13.8.2010

Avioliitosta ja sen "muuttumattomasta" luonteesta

strealthing 2

Alkuhöpäjä: Tänään päällä tuttua ja lokoisaa linjaa pitkien helmojen muodossa: Mikään tuskin on niin helpolla tavalla mukava päällä ja samalla niin pirun hyvännäköinen, kuin juuri tämä, musta vaate. Weekdaysta ostettu, ohut ja pitkä, veistoksellisia muotoja toistava liivi lisää mielenkiintoa ja mustat helmat päästävät leikkaukset oikeuksiinsa.

strealthing 3
Maksimekko - Asos, liivi - Weekday, sandaalit - Ten Points, laukku - Lumi Accessories, ranneke - H&M Men, riipus Fashionology.nl lahjus
strealthing 1
Kameratelineenä toimimisesta kiitos miehelle. ;)

Sitten asiaan. Lueskelin tuossa aikaisemmin aikamoisen hyvän ja ajankohtaisen artikkelin hääperinteistä: "Traditional Marriage Perverts the Tradition of Marriage", kirjoittanut Jeff Goode. Oikeammin vielä siitä, miten nurinkurista on puolustaa perinteitä perinnearvon takia, kun ne traditiot, jotka me olemme oppineet yhdistämään häihin ja naimisiinmenoon, ovat varsin tuoreita, eivätkä suinkaan mitenkään ikiaikaisia, kuten yhtäkkiseltään voisi joidenkin puheista luulla. Puhutaan kokonaisuuden kohdalla jostain 100-50 vuodesta.

Tämä liittyen siis siihen viitekehykseen, miten Jenkkilässä parhaillaan kiistellään Proposition 8 -nimisestä laista, joka on vuonna 2008 astunut Kaliforniassa voimaan ja rajoittanut avioliiton vain miehen ja naisen väliseksi instituutioksi. Hei kun kato perinteet ja kansallinen moraali ja Jumala ja evoluutio ja hyi ällöö hei niiku oikeesti. Oikeusistuimissa on nyt väännetty tästä huolella, ja lopulta tuomari on määrännyt, ettäpä moinen laki on perustuslain vastainen. Tästä käänteestä muuten Paholaisen asianajaja kirjoitti varsin nasevan, osapuolien argumentteja kokoavan blogauksen "Miksi Proposition 8 on kaatumassa?", suosittelen lukemaan.

Lainaan: "Prop 8:in puolustajat toivat saliin vain kaksi asiantuntijaa. Salissa väännettiin kättä siitä mitä avioliitto on. Puolustus määritteli mukaan lasten hankkimisen ja kasvatuksen. Osavaltion pitäisi tukea lasten hankkimista, ja tämän takia avioliitto täytyy säilyttää miehen ja naisen välisenä sopimuksena. Siinä lyhyesti sanoma joka on tuttu tuhansista kommenttiketjuista ja foorumiväittelyistä. Tuomari kuunteli puolustuksen argumenttia ja kysyi miten samaa sukupuolta olevien avioliitot vähentäisivät heteroliittojen kykyä tuottaa lapsia.
Vastaus: "Your honor, my answer is: I don’t know. I don’t know.""

Ja siis siihen perinteitä käsittelevään blogiartikkeliin. Siinä ytimekkäästi osoitetaan, mistä monet tuntemamme hääperinteet ja -tavat ovat peräisin, ja miten nuokin perinteet ovat olleet muutos taas aikaisempiin perinteisiin, vastalause siihen asti vallinneille tavoille, ja niin edelleen.

Esimerkiksi naimisiinmenon uskonnollisuus tai kirkkokytkökset eivät ole mitenkään kiveen hakattuja maailmanhistoriassa. Oli aika, jolloin kirkonmiehet eivät huolineet avioliiton solmimisia Herran huoneeseen liian maallisina ja vähän irstaanpuoleisinakin menoina. Avoimia hellyydenosoituksia ja kaikkea säädytöntä, hyh. Kirkon rappusilla siinä ulkopuolella piti sitten seisoa. Vaan asenteet aikaa myöten muuttuivat ja hups, avioliitostakin tuli pyhä. Oli myös aika, jolloin neitseellisyyden väri ei suinkaan ollut valkoinen, vaan vaaleansininen. Oli aika, jolloin valkoinen hääpuku oikeasti liittyi morsiamen neitsyyteen (ja ihmiset vieläpä laajalti välittivät siitä mitä morsian oli tehnyt tai jättänyt tekemättä ennen aviovuodetta), ja aika, jolloin koko naimisiinmenokin oli lähinnä avioituvien osapuolten vanhempien välinen, taloudellinen ja sukujen välillä suhteita luova muuvi ja avion motiivina jokin ihan muu kuin, ah, romanttinen rakkaus. Tuore keksintö avioliiton ydinperustana muuten sekin. Joskus oli myös ihan ok vanhojen miesten naida hädin tuskin sukukypsiä tyttöjä - tänä päivänä siitä saisi syytteen ja vähän äkkiä. En kuule protestihuutoja.

Ajat, tavat ja avioliittoon kytketyt arvot ja traditiot siis ovat muuttuneet pitkin historiaa, ja kuten sanottua, nykymuotoiset häätkin ovat tuollaisen aikansa muutoksen tulosta. Millä hiton oikeutuksella nyt yhtäkkiä tässä yhdessä asiassa sitten aletaan vääntää suurta yhteiskunnallista ongelmaa ja vinettää perinteistä, kun kaksi samaa sukupuolta olevaa vain haluaisivat samanlaisen, yhteiskunnan tunnustaman oikeuden avioitua kuin kaksi eri sukupuoltakin olevaa? Ja mikä tarkkaan ottaen on se vaalittu ja varjeltu avioliittotapa, jota nyt ei saa koskaan enää ikinä ihmiskunnan historiassa muuttaa aikaansa paremmin vastaavaksi, ja mikä antaisi juuri sille tuon statuksen? Ja ratakiskoa kun nyt väännetään, miksi siis tämän tradition pitäisi lopettaa muuttuminen ja vieläpä juuri nyt?

"Christians do not expect Jesus to be central to a Buddhist wedding, nor do Jews refuse to acknowledge Lutheran unions because they didn't include a reading from the Torah. Marriage is what we each make of it. And that's the way it always should be."

Lukekaa.

22 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Puhut asiaa. Olen niiin samaa mieltä.

Rhia kirjoitti...

Niinpä niin, ihmiset tulkitsevat perinteitä, tapoja, tottumuksia, sääntöjä ja jopa lakeja omien etujensa mukaisesti. Siinä ei todellakaan ole merkitystä sillä mikä on totuus, totuuttahan voidaan aina muunnella omaksi eduksi. Kun vedotaan perinteisiin (joskin osin valheellisesti) voidaan helposti antaa vakuuttava vaikutelma ihmisille jotka eivät ole asioista täysin perillä. On niin paljon helpompi uskoa väitettä perinteisiin pohjautuvasta tavasta kuin ottaa itse asiasta selvää että miten "alkuperäinen" mikäkin perinne oikeasti on.
Onneksi perinteet ja tavat ovat jatkuvassa muutostilassa, muutenhan täällä edelleen ristiinnaulittaisiin rikollisia ja punatukkaiset poltettaisiin noitina.

Vasta-argumentti kirjoitti...

"Osavaltion pitäisi tukea lasten hankkimista, ja tämän takia avioliitto täytyy säilyttää miehen ja naisen välisenä sopimuksena."

Olipa huono ja vanhentunut argumentti, miten tällaisia aivopieruja edes pääsee ilmoille? Naimisiin ei nykyään mennä siksi, että hankitaan sen jälkeen lapset. Monet lapset syntyvän nykyään avioliiton ulkopuolella, ja sitä pidetään hyväksyttävänä ja normaalina.

Jos lastenhankintaa halutaan tukea, niin kannattavampaa olisi parantaa vanhempien ja lapsiperheiden sosiaalietuuksia. Avioliiton kieltäminen homoseksuaaleilta tuskin vaikuttaa kenenkään heteroparin lastenhankintapäätökseen.

Maria kirjoitti...

Anonyymi, joo, aika helppoa varmasti ollakin, kun asia on niin... tällainen. >_<

Rhia, sepä se, omien intressien mukaisesti sitä väännellään historiaa ja tapoja ja niiden merkityksiä sekä alkuperää. Tässä yksi syy lisää, miksi kannattaa tuntea historiaa - sitä voisi koulussakin tällä tavalla yrittää teroittaa esimerkkien kautta, kun niitä nyt löytyy. Mullekin tuli pari juttua uutena tietona tuosta artikkelista.

Vasta-argumentti, no siis totta kai avioliiton tarkoitus on tuottaa lapsia yhteiskuntaan! Siis vaikka heteroilta ei kyselläkään aikovatko he kenties lisääntyä, tai ovatko edes biologisesti kykeneviä siihen. -.- Mut siis luonto hei, sieltä tää vaan kumpuaa, siis koska luonto, niin avioliiton pitää olla ihan about lastenhankinta. Homojen kohdalla. Koska siis nehän ei pysty keskenään. Heteroiden lisääntymisistä tai lisääntymättömyyksistä ei sit kyl niin suurta väliä. -.- Eli siis asetetaan ihan reippaasti homot ja heterot eriarvoiseen asemaan ja vaaditaan niiltä erilaisia asioita, niinkun pitääkin olla! Kyllä syrjintä on ihan niinkun jeejee! Koska jumala-raamattu-evoluutio-luonto-traditio-hyi-ällöö-ajatelkaa-lapsia.

Joo-o. ;P Ei se äly aina niin kirkkaana loista.

Anonyymi kirjoitti...

Tää nyt on ohi aiheen, en tiedä onko jo mainittu sulle tästä, mutta ootko huomannu että sun kuva löytyy wikipediasta? : )
(http://fi.wikipedia.org/wiki/Rintavy%C3%B6)

Paholaisen Asianajaja kirjoitti...

Ennen wanhaan vanhemmat sopivat liiton miehen ja naisen puolesta, jotta omaisuuden siirtäminen sukujen kesken menisi sukulaisia miellyttävällä tavalla. Sitten mentiin naimisiin. Sitten hankittiin lapsia. Siinä samalla ehkä rakastuttiin aviopuolisoon. Jos ei, niin hankittiin rakastaja/jalkavaimo.

Ennen oli kaikki paremmin.

Maria kirjoitti...

Anonyymi, juu, tiedän toki. :) Hirveän hauskaa päästä Wikipediaan ^^ Olen tosin kyllä Wikimedian puolelle ladannut itsekin pari kuvaa, mutta en sentään itsestäni. :P

Paholaisen asianajaja, no kyl vaan, julkihomotkin oli kiltisti siellä laitoksissa mielisairaina tai killuivat puunoksalla naru kaulassa. Eivät olleet vaatimassa kaikenlaisia pervoja juttuja meiltä kunnollisilta ihmisiltä!

Hauwerine kirjoitti...

Tuo valkoinen hääpuku neitsyyden ja "sopivaisuuden" symbolina on muuten hieno esimerkki siitä, miten tyyliseikat muuttuu ajan myötä kulttuurin mukana. Suomalaisessa vanhakantaisessa agraarikulttuurissa nimittäin oli vielä 1900-luvun alussa (ja ennen puoltaväliä) morsiamilla musta hääpuku. Mustaa perusteltiin tyylikkyydellä ja koreilemattomuudella, sillä Jumalan silmissä ei ollut sopivaa koreilla sopimattomaksi nähdyillä kuteilla, eli tässä tapauksessa valkoisella. Musta hääpuku toimi myöhemmin myös juhlapukuna muissa elämän juhlatilaisuuksissa, etenkin siinä viimeisessä, eli omissa hautajaisissa.

Neitsyyden väri my ass. ;)

Stazzy kirjoitti...

Valkoinen on käsittääkseni suruväri muutamissa yhteiskunnissa (Intiassa?) nykyäänkin.

Mutta joo, en ihan tajua nykyihmisten, fiksujenkin sellaisten takertumista tiettyihin häätraditioihin. Enkä edes puhu kirkkohäistä, vaan esimerkiksi siitä valkoisesta hääpuvusta. Minä en muutenkaan pukeudu valkoiseen, joten olisi hämmentävää pukeutua siihen häissäni. (Ja jos joku vieras minun häissäni haluaa pukeutua valkoiseen, niin siinähän pukeutuu. Ei ole minun asiani.)

En kuitenkaan voinut olla naurahtamatta pienelle analogialle kuvien ja tekstin välillä, tuosta valkoisesta liuhukkeesta tulee mieleen jotain hääpukumaista.

Maria kirjoitti...

Hauwerine, jeps, ja tosiaan koko neitsyys ei ole enää oikein edes mikään keskustelunaihe morsiamen kohdalla, ellei sitten joissakin aika marginaalisissa piireissä. Jos kuka vaan jalkojaan ennen aviovuodetta levittänyt pääsee naimisiin no questions asked, niin... ;P Ja olihan se avopareuskin vähän epäilyttävää selkärangattomuutta tuossa vielä vähän aikaa sitten. Meidänkin sukupolvi taitaa vielä tuntea (joskin vanhentuneena) käsitteen susipari.

Stazzy, juu, olen kans kuullut. Mennäänkö Intiaan mekkaloimaan, että ei tää valkoinen kyllä nyt ole yhtään sopiva väri hautajaisiin, ajatelkaa hei ihmiset vähän miten kauheetaa ja epäkunnioittavaa!

Jotkut haluaa hirveesti painostaa koko yhteiskuntaa ja kaikkia muitakin ihmisiä toimimaan omien, mahdollisimman suppeiden arvojensa mukaisesti, kun taas monet olisivat ilomelin sallimassa myös muut kuin omanlaisensa tavat tehdä niitä asioita, jotka eivät ole pois keltään muulta. Sitten päälle kauhistellaan sitä miten hirveän sallivia ja ylisuvaitsevaisia ollaan ja kohta varmaan koittaa kauhea turmio koko ihmiskuntaa tämän seurauksena. Niinhän se menikin. -.- Imho ei tosin ole mitenkään erikoisen sallivaa tai ihmeellistä suvaita täysin harmittomia asioita, vaikkei niistä itse henk.koht. pitäisikään... Se on lähinnä järkevä ja kestävä pohja yhteiskunnalle.

Anonyymi kirjoitti...

Itse en oikein ymmärrä, että miksi perinteitä pitää rikkoa? Avioliitto on miehen ja naisen välinen suhde. Mielestäni on suotavaa, että homo- ja lesboparit saavat vastaavat oikeudet, mutta miksi heidän liitoilleen ei voisi keksiä jotakin toista nimeä?

Maria kirjoitti...

Anonyymi, haluaisin kovasti tietää, mikä tekee siitä miehen ja naisen välisestä liitosta niin erityisen, että samaa sukupuolta olevien liitolle pitäisi keksiä erilainen nimi. (Ja onko muuten ehdotuksia siitä nimestä?) Tähän haluaisin todellakin vastauksen.

Onko kyse siitä, että mies ja nainen kykenevät lisääntymään keskenään? Eikö tällöin myös niiden parien liitoille, joissa toinen osapuoli on hedelmätön, tulisi keksiä omaa nimitystä perinteisen avioliiton sijaan? Romanttisesta rakkaudesta ja halusta viettää loppuelämä yhdessä nimittäin ei voi olla kyse, sillä sehän ei katso sukupuolta, ja tällöin meidän tulisi lakata kutsumasta historiassamme vallinneita, ei-romanttiseen rakkauteen perustuvia avioliittoja avioliitoiksi ja keksiä näille jokin oma nimitys.

Jos kyse on kromosomeista, niin haluaisin kuulla, miksi joku pitäisi kromosomeja tässä nimenomaisessa asiassa niin merkittävänä pohjana, että sitä tulisi käyttää lainsäädännön perustana esimerkiksi ihmisten yleisten moraalikäsitysten sijasta. Ja miksi kromosomeista ei sitten piitatakaan enää muun lainsäädännön alueella.

Haluaisin siis kuulla, mikä tekee miehen ja naisen avioliitosta niin erityisen, ettei miehen ja miehen tai naisen ja naisen välistä, täsmälleen samanlaista liittoa voisi millään kutsua samalla nimityksellä.

Maria kirjoitti...

Ja vastauksena kysymykseesi miksi perinteitä pitää rikkoa, saanen huomauttaa, että kukaan ei missään kohtaa ole esittänyt, että niitä pitää rikkoa. On esitetty, että miksi tulisi erityisesti välttää niiden rikkomista, sikäli kuin koko nykyinen kulttuurimme on sen seurausta, että vanhoja perinteitä on rikottu ja muutettu ja näin luotu kokonaan uusia perinteitä. Jos luit postaukseni, sinulle varmasti tuli vastaan esitys siitä, että nykyinen käsityksemme avioliitosta on yhtä lailla tulosta perinteiden rikkomisesta. Miten suhtaudut tähän? Kannatatko siis myös muinaista morsian kauppatavarana -tapaa ja muita nyt jo vanhentuneita käsityksiä, joista muutoin olemme luopuneet? Miten voit argumentoida muutosta vastaan, jos nykytilannekin on seurausta muutoksesta? Mikä nykytilanteessa on niin erityistä?

Anonyymi kirjoitti...

Niin, ei kai miehen ja naisen välisestä liitosta mikään muu tee erikoista kuin perinne ja toisaalta kristinusko, jolla on valtionkirkon asema Suomessa. Suomessakin kun valtaosa ihmisistä kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja Raamatun mukaanhan avioliitto on naisen ja miehen välinen.

Mielestäni tässä tilanteessa erikoista on se (ja minkä vuoksi puhun perinteiden rikkomisesta), että suuri osa suomalaisista kuuluu edelleen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja kirkko haluaa pitää avioliiton naisen ja miehen välisenä. Muutos avioliittolaissa olisi aiheellista ehkä siinä tilanteessa, että ihmisten asenteet muuttuisivat laajasti ja enää pieni osa kansasta kuuluisi kirkkoon. Kirkon taas ei tule muuttaa oppejaan ja kannanottojaan yleisen mielipiteen mukaan.

Maria kirjoitti...

Sori, me täällä sivistyneessä länsimaassa ei muodosteta lakeja tuhatvuotisten pyhäinjäännösten tai minkään taikauskomusten perusteella, uskoi jokin osa kansasta niihin tai ei. Siksi täällä mm. saa pitää useita jumalia niin tahtoessaan, vaikka Raamattu sen tiukasti ja yksiselitteisesti kieltää.

Oletko tietoinen, että tälläkin hetkellä ihmiset pääsevät naimisiin myös muiden uskontokuntien jäseninä, tai ettei avioliittoon tarvita koko kirkkoa ollenkaan? Siviilivihkimiseksikin sanovat sitä. Avioliitto on olemassa kirkon ulkopuolisena instituutiona, ja se on ollut olemassa ihmisten välisenä liittona jo kauan ennen Raamattua. Papin aamenta ei mitenkään tarvita lainmukaiseen avioitumiseen.

Se mitä kirkko tekee omissa piireissään on kirkon itsensä ihan vapaasti päätettävissä, mutta ei ole lainkaan kestävää yrittää pakottaa omia taikauskomuksia yleiseksi laiksi. Niin nyt vain ei toimita täällä. Jenkkilän perustuslaissa on se hyvä puoli, että siinä kirkko ja valtio on selkeästi erotettu toisistaan, täälläkin tuo yhteys on enää lähinnä symbolinen.

Kirkon mielipiteet eivät myöskään enää ole hetkeen olleet Suomen lakia määrittävä tekijä, vaan varsinkin evankelisluterilainen kirkko lähinnä vikisee mukana yhteiskunnan ja yleisen mielipiteen muuttuessa. Valitettavaa, jos tämä on jotenkin mennyt ohi. Monet myös eroavat kirkosta protestiksi juuri tämän takia ja etsivät itselleen vähemmän vapaamielisiä kirkkoja ja lahkoja.

Raamattu muuten sallii myös orjuuden.

Maria kirjoitti...

Ai niin, ja mikä muuten on lähteesi sille, että suuri osa kirkkoon kuuluvista haluaa säilyttää avioliiton miehen ja naisen välisenä?

Kaikki kirkkoon kuuluvat eivät ole 1) uskovaisia, vaan kuuluvat kirkkoon vain kivan tavan ja perinteen vuoksi vaikkeivat edes uskoisi mihinkään yliluonnolliseen 2) ole uskostaan huolimatta homovastaisia tai vastusta sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä. Evankelisluterilaisesta kirkosta löytyy jopa pappeja, jotka olisivat valmiita vihkimään homopareja! Sieltä löytyy jopa pappi, joka on vaihtanut sosiaalista sukupuoltaan.

Mutta mennäänpä hetki tällä "kirkon mielipide on laki" -lähtökohdalla. Toisaalta jenkkilässä on sellainen höyrypäiden kirkko, joka julistaa kuolemaa homoseksuaaleille... Miksi juuri meidän evankelisluterilainen kirkkomme olisi SE auktoriteetti, jonka mielipide olisi nostettavissa sellaiselle statukselle, että sen näkemyksiä tulisi pitää yleiseä yhteiskunnallisena lakina? Ehkäpä meidän kirkkomme onkin vain vääräoppisen harhautunut! Kirkkoon kuuluminen itsessään ei ole kovin hyvä peruste, sikäli kuin lähes jokainen ihminen siihen vastoin tahtoaan lapsena liitetään ja sitten sosiaalistetaan siten, että harva siitä eroaa. Muihinkin kirkkoihin ympäri maailmaa pätee aika lailla sama. Mitään keinoa meillä ei ole tietää, mikä kirkko on tulkinnut Jumalan sanaa oikein, mutta tällainen jäsenyysargumenttihan nyt ei edes Jumalan sanaa noteeraa, eikö niin. Itse pitäisin äänestämistä parempana indikaationa kansan mielipiteestä.

Yleinen mielipide näyttää muutenkin kovasti minusta kyllä olevan se, että homoille halutaan samoja oikeuksia kuin heteroille, eikä kovin moni koe homojen avioitumista uhaksi omalle heteroliitolleen tahi omille arvoilleen. Jenkkilästäkin löytyy sateenkaarikirkkoja, ja onpa Suomessakin jotain vastaavaa toimintaa.

Olettaen, että olemme se toimiva, edustuksellinen demokratia, kansan ääni on oletettavasti kuultavissa jo siinä, että sukupuolineutraalia avioliittoa on eduskunnassa käsitelty ja oltu valmiita kannattamaan. Millä perusteella ihmiset jotenkin laajoin joukoin olisivat vastaan sitä, että homot avioituisivat? Ja miten se liittyy mitenkään kirkon jäsenyyteen? Suurin osa ei aivan varmasti allekirjoita kaikkia virallisia kirkon latelemia oppeja tai mielipiteitä, ja miksi pitäisikään. Osa itse asiassa jopa uskoo uudelleensyntymiseen!

Maria kirjoitti...

Henkilökohtaisella tasolla olen toki sitä mieltä, että jos ei kirkon oppeja allekirjoita, on siihen tekopyhää kuulua (kirkkovihkiminen lienee se yleisin syy tälle), mutta hei, useimmat ihmiset ovat vähän tekopyhiä asiassa jos toisessakin. Siksi erosin itsekin kirkosta ja lakkasin näkymästä heidän tilastoissaan heti, kun pystyin sen itsenäisesti tekemään.

Olen toki myös sitä mieltä, että jos aletaan oikein Raamatun oppien mukaan elämään, niin olisi suotavaa kaiken rehellisyyden nimissä sitten elää myös niiden vähemmän nykyaikaisten ja vähemmän (ihmisen mieleen) järkevältä kuulostavien säädösten mukaan, eikä vain valikoida sieltä itselle mieluisia osasia, kuten esimerkiksi nykykirkko aika vahvasti tekee, ja siis mihin jotkut ovat vastaavasti vastanneet eroamalla kirkosta ja osittain myös riehumalla keskustelupalstoila.

Olen toki myös vastaavasti sitä mieltä, että jos ihmiset haluavat teeskennellä, että heidän ihan itse valikoimansa ja luomansa uskonto tai uskonoppi, mikä se milloinkin missäkin maaailmankolkassa ja milläkin ajan hetkellä sattuu olemaan, on joltain ylemmältä yliluonnolliselta taholta jonkin tulkinnallisen ja/tai historiallisen ja/tai psykedeelisen mutkan kautta annettu, niin sitten jokaisella on oltava oikeus tehdä niin, vaikken minä sellaisesta henkilökohtaisesti diggailekaan. -.-

Raja mullakin tosin kulkee yhteisessä lainsäädännössä ja muiden ihmisten vahingoittamisessa. Keskiajalla kirkko vainosi punatukkaisia naisia ja poltti heitä roviolla noitina. Kaikki ihmiset tietysti kuuluivat kirkkoon, koska vaihtoehtojakaan ei ollut. Noitauskoa itse asiassa oli hyvin saatu myös yleiseksi käsitykseksi, ihmiset oikeasti uskoivat noitiin ja noituuteen ja siihen, että tietynlaiset ihmiset eivät edes ole ihmisiä, ja että heidät on ok polttaa tai hukuttaa painot jaloissa. Koska Raamattu. Koska kirkko. Olivatko noitaroviot tuolloin oikein vai väärin? Olihan niillä sentään kirkon ja kirkkoonkuuluvien (about 100% väestöstä) tuki takanaan...

No, eiköhän sieltä vielä löydetä pappi tulkitsemaan Raamattua siten, että Raamatusta löydetäänkin parin tulkinnallisen mutkan kautta yllättäen siunaus homoliitoille, niin sitten ehkä muutkin kirkon auktoriteetissä roikkuvat hyväksyvät täysin maallisen lain muuttamisen. On jo se parissa muussakin kirkossa tosiaan tehty.

On toki jännittävää, että vedotaan siihen mitä kirkko sanoo, eikä vaikkapa siihen, mitä se oma Jumala sanoo ja mitä kautta, kas kun kirkkoja on erilaisia ja Raamattukin on lukuisten ihmisten kirjoittama kirja, jonka sisällöstä on jopa varsin demokraattisesti kirkolliskokouksissa äänestetty. Vaikka toki siellä taustalla aina on se ajatus yliluonnollisesta takana, niin silti - vetoamalla vain Jumalaan joutuisi myöntämään sen, ettei voi tietää kuka tsiljoonista uskonoppineista on oikeassa, tai mikä kirkko seuraa oikeaoppisimmin Jumalaa, tai onko tällä millään edes väliä herra isoherralle. Joutuisi tunnustamaan, että usko on jokaisen henkilökohtainen asia, joka näyttäytyy ihmisille lukemattomilla eri tavoilla, ja jota ei siksi tulisikaan yrittää sekoittaa maallisen valtion lakeihin, joita yritetään tarjota kaikenlaisille muunkinlaisille kristityille, muiden uskontokuntien jäsenille ja myös ateisteille.

Teroitan vielä varmuuden vuoksi sen faktan, että varsinkin sellaisen kirkon, johon suurin osa koko viiden-kuuden miljoonan väestöstä kuuluu, sisältä löytyy aika moneen lähtöön erilaisia kristittyjä ja nimikristittyjä. Ja itse asiassa, kirkon sisälläkin järjestetään vaaleja siitä kuka pääsee sinne pääkallopaikalle latelemaan mikä on minäkin aikana ev.lut. kirkon kanta mihinkäkin asiaan. (Aivan kuin sillä siis olisi nykyisin jotain väliä.) Kirkkojen johtajatkin ovat aina ihmisten valitsemia.

Ja siis kuten sanottua, homoliittoja vastustamaan ei ole esitetty mitään järkiperustaista syytä. Vain taikauskoon ja subjektiivisiin mieltymyksiin palautettavissa olevia huteruuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, enhän sanonutkaan missään vaiheessa, että näkemykseni edes olisivat järkiperäisiä. Kyllä, ne pohjautuvat täysin subjektiivisiin mieltymyksiin ja arvoihin, mutta entäs sitten?

Aika monilla ihmisillä on varmasti henkilökohtaisia arvoja ja mieltymyksiä siitä, kuinka asioiden tulisi olla. Kai se on ihan ok, että pyrkii edistämään oman arvomaailmansa toteutumista yhteiskunnassamme ja toisaalta mielestäni on hyvä käydä arvopohjaista keskutelua näistä asioista.

Maria kirjoitti...

On eri asia käydä arvopohjaista keskustelua kuin esittää millaisia lakeja yhteiskunnassa tulisi olla. (Saahan sitä toki esittää vaikka millaisia mielipiteitä tahansa, mutta sitten pitää olla valmis hyväksymään, että joku saattaa niitä kritisoida.)

Ei sillä, ei multa tosiaan kauheesti löydy symppausta arvoille, joilla ei ole muuta perustelua kuin "mulla on vakaumus et joku ylimaallinen olento sanoi näin", koska sellaiset tuppaavat kertoa ihmisille mitä tahansa pilvenpiirtäjien räjäyttämisistä lähtien. Siihen ei voi esittää vasta-argumentteja ja sillä voi oikeuttaa ihan mitä tahansa. Sellainen itsenäinen ja perusteleva ote esittämiinsä arvoihin on paljon uskottavampaa.

Maria kirjoitti...

Voinen esittää myös vielä lisäkysymyksen:

Onko homoseksuaalien avioitumisesta jotain haittaa? Jos on, niin mitä?

Toimiiko yhteiskunta väärin säätäessään lakeja, jotka ovat Raamatun vastaisia, tai jättämällä lainsäädännöstä pois lakeja, joita Raamattu oikeastaan edellyttää?

Miksi kirkon sana on parempi kuin eduskunnan?

Mikä oikeastaan on se ylin auktoriteetti: kirkko, kirkon johtajat, Raamattu vai Jumala?

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän lait pohjautuvat arvoihin ja arvostuksiin.

Kyse ei ole siitä, että nämä arvot pohjautuisivat suoraan jonkin uskonnon oppeihin. Yhteiskunta ei siis toimi väärin säätäessään lakeja, jotka ovat Raamatun vastaisia. Mielestäni on silti tärkeää ottaa huomioon kristinuskon ja kirkon sekä niiden tarjoamien oppien asema yhteiskunnassamme, kun suuri osa väestöstämme on kristittyjä. On tärkeää kunnioittaa näiden ihmisten vakaumusta sekä sitä mitä uskonnolla on ylipäänsä tarjottavanaan.

Homoseksuaalien avioituminen saattaa aiheuttaa konflikteja sekä tietynlaista perinteistä irtautumista ja ehkä sitä kautta osoitusta eräänlaisen kunnioituksen puutteesta. Tämä on siis vain nykytilanteessa. Noin ylipäänsä, jos Suomessa kirkon asema esim. laskisi huomattavasti, ei avioitumisesta varmaankaan olisi samalla tavalla haittaa.

Ei kirkon sana ole parempi kuin eduskunnan.

Maria kirjoitti...

"On tärkeää kunnioittaa näiden ihmisten vakaumusta sekä sitä mitä uskonnolla on ylipäänsä tarjottavanaan."

Sä et edelleenkään voi sanoa, mikä se on se vakaumus, jota nyt lainsäädännölläkin pitäisi kunnioittaa (siis miksi pitäisi? keskusta ja kokoomus ovat meidän suurimpia puolueitamme, pitäisikö lainsäädännöllä kunnioittaa tätä seikkaa jotenkin?), koska se ei ole mitenkään yhtenäinen tai monoliittinen, eikä sitä voi varsinkaan päätellä siitä mihin kirkkokuntaan ihmiset kuuluvat. Ihmiset esim. kuuluvat kirkkoon hyvin usein ihan muista syistä kuin vakaumuksellisista, kuten jo totesin. Ei ole myöskään mitään merkkiä siitä, että Suomen kansa laajalti vastustaisi homoavioliittoja. Sä puhut nyt niin valtavan ihmisjoukon puolesta sellaista settiä, mikä ei yksinkertaisesti kestä tarkastelua.

Triviaa: Vain noin puolet suomalaisista uskoo helvettiin, ja vain joka kolmas uskoo paholaiseen. Vajaa puolet pitää itseään edes uskonnollisena. Sitä et olisi arvannut katsomalla tilastoja siitä kuinka moni kuuluu Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon. Lainaus kirkon tutkimuskeskuksen omilta sivuilta:
"Luterilaisuus onkin suomalaiselle enemmän osa kansallista identiteettiä kuin jonkinlainen uskonilmaus."
http://www.evl.fi/kkh/ktk/uskonnol.htm

Lainsäädännön tehtävä on säätää lakeja, jotka voidaan perustella uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta.

"Homoseksuaalien avioituminen saattaa aiheuttaa konflikteja sekä tietynlaista perinteistä irtautumista ja ehkä sitä kautta osoitusta eräänlaisen kunnioituksen puutteesta. Tämä on siis vain nykytilanteessa. Noin ylipäänsä, jos Suomessa kirkon asema esim. laskisi huomattavasti, ei avioitumisesta varmaankaan olisi samalla tavalla haittaa. "

Tämähän on vain tällainen "Ei me uskalleta muuttaa mitään kun sit jotkut hullut voi suuttua ja räjäyttää pommin Kampissa" -argumentti. Ei lainsäädäntöä tule missään tapauksessa tehdä uhkausten pelossa tai niiden takia, se sotii kaikkea demokraattista periaatetta vastaan. Sellainen on harvainvaltaa ja tyranniaa, terrorismia, ei kansanvaltaa. Samalla verukkeella toki vastustetaan myös homojen adoptio-oikeutta, "No ku sit meidän ahdasmielisten ahdasmieliset lapset kiusaa niiden lapsia", mutta se on yhtä ontuvaa logiikkaa, ja lisäksi henkilökohtaisesti aika hiton vastenmielistä sellaista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...