11.8.2010

Stressed out

simple things 5

Heijjaoo, onpahan ehtinyt jo olla henkisesti, motivaatiollisesti ja itsetutkiskelu- ja niskaotekriisillisesti raskas viikko. Mieli tässä vielä mustuu lopullisesti. Parit romahdusitkut on itketty ja ehkä vähän saatu jotain aikaiseksikin. Ainakin sain viimeisimmästä kesätentistä niin mainion arvosanan, että muahan luulisi paremmaksikin opiskelijaksi. Kaiken hyvän lisäksi horisontissa siintää muitakin asioita, jotka vaativat ahkeraa suunnittelua.

Ja siis, kaikki tämähän on raskasta vain, koska olen luonteeltani suhteettomaan (oikeasti, se on ihan suhteetonta, siinä ei ole mitään järkevää mittakaavaa stressattavaan asiaan!) stressaamiseen ja ylenpalttiseen ahdistukseen taipuvainen. Ei voi kuin olla ikionnellinen siitä, miten ihanasti mies jaksaa tsempata. ^^ Siltikin vähän pelkään saavani vatsahaavan - ei voi olla normaalia, että adrenaliinit jyllää yötä päivää.

simple things 7

Viime päivien asut siis ovat olleet joko hihatonta maksimekkolinjaa, tai sitten tätä:

simple things 2
simple things 1
simple things 8
Mekko - Monki, harness - Zana Bayne Leather, kengät - Vagabond Thelma, nahkaranneke -H&M Men, riipus - Pohjolan sydän (mieheltä), sormukset - Fashionology.nl, Billyblue22/Blue Bayer Designs ja Kalevala koru (mummulta)

Jotkut valittavat, ettei blogeissa näy samoja vaatteita kahta kertaa, ja toiset taas pyytelevät ikään kuin anteeksi, jos sattuvatkin blogissaan käyttämään jotain vaatetta tai kokonaista asua useammin kuin kerran (kuten tyypillisesti ihmiset yleensä tapaavat tehdä). Lienee jo selvää, mikä on oma linjani. ;) Samoja vaatteita ja asusteita, jopa samoja asuja, löytyy Heijastuspinnasta (joidenkin mielestä jo kyllästymiseenkin asti) runsain mitoin, koska katselen mielelläni itsekin samoja, kauniita vaatteita ihmisten päällä, eri tavoilla yhdisteltyinä, tai sitten eri tavoin kannettuna. Lisäksi kun löytää kaapistaan päälleen asuja, joista pitää kovasti, miksi ei käyttää ja näyttää sitä? :P Samaa olen joskus muuten ihmetellyt tähtien juhla-asukyttäyksissä - on ikään kuin hirveän kauhea moka käyttää samaa mekkoa kahdesti. Ymmärrän sen ehkä vielä hääpuvun kohdalla... Noh, kukin toki tavallaan.

Terveisiä muuten ihanalle lukijalleni, joka tuli moikkaamaan maanantaina kylillä. ^^ On aina hirveän hauskaa tavata lukijoita, vaikka vaan sen muutaman sanasen verran, sellainen spontaanius piristää uskomattomalla tavalla päivää. ^^

Nyt tää niinkun yrittäis mennä olemaan kaikin tavoin ahkera ilman sitä stressaus-osaa. Helpommin sanottu kuin rykäisty.

Teille kaikille toivotan mukavaa keskiviikkoiltaa ja jatkuvaa viikkoa!

17 kommenttia :

Jenna kirjoitti...

Jos yhtään lohduttaa, niin et ole ainoa, jolla on ollut tuollainen viikko, yh. Nimim. neljä päivää neljän seinän sisällä :D
No, kyllä tämä hiljalleen alkaa taas iloksi muuttua, kun saa niskaotteen erinäisistä asioista. Tsemppiä!

Maria kirjoitti...

Ainahan se lohduttaa kuulla, ettei ole ainoa. :) Isosti tsemppiä ja rutistuksia sullekin!

Teja kirjoitti...

jep, hiukan ahdistupahdistusta tälläkin suunnalla. Ekaa kertaa muutan kotoa opiskelemaan, ihan tuntemattomaan kaupunkiin ja tuntemattomaan kouluun. Ja kaikki pakkaaminen ja tollaset ja koulun asuntolaan kun muutan, ni vähä jännittää et minkälaista se on. Mut tsemppiä ja silleesti. kyl se siitä :)

bubble kirjoitti...

Jep, täälläkin sellainen joka stressaa ja ahdistuu ties mistä. Loman jälkeen työt alkoi tällä viikolla, ja kovasti jo kaipaan uutta lomaa.. Krää. Ei auta kuin selvitä. Tsemiä sinneki!

Anonyymi kirjoitti...

Voi ei, sinäkin brutukseni:P Hirmuisesti tsemppiä ja toivottavasti selätät stressin. Itse olen aivan samanlainen, ja näin syksyn ensituulilla olo on välillä kuin painajaisessa. Hienoa, että on tukijoukkoja!

Hyvää ja toivottavasti kaunista loppukesää, ja ei muuta kuin sopivassa suhteessa niskaotetta ja rentoutumista:) Joka tapauksessa, kauniita kuvia olet ottanut taas kerran.
/Hannele

Pekka kirjoitti...

Mutta kuvat vaan paranee, näissäkin on mukavasti vaihtelua ja kuvankäsittely tuo niihin hienosti lisää fiilistä. :)

Maria kirjoitti...

Teja, aww, toi on helposti ihan mielettömän rankkaa. Mut mieti, kun sä selviät tosta, oot entistä voimakkaampi ja jos joudut samaan tilanteeseen toiste, tiedät, että selvisit jo kerran aiemminkin. :) Asuntolassa onneks ehkä saa helposti uusia tuttuja, vertaistukea jne. :) Tsemppiä sullekin!

Bubble, heh joo, mulla on usein vaikeukia päästä edes siihen lomafiilikseen, jos niskassa tykyttää toisaalta ajatus tekemättömistä jutuista jotka odottaa... Sit välillä otan liiankin rennosti, ja pitää äkkiä palata siihen tekemättömyys-syyllisyys-tykytykseen. -.- Mut tietyt asiat ei toisaalta koskaan lopu, vaikka niitä tekis 24/7. Mutta, oikean draivin löytäminen on kyl siis hankalaa! Tasapaino, missä lienet? ;O (Mikä olis nyt hyvä voimaannuttava kannustus tähän?) Tsemppiä myös sinulle! :)

Maria kirjoitti...

Hannele, oh my, sitä on siis liikkeellä enemmänkin! Eihän tässä tiedä ollako iloinen vai surullinen - on ihana tietää, ettei tosiaan ole yksin ahdistuksensa kanssa tai maailman ainoa synkkyyksissä vellova, mutta toisaalta ei toivoisi muille tällaista stressimöykkyä vatsaan. Kiitos kuitenkin, ja toivon myös sinulle sopivan rentouttavaa, että ryhdistäydyttävää loppukesää! :)

Pekka, kiitti hei ^^ On nuo mustavalkoisuudet parilla värigradientilla höystettynä alkanu kiehtoa vähän enemmänkin. :P Ja tosiaan, on se vaihtelua. :)

Katri kirjoitti...

Sympatiaa täältä!

Itse olen elänyt viimeiset kolme viikkoa yltiöpäisen stressin - joka aina tietyin väliajoin muuntautuu ahdistukseksi - keskellä. Viime viikolla tuli romahdus, oikein todellinen sellainen. Pakko vaan jatkaa, aina kun stressi ei ole sisäsyntyistä vaan tulee nimenomaan ulkoapäin :/ Mutta, et siis ole ainoa, jos se hivenen edes lohduttaisi.

Maria kirjoitti...

Katri, voi ei, isosti haleja nyt kyllä täältä! Älä polta itseäsi loppuun, ethän? Se on kyllä ihan veret seisauttavaa miten sitä voikin välillä stressi kerääntyä ja sumppuuntua ja muuttua sellaiseksi melkeinpä elämää suuremmaksi jutuksi, joka lamaannuttaa, painaa päätä tehokkaasti maata päin ja tuntuu vaan niin uskomattoman pahalta, että melkein pahoinvoivaksi muuttuu olo. Tai, sellaisia kokemuksia mulla on ollut. Ei olla tässä yksin, olet (kuten te muutkin!) ajatuksissani! :)

M-M kirjoitti...

Stressimöhkäle ilmoittautuu täälläkin. Yritän epätoivoisesti selättää kirjapakettia tulevaan kesätenttiin, mutta aika vain yksinkertaisesti on vähissä... Eikä raskas kesätyöpaikka ja stressaaminen helpota lukemista! Stressi voi kyllä pahimmillaan olla ihan kamala asia, se vääntää vatsanpohjan ihan solmuun ja räjäyttää aivot pellolle. Huoh, muistatteko ne kultaiset ajat, jolloin to-do -listalla oli vain sellaisia asioita kuin käy koulun opolla tms.? Ei mitään sellaista kuin maksa kaikki laskut, selvitä elämäsi tarkoitus... -.- Voimia kaikille muillekin ihmisraunioille, kyllä tää taas tästä!

Anonyymi kirjoitti...

Mäkin luulen bonganneeni sut maanantaina, paikka oli niinkin hohdokas kuin Sokoksen vessajono:D Olit (siis jos olit) ihan heti seuraavana mun takana, enkä kehdannut kääntyä tuijottamaan että ootko tosiaan sä.:D

Virpi kirjoitti...

Omasta mielestäni tämän blogin parhaita puolia on juuri se, että yhdistelet vanhoja vaatteitasi aina uudelleen, sen sijaan, että kiirehtisit aina ostamaan uusia. Se osoittaa minusta upeaa arvostusta ja rakkautta vaatteita kohtaan, jota arvostan paljon.

Ihmettelen aina vähän sitä menoa, joka joissain blogeissa on, että ostetaan jatkuvasti ja myydään sitten niitä kuukauden vanhoja vaatteita kirpparilla pois.

Oma suhtautumiseni muotiin ja vaatteisiin on sellaista intohimoista rakkautta. Hankin vain vaatteita joita oikeasti rakastan ja joiden käyttämisestä nautin uudestaan ja uudestaan.

Katri kirjoitti...

Se on muuten jännä juttu, että kun stressi käy ihan ylivoimaiseksi niin lopulta löydän itseni oksentamasta. Keho on viisas, se tietää milloin pitää pysähtyä, ja jos ei itse ymmärrä pysähtyä niin keho pysäyttää, väkisin.

tarhapöllö kirjoitti...

Tsemppiä sinne! :) Itsekin olen luonteeltani taipuvainen suhteettomaan stressaamiseen ja jopa ahdistukseen, joten tiedän tunteen.

Pakko kehua, että kuvasi ja vaatteesi ovat aina niin upeita. Olen kuolaillut tuota harnessia aika huolella. Syksyä kohti mentäessä tekee aina mieli käyttää vähän ronskimpia vaatteita ja asusteita, kun olen saanut kesän aikana yliannoksen mun liian värikkäistä hippimekoista xD

Juliet kirjoitti...

Toivottavasti tuleva viikko helpottaa! Ihana asu, taas kerran!

juliet xxx

Maria kirjoitti...

M-M, aikapa hyvinkin. :/ Sitä on aina liian vähän. Mitenkähän sellaiseenkin tilanteeseen ollaan saatu ittemme, niinkun tälläsenä suurempana yhteiskuntana, että aina loppuu kaikilta koko ajan aika kesken? Ja ihmisten jaksaminen samoin... Isosti rutistuksia sinne myös! :)

Anonyymi, hyvin mahdollista, kävin nimittäin kyllä siellä! :D

Virpi, kiitos, hauska kuulla, että nimenomaan se iskee. :) Yritän tehdä fiksuja hankintoja parhaani mukaan, mutta kieltämättä välillä menee pieleen. Mutta usemmat vaatteistani ovat silti ahkerassa käytössä ja kestäneetkin aika kiitettävästi tässä nyt vuoden-pari: toivottavasti sama linja jatkuu ainakin toiset vuoden-pari. ;)

Katri, joo, muistankin, että kirjoitit tuosta blogissasi. :/ Onhan se ihmeellistä, että keho sillä tavalla osaa pysäyttää sitten viimeisenä keinona, mutta tietysti olis jees, jos itse kukin pystyisi jo sitä ennen hidastamaan ja rauhoittumaan... Helpommin sanottu kuin tehty! Nimimerkillä tääkin aamu alkoi just niillä stressivatsanväänteillä...

Tarhapöllö, voi kiitos. :) Tsemppiä myös paljon sinulle, ei ole ahdistus kovin kätevää, kun sekin vaikeuttaa sitten asioiden aikaansaamista ja laskee suoritustehoja... Ja hei, imho harness vois olla aika tosi jees myös sen värikkään hippimekon kanssa... ;P Mut muuten se kyllä ronskistaa heti mitä vaan asua!

Juliet, kiitos! Ensi viikko varmasti helpottaa. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...