7.8.2010

Army of Two: The 40th Day

Tuli tuossa jo aika nopeasti pelattua läpi Army of Two: The 40th Day, eli se kakkososa. Ja voi juma miten olikin ihan mahtavan hauska räiskintä, ja tosiaan kaksinpelinä nimenomaan! Toki tästä varmasti saa paljon irti yksinkin pelatessa, tekoälyn ohjastaessa tuota toista häiskää, mutta kyllä kaikki on ihan potenssiin sata, kun toinen istuu vieresssä pelaamassa.

army of two 40th day cover

Pelin ideana on siis ammuskella väijyksistä ja lahdata iso kasa pahiksia ja edetä näin juonessa eteenpäin, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Juoni ei ole kovin kummoinen, se kuvaa vain laaja terroristihyökkäystä Shanghaihin ja palkkasoturisankareidemme, Riosin ja Salemin, selviytymistä ja törmäilyä terroristeihin. Myöhemmin tyypit ovat jo niin kyrpiintyneitä koko touhuun, että päättävät lähteä laittamaan stopin moiselle riehumiselle. Kaverukset heittävät toisilleen läppää ja one-linereita pitkin peliä, ja heidät voi laittaa läimäisemään toista toverillisesti selkään (olen varma, että kerran näin Salemin läimäisevän Riosta peballe) tai pelaamaan kivi-paperi-saksia. Pelaajan kannalta on se ja sama kumman hahmoista valitssee pelattavakseen, ominaisuudet ja kyvyt ovat samat, ja strategiset roolinjaot pelaajat voivat tehdä keskenään.

Image and video hosting by TinyPic

Pelissä siis räiskitään. Päättömästi ei kuitenkaan voi juosta päin pahiksia huutaen RAAAAAA ja olettaa selviävänsä hengissä, tai paukutella kaikkia ikuisesti raketinheittimillä, vaan tilanne pitää handlata vähän toisin. Suojat ovat elintärkeitä - hahmot kyyristyvät seinien, tynnyreiden, autojen, sohvien, kaiteiden, ihan minkä tahansa taakse, ja ampuvat sieltä sitten pahiksia, kunhan ensin tulevat hollille. Pahiksetkin nimittäin ovat fiksuja ja hakevat samalla tavalla suojaa. Aina suojaisa paikkakaan ei ole tae selviytymiselle, nimittäin seinätkin voivat hajota, jos pahis pistää siihen raketin. Liikkumattomuus ei toki muutenkaan ole pelin henki, vaan suojapaikoista voi sännätä toisen suojan taakse, kieriä, hyppiä, edetä lähemmäs vihollisia tai perääntyä.

Image and video hosting by TinyPic

Vihollisten niskaan voi heitellä kranaatteja (ja jos sattuu löytämään raketinheittimen jostakin, niin silläkin sitten), joskin paukkuja on tarjolla vähän ja mukanaan voi kantaa vain 2-4 kranua, joten siinä saa oikeasti miettiä mihin sen mäjäyksensä pistää ja miten tähtää. Ja se on muuten vähän kinkkistä, ainakin Pleikka3:n ohjaimella. Samoin muitakin ammuksia on rajoitettu määrä, ja useammassa kuin yhdessä kohdassa alkoivat panokset yksinkertaisesti loppua. Onneksi ne loppuvat aikanaan pahiksiltakin, ja jossain kohtaa tuli harrastettua ihan puhdasta asemasotaa käsiaseilla. :P Osa vihulaisista tiputtaa ammuslaatikoita, ja niitä keräilemällä täydennetään varastoja. Osa tiputtaa myös rahaa, ja rahallahan sitten ostetaan parempia ja parempia aseita. ;)

Taisteluissa on usein useampiakin paikkoja, joihin voi hakeutua ampumaan. Tätä onkin hauska hyödyntää toisen pelaajan kanssa - toinen paikkaan A, toinen paikkaan B, parhaimmassa tapauksessa saadaan vihulaiset ristituleen, eikä fiksullakaan tekoälyllä ole mitään mahdollisuuksia. Sama voi toki myös tapahtua itselle, jos ei tarkkaile ympäristöään. Pelissä on myös niinkutsuttu aggro-järjestelmä, mikä tarkoittaa sitä, että vihollisten huomion voi kiinnittää toiseen pelaajaan, jolloin nämä eivät huomaa kaveria, joka hiipii näitä kohti, tai napsii näitä snaipperiaseella. Viholliset suuntaavat tällöin tulituksensa ensi sijaisesti siihen pelaajaan, jolla on aggrot. On kuitenkin kohtuullisen helppoa menettää aggronsa, pari laukausta snipukiväärillä riittää, mutta se ei onneksi ole katastrofi. Täytyy sitten taas vain olla varovaisempi tekemisissään.

Image and video hosting by TinyPic

Eteneminen on pelissä varsin suoraviivaista putkijuoksua, mikä tässä tapauksessa ei ole kyllä ollenkaan negatiivinen asia, ja toisaalta ympäristöt on tehty niin taitavasti, ettei varsinaisesti "tunnu" siltä, että koko ajan on vain yksi suunta. Pari tyhjää huonetta ilman muita ovia, ikkunoita, joista ei pääse ulos, kasa romuttuneita autoja, joiden yli ei pääse kiipeämään, mutta joiden takana näkee maiseman. Muutenkin reittiä tutkaillaan koko ajan erityisestä gps-paikantimesta, joka näyttää hennon vihreän polun pelaajan edessä, joten paljon ympäristöään ei oikeastaan edes tee mieli tutkia. Polun varrella sitten vastaan tulee vihulaisia, joiden ympäri ei pääse kiertämään.

Säännöllisesti vastaan tulee myös yksittäisiä, hieman kovempia ja aavistuksen kikkailua vaativia semi-bosseja, joiden lyömiseen täytyy keksiä juuri se tietty juju. Plussaa on annettava siitä, että nämä epelit eivät ole ylimaallisen vaikeita, eivätkä myöskään ainutkertaisia - samoihin vihulaisiin törmää vielä myöhemmin uudestaan. Mukavaa vaihtelua, tyypillisesti kun peleissä bossit ovat ihan omia puzzlejaan, ja taistelut saattavat kestää iät ja ajat, eikä sen jälkeen samaan pahikseen enää toiste törmää.

Taistelutantereista: Esimerkiksi ostoskeskus voi toimia taistelupaikkana, tai muutaman kaistan levyinen moottoritie, jolla on paljon hylättyjä autoja, tai syrjäiset sivukujat ja kerrostalojen takapihat. Myös sisätilat, käytävät, portaikot, jopa sairaala, ovat paikkoja, joissa terroristit yrittävät estää sankareidemme etenemisen, tai ovat itse hyökkäyskannalla.

Image and video hosting by TinyPic

Pelissä yhteistyö ja koordinoitujen strategioiden käyttö on tärkeää ja hyödyllistä, jos nyt ei aivan täysin välttämätöntä. Se on kuitenkin myös erittäin hauskaa. Vastaan voi tulla esimerkiksi pieni ryhmä terroristeja, joilla on panttivankeja. Tässä tilanteessa panttivangit voi joko pelastaa tai jättää pelastamatta, ja keinoja pelastamiseen on useampia. Toinen voi esimerkiksi mennä katolle valmiina ampumaan vankeja aseellaan osoittavia rivisolttuja, kun toinen feikkiantautuu. Myös molemmat voivat yhtäaikaa tekeytyä antautavansa ja laukaista bullet-time -efektin, jolloin pelissä aika hidastuu ja molemmat voivat napsia käsiaseillaan paikoilleen jymähtäneet pahikset parhaimmillaan muutamassa sekunnissa, ennenkuin nämä ehtivät teloittaa vangit tai vastaavaa. Mahdollista on myös toisen hiipiä nappaamaan ryhmän johtaja ja pitämään tätä omana panttivankinaan, jotta rivisotilaat antavautuvat ja toinen voi sitoa nämä kiinni.

Image and video hosting by TinyPic

Palkinnoksi näistä uroteoistaan voi saada rahaa ja aseenosia, sekä hyvää mieltä ja korkean moraalin pelistatusta. Mitään varsinaista rangaistusta ei tosin tule, vaikka kävisi itse ampumassa panttivangit, tai muuten vain epäonnistuisi ja tapattaisi sivulliset siinä samalla.

Moraalista puheen nyt ollen... Army of Two 2:ssa tulee silloin tällöin vastaan tilanteita, joissa pitää tehdä moraalinen valinta: joko pelastaa tai olla pelastamatta, joskus jopa itse teloittaa sivullinen henkilö. Periaatteessa moraalittomasta valinnasta voi aina itse hyötyä jotakin, mutta moraalisesta valinnasta saa yleensä vain mahdollisuuden tuntea itsensä hyväksi. Päätösten ei tarvitse olla yhteisiä, sillä toinen voi päättää toisenkin puolesta, mutta edut tai muut seuraukset koskevat molempia. Mielenkiintoistahan on, että pelissä tällä tavalla on vastakkain kaksi asetelmaa: panttivankeja voi pelastaa raadollisimmillaan oman etunsa tavoittelemiseksi, ja seuraavassa käänteessä osoittaa selkärangattamuutta teloittamalla viattomia, taas saadakseen itse siitä aineellista hyötyä. Valinnan jälkeen jokaisesta tällä tavoin kohtaamastaan siviilistä saa tietää jotakin lisää. Lisää ulottuvuuksia tulee, kun saakin tietää, että joskus valinta saattoikin olla eri tavoilla väärä... Joissakin tilanteissa taas joutuu valitsemaan kahden pahan välillä - tappaako juuri sankarimme pakoon vihulaisten kynsistä auttanut in-game-palkkasotilas, vaiko antaa tämän ilmiselvästi raiskata löytämänsä naissiviilin.

Image and video hosting by TinyPic

En sinänsä ihmettele, että peli on K18, vaikka imho juuri tällainen matsku voisikin olla ihan jees siinä suhteessa, että se voisi saada nuoren miettimään ja pohtimaan oikean ja väärän, hyödyntavoittelun ja altruismin välisiä suhteita ja rajapintoja, ja tietysti myös halutessaan turvallisesti olla se kaupungin toiseksi kovin kusipää, kuten allekirjoittanut päätyi olemaan :D. (Jo valmiiksi kusipäiset nuoret ja aikuiset tuskin pelistä sen ihmeellisemmin enää pahemmiksi muuttuisivat, eikä peli ihan taatusti väännä kenenkään moraalia sen kierommaksi kuin se onkaan.) Kovin verinen peli ei muuten itsessään ole, vaikka sniputtamalla voikin saada terroristin kallon lentämään komeassa kaaressa. -.- Myös yhteistyö pelissä voi opettaa, yllätys yllätys, yhteistyökykyjä.

Kaiken kaikkiaan siis peli on aivan mielettömän hauska, ja nimenomaan, kun sitä pelaa toisen pelaajan kanssa. Moninpeleiksi suunniteltuja pelejä ei lopulta ihan loputtomasti markkinoilla ole, joten Army of Two -sarja on tässä suhteessa aivan helmi. Graafisesti peli on erittäin pätevä, fotorealistisuutta hakeva ja hieman jopa elokuvamainen.

Miinusta voi antaa muutamista paikoista peleissä, joissa ei aivan käy heti selväksi mitä pelaajan odotetaan tekevän, ennenkuin matka voi jatkua. Esimerkiksi yhdestä semibossitaistelusta annettiin pelaajalle vihjeitä, jotka ohjasivat toimimaan ihan toisella tavalla, kuin mikä lopulta olikin se ainoa oikea toimintatapa. Ilman walkthrough-opasta oltaisiin varmaan jääty hiomaan virheellistä, kerta toisensa jälkeen kosahtavaa (wonder why!) strategiaa vielä tähänkin päivään saakka...

Semibosseista vielä toinenkin miinus - taisteluita edeltäviä cut scene -kohtauksia, joissa tämä vihulainen esitellään lyhyessä videonpätkässä, ei pysty skippaamaan. Kun yritykset menevät pieleen noin kymmenen kertaa, on aika helvetin rasittavaa joutua katsomaan sama kolmenkymmenen sekunnin pätkä samasta liekinheitinäijästä sen kymmenen kertaa.

Voin kuitenkin suositella peliä lämpimästi kaikille toiminnanjanoisille ja yhteistyöpelejä kaipaaville! ^^

Image and video hosting by TinyPic

Screenshotit: IGN.com

2 kommenttia :

Viagem kirjoitti...

Täälläkin jo kyrsinnyttiin tuohon videoiden jatkuvaan uudelleen katsomiseen, vaikka muuten peli vaikuttaakin loistavalta :D

Pekka kirjoitti...

Hmm, tuota pitää kokeilla jos löytyy sopiva kaveri split screeniä varten. Arvosteluiden perusteella olin aikaisemmin sivuuttanut koko pelin, mutta tuo kaksinpeli kuulostaa hauskalta. Ehkä kriitikot eivät olleet löytäneet sopivia pelikavereita? ;)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...