28.8.2010

Lontoo, osa 4: British Museum

Arvatkaa mikä oli Lontoon paras mesta. Ei vaaatekaupat, ei tavaratalot, eivät pienet putiikit siellä sun täällä. Lontoossa parasta tällä reissulla oli British Museum. Ihan tajunnanräjäyttävä paikka! Ja kelatkaa: Sinne ei ollut edes turvatarkastuksia. ;) ...Vaikka kyseessä on siis yksiä ihmiskunnan maailmanhistorian merkittävimmistä esineistä. Ja arvatkaa mitä: sisäänpääsy on tosiaan täydellisen ilmainen. JA siellä saa valokuvata. :D Varsinkin budjettimatkailijoille tämä on ehkä Lontoon paras kohde, jos siis yhtään on kiinnostunut muinaisista ja kuuluisistakin esineistä ja meitä edeltävistä kulttuureista. Jos ei, niin sitten ei, mutta kyllä siellä siltikin saisi varmasti aikansa kulumaan. :D

British Museumissa tuli vietettyä lopulta puolitoista päivää, ja paljon kauemminkin olisi siellä saanut aikaansa kulumaan. Tuli tutkittua Egypti, Mesopotamia, Assyria, Meksiko, muinainen Kreikka ja Rooma sekä keskiaikaista Eurooppaa. Ohimennen nähtiin Pääsiäissaaren ikoninen miespatsas ja vähän intiaanijuttuja. Matkamuistomyymälöitä oli useampikin ja kahvilan puolella sai suorastaan tapella istumapaikoista.

Koko pytinki on ihan massiivisen valtava rakennus, se jo omalla fyysisellä koollaan saa haukkomaan henkeään. Valtaisan aulan jälkeen päästään rakennuksen sydämeen, jossa on infopisteitä, putiikkeja, kahvilaa, massiiviset portaat ja yläkerrassa ravintola, ja josta sitten pääsee eri osiin rakennusta toisiin valtaviin saleihin, joissa näyttelyitä pidetään.

Mulla on jotain 200-300 kuvaa muokattuna British Museumista, koneen kätköihin ja poistettua on tullut siis vieläkin enemmän. Olen vääntyillyt ja kääntyillyt yrittäessäni pohtia mitä niistä valikoisin blogiin. Ärh!

british museum day one 13
british museum day one 6
british museum day one 3
british museum day one 16
Rosetten kivi. Eka juttu, minkä näin! Siis kelatkaa oikeesti, ilman tätä paasia ja sen eri kielillä ollutta tekstiä meillä olisi aika lailla heikompi ymmärrys hieroglyfeistä ja muinaisesta Egyptistä!
british museum day one 20
british museum day one 23
british museum day two 109
Mun suosikki.
british museum day one 33
british museum day one 48
british museum day one 52
british museum day one 49
Museoon voi myös mennä bongaamaan kaikenlaista hoopoutta. ;)
british museum day one 53
british museum day one 63
Muumiokissa.
british museum day one 70
british museum day one 68
Tauko.
british museum day one 74
british museum day one 77
british museum day one 78
british museum day two 11
Yhtään ei kyl oo Colin Farrelin näkönen.
british museum day two 12
Oleellisia filosofeja, ensimmäisenä Sokrates, perimmäisenä Epikuros.
british museum day two 15
british museum day two 96
british museum day two 22
british museum day two 23
british museum day two 29
british museum day two 93
british museum day two 33
british museum day two 45
british museum day two 36
Babylonialainen maailmankartta, Babylonia kaiken keskipisteenä. Muilla vastaavilla kivenpalasilla oli mm. listoja virkamiehistä, inventaarioita ja kirjeitä toisille hallitsijoille.
british museum day two 50
Tästä saisi niin makean tatuoinnin...
british museum day two 53
british museum day two 56
british museum day two 59
LAPSIPORNOA!!!!11LAITTAKAA NYT JO JOKU VANKILAAN TÄSTÄ!!1MENKÄÄ ANTAMAAN NETTIVINKKI PELASTAKAA LAPSET RY:LLE!!!11
british museum day two 62
british museum day two 68
british museum day two 69
british museum day two 74
Hajuvesipullo, ihan mun heiniä. ;)
british museum day two 76
british museum day two 78
Kun se on museossa, alaikäisetkin saa katsella.
british museum day two 90
On noi symbolit jänniä asioita. Tässä siis ollaan muinaisen Kreikan ja Rooman puolella.
british museum day two 97
british museum day two 110
british museum day two 122
british museum day two 128
british museum day two 5
british museum day two 130
british museum day two 131
Tässä oli jotain herkkää.
british museum day two 132
Samoin tässä.

Ei voi kuin sanoa, että jos tulee kenellekään mahdollisuus vierailla British Museumissa, tehkää se. Itse haluaisin vielä takaisin tuonne tutkimaan loputkin, ja ehkä uudestaan muutamia paikkoja...

19 kommenttia :

M-M kirjoitti...

Uhh, historygasm! Mun piti kerran Lontoossa ollessani mennä British Museumiin, mut sit unohtui tsekata paikan sijainti, ja sit koko homma jotenkin jäi... Täytyy kyllä vielä joskus tuolla vierailla, mä rakastan historian lehtien havinaa.

Maybe kirjoitti...

Aivan samat tunnelmat British Museumin suhteen. :D Kävin Lontoossa ekaa kertaa viime syksynä, ja vaikka sydän jäi sinne vähän muutenkin, niin British Museum on SE paikka jonne kaipaan uudelleen. Siellä olisi ollut tutkittavaa niin pitkäksi aikaa! Siis miten muka voisi olla välittömästi rakastumatta paikkaan, jossa tosiaan näkee Rosettan kiven heti ensimmäisenä...

Voi pahus. Nyt haluan tuonne takaisin.

Rhia kirjoitti...

Mulla on tuo ihme vielä näkemättä :) kun Lontoonreisulla piti valita että mennäänkö Tate Moderniin (jossa oli juuri silloin erään lempitaiteilijani, Frida Kahlon näyttely) vai British Museumiin niin BM hävisi.
Hauska tuo pikkufiguuri jolla on siniset aurinkolasit :D
En tiedä muista museoista mutta ainakin Tampereen taidemuseossa kun aikoinaan oli Inca-kulttuurin näyttely niin näyttelyn eroottinen taide oli erotettu eriseen omaan huoneeseen jonka molemmilla oviaukoilla oli kyltti K-18. Että ei se aina museoissakaan ole sallittua. Sinänsä jännä ilmiö että tuollaiset ihmisten välistä rakkautta esittävät kuvat on aivan karmea nou-nou mutta ihminen tappamassa toista ihmistä kyllä saa näyttää lapsillekin. Rakkaudenosoituksistahan voi tulla lapsille traumoja. Entäs siitä tappamisesta sitten?

Lumicki kirjoitti...

Olipas kiva teksti! Itsekin rakastan museoita, mutta koskapa en ole koskaan käynyt Lontoossa, on tuokin paikka jäänyt näkemättä. Joskus vielä suuntaan tuonnekin, ihan ehdottomasti.:)

Teja kirjoitti...

Jos tykkäät kaikesta tollasesta museojutusta (kuten minäkin) ni kantsii käydä eremitaasissa pietarissa, venäjällä. Iha hullun hieno paikka, jo nyt pelkät huoneet on iha mahtavia taideteoksia. oon kerran siel käynny ja paljon jäi näkemättä ! Pitää joskus viel päästä käymään uudestaa..

Anonyymi kirjoitti...

Musta kantsii miettiä sitä että monien maiden hallinnot taistelee tälläkin hetkellä noista kamoista, jotka britit raijas siirtomaa-aikana alusmaistaan isännän "oikeudella". Löytäjä saa pitää -ainakin silloin kun löytäjä on voimakkaampi.

Luonnollisesti voi sanoa, että "ei niitä sillon ne kiinnostanut"...no, ajat muuttuu, nykyään suurimmassa osassa maailmaa arvostetaan kulttuurihistoriaa, ainakin jos se tuo köyhempään maahan turisteja ja rahaa sitä myöten.

Mielestäni tuo BR on muisto kolonialistisesta historiasta ja siitä, ettei sitä ole vielä käsitelty tarpeeksi (BR on viehättävä siinä missä muisto "herrasmiehistä" ampumassa villieläimiä sukupuuttoon:()

Maria kirjoitti...

M-M, historygasm hyvinkin! Suosittelen kyllä, jos tilaisuus vielä tulee, että käyt. :)

Maybe, samiksia siis täysin! Mullakin on ihan sama fiilis. :)

Rhia, se on tosi vakuuttava kyllä, vakuuttava ja vaikuttava. Ja joo, oon ihan samaa mieltä - tappovälineet, sotakuvaukset ja muut raakuudet on ihan ok, alastomuus ja seksi taas jotenkin erityisen traumatisoivaa tai jotain... Go figure. -.-

Lumicki, kiva, että tykkäsit! :) Suosittelen kyllä British Museumia!

Teja, ookoo, laitetaan mieleen jos tulee joskus Venäjälle päin lähdettyä! :) Kiitos vinkistä siis.

Anonyymi, oli mitä mieltä kolonialismista tahansa, luulisi kyllä löytyvän aika paljon rispektiä ja viehätystä noille alkuperäisille ja muinaisille, ihmiskunnan historian kannalta suunnattoman merkittäville esineille ihan vain niiden itsensä takia. Tuskin se miten ne ovat Britteihin päätyneet vie pois niiden arvoa, vai? Surullista lähinnä minusta, jos joku jää jumiin valkoisen miehen taakkaan ja siihen liittyvään metasyyllisyyteen ja missaa sen takia jotain näin ihmeellistä ja pysäyttävää. Haaskausta.

Anonyymi kirjoitti...

Kyse ei ollut siitä ettei niistä voisi/saisi nauttia! (Otin vain kantaa tohon sun hypeen:)) Tai että KÄVIJÖIDEN pitäisi tuntee syyllisyyttä jtn mihin ei ole voinut olla vaikuttamassa suuntaan tai toiseen...Toin vaan esille että siinä on ongelmia, että halutaan nähdä noi "koko ihmiskunnan omaisuutena". Yritän selventää: voi miettiä mitä suomalaiset pitäisi siitä, että jotain löytöjä (jotka nyt ei ole verrattavissa yksi yhteen, i know) olisi ammoin, ts. ennen kansallisaatetta ja "suomalaisuutta" raahattu jonnekin museioihin, ja nyt niitä yritettäisiin karhuta takaisin...

Tai siis ongelma liittyy kauheesti OMISTUSSUHTEISIIN, tai siihen kuka saa säilyttää mitä ja missä:D Näitä voi miettiä noissa käydessään, vaikka niistä nauttisiksin:)

P.S. On aika arveluttavaa sanoa et"oli kolonialismista mitä mieltä tahansa"...tai siis ei kai nyt kukaan riistoa pidä hyvänä (sen vaikutukset tuntuvat 3. maailman ihmisten arjessa edelleen....)

Maria kirjoitti...

Mun hypeni liittyi nimenomaan esineisiin ja historiaan, ja British Museum näyttäytyykin minulle ensisijaisesti paikkana, joka tarjoaa puitteet tälle kaikelle ja kokoaa näitä ihmeitä saman katon alle. Eiköhän jokainen peruskoulunsa käynyt ole tietoinen siitä, ettei faaraoita ollut alunperin Iso-Britanniassa, ja niin edelleen ja niin edelleen. En siis näe pointtia tuoda sitä erikseen esiin kauhisteltavaksi, tai mikä se idea tässä nyt olikaan takana. Kehtaan jopa olla ihan kiitollinen BM:lle siitä, että tällä tavalla kuka tahansa pääsee vapaasti ja maksutta ihmettelemään ja oppimaan. -.- Mutta ei hätää, tarjolla oli kyllä myös esitteitä ja tietoa siitä, miten kiisteltyä BM:n ja muiden valtioiden esineomistussuhteiden väliset asiat ovat. -.- Kyllä siellä ne pakolliset kauhisteluriitit tulee varmasti tehtyä.

Kolonialismista saa tosiaan kyllä minun puolestani olla vapaasti mitä mieltä tahansa, niinkuin kaikesta muustakin saa. -.- Arveluttavaa olisi, jos meillä olisi jokin yksi ainoa sallittu mielipide. Mutta, tämä nyt vaan tosiaan ei liity.

Tokihan voisi sitten aina ihan keskustelun vuoksi vaan kysyä ja pohtia, että millä oikeudella monia maita nykyisin asuttavilla kansoilla (jotka eivät kaikissa tapauksissa ole edes samoja kuin ne kansat, joiden historiaa tuolla pällisteltiin) olisi sen suurempaa ikuista ja kyseenalaistamatonta oikeutta noihin esineisiin kuin muillakaan, vaikka riisto itsessään onkin väärin. Oikeudet ylipäätään ovat pohjimmiltaan sopimuskysymyksiä, ja näista sopimuksista ja niiden sisällöstä (tai siitä mitä oikeuksia edes tulisi olla alkuunkaan) kiistellään koko ajan ja joka paikassa tauotta - ei se varmaan ole keneltäkään suoranaisesti ohi mennyt.

Nuo esineet ovat joka tapauksessa kiistatta olleet merkityksellisessä asemassa rakentaessamme käsitystämme omasta historiastamme ja alkuperästämme. Liki kymmenen tuhannen vuoden kehitys avautuu siinä ihan omien silmien edessä! Kirjojen lätinöistä tulee konkreettista todellisuutta ja sitä huomaa taas kerran oman pienuutensa ja paikkansa tässä valtavassa historiakertomuksessa, ja tajuaa, miten valtavan paljon ihmiskunta on oikeastaan saanut aikaan. Sitä ei vain tiedä, vaan sen näkee, sen kokee. Mun käsitykseni ympäröivästä todellisuudesta on muuttunut ja perspektiivi, jolla tarkastelen vaikkapa niinkin arkista asiaa kuin vesiputkistoa, on laajentunut ja uudistunut. Mä pidän sitä todellakin arvokkaana kokemuksena, ja toivoisin, että mahdollisimman moni voisi kokea vastaavaa.

...Enkä ole missään vaiheessa muuten puhunut mitään "koko ihmiskunnan omaisuudesta". -.- Miksi en - siksi, että mä en edelleenkään kokenut omissuhteita liittyväksi siihen millainen kokemus tuo oli.

Rhia kirjoitti...

Siinä kohtaa kun näkee omien silmiensä edessä tuhansia vuosia vanhan esineen jota on siihen asti voinut koko elämänsä katsella vain kuvassa ei ehkä oikein jaksa ajatella sitä että kuka sen esineen omistaa tai kenelle se kuuluu. Minusta nuo omistusoikeus-riidat on lähinnä aikuisten hiekkalaatikkoleikkejä. "Tämä on meidän esi-isiemme kätten jälkeä, tämä kuuluu meille" "Eipäs kuulu kun se oli meidän esi-isä joka sen ekana löysi".

Eiköhän se kaikkein tärkein ja hämmästyttävin asia kuitenkin ole se että esine on säilynyt tuhansia vuosia ja että me voimme sitä nyt katsoa ja miettiä erilaisia asioita, riippumatta siitä kuka sen omistaa ja kenelle se kuuluu.

Maija kirjoitti...

Mulle tuli nyt vähän ikävä olo näitä kommentteja lukiessa, tai enimmäkseen ehkä Marian vastauksesta kolonialismin esiin nostavalle anonyymille. Jos, kuten Maria sanoo, kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, kuulostaa oudolta kun sitten kuitenkin kirjoitetaan esim. "pakollisista kauhisteluriiteistä". Ymmärrän, että kommentissa ei välttämättä tietoisesti pyritä alentamaan anonyymin kommentoijan mielipidettä, mutta vaikkapa tuo mainitsemani kohta antaa mielikuvan siitä, että Marian mielestä anonyymin näkökulma ei ole oikeutettu, vaan vain tavan ja tottumuksen vuoksi tehty "pakollinen kauhisteluriitti". Yhtä lailla silloin Marian kokemus olisi "pakollinen ihasteluriitti" - vastaavasti arvoton... En tarkoita että se olisi, kunhan käytän esimerkkinä siitä, että joko monenlaiset mielipiteet ovat sallittuja, tai sitten eivät mitkään. Ei niin, että "mulla on oikeus kokemukseeni, sulla ei". Mua itseäni ottaa keskusteluissa ja väittelyissä päähän se, jos toisen osapuolen argumenttia kumotaan sillä perusteella että "et sä oikeesti oo tuota mieltä".

Mutta muuten, kiitoksia hienoista kuvista, ihanaa että olet nähnyt tällaisen vaivan. Oma Lontoo-ikävä onneksi helpottaa jo muutaman viikon päästä, sikäli kun se nyt ikinä voi helpottaa...

Maria kirjoitti...

Maija, hauska kuulla, että pidit kuvistani! Toivottavasti nautit Lontoosta, sitten kun sinne ilmeisesti pian pääset.

Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä ja oikeus ilmaista se ja niin edelleen, niin varmasti myös minulla, kun ilmaisen kokemukseni siitä, että mistä tahansa ikinä puhuukaan, heti pitäisi olla myös muistuttamassa kaikkia asiaan liittyvistä kauheuksista, vaikka se olisi ihan perustavanlaatuissta yleistietoa. En oikein ymmärrä sellaisen funktiota, joskin minulla on toki siitä omat vielä vähemmän sosiaalisesti korrektit arvaukseni, jotka tässä olen jättänyt kuitenkin pois kunnioituksesta kanssakeskustelijoitani kohtaan.

Sinänsä minulle tulee tästä mieleen eräs toinen anonyymi, joka valisti minua siitä, että kauniina pitämieni nahkatakkieni nahka ei kasva puussa, vaan tulee *gasp* ihan elävistä eläimistä.

Sama pätee siihen, jos erehtyy ostamaan jotain Henkkamaukasta tahi sattuu kiinnittämään huomiota firmaan, joka kohtelee suomalaisia työntekijöitään huonosti - samaan hengenveteoon pitäisi aina olla kauhistelemassa myös lapsityövoiman käyttöä Aasiassa ja muistuttaa kaikkia siitä, miten hirveää kaikkialla muualla on ja miten itsekin sitä kaikkea muuta kyllä vastustaa. Olen minäkin aivan aidosti sitä mieltä, että se on kauheaa, mutta en koe silti oleelliseksi sitä joka välissä ja joka asiassa tuoda esiin. Tästäkin saa sitten aivan satavarmasti sitä kritiikkiä, ja myös "kritiikkiä": Auta armias, jos hetkeksikään siirtää taka-alalle maailmassa tapahtuvat vääryydet ja keskittyy vain siihen omaan hyvään hetkeensä ja hyviin puoliin. Omassa blogissaan. -.-

Sinä (ja kuka tahansa muu) saat toki myös olla sitten vastaavasti vaikka sitä mieltä, että ihasteluni on jotenkin pakollista tai riitinomaista, mikäs siinä, kyllä se varmaan moniin asioihin pätee yhtä lailla. Se tosin tässä tapauksessa osuisi paremmin tuonne Towerin puolelle, josta taas en ollut läheskään yhtä vaikuttunut, mutta josta yhtä lailla "pitäisi" olla. Siitä postauksesta toisaalta se ylenmääräinen hype puuttuukin. Toisaalta siellä taas voisi joku innokas paheksua mielipuolisen vankilan ja teloituslinnakkeen ihannoimista ja sen säilyttämiseen pyrkivän intressiryhmän taloudellista tukemista.

Mä olen hirveän huolissani maailmassa tapahtuvista kauheuksista ja yritän aktiivisesti joihinkin niistä (koska aikani tai resurssini eivät yksinkertaisesti riitä kaikkeen) pyrkiä vaikuttamaan. On hirveän hyvä asia, että asioista puhutaaan, mutta toisaalta jos se jää itsestäänselvyyksien toistelun tasolle, se ei ole suoranaisesti rakentavaa. En toki väitä olevani tässä suhteessa mitenkään täydellinen, kukapa olisi. Aloitinhan minäkin oman varsinaisen kommenttini mantraamalla itsestäänselvyyksiä.

Anna kirjoitti...

Hahhahaa! Vähänkö repeilin kuvateksteille :D! Maria, oot niin paras :D

Anonyymi kirjoitti...

"--kauheuksista, vaikka se olisi ihan perustavanlaatuissta yleistietoa. En oikein ymmärrä sellaisen funktiota, joskin minulla on toki siitä omat vielä vähemmän sosiaalisesti korrektit arvaukseni, jotka tässä olen jättänyt kuitenkin pois kunnioituksesta kanssakeskustelijoitani kohtaan." (Maria)

En ymmärrä tätä nyt ihan. Sanoin jutusta koska tuli mieleen tosi vahvasti; mielestäni myös ihan relevantti huomio, eikä esim. pilkuntiedätkyllämitä.

Haluan korostaa ettei mulla ole sua vastaan mitään! (oon lukenut sun blogia kauan, ja tähän mennes kommentoinu vain positiivisesti ne muutamat kerrat mitä joskus olen jtn sanonut...) Ilmeisesti kunnioitusta riittää vain valituille tms; sitä ansaitakseen pitää olla samaa mieltä kanssasi. Se että BR tuo mieleen kolonialismin ei ole tekopyhyyttä, vaikkei se sinulle sitä toisi. THE END.

Maria kirjoitti...

No tuo nyt on tuollaista taas. Ilmeisesti kommentoijan kanssa ei puolestaan bloggaaja saa olla eri mieltä! ;o

Minä en puhunut mitään tekopyhyydestä, pikemminkin siitä, miten ankeaa on sellainen ilonpilaajamoodi ja "eipä nyt unohdeta sitä ja tätä" -asenne. Tarkoituksesi on varmasti hyvä, en epäile, mutta enpä minäkään ole mikään viihdesalametsästyksen kannattaja, vaikken kelailisikaan kamalaakauheaa kolonialismia samalla kun koen elämyksiä. Ja ei, et sellaista väittänytkään, sanonpa vain.

Maria kirjoitti...

...Ja sikäli kuin juuri kerroin, miten olen jättänyt omat vähemmän kivat spekulaationi pois kunnioituksesta kanssakeskustelijoitani kohtaan, on aika hölmöä alkaa vihjailemaan siitä, että pitäisi kaikkien olla iloisesti kaikesta samaa mieltä saadakseen kunnioitukseni. Ei vaan pidä paikkaansa. Jos haluaisin vain yhdenlaisia mielipiteitä blogiini, mä voisin ihan hyvin vaan hylätä heti alkuunsa kaikki viestit, joista en sattumoisin ole samaa mieltä, tai joista en pidä. -.-

Se, että kyseenalaistaa toisen motiivit tai viestin sisällön, ei ole kunnioituksen puutetta - kuten itsekin osoitat omalla toiminnallasi, mikäli siis on totta, ettei sinulla ollut mitään minua vastaan. ;) Ei tartte olla kaikesta samaa mieltä tai hyväksyä kaikkea kiltisti nurisematta, jotta voi kunnioittaa toista.

Anonyymi kirjoitti...

Minun mielestäni valkoisen miehen ja naisen on ihan tarpeellista reflektoida ihan niiden menneiden sukupolvien tekemisiä, se on mielestäni velvollisuutemme, koska me siihen pystymme, meillä on asiasta tietoa ja kyky vastaanottaa analysoiden se tieto. Näin ainakin oma yhteiskuntatieteilijän ja kriittisen kuluttajan sydämeni sanoo. Itse olen vieraillut Kairossa "faarao-museossa", tavannut paikallisia kulttuurivaikuttajia. Olen menossa Lontooseen marraskuussa ja taatusti jätän väliin BM:n, se on varmasti puitteiltaan hieno, mutta omassa mielessäni se on toissijaista. Kukin tekee omat valintansa itselleen valintansa argumentoiden, minun valintani on olla menemättä.

Maria kirjoitti...

Se on totta kai jokaisen oma valinta.

Ei ole kukaan kieltänyt, etteikö ole hyvä tietää mitä ennen on tehty, se osa on täytetty kyllä varmasti jokaisen kohdalla. Kieltäydyn kuitenkin ottamasta jotain henkilökohtaista syyllisyyttä asioista, joita en ole henkilökohtaisesti tehnyt. En myöskään koe tarvetta tuntea syyllisyyttä siitä, että olen länsimaalainen, enkä näin ollen näe tarpeelliseksi osoittaa jotakin erillistä katumusta tästä.

Mutta kuten sanottua, valinta mennä tai olla menemättä sinne tai tänne on totta kai ja ehdottomasti jokaisen oma.

Maria kirjoitti...

Mulla olis tähän vielä todellakin paljon kyllä sanottavaa. Ehkä mä sanon vaan, että isieni synnit olkoot heidän omiaan (perisyntiin uskovat ehkä olkoot toista mieltä), ja että "synnitön heittäkööt ensimmäisen kiven". Tuskin maailmasta löytyy kansaa, joka ei olisi joskus sortanut toista. Miksi juuri tämä asia, miksi juuri me olisimme ainoita, ikään kuin suurimpia syyllisiä mitä löytyy? Miksi emme vaadi hyvitystä edes periaatteesta muinaisista tapahtumista muilta kansoilta meitä kohtaan tehdyistä rikkomuksista? Olemmeko vain oppineet, että juuri tästä asiasta tulee juuri meidän ikuisesti kantaa syyllisyyttä? Loppuuko se milloinkaan? Riittääkö mikään hyvitys? Minä en pysty argumentoimaan itselleni, miksi minun tulisi tuntea tästä vastuuta, tai miksi minun olisi väärin nähdä saatikka nauttia siitä, että voin olla kosketusetäisyydellä asioista, jotka ovat rakentaneet sitä todellisuutta, jossa minä nyt elän, ja kuka minä olen.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...