olivat peruskoulussa pakollisia aineita.

Minä olen sitä mieltä että järkevin ratkaisu olisi antaa esim kolme kielivaihtoehtoa pakolliseksi kieleksi ja sen perusteella jokainen kunta/oppilaitos voisi valita mitä kieltä heillä pakollisena opiskellaan. Oppilaskohtaisen pakollisen kielen valitseminen voi aiheuttaa käytännössä ongelmia etenkin pienissä kouluissa. Pakollisen kielen poistamista kokonaan en kannata.

Janos Honkonen kirjoitti...

Tulipa itse jo vuosituhannen alussa kirjoitettua moinen teksti. Tarjosin sitä mm. Ylioppilaslehteen, mutta silloin ei vielä kelvannut. Kiva, että julkinen keskustelu on viimein julkisempaa kuin pelkkää netissä mutinaa.

Pakkoruotsi.net-sivun kanssa minulla ei ole mitään tekemistä, ne löysivät kirjoitukseni netistä ja halusivat vain julkaista sen.

http://www.pakkoruotsi.net/kielipolitiikka.shtml

Erica kirjoitti...

Juu, olen kyllä myös sitä mieltä, että lukio on yleissivistävä eikä se valmista mihinkään ammattiin. Sanoinkin vain esimerkkinä aineista, joita en ole tähän mennessä tarvinnut, en sanonut että ne välttämättä olisi turhia. Miksei siis ruotsiinkin voitaisi suhtautua ihan yhtä lailla yleissivistänä kuin muutkin (nämä filosofiat, psykologiat yms)?

En minä välttämättä ole pakkoruotsin kannalla, mutta välillä vaan ihmisten suhtautuminen ruotsiin on jotenkin "pakkotyyppiä" ja negatiivissävyttäistä. Ihmiset voisi suhtautua siihen neutraalisti ja samanlaisena aineena kuin muutkin aineet lukiossa. Väittäisin kuitenkin, että kielet ovat hyödyllisempiä kuin yksittäiset reaaliaineet.

Uuden kielen aloittaminen on aina helpompaa nuorena kuin vanhempana joten on se aina helpompaa aloittaa se ruotsi yläasteella tai lukiossa kuin sitten myöhemmin "silloin kun sitä pakosti tarvitsee".

Maria kirjoitti...

"Miksei siis ruotsiinkin voitaisi suhtautua ihan yhtä lailla yleissivistänä kuin muutkin (nämä filosofiat, psykologiat yms)?"

Miksi vain ruotsiin, miksei kaikkiin kieliin? Onko ruotsi jotenkin parempi kuin muut kielet?

Ruotsiin ei voi suhtautua yleissivistävänä sen takia, ettei se sitä ole, ainakaan sen enempää kuin muutkaan kielet, jotka siis ovat valinnaisia (paitsi käytännössä se englanti, kuten Rhia toikin esiin). Miksi ruotsin tulisi olla erityisasemassa?

Maria kirjoitti...

Mun maailmankuvaani muuten on muokannut valtavasti kemian tunnilla atomien ja molekyylien rakenteeseen perehtyminen. Kun selitettiin, miten suolamolekyylin atomit lomittuvat vesimolekyylien kanssa ja suola tällä tavoin liukenee veteen, ja siis tuotiin esiin se miten atomien varaukset muuttuvat kohdatessaan toisensa, se oli aivan valtaisa ahaa-elämys. Suolalla ei ollutkaan muita vaihtoehtoja kuin liueta veteen, koska atomit vain reagoivat toisiinsa tavalla, joka voidaan ainakin tässä mittakaavassa helposti ennustaa ja kuvata kaavamaisesti ja säännönmukaisesti. Tämä on myöhemmin saanut minut miettimään hirmuisesti maailmankaikkeuden luonnetta (ja opiskelemaan innokkaasti koulussa kemiaa ja fysiikkaa sekä näihin liittyen biologiaa (ja tähän liittyen psykologiaa), vaikka lukiossa kaksi ekaa menivätkin jo yli hilseen) ja sellaisia asioita kuin tarvitseeko universumi luojaa, jne. ;) Siinä on ainakin koululaitos onnistunut tarjoamaan yhdelle ihmiselle tiedonjyväsen, josta on kasvanut valtava puska. :P

Ei mene päivääkään, ettenkö pohdiskelisi ihmisten nykyisten toimien suhteita historiallisiin tapahtumiin tai taipumuksiin, ettenkö kytkisi ilmiöitä suurempiin konteksteihin tai ihmettelisi ruskan biologiaa, tai omaani, tai hyödyntäisi alkeellisia tietojani kemiasta pohtiessani kosmetiikan toimivuutta tai turvallisuutta.

Opiskeluissani filosofiset ja historialliset pohdinnat ovat nyt erityisen ajankohtaisia ja käytännöllisiä sitäkin kautta, että Tampereen yliopistossa tehdään uudistusta oppiaineiden koulukuntiin liittyen. On mietittävä kunkin alan tutkimusta ja sen painotuksia, mietittävä "keitä me olemme" ja esimerkiksi oman alan oppihistorian tunteminen on tässä avuksi.

Ei mene päivääkään, ettenkö ihmettelisi omaa aivokemiaani ja sen vaikutuksia mielialaani tai niihin mielen epätasapainoisuuksiin, joita minulla on ollut.

Monet poliittiset kantani ja muut ideologiset näkemykseni nojaavat osittain tukevasti historiaan ja eri aloihin, esimerkiksi sananvapauden tärkeys ja yksityisyydensuojan merkitys näyttäytyvät oikeastaan vasta kun alkaa katsella sitä lähihistoriaa, ja toki myös mitä muualla maailmassa tapahtuu juuri nyt.

Mä olen taipuvainen uskomaan, että monen monet ihmiset pohtivat ja ihmettelevät hyvin samanlaisia asioita, vaikkeivat ehkä hoksaakaan kytkeä sitä mitenkään siihen, mitä ovat koulussa (tai sitten itsenäisesti) oppineet. :P

Ilman kieltä ei ole keinoa kommunikoida, mutta toisaalta kielellä ei tee paljoa, jollei ole jotain kommunikoitavaa. ;)

Maria kirjoitti...

Ja Janokselle kiitos linkistä! :) On tosiaan hauskaa, että jotain muutosta asioihin ja suhtautumistapoihin voi nähdä näinkin lyhyellä aikavälillä. Monissa asioissa tuntuu, että asiat vievät vuosikymmeniä...

Maria kirjoitti...

Niin ja tosiaan, me emme voi rakentaa parempaa maailmaa ja elämää itsellemme tai muille small-talkkaamalla säästä eri kielillä. On meillä oltava jotain muutakin substanssia käymässämme dialogissa. :P That said, mä luen varmaan enemmän juttuja tällä hetkellä englannksi kuin suomeksi, joten en tokikaan mitenkään väheksy kielitaitoa itsessään. :P

Erica kirjoitti...

"Miksi vain ruotsiin, miksei kaikkiin kieliin? Onko ruotsi jotenkin parempi kuin muut kielet?"

Vertaus ei koskenut mitään muita kieliä vaan koski nimenomaan näitä muita pakollisia reaaliaineita.

Mutta voidaan toki vertailla ruotsia ja kaikkia maailman kieliä, käsitin vaan että tässähän oli kyse pakkoruotsista.

"Ruotsiin ei voi suhtautua yleissivistävänä sen takia, ettei se sitä ole, ainakaan sen enempää kuin muutkaan kielet, jotka siis ovat valinnaisia (paitsi käytännössä se englanti, kuten Rhia toikin esiin). Miksi ruotsin tulisi olla erityisasemassa?"

Ja joku filosofiako on yleissivistävä? Ihan samallalailla ruotsi on yleissivistävä kuin filosofia tai uskonto tai muu reaaliaine.

No nyt mennään taas henkilökohtaisuuksiin mutta ainakin minulle ruotsista on ollut enempi hyötyä kuin uskonnosta, filosofiasta tai historiasta. En ole ollenkaan tarvinnut mitään uskontoa tms työpaikoissani kun taas ruotsia olen tarvinnut ja ei, en ole ollut mitenkään erityisissä työpaikoissa. Väitän edelleen että ruotsi on paljon hyödyllisempi kuin filosofia, uskonto tai reaaliaineet.

Käytännössä reaaliaineet on lukuaineita ja ne oppii itsenäisesti paremmin kuin kielet itsenäisesti. Eli jos nyt myöhempänä tarvitsee jotain reaaliainetta elämässään niin se on helpompi opiskella itsenäisesti kuin että jos tarvitsee myöhemmin ruotsia niin uuden kielen opiskelu voi olla vaikeampaa itsenäisesti.

Maria kirjoitti...

Ruotsi on kieli siinä missä muutkin, ei sen erikoisempi tai parempi kuin muutkaan kielet, jotka EIVÄT ole pakollisia. Tai jos se on erikoisempi, se erikoisuus pitää perustella. Toistan kysymyksen: miksi juuri ruotsin tulisi olla pakollinen, kun muutkin kielet ovat valinnaisia? Miksi ruotsin tulisi olla tässä erityisasemassa?

Ja totta kai kun puhutaan kielestä, sitä on aika aiheellista verrata muihin kieliin. :D

Jos väität, ettet tarvitse elämässäsi mitään reaaliaineiden tietosisältöjä, se on toki sinun mielipiteesi, joskin olen aika varma, että olet kyllä niitä tietoja oikeasti elämässäsi lukuisia kertoja hyödyntänyt. Ruuanlaitto, terveellinen elämä, kosmetiikka, tietotekniikka, laihdutus, autolla ajo, alkoholin juonti, sukupuolitaudit, seksi, eläinten huolenpito ja omien raha-asioiden hoitaminen kaikki ovat juuri niiden reaali- ja luonnontieteellisten aineiden piirissä ja liittyvät hyvin oleellisesti biologiaan, fysiikkaan, kemiaan, historiaan, psykologiaan, matematiikkaan ja kyllä, jopa filosofiaan. Kun mietit mikä on oikein ja mikä väärin, se on jo filosofiaan liittyvää ajattelua, sillä joudut sattumoisin pohdiskelemaan moraalifilosofisia asioita. Kun mietit mikä on elämäsi tarkoitus tai mikä tekee juuri sinut elämässä onnelliseksi, olet taas niidn elämää suurempien kysymysten äärellä, johon filosofia, psykologia ja uskonto voivat antaa työkaluja.

Haluaisin edelleen kuulla vastauksen siihen, ettäpä jos todellakin näet koulussa nämä oppiaineet niin tarpeettomina, kannattaisitko niiden vapaaehtoistamista/poistamista, ja jos et, miksi et?

Huomaa toki myös että se, mitä on helppo (jonkun mielestä) opiskella itsenäisesti ei ole sama asia kuin sen hyödyllisyys tai käyttökelpoisuus.

Mohn kirjoitti...

Tarkennan sen verran, että se edellinen kommenttini oli tarkoitettu aika yleiseksi lätinäksi, ei varsinaisesti suoraksi kommentiksi mihinkään yksittäiseen kirjoitukseen tässä keskustelussa. Nyökyttelin melko lalla Kaokan ja Rhian puheenvuoroja lukiessani. ;)

Minusta kielitaidon puute on köyhyyttä siinä mielessä, että se tavallaan sulkee ihmisen oman kielensä ja kulttuurinsa sisälle. Englanti olisi siinä mielessä kiitollinen "pakkokieli", että sitä puhuvat niin monet ihmiset tässä maailmassa edes jonkin verran ja näin kommunikointi eri kieltä puhuvien ja eri kulttuurista tulevien ihmisten kanssa helpottuu.

Virkamiespointin toin esille koska täällä moni muukin kertoi ettei ole tarvinnut/on tarvinnut ruotsia johonkin. Tietenkään kaikista ei tule virkamiehiä ja niin kuin sanoin, Suomen kaksikielisyyspolitiikka tarvitsisi sekin mielestäni tuuletusta.

Minusta "pakkoruotsin" poistamiseen liittyvät tiiviisti muutkin aineet. Henk.koht. en haluaisi, että lopulta ollaan siinä pisteessä, että koulutus on erittäin kapea-alaista ja spesifiä ja nuorten pitäisi yhä vain nuorempana tietää mitä heistä tulee 'isoina' ja sitten räätälöidä peruskoulutuksensa sen mukaan. Minä en siis usko, että tässä pidemmällä tähtäimellä olisi kyse pelkästään "pakkoruotsista".

Enkä siis todellakaan vastusta pakon poistamista, kunhan pessimistisenä seuraan sivusta ja pelkään pahinta. ;) Toki tuo minun skenaarioni on enemmän ja vähemmän dystopiaa ja toivottavasti sellaisena myös pysyy. Mulle henkilökohtaisesti on ihan sama onko täällä ruotsi pakollinen vai vapaaehtoinen aine, minä olen lähinnä huolissani siitä mitä minkä tahansa pakollisen aineen poistaminen merkitsee tulevaisuuden kannalta. Noin niin kuin yleisesti kantaa ottaen. ;-)

Maria kirjoitti...

Minäkään en haluaisi koulutuksen olevan kapea-alaista ja tähtäävän vain uusien työntekijöiden kouluttamiseen yhteiskuntaan, nuorten joutuessa kohta varmaan jo ala-asteella lyömään lukkoon tulevan ammattinsa, mutta minusta se on aika lailla eri asia kuin keskustelu epäoikeudenmukaisista ja perusteettomista kouluaineista tai niiden kyseenalaisesta sisällöstä. :>

Mä kannatan iloisesti esimerkiksi enemmän sitä filosofian ja yhteiskuntatieteiden opettamista, koska katson niiden olevan ihmisen henkisiä ominaisuuksia aika laaja-alaiseesti kehittäviä juttuja. Esim. ne moraali- tai yhteiskuntafilosofiset pohdiskelut tuntuu monilla olevan jotenkin niin alkeellisella tasolla, että perustellaan vakka homojen oikeuksien laajentamisvastaisuutta jotenkin sillä tavalla että "no mies ja nainenhan se on aina ollu se juttu" tai "ihan luonnotonta!" :> Pahimmassa tapauksessa vedotaan tyyliin Raamattuun yhteiskunnan ikuisena ja absoluuttisena perustana. -.-

Samoin koulujärjestelmä kyllä itsessään tarvitsisi sitä uudistusta. Suorituskeskeisyys on varmaan se yksi pahin, ja ylipäätään sellainen hierarkkisuus. Toisaalta se valmentaa lapsia ja nuoria yhteiskunnan suorituskeskeiseen mentaliteettiin ja niin edelleen, mutta sekin on yhtä lailla ongelmallista... Jotenkin koulusta jäi hyvin paljon sellainen maku suuhun, että ihmisen arvokkuus mitataan suorituksissa ja siinä miten paljon muistaa kirjasta ulkoa asioita ja keksii miten opettajaa miellytetään, ja tietysti totellaan järjestelmää kyseenalaistamatta. Se ei ole sellainen ihmisyyden ja inhimillisyyden malli, jota itse kannatan ollenkaan. Ei ole terveellistä omanarvontunnollekaan.

Maria kirjoitti...

Lainaan tähän vielä pari kohtaa tuosta Janos Honkosen tekstistä, kun siinä oli niin hyvin muotoiltuna joitakin asioita, ja sanottu joitakin muita, mitä en edes itse ole tullut ajatelleeksi. Suosittelen toki kaikkia lukaisemaan sen läpi. :P
http://www.pakkoruotsi.net/kielipolitiikka.shtml

"- - Matematiikka, biologia, maantieto ja useimmat muut kouluaineet kuuluvat opetusohjelmaan kouluissa ympäri maailmaa, minkä lisäksi ne ovat suoraan sovellettavissa kaikkialla. Kyseisiä aineita voidaan pitää todellisina yleissivistävinä aineina, eivätkä ne todellakaan ole verrattavissa suomenruotsin kaltaiseen pieneen kieleen."

"Toinen yleinen perustelu oli, että onhan suomenruotsalaiselle vähemmistölle turvattava oikeus hoitaa asiansa omalla kielellään. Tätä tuskin on kukaan kiistämässä, mutta kun nykyistä toteutustapaa alkaa tarkastelemaan, sen matematiikka osoittautuu varsin mielenkiintoiseksi. Suomessa on noin 5,2 miljoonaa asukasta, joista suomenruotsalaisia on noin 290,000. Idealisoidussa tilanteessa jokaista suomenruotsalaista kohti olisi siis 16 ruotsia puhuvaa suomalaista.

Suomenruotsalaisista kuitenkin arviolta vain noin kolmannes osaa huonosti tai ei ollenkaan suomea, jolloin jokaista ruotsinkielistä ummikkoa kohden olisi lähes viisikymmentä ruotsia opiskellutta suomalaista, joista valtaenemmistö ei ikinä joutuisi puhumaan sanaakaan ruotsia. Tämä on järkyttävää opiskeluajan tuhlausta, etenkin kun keskimääräisen suomalaisen suurella vaivalla ja kalliilla rahalla hankittu ruotsintaito taantuu käytön puutteessa parissa vuodessa "tak-vassokuu"-linjalle."


"- - Nykyisessä tilanteessa jokaisen rovaniemeläisen virkamiehen pitää osata ruotsia siltä varalta, että hänelle tulisi pari kertaa vuodessa suomenruotsalainen asiakas, joka vielä todennäköisesti osaisi suomea. Suurin osa väestöstä ei tarvitse työssään ruotsia yhtään mihinkään, ja on perusteltua olettaa, että motivoitunut ja ammattiaan varten ruotsin kieltä opiskeleva henkilö saavuttaa vuodessa vähintään yhtä hyvän kielitaidon kuin kieltä pakolla vuosia tankanneet – kaiken lisäksi halvemmalla ja ilman ruotsin opiskeluun nykyisin liittyvää vastenmielisyyttä. Hauskana anekdoottina mainittakoon, että kysellessäni kuinka paljon ihmiset lähipiirissäni käyttävät ruotsia työssään, sain kuulla että eräässä helsinkiläisessä firmassa oli erikseen kielletty ruotsin puhuminen ruotsalaisten asiakkaiden kanssa siksi, että molemmat osapuolet olisivat samassa asemassa eikä väärinkäsityksiä syntyisi. "

"Olisin kyllä suonut, että ruotsin itäisen murteen sijaan olisin opiskellut samat viisi vuotta jotain suurta kieltä, jolle oikeasti löytyy maailmalla käyttöä. Kouluruotsilla ei tahdo tulla toimeen edes Ruotsissa, eivätkä oppilaat välttämättä tiedä, että kouluissa opetettava kieli on nimenomaan Suomen rannikkoalueiden murretta, jolla jotkut suomenruotsalaisetkaan eivät pärjää riikinruotsia puhuvien Ruotsin ruotsalaisten kanssa."

(Honkonen korosti jo aiemmin, ettei hänellä ole mitään tekemistä itse sivuston kanssa, mutta sanottakoot se tässä toistamiseen, ettei jää epäselvyyttä. :P Olivatpa vaan löytäneet tekstin.)

Mohn kirjoitti...

Juu, ymmärrän pointin mutta siinä meidän ajatusmaailmamme juuri eroaakin. Koska minusta sillä on vaikutusta tulevaisuuden koulusysteemiin mitä nyt päätetään ja tehdään eli keskustelu epäoikeudenmukaisista ja perusteettomista kouluaineista ja/tai niiden kyseenalaisesta sisällöstä liittyvät myös keskusteluun siitä pitäisikö niitä (esim. "pakkoruotsi") olla, mikä taas liittyy siihen mihin suuntaan ylipäätään koulusysteemi lähtee menemään.

Itse olen käynyt koulua missä opetetaan juurikin ajattelemaan omilla aivoilla ja kyseenalaistamaan ja pyritään olemaan tasapäistämättä ja välttämään suorituskeskeistä ja kilpailuhenkistä kaavamaisuutta. Valitettavasti suurimmassa osassa suomalaisia peruskouluja opetus jättää juurikin kuvailemasi kaltaisen jälkimaun oppilaidensa suihin.

Minustakin filosofiaan ja etiikkaan voisi mielellään panostaa mutta toisaalta, iso osa ihmisen eettisestä ja moraalisesta kivijalasta rakentuu siitä mitä kotona opetetaan. Minä luulen, että esim. suurimmat homofoobikot ovat fobiansa enemmän ja vähemmän perineet. Mikä ei toki tarkoita sitä, että ei pitäisi yrittää tehdä asialle jotain. Kannatan lämpimästi filosofian ja etiikan lisäämistä opetusohjelmassa.

Honkosen teksti on lukemisen arvoinen, ehdottomasti! Tuohon opetettavan ruotsin murteeseen liittyen voisin vielä lisätä, että täällä opetetaan suurimmassa osassa peruskouluja kaikkia kieliä samoin kuin suomenruotsia, eli aivan yhtä surkean epäautenttisesti ja niin, että nekin kuulostavat suomenruotsilta. Tö pöt. Mutta se onkin sitten jo aivan eri tarinaa eikä sinänsä liity tähän.

Maria kirjoitti...

Totta ihmeessä nyt tehtävillä päätöksillä on vaikutusta tulevaisuuteen, mutta tässä kohtaa en vain näe, miten pakkoruotsin muuttaminen vapaaehtoiseksi jotenkin johtaa kaventumiseen tai siihen, että pitäisi nuorempana vain tietää mitä haluaa isona tehdä. Mä näen, että se tarjoaa sitä joustavuutta ja enemmän mahdollisuuksia keskittyä niihin asioihin, jotka kulloinkin kiinnostavat (kyllä nuoriakin kielet nimittäin kiinnostavat, muutenhan ei kukaan niitä valinnaisia kieliä opiskelisikaan) ja toisaalta parempia mahdollisuuksia myöhemmin tehdä valintoja. :P

Tulee ihan vähän enemmän vapautta ja rentoutta, kun ei tarvitse edes sitä ruotsia ottaa lukkaria suunnitellessa huomioon, tai kuten omalla kohdallani, kirota miten se vie tilaa joltain muulta, mikä oikeastaan olisi myös kiinnostavaa itselle. :> Muahan ois se venäjä tosiaan napannut, mutta toisaalta olin niin kiinnostunut myös kaikenlaisista reaaliaineista ja kuviksesta, että kyllä näistäkin olisin löytänyt itselleni sen mieluisat kuusi kurssia käytäväkseni. :P Ei sitä tietysti jälkeenpäin osaa varmaksi sanoa, mitä olisi sitten tehnyt, vaikka opiskellut siltikin ruotsia, mutta ainakin se olisi sitten ollut oma valinta.. :>

Nojoo, olemme varmaan lopulta enemmän samaa kuin eri mieltä, vaikka tässä nyt tietysti tuleekin puitua kaikkea sitä, missä ehkä sävy(?)eroja löytyy :)

Ja totta on, että vaikkapa se homofobia on varmasti pitkälti kotoa opittua, olet siinä ihan oikeassa. Silti mä olen taipuvainen uskomaan ja toiveikas siitä, että tarjoamalla tietoa, sivistystä ja ajattelun työvälineitä sitä on mahdollista nuorenkin muuttaaa mieltään, tai edes perustella vähän paremmin ja uskottavammin omaa mielipidettään. :P Ehkä muissa, vähän vähemmän tunnelatautuneissa esimerkeissä tää homma toimisi paremmin. :P

A.Non123456 kirjoitti...

Tullaanpa sitten lusikka tanassa sopalle tältäkin suunnalta.

En juuri nyt kykene kovinkaan hienoon pohdiskeluun, mitä tässäkin kommenttiboksissa on kiitettävästi tehty, vaan jätän sen suosiolla teille fiksummille. Ajattelin kuitenkin kertoa pari esimerkkiä siitä, miksi itse koen ruotsinkielen opiskelun huonona vaihtoehtona. Taustasta mainittakoon sen verran, että olen päässyt ylioppilaaksi useita vuosia ennen tutkinnonuudistusta (eli ruotsin kirjoittaminen on ollut pakollista). Menestys oli varsin hyvä, sain siitä aikanani E:n. Siitäkin huolimatta, että vihasin aina koko ainetta sydämeni pohjasta sen epäreiluuden vuoksi...

Uskoisin, että monen muunkin mielestä ruotsin opiskelu pienen vähemmistön vuoksi tuntuu äärimmäisen epäreilulta, varsinkin, kun kyseisen vähemmistökielen edustajat puhuvat useimmiten vähintäänkin yhtä hyvää suomea kuin me suomenkieliset. Todellisuudessa ruotsin kielen pakko asettaa useimmiten suomenkieliset heikompaan asemaan, sillä meillä, jotka emme kyseistä kieltä päivittäin tarvitse, on ruotsin sanasto ja rakenteet huomattavasti pahemmin hukassa kuin ruotsinkielisten suomen vastaavat => ilmaise nyt itseäsi uskottavasti haparoiden ja sönköttäen...

Puhuin vähän aikaa sitten töissä ollessani yhden kaksikielisen asiakkaan kanssa (sujuvasti suomeksi!!) kaksikielisyydestä. Hänen mielestään minun olisi tärkeää osata ruotsia, "jos vaikka joku henkilö tulee (tähän liikkeeseen X) eikä osaa ollenkaan suomea, ethän voi muuten neuvoa häntä". Enkä siis työskennellyt missään valtion virastossa... olin aika hämmentynyt keskustelun jälkeen. Miksi joku muu saisi olla yksikielinen, mutta minä en?

Eräs ranskalainen ystäväni, joka nykyisin asuu vakituisesti Suomessa, pitää Suomen kaksikielisyyttä pelkkänä elitisminä, jolla pieni vähemmistö saa nostettua omaa statustaan. Yllämainitun tilanteen kaltaisten tapausten osuessa omalle kohdalle tulee väkisinkin sellainen olo, että kaverilla taitaa olla aika tarkka näkemys aiheesta.

Maria kirjoitti...

Joo, kyllä olisi sangen mielenkiintoista kuulla miten tämä ruotsin erityisasema oikeutetaan. Tai no siis, onhan noita argumentteja nyt kuultu aika lailla. Poliitikotkin jaksaa jauhaa kielitaidon rikkaudesta, vaikkeivat perustelekaan miksi juuri ruotsin kielen osaaminen on jotenkin erityisen rikastuttavaa verrattuna vaikkapa sen venäjän tai jonkin muun suuren kielen osaamiseen... Sitä kielitaidon rikkautta kun tosiaan voi siis soveltaa mihin kieleen tahansa. ;o Parasta toki, jos poliitikot vetoaa perusteluissaaan siihen "no tää on laissa joten näin pitää olla". *facepalm* Siinä meillä varsinaisia edustajia ja lainsäätäjiä!

Kyllä se tosiaan epäreilulta tuntuu, että 90% kansasta pistetään kuluttamaan aikaansa ja energiaansa vuosikausia kieleen, jota ehkä murto-osa tulee koskaan oikeasti elämässään tarvitsemaan tai hyödyntämään, ja tämä sen 5% väestön ja RKP:n takia. Kuka voi väittää, että se EI ole epäreilua? >_<

Mä taisin kirjoittaa just sillein, että ruotsista oli tullut vapaaehtoinen kirjoitettava, mutta kirosin ja kelasin, että kun tähän nyt on se viisi-kuusi vuotta laitettu opiskelun muodossa, niin kirjoitetaan prkl. :P C tuli. Opiskellessa asia kyllä kans vaivasi, mutta tosiaan muuten oli ihan hauskaa eikä ruotsi nyt ylimaallisen vaikeakaan kieli ollut, vaikka se saksa toikin lisähaastetta. Toisaalta lukiossa mun pitkä saksa meni ihan päin kuusia ja mäkiä. :P Sen melkein jätin kirjoittamatta, mutta taas, kun siihen nyt oli aikaa laitettu ja vielä kaksi vuotta enemmän kuin ruotsiin, tein sen pois (B).

Mohn kirjoitti...

Juu, allekirjoitan, että aika lailla samoissa mennään. ;-) Vaikka olenkin sanonut, että mulle on ihan sama onko se ruotsi pakollista vai vapaaehtoista niin se ei päde siihen millaista keskustelua mediassa asiasta käydään ja miten poliitikot mielipiteitään esittää. Koska en ole vielä kuullut/lukenut yhtäkään oikeasti hyvää ja vedenpitävää ja ennen kaikkea järkevää argumenttia, joka selkeästi perustelisi ruotsin pakollisuuden tarpeen. Juu, edelleen olen sitä mieltä, että mikään oppi ei ole turhaa.

Totta ihmeessä nyt tehtävillä päätöksillä on vaikutusta tulevaisuuteen, mutta tässä kohtaa en vain näe, miten pakkoruotsin muuttaminen vapaaehtoiseksi jotenkin johtaa kaventumiseen tai siihen, että pitäisi nuorempana vain tietää mitä haluaa isona tehdä.

No minä siis pelkään sitä, että jossain vaiheessa ollaan karsimassa muitakin aineita ja perustellaan sitä mm. sillä, että poistettiinhan ruotsin kielikin pakollisista. Ja/tai että tullaan siihen tilanteeseen, että kaikki aineet on valinnaisia ja jokaisen pitää valita X määrä aineita mutta sillä ei ole väliä mitä ne ovat ja sitten jossain vaiheessa ollaan siinä pisteessä, että pienten lasten pitää tietää mitä heistä tulee osatakseen valita juuri oikeat aineet (tai pahimmassa tapauksessa heidän puolestaan tehdään valinta mitä heistä tulee ja valitaan aineet). Kuten aiemmin jo kirjoitin, on tuo toivottavasti silkkaa dystopiaa, kunhan selvitin mitä tarkoitin.

Mulle on tosin vaikeaa ymmärtää tuota valinnaisuutta asiana, koska mulle ei mikään ole koskaan ollut valinnaista. Paitsi vapaaehtoinen ylimääräinen ranska lukiossa (saksan, enkun ja ruotsin lisäksi, jotka siis oli "pakollisia"). Hyvin sinne lukujärjestykseen mahtui kaikki. Ymmärrän toki ettei mulla ole paljon varaa puhua, koska olen aina rakastanut kieliä ja ollut utelias oppimaan lähes mitä vaan mitä mulle on silmien eteen annettu. En siis voi oikeasti tietää miltä se tuntuu, kun jokin asia on todella vastenmielistä opetella. Yritän kuitenkin parhaani ymmärtääkseni.

Maria kirjoitti...

Mun mielestä tosiaan pitää kyllä voida muuttaa toimintatapoja, jos niin katotaan hyödylliseksi. :P Totta kai sen hyödyn ja tarpeellisuuden tulee aina palvella ihmisiä itseään, ei vain yhteiskunnan tarpeita saada uutta karjaa pompoteltavaksi, semmoista tosiaan vastustan kovasti. :> Pääasia olis, että ihmiset saisivat ja voisivat kasvaa ja kehittyä itsenäisesti ajatteliviksi olennoiksi ja toivottavasti tehdä sen niin paljon omaehtoisesti kuin on mahdollista ja käytännöllistä toteuttaa. :>

Mulle ei kai mikään ole ollut oikeasti vastenmielistä koulussa, paitsi nyt se matikka ja joiltakin osin liikunta, mutta mua vaan harmitti lukiossa hirveästi se, että kun jokin asia olisi kiinnostanut, mutta piti tehdä niitä valintoja kaiken muunkin kiinnostavan osalta, niin ei vaan ehtinyt opiskella kaikkea, mitä olisi halunnut. Olisin ollut ihan valmis vaihtamaan sen ruotsin johonkin muuhun, vaikkei ruotsi minulle ollutkaan mitenkään vastenmielinen. Oli vain muita juttuja, jotka olisivat kiinnostaneet vieläkin enemmän.

Maria kirjoitti...

Ja mun kokemus muuten lukiossa oli se, että oli aika paljon valinnaisuutta, vaikka olinkin vajaan 200 oppilaan lukiossa siellä takahikiäkäpylässä. Sai ensinnäkin päättää matikkalinjansa ja vielä senkin sisällä sen, kävikö vain pakolliset vai myös syventäviä, ja reaaliaineista mun aikana filosofia oli täysin valinnainen ja psykakin muuten taisi olla, jos en nyt väärin muista. Fysiikasta ja kemiasta yhdet ja oliko bilsasta kaksi vai kolme pakollista. Syventävissähän sitten muistini mukaan kursseja löytyi useista aineista vähintään se viisi tai kurssi kurssia, ja sitä sitten sai valita painotuksiaan. Mua kiinnosti hirveästi reaalit, joten päädyin opiskelemaan lähes niitä kaikkia enemmän kuin pakolliset, näistä vain filosofiasta ja psykasta sain mahtumaan kaikki mahdolliset kurssit lukkariin. :P Joko kursseja meni yksinkertaisesti päällekkäin, tai sitten niitä ei järjestetty tarpeeksi usein. Joitakin juttuja oli vaan se yksi kurssi lukukaudessa, niin taisi olla esim. sen venäjän kanssa. Teinköhän mä lopulta sit jonkun 84 kurssia tai jotain sinne päin.

Kirjoituksissa ehdin kirjoittamaan vanhanmallisen syksyllä, ja vastasinkin varmaan viiteen eri aineeseen - siitäkin näki sen, millasta sillisalaattia olin haalinut itelleni reaaliaineista. :D Kuvistakin kävin himona parit ylimääräiset sen hauskuuden takia, diplomi jäi sitten tekemättä. Lisäksi kävin kaikkia jänniä ilmaisutaidonkursseja ja vastaavia. Ne taas oli järkätty myöhään iltapäiville, eivät menneet minkään kanssa päällekkäin...

Pitkän matikan (oliko joku 9 pakollista?) vaihtamalla lyhyeen (6 pakollista?) olis toki myös saanut lisää kurssitilaa, mutta toisaalta lyhyt matikka oli laadultaan niin ongelmanratkaisukeskeistä, etten olisi varmaan oikeasti pärjännyt siellä :DD Pitkässä kun tarvitsi vain vähän pyöritellä kaavoja laskimella, ja kaavatkin sai luntata Maolista... Toisaalta ne pari matikan syventävää oli kyllä aika kyseenalaisesti käytettyä aikaa, kun en matikkaa lopulta kirjoittanut ollenkaan. Siitä olis saanut sen pari kurssia. Toisaalta ruotsia oli se myös sitten se kuusi pakollista. -.- Lisäksi kyllä tein abikurssin.

Toki saksankin olisin voinut vaan lopettaa, mutta jotenkin siitä olin erityisen ylpeä, kun porukkaa oli tipahdellut pitkin vuosia kyydistä, että roikuin kynsin hampain sitten siinä kiinni, vaikka matikan jälkeen saksan tunnit olivatkin niitä inhottavimpia ja mietin sitä lopettamistakin. ;P Ei vaan pysynyt kärryillä sanaston laajentumisen kanssa ja se kielioppikin alkoi siinä samalla haparoida ja unohtua. Ehkäpä kuitenkin jaksoin sitä ja olin ylpeä itsestäni juuri sen takia, että olisin voinut koska vaan luovuttaa, mutten tehnyt sitä. :P

Ei se kyllä helppoa ollut, peruskouluaikana sain siitä lähes pelkkiä kymppejä ja lukiossa numerot laskivat tasaisesti kurssi kurssilta sinne vitoseen, kyllä se itsetunnonkin päälle otti aika hitosti. :> Yrittää siinä sit olla motivoitunut jossain, jossa kokee olevansa yhtäkkiä tosi paska (koulujärjestelmä, koulujärjestelmä!) :P Mää kelasin pääsenkö edes läpi kirjoituksista, kannattaako edes osallitua, joten se B oli mulle aikamoinen lottovoitto. ;P

Oho, tulipa pitkä lukiopohdinta.. :P

Outi kirjoitti...

En ole ihan varma kummasta olen enemmän järkyttynyt: siitä miten intohimoisesti jotkut puolustavat pakkoruotsia vai siitä että joku sanoi ettei englanti ole tärkein kieli. Taidetaan elää jälkimmäisen kanssa eri universumeissa. Ja saksako tärkeämpi Euroopan mittakaavassa? Salli mun nauraa. Kielitaito on osa sivistystä, toki, mutta jos nyt pitäisi optimoimaan alkaa niin voisikohan jossain käydä vaihdattamassa saksa ja ruotsi ranskaan ja venäjään :P

Mutta siitä pakkoruotsista: onhan ruotsi ihan nice to know ja sen osaamiselle on päteviä(kin) perusteluita, mutta jos toisessa vaakakupissa painaa jonkun ns. maailmankielen opiskelu niin on sulaa hulluutta laittaa ikäluokka toisensa perään tavaamaan ruotsin verbejä.

Stazzy kirjoitti...

Tuohon englannin pakollisuuteen kerrottakoon, että minä olen elävä esimerkki ihmisestä, joka opiskeli englantia A2-kielenä. Eli ala-asteella kaksi vuotta (tosin neljän vuoden opetussuunnitelman), yläasteella vain seiskalla ja sitten lukiossa.

Ruotsia opiskelin sen mitä nyt keskipitkässä opiskellaan, sain hyviä arvosanoja... enkä ole sittemmin koskaan oikeasti kieltä tarvinnut. JOS nyt joku päivä tarvitsen, niin sitten opetellaan uusiksi.

Henk.koht. kannattaisin nimenomaan sitä "pakollisen vapaaehtoisen" kielen systeemiä. Jos ruotsia halutaan tukea, olisi silloin aivan mahdollista pakottaa koulut tarjoamaan myös ruotsi yhtenä niistä kielistä.

"Pakkopsykologiat ja maantiedot voi perustella ihan yleissivityksellä (Onko ihmistä joka ei törmää koskaan ihan psykaan kuulumattomassakin elämässä Freudiin, Pavlovin koiriin ja oidipuskompleksiin? Tuskin.)"

Sitä paitsi, pakkopsykologiaa taitaa olla lukiossa jopa yksi kurssi. Maantietoakaan ei lukiotasolla ole kai kuin kaksi tai kolme pakollista kurssia.

simpanssifilosofi kirjoitti...

Kyllä se pakkoruotsi sieltä vähitellen ammutaan alas. Paineet alkavat olla poliitikoilla jo aika hirveät. Silti kaikki puoluejohtajat marssivat vielä kiltisti RKP:n talutusnuorassa!

Viimeksi Sinnemäki mitätöi Braxin suosiollisella avustuksella puoluevaltuuskunnan päätöksen lieventää pakkoruotsin asemaa.

Minun on aika vaikea ymmärtää, että monet suomenkielisetkin ovat pakkolakien kannalla. Monilla tuntuu olevan perusteluna se helpoin: mollata vapauden kannattajia surkeasta kielipäästä.

Itse sain lukiosta niin hyvät ruotsin arvostelut kuin on ylipäätään mahdollista saada. Silti minusta ei olisi ollut mitään hyötyä, jos olisin virkamiesurallani joutunut palvelemaan ruotsinkielisiä asiakkaita.

Maria kirjoitti...

Joo, kyllä se alkaa vaikuttaa sen uskomattomammalta, mitä enemmän sitä kelailee. Mutta ehkä se aika ottaa loputkin poliitikot kiinni. Nythän jo vihreät ja persut ovat asettuneet sille kannalle, että pois pakkoruotsi.

Ja mä olen kyllä jo tosi väsynyt niihin vihjailuihiin siitä, että tasa-arvoisemman kielilain kannattajat ovat vaan asennevammaisia ja huonoja ruotsissa. Pitääks alkaa tykittää takasin, että ite ootte vaan tommosia opettajan perseennuolijahikuja ;P ...Ja ollaan takas ala-asteella. Että niinkun yrittää ite argumentoida hyvin asiallisesti ja yhteiskunnalliselta pohjalta, ja takasin tulee hyvin usein just tota "et vaan tykkää ruotsista / oot vaan paska siinä". ARGH. ;P

Janos Honkonen kirjoitti...

Mä olen oikeasti vähän pöllämystynyt kun olen tänäänkin lukenut julkista keskustelua aiheesta. Joskus silloin vuosituhannen alussa kun itse tästä jaksoi tosiaan jutella, tuntui aika kaukaiselta ajatukselta että kukaan ns. mainstream-poliitikko sanoisi mitään järkevää pakkoruotsikysymyksestä aikoihin, oletin rehellisesti että tämän keskustelun nouseminen valtavirtaan, saati sitten vaalikysymykseksi, olisi paljon kauempana tulevaisuudessa.

Itse asiasta ei ole juuri jaksanut pitää ääntä viime vuosina, netissä kun pyörii se sama "mutta kun ruotsin kieli on suomalaista kulttuuriperintöä" + "mutta kun kaksikielisyys on rikkaus" + "mutta kun ruotsinkielisten edut on turvattava ja siihen kelpaa vain pakkoruotsi" vs. järkiargumentit -ralli, jonka käymistä läpi verenpaine ei kovin montaa kierrosta kestä :)

Noin ihan huvittavana anekdoottina, tajusin tuossa eräänä päivänä että olen tarvinnut työyhteyksissä enemmän lukiossa opiskelemaani latinaa kuin ruotsia. Kertaalleen kesätyöpaikkaan tuli italialaisia, joiden kielivalikoima oli kovaa puhuttu italia ja todella todella huono englanti. Latina-englanti-pidginillä tuli sitten myytyä niille kalastuslupa ja vuokrattua mökki. :) Työyhteyksissä on ruotsalaisten kanssa tullut puhuttua aina englantia, se kun on ollut kaikkien osapuolien kannalta helpompaa.

Anonyymi kirjoitti...

Jee, jollain muullakin on sekoittunut saksa ruotsiin - lopputuloksena allekirjoittaneella on yks sekasikiökieli, jolla ei tee mitään ja jota ei nyt kohta kymmeneen vuoteen oppivelvollisuuden jälkeen ole tarvinnut sanaakaan. Ei ruotsia eikä saksaa. Joten enää ei sekoitu, kun mitään ei muista.

Paljon paremmin olisi voinut nekin kymmenet (sadat?) tunnit käyttää joilla noita on esittänyt opiskelevansa.

-an

Anonyymi kirjoitti...

P.S. Ja tosiaan ne ruotsintunnit voisi vaihtaa kuvaamataitoon (jonka senkin voisi päivittää 2010-luvulle ja nimetä uudelleen vaikka visuaaliseksi osaamiseksi). Taiteen ymmärtäminen ja kuvanlukutaito olis nyky-yhteiskunnassa huomattavasti olellisempi taito, kuin kieli, jota et mahdollisesti koskaan tarvitse sanaakaan. Saattaisi edistää sitä nuorten psyykkistä hyvinvointiakin, josta aina puhutaan mutta jonka eteen ei kukaan mitään oikeasti tee.

-An

sanaton kirjoitti...

Paljon hyviä perusteluja puolesta ja vastaan.

Olen palvellut kaupan kassalla ruotsiksi asiakasta. Lisäksi virkamiespalveluiden tulisi sujua ruotsiksi, ellei kielilakiin saada muutosta.

Silti nyt opiskeluinnon taas kasvettua harmittaa, ettei sitä ruotsin taitoa ole tullut pidettyä yllä. Esimerkiksi historian opinnoissa suurin osa suomen ja ruotsin historiaa käsittelevästä aineistosta on ruotsiksi.

Kannattaisin silti edes jonkinlaista kielikokeilua varsinkin itärajalla. Miksi edes kokeilu teilataan politiikassa täysin?

Hannu Koho kirjoitti...

Hyvää pohdiskelua Marialta, ja monella muullakin.
Yllättävän nurkkakuntaisia näkemysiä esiintyy vielä nuortenkin keskuudessa, ikään kuin ei nähtäisi Suomen rajojen ja Ruotsinvallan aikojen ulkopuolelle ollenkaan?

Ruotsissa muuten opiskellaan kieliä:
http://tidningenkulturen.se/debatt-mainmenu-91/samhe-mainmenu-134/6795-vilka-sprak-ska-man-laesa-i-grundskolan

"..spanska av 28 procent, tyska av 22,4 procent och franska av 15,6 procent.."

Järisyttäviä lukuja kun vertaa tärkeään kilpailijamaahan Suomeen!

Koululaisten vanhemmatkin ovat jo alkaneet tehdä politiikkaa:
www.adessit.com/kielivalinta

Lina kirjoitti...

Pari kysymystä:
Jos minä olen oppinut suomea (en osannut sanaakaan kun olin lapsi, koko sukuni on ruotsinkielinen, tulen ihan ruotsinkielisestä paikkakunnasta ja olen oppinut suomea koulussa ja tv:stä) miksi ette te voisi oppia ruotsia? Jos minä jaksoin opiskella suomea englannin sivulla, miksi ette te jaksaisi oppia kaksi kieltä? Onko todella huono asia että saa oppia? Eikö tässä ole kyse asenteesta?

Maria kirjoitti...

Voi oppia, ja jotkut oppivatkin. Miksi pitäisi olla pakko sen sijaan? Asenteet ovat negatiivisia, eikä sitä pakkoruotsilla paranneta.

Niina kirjoitti...

Olen ehkä vähän myöhässä, mutta:

miksi aina nostetaan vain itäraja ja itärajan tarpeet oppia venäjää? Missä keskustelu siitä, että saamelaisalueella tarjottaisiin mahdollisuus opiskella pohjois-, inarin- tai koltansaamea ruotsin tilalla?

Itse inarinsaamelaisena opiskelin ruotsia B1-kielenä ja omaa kieltäni, inarinsaamea B2-kielenä, vieraana kielenä. Todella loogista ja järkevää. Oli mulla lukiossa vielä ranskakin opiskeltavana. Englanti mulla oli A1-kieli ja tosiaan se saamenkieli on kulkenut satunnaisesti siinä sivussa (1-3lk ja lukion ajan "opettajapulan" eli rahapulan vuoksi).

Minä opiskelin lukiossa omaa kieltäni kaksi tuntia viikossa netin kautta (sain suoritettua lukion aikana muistaakseni kokonaista neljä kurssia hitaan tahdin vuoksi)ja samaan aikaan, paljon tärkeämmäksi nostettiin ruotsi (8 kurssia) ja ranska (6 kurssia). Ruotsia opiskelin ammattikorkeassa pari viiden opintopisteen kokonaisuutta ja ranskaa en ole puhunut sanaakaan viimeisen ranskantunnin jälkeen. Sen sijaan olen nyt työpaikassa, ja inarinsaame on pääasiallinen työkieleni. Ja voi kyllä, olisin niin onnellinen jos olisin kaiken sen ruotsin ja ranskan opiskeluun käytetyn ajan opiskella omaa kieltäni.

Olenko minä ainut joka näkee tässä systeemissä jotakin vikaa?

Ruotsin tilalle tosiaan se pakollinen kieli, jonka saa itse valita ruotsin, venäjän, pohjoissaamen, inarinsaamen ja koltansaamen väliltä. Nämä viisi kieltä ovat ne, joita kotimaassa puhutaan ja siksi näin. Norja voisi myös olla ok, koska varsinkin pohjoisessa norjaa todellakin tarvitsisi (vaikkakin pohjois-Norjassa ja pohjoisnorjalaisten kanssa pärjääkin ihan hyvin pohjoissaamella). Ranska, saksa, espanja ja kumppanit saavat olla vapaaehtoisia kieliä niinkuin ne nytkin ovat.

Mielestäni olisi vähintäänkin kohtuullista, että saamenkielistä ja niiden tarpeellisuudesta jaksettaisiin puhua aina pakkoruotsikeskustelun yhteydessä.

Ja mitä tulee siihen pakkoruotsin poistoon ja siitä mahdollisesti seuraaviin muiden aineiden poistoon, niin uskonnonopetus joutaisikin uudistua, ja kyllä ne taideaineetkin sieltä pikkuhiljaa katoavat kun ihmisiä ajetaan yhä enemmän siihen ajattelutapaan, että kaikki on vain suorittamista ja vain tuloksilla on merkitystä.

Maria kirjoitti...

Niina, monella ei varmasti ole tietoa saamelaisten kielipoliittisista intresseistä, kun meillä ei ole pakkosaamea kato... :S:S Eikun, läppä läppänä.

Siis tietoa ei ole kovin paljoa saamelaisista, se lienee fakta, ja tosiaan, heistähän ei puhuta juuri mitään missään yhteyksissä! He usein unohtuvat tyystin, ja se on kyllä paha ongelma. :/ Ehkäpä tuo ehdotelmasi saamenkielisille alueille kieliopinnoiksi voisi auttaa tilannetta, ja ehdottomasti yritän ainakin itse seuraavissa keskusteluissa pakkoruotsista, missä se ikinä tapahtuukin, nostaa myös näkyvämmin nämä saamenkielet pöydälle. :)

Niina kirjoitti...

Saamelaisista ei tosiaan juurikaan näe julkista keskustelua. Ehkä ihmisillä ei vain kiinnosta, kun meitä on niin vähän. Ja tietoisuus on niin surkeaa, että välillä saa aivan oikeasti purra hammasta ja yrittää rauhallisesti selittää, että ei, me ei asuta laavuissa ja ei, mulla ei oo poroja ja ei, mulla ei oo mustaa tukkaa ja länkisääriä ja kyllä, mulla on netti ja telkkari.

Mutta hienoa kuulla että aiot nostaa asian esille jossain vaiheessa. :)

Maria kirjoitti...

Mustakin on oikeastaan tosi outoa, että näin vähän tietoa on, ja yleisessä keskustelussa saamelaiset on ihan näkymättömissä. Mäkin oikein aloin miettiin, että mitä mä oikeastaan tiedän skandinaavisista saamelaiskansoista tai suomalaisista saamelaisista ja heille tärkeistä kysymyksistä (lukuunottamatta niitä ketun poroja!), ja ei oo paljoo kyllä se. Miten voikin olla näin, että koulussakaan ei lopulta paljoa asiasta puhuta tai anneta tietoa? Saamenkielisiä uutisia olen pari kertaa katsonut, ja ihan kuin vieraaseen maailmaan katsosi sitä kautta. Tosi huolestuttavaa kyllä!

Mutta pitämällä aihetta esillä tätäkin voi ehkä korjata parempaan suuntaan... Tässä sinäkin jo kommentoimalla aihetta tästä näkökulmasta herätit tietoisuutta. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...