10.5.2010

Eeppisen aavikkotoiminnan viehätys

Olen käyttänyt kaikki suostuttelukykyni naisellisista avuista elokuva- ja peli-intoilijan argumentteihin vakuuttaakseni miehen siitä, että ei-niin-lupaavakin elokuva kannattaa katsoa, jos vain aihe osuu kohdalleen. Olen nimittäin intoutunut uudesta Prince of Persia: Sands of Time -elokuvasta, vaikkei minulla ole juurikaan uskoa Jerry Bruckheimer -tuotantoihin, puhumattakaan siitä, että supertunnettu jenkki näyttelee itämaista toimintasankaria, tai siitä, että peleistä tehdyt elokuvat ovat useimmiten vähän njääh, tai oikeastaan aika paljonkin njääh.

Miksi sitten kiihkoilla Prince of Persiasta? Pidän aivan julmetusti hieman muinaisesta ja myyttisestä meiningistä, aavikoista ja sotureiden käyttämistä nahkarannekkeista, viitoista ja muista tamineista. Diggailen myös Muumio-elokuvia tämän asetelmansa takia, ja tunnustan, että olin ihan kybällä mukana Scorpion Kingissä. Paahtavan auringon alla pölyisessä ja epäkliinisessä, rosoisessa ja eeppisessä estetiikassa on myös jotain suorastaan apokalyptistä (ei ihme, maailmaa pelastetaan vähän väliä milloin miltäkin kaamealta tuholta), mikä sekin tunnelmana ja vaikutteena suuresti vetoaa.

Klassikko tässäkin genressä on tietysti Conan - Barbaari. Olen tosin siitä ihan vääräuskoinen, että pidän nykyaikaisista tehosteista ja sliipatusta toiminnasta ja tietokoneilla rendatuista maisemista sekä täysin lavastetusta rosoisuudesta. Jos nykyleffoissa vähän säästeltäisiin aivosoluja nyrjäytyttävissä kliseissä ja pakko-hauskoissa dialoginpoikasissa, ne olisivat huomattavasti katsottavampia.

Ei sekään haittaisi, jos vaihteeksi suuren luokan tehostetoimintaelokuvissakin hahmot olisivat monipuolisempia, kuin perinteisten kaavojen mallityypit, joissa 1) sankari on komea ja vastuuntuntoinen, mutta veijarimainen parin sanan vitsejä laukova täydellinen mies kuin suoraan nykyajasta, viis elokuvan tarinakehyksestä 2) sankaritar lumoavan kaunis, täysin itsenäinen ja taistelukykyinen, sankariamme ensin inhoava, sitten vetoa tätä kohtaan tunteva ja lopulta sitten kuitenkin tyypillinen neito hädässä -hahmo, ja viimeisenä 3) pahiksemme, jopa on vaan absoluuttisen paha ja vastenmielinen vailla mitään samastuttavaa piirrettä, mitkä siis yleensä tekevät pahiksista niin kiehtovia ja kiinnostavia. Liian monissa elokuvissa tulee se fiilis, että nämä samat hahmot ja ah-niin-arvaamattomat juonikuviot on nähty monta kertaa aikaisemminkin. Noh, poikkeuksiakin ja variaatioita toki on olemassa.

Kuten sanoinkin jo alussa, tietyissä aihepiireissä olen silti valmis siihen aivosolujen nyrjäyttelemiseenkin.

Tässä vielä traileri elokuvasta Conan - Barbaari:


...Ja tässä vielä se Prince of Persia: Sands of Time -traileri:

3 kommenttia :

Ranna kirjoitti...

Olen pelannut suurella riemulla The Sands of Time -trilogian läpi, ekan osan jopa pariin kertaan. Mutta en silti jaksa uskoa, että asetelma toimisi elokuvana. Ne pelit olivat hyviä nimenomaan pelattavuuden, eivät miljöön tai peruskökön tarinan takia.

Pidän huonona enteenä myös sitä, etten jaksanut katsoa edes traileria läpi kokonaan.
Tai sitten mulla on lopultakin puhjennut ihan täysvakava adhd. :)

Maria kirjoitti...

Hehe, enmäkään usko, että se olis missään määrin nautinnollinen tai edes siedettävä katsottava. :D No, ehkä visuaalisesti korkeintaan, ja nimenomaan ton mun aavikkomystiikkamuinaisuuseeppisyysnäkökulman kautta. x) Leffateatteriin en kyl itse maksaen mee. Ehkä ootan, et se tulee telkkarista. :D Anoppikokelaalla leffakanavapaketti, mmmm.. x)

Kaoka kirjoitti...

Muumiossa vetoaa ainakin minuun Oded Fehrin esittämä aavikon asukki Ardeth Bay ;) Ei mut silloin kun muumio ilmestyi, olin sen verran nuori (9-10v), että se tosiaan OLI jännä leffa :D

Vaikka nykyään mulkosilmäinen muumio lähinnä naurattaa ja koko pätkä vaikuttaa vähän hölmöltä, pidän sitä yhä hyvänä leffana kun muistaa, miten sitä sillon alakouluikäsenä katsottiin ja kauhisteltiin..

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...