29.10.2010

Paperikirja vs. sähköinen kirja

books5

Sähkökirjahype ei varmasti ole jäänyt keneltäkään huomaamatta viimeisten viikkojen aikana. Akateeminen kirjakauppa myy (käsittämättömillä hinnoilla ja musiikkiteollisuuden faileista mitään opppimattomasti vammaisilla DRM-suojauksilla) e-kirjoja ja muut kaupat seuraavat pian perästä. Lukulaitteitakin on kaupattu jo iät ja ajat, mutta ollaanko nyt vasta jonkinlaisen murroksen äärellä? Monet ovat kenties älypuhelimien osittaisella avustuksella huomanneet, miten kätevää on, kun kokonainen kirjasto kulkee kevyesti laukussa tai taskussa mukana, ja esimerkiksi bussimatkat saattaa kätevästi kuluttaa sellaisten teosten lukemiseen, joita ei muuten tulisi pidettyä edes päivittäin mukana.

Helsingin Sanomissa HS-raadilta kysyttiin syrjäyttääkö sähköinen kirja lopulta paperisen kirjan. Syrjäyttämiseen uskoo 23 prosenttia vastaajista, joskin monet (myös sen vastakkaisen kannan edustajat) ihan fiksusti uskovat rinnakkaiseloon ja eri muotoisten tekstien erilaisiin käyttötarkoituksiin, mahdollisesti paperikirjan sisustus- ja statusesineelliseen nousuun ja erityisesti kuvateosten arvokkuuteen. Internet ei ole korvannut sanomalehteä eikä elokuva tappanut teatteria, mutta toisaalta hehkulamppu osoitti päreille ja kynttilöille kaapinovea. Älppäreitäkin keräillään, ripustetaan seinille ja väännetään kulhoiksi. Omasta mielestäni sekä uudelle että vanhalle on löydettävissä perustellut paikkansa, ja rinnakkaiselo varmasti tulee kukoistamaan.

book shelves 7

Jännittävää ja raivostuttavaakin raadin joissakin negistelijöiden vastauksissa on kuitenkin jokin käsittämätön teknologiaviha, paperin mystifiointi ja lukulaitteen sekä sähköisten tekstien vähättely. Tulee ihan mieleen filmikameraelitistien ikuinen ja nostalgian värittämä vine digikamerakulttuurista ja sen mukanaan tuomista muutoksista. Asia ei todellakaan ole kovinkaan yksioikoinen suuntaan tai toiseenkaan, ja jos niitä uusien keksintöjen hyviä puolia tällainen joku siellä näkeekin, niin kaikki eivät sitä ainakaan vastauksissaan reflektoi. Onneksi suurin osa vastaajista sentään ymmärtää, että tällainen vastakkainasettelu jo itsessään on aika keinotekoinen, sillä molemmat kirjallisuuden tekniset muodot tulevat varmasti olemaan rinnakkain kuluttajien käytössä.

Muutamia ajatuksia herättäneitä otteita:

Akuliina Saarikoski:
"Sähkökirja on brutaalin yksinkertainen massakulutustuote, jolla ei ole mitään tekemistä kirjojen tai kirjallisuuden kanssa.

Kirja on filosofinen esine, joka kokoaa yhteen kosketeltavissa olevaan pisteeseen kommentin todellisuudesta. Kirja on fyysisesti olemassa oleva esine. Sen pinnan tuntu, sivut, kannet ja painetut kirjaimet eivät ole korvattavissa sähköisellä tiedostolla."

Lukulaite on fyysisesti olemassa oleva esine, ja sen filosofisuus ja kosketusmiellyttävyys ja nostalgia-arvo ja ties mitkä ovat lähinnä makuasioita. Lienenkö sekaisin päästäni, mutta kuvittelisin, että viiden euron massakulutusroskaromaanilla ei ole ainakaan minulle mitään filosofista arvoa, vaikka se miten olisi kivasta paperista tehty ja vaikka miten kivasti saisin kiksit painomusteen tuijottelusta. Jännästi sitä ajattelee, että sisin on tärkein, mutta kenties Akuliinaa kiinnostavat sittenkin fyysisyydestä kumpuavat ominaisuudet yksinkertaisesti enemmän. -.-

Vastaukseksi voi myös lainata Kersti Juvan kommentin osasen:
"Monet näyttävät uskovan että teksti ei toimi ilman paperia, että lukuelämys jotenkin köyhtyy. Minulla ei sellaista kokemusta ole. Teksti koostuu lauseista, lauseet sanoista, sanat kirjaimista, ja kaikki nämä ovat läsnä digikirjassa."

books8

Arno Kotro jatkaa makumieltymyksellisellä linjalla:
"Oikea kirja tuntuu kädessä aivan toiselta kuin sähkökirja, ja paperikirjoissa niiden kannet, muoto, paksuus, paperin laatu ja niin edelleen ovat osa kirjan olemusta. Kirjoissa on myös oma tuoksunsa. Tai ehkä joku kehittelee jo sähkökirjaa, jossa on oikean kirjan tuoksu?"

Sähkökirja tuntuu kädessä aivan toiselta kuin paperikirja. Sähkökirjassa on selailunapit, ruutu, paksuus, pintamateriaalin tuntu ja laatu ja niin edelleen, ne ovat kaikki osa kirjan olemusta. Koska tietty päätän mikä on osa kirjan olemusta. Koska kirja on sidottu yhteen tiettyyn tekniseen muotoon, joka on niin erottamaton osa sisältöä, että sisällöstä tulee suorastaan toisarvoinen asia. Muodosta onkin tullut se sisältö. The Medium is the Message, sanoo Marshall McLuhan.

Juha Herkman, jonka vetämällä luentokurssilla olen muuten joskus ollut, kommentoi:
"Mediahistoria opettaa, että vakiintunut viestin kuolee harvoin, jos koskaan, kokonaan. Täydellinen unohdus vaatii todella pitkän ajanjakson. Esimerkiksi lp-levyn suosio on jälleen kasvussa. "

Eihän se tokikaan kuole, mutta sen asema voidaan määritellä uudelleen kuluttajien uusissa käyttötavoissa ja -tottumuksissa. Uudet mediat ovat jättäneet aina kuitenkin jälkensä ja muovanneet kenttää, synnyttäneet kenties kokonaan omanlaisiaan käyttötarkoituksia ja sisältöjä, ja näin rikastuttaneet kokemusmaailmaamme. Harva kieltäytyy esimerkiksi kuuntelemasta radiota, koska pitää livemusiikkia niin paljon parempana ja ylivoimasena, "alkuperäisenä" vaihtoehtona.

books1

Minna Tawast:
"Kone on aina kone ja jollakin tapaa epäystävällinen: sitä pitää osata käyttää, se konstailee eikä sitä osaa itse korjata. "

Höpsistä-lööperiä. Jos kone on aina kone, se ei voi olla ystävällinen tai epäystävällinen sen enempää kuin yhtä lailla eloton, kirjaksi kutsuttu esinekään. Retorisesti koneesta pahiksen tekeminen on toki jännää ja konkreettisemalla tasolla scifistäkin tuttua huttua, mutta ei se oikein kanna. Syyttää sitten mieluummin valmistajaa kuin itse laitetta, joka nyt ei itse itselleen mitään voi sen enempää kuin se huterasti sidottu kirjakaan.

Ullamaija Kivikuru:
"Käyttäjät ovat konservatiivisia, kirjan lukutapaperinne on vahva eikä saavutettava hyöty ole sähkökirjassa kummoinenkaan; toki kyse on toistaiseksi vasta ensi versioista."

Hyöty ei kummoinenkaan?! Jokin tietty lukutapa on oikein perinne?! Voi jessus, nyt on jo perinteetkin vaarassa uuden teknologisen mullistuksen takia. Eikun eivätpä olekaan, koska eihän siitä, että sähkökirjaa voi lukea vaikka pilkkopimeässä tai kantaa mukanaan koko ajan maailmankirjallisuuden kokoelmaa, ole oikein mitään kummoista hyötyä! Ullamaija, siis sinulle ei ole. Älä nyt vain erheellisesti kuvittele, ettei olisi kenellekään. Perinteitäkin sentään ylläpidetään ja niihin suhtaudutaan varsin eri tavoin ja eri voimakkuuksin. Sinun perinteikäs tapasi lukea kirjaa (mikä se sitten tarkemmin ottaen onkaan) ei ole aina kaikkien tapa.

Atso Almila
"Paperikirjojen painosmäärät saattavat pienentyä, mutta kirja on kulttuuria oikeasti harrastaville sellainen esine, että sen täytyy kansineen ja selkämyksineen olla hyllyssä.

Kirjahyllyä ilman näen oikeastaan vain väärältä pohjalta stilisoidut, ultramodernit asuntomarkkinoiden esittelykodit, joista on unohtunut jotakin hyvin oleellista."

Oikeasti. Hei ihan oikeasti. Ehkä just tällaista oikeiden sivistyneiden ja oikeiden kulttuuri-harrastajien elitismiä ja materiarsidonnaista ylemmyydentuntoa paperikirjat tulevat ikuisesti pitämään yllä ja tyydyttämään. ;) Oikeasti nyt hei. Oikeasti intellektuellit ihmiset eivät jää pakkomielteenomaisesti kiinni paperifiksaatioonsa tai tee päätelmiä ulkoisten muotoseikkojen, vaan sisällön perusteella. Oikeasti-oikeasti.

Jymäyttämisen taito

Matti Kalliokoski kirjoittaa myös viisaasti:
"Kirjallisuuden kannalta olomuoto ei ole olennaisin kysymys. Tärkeämpää olisi, että halu kirjoittaa ja lukea yli kahden liuskan mittaisia punnittuja ajatuksia säilyisi."

Tämähän se on kaiken ydin.

Waretuspeloista Pirjo Hiidenmaa kirjoittaa myös erittäin viisaasti (kun taas aiemmin Antti Nylén puhui samassa lauseessa piratismista ja kouluampumisista):
"Piraattien pelko on hidastanut sähkökirjaa. Jotenkin tuntuu hienolta, että kirjallisuuteen on niin suuri hinku, että sitä varastettaisiin. Ei kirjalle voi muuta tehdä kuin lukea. Kuuntelin taas tällä viikolla oppineita esitelmiä median tulevaisuudesta. Yllättävintä ja kiehtovinta on, että vanhat aineistot tulevat uuteen arvoon uusien tekniikoiden ansiosta.

Eikä kyse ole vain siitä, että vanhat ovat vapaata ainesta vaan se, että ihmiskunta on jo ennättänyt tuottaa uskomattoman paljon sellaista, jonka lukeminen uudessa yhteydessä on edelleen kiinnostavaa."

(Varastamisen retoriikan käyttäminen kopioinnista puhuttaessa tosin on aina yhtä koomista. Tässä muutoin hyvinkin piraattimielisessä kommentissa se on aika puhtaasti ristiriitaisen hämmentävää! :D)

london 5

Lopuksi vielä pari loppukaneettia. Kari Enqvist sanoo:
"Tunteilu kirjasta esineenä, puhe paperin hyvää tekevästä rapinasta tai pitkästä perinteestä, joilla kaikilla yritetään valaa uskoa paperikirjan säilymiseen, ovat tuleville sukupolville merkityksettömiä. "

Tuomas Enbuske puolestaan toteaa:
"Kirja jää varmasti elämään sähkökirjan rinnalle. Kirja ja kirjahyllyt jäävät ainakin sisustuselementeiksi, samalla tavalla kuin ihmisillä on kotonaan takkoja, vaikkei niitä enää lämmitykseen tarvita.

Vakavannäköisiä dosentteja haastatellaan tulevaisuudessakin fiksuuden korostamiseksi kirjahyllyn edessä."

250608
Eijjoo muuten mun kirjahylly.

Omat, monimuotoiset tapani kuluttaa kirjallisuutta

Kuten olen kirjoittanutkin, minä olen ollut aivan innoissani siitä, että uutukaisessa yliälypuhelimessani (hyvin muuten toimii, olen koko ajan tyytyväisempi ja tyytyväisempi siihen!) on nyt kymmeniä vapaassa jaossa olevia klassikoita, ja voin lukea niitä kohtuullisen mukavasti missä ja milloin haluan. Voin aina valita mitä haluan lukea, enkä ole rajoitettu vain siihen, mitä jaksan kantaa käsilaukussa mukanani, jos siis edes muistan napata sitä kirjaa työpöydältä tai vessan hyllystä. Kirjahyllymme, kaikki neljä kappaletta tässä 32 neliön yksiössä (olenks mä tarpeeks sivistynyt ja sielukas teidän makuunne, Atso ja Arno, montaks kirjahyllyy teillä on? Ja onko koolla merkitystä, tai sillä, kuinka suuren pinta-alan se/ne suhteessa asuntoon vievät?) ovat tupaten täynnä kirjoja, lehtiä ja pelejä, ja aina kun tekee mieli ostaa uusi paperikirja, sitä saa oikeasti miettiä mihin sen sitten saa säilöttyä.

Cory Doctorow: Little Brother

Omistaisin mielelläni ihan kaikki mailman hyvät kirjat itse - pidän tarkkaan ottaen siitä ajatuksesta, että kaikki inspaava luettava löytyy käden ulottuvilta. Nyt se on mahdollista ilman, että kämppä täyttyy, ja tekijänoikeuksista vapaiden teosten kohdalla myös lompakko kiittää. Olen vapautunut valtavasta materian taakasta kämmenen kokoisen laitteen ansiosta, ja sängyssäkin kädet väsyvät hitaammin kevyen laitteen pitelemiseen kuin sinnikkäästi kiinni koko ajan pyrkivään, jäykkään ja pahimmassa tapauksessa painavaan kirjaan. -.-

Tenttikirjoja etsiesssäni taas olen valtavan iloinen jokaisesta verkkokirjasta tietäen, millaista tappelua saa harrastaa saadakseen kirjastosta sen paperiversion, kun kymmenet tai sadat opiskelijat ryntäävät varaamaan samat kirjat puoleksi vuodeksi eteenpäin. Toki myös sähköisen tenttimisen koko ajan yleistyvä mahdollisuus auttaa tähän - auta armias, jos joku vielä vinettää käsin kirjoittamisen filosofisesta merkityksestä ja oman fyysisen tuottamisen ja ruumiillisen toiminnan hedelmällisemmästä tuloksesta verrattuna kiihkeään naputtelusarjaan sieluttomalla koneella. Haistatan kyllä reilut kakat semmoiselle soopalle.

Vaan paperillakin on yhä paikkansa. Sain taannoin Sandman-sarjakuvakokoelmani vihdoinkin valmiiksi asti, ja juuri äskettäin kassan kautta kotiin lähti Dyyni-kirjan jatko-osa. Sarjakuvia en heti osaa kuvitella näytöille, mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Paperisessa lukuvälineessä ON omat etunsa ja omat hauskuutensa, eikä se tosiaan ainakaan kaipaa akun latausta. Käytän siis iloisesti sekä paperista että sähköistä tekstiä rinnatusten, ja uskon vakaasti, että se jos mikä on tulevaisuutta.

Reading... no wai, a bug!
Tämä kuva Dyyneineen sen sijaan on menneisyyttä. Vuosi 2008.

29 kommenttia :

Riikka kirjoitti...

Mä en kyllä luovu ikinä oikeista kirjoista ;) Tykkään paljon paljon enemmän lukea ihan oikeita kirjoja kun näytöltä. Tälläkin hetkellä pitäisi lukea yhtä väikkäriä tietokoneelta, onhan se periaatteessa hyvä että kirja löytyi sähköisessa muodossa, muuten olisin pulassa, mutta jotenkin tuntuu että se oikea kirja olisi helpompi. Ja kun luen koneella eksyn koko ajan facebookiin ja blogeihin :D Oikeaa kirjaa on jotenkin niin paljon helpompi selata, tärkeiden sivujen väliin voi jättää muistilappuja ja niihin on helppo palata, koneelta lukiessa olen ihan sekaisin että mistä sivulta löytyy mitäkin..

Mä uskon siihen että sulassa sovussa sähköiset kirjat ja perinteiset kirjat tulee elämään. Ehkä itsekin joskus opin käyttämään sähköisessä muodossa olevia kirjoja tehokkaammin.

Saraseeeni kirjoitti...

Minä en ole oikein syttynyt tälle laitekeksinnölle. Minulle kirjat on kirjoja, ne pitää saada paperisina. Tosin tämä johtuu myös siitä, että pelkkää näyttöä tuijottamalla minulla olisi pian päänsärky. Saman syyn takia en tue 3D-leffoja, ei hitsi minkä hedarin se aiheutti.

Ne massakirjat lainaan kirjastosta luettavaksi ja sitten ne kirjat, joilla on minulle merkitystä ja joille annan arvoa, haluan omaan kirjahyllyyn, josta se on aina poimittavissa.

Minä muutenkin pidän eniten kirjojen vanhoista painoksista, niissä on sitä jotain. Tämä on kuitenkin vain minun mielipiteeni. Ja on hyvinkin mahdollista, että jossain vaiheessa tekniikka kolahtaa minuun täysillä ja lukulaitesysteemi on pakko saada.

Tällä hetkellä vietän hyviä hetkiä paperikirjojeni kanssa : D

TOSIN jossain tapauksissa olisi ihan jees, että ne haluamansa kirjat saisi nopeasti ja ok hinnalla luettavaksi. Vaan kun sitten miettisin että maksanko vitosen siitä, että saan nopeasti vain euron siitä, että saan hitaammin, niin.. opiskelijalla ei ole varaa valittaa. Ehkä sitten kun oon rikas : D

Maria kirjoitti...

Koneella lukemisessa on kyllä toi adhd-ilmiö usein, ellei ole rautaista mielenlujuutta. ;P Tenttiinluettaessa muistiinpanojen tekeminen auttaa, mutta kyllä toi ongelma tuttu on. ;P Ehkä netitön lukulaite auttaisi tuohonkin. x)

Sinänsä muuten diggailen kovasti siitä, että monet matskut ja sydeemit löytyy sieltä netistä, ei tartte lähtee kuluttaan aikaansa kirjaston kaivelemiseen ja monisteluun ja papereiden kanssa sähläämiseen. Ei oo mua varten. x)

Maria kirjoitti...

Noista lukulaitteista ja erilaisista sähköisistä paperiratkaisuistahan yritetään tehdä just sellaisia, ettei siinä alkais silmiin sattua tai päätä särkeä, et sitä olis yhtä kiva lukee ku oikeaain paperia. :) Saa nähdä miten nopeasti kehitys tässä nyt sitten etenee!

Anonyymi kirjoitti...

Minulla oppimisprosessiin kuuluu vahvasti erilaisten käsitekarttojen, kuvien ja kaavioiden piirtely sekä reunahuomautusten teko. Toki sähköiselläkin pystyy jättämään esimerkiksi kommentteja tekstiin taikka korostustamaan neontussimaisesti haluttuja kohtia, mutta jotenkin se ei ole minulle ollut ainakaan yhtä tehokasta. Käsin hommaan kuluu enemmän aikaa ja minulla tästä seuraa enemmän muistijälkiä. Kykenen tentissä silmät kiinni laitamalla näkemään piirtämäni jutut ja poimimaan sieltä vastaukseen tarvittavat osat. Koneella tämä ei ole toistaiseksi toiminut ja toisaalta toistaiseksi en ole myöskään saanut kyllin notkeaa toimintoa jolla tehdä kaikkia haluamiani huomautuksia ja muita tekstiin.

Minä myös lukeudun niihin, joiden mielestä kirjat ja tekstit on miellyttävämpää lukea paperilta kuin näytöltä. En kuitenkaan sano, että vastustaisin sähköisiä kirjoja mitenkään erityisesti. Minulla näytöltä lukeminen käy tosiaan silmille pidemmän päälle ja toistaiseksi, vailla lukulaitetta olevana, läppärin ergonominen raahaaminen lukemista varten paikasta ja asennosta toimeen on vähintäänkin köppäistä. Mutta tämä kaikki ei tarkoita sitä, etteivätkö lukulaitteet voisi olla ihan toimivia tulevaisuudessa. Minäkin niihin varmaan silloin tartun.

Toisaalta en ihan saanut kiinni siitä, miksei aidon kirjan tunnusta saisi nauttia. Minäkin pidän usein esimerkiksi vanhoja kirjoja painotuoreita nykypäivän versioita kauniimpina. Erilaiset kansikuvat ovat minusta kaikkea kamalasta aina hengästyttävän kauniiseen. Mitä vikaa siinä on, että nauttii sisällön lisäksi mahdollisesti esineen ulkoisesta asusta? Kyllä minusta esimerkiksi vanha nahkakantinen, sidottu kirja on aina hienompi kuin mikä tahansa lukulaite. Se ei poista sitä tosiasiaa, että se lukulaite voi olla ihan kätevä ja täyttää paikkansa monissa tilanteissa. Sait jotenkin kuulostamaan asian siltä, että kirjoista jo ihan esineen ja sen tunnun tasolla diggaavat ovat pistäneet muodon sisällön ohi (ja ovat täten vähän yksinkertaisia), koska preferoivat kirjoja lukulaitteisiin. Kai sitä mieltymyksiä saa olla.

(Vaikka epäilenkin, ettet tuota mitenkään fanaattisesti tarkoittanut, vaan tahdoit tuota tähän "iik, tekniikkaa, vihaan jo valmiiksi" -keskusteluun pointtia).

-An

Anonyymi kirjoitti...

Ihan mielenkiinnolla odotan mihin noin sähköiset kirjat kehittyy. Oon viimeaikoina ulkomaankomennusten jne. seurauksena tullut siihen tulokseen, että kirjojen omistaminen (ja muuttaminen) on aika helvetillistä ja loppujen lopuksi suuren osan ajasta aika turhaa materiaa ne on. Toki kirjojen omistamisessa ja esillä pitämisessä on se imagojuttunsa, mutta eipä jaksa enää kiinnostaa.

Joten kiva jos kirjat tulevaisuudessa saisi pieneen ja helposti muutettavaan tilaan. En ole sähkökirjoja kokeillut, mutta pelkäänpä ettei ne vielä lukukokemuksen kannalta lyö paperista kirjaa.

L▲UR▲ kirjoitti...

Tykkään kyllä omistaa kirjat kirjoina, mutta on mulla iPhonessa mm. Grimmin satuja ja Dracula.

Tietokoneella taas en haluaisi lukea kirjoja ollenkaan, rupeaa teksti vilisemään silmissä.

Kuvakirjat ja sarjakuvat pitää kuitenkin olla ehdottomasti paperilla ja näitä kun satun kuluttamaan eniten, niin...

Stazzy kirjoitti...

Et ehkä naamakirjasta huomannut, joten linkitänpä tähän, ohimennen aihetta sivuten:
Piracy Can Boost Book Sales Tremendously.

Mau kirjoitti...

Kauhea haloo jostain lukulaitteesta. Samahan se on mistä sitä romaania lukee, todennäköisesti se on ihan pieni marginaalinen osa, joka alkaa lukemaan sen takia että nyt se on saatavilla digitaalisessa muodossa.

Ja sitäpaitsi Minna Tawast on ihan oikeassa kommentissaan - taisit tarttua vähän yksittäiseen sanaan etkä miettinyt lausetta kokonaisuudessaan - monesti kaikki uudet laitteet ja vempeleet, joiden pitäisi muka helpottaa elämää, ovat kömpelöitä; ne ei välttämättä toimi ihan odotetun mukaisesti, niitä pitää huoltaa ja käyttääkin pitäisi osata. Niitä täytyy ladata tai vaihtaa patterit ja koti saa taas uusia puihoja tai täytyy kuluttaa rahaa pattereihin. Koska itse olet omistanut puhelimen, jota olet ihan heti osannut käyttää ilman tutustumista, tai jonka olet aina itse osannut korjata, tai se toiminut aina odotusten mukaisesti?

Mutta mun mielestä on hienoa, että tämmöisiä keksitään. Ostan varmaan itsekin joskus kun hinnat putoavat, vaikka oma henk koht mielipiteeni on ettei nämä elektroniset vempaimet koskaan syrjäytä kirjoja. Ja hyvä niin.

Maria kirjoitti...

Anonyymi, mäkin teen paljon muistiinpanoja, mutten mä niitä niihin kirjoihin tee, elleivät ole omia. :) Oma muistiinpanotekniikkani on sanojen ja nuolien muodostamat rautalankamallit ja lyhyet virkkeet erilliselle paperille tai useimmiten nykyään tekstitiedostoon, omakieliset, välillä hupsutkin väännökset teorioista. Ne jäävät mieleen hyvin, ja ne on nopeampi kirjoittaa koneella kuin käsin paperille. :)

Vanhojen kirjojen tunnusta ja kaikesta saa ehdottomasti nauttia, totta kai saa! En mielestäni mitenkään sanonut, ettei saisi. :) Mikä minua ärsyttää on se, jos siitä tehdään sellainen ainoa oikea tapa nauttia kirjoista ylipäätään, että on jotenkin vähemmän arvokas lukukokemus, jos ei nyt vaikka saa niitä kiksejä siitä tai tästä paperisesta jutusta, tai että on jotenkin vähemmän sivistynyt ihminen, jos ei näe paperista kirjaa jotenkin ylivoimaisen ihmeellisenä, kun vaihtoehtona se sähköisyys. :P Että ikään kuin määritellään muidenkin puolesta, että vain tällainen ja tällainen tapa nauttia kirjallisuudesta on jotenkin "oikea" tai hyvä. Se minua ärsyttää. Akuliina esim. sanoo, ettei sähköisellä kirjalla ole mitään tekemistä kirjallisuuden kanssa, koska se ei ole se mystinen paperinen kirja, siis tekninen muoto ratkaisee - minä sanon että todellakaan ei näin. :P

Anonyymi, joo, on kiinnostava seurata tätä! Mä olen muuten yllättynyt, miten kiva puhelimen näytöltä on lukea kirjaa - ajattelin sen olevan hirveää ja tuskallista ja ugh, ajatus hirvittää, mutta ainakin tolle Androidille löyty aika fiksu ohjelma (Aldiko), jolla lukeminen sujuu kivasti, tekstin kokoa ja fonttia saa muuttaa, kontrastia ja kirkkautta, jopa värejä (mustaa valkoisella vai valkoista mustalla) voi muuttaa omille silmille helpommiksi. :) Ja sivutus pelaa hyvin. Että jos joskus tulee mahdollisuus kokeilla, kannattaa testata! :) Mut toki ihan paskojakin laitteita ja ohjelmia varmasti on olemassa :D

Yks mitä en toistaseks haluu kyllä lukee puhelimel: TKL:n aikataulukirjaa. x) Nojoo, tää on ehkä taas softapuolen ongelma enemmän, mutta olis kiva kun onnistuis vähä nopeemmin selaamaan oman bussin kohdalle ;P

Laura, multakin löytyy Grimmin sadut! ^^

Stazzy, kiitti! :)

Mau, eipä tuota tiedä, voihan se digitaalisuus houutella varsinkin uusia sukupolvia, jotka ovat tottuneita muutenkin sähköisen median kanssa pelaamiseen. ;) Mutta aika saa sitten näyttää sen.

Minna Tawastin virkettä kommentoin nimenomaan sen kautta, että laitteet ovat sellaisia kuin niistä tehdään. Niistä voidaan tehdä hyviä tai huonoja, ihan niinkuin kirjoistakin. Ei ole yksittäisiä ne kerrat, kun olen vanhaa tai jopa uutta kirjaa selatessani huomannut sivujen hyppivän irti. Imho teippailu ei ole sen hauskempaa kuin ohjelmien uudelleenasennuskaan. Lisäksi, kirjoissakin on omat kömpelyytensä - tilanteesta riippuen sähköinen voi olla kätevämpi vaihtoehto kuin paperi, ja toisin päin.

Ja ai niin, tätä mun HTC Desiree mä kyl aloin aika suoraan vaan käyttämään ilman ohjeiden lukemista tai opaskirjan avaamista. Sama juttu kun hankin itelleni Macin :D Puhelimia tai tietokoneita ei oo onneks koskaan tarvinnu mun korjata, kun eivät ole hajonneet, mutta niitä kirjoja olen valitettavasti joutunut teippaileen. ;)

Maria kirjoitti...

Ja tuohon muotoon siis vielä, totta kai ilman muuta välineestä saa nauttia - mäkin tykkään mun puhelimesta ja mäkistä. Tarkoitan, että jos alkaa tulla tuommoisia akuliinamaisia ja arnomaisia kommentteja jotka ikään kuin vihjaavat, että sisältö ei ikäänkuin nouse sieltä pääasiaksi, vaan se lukukokemus olisi muka suurimmaksi osaksi paperin haistelua ja kansien silittelyä, sitä minä en oikein usko edes heidän itsensä kohdalta. :P Sellaisen käsityksen heidän kommenteistaan kuitenkin ainakin itse saan. :D Tulkintani voi varmasti olla vääräkin. Imho mun tekstarit ilmaisee ja merkitsee ihan samaa asiaa tekstasin mä ne HTC:lla tai tolla nokialaisella karvahattumallilla, eikä se tekstarin olemus riipu mitenkään siitä onko se tekstari mustavalkonäytöllä vai tommosella huipputeknologisella värikosketusnäytöllä.

Mutta toki sitten kun puhutaan sisällöntuotannosta, voi syntyä erilaisia sisältöjä riippuen siitä millä niitä on ajateltu kulutettavaksi. Mobiiliuutiset vs. sanomalehtiuutiset, esimerkiksi. Näin itse ajattelisin. Toki laitteella/välineellä voi olla niitä ilmiselviä käytännön vaikutuksia, kuten sivunkääntämisen korvautuminen vaikkapa taputuksella näytön reunaan, mikä luonnollisesti tekee käyttökokemuksesta erilaisen. Mutta vaikuttaako väline siihen miten sisältö koetaan, miten siihen reagoidaan, mitä se merkitsee lukijalleen? Samoja Se varmaan vaatisi tutkimista, mutta itse olisin aika skeptinen.

Mutta tuo Marshall McLuhanin "The Medium is the Message" on mediumteoriansa ydintä. Se on siis teoriaa siitä, miten välineet joita käytämme viestintään vaikuttavat tuohon viestintään, ja miten välineestä itsestään voi tulla viesti. Se on kovin kiinnostava aihe, ja siihen pitäisi perehtyä enemmän. Varmasti välineet vaikuttavat kokemusmaailmaan ja eri välinein saavutetaan erilaisia kokemuksia (vrt. vaikka pelit ja telkkari), mutta missä määrin se sitten vaikuttaa vaikkapa tässä tapauksessa, jos miettii vaikka jotain Kalevalaa kirjana ja sähköisenä tekstinä? Ilmeisesti joidenkin mielestä sähköisenä lukukokemus on jotenkin ratkaisevasti eri, ja ehkä jo erilaisen välineen takia kyllä onkin, mutta ulottuuko se pinnan, välineellisyyden ohi sinne sisältöön? Ovatko ne niin erottamattomat muka? Ottaisiko sisällön vastaan jotenkin oleellisesti eri tavalla paperisena kuin sähköisenä? Itselleni sellainen tuntuu yhtäkkiä aika hiton älyttömältä ajatukselta, mutta kuten sanottua, ehkä se riippuu lukijastakin. :D

Anonyymi kirjoitti...

ookoo, olkoon, mutta jos nyt suoraan sanotaan niin
ihan skeida
sillä mulla ei oo siihen varaa
pysyttelen lainaston opuksien lukemisessa, siinä vasta tuntuukin se ajan patina!
T:katkera

Maria kirjoitti...

Aww :) Halvimmat lukulaitteet irtoo kai nyt jollain satasella? Ehkä tulevaisuudessa jo ihan piankin hinnat alenee reippaastiki :)

Kaoka kirjoitti...

"Sähkökirja on brutaalin yksinkertainen massakulutustuote, jolla ei ole mitään tekemistä kirjojen tai kirjallisuuden kanssa."

Ihan mielenkiintoinen määritelmä kirjallisuudelle, minä kun olen aina luullut että se kirjallisuudellisuus syntyy itse tekstistä, eikä kirjan subtanssista. Jessus, jos luen Kalevalan verkkoversion, eikö se enää olekaan se sama arvostettu kansalliseepos? Hienoa, suurin piirtein noin taidettiin ajatella silloinkin kuin ensimmäiset painokoneet keksittiin!
-Eihän se nyt ole kirja ollenkaan jos ei käsin kirjoiteta!

Mäkin kyllä uskon tuohon rinnakkaiseloon ja toistaiseksi luen mieluummin paperiversioita. En tiedä sitten jos omistaisi hyvän lukulaitteen =P
Ja vaikka joskus sellaisen hommaakin niin onhan niitä paperikirjoja mukava keräillä, ihan niinkuin cd-levyjäkin, joita harvemmin enää kuuntelee kun kaiken saa kätevästi koneelle.

Anonyymi kirjoitti...

Ei kiinnosta kyllä yhtään, menee samaan kastiin leipäkoneen kanssa. Hyvä tietysti vaikka vanhuksille tai joillekin rajoittuneille kaikkien ominaisuuksiensa ansiosta. Paperikirjat on kyllä mun juttu, niissä on fiilistä :)

Sitten kyllä kiinnosta, jos noihin saisi kirjasarjoja, joita ei enää paineta. Esim. Margit Sandemon Jääkansan tarina on ihq! Huutonetistä löytyy joitain ja joistain kirjastoista. Mutta ei mun kylän :((

Maria kirjoitti...

Kaoka, ollaan selkeesti ihan samiksia :P Molemmille on paikkansa kyllä joo :)

Anonyymi, luulisi, että varsinkin englanniksi löytyisi. Ehkä jo nyt bittorrent-verkkojen puolella?

Miksi leipäkone-vertaus? ;P Etkö usko, että sähköisellä lukemisella on mitään tulevaisuutta? Vanhuksille kyllä joo pitää mainita etuina se, että lukulaitteessa voi säätää fontinkokoja ja sen sellaista, mikä voi helpottaa luettavuutta, ja kun tekniikka kehittyy, sivujen kääntämisestäin voi tulla vähemmän haastavaa.

Stazzy kirjoitti...

"Ei kiinnosta kyllä yhtään, menee samaan kastiin leipäkoneen kanssa."

Mua kiinnostaa leipäkone varsin paljonkin siinä vaiheessa, kun
a) leipomo on kiinni ja
b) se on joka tapauksessa ainoa mahdollisuus saada leipää jossa on puolet ruista.

En teilaisi laitetta vain sen perusteella, että just nyt ei ole tarvetta. Tein niin kertaalleen, jollain googlella voi kaivaa esiin ajatuksiani internetin hyödyttömyydestä puhelimessa. Niin noh, kysykää uudestaan...

Ei, minulla ei ole juuri nyt tarvetta sähköiselle lukulaitteelle, mutta saattaahan se pelastaa sitten joskus kun opintojaan uudestaan aloittaa ja just sitä mun haluamaa kirjaa ei olekaan kirjastossa.

Paperista tulee vähitellen yhä enemmän ylellisyys. Ne, joilla on varaa, ostavat kirjansa painettuina ja sanomalehtensä paperilla. Meille muille on tarjolla sähköinen hyödyke. Eikä se ole välttämättä huono asia, mahdollistaahan se sen, että informaatio tavoittaa ruohonjuuritasollakin.

Samuel kirjoitti...

Niin nostalgiafriikki ja kirjojen ystävä kun olenkin, en ole missään vaiheessa osannut nähdä sähkökirjoja ikävänä asiana. Yleensäkin vastustan uutta vain silloin, kun se yrittää väkisin korvata vanhan ja toimivamman, mutta siitä ei ole nyt kysymys. Kirjoja ei olla viemässä roviolle.

Paperisia kirjoja on edelleen mukava omistaa ja lukea, mutta toivotan sähkökirjatkin tervetulleeksi. Siis siinä vaiheessa kun hinnat ovat tippuneet realistiselle tasolle, ja drm:stä on luovuttu.

Elina kirjoitti...

Näytöltä lukemista ei voi mitenkään verrata e-Inkkiin.. Itse luen nykyisin vain ja ainoastaan Kindlen näytöltä. Käytännössä lukeminen tuntuu identtiseltä kirjaan nähden. Fonttikin on sama vaikka fonttikoko onkin vaidettavissa (tämän huonoa puolta en näe).

Kindlen näyttö ei ole taustavalaistu, joten se ei rasita silmiä sen kummemmin kuin normikirjakaan. Lukemiseen tarvitaan siis ulkoista valoa. "Kirjaa" voi lukea mistä asennosta tahansa, vaikka se olisi kuinka paksu hyvänsä. Ranteet ei väsy ja sivunvaihtokin käy laitteen molemmilta reunoilta (riippuen kummalla kädellä pitää kiinni). Myös muita "huonoja" puolia löytyy kuten automaattisesti hakeva sanakirja, koko kirjastollinen kirjoja aina mukana jne.

Näiden lukulaitteiden suoralta kädeltä tuomitseminen on naurettavaa tietämättömyyttä. Kaikkea uutta on helppo vihata, varsinkin jos ei ole itse koittanut ;)

Shona kirjoitti...

Mun mielestä sulla on ihan perusteltuja mielipiteitä. Vaikka en itse ole samaa mieltä, tajuan kyllä että millä perusteella sun mielestä asia on näin.

Toisaalta mulla jäi tästä postauksesta sellainen fiilis että teilaat oikeita kirjoja puolustavien mielipiteet. Tai siis että jos jonkun mielestä "kone on kone ja jollakin tapaa epäystävällinen", väität heti ehdottomasti sitä vääräksi. Ehkä jollekin kone voi olla jollakin tapaa epäystävällinen, vaikka sulle se ei sitä olisi? Musta ihmisten pitäisi hyväksyä muiden eriävätkin mielipiteet väittämättä niitä heti huuhaaksi.

Älä nyt ota tätä heti hirveenä vihakommenttina, koska sitä tää ei ole. Pisti vaan toi juttu silmään :P Loppuun täytyy sanoa että kirjotat muuten tosi kiinnostavia postauksia, ja kuvat sekä asukokonaisuudet on erittäin inspiroivia :)

Anonyymi kirjoitti...

Minulle jäi vain tuomiesi seikkojen ja sitaattien/niiden aukomisen valossa sellainen kuva, että jotenkin kirjoista esineinä nauttiminen olisi mielestäsi jotenkin juuri sitä, että antaisi muodon mennä sisällön ohitse. Että jokainen joka sanoo, että kirja on kiva esine ja siitä diggailee, on antanut tämän jo tapahtua. Mutta kuten epäilinkin, et sitä koettanut sanoa. Minun oli kuitenkin pakko mainita asiasta, koska itse rakastan esimerkiksi vanhoja kirjoja :D

Minulla ei kyllä muoto sinällään muuta sisältöä. Ainoa äkkiseltään keksimäni rajapinta lienee siinä, jos kyseessä on esimerkiksi vanhempi kirja, johon minulla on tunneside jotakin kautta. Esimerkiksi kun opettelen jotakin käsityömallia isoäidiltäni perimästäni kirjasta, sisältö tuntuu henkilökohtaisemmalta, kun tiedän mummini selanneen samoja sivuja ja tehneen täsmälleen samoja malleja. Jos saisin saman kirjan vaikka nätisti skannattuna sähköisessä muodossa, tuo tunne katoaisi. Se on kiinni siitä henkilökohtaisuudesta, joka liittyy siihen esineeseen.

-An

Maria kirjoitti...

Stazzy, tuo on hyvä pointti tehdä. Ei ehkä tarvitse juuri nyt, mutta joskus voi tarvitakin. :)

Samuel, joo, ei kenenkään ole mikään pakko sähköisiin kirjoihin hurahtaa tai edes koskea tikulla, jos ei halua - siksi vähän kummastuttikin joidenkin suorastaan kammoksuva asenne noista kommenteista. :D Tekis mieli mennä sanoon et jos se on niin kauheeta, ni älkää sit käyttäkö hyvänen aika, ei onneks oo pakko. x)

Elina, hauskaa, että löytyi ihan käyttökokemusta noista varsinaisista lukulaitteistakin! :) Olen kans lueskellut juuri tuota, että paljon silmäystävällisempää kyllä kuin ihan tietsikan näytöltä se lukeminen, ja tätä varmasti tullaan kehittämään edelleen. :) Kiitos, että jaoit kokemuksesi!

Shona, kiitos kommentistasi ja kivoista sanoistasi! :) Hauskaa, että tykkäilet blogisstani ja ymmärrät, mitä haen takaa. Koska mua itseäni taaas sitten jää häiritsemään, jos luulen, että minua on ymmärretty väärin, niin haluan selventää. :P Tämä kaikessa ystävällisessä hengessä. Siis, selvensin tuota kohtaa näissä kommenteissa aiemmin, sitä en nyt toista, vaan lisään jotain. :)

Tuon selvennyksen lisäksi en vaan oikein arvosta sellaista tapaa puhua ihmisten rakentamista välineistä ikäänkuin niillä olisi jotain... inhimillisiä luonteenpiirteitä. :D Silloin voi kielenkäytön avulla tehdä niistä koneista niitä kauheita sieluttomia epäystävällisiä pahiksia, jotka ajavat viattomat käyttäjänsä hulluuden partaalle. -.- Kyllähän tää diskurssi on tuttu kaikille. Henkilö, jonka sanomisia kommentoin, ei toki ollut ainoa tämän puhetavan harjoittaja, mutta toisaalta kaikki muutkin kommenttini voi ajatella olevan suunnattuja kohti yleisempää tasoa, tavoittamaan kaikkia esimerkeissä esiteltyjä ajattelutapoja ja argumentteja käyttäviä kohtaan, myös siis artikkelin ulkopuolella. Ja tosiaan, jos koneessa on vikaa, oikeampi purkauksen kohde olisi sinne valmistajille päin, mikä se minkäkin erinnäisen ja eri aikakauden laitteen kohdalla onkaan. Ei ne siitä ainakaan kehity, että niille laitteille raivoo. :P

Lisäksi, kuten sanottua jo aiemmin, ei ole mikään itsestäänselvyys, että ne kirjatkaan olisivat varsinkaan pidemmässä käytössä mitään laatutuotteita, ja minusta sivujen teippailu ei ole sen "ystävällisempää" (miten kummalliselta kuulostaa tämä ystävällisyys-retoriikka taas :D) kuin uusien ohjelmistojen asennuskaan, tai kovalevyn vaihto, tai jotain. Se on se minun pohdiskelun tuloksena syntynyt mielipiteeni, jota tosin ei mun puolesta tartte kenenkään muun hyväksyä, kunhan mä saan ilmasta sen. ;) Sitä saa jopa kommentoida ihan vapaasti. :P

En muuten kättänyt tässä postauksessa sanaa huuhaa missään vaiheessa. Huuhaalla viittaan muutenkin ihan tietynlaisiin asioihin, enkä ollenkaan mielipide-eroihin. :P Lehmien lentäminen esim. olis huuhaata. Tämä ihan vaan tarkennuksena. :)

Toivottavasti mun pitkästä vastauksesta ei saa väärää käsitystä, mä vaan ajaudun vaan aina selostamaan liikaa... x) Ehkä sen noista parista monologiviestistä näis kommenteis kans näkee. :D

An, juu, varsinkin tuossa tunnearvoasiassa varmasti kirja tulee pitämään paikkansa, olen siitä täysin varma. :) Ja kenties kirjan kauneuteen ja käsityöarvoihin tullaan kiinnittämään pian enemmän huomiota, koska ne tekevät kirjasta esineenä erityisen kauniin ja arvokkaan? Se on ainakin yksi hyvä kilpailuvaltti sähköisten tekstien rinnalla! ^^

Elina kirjoitti...

http://tinyurl.com/kindlehype (amazon.com) tsekkaa tää.

Tulee aika hyvin noi ominaisuudet kuvailtua ja näyttyä. Kindlestorehan myy kirjallisuutta joka lähtöön, mutta itsehän luonnollisesti suosin maksuttomia kanavia..

HTC desire löytyy täältä myös mutta siltä en kyllä jaksaisi lukea kirjaa. En myöskään läppärin näytöltä..

Anonyymi kirjoitti...

En lukenut nyt kaikkien kommentteja, joten voi olla että seuraavaksi mainitsemani näkemys on jo nostettu esille. Paperisissa kirjoissa ja sähköisissä kirjoissa ei ole pelkästään kysymys siitä, mistä jokainen pitää eniten, vaan myös siitä mihin meillä on ekologisesti varaa. Vaikka "läppärin" tai "älypuhelimen" ekologinen jalanjälki on suuri, on sitä mahdollisuus kuroa pienemmäksi sillä mikä määrä paperia jää tällä tavoin tulostumatta.
Tässä mielessä keskustelu oli Helsingin Sanomissa mielestäni väärällä pohjalla.
Seuraava vaihe on sitten se, miten saamme tekniset laitteet oikeasti kestämään kauemmin käyttöä ja miten kierrätämme käytöstä poistuneet laitteet.

Maria kirjoitti...

Elina, kiitos linkistä! :) Joo, ei tää ruudulta tai puhelimesta lukeminen oo kaikille. Mielelläni kokeilisin tuollaista asiaan tarkoitettua vekotinta joskus. ^^ Mitenkähän nyt kun Applella on iPad (jossa tosin on se tavanomaisempi näyttö, joka voi alkaa ottaa silmiin), mahtaako joku innostua lueskelemaan myös tekstejä sillä.. :P

Anonyymi, tuo on kyllä hyvä pointti nostaa esille! Itsellä on paperin käyttö vähentynyt kyllä viime vuosina dramaattisesti, ja suosin missä aina vain mahdollista sitä sähköistä muotoa. Olisi tosiaan ihan mahtavaa, kun tätä kuviota saisi kehitettyä ja elektroniikan paremmin kierrätyskelpoiseksi. :>

Shona kirjoitti...

Kiitti selvennyksestä :) Tuttu ilmiö täälläkin noi pitkät selostukset varsinkin silloin, kun jotain pitäisi kirjoittaa/sanoa lyhyesti :D

Mau kirjoitti...

Pointti taisikin olla siinä, että kirjoja nyt kuka tahansa osaa teippailla, mutta kuinka moni osaa itse korjata oman peeceensä tai kännykkänsä?

Ei taida olla ihan itsestäänselvyys, tekeekö mistä tahansa teknisestä laitteesta itselleen ystävällisen vai epäystävälllisen, jos sitä ei osaa käyttää tai se ei toimi niinkuin pitäisi, eikö se ole automaattisesti epäystävällinen huolimatta siitä, millaiset odotukset itsellä ko. laitteesta on.

Tuo leipäkonevertaus on ihan hauska ja osuvakin. Mä vertaisin lukulaitetta kuitenkin aromipesään - helpottaa elämää NIIIIN paljon, jos sitä vaan tarvitsisi. Muttakun ei tarvitse.

Maria kirjoitti...

Kuten jo sanoin, musta on aika hölmöä käyttää tuota esineinhimillistettyä ystävällisyys-retoriikkaa ylipäätään, vaikka toki se joskus itseltäkin lipsuu. Laitteet voi olla toimivia tai epätoimivia, niissä voi olla kehitettävää (missäpä ei olisi) ja ne voivat olla viallisia tai käytettävyydeltään paskoja, mutta niiden käyttäytyminen ei ole mitenkään inhimillitä, toisin kuin käyttäjänsä tai rakentajansa.

Toisaalta on niin laajaa puhua koneista yleistäen epäystävällisinä. Ei sellainen yleistys oikein toimi, syystä että niitä koneita on aika helkutin paljon. Jotkut toimii paremmin kuin toiset, ja ne myös kehittyvät koko ajan. Jos ei tykkää vuosimallin 98 Wintoosasta, ei voi päätellä, etteikö voisi tykätä vuoden 2011 Mäkistä, tai vuoden 2010 Kindlestä. Tyrmäämällä vaan koneet yleisesti jotenkin pahoina laitteina ja suotumatta edes antamaan mahdollisuutta sitä tulee lukinneeksi itsensä norsunluutorniin.

Jos sinä et tarvitse jotain laitetta, niin onneks sun ei oo mikään pakko sitä ikinä elämässäs käyttää. :) On kuitenkin hirveen kivaa, että minä ja muut ihmiset voivat kaikesta huolimatta moisia kokeilla ja hankkia tarpeen mukaan. ;) ...Vaikka nuo jotkut yrittävätkin vähätellä ja ylenkatsoa koko asiaa. :P

Froggy kirjoitti...

Tunnustan olevani valtaisa lukutoukka (voit itse päätellä viittaako tuo adjektiivi minuun vai kirjojen lukemisen määrään).
Ostelen paljon kirjoja, lainaan paljon myös kirjastosta ja kavereilta. Pyrin aina silloin tällöin lahjoittamaan niitä eteenpäin, tai vaihtamaan toisiin kirjoihin. Toisinaan laitan niitä myyntiin kirpparille tai nettiin jne.
Tykkään lukea kaikkialla, junamatkalla, rannalla, töissä lounastauolla, illalla sohvannurkassa tai sängyssä, lapsen harrastuksien aikana pukukopissa jne.
Mutta sitten asiaan... Luen mielelläni paljon kirjoja ja muuta tekstiä. Luen sitä yhtä mielelläni näytöltä kuin kirjasta. Ihan hyvin voisin käpertyä sohvan nurkkaan sähköisen kirjan kera kuin tavallisenkin. Reissatessa sähköisen kirjan helppous korostuisi entisestään ja kaivaisin mielelläni reissun päällä sähköisen version esiin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...