4.5.2010

Viisi omituisuuttani

Minut on haastettu kertomaan viisi omituisuuttani, asialla tällä kertaa olivat Dolce far niente ja MouMou. Täältä pesee!

less colors experimental 3

1. Minulla on jännittävä tapa hakeutua katsomaan uudestaan ja uudestaan huonoja elokuvia. Niiden pitää olla erityisen huonoja ja niiden pitää aiheuttaa tiuhaan wtf-fiiliksiä. Tällaiset elokuvat katsotaan juuri niiden huonouden takia ja pilkataan niitä kilpaa muiden katsojien kanssa. Yleensä tällaisia elokuvia tulee ensimmäistä kertaa katsoneeksi telkkarista, mutta jos elokuva on tarpeeksi vaikuttava, saatan hankkia sen jopa dvd:llä. Hei, nauru pidentää aina ikää!

2. Vihaan keltaista hehkulampun valoa iltaisin, varsinkin, jos se porottaa kattovalaisimena ainoana valonlähteenä. Sitä kelmeyttä ja kalseutta ja melankolisen angstin tilaa, jonka moinen aiheuttaa, on vaikeaa sanoin kuvailla. Sellaisessa valaistuksessa harrastetaan perheväkivaltaa ja riehutaan haulikon kanssa. En tue.

3. Minulla on suorastaan pakkomielteenomainen taipumus syylätä tuoteselosteet läpi ja tarkastaa, ettei tuotteessa vain ole erästä ainesosaa. Kyseessä eivät ole hysteriaan asti pelätyt natriumglutamaatti tai aspartaami, eivät lisäaineet eivätkä säilöntäaineet. Kyseessä on pähkinä. Omituisen tavan tästä tekee se, että en ole allerginen (ellen salaperäisesti ole kehittänyt allergiaa), mutta jotenkin pähkinä on vain tosi vastenmielinen ja pahanmakuinen juttu mulle. Skitsahdan heti, jos tajuan syöneeni jotain pähkinäistä.

less colors experimental 2

4. En usko rumuuteen. Tarkennan: En ole vielä koskaan tavannut ihmistä, jota oikeasti pitäisin anatomisesti rumana. Pikemminkin kyse on ollut aina epäedullisesta valaistuksesta, epäimartelevista vaatteista ja meikistä sekä henkilön omasta asenteesta, mahdollisesti myös ympäröivästä kontekstista. Kun asiat osuvat kohdilleen kullekin sopivalla tavalla, kuka tahansa näyttää mielestäni upealta, säteilevältä ja hehkeältä. Vastaavasti kenelle tahansa on haastavaa hehkua kauneutta likaisissa vaatteissa naama noessa, eli ei se ole sen ihmisen vika. Katson tämän näkemyksen omituisuudeksi, koska useimmat ihmiset kyllä osaavat kertoa, miltä heistä näyttää ruma ihminen.

5. En voi ostaa viinipulloa, jossa on liian hauska tai kaunis etiketti. Olen joskus kuullut heiton, että viiniä valitessa kannattaa tsekata se mahdollisimman tylsä etiketti, ja tämä on jäänyt ihoni alle takomaan periaatetta aina, kun yritän valikoida punkkuani.

less colors experimental 1

Haastan tähän vastaamaan Tiinan, Ian, toisenkin Tiinan, Annastiinan ja Elenan. Viisi piti haastaa, joten viisi haastoin. Saa muutkin toki alkaa listailemaan! ;)

21 kommenttia :

Annastiina kirjoitti...

Voi ei, mulla olikin tämä jo tehtynä, kiitti kuitenkin! (: En vois muuten olla yhtään enempää samaa mieltä tuosta keltaisesta hehkulamppuvalosta, yöh. Oon miettinyt että saiskohan ne jotenkin vaihdettua semmoisiksi lampuiksi mitä on niissä kirkasvalolaitteissa, vois olla talvisinkin elämä helpompaa.

Anonyymi kirjoitti...

Minäkään en usko rumuuteen :) Tai ainakaan en ole koskaan ikinä nähnyt piirteiltään rumaa ihmistä, vaan se epämiellyttävyys löytyy lähes aina jostain muusta, esim. epäsiisteydestä tai nyrpeästä ilmeestä. Totta kai joitakin ihmisiä tulee pidettyä kauniimpana kuin toisia, mutta niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, jokaisesta löytyy taatusti ainakin joitain kauniita piirteitä.

Sara kirjoitti...

Mutkin on haastettu tähän mutten oo keksinyt kun vasta kaks. :D Mä en vaan millään osaa keksiä vielä kolmea..

Malou kirjoitti...

Ei tuossa viinietikettijutussa ole mitään omituista, niinhän kaikki (minä) toimivat! :o) Sen sijaan pisteet kotiin tuosta "kukaan ei ole ruma" -osiosta. Voisinpa sanoa samaa... Mutta ehkä soveltaen voin sanoa, että hymyilevä ihminen ei ole koskaan ruma.

Maria kirjoitti...

Annastiina, voi hitsi, no ei voi mitään. :P Mietinkin, että varmana ainakin joku on jo ehtinyt tehdä, mutta yritäpä aina pysyä kärryillä kuka.. x) Me ollaan muuten vaihdettu keltaisen valon lamppuja sellaisiin päivänvalolamppuihin, jotka siis pistää ulos ihan valkoista valoa, sitä samaa mitä aurinkokin. Eihän se nyt siltä näytä kuin olisi päivä, mutta huomattavasti raikkaampi ja kirkkaampi olo tulee. :P

Anonyymi, mä olen ihan samoilla linjoilla, kyllä jonkinlaista järjestystä saattaa mielessään tehdä, mutta silti sen tekee jotenkin hyväntahtoisesti ajatellen just tota, että jokaisessa on kuitenkin niitä kauniitakin juttuja. :) Lisäksi kun ihmiset voi olla niin eri tavoilla kauniita ja viehättäviä.. :P

Sara, hihi, no nyt lisäpainostusta miettimiseen! ;)

Maria kirjoitti...

Malou, hahaa, no yksin en siis ainakaan ole sen asian kanssa! ;) Hymy kaunistaa kyllä ihmistä aina, sellaiset spontaanit ilonpilkahdukset ja nauravat silmät... :)

Tuuli kirjoitti...

Tuo viinijuttu aiheuttaa näin alan "ammattilaiselle" (o ou, nyt tuli vissiin tavallaan paljastettua missä ansaitsen opintojen ohessa rahani...) pientä hilpeyttä :D Voi mistä kaikesta jäätkään paitsi!

Maria kirjoitti...

Hehe, no varmasti :P Hinnan puolesta taas sit ole superkriittinen, koska todistetusti ihmiset manipuloivat itsensä pitämään kalliiksi kuvittelemaansa viiniä halvaksi kuvittelemaansa parempana maultaan. Ostan siis mahd. halpaa ja tylsäetikettistä x) Ja lähinnä eteläamerikkalaista. :D

Maria kirjoitti...

...Ja joo, näissä asioissa on hirveen suuri ristiriita nyt kyllä. ;P

erica kirjoitti...

Ykkönen kuulosaa niin tutulle. Etenkin jos joku tuttava pitää kyseisestä elokuvasta, ja itse taas ihmettelee että mitä joku voi muka oikeasti nähdä jossakin surkeassa leffassa...
Sen lisäksi toi kolmonen on mielestäni niin totta!!! Ihanaa että joku uskaltaa sanoa sen ääneen, sillä niinhän se on, että kaikki voivat näyttää kauniille (...todellakin myös ne ihmiset, jotka eivät ole mallinmitoissa!). :)

Maria kirjoitti...

Erica, hihi x) Meillä on miehen kanssa toisinaan hienoja keskusteluja, kun menee just tykkäämiset ja vihaamiset ristiin :D Sit kilpaa vaan kehutaan ja haukutaan omia suosikkeja ja inhokkeja mitä äärimmäisimmillä sanakäänteillä samalla naurusta vääntelehtien :D Siinä pitää toki olla samoilla aaltopituuksilla, ettei toinen sitten loukkaannu verisesti... :>

Ja joo, mä kyllä tosi vahvasti oon tota mieltä kuin sanoin. :P Sitä näkee toisinaan ihmisissä sen ulkoisen potentiaalin, joka heissä on kaiken alla, vähän samaan tapaan kuin kyvyissä ja lahjakkuudessakin toisinaan näkee toisissa ihmisissä potentiaalia.. :P Ja riippumatta siitä hyödyntääkö sitä vai ei, sitä kuitenkin katsoo myönteisellä mielellä. :>

Tiina kirjoitti...

Kiitoksia haasteesta! Varmaan huomenna pähkäilen näitä :D

Stazzy kirjoitti...

Mä oon NIIN samoilla linjoilla tuon kakkoskohdan kanssa. Valon pitää olla pehmeää ja epäsuoraa ja... jotain. Muuten tulee just semmoinen angtimasennusolo. Valonatsi olen.

...tuon sulle ensi kesänä oivan pullollisen viiniä mahdollisimman erikoisella etiketillä :P

Maria kirjoitti...

Tiina, kiva juttu! ;)

Stazzy, valonatseja siis kaksi kappalein! ^^ Hihi, no ranskalaiset tuliaisviinit nyt on aina ihan oma lukunsa, ne on hyviä aina, koska ne on varta vasten valikoitu ja tuotu. ^^

Maria kirjoitti...

P.s. En malta odottaa kesempää! ;)

Virpi kirjoitti...

"4. En usko rumuuteen. Tarkennan: En ole vielä koskaan tavannut ihmistä, jota oikeasti pitäisin anatomisesti rumana. Pikemminkin kyse on ollut aina epäedullisesta valaistuksesta, epäimartelevista vaatteista ja meikistä sekä henkilön omasta asenteesta, mahdollisesti myös ympäröivästä kontekstista. Kun asiat osuvat kohdilleen kullekin sopivalla tavalla, kuka tahansa näyttää mielestäni upealta, säteilevältä ja hehkeältä. Vastaavasti kenelle tahansa on haastavaa hehkua kauneutta likaisissa vaatteissa naama noessa, eli ei se ole sen ihmisen vika. Katson tämän näkemyksen omituisuudeksi, koska useimmat ihmiset kyllä osaavat kertoa, miltä heistä näyttää ruma ihminen."

Hmmm. Rumuudenhan ei ole kuitenkaan pakko olla absoluuttista (niinkuin kauneuskaan ole)? Ihan ninkuin kauneus on hetkestä kiinni on mielestäni myös rumuus hetkestä kiinni. Sanotaan vaikka, että minä pystyn kyllä kuvittelemaan mielessäni miltä näyttää ruma ihminen, mutta se, että joku näyttää rumalta joskus, ei tarkoita, etteikö voisi näyttää myös kauniilta joskus. Tai siis samaan pyrin tavallaan kuin sinäkin, mutta minusta rumuus on jännällä tavalla paholaistettu termi. Ihan kuin ruma olisi pähä ja väärä ja kaunis oikea ja hyvä, vaikkei se niin mene (vaikka usein näin annetaankin ymmärtää esim. populaari-kulttuurissa). Olen minä valillä ruma, mutta myös välillä kaunis. Tai siis miksi rumuus on niin sairaan kauhea asia? Ja minkälaista olisi sitten kauneus ilman rumuutta?

Tämmösiä popsahteli mieleen kun ton kohdan luin :p

Maria kirjoitti...

Ei se tietenkään ole absoluuttista, kuten eivät muutkaan mieltymykset ja makuasiat. :P Siksi kirjoitinkin painottaen sanavalinnoilla omaa näkemystäni ja omaa kokemustani. :P Ja olet oikeassa, jokaisella on hetkensä ja epähetkensä :) Kenties kuitenkin onkin hölmöä jakaa ihmisiä kauniisiin ja rumiin (kun ei asia muutenkaan ole niin yksinkertainen ja mustavalkoinen juuri kenenkään päässä), kenties voisikin luopua tällaisesta ajattelusta ja yrittää nähdä ihmiset vain erilaisina omine ominaispiirteineen... :P Noh, ehkä se ei ihan ole realistinen tavoite...

Populaarikulttuuri tietysti lietsoo kaikenlaista ulkonäkönatsismia, mutta toisaalta sen kuluttajat, tavalliset ihmiset pitävät tiettyjä käsityksiä elossa ja mediaseksikkäinä. :P

ulla kirjoitti...

Näin aamutuimaan en voinut olla repeämättä kakkoskohdassa, kun aloin kelaamaan, millaisen parannuksen energiansäästölamput aiheuttavatkaan Suomen perheväkivaltatilastoille :D Harmi vaan, että omaa peilikuvaani energiansäästölamppojen valkoinen valo ei kyllä imartele tippaakaan.

Vitoskohta oli muuten aivan mainio! Taidan omia itselleni tuon valintakriteerin, jotta miettimisaika Alkon hyllyjen edessä lyhentyisi edes vähän :)

Anonyymi kirjoitti...

Kohdan 2 allekirjoitan täysin! Olen yrittänyt selittää miehelleni tätä asiaa, mutta sinä puit hienosti fiilikseni sanoiksi :) Nyt tiedän miten perustelen asian seuraavaksi, kun siitä tulee puhetta.

Anonyymi kirjoitti...

Neloskohdasta.

Ajattelin joskus aivan samoin kuin sinä. Sitten minusta tuli vanhempi ja monivuotisen masennuskauden jälkeen myös fyysisesti rumempi. Nyt masennus on poissa, rumuus ei.

En edelleenkään pidä muita ihmisiä rumina (paitsi osaa sisäisesti, jolloin ulkoinen kauneus ei paljon pelasta), mutta itseni koen rumaksi vaikka miten päin asiaa ajattelisin (aiemmin taas en pystynyt pitämään itseäni rumana vaikka miten yritin!). Uskonkin, että tässä on kysymys kontrastivaikutuksesta; sitä on tottunut näyttämään joltakin, ja sitten kun ulkonäkö muuttuu, sitä on vaikea hyväksyä.

Omalla kohdallani on käynyt lisäksi niin, että olen kasvanut pitäen itseäni kauniimpana kuin olen oikeasti. Kasvoni ovat aika epäsymmetriset, ja ne näyttävät peilikuvana eri ihmisen kasvoilta kuin "oikein päin" katsottuna. Minusta ei ole otettu juurikaan valokuvia, joten totuus ulkonäöstäni paljastui minulle vasta aikuisena kun aloin mielenkiinnosta itse kuvata itseäni. En vain mitenkään saanut kasvoja näyttämään kuvassa siltä, mihin olen peiliin katsoessa tottunut. Se oli ja on yllättävän häiritsevä ja identiteettiä runnova kokemus.

En haluaisi olla hätkähdyttävän kaunis. Olen nuorempana pienessä koulussa ollut luokan kauneimpana pidetty, ja saanut kokea miltä se tuntuu. Pidän enemmän nykytilanteesta, jossa voin luottaa siihen että seuraani hakeutuvat ihmiset ovat kiinnostuneita persoonallisuudestani eivätkä kauneudestani. Mutta se, että itse koen itseni rumaksi, häiritsee ja vaikeuttaa elämääni, ja pelkään sen jopa voivan johtaa uuteen masennuskauteen.

Olen jo aikuinen, kohta nelikymppinen, ja identiteettini on jo muotoutunut, joten käsittääkseni sen muuttaminen ei ehkä ole kovin helppoa. Eikä tilanne tästä jatkossakaan parannu, kun ryppyä ja pussia tulee ajan myötä vain lisää.

ia kirjoitti...

Heii kiitos haasteesta näin vähän myöhässä! Tulen toteuttamaan, ennemmin tai myöhemmin :D

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...