30.10.2010

Hiekkamato

The Spice must flow
see more Lolcats and funny pictures

Tämän päivän olen viettänyt vällyjen välissä Dune Messiahin kanssa, syönyt Berlusconia katsoen hyvää, mutta surullista elokuvaa Gods and Monsters (kirjoittanen tästä ennenpitkää arvosteluntapaisen, mutta sanottakoot, että Ian McKellen on kyllä ehdottomia suosikkinäyttelijöitäni) ja lukenut vähän lisää dyyneilyä. Tsek hiekkamato-lolcat.

29.10.2010

Paperikirja vs. sähköinen kirja

books5

Sähkökirjahype ei varmasti ole jäänyt keneltäkään huomaamatta viimeisten viikkojen aikana. Akateeminen kirjakauppa myy (käsittämättömillä hinnoilla ja musiikkiteollisuuden faileista mitään opppimattomasti vammaisilla DRM-suojauksilla) e-kirjoja ja muut kaupat seuraavat pian perästä. Lukulaitteitakin on kaupattu jo iät ja ajat, mutta ollaanko nyt vasta jonkinlaisen murroksen äärellä? Monet ovat kenties älypuhelimien osittaisella avustuksella huomanneet, miten kätevää on, kun kokonainen kirjasto kulkee kevyesti laukussa tai taskussa mukana, ja esimerkiksi bussimatkat saattaa kätevästi kuluttaa sellaisten teosten lukemiseen, joita ei muuten tulisi pidettyä edes päivittäin mukana.

Helsingin Sanomissa HS-raadilta kysyttiin syrjäyttääkö sähköinen kirja lopulta paperisen kirjan. Syrjäyttämiseen uskoo 23 prosenttia vastaajista, joskin monet (myös sen vastakkaisen kannan edustajat) ihan fiksusti uskovat rinnakkaiseloon ja eri muotoisten tekstien erilaisiin käyttötarkoituksiin, mahdollisesti paperikirjan sisustus- ja statusesineelliseen nousuun ja erityisesti kuvateosten arvokkuuteen. Internet ei ole korvannut sanomalehteä eikä elokuva tappanut teatteria, mutta toisaalta hehkulamppu osoitti päreille ja kynttilöille kaapinovea. Älppäreitäkin keräillään, ripustetaan seinille ja väännetään kulhoiksi. Omasta mielestäni sekä uudelle että vanhalle on löydettävissä perustellut paikkansa, ja rinnakkaiselo varmasti tulee kukoistamaan.

book shelves 7

Jännittävää ja raivostuttavaakin raadin joissakin negistelijöiden vastauksissa on kuitenkin jokin käsittämätön teknologiaviha, paperin mystifiointi ja lukulaitteen sekä sähköisten tekstien vähättely. Tulee ihan mieleen filmikameraelitistien ikuinen ja nostalgian värittämä vine digikamerakulttuurista ja sen mukanaan tuomista muutoksista. Asia ei todellakaan ole kovinkaan yksioikoinen suuntaan tai toiseenkaan, ja jos niitä uusien keksintöjen hyviä puolia tällainen joku siellä näkeekin, niin kaikki eivät sitä ainakaan vastauksissaan reflektoi. Onneksi suurin osa vastaajista sentään ymmärtää, että tällainen vastakkainasettelu jo itsessään on aika keinotekoinen, sillä molemmat kirjallisuuden tekniset muodot tulevat varmasti olemaan rinnakkain kuluttajien käytössä.

Muutamia ajatuksia herättäneitä otteita:

Akuliina Saarikoski:
"Sähkökirja on brutaalin yksinkertainen massakulutustuote, jolla ei ole mitään tekemistä kirjojen tai kirjallisuuden kanssa.

Kirja on filosofinen esine, joka kokoaa yhteen kosketeltavissa olevaan pisteeseen kommentin todellisuudesta. Kirja on fyysisesti olemassa oleva esine. Sen pinnan tuntu, sivut, kannet ja painetut kirjaimet eivät ole korvattavissa sähköisellä tiedostolla."

Lukulaite on fyysisesti olemassa oleva esine, ja sen filosofisuus ja kosketusmiellyttävyys ja nostalgia-arvo ja ties mitkä ovat lähinnä makuasioita. Lienenkö sekaisin päästäni, mutta kuvittelisin, että viiden euron massakulutusroskaromaanilla ei ole ainakaan minulle mitään filosofista arvoa, vaikka se miten olisi kivasta paperista tehty ja vaikka miten kivasti saisin kiksit painomusteen tuijottelusta. Jännästi sitä ajattelee, että sisin on tärkein, mutta kenties Akuliinaa kiinnostavat sittenkin fyysisyydestä kumpuavat ominaisuudet yksinkertaisesti enemmän. -.-

Vastaukseksi voi myös lainata Kersti Juvan kommentin osasen:
"Monet näyttävät uskovan että teksti ei toimi ilman paperia, että lukuelämys jotenkin köyhtyy. Minulla ei sellaista kokemusta ole. Teksti koostuu lauseista, lauseet sanoista, sanat kirjaimista, ja kaikki nämä ovat läsnä digikirjassa."

books8

Arno Kotro jatkaa makumieltymyksellisellä linjalla:
"Oikea kirja tuntuu kädessä aivan toiselta kuin sähkökirja, ja paperikirjoissa niiden kannet, muoto, paksuus, paperin laatu ja niin edelleen ovat osa kirjan olemusta. Kirjoissa on myös oma tuoksunsa. Tai ehkä joku kehittelee jo sähkökirjaa, jossa on oikean kirjan tuoksu?"

Sähkökirja tuntuu kädessä aivan toiselta kuin paperikirja. Sähkökirjassa on selailunapit, ruutu, paksuus, pintamateriaalin tuntu ja laatu ja niin edelleen, ne ovat kaikki osa kirjan olemusta. Koska tietty päätän mikä on osa kirjan olemusta. Koska kirja on sidottu yhteen tiettyyn tekniseen muotoon, joka on niin erottamaton osa sisältöä, että sisällöstä tulee suorastaan toisarvoinen asia. Muodosta onkin tullut se sisältö. The Medium is the Message, sanoo Marshall McLuhan.

Juha Herkman, jonka vetämällä luentokurssilla olen muuten joskus ollut, kommentoi:
"Mediahistoria opettaa, että vakiintunut viestin kuolee harvoin, jos koskaan, kokonaan. Täydellinen unohdus vaatii todella pitkän ajanjakson. Esimerkiksi lp-levyn suosio on jälleen kasvussa. "

Eihän se tokikaan kuole, mutta sen asema voidaan määritellä uudelleen kuluttajien uusissa käyttötavoissa ja -tottumuksissa. Uudet mediat ovat jättäneet aina kuitenkin jälkensä ja muovanneet kenttää, synnyttäneet kenties kokonaan omanlaisiaan käyttötarkoituksia ja sisältöjä, ja näin rikastuttaneet kokemusmaailmaamme. Harva kieltäytyy esimerkiksi kuuntelemasta radiota, koska pitää livemusiikkia niin paljon parempana ja ylivoimasena, "alkuperäisenä" vaihtoehtona.

books1

Minna Tawast:
"Kone on aina kone ja jollakin tapaa epäystävällinen: sitä pitää osata käyttää, se konstailee eikä sitä osaa itse korjata. "

Höpsistä-lööperiä. Jos kone on aina kone, se ei voi olla ystävällinen tai epäystävällinen sen enempää kuin yhtä lailla eloton, kirjaksi kutsuttu esinekään. Retorisesti koneesta pahiksen tekeminen on toki jännää ja konkreettisemalla tasolla scifistäkin tuttua huttua, mutta ei se oikein kanna. Syyttää sitten mieluummin valmistajaa kuin itse laitetta, joka nyt ei itse itselleen mitään voi sen enempää kuin se huterasti sidottu kirjakaan.

Ullamaija Kivikuru:
"Käyttäjät ovat konservatiivisia, kirjan lukutapaperinne on vahva eikä saavutettava hyöty ole sähkökirjassa kummoinenkaan; toki kyse on toistaiseksi vasta ensi versioista."

Hyöty ei kummoinenkaan?! Jokin tietty lukutapa on oikein perinne?! Voi jessus, nyt on jo perinteetkin vaarassa uuden teknologisen mullistuksen takia. Eikun eivätpä olekaan, koska eihän siitä, että sähkökirjaa voi lukea vaikka pilkkopimeässä tai kantaa mukanaan koko ajan maailmankirjallisuuden kokoelmaa, ole oikein mitään kummoista hyötyä! Ullamaija, siis sinulle ei ole. Älä nyt vain erheellisesti kuvittele, ettei olisi kenellekään. Perinteitäkin sentään ylläpidetään ja niihin suhtaudutaan varsin eri tavoin ja eri voimakkuuksin. Sinun perinteikäs tapasi lukea kirjaa (mikä se sitten tarkemmin ottaen onkaan) ei ole aina kaikkien tapa.

Atso Almila
"Paperikirjojen painosmäärät saattavat pienentyä, mutta kirja on kulttuuria oikeasti harrastaville sellainen esine, että sen täytyy kansineen ja selkämyksineen olla hyllyssä.

Kirjahyllyä ilman näen oikeastaan vain väärältä pohjalta stilisoidut, ultramodernit asuntomarkkinoiden esittelykodit, joista on unohtunut jotakin hyvin oleellista."

Oikeasti. Hei ihan oikeasti. Ehkä just tällaista oikeiden sivistyneiden ja oikeiden kulttuuri-harrastajien elitismiä ja materiarsidonnaista ylemmyydentuntoa paperikirjat tulevat ikuisesti pitämään yllä ja tyydyttämään. ;) Oikeasti nyt hei. Oikeasti intellektuellit ihmiset eivät jää pakkomielteenomaisesti kiinni paperifiksaatioonsa tai tee päätelmiä ulkoisten muotoseikkojen, vaan sisällön perusteella. Oikeasti-oikeasti.

Jymäyttämisen taito

Matti Kalliokoski kirjoittaa myös viisaasti:
"Kirjallisuuden kannalta olomuoto ei ole olennaisin kysymys. Tärkeämpää olisi, että halu kirjoittaa ja lukea yli kahden liuskan mittaisia punnittuja ajatuksia säilyisi."

Tämähän se on kaiken ydin.

Waretuspeloista Pirjo Hiidenmaa kirjoittaa myös erittäin viisaasti (kun taas aiemmin Antti Nylén puhui samassa lauseessa piratismista ja kouluampumisista):
"Piraattien pelko on hidastanut sähkökirjaa. Jotenkin tuntuu hienolta, että kirjallisuuteen on niin suuri hinku, että sitä varastettaisiin. Ei kirjalle voi muuta tehdä kuin lukea. Kuuntelin taas tällä viikolla oppineita esitelmiä median tulevaisuudesta. Yllättävintä ja kiehtovinta on, että vanhat aineistot tulevat uuteen arvoon uusien tekniikoiden ansiosta.

Eikä kyse ole vain siitä, että vanhat ovat vapaata ainesta vaan se, että ihmiskunta on jo ennättänyt tuottaa uskomattoman paljon sellaista, jonka lukeminen uudessa yhteydessä on edelleen kiinnostavaa."

(Varastamisen retoriikan käyttäminen kopioinnista puhuttaessa tosin on aina yhtä koomista. Tässä muutoin hyvinkin piraattimielisessä kommentissa se on aika puhtaasti ristiriitaisen hämmentävää! :D)

london 5

Lopuksi vielä pari loppukaneettia. Kari Enqvist sanoo:
"Tunteilu kirjasta esineenä, puhe paperin hyvää tekevästä rapinasta tai pitkästä perinteestä, joilla kaikilla yritetään valaa uskoa paperikirjan säilymiseen, ovat tuleville sukupolville merkityksettömiä. "

Tuomas Enbuske puolestaan toteaa:
"Kirja jää varmasti elämään sähkökirjan rinnalle. Kirja ja kirjahyllyt jäävät ainakin sisustuselementeiksi, samalla tavalla kuin ihmisillä on kotonaan takkoja, vaikkei niitä enää lämmitykseen tarvita.

Vakavannäköisiä dosentteja haastatellaan tulevaisuudessakin fiksuuden korostamiseksi kirjahyllyn edessä."

250608
Eijjoo muuten mun kirjahylly.

Omat, monimuotoiset tapani kuluttaa kirjallisuutta

Kuten olen kirjoittanutkin, minä olen ollut aivan innoissani siitä, että uutukaisessa yliälypuhelimessani (hyvin muuten toimii, olen koko ajan tyytyväisempi ja tyytyväisempi siihen!) on nyt kymmeniä vapaassa jaossa olevia klassikoita, ja voin lukea niitä kohtuullisen mukavasti missä ja milloin haluan. Voin aina valita mitä haluan lukea, enkä ole rajoitettu vain siihen, mitä jaksan kantaa käsilaukussa mukanani, jos siis edes muistan napata sitä kirjaa työpöydältä tai vessan hyllystä. Kirjahyllymme, kaikki neljä kappaletta tässä 32 neliön yksiössä (olenks mä tarpeeks sivistynyt ja sielukas teidän makuunne, Atso ja Arno, montaks kirjahyllyy teillä on? Ja onko koolla merkitystä, tai sillä, kuinka suuren pinta-alan se/ne suhteessa asuntoon vievät?) ovat tupaten täynnä kirjoja, lehtiä ja pelejä, ja aina kun tekee mieli ostaa uusi paperikirja, sitä saa oikeasti miettiä mihin sen sitten saa säilöttyä.

Cory Doctorow: Little Brother

Omistaisin mielelläni ihan kaikki mailman hyvät kirjat itse - pidän tarkkaan ottaen siitä ajatuksesta, että kaikki inspaava luettava löytyy käden ulottuvilta. Nyt se on mahdollista ilman, että kämppä täyttyy, ja tekijänoikeuksista vapaiden teosten kohdalla myös lompakko kiittää. Olen vapautunut valtavasta materian taakasta kämmenen kokoisen laitteen ansiosta, ja sängyssäkin kädet väsyvät hitaammin kevyen laitteen pitelemiseen kuin sinnikkäästi kiinni koko ajan pyrkivään, jäykkään ja pahimmassa tapauksessa painavaan kirjaan. -.-

Tenttikirjoja etsiesssäni taas olen valtavan iloinen jokaisesta verkkokirjasta tietäen, millaista tappelua saa harrastaa saadakseen kirjastosta sen paperiversion, kun kymmenet tai sadat opiskelijat ryntäävät varaamaan samat kirjat puoleksi vuodeksi eteenpäin. Toki myös sähköisen tenttimisen koko ajan yleistyvä mahdollisuus auttaa tähän - auta armias, jos joku vielä vinettää käsin kirjoittamisen filosofisesta merkityksestä ja oman fyysisen tuottamisen ja ruumiillisen toiminnan hedelmällisemmästä tuloksesta verrattuna kiihkeään naputtelusarjaan sieluttomalla koneella. Haistatan kyllä reilut kakat semmoiselle soopalle.

Vaan paperillakin on yhä paikkansa. Sain taannoin Sandman-sarjakuvakokoelmani vihdoinkin valmiiksi asti, ja juuri äskettäin kassan kautta kotiin lähti Dyyni-kirjan jatko-osa. Sarjakuvia en heti osaa kuvitella näytöille, mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Paperisessa lukuvälineessä ON omat etunsa ja omat hauskuutensa, eikä se tosiaan ainakaan kaipaa akun latausta. Käytän siis iloisesti sekä paperista että sähköistä tekstiä rinnatusten, ja uskon vakaasti, että se jos mikä on tulevaisuutta.

Reading... no wai, a bug!
Tämä kuva Dyyneineen sen sijaan on menneisyyttä. Vuosi 2008.

27.10.2010

26.10.2010

Räpsintöjä mustuudesta

Juuri nappaistuja pikakuvia päivän tärkeimmistä asusteista: kaulakoruista, mustista kynsistä, korviksista, nahkaisista ja metallisista rannekoristuksista. Ohuet ketjut risteilevät ja valuvat kuin hopeiset purot. Mustan nahan himmeä kiilto sointuu mustista kynsistä heijastuvaan välkehdintään. Tykkäilen kuvien tunnelmasta, olkoonkin, että se on taas sitä hakuammuntaa puhelimen lisäsovelluksella. Mikä tahansahan näyttää paremmalta, kun vähän sotketaan värejä ja kontrasteja. Kutsutaan tätä sarjaa sitten vaikka käsi-naama-kuvatutkielmaksi. ;)

Näihin kuviin ja tunnelmiin jätän teidät kiirehtiessäni itse päivän ensimmäisen hyödyllisen asian pariin: luennolle. Aamunhan olisi voinut siitä seitsemästä asti käyttää esimerkiksi helvetillisen SPSS-harkkatyön tekemiseen (dippainssit ja muut tekniset ihmelapset siellä hiljaa, jos joku haluu tehdä sen mun puolesta, en vastusta!) tai tenttiin lukemiseen, sen sijaan pelasin pari tuntia onnellisesti Angry Birdsiä HTC:lla. Kiitti vaan pelivinkistä, Jossu! ;D

C360_2010-10-26 12-48-17
C360_2010-10-26 12-43-18
Villatunika - Filippa K, Rannekorut - H&M Men, korvikset - gTie.fi, linturiipus - Fashionology.nl, ankh - British Museum, kynsissä Chanel: Black Satin, huulilla Mac: Myth ja silmissä sekalaisia ruskeita
C360_2010-10-26 12-41-48
C360_2010-10-26 12-45-58
C360_2010-10-26 12-45-33
C360_2010-10-26 12-42-27
C360_2010-10-26 12-44-44

Urban Molding Paste ja Flat Iron Shine Spray

Hei, uskokaa tai älkää, mulla on TAAS uusi hiusvaha. :DDD Mulla on selkeästi joku ongelma.

lanza plus sfactor

Tällä kertaa se aine tosin on vähän muutakin, tämä tökötti nimittäin myös tuuheuttaa ja ainakin väittää jopa hoitavansa hiusta. Menkää ja tietäkää nyt tuosta, mutta ainakin tällä saa pöyhittyä tukastaan kivan ja tuuhean peikkopehkon. Aikaisempien vahojen kanssa käytin tuuhennukseen suihkutettavaa tuuhennusvahaa ja muuhun muotoiluun tavallisempia, kuitumaisia vahoja, tämä tiukka tahna taas tekee kaksivaiheisesta prosessista yksivaiheisen. Kiitos L´Anza Urban Moldin Paste, joka tuoksuu omenalta ja on ihan helvatan rumassa putelissa.

Ihmevaha voisi olla Se Ainoa Muotoilutuote, jota koskaan tulen tarvitsemaan, paitsi että... Seuraavana päivänä tahnaa joutuu about aina lisäämään tukkaan (mihin se oikein menee?!), ja jos pitää hiustenpesuväliään useamman päivän pituisena, kuten itse yritän epätoivoisesti taistelussa kuivumista vastaan tehdä, alkaa parin päivän jälkeen vahanlisäysrituaali vähän jo inhottaa. Se olkoon miinuspuoli tässä touhussa.

lanza plus sfactor 1

Kuvissa näkyvä toinen puteli on Tigi S-Factor Flat Iron Shine Spray Heat Defender -lämpösuojasuihke (piru periköön nämä giganttiset nimet!), joka suojelee hiusta kuumilta suoristusraudoilta, ja miksei nyt miltä tahansa muultakin polttavalta muotoiluvälineeltä (vannon muuten yhä GHD:n täyskeraamisten rautojen nimeen, hyvin on raudat kestäneet säännöllisen puoliviikottaisessa käytössä jo mitä, neljä vuotta?). Liukas neste kiillottaa ja pehmentää hiuksen, lähes lähmää sen, mutta kyllä on suoristuskin sitten tehokas. Melkein liiankin. Kiitos silikonisuuden, hiukset ovat suoristuksen jälkeen lähes liimalettimaiset ilman minkäänlaista kuohkeutta (ehkä vain käytän ainetta hysteerisenä liikaa?), mutta ovatpa sitten ainakin pehmeät. Onneksi on tuo ihmevaha, jolla saa pöyhittyä kuontaloon ilmavuutta, tuuheutta ja hallittua pörröä. Tsek noi kuvat. Hienosti tulee kerrokset esiin.

En silti haluaisi palata alkoholisiin lämpösuojasuihkeisiin, niiden niin hurjan kuivattava ja korputtava vaikutus kun ei sekään ole järin ihana luonnonkiharassa tukassa, muuten suihkisin tukkaani varmaan Osiksen Flatlineria vieläkin. Käytetään nyt sitten tämä puteli pois kun tuli tarpeeseen hankittua, siihen asti otetaan taas vastaan suosituksia korkeita lämpötiloja kestävistä, alkoholittomista, tehokkaista lämpösuoja-tököteistä, mieluiten suihkemaisessa muodossa.

Miinuspuolia lukuunottamatta voisin olla loppuelämäni onnellinen näiden kahden muotoilutuotteen kanssa. Okeiokei, kaveriksi vielä hiuslakka. Ja talkki tuota otsiksen epätasaista rasvoittumista varten. ...Mutta siis teen toki parhaani tehdäkseni selvää kaikista muistakin puolikäytetyistä tököteistä, kyllä ne tavallaan yhä paikkansa perustelevat. :D Perustelisivat kyllä paremmin, mikäli joskus laittaisin tukkaani muutoin kuin yhdellä ja samalla tavalla... -.-

lanza plus sfactor 2

25.10.2010

Pari uutukaista

Pari viihdehankintaa viime viikkojen ajalta.

viihdeostokset 2

Frank Herbertin Dune eli Dyyni -klassikkoihanuuden jatko-osa nimeltä Dune Messiah, jota en ole tosin vieläkään päässyt aloittamaan, kiitos vain tyhmälle tenttikirjallisuudelle. Hei, ei tää oo mitään elämää tällänen, kun ei ehdi edes suosikkiscifiinsä paneutua. Olen tosissani, katson kehittyväni henkisesti huomattavasti enemmän lukemalla filosofista scifiä kuin jankkaamalla jo aiemmilla kursseilla puhkikuluneita totuuksia viestintäpolitiikasta.

viihdeostokset 1

Tämä sen sijaan on onneksi jo moneen kertaan katsottu. Clint Eastwoodin kaunis ja koskettava, juuri oikeilla tavoilla Eastwoodin aikaisempiin macho-rooleihin päin nyökkäilevä Gran Torino on yksi selkeitä suosikkileffojani. Ei ehkä vähiten siksi, että se tuo mieleeni edesmenneen vaarini, jossa oli samoja kovan selkärangan ja lujuuden luonteenpiirteitä ja aukipuhumatonta herkkyyttä kuin Clintinkin hahmossa. Jännästi myös teräksenläpäisevässä katseessa ja atleettisen sirossa ruumiinrakenteessa on miehillä yhteneväisyyksiä... Rautapappoja siis molemmat. Eastwood oli toki myös yksi vaarin ehdottomia suosikkeja - Gran Torino olisi ollut kovaa huutoa yhteisellä leffasohvalla.

Blu-rayn tarjoushinta tuota punaista lappua tihrustaville: 11,95€ Anttilan Top Tenissä. Sillä hinnalla kannattaa jo hyväksi tiedetty leffa sinisäteenä hankkiakin.

P.s. 8,4 tähteä IMDB:ssä. Hurjaa! WATCH THIS MOVIE.

Hervantalainen aamusumu

Hervantalaista aamusumua. Varsin runollista, ja ah niin kaunista!

Ken haluaa, voi napata taas itselleen mieleisensä taustakuvan Flickrin puolelta (kuvaa klikkaamalla pääsee kuvasivulle, josta saa käsiinsä suuremmat versiot). Omalle työpöydälleni päätynee tuo viimeinen.

fog 14
fog 11
fog 12
fog 6
fog 13
fog 1
fog 10
fog 8
fog 4
fog 9
fog 7

23.10.2010

Televisiossa tänään: Kirjeitä Iwo Jimalta



Tänään televisiossa:
Kirjeitä Iwo Jimalta, Mtv3, klo 22.40.
Japanilaisarmeijan joukot puolustavat toisen maailmansodan aikana lähes toivottomassa tilanteessa Iwo Jiman saarea yhdysvaltalaisarmeijan hyökkäykseltä vastuuntuntoisuuden, kunnian ja selviytymisen ristitulessa.

Elokuva on Clint Eastwoodin taas upeasti ohjaama, Ken Watanabe ja muut sotilashahmot taas vetävät jälleen uskomatonta settiä. Sisarteoksensa Isiemme liput sijoittuu samalle Iwo Jiman saarelle, mutta henkilökohtaisesti tämä jälkimmäinen elokuva, Kirjeitä Iwo Jimalta on se, joka teki sen vaikutuksen. (Molemmat tosin löytyvät tuolta dvd-hyllystä.)

Suositellaan. Yksinkertaisesti, suositellaan. Yhtä koskettava sotakuvaus on allekirjoittaneelle ollut lähinnä Band of Brothers -minisarja (suositellaan!).

Milk



Tulipa tuossa katsottua lauantai-iltapäivän kunniaksi elokuva Milk, joka kertoo Yhdysvaltain ensimmäisestä julkihomopoliitikosta, Harvey Milkistä. Sattuneesta syystä äärimmäisen ajankohtainen elokuva kuvaa Sean Pennin ja Josh Brolinin tähdittäminä Harvey Milkin poliittisen uran nousua ja saavutuksia 1970-luvun San Franciscossa. Erityisesti tarinassa keskitytään taisteluun ahdasmielisyyttä vastaan, keskiössä onkin kristillisten tahojen ajama laki, jonka perusteella homoseksuaalit opettajat ja näiden tukijat voitaisiin erottaa tehtävistään, ihan lasten hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamiseksi. Elokuvassa käsitellään myös Harvey Milkin henkilökohtaista elämää ja ihmissuhteita.

Elokuva on kuten elämäkertaelokuvat yleensä: hieman hajanainen ja hyppivä, tarkkaavaisuutta katsojaltaan vaativa, mutta yhtä kaikki mielenkiintoinen ja mieltä historiallisesti avartava kokemus. Erityisen kiinnostavaa on tietysti aina, kun vanhat tapahtumat ja toimijat kytkeytyvät näin konreettisesti tämän päivän tapahtumiin ja liikehdintään, ja voi nähdä niitä oleellisia liittyvyyksiä asioiden välillä. Sitä näkee, mitkä asiat kenties ovat muuttuneet, ja mitkä asiat toisaalta ovat yhä ennallaan, mistä käsityksistä ehkä on luovuttu, ja toisaalta mitä edelleen vain tietyt tyypit jaksavat jankata...

Suositellaan elämäkerroista kiinnostuneille, kansalaisoikeuksien ystäville, homo-oikeuksien puolustajille ja ehdottomasti niille, jotka eivät oikein ymmärrä, miksi tästä aiheesta nyt tällä tavalla koko ajan vouhotetaan. Harvey Milk kertoo sen selkeästi, lämpimällä äänenpainolla rautalankaa vääntäen.

21.10.2010

Iho

alien skin 2

Tein suunnitelmieni mukaan vyöryökkiön yhdistämällä Zana Baynen vyön viiime talvena hankittuun Jimmy Choo for H&M -vyöhön (siihen, jonka sai kiepautettua ympärilleen kolmeen kertaan).

Lopputuloksena todella massiivinen vyöryökkiö, joka kutsuu mielikuvia fetissiluolista, scifisistä painajaisista, erityisesti (syystä jota en hahmota) elokuvista Alien ja Event Horizon. Kenties se on tuo nahan ja metallin liiton synkkyys, kiertyvät ja kuristavat kerrokset, nahan vaihteleva tekstuuri ja kiilto sekä tummat sävyt.

alien skin 3
1: Zana Bayne Leather
2: Jimmy Choo for H&M
alien skin 4

Piparipipari

Mä en kaipaa joululahjaksi oikein muuta kuin piparisuklaata, joskin voin aina ottaa muutamia tarkoin valikoituja lahjuksia. Piparisuklaa on parasta! Takuuvarma lahjaidea kohdallani.

Never mind tukkatöyhtöisys (kävin juuri piehtaroimassa rakkaani, eli piparisuklaan, kanssa tuolla peittojen seassa onnesta soikeana) tai se, että kännykkäkameralla on lopulta hiton vaikea ottaa itsestään kuvia, kun suljin haluaa muuttua niin hitaaksi, että tärähtely on suorastaan väistämätöntä.

C360_2010-10-19 13-26-26
C360_2010-10-19 13-26-36

Kai se on viikonlopun kunniaksi pakko ostaa vielä levy. Näin torstaina.

Fazer, jos piparisuklaamyyntinne hyppää taivaaseen ansiostani, saatte toki tekin mua lahjoa. x)

20.10.2010

Pimeässä

nigh 3

Kävin tuossa eräs aamu palelemassa pihalla ohuemman kuvauksellisemman nahkatakin kanssa. Tarkoitus oli testailla pihan yövalaistuksen kelpoisuutta jännätunnelmaisiin asukuviin, mutta koska 1) kylmyys 2) hämäryys tekevät asiasta vaikeaa ja mutkikasta (kamera ei ihan tajua tarkentaa näin hämärässä aina oikeaan paikkaan), voi olla, että tästä ei tule uutta tapaa. Korkeat ISO-arvotkin tekee mokomaa kohinaa. Ensimmäistä kertaa huomaan haaveilevani jykevämmästä kamerarungosta, vaikkei sitä eroa normaaleissa olosuhteissa sitten enää huomaakaan...

nigh 7
nigh 6
nigh 2
nigh 1

Mukavaa keskiviikkoa teille! :)

19.10.2010

Piparisuklaata!!!

Puhelinbloggaustesti.

Olen odottanut piparisuklaan uudelleentulemista, ahdistellut Fazerin Facebook-seinää, kytännyt kauppojen hyllyjä ja nähnyt unia. Vihdoin piparinen suklaa on taas täällä! Olen perso suklaalle vain tämän kausituotteen saatavuuden ajan, muutoin harrastan rautaista itsekuria!
Published with Blogger-droid v1.6.3

HTC Desire

my htc desire 4

Olen ollut viimeisen viikon aika pistoksissa eräästä uudesta jutusta. Okei, se VOISI olla uusi Zana Baynen upea vyö, ja siitäkin olen ollut aika kierroksilla joka kerta valitessani vaatteita, mutta puhun nyt tällä kertaa vempaimesta. Viihde-elektroniikan ja hyötylaitteen hybridistä, kämmentietokoneesta, yli-älypuhelimesta. Olen haaveillut moisesta siitä lähtien, kun mies hankki joskus keväällä (?) Nokia N900:n.

my htc desire 1
Tilaus tehtiin Verkkokauppa.comista. Kahden euron postikulut ja toimitus seuraavana arkipäivänä lähimpään postiin ovat kyllä aivan ensiluokkaista palvelua.
my htc desire 7
my htc desire 6

Olin jo vakuuttunut haluavani tismalleen samanlaisen härvelin kuin ihastusta herättänyt N900, mutta mies toppuutteli ja kehoitti katselemaan markkinoita, ja erityisesti suuntaamaan katseen ennakkoluulottomasti Googlen luomaan käyttöjärjestelmään, Androidiin (Linux-ydintä käyttävä härpäke). Olin menetettyä kamaa siinä kohtaa, kun törmäsin valtaisaan arvostelukehuryöppyyn taiwanilaisen HTC-merkin kohdalla, ja tarkemmin ottaen HTC Desire -mallisen vempaimen tullessa vastaan. Jossain erehdyttiin se rankkaamaan jopa maailman parhaaksi älypuhelimeksi tällä hetkellä, ja olen toki kaikkien ihmisten tapaan perso kaikenlaiselle parhaudelle. Systemaattisen hyvät ja kautta linjain ylistävät arviot puhelimen toiminnasta johtivat varsin nopeasti päätökseen hankkia nimenomaan HTC Desire.

Googlen Android-käyttiksessä kylläkin paranoidisia ja aika kaksijakoisia fiiliksiä aiheuttaa Googlen valvonta- ja vakoiluinnokkuus ja muut eettisesti hämärät toimet, mutta toisaalta sen tuottamat ohjelmat ja palvelut ovat olleet kivasti toimivia ja hyvin tehtyjä, ja niitä käyttää sinällään hyvin mielellään. HTC Desire Sensessä (Android tuunailtuna) se tarkoittaa Google-palvelujen enemmän tai vähemmän integroimista käyttikseen ja sen tekemistä hyvinkin näkyväksi. Kätevää sille, joka käyttää paljon Googlen palveluita.

Viikon kuherruskuukaudenviikon aikana olen ollut erittäin tyytyväinen HTC Desireen ja HTC:n hieman muokattuun Androidiin, eli Senseen. Rakastan sitä, että voi tehdä puhelimella kaikkea nopeista pikaräpsyistä kirjojen lukemiseen ja surffailuun, tehtävälistojen laatimisiin, sään tarkastamiseen, musiikin kuunteluun ja videoiden katseluun. Tämä matkapahoinvointinen ihminen kuluttaa mieluummin parinkymmenen minuutin bussimatkansa vaikkapa jonkin mielenkiintoisen podcastin kuunteluun, kuin edessäistuvan takaraivon tuijotteluun pää jumittaen tyhjänä nukahtamisen partaalla. Öisin loggailen uniani erityisellä Sleep Botilla, jossa painetaan nappia nukkumaanmennessä ja taas samaa nappia sängystä ylös noustessa, ja näin saadaan tallennettua omaa nukkumispäiväkirjaa grafiikoiden siivittämänä.

my htc desire 3

Kiitos sen, että tekijänoikeudet vielä tällä hetkellä toistaiseksi joskus vanhentuvatkin, puhelimessani on jo valtaisa kirjasto ilmaisia, vapaasti jaossa olevia klassikkoteoksia Moby Dickistä Jules Vernen seikkailuihin, H.G. Wellsin futuristisiin scifiteoksiin ja Kafkan ja Lovecraftin mykistäviin aivoituksiin. Latasinpa sinne myös ensimmäisen Tarzan-kirjan, jota vaarini täydellisenä epäkirjaihmisenä vuolaasti kehui poikasena lukeneensa suu ymmyrkäisenä. Olen jopa vähän surullinen siitä tiedosta, etten kuitenkaan ehdi koskaan lukea kaikkia noita mahtavia kirjoja, joita maalmasta löytyy. Maailmassa kun on tällä hetkellä niin paljon kirjallisuutta, elokuvia, musiikkia ja muuta taidetta, ettei sitä ehdi yksi ihminen yksinkertaisesti millään elämänsä aikana kokea.

Tällä hetkellä unilukemistossani on kuitenkin Jules Vernen vedenlainen sukellusveneseikkailu Twenty Thousand Leagues Under Water. Miehen isä luki tälle pienenä Verneä iltasatujen muodossa. Olihan minullakin muksuna vaarin rakentama lautta mökillä, ja lautan nimi oli sattumoisin Nautilus. Hmm, vaarini oli siis lukenut MYÖS Verneä...! Hämmästyttävää, miten omaan historiaansa saa uusia näkökulmia tietojensa karttuessa ja viitekehystensä kehittyessä. Ja hei, Finding Nemo, anyone?

Hämmästyttävää Vernessä on jo itsessään sekin, että mies scifiseikkailuissaan tuli kuvanneeksi uskomattoman tarkasti keksintöjä, joita ei oltu vielä edes keksitty, niinkuin nyt vaikkapa se miehitetty ja elinkelpoinen sukellusvene. Ihan oli enimmäkseen fantasiaa vielä tuolloin 1800-luvulla.

my htc desire 2

Tylsän turhilla luennoilla istuessa on muuten ihan hauskaa tsätätä kavereiden kanssa G-Talkissa (kiitos yliopistolle ilmaisesta langattomasta verkosta), lueskella asioita, surffata, kuluttaa aikaansa erilaisten semiturhien sovellusten parissa (Red Button, heehee) tai ihan vaan kuunnella TEDTalkeja. Aikeissani on hankkia Desirelle myös mobiilinäppis, sellainen taiteltava ja taskukokoinen. Voi sitten mahdollisesti tehdä luentomuistiinpanosakin näpytellen, eikä rannettaan rasittaen. Miniläppäriä kun en ihan vielä ehkä koe ehdottoman tarpeelliseksi omistaa.

Kamera: se on nyt vähintään laadukas kuin Nokia N900:ssa. Ei se mitään oikeiden asialleen omistautuneiden kameroiden kuvanlaatua tietenkään saavuta, eivätkä ne viisi megapikseliä kerro muusta kuin suurimmasta kuvakoosta, mutta kyllä se järkkärin rinnalla pokkarin virkansa hoitaa niin hyvin kuin nyt osaa kuvitella tällaisessa pakkauksessa kännykkäkameran hoitavan. Olen nähnyt paskempaakin. Ja ei, mä en usko Nokia N8:n Symbianiin yhtään tarpeeksi edes hyvän kameran takia. ;P Mukavaa on sekin, että Androidille löytyy monia erilaisia kuvasoftia, joilla kuvia voi muokata jo kuvanottovaiheessa. Camera 360, I love ya.

C360_2010-10-13 14-53-43
Tilt shift with htc app
FxCam_1286965881662
Erilaisia kamerasoftia Androidille.
Htc desire cam
Mun nykyinen lemppari Ben & Jerry´siltä, Caramel Chew Chew. Miksi tätä merkkiä näkee niin usein blogeissa? Koska näiden jäde on sairaan hyvää ja siitä menee vieläpä rahaa hyvään tarkoitukseen. Sellainen vetoaa aina ihmisiin.

Miinuksia. Puhelin ei ole maailman kaunein, vaikkei nyt maailman ruminkaan. Kapasitiivinen näyttö on kyllä yllättävän tarkka esimerkiksi tekstiviestejä näpytellessä, mutta silti tulee helposti lähmäsormilla painaneeksi jotain ihan muuta kuin oli tarkoitus. Toisinaan Android Marketista ladatut ohjelmat kaatuilevat aika ärsyttävästikin, mutta siitä on syyttäminen lähinnä yksittäisiä ohjelmien tekijöitä. Näyttö saisi osata kellahtaa vaakatasoon myös työpöytämoodissa, kuten se esim. Nitroidissa tekee. Akun kesto on se tyypillisen onneton vajaan päivän pituinen, mikäli kännykällään leikkii ja surffaa pitkin päivää, mutta missäpä älypuhelimessa näin ei nykyään olisi, minä vaan kysyn. On ihan hyödyllistä ottaa tavaksi pitää luuria latingissa aina kun mahdollista.

my htc desire 5

Miksi ei iPhonea? Noh, ne siellä Applella esim. sensuroi pornoa softakaupastaan. -.-

Nojoo, ei eettisesti moitteettomia tekijöitä varmasti jättien parista löydy muutenkaan... Tästä mä kuitenkin nyt ainakin tähän mennessä pidän. :)

P.s. Kirkosta eronneita jo yli 25 000. ;) Jännää muuten, miten kirkosta niin kovasti huudellaan, ettei me kyllä ajatella yhtään noin tai näin, että hirveen paljon ollaan kyllä ihan homojen puolella tässä ja kannatetaan heille sitä ja tätä ja tuota ja tyhmät katsojat tajusi vaan väärin. Kuitenkin kun noita lausuntoja lukee, niissä ollaan valmiita korkeintaan siunaamaan homopareja. Avioliiton mahdollisuutta ei edes mainita. Rakennuksiakin hei siunataan. -.-
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...