10.3.2010

Peiliin tuijotus pyntättynä tekee hyvää

Viikko on alkanut aika vuoristoratamaisesti: ensin täydellisellä koomalla, sitten suorastaan maanisella työteliäisyydellä. Jotakuta vois pelottaa. Varsinkin, jos sitä on suvussa.

Vuoristoradassa on puettu vaatteita päälle vaihtelevasti. Hetkenä, jolloin haluaa ryhdistäytyä edes sen verran, että humpsahtaa ulos kotiretkuista jonkinlaiseen toimintauniformuun, nämä yksinkertaiset vaatteet ovat mitä mainioimmat: joka paikan tunika ja motskarihenkiset leggingsit. Allekirjoittaneelle kotioloissa pienikin yritys siistimpään ulkomuotoon on myös yritys skarpimpaan mielentilaan. Meikki palvelee samaa tarkoitusta. Peiliin katsoessa ääni pään sisällä toteaa "Hei, sähän näytät siltä, et saat tänään jotain aikaankin!" Mikäs siinä, oman käden jäljen välitön näkeminen antaa lisäpotkua kaikelle, mitä tekee, ja mitenkäs sen paremmin oman käden jäljen näkisi, kuin heti piristyneessä naamataulussa. ;) Vau, dude, vau.

photography day means work 6
Tunika - American Apparel, leggingsit - Gina Tricot, kynsisormus - Fashionology.nl, muut sormukset - Kalevala koru, kynsissä Mavala: Black Velvet
photography day means work 2
photography day means work 1
photography day means work 5
photography day means work 3
photography day means work 4

Myös omien velmuilukuvienssa katseleminen aiheuttaa samanlaisia fiiliksiä, kuin oman piristyneen pärstänsä peilistä toljottaminen. Kuvia voi katsella itsestään aina, kun tuntuu aivan käsittämättömän vetämättömältä ja on melkein valmis hyppäämään ikkunasta kaiken mahdottomuuden keskellä. "Älä huoli, ei tuo ole kuin väliaikaista. Kato vaikka. Tuokin olet sinä." Suosittelen kokeilemaan!

Nyt voisikin taas siirtyä olemaan edes semi-työteliäs. Viikonloppuna luvassa kaikenlaista häppeninkiä, ja sitä seuraavana, ja vielä sitäkin seuraavana. Siinä sivussa pitäisi vähän paiskia hommia ja yrittää kirjoittaa akateemisen kuuloista esseetä jostakin elokuvasta tai tv-sarjasta. Tai jopa ehkä pelistä, audiovisuaalinen ilmaisu kun tarkastelun kohteena. Vaihteeksi hei taas jotain mielenkiintoista hommaa! En tainnut muuten koskaan kertoa, että sain siitä syksyisestä, hauskimmasta ja samalla ehkä hermoja raastavimmasta kurssista ikinä, eli siis blogimuotoisena suorittamastani mediakasvatusjohdantosysteemistä, jopa peräti vitosen (asteikolla 1-5) arvosanaksi. Ei sillä, ettäkö niillä numeroilla paljoa missään juhlittaisi, mutta onhan se nyt hauskaa. Välillä tosin tuntui, kuin olisin ollut samalla kurssilla kolmenkymmenen tulevan Kaisa Rastimon kanssa. (O.O) Onneksi se kurssin osallistujamäärä huiteli lähempänä viittäkymmentä: vielä on toivoa!

Niin, siis, nyt olemaan semi-työteliäs. Vai kerronko teille erään tarinan lapsuudestani... Eh, joo.

Tapahtumarikasta keskiviikkoa kaikille!

P.s.
Muistakaa osallistua Marin huippukivaan arvontaan! Tai älkää, koska mä tarvin uuden hiuskiinteen. x) Tai siis, osallistukaa vaan... :P

8 kommenttia :

bubble kirjoitti...

Onnea vitosesta! Eihän niillä arvosanoilla väliä ole, mutta hetken ne lämmittävät mieltä :)

Täälläkin liikaa työtä (kuten huomaa - tarvin aivojenvapautushetkiä netissä) ja viikonloppuisin erinäistä tapahtumaa. Mut sit voi taas rauhassa vähän möllötelläkin. Ilman että saa mitään aikaan :)

Maria kirjoitti...

Hehee, kiitos :P

Aivojenvapautushekiä tarvitaan :P Varsinkin, jos alkaa tuntua, että aivot junnaa ympäri samaa rataa... ;o

Prefecta kirjoitti...

Toi pitää niin paikkansa, että jotenkin sitä vaan saa enempi aikaan kun pukee päälleen jotain muuta kun verkkarit... nimimerkillä miksköhän mä mahdoinkaan ryhtyä bloggariksi...

PS. Paljon onnea vitosen johdosta! Ne on aina kivoja!

Mari kirjoitti...

Oikeassa olet! Joo, onko turhempaa kuin ripsivärit silmissä sunnuntain lösöaamuna, mutta mitäpä siitä, jos itse tuntee itsensä heti toimeliaammaksi ja paljon vähemmän vasta heränneeksi aamukasaksi!

Maria kirjoitti...

Mä kannatan :)

Ja kiitos!

ami kirjoitti...

Tuo on kyllä niin totta, jos aamulla vaan jaksaa edes jotain väriä läträtä nassuunsa ja pistää päälle edes leggarit niin on aika varmaa että päivän aikana tulee tehtyä jotain. Mut sit taas jos aamulla toteaa kivemmaksi pitää edellisen päivän meikkejä tms eikä oikeestaan jaksa edes yöhousuja vaihtaa toisiin, niin voi olla aika varma, että koko päivä menee koomatessa. Kyllä ihminen on outo kapistus!

Anonyymi kirjoitti...

Kivoja kuvia!

Nyt mä lupaan pyntätä itteeni huomenaamulla, ja lähteä ulos kämpästä. Kun on masennellut pari päivää kotona kollareissa (vaikka ihan muodikkaasti niin voi nykyään tehdä..), on aika ryhdistäytyä :)

Kaikki kura mitä on niskaan satanut lähipäivinä, karistetaan harteilta ja nostetaan leuka ylös, että meikkikin näkyy :)

Kiitos tsemppausavusta!

-Mira-

Maria kirjoitti...

Ami, niinhän sitä on ihminen outo vekotin monessa suhteessa :) Onneksi siihenkin on kikat ja jekut.. ;)

Mira, ole hyvä, ja kiitos! :) Joskus kun on totaalisesti pohjamudissa, eikä oikein tiedä miten sieltä pääsisi edes vähän ylöspäin, juuri tuommoinen pieni konkreettinen juttu kuin kivojen vaatteiden pukeminen ja ehkä pieni pynttäys voi olla se ensimmäinen askel :) Tsemppiä!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...