4.7.2010

Tupla-arvostelu: Cube ja The Descent

Vihdoinkin sain katsotettua miehellä erään jo useamma vuoden takaisen suosikkini, Cuben. Elokuvassa toisilleen tuntemattomat ihmiset heräävät jättimäisestä labyrintista, joka on tehty kuutionmuotoisista huoneista, ja joista osassa vaanivat toinen toistaan oudommat ja mielikuvituksellisimmat ansat. Typpien on tehtävä yhteistyötä paetakseen, ja etsiessään tietä ulos kuutiosta, he joutuvat käyttämään kukin omia erikoiskykyjään ja selvittämään miksi juuri he ovat joutuneet kuution sisälle.

Psykologista ja kieroa trilleriä muutamalla ällöllä erikoistehosteella ja hyvin synkällä, kieroutuneella scifiviballa - olen aina diggaillut. Matematiikkaosiossa ei sinänsä ole kuulemma paljoa järkeä ja ratkaisut tulevat aika yllättävästi tyhjästä, mutta se nyt anteeksi annettakoot, en tajua kuitenkaan. :D


Vuonna 1997 valmistunut elokuva on saanut peräti kaksi jatko-osaa, mutta mielestäni ensimmäinen leffa on ehdottomasti se paras, siinä on eniten outoutta ja mitä ihmettä -elementtiä. Imdb:ssä 7,5 tähteä - aika hyvin.

Jännittävästi muuten mieltäni on kaihonnut myös talvella telkkarista näkemäni, elokuvakriittisesti varsin paska, elokuva The Descent, jonka luulin ensin olevan hieman samantapainen psykologinen trilleri, mutta jonka hirviökäänteet tarjosivat paskan juonen sijasta "oho, damn, didn't see that one coming" -fiiliksen kuin sattumalta. Tykkäsin noin periaatteessa, vaikka premisseissä ei toki mitään järkeä ollutkaan.

Miksi sanon näin? Koska yleensä tyhmyydet saavat minut lähinnä turhautuneeksi ja vihaiseksi ja tulee tunne, että elokuvantekijät aliarvioivat yleisöään (ja minua) pahemman kerran. I'm not an idiot, you know. Jos kuitenkin periaatteesa tyhmä elokuva onnistuu edes huijaamaan minut johonkin vähän mietiskelevämpään mielentilaan, se on aina plusssa. The Descentin hahmoissa oli ainesta ja edes osa elokuvan psykotrillerin potentiaalia oli käytetty, ja alkupuoliskon luolakiipeilytunnelmat olivat aika klaustrofobiset ja realistisen tuntuiset.

Leffasta olisi taaskin saanut aivan kelvollisen jännärin ihan ihmisten välisiin jännitteisiin keskittymällä kummallisten special effects -kuolaajien sijasta: sama tapahtui I Am Legend -elokuvalle. Ne olisi voinut tästä jättää kokonaan pois, vaikka toki survival horror on genrenä mieleeni. Nyt fiilis jäi ihan puolinaiseksi - psykologinen jännäri vai örvelöleffa? Hyppäyksen lajista toiseen huomasi, tai sitten minun olisi pitänyt lukea se takakansiteksti. (Ei hyvä ominaisuus sekään!) En siis antaisi The Descentille 7,4 tähteä (järkyttävän hyvä), Cube oli kuitenkin huomattavasti parempi. -.-

12 kommenttia :

Sonia kirjoitti...

Cube on ehdottomasti kuulunut suosikkifilmieni kategoriaan (osin nostalgia-arvolla) jo vuosia! Todellakin suosittelen kaikille, joita edes vähän kiinnostaa, käsittelee ihmisen psyykettä mielestäni yhdessä lavasteessa minibudjetilla kuvatuksi leffaksi hämmästyttävän hyvin.

Daphnion kirjoitti...

Cube ja Descent molemmat mahtavia..toi jälkimmäinen vielä enemmän mun makuuni. Descentin loppuratkaisun merkityksestä on käyty monet kiivaat keskustelut kaverin kanssa :D

Ranna kirjoitti...

Ihan vain uteiliaisuudesta, avaisitko vähän miksi The Descent on "elokuvakriittisesti varsin paska"? Haluaisin lähinnä tietää, mihin viittaat tuolla sivulauseella, genreen, teorioihin, henkilökohtaisiin mieltymyksiin jne.?
Leffallahan on esimerkiksi Rotten Tomatoesissa kauhuleffaksi tosi kova keskiarvo, enkä muista lukeneeni siitä huonoja arvosteluja kun se oli levityksessä.

Kysyn koska minua häiritsee aina kamalasti, jos tekstin tarkoitus ei aukea. :) Tai sitten vain kiinnitän liikaa huomiota sivulauseisiin!

Maria kirjoitti...

Ranna, omat mieltymykset siinä varmaan päällimmäisenä ;P Muistelen, että kun hirviökäänteet alkoivat, leffasta tuli enimmäkseen tyypillisen hassu ja kummallinen kauhuleffa, jolla toki oli edelleen hetkensä, mutta joka vaipui alun lupaavasta trilleristä aika mielenkiinnottomaksi "omg miten päästään ulos missä muut on IIKS HIRVIÖ oho meistä kahdesta tuli yhtäkkiä monster slayereita kun muut kuolee" :P

Yellowine kirjoitti...

Itse olen katsonut Cuben ja toisen jatko-osista enkä voinut tykätä tämän vähempää :D Ideana varsin hyvä, mutta näyttelijätyö oli auttamattoman huonoa. Kemiat eivät kohdanneet lainkaan ja tasoerot näyttelijöiden välillä olivat suuria. Visuaalisesti hieno leffa, paremmilla roolisuorituksilla olisi taatusti ollut huomattavasti parempi.

Maria kirjoitti...

Jatko-osissa kun tiedetään jo mikä kuution idea on, siitä katoaa se ihmetys, ja kun keskitytään vaan näyttämään kekseliäitä ansoja tyyliin Saw-saaga ja lahtaamaan ihmisiä mahdollisimman mielikuvituksellisilla tavoilla, touhusta tulee huomattavan tylsää. :P Tunnelmaakaan ei ole enää edes nimeksi. Sen takia annan ekalle arvoa. :) Kolmosesta tosin en enää oikein edes muista kunnolla että mikä ihme siinä edes oli ideana, saatikka loppuratkaisuna. :P

Mutta ekaa Cubea kyllä voin kans suositella katsottavaksi, vaikkei sekään nyt tosiaan ole maailmankaikkeuden paras leffa. :P

Maria kirjoitti...

P.s. Sanottakoot nyt vielä että eka Saw oli ihan jees ja jatko-osia olen nähnyt kolmoseen saakka, ansat ihan jänniä toki seurata, mitä tulee seuraavaks jne. :P Vähän vois enemmän olla sitä sisältöä vaan. Mutta noh, ne on tietty makuasioita, tietenkin. :P

horrendous kirjoitti...

Mäkin vähän ihmettelin tuota ilmaisua "elokuvakriittisesti varsin paska", mutta mikäli kyse oli tosiaan vaan omista mieltymyksistäsi, niin sitten. :) The Descent on kuitenkin saanut kauhuleffaksi harvinaisen paljon kehuja kriitikoiltakin. Mielestäni The Descent on yksi parhaita 2000-luvun kauhuleffoja! :)

The Cube oli muistaakseni myös oikein mainio, sen katsomisesta vaan alkaa olla se kymmenen vuotta :D

Maria kirjoitti...

Mjoo, näemmä vähän huono sanavalinta. :P Mulla luultavasti vaikutti aika voimakkaasti kyllä tuo, että luulin tosiaan alun perusteella katsovani jotain tosi jännäriä draamaa. :D Telkun kuvauskin tais olla vaan "Eksynyt ryhmä naiskiipeilijöitä yrittää selviytyä luolissa kiipeilessään ja samalla selvittävät välejään" tai jotain. :P Odotin siis ihan muuta.

Hirviöelokuvana se tosiaan voi ollakin parhaasta päästä nyt hetkeen, vaikka jäi kyllä tosiaan vaivaamaan se miten sattumoisin kahdesta ilmeisimmästä päähahmosta kehkeytyy kädenkäänteessä joukon Buffy ja Faith. :P Ihan jees, etteivät ole pelkkiä ruokapaloja, mutta vähän liian helppoa.. x)

Nyt muuten kun katsoin hiljattain sarjan Ergo Proxy uudelleen, ja siinä yhdessä jaksossa törmätään luolissa eläviin, ihmisiä muistuttaviin olentoihin, niin tuli kyllä heti mieleen The Descent. Se vähäinen selitetty historiakin oli aika samankaltainen, mutta EP:ssä olennoille annettiin huomattavasti enemmän inhimillisyyttä, eivätkä ne toisaalta olletkaan vaarallisia tai verenhimoisia. :P

Onko kukaan muuten nähnyt Descentin jatko-osaa? Olen lukenut siitä lähinnä IMDB-arvosteluja ja se kuulemma on ihan aikuisten oikeasti paska. :D

horrendous kirjoitti...

Mä olen nähnyt myös Descentin jatko-osan ja kyllähän se ratsasti turhan paljon ykkösen jutuilla. Oli siinä jotain ihan hienoja kohtauksia ja näkymiä, mutta ne samat nähtiin jo ekassa. Ykkönen sitä paitsi loppui hienosti, toka oli vähän turha leffa.

Niin ja mun mielestä kakkosesta puuttui kokonaan se seikkailuhenkisyys ja yllätyksellisyys, jotka toimi erityisen hyvin siinä ykkösessä.

nanna kirjoitti...

Suosittelen lukemaan Jeff Longin kirjan Descent (suom. Helvetin piirit) joka on toiminut tuon leffan innoittajana. Tarina ei ole ollenkaan sama eikä läheskään niin monisyinen kuin kirjassa, mikä ei sinänsä liene yllätys. Örkit on kumminkin samoja ja lähtökohdat samankaltaiset: kiipeilijät törmäävät muinaisiin ihmisenkaltaisiin ihmissyöjäolentoihin. Kirja on todella hyvä. Leffa on... ihan ok. Ja kakkososa on sit kyllä niin paska ettei kannata katsoa edes tarkistaakseen onko sen paskuus tosiasia. Täyttä ajan tuhlausta.

Maria kirjoitti...

Hehe, ei ole vaikea uskoa, että kirja on parempi. :P Aika harva filmatisointi lopulta onnistuu mitenkään ihmeelliseesti. Mutta otetaan korvan taakse, jos törmään tuohon jossain, pitää vilkuilla! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...