25.8.2010

"Käytettyjen pelien kauppa on varkautta"

Esittelen teille erään ajatuksen, josta haluaisin kuulla kantanne: Käytettyjen pelien ostaminen on suoranaista varastamista. -.-

Tyypit ovat siis keksineet, että käytettyjen pelien ostaminen on huijaamista ja uhka pelintekijöille. Tämä ei toki ole mikään uusi kanta, mutta nyt tätä höpinää on jälleen businessmiehiltä kuultu. Pelikauppiaita, jotka myyvät käytettyjä pelejä, kutsutaan parasiiteiksi ja varkaiksi.

EDGE: Louis Castle: Retailers Are "Parasites and Thieves"
"[Retailers] take a game from somebody for ten bucks and then turn around and sell it for $30," he says, "and they don't give any of that $20 back to the original copyright holder. Something would be OK, but zero is not OK."

Ja kuunnelkaapa tätä neroleimausta, josta on hyvin vaikea kyllä ottaa mitään järjellistä tolkkua:

"What can publishers do about this?
There's nothing they can do about it. Legally, the retailers are within their rights to do it. I'm not saying they're doing anything illegal. But just because you can legally steal doesn't mean it's not stealing. Gambling is statistically theft - people know they're going to be stolen from.

I was heckled by a guy who said he was from Gamestop who said, "You seem to hate retail." He was trying to make the case that if lots of people get exposed to the game then it's good for the publishers - I'm not sure I understand that. If we make something like woollen blankets and we start eating the sheep, pretty soon, we have no more woollen blankets. It's taking from the one thing that's making you money. If we stop making games, they stop being able to sell them."

Eli käytettyjen pelien myyminen on laillista varastamista ja jopa uhkapelien pelaaminen on samalla logiikalla varkautta. Alkaa kuulostaa aika levottomalta setiltä. Sitten seuraa jännittävä vertaus siihen, miten lampailta ei enää saa villaa jos menee syömään kaikki lampaat. Ei vain käy selväksi, miten oikeastaan käytettyjen pelien myyminen tekee lopun pelien tekemisestä. -.- Toisaalta Louis ei ilmeisesti ymmärrä, miten näkyvyys voisi olla hyvä asia julkaisijoille.

"His point was that we had to do it because their margins were shrinking and they were going to go out of business. And I'm like, well, so now you're shrinking the publishers' margins so we're all shrinking and are going to go out of business. But, honestly, gamers can survive without retailers, but they can't without people making games. I just don't think the retailer has a higher order of right to survive than the people who make the content.

Maybe I'm wrong about that! I don’t worry about being provocative in my wording, because it's what I think everyone in our industry feels, and no one will say it."

Tietysti pelikauppiaiden pitäisi muuttaa omaa bisnestään, mutta pelintekijöiden, julkaisijoiden tai tekijänoikeuksien haltijoiden ei tietenkään tarvitse muuttaa omaa bisnestään! Vika on siinä, kuka ei osaa muuttaa ansaintamallejaan, mutta ei tosin koskaan julkaisijoissa, jotka eivät osaa muuttaa omia ansaintamallejaan. Louisin mielestä kaupoilla ei ole mitään sen korkeampaa oikeutusta olla olemassa kuin sisällönluojillakaan. Saman voi ehdottomasti sanoa myös toisin päin, ja perään vielä kysyä uudestaan, että siis millä tavalla käytetyn pelin myyminen on pois pelin tekijöiltä. Miten käytetyn yhtään minkään myyminen on pois alkuperäiseltä tuottajalta, joka on jo kertaalleen siitä yhdestä kappaleesta maksunsa saanut... Olisikin mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä pelintekijät itse ihan oikeasti ovat.

Tätä suorastaan törkeää huijaamista vastaan on keksitty, että uusiin peleihin voitaisiin sisällyttää koodi, jolla saa peliin lisäsisältöä, ja koodia voi käyttää vain kerran. Lopputulos: Uusi peli on arvokkaampi kuin käytetty, koska uudessa pelissä on sellaista lisäsisältöä. jota ei ole enää käyetyssä pelissä, koska siis se kertakäyttöinen koodi on jo käytetty. Uuden koodin toki voi aina ostaa, kuis muutenkaaan.

Eiköhän pian keksitä, miten saadaan käytettyjen pelien ostamiselle stoppi kokonaan. Mokomat varkaat ja ahneet parasiitit.

Onko teistä käytettyjen pelin ostaminen jotenkin moraalisesti arveluttavaa?

63 kommenttia :

Kaoka kirjoitti...

Mitähän ihmettä niille käytetyille peleille sitten pitäisi tehdä kun niihin itse kyllästyy? Roudata vaan suoraan kaatopaikalle? Sehän on vähintäänkin ekologista ja kestävän kehityksen mukaista toimintaa!

Ja siis mitä ihmettä, pelintekijäthän ovat jo saaneet osinkonsa käytetystä pelistä, ei pitäisi olla napisemista. Ymmärrän vielä jokseenkin sen piraattituotteista napisemisen, mutta tämä -__-

bubble kirjoitti...

Hahaha, ei jestas miten älyttömistä asioista jaksetaan napista.. Siis joo, tavallaanhan se on myyjältä/tekijältä pois jos joku ostaa käytetyn eikä uutta niin että myyjä/tekijä sais lisää fyffeä, mutta HALOO. Missä on esimerkiksi vastuu, esim. ympäristön suhteen? Iät ajathan maailmassa on ollu käytettyä tavaraa, tai muuten vaan vuosikymmeniä kestävää tavaraa, ja hyvin on pärjätty.

Se miten ihmeessä se on varastamista, niin ihmettelenpähän vaan.. Eihän tässä kohta saa ommella omia vaatteitaan, kun idea tai vähintään kankaat on aina jostain varastettu, hiuksia ei saa leikkauttaa kun jollain on kuitenkin samanlaiset ja ruoantuottajiakin on useita, joista joku on aina kopioinut jotain toista. Ihmisillä on vissiin liikaa aikaa ja ahneutta ku kerkeevät tämmösiä miettiä.

Isa kirjoitti...

Kyseisellä logiikalla minkä tahansa käytetyn myyminen ja osto (!) olisi varkautta kun niistä ei mene tuottoja tekijälle/alkuperäiselle myyjälle. Naurettavaa ja kestävän kehityksen vastaista ajattelua.

Laura kirjoitti...

Mäkään en kyllä ymmärrä tuota näkökulmaa..Ja ainakin ne pelit mitä itse olen ostanut käytettynä, ne ovat olleet halvempia kuin alkuperäiset, joten ei se sen pelin myyjä siihen mitään katetta itselleen saa. Ei ainakaan kukaan minun tuntemistani ihmisistä ostaisi käytettyä peliä kalliimmalla (tämä tuli mieleen ensimmäisestä enkunkielisestä kappaleesta, jos nyt sisältöä oikein tajusin :D)

Kyllä aion tästäkin lähtien ostaa silloin tällöin pelejä käytettyinä jos mieluisi tulee vastaan.

M-M kirjoitti...

Ärh, ärsyttää nämä ahneuksissa tehdyt johtopäätökset, jotka eivät ole loogisesti kestäviä. Siis käytettyjen pelien myyminen pitäisi kieltää - mutta mites kaiken muun käytetyn kaman myyminen? Entä kirppikset? Tulisiko tämän kiellon päteä vain silloin, jos käytettyä tavaraa on vielä saatavilla uutena? Ostin eilen Gamestopista käytetyn PS2-pelin, jota ei enää myydä uutena; kuuluuko tämä parasiittitoiminnan piiriin? Tulisiko käytetyn tavaran myyminen kieltää myös yksityisiltä henkilöiltä?

Täytyy silti myöntää, että pelikauppaketjut - erityisesti Gamestop - pyytävät toisinaan käytetyistä peleistä naurettavia hintoja. Joskus uutena 60 € maksavaa peliä myytiin käyettynä 55 €:n hintaisena, mutta tällä kertaa pelimyyjän ei tarvitse maksaa julkaisijalle mitään - pelikauppa siis käärii loistavat rahat! Tämä tosin ei ole mielestäni julkaisijalta, vaan kuluttajalta pois -_-

Ymmärrän kyllä, että julkaisija haluaa ihmisten ostavan tuotteet uusina, mutta sitten kun tekijät ovat kerran oman osansa saaneet, ei nähdäkseni ole enää heidän asiansa, mitä tuotteelle tapahtuu.

Anu kirjoitti...

Onpa paksua. Väitteen mukaan ilmeisesti käytettyjen autojen myyjätkin varastavat, koska usein ostavat auton halvemmalla ja myyvät sen kalliimmalla.

Vaaditaanko seuraavaksi maksua pelin lainaamisesta kaverille? Eihän hän siitä ole mitään maksanut:)

Maria kirjoitti...

Niin, jos käytetyn pelin myyminen ja ostaminen on jo kategorisesti huijaamista, varkautta ja loisimista, niin varmasti se on sitä sitten kaikissa tapauksissa, eikä pelkästään yksittäisessä, överihintoja pyytävän ketjun tapauksessa. ;<

Ei oo vielä mikään muu ala keksinyt, että käytetyn tavaran kauppa olisi jokin vakavakin uhka markkinoille tai tuottajille...

Ja tosiaan, aina voi argumentoida, että joku vie tuottajan rahat jos kuluttaja jättää antamatta rahansa tälle, mutta tällä logiikalla saadaan aika mielenkiintoisia kuvioita. Viereinen ravintola on varas, koska kuluttaja päättääkin mennä siihen syömään, vaikka ilman viereistä ravintolaa kuluttaja olisi syönyt täällä meillä, jne. Se on hirveen perseestä se, kun kuluttaja tällein saakin äänestää jaloillaan ja tehdä valintoja. ;o Jotkut sitä kutsuu kilpailuksikin. x)

The Lady Jessica kirjoitti...

O-M-G :-D

Okohan myös sata vuotta sitten on ollut hirveät napinat, kuinka käytettyjen kirjojen ja savikiekkojen myyminen on varkautta!!

Daphnion kirjoitti...

Tää on kyllä ihan älytöntä. Eikö se riitä, että joku on sen pelin joskus kaupasta ostanut. Meidän taloudessa ainakin kannatetaan käytettyjä pelejä, vaikkakin suurin osa ostetaan itse kaupasta uutena. Vanhoja ja ei-niin-hyviä pelejä kyllä myydään pois surutta, että eivät roskiin joudu.

Maria kirjoitti...

Sama meilläkin. Harvaa viihdetuotetta muutenkaan ostetaan täyshintaisena, kun usein ne hinnat ovat ihan älyttömiä, ja kun odottaa vähän aikaa, ne hinnat alenevat, tai sitten juurikin löytää käytettynä. Eteenpäin täältäkin sitten pistetään semmoista, mitä ei muuten tarvita.

Anonyymi kirjoitti...

Jos käytettyjen pelien kauppaaminen on varastamista (ilmeisesti siksi, koska siitä saa voittoa), haluaisinkin nyt samassa hengessä vaatia uusia pelejä myytäväksi joko tukku- tai tuotantokustannuksia vastaavaan hintaan. Muuten taas joku tekee voittoa ja ihmisiltä varastetaan.

Viihdetuotteet eivät kyllä tosiaan ole täyden hintansa arvoisia. Eivät ainakaan silloin kun pitää ostaa sikana säkissä. Arvoa laskee myös "konsolointi" ja kopiosuojaukset. Tuotteen käyttöikäkin on usein naurettavan lyhyt.

Janos kirjoitti...

Tästä asiasta napiseminen tuntuu aika epäreilulta, mutta pelintekijöiden kannalta tämä on ihan oikea ongelma. Itse pyrin ostamaan pelit uusina, koska tuppaan ostamaan etenkin sellaisia vähän pienemmän yleisön pelejä joissa jokainen penni on tekijälle tärkeää, toisin kuin vaikkapa FIFAn uusimman vuosimallin parissa.

Sanotaan näin, että itse ymmärrän hyvin julkaisijoiden ja pelintekijöiden ärsyyntymisen siitä, että suuret liikkeet tai ketjut tekevät ihan oikeasti merkittävää bisnestä käytettyjä pelejä myymällä. Välillä esimerkiksi Gamestopissa käytetty peli on vain vitosen halvempi kuin uusi, joka tarkoittaa sitä että ostaja säästää yhden tuopin ja parin pähkinän edestä rahaa ja pelin tekijöiltä meneekin sitten vähän isompi siivu tuloja. Niistä tuloista on sitten kiinni se, nappaako julkaisija seuraavaksi jotain innovatiivista ja kiinnostavaa, vai seuraavan putkijuoksuräiskinnän tai futispelin joka taatusti myy.

Tästä napiseminen ei ole todellakaan älytöntä, etenkin kun napina keskimäärin kohdistuu pelikauppoihin, ei yksittäisiin harrastajiin.

Sitten taas, vaikea sitä on nähdä kovin pahana että ihmiset itse myyvät käytettyjä pelejä toisilleen - milläs sitä estätkään. Moraalisesti se on jotenkin kestävämpää kuin se, että pelikaupat kusevat aktiivisesti silmään oman elantonsa tuottajia.

Maria: Kyllähän muutkin ovat valittaneet, esimerkiksi musiikkibisnes - levy-yhtiöthän ovat halunneet sulkea levykauppoja iät ja ajat. Siinä tosin on se, että ihan samanlaista vaikutusta käytettyjen levyjen myynnillä ei ole alan tulorakenteeseen kuin pelipuolella.

Maria kirjoitti...

En ole kuullut musiikkibisneksen spesfisesti valittavan siitä, että myydään käytettyjä levyjä, mutta minun on kyllä hyvin helppoa uskoa, jos sellaista tosiaan tehdään.

(Kaikki pelit eivät muuten ole vain vitosen halvempia Gamestoppissa, hinnoittelu vaihtelee kovasti.)

Ja siis miksi sisällöntuottajien pitäisi saada rahaa monta kertaa yhdestä kappaleesta? Gamestopissakin käytettynä myydyt pelit on jo joku ostanut kertaalleen täyshintaisena. Eikö kyseessä nyt ole pikemminkin se, että nyt yritetään vain epätoivoisesti keksiä keinoja, joilla päästä lisäansioihin käsiksi, eikä suinkaan se, että joltain on riistetty jotain. Samallahan voisi vaatia kuluttajaa ostamaan sama peli vaikkapa useampaan kertaan! Hirveästi menee rahaa sivu suun, kun ei näin tehdä.

Tätä voi myös tosiaan verrata ihan mihin tahansa muuhunkin esineeseen. Jos ostan kaupasta lapion, käytän sitä vähän ja myyn sen sitten eteenpäin hyvällä summalla, niin onko lapiontekijällä tosiaan jokin moraalinen oikeus päästä väliin ja saada taas uudestaan osansa lapion hinnasta?

Voisihan tässä vinkua myös ihan kaikesta muustakin, missä kohtaa joku muu kuin pelintekijä itse tienaa. Myyhän pelikauppa uusiakin pelejä kalliimmalla kuin mitä peli on myyty heille! Kauheaa riistoa. Välistävetäjiä kyllä tuostakin bisneksestä löytyy.

Maria kirjoitti...

Ja anonyymi, samaa mieltä. Varmasti myyntiä edistäisi se, jos hinnat olisivat kuluttajalle kohtuullisempia alunperinkin (ja tuotteet oikeasti käytettäviä, on noita tosiaan nähty cd-levyjä, jotka eivät ole kovin hyvin jossakin laitteessa toimineet, kiitos kopiosuojauksen). Mutta jos hinnoittelee perseesti ja järkkää muutenkin itsensä umpikujaan, niin ei kai sille sitten vain voi mitään. Better luck next time.

Stazzy kirjoitti...

O_o

Sanokaa mulle, että tänään on aprillipäivä.

Eihän tuo voi olla totta.

Miksi ihmeessä käytetyn myynnistä pitäisi mennä provikka tekijälle? Eihän uutta tuotettakaan voi kahdesti myydä. Yksi kappale tuotteita, yksi provikka.

Stazzy kirjoitti...

Tässä kun ei ole edes kyse kopioinnista. Kopioinnista valittamisen vielä jokseenkin ymmärrän, sillä silloin yksi myyty tuote kahdennetaan, ja tekijä saa vain yhden provikan.

Mutta tässä myydään yksi tuote, tekijä saa yhden provikan, sitten se yksi tuote myydään taas eteenpäin. Tuotteita on yhä vielä vain yksi. Ei kahta tai kolmea. Myyjälle ei jää kopiota.

Missä kohtaa oikein varastetaan..?

(Pelikauppojen välistävedosta sanoisin sen verran, että jos kuluttaja on valmis maksamaan käytetystä pelistä vain vitosen vähemmän kuin uudesta, niin eihän se myyjän vika ole. Myyjä tarjoaa, kuluttaja ostaa. Jollainhan niidenkin kauppojen on katteensa tehtävä.)

Pekka kirjoitti...

Käytettyjen pelin kaupan vertaaminen varastamiseen on kyllä varma tapa saada pelaajien vihat niskoilleen. Vertaukset auton myymiseen ovat olleet yleisiä. Eiväthän autonvalmistajatkaan yritä rajoittaa käytettyjen autojen kauppaa. Päinvastoin, auton jälleenmyntiarvo ja arvon säilyminen on yksi kilpailuvaltti. Lisäksi pelit kuluvat käytössä siinä missä autotkin. Hyvin huollettu 20 vuotta vanha auto toimii edelleen kun siihen laittaa bensaa sisään, mutta yritäpä ajaa 20 vuotta vanhaa PC-peliä tänä päivänä.

Julkaisijoiden ja pelintekijöiden varsinaisesti esiin tuoma ongelma oli kuitenkin käsittääkseni siinä että pelit aiheuttavat heille myös kustannuksia myynnin jälkeen, esim. moninpeleissä tarvittavien palvelimien pyörittämisestä. Käytettynä pelinsä ostanut ei tuota suoraan tuloja julkaisijalle, mutta aiheuttaa kustannuksia käyttämällä palveluita.

Tämän takia ei ole yllättävää että julkaisijat pitävät digitaalisista pelikaupoista, kuten Steam ja Playstation Network, joissa he voivat rajoittaa kuluttajien oikeuksia myydä ostamiaan tuotteita edelleen. Pelejä myydään yhä enemmän palveluina, eikä fyysisinä tuotteina. Esimerkkinä tästä kehityssuunnasta toimii hyvin vaikkapa PSN Plus, jossa pelaaja saa kuukausimaksua vastaan ladata "ilmaiseksi" pelejä, joihin hänellä on oikeus niin kauan kuin maksaa kuukausimaksua.

...jatkuu alla...

Pekka kirjoitti...

Digitaalisen latauksen ostaessaan pelaaja ei voi myydä peliään enää eteenpäin, mutta korvaukseksi tästä hinta on yleensä fyysiseen tuotteeseen verrattuna halvempi, tai digitaalisella versiolla on jotain muuta lisäarvoa, kuten helpompi saatavuus. Kaupasta ostettu peli on kalliimpi, mutta sen voi myydä eteenpäin tai laittaa pelikotelon hyllyään koristamaan.

Tässä olisi bisnesehdotus digitaalisten julkaisualustojen pyörittäjille: mahdollistakaa pelien omistusoikeuksien eteenpäin välittäminen esim. pientä korvausta vastaan. Tällöin kuluttaja voisi myydä pelinsä eteenpäin, ja julkaisija saisi osansa.

Maria kirjoitti...

Destructoidilla on myös hauskoja ja kärjekkäitä artikkeleita aiheesta. ;) Niistä myös huomaa, että tämä keskustelu (jos sitä sellaiseksi voi kutsua hölmöläisten heittämien aivopierujen sijasta) on jatkunut jo hetken aikaa.
Desturctoid: tag= Second Hand Games Are Evil

Lainaan artikkelia, jossa tätä samaa uutista on kommentointu:

"Once again, I need to point out that the game industry is not some special flower that only has to deal with used sales. At the end of the day, games are an expensive luxury, and where there are expensive luxuries, there will be people willing to sell used versions for cheaper. Game makers love capitalism when it makes them pure profit. They suddenly hate it when it's another company raking in the money. Sorry folks, but you can't have your cake and eat it too. "

Stazzy, kun olisikin! ;o Juu, voi olla jollain tavalla helpompi nähdä, miten on sujuvaa ajatella yhden laittoman latauksen tarkoittava yhtä menetettyä myyntiä (vaikka näin yksioikoistahan se siis ei todellisuudessa olekaan, joku olisi jättänyt ostamatta eniveis ja joku ostaa sen ansiosta, jne), mutta tosiaan kun aletaan puhua fyysisistä pelibokseista ja fyysisistä esineistä, alkaa kyllä vaatia jo vähän akrobatiaa ymmärtää, miten käytetyn kauppaaminen edes voiton kanssa olisi suoraan pois otettua pelintekijöiden rahapussista.

Pekka, kiitos näkemyksistäsi! Ottaisivatpa siitä vinkkiä tosiaan. :F

slux kirjoitti...

Pekka:
"Julkaisijoiden ja pelintekijöiden varsinaisesti esiin tuoma ongelma oli kuitenkin käsittääkseni siinä että pelit aiheuttavat heille myös kustannuksia myynnin jälkeen, esim. moninpeleissä tarvittavien palvelimien pyörittämisestä. Käytettynä pelinsä ostanut ei tuota suoraan tuloja julkaisijalle, mutta aiheuttaa kustannuksia käyttämällä palveluita."

Toisaalta yksittäisen ostajan kohdalla online-palvelujen käytön määrä vaihtelee suuresti, aika merkittävässä osassa pelejä ei juurikaan tällaisia online-palveluja edes ole tai ne kiertävät kapasiteetin tarjoamisen tarpeen tekemällä yhdestä pelaajasta myös palvelimen. Viimeisin ratkaisu tuntuu suositulta ainakin PSN:ssä, Xboxin puolella se ilmeisesti on vähemmän suosittu kun onlinepelaamisesta maksaminen on sääntö. Muistetaan myös, että pelipalvelinten pakkohostaus pelifirman omilla palvelimilla on niiden oma, viime vuosina yleistynyt, epäilemättä piratismin estämisestä johtuva valinta.

Jos edelleen paketoiduista peleistä puhutaan niin pelinkehittäjähän voi muuten vaikuttaa käytetyn tavaran tarjontaan markkinoilla pelinsä pitkäkestoisuuden tai paketin näyttävyyden avulla. Vastaavasti niiltä käytetyn kappaleen ostajiltakin voi kyllä puristaa DLC-ostoja.

"Tässä olisi bisnesehdotus digitaalisten julkaisualustojen pyörittäjille: mahdollistakaa pelien omistusoikeuksien eteenpäin välittäminen esim. pientä korvausta vastaan. Tällöin kuluttaja voisi myydä pelinsä eteenpäin, ja julkaisija saisi osansa."

Pelkään pahoin, että tällaista ei tule tapahtumaan kun laatikoitujenkin pelien kanssa on tällaisia asenteita. Lisäksi pelijulkaisijan kannalta ei näytä ehkä erityisen houkuttelevalta keinotekoisesti poistaa yhden käyttöoikeutta ja siirtää toiselle maksua vastaan. Ainakin silloin jos peli ei ole tiukasti yksinpeli, joissa kaverien pelaamisella tai pelaajamäärillä ei ole merkitystä. Uusi käyttöoikeus näyttäytyy ostajalleen arvokkaampana kuin "käytetty" joten siitä voi pyytää hieman enemmän ja uusienkin pelienkin hinnat laskevat julkaisun jälkeen.

Janos Honkonen kirjoitti...

Jooh, vielä se selvennys, että varastamisretoriikka on tässä kyllä tympeää paskaa ja aivan ääliömäinen vertaus.

Mutta ihmiset, maailma ei ole jälleen mustavalkoinen paikka. Pelistudiot noin keskimäärin eivät varsinaisesti ryve rahassa ja ne, jotka itkevät että ahneet pelintekijät vain haluavat vielä toisenkin miljoonan ja huvijahdin eivät kyllä tiedä paskaakaan siitä mitä puhuvat. Studioilla homma menee usein niin, että sitä rahaa tarvitaan ihan vain siihen että saadaan jengi pysymään leivän syrjässä kiinni ja että saadaan tehtyä seuraava peli, eikä jouduta ison julkaisijan kuliksi vääntämään viidettä kymmenettä Fifaa.

Myös, iso osa tästä kiukusta kohdistuu minun nähdäkseni nimen omaan pelikauppoihin ja Walmartin kaltaisiin ketjuihin, ei niinkään yksittäisiin peliharrastajiin. On helppoa nähdä tilanne niin, että pelikaupan kannattaisi ihan moraalisestikin tukea pelintekijöitä, jotka vähän niin kuin tuottavat ne tuotteet joilla kauppa menestyy. Se, että kauppa tahkoaa loputtomasti rahaa yhdellä pelin kopiolla samalla kun studio laittaa jengiä kilometritehtaalle pitäisi olla kuvio, josta heräävä ärtymys pitäisi olla helppo ymmärtää, vaikka samaa mieltä ei olisikaan.

slux kirjoitti...

"Myös, iso osa tästä kiukusta kohdistuu minun nähdäkseni nimen omaan pelikauppoihin ja Walmartin kaltaisiin ketjuihin, ei niinkään yksittäisiin peliharrastajiin. On helppoa nähdä tilanne niin, että pelikaupan kannattaisi ihan moraalisestikin tukea pelintekijöitä, jotka vähän niin kuin tuottavat ne tuotteet joilla kauppa menestyy. Se, että kauppa tahkoaa loputtomasti rahaa yhdellä pelin kopiolla samalla kun studio laittaa jengiä kilometritehtaalle pitäisi olla kuvio, josta heräävä ärtymys pitäisi olla helppo ymmärtää, vaikka samaa mieltä ei olisikaan."

Pelikaupatkaan eivät varsinaisesti ole voineet viime vuosina erityisen paksusti. Niiden määrä on vähentynyt huomattavasti ja ketjuistakin lähinnä GameStop on onnistunut säilyttämään myymälöidensä määrän suunnilleen vakiona.

Tämä kehitys on helppo ymmärtää kun muistetaan, että pelien digitaalinen kauppa on lisääntynyt voimakkaasti. Samoin DLC-myynti korvaa hiljalleen lisälevyjä. Toisaalta syyttipä kehityksestä joku pelijulkaisijoiden tapaa myydä isoille ketjuille parempaan hintaan kuin pienille.

Maria kirjoitti...

Leveästi elelevät muusikot, köyhät muusikot, huvijahdeilla lekottelevat pelintekijät, nälkäkuoleman partaalla olevat pelintekijät... Ehkä saadaan tähän yhtälöön vielä mukaan nälkäkuoleman partaalla olevat pelikauppiaat, Ferrareilla ajelevat pelikauppiaat ja myös ne köyhät opiskelijapelaajat ja isin rahoissa kieriskelevät pelaajat niin saadaan tästä kiva ja kaunis kuvaelma aikaiseksi. ;)

Janos Honkonen kirjoitti...

Maria:

Jooh, nämä keskustelut ovat aina vähän sellainen kauniisti kahiseva olkiukkometsä.

Meikäläisen taustoja ei tarvitse kamalasti kaivella ennen kuin on aika selvää, että omat mielipiteeni tippuvat aika keskelle idologisten piraattien ja tiukkojen tekijänoikeusnatsien välimaastoa. Tykkäisin ajatella, että siellä kentällä asuu se käytäntö, jossa ei niinkään haluta olla oikeassa vaan saada asiat toimimaan.

Valitettava juttu on, että aika monella sisällöntuotantoalalla ei oikein tajuta, mitä nykyiset nettitaitoiset kuluttajat haluavat, ja etenkin ideologisimmalla piraattipuolella ei tajuta tippaakaan sitä, millaista sisällöntuotantopuolen realiteetit ovat - lähtien siitä, ettei ymmärretä eroa pelistudion ja julkaisijan roolien välillä.

Pelipuolella tilanne on valitettavasti se, että piratismin pahimmat kärsijät tuppaavat olemaan ne keskisuuret ja pienet studiot, jotka koettavat tehdä sitä mielenkiintoisinta, innovatiivisinta ja vähiten puhkipureskeltua sisältöä. Peliala on myös vähän hankala sikäli, että peleissä tulot tulevat käytännössä pelkästään sen itse pelin myymisestä: pelistudio tai kustantaja ei voi keikkailla ja myydä paitoja, ja peli on useimmiten kertakäyttötuote - kuinka moni pelaa pelin piraattikopiona ja ostaa sen sitten hyllyyn, vs. kuinka moni lataa netistä albumin, kuuntelee sitä, alkaa käydä artistin keikalla ja ostaa joskus kyseisen levyn ja artistin tulevat letut.

Ratkaisu tässä on, että kuluttajatkin pitäisi saada ymmärtämään se, että pelit, leffat ja vastaavat eivät tipu tyhjästä, vaan toisella puolella on useimmiten aika innokkaita ja intohimoisia tekijöitä, jotka vain mielellään haluaisivat sen muutaman miljoonan euron sijoituksensa myös takaisin. Aavistuksen karu summa kietaista omasta taskusta.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä asiassa on erinäisiä aspekteja, jotka erottavat käytettyjen pelien myynnin perustavanlaatuisella tavalla muusta käytetyn tavaran kaupasta. En keksi mitään muuta bisnestä, joka toimisi samalla tavalla: esimerkiksi GameStopin toiminta perustuu siihen, että houkutellaan ihmisiä ostamaan käytetty peli uuden sijasta, ja etenkin siihen, että sama porukka saadaan tuomaan se peli esimerkiksi viikonlopun jälkeen takaisin kauppaan, jotta se voidaan myydä uudelleen. Tämä on erityisen oleellista silloin, kun peli on vielä uunituore, jolloin sama fyysinen kappale pelistä voidaan myydä toistuvasti eri asiakkaille: kiinnostusta riittää ja asiakkaat ovat innoissaan. Innostuksen luoneen kalliin markkinoinnin hoitaa kuitenkin pelin julkaisija.

Kirpputorit, levydivarit, autokaupat sun muut eivät toimi edes melkein tällä periaatteella. Se ei ole sama asia, koska kukaan ei kirjakaupassa sano, että hei, saat tän kirjan vitosella jos tuota kaksi käytettyä vaihdossa, eikä autokauppias rohkaise tuomaan Toyotaa takaisin ensi tilassa kertomalla, että silloin siitä saa enemmän rahaa kuin ensi kuussa. Kyse ei ole tunnelmallisesta pikku divarista, jossa käydään katselemassa nostalgisia ensipainoksia ja tekemässä kutkuttavia löytöjä, vaan systemaattisesta toiminnasta, jossa yritetään myydä uutuustuotteita uudelleen ja uudelleen kuluttajille mahdollisimman lyhyellä syklillä. Koko sen liiketoiminnan rakenne on täysin erilainen kuin perinteisellä käytetyn tavaran kaupalla, eikä sen vaikutus sen myytävän tuotteen valmistajiin ole edes melkein sama. En halua olla ilkeä, mutta jos ei sisäistä tätä eroa, ei ihan oikeasti ymmärrä mistä puhutaan.

Ja tällä on ihan oikeasti merkitystä asioihin useammallakin tavalla. Tietenkin on absurdia väittää, että tämä toiminta vaikuttaisi mitenkään miljoonia ja taas miljoonia kappaleita myyvien hittipelien kohtaloon, mutta ne nyt eivät muutenkaan ole millään riskivyöhykkeellä. Sen sijaan ne pelit, joiden kohtalo on vaakalaudalla ovat asia erikseen. Modernien videopelien budjetit liikkuvat helposti kymmenissä miljoonissa euroissa, ja sitä voi ihan itse miettiä, mitä vaikutuksia sillä on pitkällä tähtäimellä, jos myyntitulot valuvatkin viulut maksaneen tahon sijasta täysin muille tyypeille.

Ei kyse ole siitä, onko tällainen toiminta laillista vai ei. Totta kai se on, kyllä tällaista bisnestä saa tehdä. Se, että se on laillista ei kuitenkaan tee siitä ongelmatonta. Ei pelien tekemistä tietenkään tulla lopettamaan, mutta avainkysymys on nähdäkseni se, onko pelaajan edun mukaista se, että pelikatalookeissa riittää valinnanvaraa ja vaihtelua? Minusta on, mutta tällainen meno ei ainakaan rohkaise ketään ottamaan riskejä innovatiivisten tai erilaisten tuotteiden saralla: jos ns. ihan ok -suosio ei enää riitä, koska kakusta menee iso siivu sivu muualle kuin viulut maksaneiden suuhun, siitä seuraa se, että haetaan sitten sitä hittiä -- eli tehdään lisää sitä, mikä on myynyt hyvin. Toisin sanoen, paine tehdä klooneja menestyneistä peleistä nousee huomattavasti viimeistään siinä vaiheessa, kun osakkeenomistajat sanovat asiaan painavan sanansa. Se ei ole mikään hyvä uutinen niille, jotka haluavat pelata innovatiivisia ja omaperäisiä pelejä, jotka eivät sovi helposti valmiisiin muotteihin. Valitettavasti juuri nämä pelit ovat kaikkein todennäköisimpiä kärsijöitä.

Enkä suinkaan yritä väittää, että käytettyjen pelien kauppa on jonkinlaista paholaisen puuhaa, joka pitäisi kriminalisoida, enkä ylipäätänsä oikein lämpene sille, että asiasta kohkataan demonisoivaan tyyliin. Se on kaikin puolin laillista, niin saa siis tehdä. Siitä huolimatta tämä on pelejä valmistavien tahojen kannalta katsottuna ihan oikea ongelma ja aika hankala asia, jolla on etenkin pitkällä aikavälillä merkittäviä vaikutuksia siihen, minkälaisia pelejä pelien pelaamisesta pitävät voivat pelata. Itse alalla työskentelevänä ihmisenä koen tämän aika konkreettiseksi ongelmaksi.

Maria kirjoitti...

Janos, ja kuten sanottua, ei ole nannaa se pelikauppiaanakaan oleminen. Pienet puljut lopettavat toinen toisensa jälkeen, ja menestyviä ovat lähinnä nuo suuret ketjut, jotka mahdollistavat markkinoilla pysymisensä juuri sillä käytettyjen pelien kaupalla.

Markkinatalous on velmu juttu. Se kelpaa vain niin kauan kuin itse tekee voittoa eikä muut ole samoilla apajilla. Meillä on jo tekijänoikeusmonopoli, ei pliis laajenneta sitä ajattelua yhtään pidemmälle.

"Pelipuolella tilanne on valitettavasti se, että piratismin pahimmat kärsijät tuppaavat olemaan ne keskisuuret ja pienet studiot, jotka koettavat tehdä sitä mielenkiintoisinta, innovatiivisinta ja vähiten puhkipureskeltua sisältöä."

Jotain todisteita tästä?

Anonyymi:

"Tämä on erityisen oleellista silloin, kun peli on vielä uunituore, jolloin sama fyysinen kappale pelistä voidaan myydä toistuvasti eri asiakkaille: kiinnostusta riittää ja asiakkaat ovat innoissaan. Innostuksen luoneen kalliin markkinoinnin hoitaa kuitenkin pelin julkaisija.
"


Kirjasto. No, siinä kukaan muu ei tee sitä pahaapahaa voittoa, mutta eipä siitäkään mene uuden tuotteen verran rahaa tekijöille joka kerta kun joku lainaa pelin/kirjan/musiikkilevyn. Mut jännä, että kirjastoista ei kohkata, vinetys alkaa vasta sitten, kun joku muu tosiaan tekee iloisesti omaa bisnestään.

"En halua olla ilkeä, mutta jos ei sisäistä tätä eroa, ei ihan oikeasti ymmärrä mistä puhutaan."

Ero on siis se, että joku muu tekee menestyvästi bisnestä. No voi prkl. ;)

"Se, että se on laillista ei kuitenkaan tee siitä ongelmatonta. "

Bisneksissä on aina omat ongelmansa, jotka bisnestestekijöiden joko tulee selvittää tai sitten lopettaa hommansa ja keksiä jotain parempaa. Siis eiks kestään muusta tunnu, että tässä ollaan nyt aika alkeellisten asioiden äärellä? ;P

"Ei pelien tekemistä tietenkään tulla lopettamaan, mutta avainkysymys on nähdäkseni se, onko pelaajan edun mukaista se, että pelikatalookeissa riittää valinnanvaraa ja vaihtelua? "

On myös kuluttajan edun mukaista, että kuluttaja voi valikoida ja tehdä mahdollisimman parhaan diilin - hänen rahoistaan kun on kyse. Myynti- tai hintamonopolit eivät oikein ole sitä.

Jos ongelmana on tarjota riittävän hyviä ja houkuttelevia diilejä, sitten kai pitää jonkun vain kehitellä parempia. -.- Minä en tiedä mitä se käytännössä olisi, mutta minä en olekaan pelintekijä enkä kauppias.

Minun nähdäkseni suuret firmat ovat aina tehneet aika samanlaisia pelejä, indie-firmat ovat olleet niitä, jotka ovat tarjonneet jotain erilaista.

Maria kirjoitti...

...Ja indie-firmoilta usein onkin suoraan saanut pelit ostettua ihan vielä kohtuulliseen hintaan. Vähäsen alkaa jotain jo Gamestopinkin hyllyiltä löytyä, mutta niissä tapauksissa ei taidetakaan enää liikkua siellä 60 dollaria vs. 55 dollaria -akseleilla. -.- Korjatkaa toki, jos olen väärässä.

Janos Honkonen kirjoitti...

Edellisellä anonyymillä oli hyvä pointti: useampiakin kertoja kun olen käynyt Gamestopissa, minulle on sanottu suoraan että ota tosta käytetty, se on vitosen halvempi - ja sitten katsottu huuli pyöreänä kun olen sanonut, että ei kiitos, heitän mielelläni rahaa pelin tekijöille. Käytettyjen pelien myyntisykli on todella nopeaa ja se aidosti syö myyntiä esimerkiksi vasta julkaistuilta uutuuspeleiltä. Kirjastot... hohhoijaa, ei kukaan Akateemisessa tai Amazonissa tule sanomaan että mitäs ostat tän kirjan uutena tyhmä, hae se ennemmin kirjastosta tai ota tämä käytetty.

Maria - kirjoittelet yleensä fiksuja mutta nyt kuulostaa siltä että yrität ihan ehdoin tahdoin demonisoida pelintekijöitä tyyliin "noi whineää nyt sen takia kun ne on kateellisia että toinen tekee bisnestä" ja se on oikeasti vähän hölmöä. Eihän tässä nyt herranjestas ole siitä kyse että oltaisiin kateellisia pelikauppiaille, vaan siitä että pelikauppiaat aika lyhytnäköisesti sahaavat oksaa myös omien jalkojensa alta. Ja kohkaamista tässä keskustelussa tuntuu nyt kuuluvan enemmän täältä "omg pelintekijät on ahneita piruja" -puolelta :)

Todisteita siitä, että kärsijöitä ovat pienet ja keskisuuret innovatiiviset studiot... Noh, epäsuorana todisteena ensinnäkin kannattaa katsoa miten paljon tällaisia pelejä löytyy markkinoilta verrattuna helvetin varman päälle tehtyihin bruckheimer-räiskintöihin ja massatuotantourheilupeleihin. Erilaisen ja uutta kokeilevan pelin julkaiseminen on tällä hetkellä todella suuri riski ja suorastaan ihmetyksen aihe, jos esimerkiksi EA tai vastaava julkaisee jotain uutta ja kokeilevaa. Hyvä esimerkki tästä on Mirror's Edge, joka oli jotain aikalailla erilaista ja jonka jatko-osa kosahti pitkälti ykkösosan myynnin vähyyteen. Kotimaasta voi katsoa esimerkkiä vaikkapa Alan Wakesta, jonka myynti on jäänyt vähänlaiseksi ja nyt spekuloidaan, riittääkö se siihen että tehdään kakkososa.

Okei, onko tämä käytettyjen pelien kaupan ja piratismin syytä? No ei ihan varmasti kokonaan, mutta ei se ainakaan auta! Pienemmän ja epävarmeman julkaisun tapauksessa jokainen myyty kopio on helvetin tärkeä.

Kymmenen vuoden aikana pelitoimittajana on kuullut useampiakin tarinoita hyvien peli-ideoiden hyllyttämisestä siksi, ettei julkaisijaa löydy kun ei uskalleta ottaa uuden ja epävarman idean kanssa riskiä, mutta niillä ei oikein voi julkisesti retostella.

Itse itseäni toistaen: ne, jotka väittävät käytettyjen pelien myymistä varastamiseksi ja demonisoivat sitä ovat tanopäitä. Yhtälailla ne, jotka vähättelevät tätä ja demonisoivat pelintekijöitä "vain kateellisiksi siitä että toiset on keksinet hyvän bisnesmallin" ovat samanlaisia tanopäitä, anteeksi nyt vaan.

Maailma ei ole mustavalkoinen ja tässä haisee vähän nyt se, että tuottajapuolta pidetään yksiselitteisesti vihollisena sen sijaan että katsottaisiin vähän peiliin - onko tuotantopuoli täynnä ahneita moguleita vai voisiko välillä olla sellaisia harmaansävyjä, että itse voisi harkita vähän kulutustottumuksiaan rakastamallaan alalla ja koettaa ymmärtää mitkä ovat realiteetit siellä sorvin ääressä.

Lopuksi, mikä on tarkalleen oma tekopyhyyteni taso tässä: rahapulassa olen joskus vienyt pelejä Gamestopiin ja vastaaviin kauppoihin, mutta yleensä myyn niitä kuitenkin huuto.netissä suoraan. Jos olen pitänyt pelistä, pyrin kuitenkin odottelemaan muutaman viikon pelin julkaisusta ennen kuin laitan sen kiertoon, ja pelit ostan lähes poikkeuksetta uusina.

Janos Honkonen kirjoitti...

...ja vielä noista todisteista, jos nyt markkinataloudesta puhutaan: jos toimittaja, eli tässä tapauksessa pelin julkaisija voi lähettää jälleenmyyjille seuraavia tuotteita:

a) Ei mitään erikoista, tavallista kauraa, mutta myy kuin häkä (McDonald'sin purilaiset)
b) Uusi eksoottinen herkku, jota kyseisellä alueella ei aiemmin ole myyty - tekeminen on yhtä kallista ja onhan se tavallaan herkullista mutta tykkääköhän siitä kukaan ja ostaako kukaan loppujen lopuksi tuotetta? (Malesialainen keittiö).

...kumpi näistä on se, josta markkinatalouden mukaan ensimmäisenä karsitaan jos myynti pykii?

Seuraavan kerran kun tekee mieli keuhkota siitä, että pelit ovat juuttuneet samaan suohon, mitään uutta ei yritetä, juonet ja teemat ovat Bruckheimerin kesäleffan tasolla jne., kannattaa miettiä että mille on itse antanut rahaa viimeksi.

Kiitos etenkin musiikkipuolen törppöilyn, tuottajapuoli on helppoa nähdä vihollisena - mutta ei pliis rankaista pelialaa niistä mokista, joita musiikki- ja leffapuoli on tehnyt.

Anonyymi kirjoitti...

Bisnesidea pelien julkaisijoille: pyörittäköön itse käytettyjen pelien kauppaa. Sillä nimittäin tahkoo valtavasti rahaa ilman vaivan vinkuraa...

Vai eikö se ollutkaan taloudellisesti järkevää?

Maria kirjoitti...

Janos hyvä, minä en ole puhunut kerrassaan mitään katudesta. Yleensä kirjoittelet itsekin ihan fiksuja, mutta nyt on näemmä jäänyt jokin sekava olkinukkevaihe päällä. En arvosta sitä, että minun väitetään ilmaisseen asioita, joita en ole ilmaissut. En nyt hirveästi kyllä arvosta myöskään sitä, että puhut ohimennen "ideologisista piraateista", jotka ei vaan tajua... "jotain" määrittelemättömänä pitämääsi asiaa. Maailman helpoin asia toki heitellä keskustelussa.

Pelintekijöitä ei ole myöskään kukaan muu demonisoinut kuin sinä itse omissa olkinukeissasi, enkä arvosta muutenkaan vihjailujasi. Täällä on naurettu makeasti nimenomaan sille näkemykselle, että käytetyt pelit olisivat jokin hirveänkin moraaliton asia, kuten esittelemässäni artikkelissa on esitetty. Jos olet samaa mieltä, hyvä, naura toki kanssamme!

Jos ongelma on vain niissä tapauksissa, kun joku tekee sillä pelillä rahaa, muttei silloin, kun joku ei tee sillä rahaa, vaikka muutoin tehdään ihan täysin ja täsmälleen samaa asiaa - pelataan ja pidetään hallussa pelejä maksamatta siitä suoraan pelintekijälle, niin on se nyt aika kummallisen sekavaa horinaa, vaikkei kateutta missään nimessä olekaan.

Pelialaa rankaistakoot ihan tasan niistä mokista, joita se itse tekee.

Meidän taloudessa on ostettu varsin paljon pelejä laidasta laitaan ja uudesta käytettyyn, yleensä sellaisia, jotka on hyviksi arvioitu. Tervetuloa vain katsomaan laatikoista notkuvia hyllyjä.

Omaperäisten pelien vähyys ei ole todiste mistään muusta kuin siitä, että massapelejä ostetaan paljon. -.- Ei ole mitään merkkiä siitä, että ilman piratismia (tai käytettyjen pelien kauppaa) tilanne olisi jotenkin oleellisesti parempi. Johan ne suurimmat tuotteet ovat myös niitä eniten piratisoitujakin. Musiikin puolella on tutkittu, että nimenomaan pienet tekijät hyötyvät piratismin tarjoamasta näkyvyydestä - en tiedä päteekö se pelien puolelle, mutta jos nyt halutaan sitä vertailua pitää tässä yllä. Mut et sori nyt, jos en tosta vaan niele, jos joku väittää ostokäyttäytymisen olevan erilainen toisessa kuin toisessa mediassa.

...Ja vaikka piratismi olisi nollassa, kuten esim. PS3:n kohdalla on aika lailla tilanne, siltikin olisi aina riski julkaista tai tehdä jotakin uudenlaista. Se liittyy pikemminkin ihmisten kulutustapoihin kuin siihen mitä ihmiset warettavat. Väittäisin.

Janos Honkonen kirjoitti...

Edelliselle anonyymille:

Helppoa sanoa, mutta tosimaailmassa aika vaikea tehdä. Luuletko, että jälleenmyyjät yksinkertaisesti antaisivat pelin julkaisijan tai pelistudion alkaa myymään käytettyjä pelejä ohitse heidän oman myyntiketjunsa? Ei Microsoftinkaan kokoisella lafkalla ole yksinkertaisesti varaa suututtaa jälleenmyyjiä repäisemällä mitään tällaista. Voin vain kuvitella, millainen vääntö on esimerkiksi ollut Walmartin kanssa, että pelejä on saatu laittaa myyntiin kokonaisuudessaan Xboxin kauppapaikalle. Myynti- ja levityskuvioita rajoittavat todella monet sopimukset ja tekijät - jokainen äkkinäinen liike tai uhittelu tarkoittaa sitä, että firma pelleilee koko vuosituottonsa ja henkilöstönsä työpaikkojen uhalla, ja tällaista pelleilyä ei jengi yllättäen kovin helpolla tee. "No mutta miksei ne vaan haistata pitkät X:llä" on aika helppo sanoa, mutta vähän vaikeampi alkaa toteuttamaan tosimaailmassa. Suosittelen, että mene omassa työpaikassasi ehdottomaan "hei, mullistetaan tämä koko meidän vakiintunut bisnesrakenne, suututetaan meidän suurimmat asiakkaat ja ehkä saadaan siitä jotain etua, mutta mahdollisesti menee firma konkkaan ja saadaan potkut". Ei taida mennä ihan heti läpi.

Janos Honkonen kirjoitti...

Maria:

Joo, nauraisin tuon artikkelin kaltaiselle kohkaamiselle, ellei itkettäisi - eipä juuri huonommin voisi asiaa esittää. Ehkä minä luen liikaa rivien välistä ja ehkä otan tähän mukaan viboja tästä samasta keskustelusta mitä olen muualla käynyt, mutta aika pitkälti tässä keskustelussa puhe kääntyy siihen, että jos pelintekijät valittavat että liikkeet myyvät käytettyjä pelejä, se on pelkkää ahneutta ja ne kitisevät nyt turhaan - ja että tämä kumpuaa silkasta ahneudesta.

Nuo piraattikommenttini liittyvät siihen, että haluaisin oikeasti kannattaa piraattipuoluetta, mutta siinä on vielä aika paljon asioita jotka tökkivät, useimmat niistä liittyvät käytäntöön. Näkisin oikeasti hyvin arvokkaaksi, että sen lisäksi että piraatit valistavat tekijäpuolta netistä ja sen mahdollisuuksista, heidän pitäisi perehtyä kunnolla siihen, mikä on oikea arki tekijäpuolella: miten monimutkaiset sopimukset asioita sitovat, miten raha kulkee, miten paljon siitä menee minnekin, jne. Itselleni oli aika hiton selvää, miten leffa- tai pelialan ongelmat voisi korjata aina siihen pisteeseen asti, kun tutustuin siihen miten asiat oikeasti toimivat. Vaikka olen sitä mieltä, että monessa tapauksessa vapaa ilmaislevitys on ehdottoman fiksua, ei se sitä ihan oikeasti reaalimaailmassa aina ja jokaisessa tapauksessa ole, ja tämä on joskus vaikea saada läpi - taas niitä harmaansävyjä. Ja kyllä, tiedän että piraateissa mukana on myös taiteilijoita ja sisällöntuottajia. Jos linjaus muuttuu vielä hieman uskottavammaksi, en näe epätodennäköisenä että olisin yksi niistä.

Jatkuu...

Janos Honkonen kirjoitti...

Maria: "Mut et sori nyt, jos en tosta vaan niele, jos joku väittää ostokäyttäytymisen olevan erilainen toisessa kuin toisessa mediassa."

Tämä on erinomaisen tärkeä pointti, sillä kyllä - osto- ja kulutuskäyttäytyminen on todellakin hyvin erilaista eri medioissa, eikä musiikki, leffa, kirja ja pelibisnestä todellakaan voi käsitellä samoilla raameilla. Ihan jo niiden bisnesmalli ja tulorakenne, kohderyhmä, infra jossa sisältöä levitetään jnejne ovat täysin erilaiset.

Itse en näe musiikin kopioimista ilmaiseksi netistä kovin pahana. Leffojen kopioimiselle kurtistelen hieman kulmiani. Pelien kopiointi tuntuu oikeasti haitalliselta.

Miksi? Musiikki on jatkuva käyttötuote. Bändi, jota olen itse kuunnellut pisimpään on jostain 20-21 vuoden takaa. Se, että kopioin aikanaan musiikkia C-kaseteille on ollut omalta osaltani silkkaa promoa, sittemmin olen kaatanut kyseisiin bändeihin rahaa jotta rutisee. Musiikki kuin kuin olisi takkiostoksilla - kyllä sitä takkiakin ensin kokeillaan päälle. Se, että olen kopioinut yhden albumin on johtanut siihen, että olen ostanut viisi albumia lisää, käynyt viidellä keikalla ja ostanut nipun paitoja. Musiikin kulutus ja ostaminen on jatkuvaa tietyn bändin tapauksessa ja piratismin julkisuusvaikutus on aika kiistaton.

Leffat ovat paljon useammin kertakäyttötuotteita. Jos lataa netistä leffan, todennäköisyys siihen että sen ostaa DVD:llä on keskivertojampalla joka ei leffoja keräile aika pieni. Leffojen puolella ilmaislevityksen julkisuusvaikutus ei ole ollenkaan yhtä kiistaton kuin musiikin, ainakaan siinä mielessä että auttaako se leffantekijää saamaan takaisin sen miljoonabudjettinsa.

Peleillä tilanne on sama kuin leffoilla, mutta pahempi: pelien yleisöt ovat kapeampia ja elinikä merkittävästi pienempi. Peli myös tekee rahaa - tadaa - vain itse pelin myynnistä - ei ole keikkoja, paitoja tai "seuraavaa albumia". Se, että joku ostaa pelin kannatuksen vuoksi sen jälkeen kun on sen laittomasti ladannut on aika harvinaista, ja pelien tuotantohinnoilla se lämmittää merkittävästi vähemmän jos pelin ostaa joskus vuosia myöhemmin. Itse olen kannatusostanut hyviä pelejä jotka ovat tullet esimerkiksi arvostelukopioina, mutta en tunne ketään peliwarettajaa joka erityisesti ostaisi suosikkipelejään. Pelit ovat myös kalliita tehdä, usein merkittävästi kalliimpia kuin elokuvat. Niiden myynti-ikkuna on verrattaen lyhyt ja yleisö pieni - ja tarjoamalla parhaaseen myyntiaikaan käytettyä peliä uuden sijaan pelikaupat sabotoivat aktiivisesti sitä, että julkaisija ja studio saisivat omansa myynnistä takaisin. Se, että jengi myy käytettyjä pelejä toisilleen on merkittävästi vähemmän organisoitua. Ymmärrät varmaan eron siinä, että joku menee hakemaan käytettyä peliä huuto.netistä ja siinä, että asiakas menee ostamaan uutuuspeliä kaupasta ja uuden sijaan kauppias tarjoaa 3-5 euroa halvemman käytetyn pelin, josta latiakaan ei mene pelin tekijälle. Ja kyllä, joskus uutuuspeleillä ero on juuri noin pieni.

Ei tämä ihan oikeasti ole korkeampaa matematiikkaa: edellisten seikkojen takia pelialalla julkaistaan kamaa joka myy varmasti ja erikoisempaa matskua lähinnä kokeillen ja tuurilla. Myytävästä materiaalista pitää tehdä sellaista, että se varmasti vetoaa mahdollisimman laajaan ostajakuntaan, koska ei ole mitenkään varmaa että rahat saadaan takaisin. Se, mikä lentää ensimmäisenä ovesta pihalle ovat erikoisemmat ja myynniltään epävarmemmat peli-ideat. Tämä on se syy, miksi meillä on sata FIFAa, Maddenia, Medal of Honour of Dutya ja Haloa yhtä Heavy Rainia tai Alan Wakea kohti.

M-M kirjoitti...

Voisin vielä selventää omaa ahneus-retoriikkaani, koska jotkut tuntuvat käsittäneen sen hieman överisti. Ahneudella siis tarkoitan sitä, että pelintekijä huomaa, että vaikkapa GameStop pyytää suolaista hintaa käytetystä pelistä. Tämä taas ajaa pelintekijän ajattelemaan, että hän haluaa saada oman osansa GS:n rahastuksesta. Olen siis täysin samaa mieltä siitä, että jotkut pelikauppaketjut pyrkivät todella härskisti lisäämään tulojaan - esimerkiksi juurikin myymällä käytetyn pelin isolla summalla ja houkuttelemalla pelaajan tuomaan pelin takaisin myyntikiertoon. Tällainen toiminta on kyllä epäreilua, mutta jos kuluttaja tällaiseen ansaan uppoaa, niin minkäs teet. Bisneksen menestyminen yleensäkin perustuu siihen, kuinka monta kuluttajaa saadaan nalkkiin. Jos pelintekijä haluaa oman osansa tästä epäreiluudesta, hän syyllistyy ahneuteen. Ahneus ei siis välttämättä tarkoita sitä, että Donald Trump haluaa taas yhden miljardin lisää, vaan yksinkertaisesti sitä, että pyritään saamaan enemmän kuin pitäisi. Tällä tarkoitan sitä, että yhdestä pelistä pitää saada yhden pelin hinta, ei kahden tai yhden ja puolen. GS:n toimintaa ei voi kriminalisoida, mutta kuluttaja voi itse vaikuttaa valinnoillaan.

Mikki kirjoitti...

"Ero on siis se, että joku muu tekee menestyvästi bisnestä. No voi prkl. ;)"

Ero ei ole siinä, että joku muu tekee menestyvästi bisnestä. Pointti on, että käytettyjen autojen, kirjojen, levyjen, vaatteiden tai oikeastaan minkään muunkaan mieleeni tulevan käytetyn tavaran kauppa ei ole järkevä vertailukohta, koska se ei ole lainkaan samanlaista bisnestä -- koko se toimintamalli on perustavanlaatuisesti erilainen. "No eihän niistäkään valiteta" ei siis ole kovin pätevä argumentti, kun kyseessä kerran ei ole verrattavissa oleva asia.

(Niin, ja se anonyymi kommentti, johon vastasit oli siis minun; tarkoitukseni ei ollut olla anonyymi, mutta blogger sai päähänsä bugitella -- luulin, ettei se suostunut lähettämään koko kommenttia lainkaan.)

Anonyymi kirjoitti...

Kuten jotkut ovat todenneet se moraalinen ongelma tässä on se miten Gamestop hoitaa bisnestä. Jos kysytään mitä niille käytetyille peleille pitäisi tehdä niin miten olisi myydä käytettynä suoraan jollekin muulle. Saanee itsekin pelistä jotain takaisin.

Toinen sairas piirre tässä on se että kysehän puhtaasti julkaisijan ja jälleenmyyjän välisestä tappelusta. Käyttettyjen pelien myyntikoneisto haluaa pitää rahat poissa tekijöiltä ja julkaisijoilta. Julkaisijat yrittävät vastineeksi keksiä keinoja haitata jälleenmyyjiä. Gamestopin älyttömän bisneksen takia näitä typeriä ehdotuksia tehdään, ei siksi että julkaisijoita kiinnostaisi ostaako joku pelinsä toiselta pelaajalta.

Pakko myös saivarrella yhteen asian vierestä olleeseen kommenttiin sen verran että kirjastot maksavat tekijöille. Sen kappaleen lisäksi jonka he ostavat lainattavaksi he maksavat tietyn hyvin minimaalisen summan alkuperäiselle tekijälle esim. lainauksien perusteella.

Lähinnä tämä liittyy tähän sillä tavalla että itse asiassa kirjastoista voi olla jopa hyötyä tekijälle. Tämä käytettyjen pelien bisnes ei auta mitenkään tekijöitä.

slux kirjoitti...

Janos:

"Tämä on erinomaisen tärkeä pointti, sillä kyllä - osto- ja kulutuskäyttäytyminen on todellakin hyvin erilaista eri medioissa, eikä musiikki, leffa, kirja ja pelibisnestä todellakaan voi käsitellä samoilla raameilla. Ihan jo niiden bisnesmalli ja tulorakenne, kohderyhmä, infra jossa sisältöä levitetään jnejne ovat täysin erilaiset."

Älä viitsi sekoittaa asioita. Kulutuskäyttäytymistä voidaan kyllä hyvin vertailla eikä siihen todellakaan asioiden hämärtämiseksi tarvitse alkaa sotkemaan tulorakennetta, bisnesmallia tai infran rakennetta.

"Miksi? Musiikki on jatkuva käyttötuote. Bändi, jota olen itse kuunnellut pisimpään on jostain 20-21 vuoden takaa. Se, että kopioin aikanaan musiikkia C-kaseteille on ollut omalta osaltani silkkaa promoa, sittemmin olen kaatanut kyseisiin bändeihin rahaa jotta rutisee. Musiikki kuin kuin olisi takkiostoksilla - kyllä sitä takkiakin ensin kokeillaan päälle. Se, että olen kopioinut yhden albumin on johtanut siihen, että olen ostanut viisi albumia lisää, käynyt viidellä keikalla ja ostanut nipun paitoja. Musiikin kulutus ja ostaminen on jatkuvaa tietyn bändin tapauksessa ja piratismin julkisuusvaikutus on aika kiistaton."

Ja silti se FLAC-muotoinen albumi jonka imuroit netistä on täysin kelvollinen tähän jatkuvaankin käyttöön, joten mitään varsinaista etua et siitä että erikseen menet ne kappaleet ostamaan (ladaten tai sitten levyllä) saa. Mielestäni tämä tekee tuosta koetusta erosta melko kyseenalaisen koska se ei kuitenkaan ulotu vertailuun laittoman kopion ja kaupasta ostetun levyn välillä.

Mielestäni peleihin pätee aivan täysin yhtä paljon tuo takkiostosvertaus. Toisin kuin näytät uskovan, peleistäkin tehdään tänäpäivänä oheissälää kuten T-paitoja, joita fanit ostavat.

Kannattaa varoa sitä, millaisia johtopäätöksiä omasta, tai kaveripiirin, kulutuskäyttäytymisestä tekee. Monet haluavat vain ne 1-2 hittikappaletta levylliseltä musiikkia. Joitain vuosia sitten uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan enemmistö suomalaisista on tyytyväisiä pelkkään radion kuunteluun musiikkitarpeidensa tyydyttämiseksi. Jotkut voivat katsoa yhtä ja samaa elokuvaa kymmeniäkin kertoja. En itse kuulu yhteenkään edellämainituista ryhmistä, joten minun oman kulutuskäyttäytymiseni perusteella tehdyt johtopäätökset ovat vähintäänkin epävarmoja. Et vaikuta sinäkään kuuluvan. Voin kertoa, että tunnen runsaasti tapauksia jossa netistä laittomasti ladattuja pelejä on ostettu jälkeenpäin, mutta en pitäisi tällaista kovin varmana todisteena mistään sen enempää kuin tarinoita peliharrastajista, jotka eivät ole eläessään kaupasta ostaneet peliä. Ihan henkilökohtaisesti voin hyvinkin uskollisesti seurata pelitalon, tietyn kehittäjän tai jonkin pelisarjan etenemistä ja "ostaa viisi peliä lisää".

-jatkuu-

Janos Honkonen kirjoitti...

M-M:

No joo, esittäessä noita teesejä kannattaisi välttää ahneuden kaltaisia hyvin latautuneita termejä, tai jos käyttää niitä, selittää todella hyvin auki se mitä tarkoittaa jo heti aluksi.

Mitä kuluttajan käyttäytymiseen tulee, kuluttaja-tuottaja-suhde on aihe, jota olen useamman sisällöntuotantopuolella olevan tuttavan ja kaverin kanssa puinut pitkään. Tällä hetkellä viihdealalla on tekijöiden ja kuluttajien välillä edelleen tarpeeton kommunikointikuilu.

Asia, mikä tekijöiltä unohtuu helposti: ei ole kuluttajalle ollenkaan triviaalia hoksata, minkä vaiheiden kautta se leffa, peli, tai vaikkapa aikakausilehti loppujen lopuksi omaan käteen saapuu. Mitkä ovat julkaisijan ja pelistudion erot ja tehtävät, kuka oikeasti kirjoittaa lehtien artikkelit ja millä ehdoilla, mikä hitto on tuotantoyhtiö tai mitä tuottaja tekee, ja miksi kiva pelistudio tai leffantekijä ei voi vain haistattaa huilua ärsyttävillä bisnesmiehillä ja julkaista omaa peliä tai leffaa nettilatauksena kätevällä Paypal-linkillä varustettuna?  Jos kuluttaja menee ostamaan pelikaupasta käytetyn pelin ja maksaa siitä 62 euroa 67 sijaan, kismittää varmaan jos joku haukkuu varkaaksi - kyllähän siitä pelistä tuli maksettua ihan oikeassa kaupassa, mikä siinä on muka väärin!

Uskon, että yksi tapa nykyisen kahtiajaottelun purkamisessa on se, että tuodaan kuluttaja ja tuottaja lähemmäs toisiaan ja sidotaan fanit jopa osaksi tuotteen luomisprosessia jollain tavalla, jonka uudet teknologiat mahdollistavat. Viihdetuote ei tule enää jostain korkealta abstraktin tuotantokoneiston syövereistä, vaan se on juttu johon kuluttajat ovat itse sitoutuneet hyvin kouriintuntuvalla tavalla osallistumalla sen tekemiseen tavalla tai toisella - oli kyse sitten julkisuudesta, rahoituksesta tai jopa ideoinnista. Nykyisessä duunissamme toteutamme juuri tätä, ja jotähän mennessä aika moni skeptikko on saanut syödä hattunsa.

slux kirjoitti...

"Leffat ovat paljon useammin kertakäyttötuotteita. Jos lataa netistä leffan, todennäköisyys siihen että sen ostaa DVD:llä on keskivertojampalla joka ei leffoja keräile aika pieni. Leffojen puolella ilmaislevityksen julkisuusvaikutus ei ole ollenkaan yhtä kiistaton kuin musiikin, ainakaan siinä mielessä että auttaako se leffantekijää saamaan takaisin sen miljoonabudjettinsa."

Näin saattaa olla tai olla olematta, mutta taaskin tämmöiselle väitteelle kaivattaisiin enemmän tukea kuin "musta tuntuu" tai "mä ja mun kaverit". Itse esimerkiksi en ole kovin kummoinen leffakeräilijä ja silti niitäkin jonkin verran hyllystä löytyy. Samoin on näyttänyt aika monella tutulla, mutta ei tämäkään mitään todista. Itse olen tosiaan valmis uskomaan täysin päinvastaiseenkin.


"Pelit ovat myös kalliita tehdä, usein merkittävästi kalliimpia kuin elokuvat. Niiden myynti-ikkuna on verrattaen lyhyt ja yleisö pieni - ja tarjoamalla parhaaseen myyntiaikaan käytettyä peliä uuden sijaan pelikaupat sabotoivat aktiivisesti sitä, että julkaisija ja studio saisivat omansa myynnistä takaisin. Se, että jengi myy käytettyjä pelejä toisilleen on merkittävästi vähemmän organisoitua. Ymmärrät varmaan eron siinä, että joku menee hakemaan käytettyä peliä huuto.netistä ja siinä, että asiakas menee ostamaan uutuuspeliä kaupasta ja uuden sijaan kauppias tarjoaa 3-5 euroa halvemman käytetyn pelin, josta latiakaan ei mene pelin tekijälle. Ja kyllä, joskus uutuuspeleillä ero on juuri noin pieni."

Onko sinulla tuolle väitteelle jonkinlaista lähdettä? Ennätyskalliit elokuvat ylittävät kyllä moninkertaisesti ennätyskalliit pelit, mutta paljoahan tuo ei kerro ja siksi kiinnostaisikin mihin itse väitteesi perustat.

Tuon pienen hintaeron taustalla on muuten myös suuri kysyntä ja pieni tarjonta (!) - uusia pelejä ei käytettynä taas ainakaan oman kokemukseni perusteella niin valtavia määriä ole yleensä tarjolla. Kyse ei ole siitä, että uudet pelit välttämättä olisivat käytettyinä aivan mielettömiä kultakaivoksia pelikaupalle. Lisäksi huuto.net vertailussa voitaisiin hyvin hyökätä itse voittoa tavoittelevan huuto.netin kimppuun samalla tavalla kuin käytettyjä pelejä myyvän yrityksen, sehän tahkoaa pelifirmojen kustannuksella ihan yhtä lailla rahaa vaikka yksityishenkilöt eivät pääsääntöisesti suorastaan rikastumaan siellä pääsisikään.

"Ei tämä ihan oikeasti ole korkeampaa matematiikkaa: edellisten seikkojen takia pelialalla julkaistaan kamaa joka myy varmasti ja erikoisempaa matskua lähinnä kokeillen ja tuurilla. Myytävästä materiaalista pitää tehdä sellaista, että se varmasti vetoaa mahdollisimman laajaan ostajakuntaan, koska ei ole mitenkään varmaa että rahat saadaan takaisin. Se, mikä lentää ensimmäisenä ovesta pihalle ovat erikoisemmat ja myynniltään epävarmemmat peli-ideat. Tämä on se syy, miksi meillä on sata FIFAa, Maddenia, Medal of Honour of Dutya ja Haloa yhtä Heavy Rainia tai Alan Wakea kohti."

Ihan oikeasti väitteesi eivät näytä olevan erityisen vahvalla pohjalla ja uusien juttujen vähyyden ongelma on jossain määrin läsnä näillä muillakin aloilla joihin tässä nyt on vertailtu. Nähdäkseni rohkean uuden kokeilun puute selittyy kyllä aivan täysimääräisesti ihan muilla seikoilla kuin käytettyjen pelien kaupalla tai edes piratismilla ja en näe mitään syytä sille miksei pelien ja elokuvienkin kohdalla piratismi ja käytetty kauppa hyödyttäisi eniten pieniä ja keskisuuria tekijöitä.

Janos Honkonen kirjoitti...

slux:

* "Älä viitsi sekoittaa asioita. Kulutuskäyttäytymistä voidaan kyllä hyvin vertailla eikä siihen todellakaan asioiden hämärtämiseksi tarvitse alkaa sotkemaan tulorakennetta, bisnesmallia tai infran rakennetta."

Ööh, nyt pääsi melkein sarkasmi: "älä nyt suotta monimutkaista hyvää teoreettista idealismia käytännöllä"? Joo, kulutuskäyttäytymistä voidaan vertailla toki ilman noiden asioiden mukaan ottamista, mutta tämän keskustelun pointti lie se, miten eri medioiden kulutuskäyttäytyminen heijastuu käytettyjen tuotteiden kauppaan, piratismiin ja siihen, miten tekijä saa rahansa takaisin?

* "Toisin kuin näytät uskovan, peleistäkin tehdään tänäpäivänä oheissälää kuten T-paitoja, joita fanit ostavat."

No voi huokaus. Jooh, noin niin kuin 10 vuotta pelitoimittajana työskennelleenä ja muutamankin conin kolunneena tiedän vallan hyvin että peleistä tehdään oheiskrääsää. Tiedän myös sen, että tämän oheiskrääsän osuus keskimääräisen pelin tuotosta on ihan täysin triviaali verrattuna esim. musiikkipuoleen, jossa oheiskamasta saadaan ihan oikeita tuloja. Se, että jostain pelistä tehdään oheiskamaa on edelleen kuriositeetti. Peliaiheisia paitoja näkee lähinnä pelitoimittajien päällä.

* Mutu-perustelut

Ongelma tästä asiasta keskusteltaessa on se, että riippumatonta tietoa aiheesta on vähän. Tässä jos jossain olisi parillekin väitöskirjan tekijälle, tai mielellään muutamalle riippumattomalle kunnon tutkimusryhmälle. On ihan totta, että yleensä "mä ja mun kaverit" on aika helvetin huono metriikka mihinkään. Itse uskallan käyttää sitä varauksella ihan siksi, että oma sosiaalinen piirini kattaa aika monta yhteiskuntaluokkaa, filosofiaa ja tietokoneenkäyttötaitotasoa perusjantterista pelitoimittajaan. Lisäksi teen parhaani sen eteen, etten katso tuloksesta asioita joita toivoisin näkeväni, vaan niitä mitä näen. Jo ihan tämän perusteella on tullut korjattua muutamakin näkemys siitä, miten kuvittelin ihmisten toimivan mediatuotteiden ostamisessa - hyvään ja pahaan suuntaan. Minua ei niinkään kiinnosta tässä asiassa olla oikeassa hinnalla millä hyvänsa tai ajaa jotain ideologiaa, vaan koettaa pohtia miten asiat saisi toimimaan.

* Pelien ja leffojen hinnat

Okei, tuo heitto pelien ja leffojen budjeteista oli huolimaton ja sitä olisi pitänyt avata enemmän. Pelien kuluttajamäärä ja kohdeyleisö on pienempi, joten pelin kehityskulut per asiakas ovat merkittävästi leffoja suuremmat. Yksi menetetty asiakas maksaa pelinkehittäjälle paljon enemmän kuin leffantekijälle. Pelien kallis hinta ei ole repäisty hatusta. Jos pelillä olisi potentiaalisia kuluttajia saman verran kuin elokuvalla, niiden hinta olisi sen 7-10 euroa.

Budjettien vertailu on sikäli hankalaa, että usein pelien budjetit ovat salaisia ja samaten elokuvien kävijämäärät - lipputulot kyllä julkaistaan. Esimerkiksi Alan Waken budjetti on arvioitu noin kymmeneen miljoonaan, joka koostuu 7 miljoonan kehityskuluista ja siihen ainakin kolme miltsiä päälle markkinointikustannuksia. Jos puhutaan blockbuster-luokan tuotteista, ison Hollywood-leffan perusbudjetti on noin 65-100 miljoonaa euroa, multiplättispelin 18-28 miljoonaa + helposti noin 30 miljoonaa promokuluja, joka voi sitten venyä ylöspäin 100-200 miljoonaan todella isoissa julkaisuissa. Peleissä tätä maksamassa on radikaalisti pienempi määrä kuluttajia.

jatkuu...

Janos Honkonen kirjoitti...

...jatkoa

* "Ihan oikeasti väitteesi eivät näytä olevan erityisen vahvalla pohjalla ja uusien juttujen vähyyden ongelma on jossain määrin läsnä näillä muillakin aloilla joihin tässä nyt on vertailtu."

Kuten aiemmin sanoin, en väittänyt että käytettyjen pelien kauppa tai piratismi olisi yksin vastuussa siitä, että uutta ei kokeilla - mutta ei se ihan oikeasti ainakaan auta asiaa. "Selittää täysimääräisesti" on aina vähän sellainen lause josta haisee, että nyt yritetään yksinkertaistaa liikaa asiaa, joka tosimaailmassa on aika monitahoinen.

Uuden kokeilussa on toki ongelmia, mutta mittaluokka ja alan rakenne on aikalailla erilainen. Merkittävä ongelma on, että alan portinvartijat omistavat myös julkaisukanavat: jos Microsoft, Sony tai Nintendo eivät tykkää pelistäsi, et voi julkaista sitä heidän konsoleillaan, piste. Jos olet leffantekijä, voit tehdä kokeilevan ja siistin indie-leffan, saada sen leffateattereihin ja päästä maailmanmaineeseen Hollywoodin ohi, mutta pelimaailmassa Hollywood omistaa jokaisen television ja leffateatterin.

Tässä voi tietty keuhkota siitä, että kyllähän kuka tahansa pystyy julkaisemaan PC:lle indie-pelin ja on sekä Xbox Live että PlayStation Network, joissa voi julkaista pienemmän budjetin tuotteita. Sieltä löytyy näitä kokeellisempia indie-hittejä henkeen Limbo, Braid ja Flower. Niiden kuluttajakunta on kuitenkin kooltaan aika triviaali: sitä voi laskea kuinka monta viimeisimmän sukupolven konsolia on myyty ja pohdiskella sitten, että niistä vain noin 70-80 prossaa on edes kiinni netissä.

4) "en näe mitään syytä sille miksei pelien ja elokuvienkin kohdalla piratismi ja käytetty kauppa hyödyttäisi eniten pieniä ja keskisuuria tekijöitä."

Selitä miten tämä mielestäsi toimii?

Musiikin kohdalla logiikka on aika selvää: ostat käytetyn levyn / waretat albumin ja alat pitää bändistä, minkä jälkeen alat käydä keikoilla, ostat ehkä seuraavia albumeita jne. - musiikki on kestokulutus- ja lifestyle-tuote eri tavalla kuin pelit.

Pelit ja leffat: 1) Waretat pelin/leffan X ja pidät siitä. 2) ??? 3) Profit? Mikä on kohta 2?

Susi kirjoitti...

Äh. En nyt ala puimaan tuota blogauksen pääpointtia, koska se on rakennettu monen peliammattilaisenkin typeränä pitämälle poleemiselle lausahdukselle, ja koska etenkin kommenteissa paistaa periaatteellinen idealismi tavalla, jota Janos on jo avannut paremmin. En tahdo siihen suohon.

Sen sijaan haluan tietää, mikä blogaajaa premium-sisällössä vituttaa? Kepistä kyrpiintymisen ymmärrän mainiosti, mutta mitä Marialla on porkkanoita vastaan, kun pitää heittäytyä sarkastiseksi siitä että asiakkaita houkutellaan ostamaan (lisäsisällön voimin) sen sijaan että rangaistaisi syyttämällä varkaiksi tai hinnoittelemalla tuotetta vielä enemmän yli?

Sivupointtina mainittakoon myös, että käytetyn pelin ostaminen ei ole mielestäni mikään ympäristöteko. Ekohenkinen pelaaja ostaa pelinsä digitaalisina kopioina, joita ei voi myydä eteenpäin, mutta joihin ei myöskään juuri liity ympäristöä kuormittavia valmistuskuluja.

Maria kirjoitti...

"Kepistä kyrpiintymisen ymmärrän mainiosti, mutta mitä Marialla on porkkanoita vastaan, kun pitää heittäytyä sarkastiseksi siitä että asiakkaita houkutellaan ostamaan (lisäsisällön voimin) sen sijaan että rangaistaisi syyttämällä varkaiksi tai hinnoittelemalla tuotetta vielä enemmän yli?"

Ei ole bloggaajalla mitään lisäsisältöä vastaan, mutta kun siitä tulee tuollainen keino yrittää rajoittaa sitä käytettyjen kauppaa, alkaa kulmat kohoilla. Linkkauksessani tähän keinoon turvautuneet nimittelivät nimenomaan käytettyjä pelejä ostavia huijareiksi, ja kuten olen osoittanut, tämä ei ole mikään yksittäinen tapaus (postauksessani siis nähtävillä jo peräti kaksi tapausta).

Olisi sillein tosi kiva, että ihmiset lukisivat myös liittyvät linkit ja perehtyisivät siihen, mikä nyt tarkkaan ottaen aiheuttaa närää, eivätkä rakentaisi omia vastakkainasetelujaan (joita sitten moukaroisivat alas) ja maalailisi omia teorioitaan jostakin idealismin sumentamasta ajattelusta siitä, että pelintekijät ovat muka jonkun mielestä suuria roistoja. Se näkemys kun tosiaan ei ole kuikuillut missään muualla kuin vastapuolen omissa oletuksissa.

Pahoittelen purkaustani, mutta en tosiaankaan ymmärrä, mikä on tämä tällainen "idealismi huono koska todellisuus monimutkainen joten sä väärässä etkä vaan tajua" -ajattelu.

Janokselle se, että mä taas tiedän kans omasta tosi laajasta sosiaalisesta piiristäni (sori et mulla ei oo vielä sitä 10 vuoden pelitoimittajakokemusta) sen, että jos leffa tai peli on hyvä, se ostetaan omaan hyllyyn joko halusta tukea tekijöitä ja/tai halusta säilyttää se jollain tavalla itsellä. Vastaisuudessa hyvien tekijöiden tuotoksia seurataan ja niille saatetaan pysyä uskollisina siinä määrin kuin ne edelleen miellytävät.

Tästä on jopa tuoretta tutkimusta:
http://www.zeropaid.com/news/89013/another-study-finds-file-sharers-are-big-content-spenders/

(linkistä löytyy jatkolinkki itse tutkimuksen omille sivuille)

Lainaan:

"As for films, file sharers turn out to buy significantly more DVDs than nonfile sharers. On average, file sharers and non-file sharers go to the cinema equally often.

-- Game sharers also buy games, and significantly more frequently too: 67% of file sharers are buyers as well. And if they buy, they buy significantly more games than non-file sharers."

Maria kirjoitti...

Ai niin, toivottavasti Janos tai kukaan muukaan ei erehdy luulemaan, että edustan tässä jotakin virallista piraattikantaa ja lyö minun mielipiteilläni muita piraattipuolueeseen kuuluvia tai heidän mielipiteitään jakavia. Edes piraateilla ei ylipäätään ole mitään kovin yhtenäistä ideologiaa, vaan riveistä löytyy hyvin laajalti kaikenlaisia ihmisiä oikealta vasemmalle, eivätkä kaikki ole puolueen sisälläkään kaikesta samaa mieltä samoilla asteilla tai samoista syistä. Että ihan itseäni vain tässä edustan, ja omia mielipiteitäni, en mitään salaseuraa tai uskontoa tai vastaavaa. -.-

slux kirjoitti...

"No voi huokaus. Jooh, noin niin kuin 10 vuotta pelitoimittajana työskennelleenä ja muutamankin conin kolunneena tiedän vallan hyvin että peleistä tehdään oheiskrääsää. Tiedän myös sen, että tämän oheiskrääsän osuus keskimääräisen pelin tuotosta on ihan täysin triviaali verrattuna esim. musiikkipuoleen, jossa oheiskamasta saadaan ihan oikeita tuloja. Se, että jostain pelistä tehdään oheiskamaa on edelleen kuriositeetti. Peliaiheisia paitoja näkee lähinnä pelitoimittajien päällä."

Jo viimeiset 20 vuotta pelitoimittajien sepustuksia lukeneena en pidä tuota niin kummoisena todisteena alan asiantuntijuudestasi. Toki oheiskrääsän myynti on aika lapsenkengissään edelleen pelialalla, mutta jotkut julkaisijat käyttävät sitä aika suuressakin määrin hyväkseen ja erikoisversiot ovat lisääntyneet viime vuosina huomattavasti. Bändipaitojakaan ei lopulta niin valtavasti näe kuin tapahtumissa joissa niitä voi olettaakin näkevänsä, mutta uskon kyllä helposti niiden myynnin olevan suhteessa isompi bisnes (varsinkin kun muistetaan, että musiikin tekeminen on hieman halvempaa kuin pelien tai elokuvien) ihan jo siksikin miten vähän jotkin julkaisijat ovat mitään oheistuotteita koittaneet myydä samaan aikaan kun toisten tarjonta on ollut erittäin hyvää.

"Ongelma tästä asiasta keskusteltaessa on se, että riippumatonta tietoa aiheesta on vähän. Tässä jos jossain olisi parillekin väitöskirjan tekijälle, tai mielellään muutamalle riippumattomalle kunnon tutkimusryhmälle. On ihan totta, että yleensä "mä ja mun kaverit" on aika helvetin huono metriikka mihinkään. Itse uskallan käyttää sitä varauksella ihan siksi, että oma sosiaalinen piirini kattaa aika monta yhteiskuntaluokkaa, filosofiaa ja tietokoneenkäyttötaitotasoa perusjantterista pelitoimittajaan. Lisäksi teen parhaani sen eteen, etten katso tuloksesta asioita joita toivoisin näkeväni, vaan niitä mitä näen. Jo ihan tämän perusteella on tullut korjattua muutamakin näkemys siitä, miten kuvittelin ihmisten toimivan mediatuotteiden ostamisessa - hyvään ja pahaan suuntaan. Minua ei niinkään kiinnosta tässä asiassa olla oikeassa hinnalla millä hyvänsa tai ajaa jotain ideologiaa, vaan koettaa pohtia miten asiat saisi toimimaan."

Ei minuakaan kiinnosta ideologia. Itse tunnut kovasti haluavan ohittaa toisten näkemyksiä sillä tekosyyllä, että ne edustaisivat jotain ideologiaa. Tämä ei ole argumentti sen enempää kuin omaan auktoriteettiinsa vetoaminen. Ei ole ehkä yllättävää, että en ihan ota vakuuttavana todistusaineistona anekdootteja tuttavapiirisi tekemisistä vaikka nämä mielestäsi edustaisivatkin harvinaisen laajaa pelaajien kirjoa.

"Okei, tuo heitto pelien ja leffojen budjeteista oli huolimaton ja sitä olisi pitänyt avata enemmän. Pelien kuluttajamäärä ja kohdeyleisö on pienempi, joten pelin kehityskulut per asiakas ovat merkittävästi leffoja suuremmat. Yksi menetetty asiakas maksaa pelinkehittäjälle paljon enemmän kuin leffantekijälle. Pelien kallis hinta ei ole repäisty hatusta. Jos pelillä olisi potentiaalisia kuluttajia saman verran kuin elokuvalla, niiden hinta olisi sen 7-10 euroa."

Niin, elokuvilla on todennäköisesti yleensä pelejä isompi yleisö ja niiden tekeminenkin maksaa ainakin isoimman luokan julkaisuissa jopa monikertaisesti enemmän. Ikävä kyllä en voi sanoa käsittäväni miten tämä tukee alkuperäistä pointtiasi, jota varten koko elokuvavertailun keskusteluun toit. Jos se näin edelleen tekee niin kaipaisin vähän tarkennusta.

slux kirjoitti...

--jatkoa--

"Kuten aiemmin sanoin, en väittänyt että käytettyjen pelien kauppa tai piratismi olisi yksin vastuussa siitä, että uutta ei kokeilla - mutta ei se ihan oikeasti ainakaan auta asiaa. "Selittää täysimääräisesti" on aina vähän sellainen lause josta haisee, että nyt yritetään yksinkertaistaa liikaa asiaa, joka tosimaailmassa on aika monitahoinen."

Tämä "ei ainakaan auta" voidaan tietysti kytkeä aivan mihin tahansa. Ei sekään ainakaan auta, että peleistä ei voida pyytää kymmenkertaista summaa tai, että pelinkehittäjillä ei ole kirkon kaltaista verotusoikeutta. Mikään jonka takia kassaan ei kilahda enemmän rahaa, olipa se miten pöyristyttävää ja mielikuvituksellista tahansa, "ei ainakaan auta". Itse alaa melko pitkään seuranneena en kyllä kovin helposti niele, että sillä edes menisi erityisen huonosti juuri nyt. Toki maailmanlaajuinen taantuma jonkin verran vaikuttaa, mutta niin se enemmän tai vähemmän vaikuttaa useimmilla aloilla.

Tosiasia kuitenkin on, että se joka kannattaa jotain keinoa estää käytettyjen pelien kauppaa sellaisenaan kuin se nykyään toteutuu, kannattaa tekijänoikeuksien laajentamista vielä nykyistäkin pitemmälle. En näe tämän vastustamista kovinkaan mustavalkoisena tai sokean ideologian toteuttamisena koska tekijänoikeudet ovat kyllä jo nykyisellään useimpien "maltillistenkin" mielestä kohtuuttoman laajat.


"Uuden kokeilussa on toki ongelmia, mutta mittaluokka ja alan rakenne on aikalailla erilainen. Merkittävä ongelma on, että alan portinvartijat omistavat myös julkaisukanavat: jos Microsoft, Sony tai Nintendo eivät tykkää pelistäsi, et voi julkaista sitä heidän konsoleillaan, piste. Jos olet leffantekijä, voit tehdä kokeilevan ja siistin indie-leffan, saada sen leffateattereihin ja päästä maailmanmaineeseen Hollywoodin ohi, mutta pelimaailmassa Hollywood omistaa jokaisen television ja leffateatterin."

Eiköhän noihin "eturivin" leffateattereihin pääsyssä ole silti hieman samankaltaisia ongelmia kuin konsolijulkaisun tekemisessä?

"Tässä voi tietty keuhkota siitä, että kyllähän kuka tahansa pystyy julkaisemaan PC:lle indie-pelin ja on sekä Xbox Live että PlayStation Network, joissa voi julkaista pienemmän budjetin tuotteita. Sieltä löytyy näitä kokeellisempia indie-hittejä henkeen Limbo, Braid ja Flower. Niiden kuluttajakunta on kuitenkin kooltaan aika triviaali: sitä voi laskea kuinka monta viimeisimmän sukupolven konsolia on myyty ja pohdiskella sitten, että niistä vain noin 70-80 prossaa on edes kiinni netissä."

Pienten indieleffojenkin kuluttajakunta on kooltaan aika triviaali jos sitä verrataan näihin suuriin julkaisuihin... Toisaalta indiepeleistäkin pyydetään suhteessa kehityskustannuksiin isoja hintoja ja kuluttajakunta maksaa mukisematta (minä mukaanlukien).

slux kirjoitti...

"Selitä miten tämä mielestäsi toimii?

Musiikin kohdalla logiikka on aika selvää: ostat käytetyn levyn / waretat albumin ja alat pitää bändistä, minkä jälkeen alat käydä keikoilla, ostat ehkä seuraavia albumeita jne. - musiikki on kestokulutus- ja lifestyle-tuote eri tavalla kuin pelit."


Sanopa miten se tarkalleen ottaen on eri tavalla lifestyle-tuote? Nintendon uusimman julkaisusta lähtien on jauhettu loputtomasti ns. hardcore-pelaajista jotak ovat näitä lifestyle-pelaajia. Kestokulutus-aspektin heikkouden käsittelinkin jo.

Jos musiikin parempi asema olisi pelkistä tai suurimmalta osin keikoista kiinni niin musiikin asema on toki parempi. Tutkimukset eivät onneksi viittaa siihen, että asia olisi ihan näin. Jos taas luotetaan albumi/peliostoihin niin aiemmin selittämistäni syistä oma kantani on, että pelien ja musiikin välillä ei ole juuri lainkaan eroa. Toki musiikin kohdalla on kaikki erot huomioon ottaen vielä paljon järjettömämpää väittää, että koko homma olisi tekijänoikeuksien muuttumattomuudesta kiinni ja siinä mielessä ymmärrän, että jos nyt on jostain huolissaan niin ennemmin peleistä.

Jos varsinaisesta asiasta, eli siitä haittaako piratismi enemmän pieniä vai suuria puhutaan, niin hahmotelmasi ei näytä minusta juuri siihen liittyvän. Ilmiö johtuu käsittääkseni lähinnä siitä, että pienillä ei ole suurta markkinointikoneistoa ja tunnettuutta jolloin niiden tehokas leviäminen netin kautta voi tehdä niistä tunnettuja (ja suuret nimet eivät tästä hyödy koska ovat sitä jo). Tällöin jos uskotaan, että joku innostuu ihan tukemisen vuoksi ostamaankin tuotteen (todennäköisempää pienten kuin suurten kohdalla koska suuret näyttävät jo rikkailta ja hyvinvoivilta), niin pienet tietenkin aina voittavat.

Susi kirjoitti...

Ei ole bloggaajalla mitään lisäsisältöä vastaan, mutta kun siitä tulee tuollainen keino yrittää rajoittaa sitä käytettyjen kauppaa, alkaa kulmat kohoilla.

Kysyn yhä, miksi. Paheksuttaako vain premium-sisällön taustalla olevaa retoriikka (jos näin, niin tämä ei minulle kirjoituksesta välittynyt), vai harmittaako myös se, että pelikierrätystä yritetään vähentää premium-sisällön avulla? Itse en näe jälkimmäisessä vikaa, etenkin kun premium-jutut saa usein myös ostettua erillisenä (jolloin kehittäjä saa tuloja myös kierrätettyjen pelien ostajilta, mikä minusta on ihan hyväksyttävä ansaitalogiikka).

Ja ei nyt kumpikaan ruveta maalailemaan kuvia siitä, mitä vastapuoli ajattelee. Kysyn, koska rehellisesti en saa selvää. :P

Maria kirjoitti...

No jos se ei tullut jo ilmi, niin tuskin voin enää selkeämmäksi asiaani tehdä. Jos ei näe mitään vikaa siinä, että poistetaan käytettyjen pelien myynnistä jotain ja pakotetaan ostamaan jotain kallimmalla koska osa sisällöstä on lukittu lisämaksun taakse, niin okei, sitten ei näe. Itse tosin esitit määreen "sen sijaan että rangaistaisi syyttämällä varkaiksi", mikä kyllä täyttyy siinä, että kutsutaan kuluttajia huijareiksi, mutta hei, ehkä se vaan ei sitten ole joillekin yhtään ongelmallista.

Janos Honkonen kirjoitti...

No joo, tämä alkaa nyt jo eksyä aiheesta ja kiertää kehään, huomasin vastausta sommitellessani alkavani kolme kertaa kirjoittaa asioita jotka olin jo aiemmin sanonut - taidan siirtyä hissukseen muihin puihiin, mutta tässä vielä pari huomiota.

Juu, oheiskrääsämyynti on lapsenkengissään, poislukien esim WoW, peliromskut ja sarjikset jne, joita tulee kuitenkin melko harvoista peleistä. Voisiko krääsämyyntiä tehdä enemmän? Varmastikin ja siinä olisi pelialalla oppimista musapuolelta. Tällä hetkellä pelin tuotot tulevat kuitenkin pääasiassa ihan sen pelikopion myymisestä.

Jep, anekdotaaliseen tietoon ja oman sosiaalisen piirin käytökseen vetoaminen on heikkoa argumentointia, koetti sen tehdä miten hyvin tahansa. Tässä olisi tosiaan tilausta kunnollisille riippumattomille tutkimuksille.

Ideologiajutusta, sanotko rivien välissä että olisin jotenkin piraattivastainen? Noh, olen jopa siinä määrin piraattivastainen että olen samaa mieltä noin 90 prosentista puolueen linjauksia ja ekan kerran elämässäni olen huomannut miettiväni vakavasti poliittiseen puolueeseen liittymistä.

Leffoista ja hinnasta: alun perin otin tuon leffojen vs pelien samoissa mittaluokissa liikkuvan hinnan vain verrokiksi siihen huomioon, että pelin pitää tienata vähemmällä yleisöllä sama raha, joten jokainen yksittäinenkin ostaja on merkittävästi tärkeämpi kuin leffoissa. Eturivin leffateattereihin pääsy on tietysti haastavaa, mutta tilanne ei ole yhtään niin jyrkkä kuin peleissä. Leffaa ei tarvitse erikseen suunnitella tiettyjä teattereita varten työkaluilla, jotka vain teatterit voivat antaa...

"Ei nyt ainakaan auta" -kommentti meni vähän hiustenhalkomiseksi. Kai me nyt olemme samaa mieltä siitä, että jos suuri kauppaketju myy aktiivisesti käytettyä peliä uuden sijaan asiakkaalle, tällä on vaikutusta pelimyyntiin? Miten suuri se vaikutus on, se on sitten oma vänkäämisensä josta ei ilman tilastoja saa aikaan kuin leukojen louskutusta.

Noista viimeisestä parista kappaleesta, menet vähän eri suuntaan kuin mistä minä alun perin puhuin: eli siitä, että isoissa liigoissa ei paljoa uskalleta kokeilevaa materiaalia tehdä, koska pelin pitää myydä - ja jos ykkösosa ei myy tarpeeksi, kakkososa hyllytetään ja kokeilevimpiin projekteihin ei niin helposti lämmetä. Sinä puhut tuossa nähdäkseni enemmänkin nettihiteiksi muuttuvista indie-peleistä, joiden tapauksessa homma voi hyvinkin mennä juuri noin. Pienten indie-pelien parissa tapahtuukin tällä hetkellä paljon mielenkiintoista ja toivottavasti tämä innovaatio ja kokeilunhalu leviää hissukseen myös AAA-sarjaan.

Mutta joo, kiitos ja kumarrus - tämä keskustelu alkaa olla minun osaltani käyty.

Maria kirjoitti...

Lienen tässä keskustelussa ainoa oikeasti tutkimusviitteitä tarjonnut henkilö. Nuff said.

Janos Honkonen kirjoitti...

Tämä keskustelu lähti vähän rönsyämään, ajattelin että tinttaan vielä omalta osaltani lopuksi lyhennelmän siitä mitä mieltä olen oikeastaan tuosta itse blogauksen kysymyksestä.

Maria - tarkoitukseni ei ole ollut toitottaa "idealismi huono ja sä et tajua" -ajattelua vaan kertoa vähän sitä mitä itse tiedän aidan toisen puolen arjesta ja antaa sitä kautta perspektiiviä siihen, miksi pelibisneksen puolella käytettyjen pelien myymistä voidaan katsoa karsaasti. Jengi ottaa verrokiksi autojen myymistä tai kirjastoja, joka on sinänsä intuitiivista, mutta tässä toivottavasti on osoitettu mikseivät ne ole verrattavissa siihen että pelikauppa myy aggressiivisesti käytettyjä tuotteita uusien sijaan.

Onko sitten oikein kutsua omia asiakkaitaan varkaiksi tai huijareiksi? Ei. Ei ole. Se on vitun tyhmää kaikilta kanteilta.

Ja kyllä, olen ollut piraattipuolueen kanssa tekemisissä, istumassa ja juttelemassa puuhamiesten kanssa, keskustellut eri aiheista netissä ja pitäisi kirjoitella vieraskynäjuttu blogiinkin. Tottakai siellä on ihmisillä hyvin erilaisia ajatuksia ja innostuksen ja idealismin tasoja, ihan samalla tavalla kuin missä muussa tahansa puolueessa.

Mutta vastaus tuohon blogikysymykseesi: onko käytettyjen pelien ostaminen moraalisesti arveluttavaa?

Mielestäni se, että ostaa uutuuspelin käytettynä ja säästää siinä vain muutaman euron on aktiivinen päätös olla tukematta pelintekijää. Pidän sitä vähän erikoisena päätöksenä. Tosin enemmän kuin kuluttaja, pelikauppa toimii tästä arveluttavasti ja epäreilusti. Pitäisikö se jotenkin kieltää? No, ei. Millä perusteella se kiellettäisiin? Pitäisikö pelikauppojen lakata sahaamasta oksaa oman elinkeinonsa alta ihan omaehtoisesti? Mielestäni kyllä.

Entä pelin ostaminen huuto.netistä tai kaverilta? Noh, kunhan tiedostaa sen että pelin tekijä ei siitä hyödy ja on itse ok sen linjauksen kanssa, kyseessä on ostajan ihan oma valinta. Tosin, pelintekijä voi hyötyä tästä edes hieman, jos pelaaja myöhemmin ostaa käytettyyn peliin vaikka ladattavia lisäosia. Lisäksi, joskus budjetti on vain niin tiukka, että sitä seitsemää kymppiä ei ole varaa laittaa vaikka haluaisikin. Pitäisikö tällainen kaupankäynti kieltää? No ei todellakaan, ei ihmistä nyt voi estää myymästä omaa omaisuuttaan. Onko ok, jos pelintekijät kannustavat ostamaan uusia pelejä antamalla kertakäyttökoodeja? On toki, tämähän on positiivinen tapa tarjota alkuperäisen pelin ostajalle vähän ekstraa - ainakin jos ei toisesta suupielestä mutista että asiakkaat ovat huijareita.

Tämä oli ihan kiinnostava keskustelu ja harmillista, jos siitä jäi jollekulle paskan maku suuhun. Tarkoitus ei ole ollut olla alentuva, mutta ajoin kärkäs kirjoitustyylini voi sellaisenkin kuvan jättää. Sori siitä.

Janos Honkonen kirjoitti...

Maria: "Lienen tässä keskustelussa ainoa oikeasti tutkimusviitteitä tarjonnut henkilö. Nuff said."

Äh, unohdin kommentoida vielä tuota tilastoa.

Kiitos tuosta linkistä, tuo uusin noista olikin jäänyt syystä tai toisesta huomaamatta minulta. Edeltäviä tilastolinkkejä on tullut käytettyä hyvinkin ahkerasti keskusteluissa, joissa nettilataajat leimataan "kaikki mulle ilmaiseksi ja mistään en koskaan maksa" -pummeiksi. Nuo tilastot ovat hyvä esimerkki siitä, miten asiat eivät toimi aina niin kuin intuitiivisesti kuvittelisi: vaikka jotain saa ilmaiseksi, innostunut harrastaja kuluttaa siihen rahaa.

Minulla oli referenssi parin vuoden takaa, jossa puhuttiin kopioinnin vaikutuksesta leffoihin, musiikkiin ja peleihin, ja siinä tehtiin juuri tuo ero "kertakäyttöisyyden" ja jatkuvan kulutuksen välillä - mutta en enää löydä sitä. No, ehkä aikakin on ehtinyt muuttua ja leffoista ja peleistä maksaminen on nykyisin helpompaa verkkopalvelujen avulla. Tuon linkkaamasi tutkimuksen tulokset ovat todella ilahduttavia. Tämä on asia, josta minä olisin hyvin hyvin mielelläni väärässä ja päivitän mielipiteeni ilolla jos trendi jatkuu tällaisena - ja miksipä ei jatkuisi.

Huomasin muuten puhuneeni tuolla aiemmin höpöjä - ilmeisesti Mirror's Edge 2 on todellakin työn alla. Viimeiset tiedot, mihin olin siitä itse törmännyt oli se, että ykkösosan myynnin takkuilun takia jatko oli vaakalaudalla. Hyvä uutinen vaikka kirveleekin taustatutkimusfailina.

Maria kirjoitti...

"Jengi ottaa verrokiksi autojen myymistä tai kirjastoja, joka on sinänsä intuitiivista, mutta tässä toivottavasti on osoitettu mikseivät ne ole verrattavissa siihen että pelikauppa myy aggressiivisesti käytettyjä tuotteita uusien sijaan.
"


Ei ole osoitettu, on vain toisteltu, että se on ihan eri asia ja... piste? Mä olen aika pettynyt tähän argumentoinnin ja perustelun tasoon kyllä. Se, että toistelee samaa asiaa pariin kertaan eri sanamuodoin ei ole mikään perustelu.

Janos Honkonen kirjoitti...

Noh, kyllä Mikki (Anonyymi 18:00) esimerkiksi mielestäni aika hyvin selitti Gamestopin aggressiivisen käytettyjen pelien myynnin eron muuhun käytetyn tavaran myyntiin. Ja Anonyymi kellonaikaan 22:43 huomautti, että kirjastot itse asiassa maksavat tekijöille kirjastokorvauksia.

Maria kirjoitti...

Kirjastokorvauksien määrä taitaa olla aika merkityksetön - uusi peli sentään maksaa 60 euroa! No, pelejä ei kirjastoissa tosin paljoa nykyisellään käsittääkseni lopulta ole, mutta ehkä tein ajatuskulkuni kuitenkin selväksi.

...Ja minä totesin (19.35), että se oleellinen ero näyttää olevan siis se, että toiset tekevät sillä voittoa ja toiset eivät - strategiat eivät sinänsä liity mitenkään. Tämä ei kuitenkaan ilmeisesti ollutkaan se ero, koska näin sanottiin: "Ero ei ole siinä, että joku muu tekee menestyvästi bisnestä. Pointti on, että käytettyjen autojen, kirjojen, levyjen, vaatteiden tai oikeastaan minkään muunkaan mieleeni tulevan käytetyn tavaran kauppa ei ole järkevä vertailukohta, koska se ei ole lainkaan samanlaista bisnestä -- koko se toimintamalli on perustavanlaatuisesti erilainen. "No eihän niistäkään valiteta" ei siis ole kovin pätevä argumentti, kun kyseessä kerran ei ole verrattavissa oleva asia.",

Eli tiivistäen "se nyt vaan on eri asia joten ei voi verrata koska se on eri asia", mutta sen jälkeen asiaa ei ole sen kummemmin selvennetty tai perusteltu, vedottiin vain sitten sinun taholtasi kateussyytöksiin ja ideologiaan ja ties mihin.

Olen nyt kyllä hyvin hämmentynyt - kukaan ei näemmä vaivaudukaan selittämään asioita, vaikka väittävät vuosien kokemuksella ja jonkinlaisella asiantuntijastatuksella tuntevansa asian jotenkin erityisen hyvin. :D

Janos Honkonen kirjoitti...

Minä kun luulin että se ero on tullut todella monessa viestissä jo selville, mutta ei sitten ilmeisesti, joten laitetaan nyt vielä kerran :D

Gamestopin käytettyjen pelien myyntistrategia: pelaaja menee kauppaan ostamaan uutuuspeliä, myyjä tarjoaakin hänelle käytetyn version uuden pelin sijaan, hinnalla joka ei ole usein merkittävästi halvempi kuin uutuuspeli, ja kannustaa tuomaan pelin takaisin mahdollisimman pian, jolloin sen saman kopion saa myytyä monta kertaa. Etenkin pelin myynnin alkuvaiheessa, jolloin pelin tekijän pitäisi saada myytyä mahdollisimman monta kopiota pelistä, pelikauppa myy yhtä ja samaa kopiota toistuvasti. Tällöin pelikauppa onnistuu yhtä aikaa haittaamaan aktiivisesti uusien pelien myyntiä ja nettoamaan tällä toiminnalla rahaa. Pitäisi olla aika selkeää miksi tämä kismittää pelintekijöitä, jotka yrittävät saada takaisin investoimansa rahat? Pitäisi myös olla aika selkeää, miksi tuntuu vähän oudolta myyntistrategialta potkia polveen sitä tahoa, joka tuottaa sen tavaran jota kaupassaan myy?

Tällaista vastaavaa kuviota ei löydy käytettyjen autojen, käytettyjen vaatteiden, leffojen tai minkään muun käytetyn kaman myynnin puolella. Joillain näistä aloista käytettykin tuote tuo rahaa valmistajalle esimerkiksi varaosamyynnin muodossa. Kirjastokorvaus ei ole suurensuuri, mutta se on sentään jotain. Kirjastot olisivat ongelma, jos uutuuskirjaa kaupassa jonottavien ihmisten ympärillä pörräisi kirjastotätejä sanomassa, että älä nyt osta sitä vaan tule hakemaan ilmaiseksi meiltä.

Ero ei ole siinä, että joku tekee "pahaapahaa voittoa" - hitto, kyllähän pelintekijät nyt haluavat että pelikauppa voittoa tekee ja pystyssä pysyy. Ero on siinä, että joku tekee voittoa sellaisella tavalla, joka vahingoittaa ihan konkreettisesti tuottajaa laskemalla uusien pelien myyntiä iskemällä ostajalle konkreettisesti vanhan pelin kouraan.

Oikeasti, jos tiedät toisen toimialan jossa systemaattinen käytäntö on tarjota uutuustuotteen ostajalle sama käytettynä, kerro ihmeessä.

Selvenikö? Valitettavasti en nyt oikein enää tiedä millä muulla tavalla tämän voisi selittää :)

M-M kirjoitti...

Voisin vielä hiukkasen lusikoida tätä soppaa. En voi esittää asiantuntevaa tietämystä leffojen, pelien, musiikin, kirjojen jne. markkinoiden välisistä eroista, koska mulla ei sellaista ole, mutta veikkaisin yhtenä tärkeänä tekijänä pelimarkkinoiden "erityisyydessä" olevan tuotteiden valmistamisen lopettaminen. Tästä syystä käytettyjen pelien markkinat ovat eri asia kuin muiden viihdetuotteiden. Jos 2010-luvulla haluat löytää vanhan PS1-pelin, joudut lähestulkoon varmasti ostamaan sen käytettynä. Itse sain aika kauan nuuskia huuto.netissä, ennen kuin vihdoin sain Tombin nalkkiin - ja vieläpä kalliimpana kuin ennen muinoin uutena, mokomasta kun oli tullut haluttu harvinaisuus. Jos vanhoja pelejä löytyisi edelleen uutena, ei käytettyjen pelien myynnillä mitä todennäköisemmin olisi nykyisenlaista asemaa. Miettikääpä tilannetta, jossa Star Wars -leffoja joutuisi saalistamaan vielä toimivina 80-luvun VHS-kasetteina! Varmasti tällainen vaikuttaisi radikaalisti käytettyjen leffojen markinnoihin yleensä.

Tämä on vain omaa mutupäättelyäni, mutta mikäli vanhoja pelejä siis edelleen löytyisi kaupasta uutena (digitaalisia versioita toki nykyään saa, mikä on hienoa, mutta fyysiset tuotteet taitavat ainakin vielä toistaiseksi jyrätä), ei ihmisillä yleensäkään olisi samanlaista tarvetta ostaa käytettyjä pelejä. Vanhojen pelien hinnat alenisivat, ja yhä suuremmalla kuluttajakunnalla olisi varaa maksaa. Olisi siis oletettavaa, että käytettyjen pelien markkinat yleensäkin kapenisivat - kenties muistuttamaan enemmän käytettyjen leffojen, levyjen jne. markkinoita.

Maria kirjoitti...

"Oikeasti, jos tiedät toisen toimialan jossa systemaattinen käytäntö on tarjota uutuustuotteen ostajalle sama käytettynä, kerro ihmeessä."

Tässä siis ilmeisesti esitetään, että mikään (muu) käytetyn tavaran kaupalla hommaansa pyörittävä ei yrittäisi markkinoida kuluttajille itseään vaihtoehtona. Jännä, mulla on tosiaan ihan päinvastainen kokemus, ja äkkiseltään vaikuttaisi aika huonolta liiketoiminnalta olla yrittämättä suostutella kuluttajia asiakkaikseen vaihtoehtojen sijasta.

Eikö ole paljon pahempi, että on kokonaisia käytettyjen tavaroiden myymiselle omistautuneita liikkeitä, joissa ei edes OLE tarjolla sitä uutta? Minusta se vaikuttaa paljon tuomittavammalta!

Janos Honkonen kirjoitti...

"Tässä siis ilmeisesti esitetään, että mikään (muu) käytetyn tavaran kaupalla hommaansa pyörittävä ei yrittäisi markkinoida kuluttajille itseään vaihtoehtona."

Vähän eri asia. Tarkoitan hyvin konkreettisesti sitä, että kun minä marssin Gamestopin kassalle uusi Batman: Arkham Asylum kourassa, myyjä sanoi: "tosta saisit käytettynä vitosen halvemmalla". Vastaavia tarjouksia ei ole tullut niin levy-, kirja- kuin autokaupassakaan :)

Tämä tällainen tehomyynti, jossa uusien tuotteiden pääasiallisessa myyntipaikassa pyritäänkin saamaan asiakas ostamaan käytetty uuden sijaan ja vedetään näin mattoa tuottajapuolen jalkojen alta on se ongelmallisin seikka. Minun käsitykseni mukaan tämä on ketjun käytäntö ja esim. Jenkeissä vieläkin aggressiivisempaa (siellä kehotetaan tuoman peli mahdollisimman äkkiä vielä takaisin, jotta saadaan se uudelleen kiertoon), Suomessa sitä ei tehdä ihan niin paineella.

Jos joku marssii divariin hakemaan vaikkapa levyä, tämä joku on varmaan jo siinä vaiheessa päättänyt ostavansa sen käytettynä. Käytetyille tuotteille pyhitetyt liikkeet eivät ole tuottajan kannalta se paikka, jossa heidän pitäisi tehdä varsinainen myyntinsä.

Penny Arcaden pojat kommentoivat muuten aihepiiriä ihan hauskasti niin sarjiksen kuin postauksen puolella.

http://www.penny-arcade.com/2010/8/25/
http://www.penny-arcade.com/comic/2010/8/25/


M-M - Hmm, vanhojen pelien tarjoaminen uutena ainakaan fyysisessä muodossa ei noin äkkiseltään kuulosta käytännölliseltä ratkaisulta, pelin myyntikaari kun on aika lyhyt, merkittävä myynti tehdään useimmiten aika lyhyessä ajassa ja kovin isoa back cagalogia ei vain ole käytännöllistä pitää lojumassa. Latauskauppa tosin on tähän tietty se loogisin ratkaisu ja sehän alkaa pikkuhiljaa lähteä käyntiin (esim. vanhat Xbox-pelit Xbox Livessä). Hyvää asiakaspalveluahan tämä olisi ja ehkä se kuluttajan päässä kannustaisi uuden ostamiseen. Kiinnostava näkökulma kyllä...

Janos Honkonen kirjoitti...

Pieni täsmennys: käyttämissäni kaupoissa ainoa joka pääsee edes lähelle tuota on Amazon, nyt kun tarkemmin asiaa pohdin - se on ainoa mesta jossa tarjotaan uuden rinnalle käytettyjä, tosin oletusarvoisesti tarjotaan ostettavaksi sitä uutta tuotetta. Homma toimii muutenkin eri logiikalla, Amazon kun nykyisellään listaa tarjontaa sadoista eri divareista, eikä tällaista "palauta meille nopeasti niin saamme myytyä tämän uudelleen" -silmukkaa synny.

Anonyymi kirjoitti...

Hauska löytää näin muutamaa vuotta myöhemmin tällainen kirjoitus, kun tuosta uuden pelin mukana tulevasta DLC:stä on jo tullut täysin arkipäivää. :D

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...